 |
| New Year 2011 |
Frank Sinatra
Pappilan Jussilla on ollut pikkupojasta asti kova karkkinälkä.
Kotikauppalan Rummunlyöjänkadun varrella vanhassa viljavarastossa oli Helanderin mamman kioski,sellainen pieni "hole in the wall",minkä sivupenkeillä istuskeli ehtoopillin soitettua hellatehtaan työläisiä ryystämässä leveäharteista Lahden pilsneriä.
Jussi onnistui toisinaan tyhjentämään isän talviulsterin sivutaskun nöyhtästä tai äidin neppikukkarosta muutaman kymmenen pennin kolikon,mitkä kourakupissaan hän kantoi Helanderin mamman kipsan tiskille Musta-Pekka-lakupötkön tai Lontoon karamellin ostamiseen.Mamma säilytti niitä lasipurkeissa.
Fammu-tädiltä seinän takaa hän sai ilmaiseksi Lontoon karamelleja,joidenka sisällä oli makeata kinuskimaista suklaamössöä.
Lontoon karamellit olivat luksusta makuhermoille.
Lontoosta tai yleensä Englannista Jussilla oli vain keskikoulun englannin maikan Juhani Salan tunneilta kuvaama oppikirjamainen käsitys.
Juhani Sala tuntui olevan ytimeensä saakka brittiytynyt saapumalla kouluun 60-luvun alussa uudella Ford Consul Cortinalla,Dagenhamin ylpeydellä.
Muut maikat tulivat Skodilla,rehtori Siitonen vanhalla köyryselkä Standard-Vanguardilla ja voikkaopettaja Perksalo uudella valkoisella Plymouth Valiantilla.
Mitä Jussi oppi Salalta Lontoosta oli pinnallista turistiopastusta,että kaupungin keskellä seisoi Piccadilly Circus ja Thamesin yllä roikkui joku Tower Bridge,joka kuulema aikoinaan oli palvellut srkuksenakin.
Jossain Piccadillyn alapuolella Haymarketin kyljessä oli Trafalgar Square sekä alempana Victorian lähellä Buckingham Palace.
Muuten Lontoo papinpojasta oli samanlainen kuin muut maailman pääkaupungit...iso ja salaperäinen.
Jussi kyllä piti enemmän mielikuvituksessaan New Yorkista,mistä löytyi Empire State Building,Chrysler Building,Hudson-joki sekä Metropolitan-teatteri ,mitkä nimillään assosioituivat pikkupojan nupilla detroitilaisen automaailman kanssa..
Fammun vintiltä Jussi oli "lainannut" vanhoja postikortteja,joista mielenkiintoisin oli New Yorkin vuoden 1939 maailmannäyttelyn Ford-paviljongin kuva ja toiseksi mielenkiintoisin Lontoon Piccadilly Circus vuodelta 1908.
 |
| Piccadilly Circus in 1960s |
 |
| Lontoon liikennettä n.1910 |
Itse Bovril oli lihaliemimerkki.
Vuonna 1908 läheinen Regent Street oli tynnä hevosvetoisia kärryjä,knallipäisten miesten ja pitkäkolttuisten madamien ylittäessä katua kaiken liikenteen seassa.
Talojen katoilla seisoi hassunkurisia saviruukun tapaisia savupiippuja tai ruukkukartioita tiilihormien päällä.
Jussi oli nähnyt samanlaisia piippuja lintuperspektiivistä Walt Disneyn Peter Pan-elokuvassa ,Peterin johdatellessa pyjamapukuisia lapsia Lontoon yötaivaalle kohti Mikä-Mikä-maata.
90-luvulla Jussi osti Manilan Booksale-kirjakaupasta R.F. Delderfieldin kirjan " Heidän oli kuningaskunta",minkä alkukirjoitus kuvasi vuoden 1878 aamuista Lontoota .
Kuvauksen paikka Lontoossa sijoittuu Thames-joen isoon mutkaan lähelle Lambethiä,mikä sattumoisin oli myös Charlie Chaplinin synnyinseutua.
------------------------------
Joulukuu 1878
Keskipäivällä Swannin kärrymiehet ja vankkuripojat olivat kerääntyneet pihalle vajojen ja varastojen varjoon haukkaamaan juustovoileipiään.
Maahan tippui ns. penninpiiraan muruja alemman Tooley Streetin myyntikojun edessä,Lontoon varpusten,työmiesten kavereiden lentäessä joukkoon.
Mutta illan hämärtäessä,kun portit oltiin suljettu viimeisen kotiutuvan vankkurin perästä ja vartioiden jäädessä sisälle,varpuset,Lontoon taitavimmat kerjäläiset lensivät länteen Covent Gardeniin tarkastamaan jätekasoja,hylkäämällä yhden punarintaparin nokkimaan Swannin Bermondseyn pääkonttorin pihalle.
Punarintapari otaksui silloin keskipihan kuuluvan heidän yksityisomaisuudeksi,toivomalla pitkän,leveäharteisen ja lempeäkatseisen miehen,jonka kävelytyyli oli erikoisen rullaavaa,jäävän yöksi.
Mies tarjoaisi aamun sarastaessa näille aamiaisen,avaamalla tornin ikkunan auki ja kutsumalla näitä nokkimaan vanhan kellotornin ikkunalaudalle..
Mies kutsui näitä luokseen:
--Hei ..te kaksi...ottakaapa itse ja karistakaa aamuvilu luistanne!
Mies virnisti punarintaparin syödessä arasti tämän kämmenestä,olematta moksiskaan miehen kurkunkröhäyksistä sekä kostean aamuilman vetämisestä sieraimiinsa.
Punarinnat hyväksyivät tämän erääksi aamuvirkuksi kulmilla,jolla oli aikaa sekä voisia muruja kourassaan ja joka jakaa ystävällisyyttä työpäivän alkajaisiksi,kunnes tämä istuutuisi työpöytänsä ääreen avaamaan aamulehden.
(Swannin yrityksestä tuli maan suurin rahtifirma.fiction)
 |
| Drayhorse Juhart 2010 |
 |
| Shrewsbury Roadin taloja |
-------------------------------------------
Oli kylmähkö maaliskuun aamu vuonna 2003.
Jussi heräsi ja käveli paljain jaloin keittiön jääkaapille juomaan appelsiinimehua tölkistä.
Alakerran ikkunat olivat alaosasta umpijäässä.
--Perhana tuota bengalivuokraisäntää Walidia,kun ei saa pihiydessään edes hankittua lämpölaseja huusholliin,vaikka kerää ylivuokraa tästä murenevatiilisestä viktooriaanisesta lävestä!
Jussi kiroili.
--Jalkapohjatkin tarttuu lattiaan kiinni,kun permanto on pakkasen puolella!
Edellisiltana Jussi oli saapunut Manilasta Heathrowiin Emiriittien koneella Dubain kautta.
Manilassa lähtöpäivänä oli plus 37 astetta.
Itä-Lontoon ja Forest Gaten kosteus ja kylmyys iskee luihin.
Jussi kävi tarkastamassa kaasulämmittimen kontrolleja ja termostaattia,jonka joku oli käynyt kopeloimassa nollaan.
--Tietty taas tuo paksu filsuhoituripari Louie ja Marly seinän takana on napsauttaneet lämmön pois päältä,kun niiden paksu ihrannahka suojelee pakkaselta!
Jussi manasi.
Jussi asensi lämmön 18-asteeseen uhallakin,ollen valmiina kohtaaman hoituriparin ruokapöydässä...jos jompikumpi saattaisi tykätä lämmöstä.
Talossa asui Jussin ja Gerry-vaimon lisäksi toinen filippiinopari yläkerrassa,batangaslainen pariskunta Charel ja Manolo,josta vaimo oli hoitaja ja mies kävi Harley Streetin privaattisairaalassa steriloimassa päivätöikseen instrumentteja.
Kahta muuta yläkerran huonetta asutti kaksi hoiturityttöä,ilonggolainen Riza ja pampangalainen Rhoda.
Jussi taas oli talon talkkari ja talomaalari,mutta kävi temppinä eli väliaikaistyöläisenä Tootingin St.George-sairaalassa instrumentti- ja klinikkavarastomiehenä.
Talomaalarina parin päivän urakalla Jussi ansaitsi saman kuin sairaalassa viikossa.
Kello oli vasta viisi Jussin vaimon herätessä kiipeämään yläkerran rappusia kylpyhuoneeseen ja suihkuun.
Vaimo haukotellen veti rappusia pitkin froteepyyhettä perässään.
Keittiöön tömisteli yläkerrasta Manolo panemaan kaasuhellan päälle.
Kattilassa porisi puolikas sianpäätä eikä Jussin mielestä Batangasin provinssissa pelätä kaloreja.
Yläkerran Rizakin oli raahautunut venytellen ruokahuoneeseen ryppyinen sairaalan scrub suit eli leikkaussaliunivormu päällä.
Riza laiskana piti sitä pyjamanaan ja kun sen sai ilmaiseksi osaston vaatevarastosta.
Riza oli pihi.
Riza söi myös ilmaiseksi Charelin ja Manolon ruokaa ,pankkitilin kasvaessa jo 20.000:een puntaan säästöissä.
Charel oli jo asettelemassa lautasia pöytään musta tukka vielä suihkusta märkänä.
Rhoda oli jo pukeutunut ja helssasi ulko-ovella.
Sillä oli pitkä tänään tuuri.
Kaikki talossa oli jalkeilla valmiina päivän toimiin.
Jussi palasi huoneeseensa panemaan BBC Channel -kakkosen päälle,mistä tuli aamu-uutiset.
Samalla hän pani kahvikoneen päälle tiputtamaan Sainsburyn kenialaista lasipannuun.
 |
| Rising Sun intialaispubi Romford Roadin kulmassa bussipysäkin vieressä |
Tyypillinen itälontoolainen aamu oli taas jälleen noussut konteilleen,karistelemalla rähmää silmänurkistaan.
Yöllä oli satanut,autojen kattojen ja konepeltien vahattujen maalipintojen helmeillessä katuvalojen alla.
Jussi vilkaisi rannekelloaan,josko voisi jo käydä Tesco:ssa hakemassa Daily Mailin.
Hänellä oli edessä vapaa viikonloppu,jolloin sairaalan varasto ei toimittaisi osastoille päivätarpeita..
Materiaali oltiin jaettu perjantaina kahdelle päivälle.
Maanantaina tulisi vasta lomanjälkeinen ensimmäinen jalkoja puuduttava työpäivä.
Jetlaggikin tulisi vaivaamaan ainakin viikon.
 |
| Forest Gate Juhart 2009 |
--Daddy....saisinkos ne tuliaismarlborot nyt,kun pitäis lähtee sairaalaan?
Jussia ja Gerryä kutsuttiin Daddyksi ja Mommyksi parinkymmenen vuoden ikäeron takia.
--Daddy...miltä se San Miguel maistui Manilassa?
--Tää Stella Artoisin kalja saa mut turvoksiin ja vatsaa polttaa Jack Danielsista,kun juotiin Tatay Pabsin ja Louien kanssa kaksi pottua eilisiltana.
Manolo valitteli.
--Oliskos sulla mahdollisesti tylenolia vatsakipuun,kun paska läikkyy joka pierauksella?
Jussi vastasi:
--Kuule...ei tylenoolit jelppaa vatsakipuihin.
--Mulla on lomotiilia ja imodiumia kuravatsaan..ja miksi sun pitää sotkea viskiä kaljan kanssa?!
--Tossa on sulle fisumallukartonki ja kaksi lomotiiliä...toivottavasti kummatkin panee vatsan kovaksi!
--Kiitti paljon Daddy..ja kun mää tulen takaisin Harley Streetiltä..mää ostan sulle sixpackin Stellaa!
Manolo vastasi,pistämällä päänsä pois ovenraosta ja harppaamalla rappuset neljällä askeleella ylätasanteelle.
Yllhäältä kuului Charelin mäkätystä Manololle,kunnes Bon Jovin Guns and Roses-rokki peitti keskustelun.
--Ne elää 90-luvun nostalgiaa!
Jussi sanoi vaimolleen,joka kuivatteli tukkaansa kuumalla sähköblowerilla,ikäänkuin olisi poistamassa lakkaa letistä polttolampulla.
--Muistatkos silloin Saudissa...mikä se meidän lempikappale oli?
Gerry kysäisi.
--Ootas...se oli Stevie Wonderin "I just called to say I love you"!
Jussi vastasi
--Niin oli!
Gerry vastasi.
--Ja sinä olit niiiiin romanttinen,että puhelimessa lauloit sitä minulle,kun olin Faisalissa osaston keittiössä kahvilla..ja kaikki muut hoiturit kuulí sinun jodlauksen!
--Amerikkalaiset hoiturit kehuivat,että Charles Bronson laulaa Stevien biisiä!
--Mää en muista mittään!
Jussi kiusasi.
--Siinä viimeisessä katkaisussa multa kuoli 3 miljoonaa aivosolua..etenkin sieltä romanttisen memorybankin puolelta.
--Sitten sinä lauloit sitä Stevien toista biisiä kuin Sinatra..meinaan Latelyä---"Lately I've been staring in the mirror,very slowly picking me apart...."
Gerry kiusotteli lisää.
--Jooo...mutta se olikin kankkuslaulu..etenkin silloin,kun nuppi on kahdelle jaollinen!
Jussi nauroi.
--Hei Dad....lopetas nauraminen!
Gerry keskeytti.
--Minun täytyy kiirehtiä 25:n bussille,muuten en pääse Bethnal Greenissä sairaalaan bussiin ja joudun kävelemään kolme korttelinväliä!
--Mom dear...voisitkos antaa mulle 15 puntaa,kun käväisisin Ilfordin kirppareilla katsomassa jotain älppäreitä tuohon Philipsin levariin,minkä me ostimme Hackneyn romutorilta?
Jussi aneli.
--Mulla on fikassa vain sadan peson seteleitä!
--Yhmmm!
Gerry murahti,työntäessään käsiveskastaan rypistyneitä seteleitä Jussin kouraan.
--Äläkä osta Stella enempää kuin kaksi purkkia...tiedän ,että pojat naukkaa taas Jack Danielsia illalla!
--Ei..minun pitää mennä nyt!
--Jos Charelille ja Manololle syntyisi tyttölapsi,niin se varmaan ristittäisiin Danielaksi.
Jussi lisäsi.
Gerry moiskasi Jussin poskille pari besobesoa eli kuivapusua huulten edes koskettamatta,ettei meikki ja huulipuna sotkeutuisi.
Ulko-ovella Jussi helssasi Mommya sanomalla perään:
--Mennäänkös huomenna Romfordin torille...tarttisin nahkajakun kirpparilta..5 puntaa budjettina?
Vaimo hävisi sadetihkuun edes avaamatta sateenvarjoaan.
--Omituinen tapa noilla filsunaisilla käyttää sontikkaa!
--Sateella ne ei kehtaa avata varjoa,mutta annappas auringon paistaa,niin jokaisella on parasoli pään päällä!?
Jussi jäi istumaan vuoteelle katsomaan Irakin uutisia,ulko-oven läiskiessä neljä kertaa kiinni,paksun hoituriparin viimeisenä lyllertäessä ikkunan ohi,hiukset märkinä pysäkille.
--Home alone!
Jussi huudahti.
--Parasta ottaa unta kaaliin tähän jetlaggiin,että tokenisi katsomaan jälleen itä-Lontoota kirkkain silmin!
