maanantai 6. tammikuuta 2014

Polis,polis,potatis,gris.jatkoa.Taavetti-traktoreita ja kala-autoja..

Suomalainen viikko Salossa n.1910
Juhart recolored 2012


Jatkoa Polis,polis,potatis,gris-sarjaan...

Pappilan Jussi oli käynyt muutaman kerran elämässään messuilla.
Edellisen kerran hän oli käynyt isäpastorin kanssa Helsingin messuhallissa vuoden 1962 syksyllä eräillä messuilla. Kuljettajaksi he olivat saaneet isän partiolippukunnan yhden johtajan ja uuden seurakuntatalon talonmiehen Toivosen Jorkun,joka oli lainannut reissuun Horninkadun taloustavarakappa Axelssonin farmarmallisen Donau Universalin. Kaksitahtinen DKW:n jälkeläinen kuljetti melko sutjakkaasti messuvieraat Helsinkiin ja takaisin.Donau-merkin auto oli saanut vain Suomen markkinoille,koska Isoveli Venäläinen vielä katsoi DKW:n viittaavan natsi-Saksaan.50-öuvun lopulla Donau muuttui Auto Unioniksi.
Silloin elettiin vielä kovassa itäystävien kontrollissa sekä itäautojen vahvaa maahantuontiaikaa eivätkä automarkkinat vapautuneet,kun vasta seuraavana vuonna 1962. Salossa Postinkulman talossa Auto-Heinonen myi venäläistä Moskvitshia ja Volgaa rintarinnan amerikkalaisen Dodge Dartin ja japanilaisen Datsun Bluebirdin kanssa.
Salon kauppalassa oltiin pidetty messuja sekä näyttelyitä jo vuosisadan alusta ja ensimmäiset oikeat messut hän muisti vuoden 1955 kesältä,jolloin messujen suojelija ja maalaisliittolainen pääministeri Urho Kaleva Kekkonen vieraili messualueella.Vierailusta oltiin tehty oikea mustavalkoinen lyhytkuvakin näytettäväksi elokuvateattereissa alkukuvina.
1955 Salon Maatalousmessujen
pääportti
Jussi oli saapunut Turun satamaan Ruotsista heinäkuun 29. päivän aamuna Skandia-autolautan kansimatkustajana ja astunut Pohjolan Liikenteen maruuninkeltaiseen Turku-Salo-Helsinki-laivapikavuorobussiin..
Turun Tuomiokirkko
ja Someron Liikenteen
bussi
Matkalipun hän oli ostanut rahastajaneidolta,joka kantoi kaulassaan uutta näppäiltävää lippukonetta,mikä antoi matkustajalle pikkuriikkisen kuitin maksusta ja jonka Jussi pisti vakosamettijakkunsa taskuun.
Väsynyt matkaaja nukahti laivareissusta tummanpunaiselle plyysi-istuimelle jo ennen Turun Tuomiokirkkosiltaa,heräämällä hätkähtäen Piikkiön suoralla siihen,että bussi ajoi väärää puolta tietä.
Äkättyään olevansa Suomessa hän vaipui syvään sikalauneen,missä hän oli syöttämässä tuttipullolla pientä sianpoikaa,jonka emo oli hyljännyt aliravittuna.
Hän heräsi unistaan vasta Salon sillalla painamalla bussin pysähdysnapista,jolloin pikavuorobussi pysähtyi Helsingintien pikavuoropysäkillä Kastun leipomon edessä.
Bussikäytännön mukaan hänen piti antaa matkalippu takaisin kuskille,muttei löytänyt sitä samettijakkunsa taskuista.Pieni lappunen oli ilmeisesti pudonnut jonnekin bussin lattialle. Kuljettaja vänkäsi Jussin olleen ilmaismatkustajan kysymällä rahastajattareltakin,joka ei muistanut mitään.
60-lukuinen bussi sisältä
Kovan kinastelun päästä kuski käski häntä häipymään näkyvistä jenkkikasseineen tai soittaisi poliisin,jolloin Jussi pysäkille laskeuduttuaan huusi perään:
--Välkommen till fattiga,fittiga Finland! (Tervetuloa vanhaan vittumaiseen Suomeen!).
Tapauksesta sielunvamman saaneena hän ei koskaan käyttänyt Pohjolan Liikennettä Turun ja Helsingin matkoillaan,vaan Someron Linjaa,Paraisten Autoa taikka Valtion rautateitä.
Pohjolan Liikennekin oli osittain valtion omistuksessa.

1965 Salon silta ja Kastun leipomo
3. rakennus oikealta.
Hornin baari vasemmalla
Salonnen yläkerrassa.
Kastun leipomon makea pullantuoksu sai hänet lauhtumaan,käväisemällä ostamassa sisältä pussillisen wiinereitä tuliaiskahville.
Saavuttuaan pappilaan äitipastorska oli keittiönrapuilla ottamassa vastaan ainukaista poikastaa tapansa mukaan perä edellä harjatessaan kivirappusia.
Poikansa nähtyään äitipastorska laukoi tervetuliaisiksi nenäänsä nyrpistäen:
--Vie sika Saksaan,tuo sika Saksasta..Sika se on tullessaankin..hajunkin puolesta!
--Kääppäs poeka ensjtöeksesj kuuraamassa kylypyhuoneessa nahastasj poesj nuo sikalätinj hajut,kun uot saapununna oekeitten immeisten ilimoelle ja paneppa kaekki haesevat vuatteesj pyykkikorriin..niin hurrautan ne puhtaeksj Huuverilla..
1959 Pulputtajakahviperkolaattori
Mäntysuovalta tuoksuvana ja mummikainaloisena (Mum-pallodeodorantista) Jussi astui pappilan keittiön pöytään,äitipastorskan kaadettua pulputtajapannusta Gevalia-tuliaiskahvia kuppiin kysymällä:
--No maksoevatkos ne Anderssonnit sinulle hyvvää palakkaa?
--Issäesj on männynnä mökille siskojes kanssa ja minnäenkinj uon menossa ilitapäeväbussissa sinne..
--Olinj tullunna vaen kaapuntiin vuottamaan sinuva,kun olit kirjoottanna suapuvas tänä päevänä..
--Voesit kyllä antoo minulle tallouteen pikkasen rahhhoo ylläpivostas,kun pittee ostoo leekkeleitä ja lihhoo Kallijon lihakaapasta ja muita ruokatarpeita Vikströmiltä mökille...
Jussi kaivoi taskustaan palkkapussinsa ,antamalla sen äidilleen sanomalla:
--Toss on sull sitä talousrahaa ja pidä sitä säästöss mull,ettei tulis tuhlattuu turhuuksiin...
Äiti pisti palkkapussin essuntaskuun..ja rahoista ei sitten kuulunutkaan mitään Jussin syksymmällä kysellessä stipendiä pikkuostoihin.
Äitipastorska oli vain lausunut:
--Minnäenj olen vuan miinustanna sinnuenj ylläpitova eekä niistä rahoestasj uoj palajon jälellä...
--Kaapunnissa eläminen on kallistunna...
Enempää Jussi ei kysellyt katsoessaan sikalatyönsä menneen helminä sioille...
Äidilleen hän kertoi jäävänsä kaupunkiin viikoksi messujen takia ja tulevansa kesämökille pariksi viikoksi ennen koulun alkamista.Palkastaan hänelle oli jäänyt taskuun 50 kruunua kulutusrahaksi.

Messualuetta ammattikoulun
edessä
Heinäkuun 30. päivän aamupäivällä Jussi tapasi naapurin Lammervon pojat Jukan ja Hessun Hornin baarissa,jossa pienten kahvien jälkeen kolmikko suuntasi sillan yli Turuntietä Venemestarinkadulle,missä Ammattikoulun ympärille oltiin pystytetty messukenttä.Hänen opinahjonsa Yhteiskoulukin seisoi naapurissa venttaamassa ovien aukaisua syyskuun 1. päivänä.Nyt koulu oli muutettu nöyttelytiloiksi, Rehtori Siitosen kyrmyniskainen ja vanha Standard-Vanguard seisoi kylläkin rehtorinkanslian edessä. Ilmeisesti "Siitos-reksi" oli valmistamassa prujujaan uudelle lukukaudelle. Punaniskaisesta rehtorista hänelle luikahti mieleen Anderssonin sikalan suuri siitoskarju,jota Kalle Andersson kuljetti maalaiskunnassa astuttamassa maksua vastaan.Jussia isäntä oli opettanut siitoksen nikseihin karjun noustessa emakon selkään,miten hätäistä karjua piti jelppiä spiraalimaisen lemmenkalun osumisessa lateksihanskakädellä onnelaan.
"Metsäsian hommaa!"
Oli seurakuntatalon talkkarikin sanonut elukoiden astuttamisesta..

Tasavallan presidentti maistamassa
Ylhäisten vanikkaa
Messusää oli epävakainen sadekuurojen piiskatessa kevyesti kesäasuihin pukeutuneita messuvieraita.
Jussi kavereineen pakeni yhden Valion jäätelökioskin parasolin alle sateensuojaan.Pöksytehtaan pojat kävivät ostamasta luukulta vaniljatötteröt Jussin kieltäydyttyä ostamasta taskurahan puutteesta,äitinsä pidätettyä Ruotsin ansionsa. Hän kirosi itsekseen omaa hölmöyttään anteliaisuudestaan.
Jukka pisti hänelle säälistä yhden vaniljatötterön ja sadekuuron loputtua pojat talssivat eteenpäin messualueelle tiiraamaan paikallisten autoliikkeiden osastoja. Paikallisten elinkeinoelämän edustajien myyntikojut eivät heitä niinkään kiinnostaneet,koska niiden tuotteita sai pällistellä joka päivä näyteikkunoiden vitriineistä.
Tasavallan presidentti ja näkkileipäteollisuuden suojelija Kainuun pettupitäjästä kylläkin oli käynyt maistamassa Ylhäisten näkkileipätehtaan vanikkaa suu mutrussa.
Ylhäisten vanikkamainos
Pappilassa sitä oli keittiön kommuutissa yksi paperisäkillinen koko vuoden tarpeeksi.Jussi kyllä piti enemmän kilpailevan merkin Ruutunäkkileivästä ja horisontissa siintävän asepalveluksen aikana hän tulisi saamaan kyllästymiseen saakka Ylhäisten vanikkaa meijerivoinappien kera.
Kotikaupunkilaisen Koulukaluston osaston hän sivuutti kahnattuaan peräänsä jo vuodesta 1954 tehtaan tekemissä pulpeteissa Alhaisten kansakoulusta Yhteiskoulun keskikoulun päättymiseen saakka.Vanhat pystyselkäiset pulpetit olivat kahdenistuttavia suoraselkäisiksi kasvattavia malleja,kun taas uudet vuonna 1960 valmistuneen yhteiskoulun "pulsat" olivat moderneja putkirunkoisia malleja erillisin koivuvaneri-istuimin.
Uusista malleista puuttuivat jopa sellaiset ihanuudet kuten mustepulloreiät sekä kynäurat kansissa.
Jussi tulisi vuoden 1966 kesällä työskentelemään Koulukaluston pulpettivarastossa Tehdaskadun maneesimaisessa rakennuksessa  ja pakkaamaan aaltopahviin näitä koulukaluja puuruuvisista höyläpenkeistä voimistelusalien hevosiin.

1910-1960
Koulukalusto 50 vuotta.
Kuvassa moderni
pulpetti

1863 Salora Finlandia
Jussi oli nähnyt joskus elokuvien alkukuvista,missä tasavallan presidentti oli ihaillut Helsingin messuhallissa salolaisen Saloran radiotehtaan moderneja ularadioita v.1956 ensimmäisenä presidenttivuotenaan.
Pappilaankin ostettiin v.1956 Saloran vihreävirityssilmäinen ularadio ja nyt pappilan salissa töllötettiin Bonanzaa uudesta 1964-mallisesta Salora Finlandia- mustavalkokaappiteeveestä. 
Äitipastorskan hangoittelusta huolimatta pappilasta oltiin menty turhuuden markkinoille,jolloin körttiläinen pieteettisyys pantiin komeron hyllylle piiloon,talon emännän ihastellessa Bonanzan Little Joen eli Michael Landonin ruskeita ja pitkäripsisiä silmiä.

1959-73 Bonanzan Ponderosa

Pääministeri Virolainen tarkistamassa
Laaniston traktorihyttejä
Salon messuilla
Kaupungin oltua vahvojen maatalouspitäjien ympäröimänä messuilla esiteltiin paikallista maatalouskoneteollisuutta.
Siniseen Fordson Major-traktoriin tarjottiin paikallisten pikkupajojen sekä Salon Automyynnin Ford-edustuksen valmistamia hyttejä.Jussiakin puolivirallisena maataloustyöntekijänä kiinnostivat traktorit ensiksi kuolailtuaan uusia Fiat Millecincocentoja (1500-malleja).Hänen luokkakaverinsa Mäkilän Karin papalla oli samanalainen viininpunainen,Karin Jussia vuotta vanhempana ja ajokortin ajaneena otettua painpojan joskus kyytiin liukumaan kartsalle sillä. Karilla oli jonkinlaista ralliverta suonissaan tykätessään kaahailla Fiatilla Jussin mielestä vähän liiankin kanssa takapyöriä sutimalla.Kari oli jopa liimannut italialiattaren pyllyyn oikean skorpionilogoisen Abarth-tarrankin vauhdin lisäämiseksi,ruuvaamalla lisäksi kromiset rallipeilitkin likasiipien päälle.
Hankkijan Fiatit ja Taavetin Ukkomestari
Salon messuilla
Hankkija myi silloin Fiateja,joita Salon Seudun Osuuskauppa myi Vilhonkadulla Massey Ferguson- traktoreiden ohella. Nytkin Hankkijan messuosastolla Fiatien vieressä isännät ympäröivät yhtä Vehon ja Tähti-Auton David Brownia eli  "Taavettia",jonka perään oltiin kytketty Ukkomestari-kaivuri ojakauhalla. 
Osuuskaupalla oli jakeluautoinaankin pieni fliitti paketti-Fiateja ja jollaisen yhden kyytiin eli 850T-malliin Jussikin pääsi muutaman kerran,kun eräs hänen kaverinsa,tavaratalon osastopäällikön poika oli kesätöissä ruokaosaston tsupparina.Silloin oltiin jo keksitty sellainen palvelu kuin osuuskaupan jäsenperheenäitien ruokaostosten kotiinkuljetus,jolloin talon uudella ja pienellä takamoottorisella Fiat 850T-pakettimallilla tsuppari toimitti ostokset kotiosoitteisiin.
1965 Fiat 850T Familiare
ikkunabussi
 Samainen kaveri tuli hänen pomokseen v.1968 KOP:n pankkitalon pohjatöihin ammattikoulusta juuri valmistuneena mittamiehenä,papinpojan ollessa lattamiehenä.
Jussi oli silloin päässyt rantapyssystä alikessuna siviilin ja päättänyt pitää luppovuoden ennnen opiskeluja. 
Heidän kaveruutensa päättyikin v.1969,kaverin Jussin kovasta kinaamisesta palauttaessa vuoden lainauksesta Beatlesien Abbey Road-LP-levyn täysin notkoisena,kundin pidettyä sitä säilössä auringonpaisteessa ikkunalaudalla. 
1969 August 8
Abbey Road


1962 Rambler Classic
 maalaistaksi
Juhart 2010
Jussi pöksytehtaan poikien kanssa marssivat eteenpäin messualueella pysähtymällä seuraavaksi ihailemaan amerikkalaista Rambler-esittelyä.Rambler eli Rämpykkä oli heille tullut tutuksi kaupungissa jo vuodesta 1962,jolloin autontuonti oltiin vapautettu.Sillankulman taksitolpallakin seisoi sellainen vaaleanvihreä Classic valkoisen Studebaker Larkin kanssa amerikkalaisina kompaktaksina.
Autoilija Oksasella oli taas valkoinen Ford Fairlane keskikokoluokan taksina,koska valmistajan Falconia katsottiin kompaktiautoksi.
Oksanen oli ajanut ammatikseen Fordeja jo vuodesta 1937 asti.
Horninkadun varrella seisoi samoin 1962 Rambler American-farmari  vaatelikkeen omistajan Tulosen autona.Ramblerit yleistyivät v.1963-64 Salonseudulla taksi-Classiceina ja v.1965 Plymouth Valiant V-100 perusmallien kilpailijaksi tuli samanlainen riisuttu Rambler American.Kokoluokassaan ne olivat paljon halvempia kuin Opel Kapitänit ja Merecedes-Benz 220S:t,antamalla pehmeätä kyytiä kuskeille sekä matkustajille.
1964 Rambler Classic

1962 Rambler American

1965 Rambler Marlin
Näyttelyn kiintopisteenä oli upouusi valkoinen Rambler Marlin hardtopmalli,jonka katto luiskaperään asti oli musta. Auto näytti niin erikoiselta ja hiukan yliampuvalta puoliympyräksi kaareutuvin sivuikkunin poikakolmikon tutkiessa sen läpikotaisin sisältä sekä ulkoa,panemalla pojat haukkomaan henkeään kuin marlinkalat kuivalla maalla.Auton etuosa oli puhdasta Classicia,mutta katosta kapeneva peräpuoli muistutti ukkohauen selkää.Vastaavanlainen kaari-ikkunainen ja paljon pienempi liukuperäinen Ford Capri tuli markkinoille vasta 60-luvun lopulla eikä hätkäyttänyt enää malliltaan. Marlin valitettavasti eli vuoden 1967 loppuun.Ramblerin kala-aiheisen nimen alkujuurista Jussi ei tiennyt mitään,mutta Jenkkilässä tuntuivat kalat uivan hyvin pyydykseen automerkkeinä Corvetten Mako Sharkista Plymouthin Barracudaan. Amerikkalainen kirjailija Ernest Hemingway tunnettiin aikoinaan Havannan asukkina marlinkalastajana,vaikka ajoi 1955-mallista Chrysler New Yorker-avoautoa.
Kotikaupungista löytyi silloin yksi pronssinvärinen 1965 Plymouth Barracuda miestenvaateliike Eino Heinon omistajalta,jota Heinon Pekka enimmäkseen sompasi näytteeksi kaupungilla.
Pöksytehtaan nuorempi perillinen Hessu lausui oman mielipiteensä Rambler Marlinista,että hänestä Pyhimyksen Volvo P1800 muistuttaa suultaan enemmän ahventa kuin Marlin mitään petokalaa lisäämällä,että Göteborgissa oltaisiin voitu ristiä urheilumalli Volvo Abboreksi,inttämällä lisäksi,että Ahvenanmerikin on Abboretshavet ruotsiksi.
1960 amerikkalaismallinen
Prince Gloria
Äkillinen sadekuuro keskeytti autoeksperttien katselmuksen poikien juostessa sateensuojaan Venemestarinkadun vastapuolella äskettäin avatun leikkikentän kärpässienen mallisen teräskuupan alle.
Sade tuntui vain kovenevan Jussin tarjotessa kavereilleen ruotsalaisesta Prince-tuontitupakka-askista filtterisätkät.
Hessun vanhempi veli Jukka tokaisi ensihenujen perään,että jos huomenna olisi sateetonta,niin voitaisiin porukassa ajaa housutukun punaisella Angliamallisella Thames-pakulla heidän Hirsjärven kesämökille.
Järvessä kuulema kuha käy hyvin verkkoon...

1965 Ford Thames Van
Prince-savuketta pyöritellessään sormissa Jukka lisäsi:
--Oltiin isän kanssa viimesyksynä Messuhallin autonäyttelyssä Hesassa ja siellä esiteltiin aivan uutta japanilaista Prince Gloria-autoa...
--Sitä ei kyllä saa farmarimallina,mutta isä lupasi vaihtaa "Temssin" uuteen Toyota Corona-farmariin..
Jussi leukaili:
--Sic transit gloria mundi...Gloriassa on kuusi transistoria!
Hessu hihkaisi perään;

--Toi ota,jolles muuta saa!
--Mää ehrotin kyl iskäl,ett ostais Keskusautohallist Horninkarult Volvo Duettin,kosk siihen saa tuplaten enämpi housulaatikoit kuin meirän Temssiin (Thames) ja sen Toyotan keulakin muistuttaa kummast joltain puutarhapenkilt,minkä selkänoja on repsahtanut kallelles...
1966 Toyota Corona
farmari
Lauantaina pojat ajoivat Punaisella Paholaisella eli kirkkaanpunaisella paketti-Temssillä (Thames) pöksytehtaan mökille kuhaverkkoja kokemaan.
Kuhakeitosta Jussi ei koskaan ollut tykännyt eikä isäpastorin pyytämästä jokaviikkoisesta uunihauesta,kumpienkin ollessa täynnä pikkuruotoja.
Marlinissa olisi isommat ruodot ainakin V8-koneen venttiilikoppien päällisinä kromiripoina.

--------------------------------


1960 Ford Thames van

1960 Volvo Duett Van

Ei kommentteja: