Pois tieltä! Ratinvääntöä oikealta ja vasemmalta puolelta.

1906 London
"Is this the Way to Brooklands?"
Juhart 2003

Oikea ja väärä tie?
--------------------
Pappilan Jussin saadessa äitinsä armosta viisivuotiaana oikeata siirtomaatavarakaupasta ostettua Darjeeling-teetä, äitipastorska oli savonkielellä sanonut keittävänsä "tievedet".Kahvia ei niin nuorille tarjottu,koska se voisi mustuttaa lapsen kaulan.Savonkielessä oli muitakin omituisia väännöksiä kuten myö,työ ja hyö..
Äiti oli joskus myös kertonut Kalle-isästään,joka Kajaanista oli ajanut viikon kortinpeluusta takaisin Iisalmeen T-hopallaan,ettei kauppias Kalle Kauppinen pysynyt kaidalla tiellä sanan molemmissa merkityksissä.Iisalmelaiset körtit olivatkin kuiskineet kauppiaan suistuneen siltä Raamatussa mainitulta kaidalta ja oikealta tieltä akvaviitia nauttineena.

1934 Kalle Kauppinen
T-Fordillaan Viipurissa
Juhart 2010

Jussia olikin askarruttanut,mikä se väärä tie sitten olisi---se mutkainenko,mistä lapikasjalkaiset maallikkosaarnamiehet paasasivat kinkereillä vaiko sellainen tie,minä tienviitan pojankossit olivat kääntäneet ilkeyksisään vastakkaiseen suuntaan?
Teistä ja tieliikenteestä lehdistö sekä radiouutiset pauhasivat sodanjälkeisessä maailmassa vuonna 1954 uudella liikennelailla,millä yritettiin suomalaisia ajajia pysymään liikennesääntöjä noudattelemalla tien päällä ja oikealla puolella tuhoisia ihmishenkiä vaativia onnettomuuksia välttääkseen.
Isäpastorin lukiessa ruokalevolla työhuoneensa seslongilla Uutta Suomea Jussi oli ohimennessään lukenut lehden pääotsikoita,miten liikenne oli vaatinut satoja kuolonuhreja onnettomuuksissa.
Jussista ihmiset ja muut elukat olivat siten tarjonneet Luojalle uhrilahjoja uuden tieliikennelain alttarille,jolle joka vuosi piti tarjota lain mukaan muutama sata henkeä..Aamen!  Selittäisikö katkismus lisäksi.mitä se on pienellä präntillä uhrilahjakäskyn alakaneettina? Suomi oli siitä eriskummallinen maa,että Luojan säätkin vaativat omia ihmisuhreja heikoilta jäiltä sekä joka Juhannuksisilta venereissuilta,mutta ne kaiketi kuuluvatkin vesiliikennelain uhrialttarille..Sitten lisäksi kerrotaan Kuningas alkohoolin olleen syynä kummissakin likkennelakien vaatimuksissa.

Italialainen padre rulla-
laudalla Pietarin torilla
Juhart 2010

Teistä isäpastorikin kielinerona puhui lainaillessaan saksankielistä vertausta "Alle Wegen führen nach Rom" ja kehoittamalla kaikkien menevän Bio-Saloon katsomaan uutta Federico Fellinin La Strada elokuvaa.missä Anthony Quinn kahlekuninkaana kuljettaa Moto Guzzi-tavaramoottoripyörällä Fellinin muijaa Giulietta Masinaa Mussolinin rakennuttamia betonistradoja pitkin sirkuksesta toiseen jossain Po-joen laaksossa.
Isäpastori tunsi Rooman tiet,käytyään Italiassa mustapaitojen kanssa Campo Mussolinin tieliikennelakikursseilla vuonna 1936,ajamalla bussilla Berliinin olympialaisista Autobahnoja pitki Helvetiaan asti,mistä olivat vaihtaneet sveitsiläiseen junaan,joka vei porukan "Ruumaan" saakka.
Se Roomassa asuva Vatikaanin Paavi ilmeisesti piti Roomaa kaikkien uskontokuntien keskusasemana pitämällä lisäksi itseään koko maailman hengellisenä tiemestarina.Punakalottisella kardinaaliarmeijallakin oli ilmeisesti käytössään satoja kultaisia juustohöyliä kullatun taivaallisen tien tasoittamiseksi,etteivät kunnon katoliset uskovat kompastuisi  viimeisellä matkallaan kultaisiin soranokareisiin ennen paratiisin kultaista porttia.

Uutterana kinossa kävijänä Jussille oli tullut monta kertaa tie eteen ainakin alle 18-vuotiaille kiellettyjen elokuvien katselussa.Hänellä kylläkin oli lupa katsella Bob Hopen,Bing Crosbyn ja Dorothy Lamourin filmin Tie Hongkongiin. Hyppyrinokka Bob,Kruuneri Bing ja Dorothy vamppi olivat matkanneet muitakin teitä selluloidifilmillä,kuten Tie Marokkoon,Rioon ,Singaporeen sekä Baliin. Filmit oltiin kylläkin kuvattu Hollywoodin studiossa eikä missään tiettömien taivalten päässä .Filmiryhmän ja kaluston kuljettaminen B-filmien kuvauksiin jollekin arolle taikka aarniometsään Sikorskyn kopterilla olisi maksanut kalliita taaloja.
Jos kuvausten lounaspausseilla oltaisiin tarjottu kunnon ruisleipää,niin se olisi pitänyt filmitähdet tiellä..ainakin miespuoliset.Lamourin piikkikoroista ei olisi kylläkään takuita.

Matti ja Maija tasoristeyksessä
Juhart 2005

Suomenmaan alettua autoistumaan,niin virkamiesten piti ruveta luokittelemaan teitä erilaisilla nomenklatuureilla,että kansa tiesi millaisilla teillä kuljettiin.
Maahan oli jo aikojen alusta tunnettu metsäteistä,kärryteistä ja savolaisista "muanteistä".Autokannan lisäännyttyä niitä "muanteitä" alettiin numeroimaan valtateiksi.Pienemmät saviasvalttiset tiet olivat sivuteitä ja kyläteitä,isompia sekä monikaistaisia asvalttiteitä nimettiin pikateiksi sekä moottoriteiksi.Useat päällystämättömät tiet muuttuivat vielä lanauksissa nimismiehen kiharoiksi
Katukäytäviäkin alettiin kutsumaan kävelyteiksi ja kotikauppalan Horninkadulla 50-luvulla tehtiin pyöräilijöille oma pyörätiensäkin.Jalankulkijat ja pyöräilijät fillariaan taluttaen saivat ylittää Turun- ja Helsingintien oikeilla suojateillä. Kaikkia  lukemattomattomia teitä yhteenlaskettuna kutsuttiin tieverkostoksi.
Ennen autoilun pioneeriaikaa kirjailija Juhani Aho väsäsi Rautatien,missä savolaispariskunta Matti ja Maija matkasivat rautahevolla oikealla rautatiellä.Rautatiet ja maantiet suomalaisessa tieverkostoissa yhtyivät tuhansissa paikoissa ylikäytävin,alikäytävin sekä tasoristeyksin ja joissa uudelleen liikenne vaati uhreja tieliikennelain alttarille ilman Kuningas Alkohoolia sekä kera.
Autoilla ja junilla oli pieni eroavaisuus,missä "teräshevosilla" ei ollut kääntyviä ratteja eikä etupyöriä väistöliikkeiden tekemisiin.

Vuoden 1954 lokakuun ensimmäisellä viikolla pidettiin kansainvälisen autoliiton kokous Buenos Airesissa,jolloin myös juhlittiin Argentiinan Autoklubin 50-vuotisjuhlia.Kokouksessa keskustelttiin maailman eri maiden autokannoista sekä tieliikenteestä,olivat ne sitten vasen- taikka oikeakätisiä.
Suomea kokouksessa edusti Autoklubin puheenjohtaja Erik von Frenckell,joka kokouksesta kotimaahan palattuaan lehtihaastattelussa julisti,että siellä oltiin päästy tulokseen eksperttien yhteislausunnolla kaikkien maapallon maiden siirtymisestä oikeanpuoliseen liikenteeseen,mikä olisi välttämätöntä auton,autoilun
kehityksen sekä liikenteen uudistamisen takia.

Nyt Buenos Airesin kokouksesta on kulunut 60 vuotta ja mihin ollaan maailmassa päädytty liikenteen uudistamisessa sekä siirtymisessä oikeanpuoliseen liikenteeseen?
V.1954 8% autoilevista maista ajoi vasenta puolta 85 miljoonan suuruisesta autokannasta.Euroopassa Iso-Britannia,Irlanti ,Islanti ja Ruotsi pysyivät tien vasemmalla puolella.V.1954 tilastoissa oikealle puolelle vaihtaneita maita olivat Argentiina v.1945,Unkari v.1941,Tsekkoslovakia v.1939 ja Itävalta v.1938.
Argentiinaa lukuunottamatta Unkari,Tsekkoslovakia ja Itävalta olivat pakotettuja vaihtamaan oikealle Hitlerin
päätöksestä vallata maat,saksalaisten motorisoitujen joukkojen rajanylitysten helpottamiseksi takia ja läpiajoksi Moskovan suuntaan,missä taas ajettiin oikealla puolella.Kolmannen valtakunnan tieliikenteestä ja autobahnojen valmistuksesta vastannut kenraali Todt (Kuolema) oli ehdottanut Hitlerille autobahnojen toisiokäytöksi sodan puhjettua juuri motorisoidutujen joukkojen kuljettamisen rajojen yli.

1954 SOHO (South Holborn),Lontoo

Brittiläinen imperiumi entisin alusmain ajoi vielä v.1954 vasenta puolta.kuten Intia,Itä- ja Länsi-Pakistan,Etelä-Afrikka,Uusi Seelanti,Australia,Uusi Guinea,Maleesia,Indonesia,Hongkong,Thaimaa ja Japani.
Etelä Amerikassa Paraguayssa ajettiin vielä vasenta puolta. Kaakkois-Aasian maista Filippiineillä vielä v.1945 saakka oltiin ajettu vasemmalla puolella.On ihmeellistä,että maassa,jonka amerikkalaiset "vapauttivat" v.1894 espanjalaisesta ikeestä,ajoi carotelloillaan ja calesoillaan vasemmalla puolella koko vapautensa ajan.
Japanilaiset hyötyivät vasenkätisestä liikenteestä valloitettuaan saaret v.1941-45.
Kanada ainoana Britti-imperiumin maana pysyi amerikkalasittain oikealla tienlaidalla,vaikka valmistivat autotehtaissaan vasenkätisille markkinoille vientiin oikean puolisilla ohjauspyörillä varustettuja Amerikan limoja.

Prinssi Rohkea miekka oikeassa
 kädessään

Brittiläinen Top Gearin ankkuritrio väittää vieläkin televisiossa,että vasenkätinen liikenne on se ainoa ja oikea liikennemuoto.Väitteen perusteella jo ritarit sekä robinhoodit roikottivat ratsuillaan sekä jalkaisin miekkojaan oikealla puolella sukkahousujensa päällä.Tällä tavoin he mahdollisen vihamielisen vastaantulijan kohdattuaan voisivat puolustaa itseään vetämällä miekan tupestaan.Harvat ritarit sekä robinhoodit olivat vasenkätisiä.
Ruotsin kuningaskunnan maantielaki oli tullut voimaan Kaarle XII:n valtakautena,jolloin säädettiin,että alaiset kulkisivat kuninkaan teitä pitkin oikeakätisellä puoliskolla. Kuninkaan kuoltua alaiset määrättiin kulkemaan tien vasemmalla puolella aina vuoteen 1967 asti,jolloin lakia oltiin noudatettu 237 vuotta.

1966 Essingeleden,Ruotsi

Jo 1950-luvulla Ruotsi oli päättänyt palata takaisin Kaarle XII:n vanhaan oikeanpuoliseen tieliikennelakiin. Ensimmäinen välikysymys oltiin esitetty eduskunnalle v.1939,mutta sodan tultua väliin asia otettiin uudelleen tapetille vuoden 1954 tammikuussa,jolloin asiaa käsitellyt valiokunta ryhtyi suunnittelemaan operaation käytännöllistä läpiviemistä. Asiantuntijat olivat laskeneet operaation tapahtuvan viimeistään v.1959 Tukholman maanalaisen eli tunnelbanan valmistuttua.Kustannusarvioksi laskettiin 150 miljoonaa kruunua,josta 130 kruunua laskeutuisi liikenneyritysten harteille maksettavaksi kaluston korjauksissa sekä kunnostamisissa..
200 miljoonan kruunun talousarvioitakin oltiin vilauteltu,mutta katsottu liioitelluiksi.
Viranomaisille ja liikenneitsijöille nousi eteen vakava kysymys,miten konepajat sekä autokoriteollisuus tulisivat selviytymään muutostöistä näinkin lyheyellä aikavälillä. Kysymystä oikanpuolisen liikenteen teoriittisista sekä käytännöllisistä aspekteista katsottiin yleisesti suopeudella. Monivivahteisen ja yksityiskohdiltaan rikkaan ylimenoajan selostamiseen menisi palstatilaa kymmenkertaisesti.

1952,Bilen av idag-kirja

Perussyynä oikeanpuoliseen liikenteeseen katsottiin olevan se,että enemmistö maailmassa valmistetuissa autoissa oli varustettu vasenkätisellä ohjauksella,mikä takaisi ajoturvallisuutta.Ohitustilanteet vasemmanpuolisessa liikenteessä tällaisilla autoilla olisivat hengenvaarallisi. 95% Ruotsin autokannasta ollessa varustettu vasenkätisellä ohjauksella,oikealle puolelle siirtymisen pitäisi olla helpompaa.

Edellisen ennustuskirjoitelman olin löytänyt Korpivaara Oy:n v.1954 lehtinidoksesta.
Sivukaneettina lehti valaisee autoilijoita säännöllisistä alustan ja mekaanisten osien voitelunippojen rasvauksista,joita nykyautoilija ei enää tunne,kuten:


1.Kytkimen vipuvarsien voitelunippa
2.Takapyöränapojen voitelunippa
3.Etupyöränapojen voitelunipat
4.Vesipumpun voidenippa
5.Poljinakselien voidenipat
6.Jarrupääsylinterin täyttöaukko
7.Ohjausakselin ja vaihdetangon nivelien voidenipat
8.Käsijarruvarsien voidenipat

1955 Pobeda Essolla
pesussa rasvauksen jälkeen

Vasenkätisyyttä Suomessa katsottiin vielä 50-luvulla fyysiseksi vammaksi,pappilan Jussinkin pakosta alakoululuokan opettajan valvovien silmien alla pitäessä vaihtaa kaunokirjoitusmustekynä oikeaan. Tuloksena oli pelkkiä harakanvarpaita sekä mustetahroja,joista aineen arvosanaksi tuli 5-.
Jussi kuului siten vasurien vähemmistöön eikä oikekätiseen aivoeliittiin.
Vasen käsi oli suomalaisen koululaitoksen väärä käsi,jonka käytöstä sai joko karttakepistä taikka tauluviivoittimesta rangaistuksen näpeilleen.

1967 Oxford Street
 Laser Lights.
Juhart 2009

Lontoossa Jussilla oli vaikeuksia tottua vasemmanpuoliseen liikenteeseen katua ylittäessään,koska hänen aivoihinsa jo 60-luvulta Taljan lehtiset sekä opetuselokuvat neuvoivat katsomaan ensin vasemmalle ja sitten oikealle.Lontoon kaduilla suojateiden asvaltissa taas luki päinvastoin.."Look right". Nyt hän on jo tottunut niin paljon vasenkätiseen liikenteeese pitämällä oikeanpuolista liikennettä täysin vieraana.Siitä huolimatta hän haluaisi ajaa autoa,jossa on vasenkätinen ohjaus.koskei ole tottunut vispaamaan vasemmalla kädellä vaihdekeppiä.Oikeastaan hän on koko ikänsä ollut molempikätinen,suorittaessaan lusikalla syömisen,pesäpallomailan plus squashmailan pidon sekä pallonheiton oikealla.
Kirjoittaminen ja piirtäminen menee vasemmalla.

1952 Austin Hereford-ulapirssi
Turussa

Erikoisena kurioositeettina brittiläinen autoteollisuus valmisti enemmän vasenpuolisella ohjauksella varustettuja autoja vientiin sodan jälkeen arvokkaan länsimaisen valuutan saamiseksi maan jälleenrakennukseen.
Jussi pappilan portilla 50-luvulla kirjoitteli autojen rekisterinumeroita muistilehtiössään merkkien kera,joissa enemmistönä edustivat brittimerkit Austin Somerset,Jowett Javelin,Jowett Bradford,Ford Prefect,Ford Pilot,Bedford,Fordson Thames,Fargo,Hillman Minx,Vauxhall Velox,Morris Oxford, jne...
Kotikauppalan naapurin hellatehtaan viherkeltaista Armstrong Siddeley Star Sapphirea Lontoon Oxford Streetillä vielä tänäänkin katsotaan harvinaisuudeksi.

1956 Armstrong-Siddeley Sapphire

Brittiautojen harrastajat korisaariltaan ovat joutuneet etsimään harvinaisia brittiautomerkkejä kaukaa Etelä- Afrikasta,Australiasta ja Uudesta Seelannista asti.Yhdysvaltoihinkin meni suuri osa 50-lukuisista MG-,Jaguar-ja Triumph-urheiluautoista.Suomeenkin saapui ainakin yksi 1953-mallinen Sunbeam Alpine avoauto lahjoitettavaksi Miss Universum Armi Kuuselalle ja mikä päätyi kaukaiseen Manilaan Hilarioiden Forbes Parkin carportiin Gilin Jaguar XK-E:n viereen.Muutama Amerikan vientimalliksi laskettu Austin Atlantic A95-malli rantautui Atlannin vastarannan sijasta Suomenlahden rantaan.

Armin 1953 Sunbeam Alpine
Miss Universum-palkintoauto
Filippiineillä Baguion vuoristokaupungissa.
Gil ratissa v.1955
Hilarioiden filippiiniläisessä
romanssifilmissä

Perusbrittiautoharrastaja kotimaassaan on täysin hyvillään entisöidessään vanhaa kansakunnan perusautoa Ford Popularia,joita muistellaan primitiivisenä "Sit Up and Beg-malleina"(Istu suorassa ja kerjää).

1952 Ford Popular

Ajat ovat muuttuneet Isossa Britanniassakin valtaosan liikenteessä olevista oikeanpuolisella ohjauksella varustetuista autoista ollessa japanilaista,korealaista,amerikkalaista,ranskalaista,espanjalaista sekä saksalaista.Brittiläinen auto-sana nykyään onkin mennyttä aikaa ja käyttöön onkin tullut"Britanniassa valmistettu"-muunnelma,koska maassa ollaan valmistettu jo ranskalaista oikeakätistä gangsteri-Citroenia vuodesta 1935 Sloughin tehtaalla.Nykyiset Britannian teillä kulkevat Citroenit, Peugeotit ja Renaultit,japanilaiset Toyotat,Mazdat,Nissanit ja Mitsubishit ovat kaikki brittiläistä tekoa.Lisäksi Rolls Royce-Rover-tehdas on intialaisen TATA:n omistuksessa ja Jaguarkin oli ennen Fordin osaomistuksessa. Britit kaihtoivat 2000-luvulla omaa Jaguar-merkkiäänkin,koska se oltiin rakennettu Ford Mondeon pohjalle.Silti Essexin Dagenhamissa lopetettiin kokonaan Fordin henkilöautovalmistus ja kaikki oikeanpuolisilla rateilla varustetut Fordit tulevat Fordin Belgian tehtaalta.Vain Ford Transitia valmistetaan saarilla.Dagenhamin tehtaalla valmistetaan vain kuorma-autojen dieselmoottoreja IVECO-kuormureihin.

Fordin lasikonttori Dagenhamissa

1980 Syrena miliisiauto Puolassa

70-luvulla myytiin Brittein saarilla halpaan hintaan venäläisiä Moskvitsheja ja Ladoja,tsekkiläisiä Skodia,sekä itäsaksalaisia Wartburg Knighteja,kaikki oikeanpuolisella ohjauksella.
Yhdessä Wheeler-Dealer ohjelmassa Mike Brewer kävi ostamassa 1400 punnalla Puolasta kaksitahtisen Syrenan (Sireeni),vaikkakin vasenkätisellä ohjauksella. Edd China rakensi sen uuteen uskoon,auton mennessä 8000 punnan hintaan yhteen kääpiöautomuseoon.
Montako Ladaa,Mossea,Warszawaa,Skodaa ja Wartburgia on Suomessa entisöity?
Täältä saisi halvalla oikeakätisiä malleja!

Kaksi Mossemainosta

Polis,polis,potatis,gris.jatkoa.Taavetti-traktoreita ja kala-autoja..

Suomalainen viikko Salossa n.1910
Juhart recolored 2012

Jatkoa Polis,polis,potatis,gris-sarjaan...

Pappilan Jussi oli käynyt muutaman kerran elämässään messuilla.
Edellisen kerran hän oli käynyt isäpastorin kanssa Helsingin messuhallissa vuoden 1962 syksyllä eräillä messuilla. Kuljettajaksi he olivat saaneet isän partiolippukunnan yhden johtajan ja uuden seurakuntatalon talonmiehen Toivosen Jorkun,joka oli lainannut reissuun Horninkadun taloustavarakappa Axelssonin farmarmallisen Donau Universalin. Kaksitahtinen DKW:n jälkeläinen kuljetti melko sutjakkaasti messuvieraat Helsinkiin ja takaisin.Donau-merkin auto oli saanut vain Suomen markkinoille,koska Isoveli Venäläinen vielä katsoi DKW:n viittaavan natsi-Saksaan.50-öuvun lopulla Donau muuttui Auto Unioniksi.

Silloin elettiin vielä kovassa itäystävien kontrollissa sekä itäautojen vahvaa maahantuontiaikaa eivätkä automarkkinat vapautuneet,kun vasta seuraavana vuonna 1962. Salossa Postinkulman talossa Auto-Heinonen myi venäläistä Moskvitshia ja Volgaa rintarinnan amerikkalaisen Dodge Dartin ja japanilaisen Datsun Bluebirdin kanssa.
Salon kauppalassa oltiin pidetty messuja sekä näyttelyitä jo vuosisadan alusta ja ensimmäiset oikeat messut hän muisti vuoden 1955 kesältä,jolloin messujen suojelija ja maalaisliittolainen pääministeri Urho Kaleva Kekkonen vieraili messualueella.Vierailusta oltiin tehty oikea mustavalkoinen lyhytkuvakin näytettäväksi elokuvateattereissa alkukuvina.

1955 Salon Maatalousmessujen
pääportti

Jussi oli saapunut Turun satamaan Ruotsista heinäkuun 29. päivän aamuna Skandia-autolautan kansimatkustajana ja astunut Pohjolan Liikenteen maruuninkeltaiseen Turku-Salo-Helsinki-laivapikavuorobussiin..

Turun Tuomiokirkko
ja Someron Liikenteen
bussi

Matkalipun hän oli ostanut rahastajaneidolta,joka kantoi kaulassaan uutta näppäiltävää lippukonetta,mikä antoi matkustajalle pikkuriikkisen kuitin maksusta ja jonka Jussi pisti vakosamettijakkunsa taskuun.
Väsynyt matkaaja nukahti laivareissusta tummanpunaiselle plyysi-istuimelle jo ennen Turun Tuomiokirkkosiltaa,heräämällä hätkähtäen Piikkiön suoralla siihen,että bussi ajoi väärää puolta tietä.
Äkättyään olevansa Suomessa hän vaipui syvään sikalauneen,missä hän oli syöttämässä tuttipullolla pientä sianpoikaa,jonka emo oli hyljännyt aliravittuna.
Hän heräsi unistaan vasta Salon sillalla painamalla bussin pysähdysnapista,jolloin pikavuorobussi pysähtyi Helsingintien pikavuoropysäkillä Kastun leipomon edessä.

Bussikäytännön mukaan hänen piti antaa matkalippu takaisin kuskille,muttei löytänyt sitä samettijakkunsa taskuista.Pieni lappunen oli ilmeisesti pudonnut jonnekin bussin lattialle. Kuljettaja vänkäsi Jussin olleen ilmaismatkustajan kysymällä rahastajattareltakin,joka ei muistanut mitään.

60-lukuinen bussi sisältä

Kovan kinastelun päästä kuski käski häntä häipymään näkyvistä jenkkikasseineen tai soittaisi poliisin,jolloin Jussi pysäkille laskeuduttuaan huusi perään:
--Välkommen till fattiga,fittiga Finland! (Tervetuloa vanhaan vittumaiseen Suomeen!).
Tapauksesta sielunvamman saaneena hän ei koskaan käyttänyt Pohjolan Liikennettä Turun ja Helsingin matkoillaan,vaan Someron Linjaa,Paraisten Autoa taikka Valtion rautateitä.
Pohjolan Liikennekin oli osittain valtion omistuksessa.

1965 Salon silta ja Kastun leipomo
3. rakennus oikealta.
Hornin baari vasemmalla
Salonnen yläkerrassa.

Kastun leipomon makea pullantuoksu sai hänet lauhtumaan,käväisemällä ostamassa sisältä pussillisen wiinereitä tuliaiskahville.
Saavuttuaan pappilaan äitipastorska oli keittiönrapuilla ottamassa vastaan ainukaista poikastaa tapansa mukaan perä edellä harjatessaan kivirappusia.
Poikansa nähtyään äitipastorska laukoi tervetuliaisiksi nenäänsä nyrpistäen:
--Vie sika Saksaan,tuo sika Saksasta..Sika se on tullessaankin..hajunkin puolesta!
--Kääppäs poeka ensjtöeksesj kuuraamassa kylypyhuoneessa nahastasj poesj nuo sikalätinj hajut,kun uot saapununna oekeitten immeisten ilimoelle ja paneppa kaekki haesevat vuatteesj pyykkikorriin..niin hurrautan ne puhtaeksj Huuverilla..

1959 Pulputtajakahviperkolaattori

Mäntysuovalta tuoksuvana ja mummikainaloisena (Mum-pallodeodorantista) Jussi astui pappilan keittiön pöytään,äitipastorskan kaadettua pulputtajapannusta Gevalia-tuliaiskahvia kuppiin kysymällä:
--No maksoevatkos ne Anderssonnit sinulle hyvvää palakkaa?
--Issäesj on männynnä mökille siskojes kanssa ja minnäenkinj uon menossa ilitapäeväbussissa sinne..
--Olinj tullunna vaen kaapuntiin vuottamaan sinuva,kun olit kirjoottanna suapuvas tänä päevänä..
--Voesit kyllä antoo minulle tallouteen pikkasen rahhhoo ylläpivostas,kun pittee ostoo leekkeleitä ja lihhoo Kallijon lihakaapasta ja muita ruokatarpeita Vikströmiltä mökille...
Jussi kaivoi taskustaan palkkapussinsa ,antamalla sen äidilleen sanomalla:
--Toss on sull sitä talousrahaa ja pidä sitä säästöss mull,ettei tulis tuhlattuu turhuuksiin...
Äiti pisti palkkapussin essuntaskuun..ja rahoista ei sitten kuulunutkaan mitään Jussin syksymmällä kysellessä stipendiä pikkuostoihin.
Äitipastorska oli vain lausunut:
--Minnäenj olen vuan miinustanna sinnuenj ylläpitova eekä niistä rahoestasj uoj palajon jälellä...
--Kaapunnissa eläminen on kallistunna...
Enempää Jussi ei kysellyt katsoessaan sikalatyönsä menneen helminä sioille...
Äidilleen hän kertoi jäävänsä kaupunkiin viikoksi messujen takia ja tulevansa kesämökille pariksi viikoksi ennen koulun alkamista.Palkastaan hänelle oli jäänyt taskuun 50 kruunua kulutusrahaksi.

Messualuetta ammattikoulun
edessä

Heinäkuun 30. päivän aamupäivällä Jussi tapasi naapurin Lammervon pojat Jukan ja Hessun Hornin baarissa,jossa pienten kahvien jälkeen kolmikko suuntasi sillan yli Turuntietä Venemestarinkadulle,missä Ammattikoulun ympärille oltiin pystytetty messukenttä.Hänen opinahjonsa Yhteiskoulukin seisoi naapurissa venttaamassa ovien aukaisua syyskuun 1. päivänä.Nyt koulu oli muutettu nöyttelytiloiksi, Rehtori Siitosen kyrmyniskainen ja vanha Standard-Vanguard seisoi kylläkin rehtorinkanslian edessä. Ilmeisesti "Siitos-reksi" oli valmistamassa prujujaan uudelle lukukaudelle. Punaniskaisesta rehtorista hänelle luikahti mieleen Anderssonin sikalan suuri siitoskarju,jota Kalle Andersson kuljetti maalaiskunnassa astuttamassa maksua vastaan.Jussia isäntä oli opettanut siitoksen nikseihin karjun noustessa emakon selkään,miten hätäistä karjua piti jelppiä spiraalimaisen lemmenkalun osumisessa lateksihanskakädellä onnelaan.
"Metsäsian hommaa!"
Oli seurakuntatalon talkkarikin sanonut elukoiden astuttamisesta..

Tasavallan presidentti maistamassa
Ylhäisten vanikkaa

Messusää oli epävakainen sadekuurojen piiskatessa kevyesti kesäasuihin pukeutuneita messuvieraita.
Jussi kavereineen pakeni yhden Valion jäätelökioskin parasolin alle sateensuojaan.Pöksytehtaan pojat kävivät ostamasta luukulta vaniljatötteröt Jussin kieltäydyttyä ostamasta taskurahan puutteesta,äitinsä pidätettyä Ruotsin ansionsa. Hän kirosi itsekseen omaa hölmöyttään anteliaisuudestaan.
Jukka pisti hänelle säälistä yhden vaniljatötterön ja sadekuuron loputtua pojat talssivat eteenpäin messualueelle tiiraamaan paikallisten autoliikkeiden osastoja. Paikallisten elinkeinoelämän edustajien myyntikojut eivät heitä niinkään kiinnostaneet,koska niiden tuotteita sai pällistellä joka päivä näyteikkunoiden vitriineistä.
Tasavallan presidentti ja näkkileipäteollisuuden suojelija Kainuun pettupitäjästä kylläkin oli käynyt maistamassa Ylhäisten näkkileipätehtaan vanikkaa suu mutrussa.

Ylhäisten vanikkamainos

Pappilassa sitä oli keittiön kommuutissa yksi paperisäkillinen koko vuoden tarpeeksi.Jussi kyllä piti enemmän kilpailevan merkin Ruutunäkkileivästä ja horisontissa siintävän asepalveluksen aikana hän tulisi saamaan kyllästymiseen saakka Ylhäisten vanikkaa meijerivoinappien kera.
Kotikaupunkilaisen Koulukaluston osaston hän sivuutti kahnattuaan peräänsä jo vuodesta 1954 tehtaan tekemissä pulpeteissa Alhaisten kansakoulusta Yhteiskoulun keskikoulun päättymiseen saakka.Vanhat pystyselkäiset pulpetit olivat kahdenistuttavia suoraselkäisiksi kasvattavia malleja,kun taas uudet vuonna 1960 valmistuneen yhteiskoulun "pulsat" olivat moderneja putkirunkoisia malleja erillisin koivuvaneri-istuimin.
Uusista malleista puuttuivat jopa sellaiset ihanuudet kuten mustepulloreiät sekä kynäurat kansissa.
Jussi tulisi vuoden 1966 kesällä työskentelemään Koulukaluston pulpettivarastossa Tehdaskadun maneesimaisessa rakennuksessa  ja pakkaamaan aaltopahviin näitä koulukaluja puuruuvisista höyläpenkeistä voimistelusalien hevosiin.

1910-1960
Koulukalusto 50 vuotta.
Kuvassa moderni
pulpetti

1863 Salora Finlandia

Jussi oli nähnyt joskus elokuvien alkukuvista,missä tasavallan presidentti oli ihaillut Helsingin messuhallissa salolaisen Saloran radiotehtaan moderneja ularadioita v.1956 ensimmäisenä presidenttivuotenaan.
Pappilaankin ostettiin v.1956 Saloran vihreävirityssilmäinen ularadio ja nyt pappilan salissa töllötettiin Bonanzaa uudesta 1964-mallisesta Salora Finlandia- mustavalkokaappiteeveestä. 
Äitipastorskan hangoittelusta huolimatta pappilasta oltiin menty turhuuden markkinoille,jolloin körttiläinen pieteettisyys pantiin komeron hyllylle piiloon,talon emännän ihastellessa Bonanzan Little Joen eli Michael Landonin ruskeita ja pitkäripsisiä silmiä.

1959-73 Bonanzan Ponderosa

Pääministeri Virolainen tarkistamassa
Laaniston traktorihyttejä
Salon messuilla

Kaupungin oltua vahvojen maatalouspitäjien ympäröimänä messuilla esiteltiin paikallista maatalouskoneteollisuutta.
Siniseen Fordson Major-traktoriin tarjottiin paikallisten pikkupajojen sekä Salon Automyynnin Ford-edustuksen valmistamia hyttejä.Jussiakin puolivirallisena maataloustyöntekijänä kiinnostivat traktorit ensiksi kuolailtuaan uusia Fiat Millecincocentoja (1500-malleja).Hänen luokkakaverinsa Mäkilän Karin papalla oli samanalainen viininpunainen,Karin Jussia vuotta vanhempana ja ajokortin ajaneena otettua painpojan joskus kyytiin liukumaan kartsalle sillä. Karilla oli jonkinlaista ralliverta suonissaan tykätessään kaahailla Fiatilla Jussin mielestä vähän liiankin kanssa takapyöriä sutimalla.Kari oli jopa liimannut italialiattaren pyllyyn oikean skorpionilogoisen Abarth-tarrankin vauhdin lisäämiseksi,ruuvaamalla lisäksi kromiset rallipeilitkin likasiipien päälle.

Hankkijan Fiatit ja Taavetin Ukkomestari
Salon messuilla

Hankkija myi silloin Fiateja,joita Salon Seudun Osuuskauppa myi Vilhonkadulla Massey Ferguson- traktoreiden ohella. Nytkin Hankkijan messuosastolla Fiatien vieressä isännät ympäröivät yhtä Vehon ja Tähti-Auton David Brownia eli  "Taavettia",jonka perään oltiin kytketty Ukkomestari-kaivuri ojakauhalla. 
Osuuskaupalla oli jakeluautoinaankin pieni fliitti paketti-Fiateja ja jollaisen yhden kyytiin eli 850T-malliin Jussikin pääsi muutaman kerran,kun eräs hänen kaverinsa,tavaratalon osastopäällikön poika oli kesätöissä ruokaosaston tsupparina.Silloin oltiin jo keksitty sellainen palvelu kuin osuuskaupan jäsenperheenäitien ruokaostosten kotiinkuljetus,jolloin talon uudella ja pienellä takamoottorisella Fiat 850T-pakettimallilla tsuppari toimitti ostokset kotiosoitteisiin.

1965 Fiat 850T Familiare
ikkunabussi

 Samainen kaveri tuli hänen pomokseen v.1968 KOP:n pankkitalon pohjatöihin ammattikoulusta juuri valmistuneena mittamiehenä,papinpojan ollessa lattamiehenä.
Jussi oli silloin päässyt rantapyssystä alikessuna siviilin ja päättänyt pitää luppovuoden ennnen opiskeluja. 
Heidän kaveruutensa päättyikin v.1969,kaverin Jussin kovasta kinaamisesta palauttaessa vuoden lainauksesta Beatlesien Abbey Road-LP-levyn täysin notkoisena,kundin pidettyä sitä säilössä auringonpaisteessa ikkunalaudalla. 

1969 August 8
Abbey Road

1962 Rambler Classic
 maalaistaksi
Juhart 2010

Jussi pöksytehtaan poikien kanssa marssivat eteenpäin messualueella pysähtymällä seuraavaksi ihailemaan amerikkalaista Rambler-esittelyä.Rambler eli Rämpykkä oli heille tullut tutuksi kaupungissa jo vuodesta 1962,jolloin autontuonti oltiin vapautettu.Sillankulman taksitolpallakin seisoi sellainen vaaleanvihreä Classic valkoisen Studebaker Larkin kanssa amerikkalaisina kompaktaksina.
Autoilija Oksasella oli taas valkoinen Ford Fairlane keskikokoluokan taksina,koska valmistajan Falconia katsottiin kompaktiautoksi.
Oksanen oli ajanut ammatikseen Fordeja jo vuodesta 1937 asti.
Horninkadun varrella seisoi samoin 1962 Rambler American-farmari  vaatelikkeen omistajan Tulosen autona.Ramblerit yleistyivät v.1963-64 Salonseudulla taksi-Classiceina ja v.1965 Plymouth Valiant V-100 perusmallien kilpailijaksi tuli samanlainen riisuttu Rambler American.Kokoluokassaan ne olivat paljon halvempia kuin Opel Kapitänit ja Merecedes-Benz 220S:t,antamalla pehmeätä kyytiä kuskeille sekä matkustajille.

1964 Rambler Classic

1962 Rambler American

1965 Rambler Marlin

Näyttelyn kiintopisteenä oli upouusi valkoinen Rambler Marlin hardtopmalli,jonka katto luiskaperään asti oli musta. Auto näytti niin erikoiselta ja hiukan yliampuvalta puoliympyräksi kaareutuvin sivuikkunin poikakolmikon tutkiessa sen läpikotaisin sisältä sekä ulkoa,panemalla pojat haukkomaan henkeään kuin marlinkalat kuivalla maalla.Auton etuosa oli puhdasta Classicia,mutta katosta kapeneva peräpuoli muistutti ukkohauen selkää.Vastaavanlainen kaari-ikkunainen ja paljon pienempi liukuperäinen Ford Capri tuli markkinoille vasta 60-luvun lopulla eikä hätkäyttänyt enää malliltaan. Marlin valitettavasti eli vuoden 1967 loppuun.Ramblerin kala-aiheisen nimen alkujuurista Jussi ei tiennyt mitään,mutta Jenkkilässä tuntuivat kalat uivan hyvin pyydykseen automerkkeinä Corvetten Mako Sharkista Plymouthin Barracudaan. Amerikkalainen kirjailija Ernest Hemingway tunnettiin aikoinaan Havannan asukkina marlinkalastajana,vaikka ajoi 1955-mallista Chrysler New Yorker-avoautoa.
Kotikaupungista löytyi silloin yksi pronssinvärinen 1965 Plymouth Barracuda miestenvaateliike Eino Heinon omistajalta,jota Heinon Pekka enimmäkseen sompasi näytteeksi kaupungilla.
Pöksytehtaan nuorempi perillinen Hessu lausui oman mielipiteensä Rambler Marlinista,että hänestä Pyhimyksen Volvo P1800 muistuttaa suultaan enemmän ahventa kuin Marlin mitään petokalaa lisäämällä,että Göteborgissa oltaisiin voitu ristiä urheilumalli Volvo Abboreksi,inttämällä lisäksi,että Ahvenanmerikin on Abboretshavet ruotsiksi.

1960 amerikkalaismallinen
Prince Gloria

Äkillinen sadekuuro keskeytti autoeksperttien katselmuksen poikien juostessa sateensuojaan Venemestarinkadun vastapuolella äskettäin avatun leikkikentän kärpässienen mallisen teräskuupan alle.
Sade tuntui vain kovenevan Jussin tarjotessa kavereilleen ruotsalaisesta Prince-tuontitupakka-askista filtterisätkät.
Hessun vanhempi veli Jukka tokaisi ensihenujen perään,että jos huomenna olisi sateetonta,niin voitaisiin porukassa ajaa housutukun punaisella Angliamallisella Thames-pakulla heidän Hirsjärven kesämökille.
Järvessä kuulema kuha käy hyvin verkkoon...

1965 Ford Thames Van

Prince-savuketta pyöritellessään sormissa Jukka lisäsi:
--Oltiin isän kanssa viimesyksynä Messuhallin autonäyttelyssä Hesassa ja siellä esiteltiin aivan uutta japanilaista Prince Gloria-autoa...
--Sitä ei kyllä saa farmarimallina,mutta isä lupasi vaihtaa "Temssin" uuteen Toyota Corona-farmariin..
Jussi leukaili:
--Sic transit gloria mundi...Gloriassa on kuusi transistoria!
Hessu hihkaisi perään;

--Toi ota,jolles muuta saa!
--Mää ehrotin kyl iskäl,ett ostais Keskusautohallist Horninkarult Volvo Duettin,kosk siihen saa tuplaten enämpi housulaatikoit kuin meirän Temssiin (Thames) ja sen Toyotan keulakin muistuttaa kummast joltain puutarhapenkilt,minkä selkänoja on repsahtanut kallelles...

1966 Toyota Corona
farmari

Lauantaina pojat ajoivat Punaisella Paholaisella eli kirkkaanpunaisella paketti-Temssillä (Thames) pöksytehtaan mökille kuhaverkkoja kokemaan.
Kuhakeitosta Jussi ei koskaan ollut tykännyt eikä isäpastorin pyytämästä jokaviikkoisesta uunihauesta,kumpienkin ollessa täynnä pikkuruotoja.
Marlinissa olisi isommat ruodot ainakin V8-koneen venttiilikoppien päällisinä kromiripoina.

--------------------------------

1960 Ford Thames van

1960 Volvo Duett Van

Polis,polis,potatis,gris!,Papinpoika ja pakana Sveariikissä.3.osa.

Saluutti veteraaneille
Juhart 2004

Kalle Andersson oli eräänlainen edelläkävijä vanhojen traktorien ja maanviljelyskoneiden taltioinnissa.
Yhdessä maatilan mäen kupeessa sijatsevassa isossa suulissa hän säilytti harvinaisia 20-30-luvun höyrytraktoreita,piikkipyöräisiä petroolitraktoreita,puimakoneita ja maamoottoreita.Maatalouskoneiden merkkikirjo oli erikoinen sekoitelma brittiläisistä Royston-höyrytraktoreista saksalaisiin Lanzeihin ja amerikkalaisiin Olivereihin.
Suomessa vielä v. 1965 kukaan ei ollut ajatellut tallentaa vanhoja traktoreita tai perustaa traktorimuseota,koska osa vanhasta museokalustosta mönki vielä maatöissä ja metsissä hevosvoiman korvaajana.
Kallen niinsanotun suulimuseon vanhat traktorit olivat kunnostettuja ja entisöityjä sekä käyttökuntoisia ja joita hän oli haalinut suuliinsa ympäri Ruotsin kuningaskuntaa.

1950 Patanokka Volvo-bussi

Kalle-isäntä oli maininnut ruokapöydässä kerran menevänsä hakemaan Arvikasta aivan Norjan rajalta itselleen vanhan "Patanokka" Volvo-veturin ja järeän maakoneperävaunun eli trailerin.Ruotsalaiset kyllä yleensä puhuivat perävaunuista släp-nimellä (Schlepp saksaksi),mutta erikoista raskasta ja teräsrakenteista perävaunua kutsuttiin amerikkalaisesti traileriksi.
Jussi pääsi hakureissulle Kallen mukaan ässämersun etupolsterille.
Mersulla he halkoivat vehreän ja viljavan kuningaskunnan vyötärön kohdalta,missä hyvin hoidettujen talojen rekolien eli puutarhojen manikyröyidyille nurmikoille nostettiin tankoon keltaristilippuja ja haravoiduille pihoille pystytettiin koristeltuja majstångeja eli juhannuspylväitä keskikesän juhlintaan.
Arvikaan saavuttuaan Jussi ensimmäisen kerran näki paljaalla silmällä oikeat vuoretkin.
Suomen maantietokirjasta tutut Lapin tunturit tuntuivat vaivaisilta mäiltä näiden vuorten rinnalla ,Jussin tuntiessa pientä pelkoakin niitä kohtaan,koska moneen varjoisaan laaksoon eivät auringonsäteet pääsisi ikuna kuuna päivänä. Vuorten varjoisat ja synkät rinteet tuntuivat uhkaavilta tummanvihreinä jättiläisen paidanhelmoilta.
Mielenvireeksi mersu kaarsi yhden autokorjaamon pihaan,missä seisoi lyhytakselinen ja postinkeltaiseksi maalattu "Patanokka" Volvo,jonka perään oltiin kytketty se "caterpillartraileri".Patanokka oli rekisteröity EPA-traktoriksi ja minkä kolmosvaide oltiin hitsattu kiinni vauhdin hillitsemiseksi,jolloin Jussille paluumatka takaisin Örsundsbohon tulisi kestämään ikuisuuden 30 kph:n vauhdilla. EPA-traktoria sai kuljettaa 16 -vuotiaskin traktorikortilla,jolloin Kalle-isäntä pisti Jussin Volvon ratin taakse,seuraamalla kävelyvauhdilla itse mersunsa kanssa perässä. Etanan vauhtisella matkalla ei yksikään poliisi-Valiant eikä -Volvo Amazon pysähtynyt kyselemään nuoren veteraani-Volvon kuskin ajokorttia. Sveariikki oli jo juhannusjuhlatunnelmissa.

1961 Polis Valiant

Joskus aamuyöstä Patanokka ajoi Anderssonien kiviportin pylväiden välistä Kallen traktorisuulin eteen.
Jussin jalat olivat puuduksissa lukemattomista kaksoispoljennoista ja välikaasuista,käsivarsilihaksienkien tuntuessa paatuneen tehostomattomassa ja hulahoop-renkaan kokoisessa ratissa.Siihen aikaan ei ohjaustehostimia löytynyt kuin kuskin käsivarsissa.
Aamukuudelta maatalossa huudettiin herätys Kalle-isännän pantua keittiössä Luxor-radiosta Sveriges Radion aamu-uutiset päälle täydellä volyymillä.
Uutisissa Jussi ei ollut paljoakaan ajantasalla,kuultuaan kylläkin USA:n presidentti Johnsonin lisänneen joukkoja Vietnamiin,missä napalmiskuja lisättiin..
Ruotsalaisissa lehdissä ei ollut suurempia otsikoita rapakon takaisen Suomenkaan tapahtumista.kuten Rolling Stonesien vierailusta Yyterin juhannusjuhlille tai Maalaisliiton muuttumisesta Keskustapuolueeksi.
Kotimaan uutisissa kuningas Kustaa VI oli vihkinyt Örebrossa yhden kulttuurikauppalan ja kuuluisassa kuningas Kustaa V:den Kungens kurvassa,Tukholmassa avattiin järjestyksessä toinen IKEA:n huonekaluliike.
Jussin mielessä olivat kylläkin päällimmäisinä kotikaupungissa heinäkuussa pidettävät elinkeinomessut,joidenka suojelijana oli toista kertaa vanha maalaisliittolainen poliitikko,ministeri ja presidentti Urho Kaleva Kekkonen.

1965 30.5-8.8 Salon messut

Ensimmäisen kerran UKK oli ollut ministerinä messujen suojelijana v.1955 heinäkuussa.Seuraavana vuonna UKK:sta voideltiin Suomen pitkäaikaisin keisari.Vielä v.1980 Jussin lähdettyä Saudi Arabiaan UKK hallitsi kotimaata,joskin jo muistivikaisena ja vanhuudenhöperönä.Melkein koko pienen elämänsä Jussi oli elänyt Kekkoslovakiassa.Juho Kusti Paasikivi,joka istui presidenttinä ennen UKK:ta muistutti siilitukassaan sodanjälkeistä jälleenrakennusajasta,katseli jokaisessa 10 markan setelissä kakkuloidensa takaa jokaista suomalaista kaupassa kävijää.



Possuassistentti toivoi näkevänsä messut sekä nauttivansa kuukauden vapaasta ennen kouluvuoden alkamista syyskuun alussa.
Aamukahvit hörpättyään Kalle-isäntä komensi Jussia menemään alkutöikseen siilon toiseen kerrokseen lapioimaan rehuviljaa ränniä pitkin alakertaan,josta hänen piti kuuppakottikärryillä syöttää kaikki sikalan röhkijät.
Silmät sirrissä ja rättiväsyneenä Patanokan ratista hän kiipesi yläkertaan,missä ei ollut minkäänlaista keinovaloa pientä ilmaräppänää lukuunottamatta, lapiourakkaansa. Pienessä hiessä hän tunsi kasvojensakin lämmenneen,pyyhkimällä rukkaskäden syrjällä otsaansa. Yllätyksekseen rukkanen oli tummunut verestä.
Pienessä paniikissä hän juoksi rappusia alas pihalle,missä hän havaitsi koko sinivalkoraidallisen kipparipaitansa edustan olleen punastuneen omasta verestä. Hän aina oli pelännyt veren näkemistä ja kerran partioleirillä veistettyään uudella lapinleukullaan peukalonsakin avohaavalle,hän oli kuullut honkien huminan kovenevan ja pienen sielunsa häviävän johonkin tunneliin..enkelienkin soitellessa harpuilla tervetuliaisvirsiä..
Korvissaan hän kuuli omituisen heinäsirkkojen sirinän kovenevan kuin keittiön ularadion ollessa viritettynä asemien välille juostessaan maatalon portaat ylös keittiöön,minkä räsymaton päällä taju pimeni kokonaan.

"Osta Kentti,
paskaa joka sentti!"

Jussi heräsi siihen,kun Karin-emäntä paketoi hänen päätään Ideal-sideharsolla. Kalle-isäntä istui keittiön pöydän ääressä pinnatuolilla polttamassa Princeä hermostuneena.Kalle oli käynyt kollaamassa viljasiilon toisen kerroksen ja vasaroinut hirsipylväässä törröttävän kannattoman säkkinaulan pystyhirteen kiinni ja johon Jussi oli lapioidessaan lyönyt kallonsa. Naula oli jatkanut hänen etukalloonsa saamaansa viisisenttistä arpea,jonka hän oli ansainnut pyörittyään v.1954 kesällä pappilan keittiön kivirappusia alas pää edellä,
Karin-emännän sairaanhoitajan koulutuksella ehdotettua Jussille päivän sairasvapaata,Kalle-isäntä ehdotti pojalle keveämpää työtä,kuten hukkakauran poimimista vehnäpellolta..Isäntä oli katsonut pojan kelpaavan töihin,jolloin pariskunta kiipesi yläkertaan kinastelemaan Jussin työkelpoisuudesta.
Jussi lopulta päätyi sideharsopäisenä hukkakauran harventamiseen lähipellolle naapuritalosta apuun kutsutun teini-ikäisen Kent-pojan kanssa.Kent-etunimeä ei lausuttu kovalla K:lla kuten Teräsmiehen aliasta Clark Kenttiä,vaan ruotsalaisittain "Shentiksi".Kent harvensi kylläkin hukkakauraa Prince-sätkä yhdessä suupielessään kiroillessaan toisella suupielellään fittaneja ja djävloja paskahommiin pistettynä.
Jussikin oli kokeillut joskus Bisonin ratissa Kent-savuja.,mutta vaihtanut Princeen ja sen perästä raikkaasen naistenkin suosimaan karamellitupakkaan Menthol Meiliin.Kalle-isäntä oli kerran tavannut Jussin sikalan nurkalta salapoltosta mentoltupakka suussa ja sanonut,että niiden polttaminen olisi samanlaista teeskentelyä kuin tissin imeminen teepaidan läpi..
Vitsi oli yksi hyvin harvinaisista Kallen suusta ulostulleista letkauksista.

1963 Jallu ja
Tabe Sliior

Kallen tissivertaus viekin puheenaiheen Ruotsin vapaaseen seksikulttuuriin,jota kylläkään maaseudulla ei paljoakaan nähty paljaassa muodossa.
Ensimmäisen kerran venereissullaan 1963 Norrtäljessä Jussi partiopoikakavereineen pällistelivät paikallisten lehtikioskien vitriinien takana "kovat piipussa" ruotsalaisten lukemattomien pornolehtien kansikuvia. Suomalainen nakulehtivalikoima oli siveellistä Jalluin ja Kallein verrattuna riskeeraviin ruotsalaisiin julkaisuihin.
Jussin naapurissa pöksytehtaan tukun vintillä Jussi oli kaveriensa kanssa pääseet salaa katselemaan poikien johtajaisän vanhoja Jalluja ja Kalleja,jotka panivat kovan hihittelyn mukana piilossa olevat hormoonit juoksemaan nivusiin.

1965 I'll Take Sweden

Hollywoodissakin riskeerattiin ottaa filmiaiheeksi ruotsalaisten vapaa seksi,ja samana vuonna 1965 siellä filmattiin teiniaiheinen filmi I'll take Sweden,missä Bob Hope (Bob Holcomb) matkaa tyttärensä Tuesday Weldin ( JoJo Holcomb) kanssa Tukholmaan. Frankie Avalon (Kenny Klinger) Brylcreemtukassaan ja kitaraa näppäillen lauloi jopa uima-altaassa veden alla.
Filmi oltiin kuvattu San Berdardino Valleyn luonnonpuistossa ja Bear Laken eikä Sveariikin Mälare-järven rannalla.Ajan tanssina esiteltiin ympäri maailmaa levinnyttä Watusitanssia.Filmiin oltiin saatu kerätyksi paljon ruotsalaista Volvo-kalustoa ja ajan hengen mukaan kalifornialaisissa kuvauksissa ajettiin vasenta puolta.Tarkkasilmäisempi voisi kyllä bongata kuvasta,että paikallisen pikkuvenemarinan veneet olivat rekisteröity Kaliforniassa.
Tukholmalaisen hotellin sisäkuvauksissa huoneiden ovet samoin avautuivat amerikkalaisesti sisälle pyöreistä Yale-nuppikahvoista kielimällä kalifornialaisista kuvauspaikoista.

                                            I'll Take Sweden 1965

Amerikkalaisia televisiosarjoja Jussi sai katsella Anderssonin perheen kanssa kesäiltaisin päärakennuksen yläkerran isossa olohuoneessa.Usean kerran hän oli jäänyt lastenlikaksikin Anderssonin pariskunnan mennessä fiiraamaan paikallisiin kalaaseihin ja kahdesta villistä pikku-Anderssonista oli ajan mittaan tullut kesyjä ja jopa tykättäviä pikkusvenssoneita.Iltaisin kuvaruudun High Chaparralin coltien paukkeesta ja kavioiden kopseesta Sixten ja Kerstin nukahtivat possuassistentin syliin,Jussin kantaessa kummatkin täysiunessa lastenkamarin sänkyyn.Sixten ei enää hokenut Jussille teutologisia bajseja,mutta sanavarasto oli lisääntynyt kokonaisella lauseella "Polis,polis,potatis gris"! Kerstin puolestaan puhui vielä pätkivää ruotsia sana kerrallaan mansikkamaalla suunpielet punaisina,opittuaan ensiksi myöhäisenä kävelemään.
Jussi opetti kummallekin ruotsin alkeiskirjasta oppimiaan sanaleikkejä lasten kielikoulussa,kuten Ulla,Ulla,lilla Ulla bakar bullar..sekä Ö,ö..Hö-ö (Ulla.Ulla, pikku Ulla leipoo pullia ja Saari,saari,Heinäsaari..)

High Chaparral teemapuiston
Western Show

(Seuraavana vuonna 1966 ruotsalaisten lännenkuvainnosta Kulltorpiin Skåneeseen rakennettiiin oikea High Chaparral teemapuisto Villin Lännen kaupungin kanssa)

Aamiaisilla Anderssonit saivat ihmetellä lastensa omituista hoentaa kaurapuuron lusikoimisen keskeltä.
Kerran hän oli kuullut Anderssonien keskustelevan lastensa uusista sanaleikeistä,jolloin Kalle oli sanonut Karinille,että pääsyynä on se finskdjävel..(suomalaispiru)

1961Suomalaiset
Hot Rod-vetimet

Heinäkuun 28. päivänä Kalle Andersson laski peukaloaan mällisuuhunsa kastaen possuassistentin kesäpalkan 700 kruunua,mikä Suomen markoissa laskettuna oli tulevan lukiolaispojan taskussa huomattava summa n. 1557 markkaa..
Jussi oli pakannut jenkkikassinsa itselleen ostetuilla tuliaisilla kuten amerikkalaismallisen nappikauluksisen nailonpaisan ja kasan amerikkalaisia Hot Rod-lehtiä.Äitipastorskalle hän oli ostanut puolen kilon paketin Gevalia-kahvia. Kalle Andersson kätteli Jussia ihmeen veltolla puristuksella,katselemalla ylös keittiön kuuppalamppuun,Karin-emännän halatessa lämpimän emomaisesti.
Sixten ja Kerstin saattoivat Jussin kädestä pitäen pihalle,missä seisoi tyhjäkäynnillä tummansininen 1953 mallinen Plymouth Belvedere-maalaistaksi.

Jussin heilautellessa kättään jäähyväisiksi pirssin takaikkunasta, portin eteen pysähtyi töötäten teurastamon Scania-Vabis-kuorma-auto,jonka ikkunasta kuljettaja pisti vahapaperiin käärityn possukotlettipaketin kivisen portinpylvään päälle.
Uppsalaan johtavalla santatiellä Plymouthin kiitäessä kohti Tukholmaa Jussi haistoi matkavaatteistaan lievän sikalan hajun,jonka hän veisi tuliaisiksi kotiin.Kaikesta pesemisestä huolimatta haju näytti kaikkoavan vain kulumalla nahasta ja vaatteista.
"Hajussa kasvaa,kun oltua saa!"
..oli äitipastorskakin monasti lausahtanut.
Jussi oli kasvanut komeaan 167 senttimetrin pituuteen!

jatkuu...messuilua..

1953 Plymouth Belvedere