Kaikki tiet johtavat "Ruumaan"
Puolifiktio
Mustapaitojen matka jatkui Berniin Sveitsin pääkaupunkiin ensiksi junalla III valtakunnan rajalle ja sitten kapearaiteisella junakuljetuksella taas alppimaan läpi Italian rajalle.Saksasta ei voinut junateitse matkustaa suoraan Sveitsin pääkaupunkiin raidevälien takia eikä Saksassa ollut eikä vielä tänäpäivänäkään ole vakiintunutta bussiliikennettä isompien kaupunkien välillä hyvien junalinkkien takia.Nykyään kyllä Sveitsinkin päärautatiet ovat eurooppalaista raideleveyttä,mutta kantonien väliset privaattiyhtiöiden junat kulkevat vielä kapearaiteisina.
Bern tulisi teologian ylioppilasta koettelemaan 30:n vuoden jälkeen kappalaisen perhe-elämää savikauppalan berniläisen arkkitehdin ja hänen viipurilaissyntyisen voimistelumaisterivaimonsa ansiosta ja tämän kirjailusarjan papinpojallakin oli siitä vielä kirjallinen muistokappale vielä 60-luvulla kirjahyllyssään..Kirja oli arkkitehdin oma luomus nimeltään "Skitzenbuch Bernoulli",mikä kuvasi silloisen arkkitehtiylioppilaan luonnoksia kotikaupungistaan Bernistä.
Italian puolella mustapaidat vaihtoivat taasen junaa,nyt sähköjunaan,joka lähti aseman kellon lyödessä täsmälleen aikataulussa.Mussolini oli aloittanut 30-luvun alussa kampanjan,jossa junat kulkisivat ajassa,mikä oli suuri yllätys samassa vaunussa matkustavalle amerikkalaispariskunnalle,jotka äänekkäästi ylistivät "Aiteilian Reilweisiä".Junaan astui myös 20-päinen brittipoikaryhmä,joka suomalaisten tapaan oli pukeutunut mustiin paitoihin.Nämä kuuluivat brittiläiseen Oswald Mosleyn fasistiliiton poikajärjestöön,joka vuoden 1936 kesällä oli jo treenannut mustapaitakolkkapoikia Felixstowin Campo Duxin poikaleirillä aatteellisen sekä sotilaallisen valmiuden tielle...
Fasismi oli saanut 30-luvulla paljon äänenkannattajia Isossa Britanniassa aivan Pohjois-Irlantia myöten. Liiton sponsoreiksi kuuluivat muunmuassa Britannian Italian suurlähetystön sotilasasiamies eversti Locke sekä Lontoon Sohossa (South Holborn) vaikuttava italialainen fasistijärjestö Fascio Londra,joka oli kaapannut siipiensä alle Lontoon kaikki italialaiskahvilat.Brittien MI5 eli sotilaallinen tiedusteluosasto oli erittäin kiinnostunut Mosleyn ja Lontoon italialaisten liikkeistä.
Elokuun 27. päivän illalla suomalainen mustapaitadelegaatio saapui Rooman keskusrautatieasemalle italiaksi Stazione di Roma Terminiin,jsota Antti ensimmäiseksi kerkisi jo valistamaan latinankielen mestarina,että terminisana on lähtöisin thermose-sanasta,mikä merkitsee kylpyä.Hänhän lisäksi itse oli jo kaikkien makoisten kylpyjen mestari.
Rautatieaseman paikalla oli entisaikoina sijainnut roomalaisten diokletialainen kylpylä ja v-1880 rakennettun aseman purkausta oltiin suunnitelemassa vuoden 1942 maailmannäyttelyn ja uuden fasistimodernisen aseman tieltä. Sota kuitenkin siirsi suunnitelmat hamaan tulevaisuuteen.Projekti otettiin pölyttymymästä vasta maailmansodan jälkeen.
Rautatieasemaa ollaan käytetty myös myöhemmin v. 1952 hollywoodilaisen tuottajan Selzniskyn ja Vittorio de Sican ohjaamasssa filmissä,italiaksi Stazione Termini ja englannninkielisessä versiossa Indiscretion of an American Wife.Pääosia näyttelivät Selznickin vaimo Jennifer Jones ja Montgomery Clift.
Käsikirjoituksen filmiin oli laatinut kuuluisa Truman Capote.
Stazionin pääsisänkäytävän edessä nytkytteli 3 Fiat-linja-autoa,joihin suomalaiset sekä englantilaiset fasistinuoret pakkaantuivat.Erikoista busseissa oli oikeanpuolinen ohjaus,kuten Sveeariikissä,mikä ihmetytti ,koska liikenne kulki oikealla.Bussien lähdessä kolonnassa Rooman lounaista ulosmenotietä Via Nomentanaa kohti suomalaiset olivat ihmeissään kaupungin sekasortoisesta liikenteestä,missä uskaliaimmilla ja eniten äänimerkkiä tööttäävällä oli aina etuoikeus.
Autoistumisessa Italia oli Suomea valovuoden edessä jopa tienvarsimainoksin,missä myytiin Fiatin kansanhrnkilöautoa Balillaa sekä uutta pientä Topolinoa,jonka Antti taas kielineroa käänsi Mikki-Hiireksi.Omituisesti amerikkalaisen Walt Disneyn sarjakuvahenkilö oli iskenyt autostradoilla huristelevan fasistiautoilijan makuun.Saksassa samanaikaisesti kehiteltiin Hitlerin omaa kansanautoa KdF-Wagenia itävaltalaisen tohtori Ferninad Porschen johdolla. Auton piti maksaa alle 1000 Reichsmarkia,jotta koko Saksa pääsisi pian pyörille uusille betonikatteisille autobahnoille.Valitettavasti sota siirsi auton valmistusta ja vasta 1946 brittiläisten valloittajien hankkeesta Wolfsburgin tehdas ryhtyi valmistamaan mallia.Brittiläiselle loordi Rootesillekin (Hillman,Sunbeam) oltiin tarjottu autoprojektia,mutta loordi katsoi kovakuoriaisen näköisen auton olevan liian ruman kenellekään myytäväksi.
 |
| KdF Wagen 1938 |
 |
| Via Nomentana |
Campo eli Campeggio Mussolini sijaitsi Monte Sacron (Pyhä Vuori) vuoren rinteen juurelta leviävällä tasangolla kymmenisen kilometriä Roomasta lounaaseen ja bussin ikkunasta mustapaitoja tervehti korkea betoninen ja bunkkerimainen porttirakennelma,mihin oltiin valettu italialaisia panssarivaunuja.Monte Sacren rinteessä palveli päärakennuksena Villa Madaman fasistiarkkitehtooninen ja kulmikas rakennus,mitä pidettiin myös konferenssitilana.Fasistinuoret ohjattiin laajalle teltta-alueelle ja majoitettiin yhteen italialaismalliseen sotilastelttaan,jonka Malmivaara risti ja siunasi Campeggio Fascismo Finlandeseksi.
Kokonainen viikko syyskuun 5:een päivään saakka oli mustapaidoille yhtä paraatia,esitelmiä ja valistustilaisuuksia sekä tutustumista italialaisiin fasistinuoriin. ll Duce valtakunnan ensimmäinen marsalkkana samoin kävi fasistinuorten ja sotilaiden paraatikatselmuksessa,missä esiteltiin italialaista sotakalustoa ja jopa moottoripyöräpataljoona,minkälaista suomalaiset eivät eläissään olleet nähneet.Suomalaisethan marssivat polkupyörillä.
Vasta 60-luvulla Antin mieli lensi takaisin Monte Sacren tasangoille nähtyään uudesta mustavalkoisesta Salora-televisiostaan italialaisen Federico Felliinin neorealistisen vuonna 1954 valmistuneen elokuvan La Stradan,missä Anthony Quinn näytteli kolmipyöräisellä Moto-Guzzi-moottoripyörällä maata kiertävää Zampano-kahlekuningasta.Avustajanaan hänellä oli matkassa Giulietta Masina (Federico Fellinin vaimo),vähä-älyinen maalaistyttö Gelomina,joka sirkusesityksissä oli pukeutunut chaplinimaiseen pelleasuun ja knalliin.
Toisena filmin tuottajana oli Dino Di Laurentiuksen rinnalla Carlo Ponti,joka tunnettiin Sofia Lorenin Alfred Hitchcockin näköisenä miehenä.
La Strada-juliste
Leirin vihdoin päätyttyä mustapaitamatkailijoilla oli vielä pari päivää aikaa vierailla Napolissa ja Vesuviuksella.
Antti osasi historiasta kertoa porukalle Vesuviuksen tuhoamasta Pompeijista, mustapaitojen syödessä matkaeväitään kraaterin reunalla seuratessaan toisella silmällä paikalle saapuneita merimiespukuihin sonnustautuneita tyttömarineroja,joita Malmivaara irvaili fasistilaivatytöiksi,joilla on permanenttilaineet päässä ja Välimeren vettä polvessa.
--Veni,vini ,vici!
Antti huokaisi seilorityttäret nähtyään näpsättyään näistä kuvan Kodak Brownie-laatikkokamerallaan.
--Alettaanpas poejjaat pakkaatuva linjuriin.että ehitään junalle Ruumassa!
--Pelekään.että tyttäret sullaa teijän kuumissa silimissänne moesesta tuijottamisesta!
Jatkuu punaisten pihlajoiden 2. osassa ja komennuksella Kajaaniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti