Pakettiautossa ompi tunnelmaa. Kaappiautosta piilofarmariin.

1951 ca.Yksinäinen Fordson E83W-pakettiauto
Salon kauppalan sillalle menossa.
Juhart recolored 2012

Nuoren pojankollina katselin kieroon pikkukaupungin liikenteessä vilahtelevia arjenharmaita pakettiautoja.
Ne olivat pienyrittäjien,osuuskauppojen ja pikkuliikkeiden työvälineitä,jotka yleensä saivat kovaa kättä ja raskasta jalkaa.Joukosta löytyi kyllä muutamia hyvin pidettyjä helmiäkin. Muistan vielä 70-luvun alussa sokeritehtaan kausityöläisenä,miten "makjapruukitehtaan" kuski rallasi tehdasalueella kolhiintunutta,rämisevää ja mattaharmaansinistä viisi vuotta vanhaa Ford Transitia.
Ihmettelin niinkin nuoren pakettiauton kurjaa kuntoa eikä kuskikaan siitä välittänyt,koskei auto ollut oma,vaan tehtaan.
50-luvun lopun ja 60-luvun pakettiautot tällä tavoin päätyivät loppuunajettuina ja unohdettuina kaupungin ulkopuolella sijitsevan Lehtisen purkaamoon vain varaosiksi,jos niistä vielä sai sellaisia.

1956 Simca Vedette Marly

Kerran v.1963 syksyllä seurasin Salon Vapaapalokunnan letku- ja sammutusharjoituksia kauppatorilla.
Palopojat sytyttivät palamaan viitisen vuotta vanhan ja kauniin Ford tai Simca Vedette Marly-farmariauton,joka kaksin vihreänsävyisin maalein  kiilsi vielä ryhdissään. Minulle sellainen tuhopoltto oli pyhäinhäväistystä,mutta siihen aikaan kaikki 50-lukuiset autot olivat vanhoja romuja,ainakin automiesten silmissä.60-luvun alussa Suomessakin alettiin ostaa pakettiautoja oikein vimmalla tuontisäännöstelyn vapautuessa (1962) eivätkä monet vanhat 50-lukuiset autot edes kelvanneet vaihtoautoiksi,vaan päätyivät purkamoihin romutettavaksi.
Vanhoja pakettiautoja samoin harvoin näkyi edes käytettyjen autojen plaaneilla.

Classic vans July 12.
My Story.
Oma kertomukseni
salolaisista
pakettiautoista

On valitettavaa vielä tänäpäivänäkin,miten vähän Suomenmaassa arvostetaan vanhojen paketti- ja tavara-autojen keräystä sekä talteenottoa.
Muualla Euroopassa,Britanniassa ja Yhdysvalloissa niiden entisöiminen on jo pitkään ollut suosittua.
Britanniassa jopa vanhoille pakettiautoille on omat kerhonsa sekä lehtensä.Suomessa taas kelpaa pienehkölle rodiporukalle vain amerikkalaisten vanien ehostelu,mutta eurooppalaisille vaneille harvoin löytyy pelastajaa.
Juuri nämä roddarit voivat huudahtaa tavallista vanhaa arkipakua arvostellessaan:
--Niitähän oli tuhansia rumentamassa katukuvaa..eikä kukaan sellaisia haluaisi pihalleen ruostumaan,kun niissä ei ole senttiäkään kromia ja kumilistaiset ikkunatkin eikä edes V8-konettakaan,vaan sellainen puolimoottori!
Rodiporukkaa oikaistakseni amerikkalaisissa vaneissa ja pickupeissa oli myös vaihtoehtokoneina suorat kuutoset.V.1954 Ford sai uuden kansiventtiilikahdeksikon rinnalle uuden kansiventtiilikuutosen,Dodgen ja kanadalaisen vienti-Desoton (Dodge) henkilö- ja pakettimalleissa oli vakiona sivuventtiilikuutonen,kuten ilmeisesti Suomen Poliisin kaappimaijoissa ja Liikkuvan Poliisin siipiautoissa. Jenkit eivät yleensä pickupin tai vanin ostossa kruksanneet ostotilaukseen V-8-moottoria,koskei sellaista ollut tarjolla .
Roddarilausahduksessa piilee  kyllä puolitotuuttakin.
Ne senaikaiset eurooppalaiset ja amerikkalaiset pakettiautot olivat riisuttuja kaikista kromiheepeleistä ja varustettu tehtaan pienimmillä perusmoottoreilla sekä perustekniikalla.
Eikä niitä koskaan oltu keräilyautoiksi suunniteltukaan!
Ne oltiin kehitetty tehtaan perushenkilömallista erityisesti työkäyttöön eikä bulevardisporteiksi.

1960 ca.Turun Fuel-asema ja
1960 Opel Deliverystä
tehty piilofarmari

Omistajat kylläkin monasti komistelivat europakettivaunujensa vanteita kromisin snobirinkuloin,huoltoasemakrääsin ja kaksivärimaalauksin,etenkin 60-luvun alkupuolen piilofarmarikuumeessa,jolloin niitä sai ostaa verottomina pakettiautoina.Vuoden käytön jälkeen niiden takasivupelteihin sai puhkaista kumitiivisteikkunat ja asentaa takapenkiksi venevanerista yai lastulevystä tehdyn ja ohkaisella vaahtomuovilla topatun kernipenkin,jolla matkustajat saivat istua kankut kipeinä vain verovirkamiehen määräämään väliaikaiseen takapenkkimatkustamiseen.
Suomen verohallitus helpotettuaan autoilijoita autonhankinnassa halusi näin vastineeksi kateudessaan hillitä omistamisen iloa kaikilla rajoituksilla sekä säännöksillä.Autonkäyttövero oli yksi näistä valtion lypsämiskeinoista.Piilofarmarimuunnoksen peräpeiliinkin piti liimata 80 kmh:n keltainen nopeusrajoitustarra!

1942.12.19. Elannon 1938 Studebaker COE-
myymäläauto saapunut Tiutiin.
SA-Kuvat

1942.04.20. Kuopiolainen
 1939 Chevrolet-pakettiauto
Latvassa..SA-kuvat

1950-luvun alussa kotikauppalani sotaa rdeltävä amerikkalainen tavara- ja kuorma-autoautokanta alkoi muuttumaan enemmistöltään brittivalmeisteiseksi.
Britannia tarvitsi kipeästi jälleenrakennukseen ulkomaanvaluuttaa.
Sotaaedeltävästä hyötyautokannasta muistuttivat sodankäyneet ja perää vinguttavat Hävittäjä-Fordit. Pakettiautot ilmeisesti olivat jääneet rintamalle,kosken molskipolvihousuisena kadunreunalla rekisterinumeroja bongatessani yhtäkään,jollei lasketa mukaan Salon Automyynnin 1940-mallista Ford-hinuria,jota vuokrattiin kauppalallekin Horninkadun poppelien ja saarnien juurilta nostamiseen torin varrelta.Muutama muu tummanvihreä Hävittäjä näkyi myös rakennustyömaan monttuajossa ja Turku-Salo-valtatien asvaltoinnissa v.1954.Enemmistönä kuorma-autokannassa olivat 40-luvun lopun Austinit ja Bedfordit.

1953 syksy.Automyynnin
1940 Ford-hinuri puun nostossa
torin varrella

SA-valokuvista olen nähnyt monen amerikkalaisen pakettiauton palvelleen itärintamalla.Sinne jäi niistä lopullisesti moni Elannon ja Kuopion Osuuskaupan Amerikan Chevrolet-pakettiauto esimerkkinä suuresta hävikistä.
Niitä käytettiin rintamalla enimmäkseen huoltoajoihin sekä sairaankuljetuksiin.

1930 ca.A Ford kippiautona

Salon kauppalan kauppatorilla  joka toinen toripäivä pystyi hyvin kartoittamaan lounaissuomalaisen pakettiautokannan 50-luvulla. Jos niitä karkeasti laskettuna ennen sotaa valmistettuja autoja ei näkynyt,niin kovassa kalustopulassa moni isäntä ja torikauppias oli vetänyt Valmetilla ulos perämetsän suulista päivänvaloon otetun A Ford Tudorin tai Fordorin ja katkaissut sen korin etuovien takaa ja pykännyt puulavan rungon jatkeeksi.Niiden lavoilta isännät myivät pottujaan ja vihanneksiaan toripäivinä kauppalan kotirouville.Vaikka niitä yleensä kansan keskuudessa haukuttiin "kantti kertaa kanteiksi",ne palvelivat sinnikkäästi pieninä lava-autoina tarpeeseensa. Autohistoriallisesti niitä pitkään vältettiin hyväksymästä miksikään suomalaisiksi keräyskohteiksi,mutta 50 vuoden sisässä muutamia ollaan hyväksytty museoautokategoriaan aitoina Suomi-autoina.

Checker A2 ja Fordson N
 heinässä
Juhart 2011

Nykyisessä Salon kaupungissa ja entisessä Halikossa jopa niin myöhäisestä ja harvinaisesta automallista kuin 1946-47 Checker A2 Chicagon taksista pirssiautoilija Hjort oli katkaissut pick-upin. Hänen toinen Checkerinsä palveli taksina Halikossa.Kauppalaan ajoi Angelniemeltä vielä 60-luvulla Angelniemen kanttori Miranolin vihreällä 1930 A Ford 5-ikkunaisella kupeella.
Sodan jälkeen kotikauppalankin kadulle ilmestyivät ne odotetut ja upouudet brittiläiset Fordson Thames E83W-pakettiautot kalustopulaan.Malliltaan ne eivät olleet upouusia,vaan pohjautuivat sotaa edeltävään v.1938 esiteltyyn Fordson-malliin. Yleensä oikeissa brittimarkkinoille tarkoitetuissa malleissa ei ollut edes vakiovarusteena apumiehen penkkiä,ja jos sellainen oli,niin vieruskaverin jalkatila tuntui ahtaammalta vaihdelaatikkotunnelin viedessä lisätilaa. Britit aina ovat pitäneet tavara-automallistoissaan kirjain-numeroyhdistelmistä,Ford niistä etunenässä.Mm.E83W-mallissa E merkitsee Englandia,numero 3 moottoria ja hevosvoimamäärää 10hp-30hp,numero 8 mallin esittelyvuotta 1938 ja W "semi-forward"- eli puolibulldogmallia.

1950 Fordson Thames
 E83W-pakettimalli

1950 Fordson Thames
E83W Estate

En tiedä,miten Suomeen tuoduissa ja vasenpuolisilla rateilla varustetuissa "Temsseissä" kuljettajan jalkatilaa saatiin sopivaksi,kun auton moottori vaihdelaatikoin oli vasemmalla puolella.Siirrettiinkö moottori laatikoineen jo tehtaalla oikealle puolelle?
En itsekään muista,koska tein reissuni linja-autoasemalle ja rautatieasemalle Eino Heinon miestenvaateliikkeen vaaleanvihreän ja mustalokasuojaisen 1951 "Temssin" takatilassa Lammervon housutehtaan pöksylaatikoiden seassa. Pikkukundina testasin aina pakettiautot tacvaratilassa pakkauslaatikoiden seassa,ja jos nyt minulle annettaisiin mahdollisuus testata enstisöity E83W,niin kiipeäsin istumaan takatilaan sisälokasuojien päälle enkä etupenkille.
Vanhakorista 1938 esiteltyä Thamesia valmistettiin vuoteen 1957 saakka pakettimallin lisäksi Unilcon Estatena eli farmarina,pick-upina,kanttiineina,jäätelövaunuina ja jopa paloautoversioina.
Moni Thames lähti Dagenhamin tehtaalta pelkkänä nokallisena runkona erikoiskoritettavaksi.Suomeen uskon tuodun vain pakettiversioita..Jopa niin kaukana kuin Manilassa Filippiineillä muutama Fordson Thames oltiin  muokattu Jeepneyksi.

1952 Fordson Thames E83W Classic Jeepney

Thames E83W 10 cwt:n moottorina oli sivuventtiilinen 1172cc:n ja 10 verohevosvoiman neloskone,jonka perään oltiin asennettu 3-vaihteinen laatikko. Thamesin tasauspyörästö oltiin suunniteltu verkkaaksi,jolloin vauhti jäi vastaavia Fordin henkilömalleja hitaammaksi.Thamesiin kävivät Fordin pikkuautomallien jotkut varaosat,mutta etuvalot tulivat Fordsonin E27N-traktorista ja sen etu-ja taka-akselit sisäkaluineen löytyivät myös V8-moottorisissa Fordin C2- sekä E71A Pilot-malleissa.
Muistan vielä Salosta 70-luvun vaihteesta,miten Salon Automyynti Oy:n uuden korjaamon pihalla

1954 ca.Saloran Fordson
 Thames E83W
radiotehtaan pihalla.
Kuva Salora-historiasta

Salorankadun varrella seisoi Ford- liikkeen automekaanikon vaaleanvihreä Fordson Thames E83W Estate eli ikkunapakettiversio täysin ehostettuna ja juuri maalattuna alkuperäiseen kuntoon..
Temssi oli erittäin suosittu Salossa. Eino Heinon lisäksi muistan Keskuksen talosta Salon Lihan tai entisen Lindholmin Lihakaupan valkoisen ja punalokasuojaisen Temssin.
Horninkadulla Jalmari Hurstin hedelmälikkeellä oli käytössä yksi harmaa Temssi ja Saloran radiotehtaalla toinen harmaa Annankadun radiotehtaan pihalla.
Salolaisista Fordsoneista olen kirjoittanut lisää blogissani "Pöksyjä Fordson-paketissa".

1957 ca.Eino Heinon Fordson E83W
linja-autoaseman lastauslaiturilla
purkamassa Lammervon pöksylaatikoita.
Juhart 2005.

1955 ca.Karjakunnan teurastamon
Renault Goelette

Brittiautoinvaasion rinnalla liikenteeseen ilmestyi myös ranskalaisia hyötyajoneuvoja. Suomen Postilaitoksella oli melkoinen määrä okrankeltaisia Renault Goelette-jakeluautoja,joista ainakin yksi oli Salon postikonttorilla.
Karjakunnan teurastamolla samoin oli samanlainen tummanpunaruskea Goelette. Pääkaupungissa Helsingissä Goelette oli yleisin poliisilaitoksen Musta-Maijana.
Citroenin aaltopeltistä HA-sarjan pakettiautoa (Fourgon) entinen pirssikuski Sjöbergin Repe käytti nakkikioskinaan Helsingintien ja Esterinkadun kulmassa. Sen voimanlähteenä oli vanha gangsterisitikasta tunnettu moottori,joka kelpasi jopa uuteen v.1955 futuristiseen ID-malliinkin.

1955 Kangasniemen Osuuskaupan
2 Citroen HA:ta

Kauppatorilla syysmarkkinoiden aikaan joku ulkopaikkakuntalainen torikauppias tai Helppo-Heikki kuljetti aluskalsari- ja rukkaslastinsa huutomyytäväksi ranskalaisella Renault Corale- ja Prairie-pakettifarmarilla.Ne näyttivät minusta keuliltaan pulskiksi ilmapalloiksi puhalletuilta Renault 4CV:iltä..Muita ranskalaisia ja pienempiä pakettimalleja eli Fourgonetteja torilla edustivat Peugeot 203:n ja Renault Juvaquatren Fourgonettet. Renault Juvaquatren keula oli suora kopio saksalaisesta sotaaedeltävästä Opel Olympia Kadettista.
Salossa näkyi liikenteessä ainakin yksi siniharmaa Juvaquatre-ikkunafarmari eli Dauphinoise
(Juva 4).

1950 Renault Juvaquatre Dauphinoise ,Juva 4

1955 Citroen 2cv Fourgonette

V.1950 Citroen toi markkinoille pyykkilautakylkisen Citroen 2CV AZU Fourgonetten,jollaista salolainen Pesu-Laurin pesula käytti jakeluautonaan. Sen takaovessa oli silloin vielä yksi kapea peräikkuna pystyssä,kuten aiemmissa H-mallin Fourgoneissa.Rättisitikan Fourgonette-malli kulki aluksi keinuen 345cc-bokserikoneella.
60-luvulla Pesu-Laurin jakelupakettiautoksi valittiin duroplastinen itäsaksalainen Trabant.

1950 IFA F8 Kombi

1954 IFA F) Kombi v.1957
filmissä Taas tyttö
 kadoksissa

Itäpakettiautorintamalla kauppalassa savuttivat 50-luvun lopulla Zwickau P70-sarjan farmarimallit sekä IFA F8:n ponttikyljet. F8:aa näkyi myös pegamoidikylkisinä farmareina pystyponttisten rinnalla.IFA F9-farmareita Onni Hakala myi monelle yksityisautoilijalle kovaan autopulaan. IFA 8:t  olivat vielä sisältäkin puukorisia,F9-mallien oltua kokopeltisiä,ainakin henkilömalleissa. IFA:ssa,kuten saman tehtaan paketti-farmari-EMW:ssä keskikatot olivat pegamoidikatteisia joko tuotantoteknisistä syistä tai materiaalipulasta.Pikkukakarana haukuimme IFA:aa pilkkalausein:
--Osta IFA,auto paras.Sit' ei ota kukaan varas..
IFA myös pilkattiin puukorista:
--Miksi IFA:n huippunopeutta lisättiin 80 km per tuntiin?
--Koska tikka lentää seitesemääkymppiä.
Tsekkoslovakialainen Skodakin sai oman pilkkalauseensa:
--Skooda.Neljä pyörää ja looda.

1957 Moskvitsh 423 Kombi eli Reppuselkä Mosse

Itäystäviemme uusi Moskvitsh 407 sai samaten M423 paketti- ja farmariversionsa,jota kutsuttiin kontti- tai reppuperäksi.Farmarimalli näyttikin siltä,että sillä oli reppu selässään,kun takaoven takainen vesikouru laskeutui alas kuin henkilömallissa.
Vanhempaa "Kadett"-Mossea näkyi syysmarkkinoilla kauppatorilla lankkukylkisenä Suurarpa-autona.

Lankkukylkinen Piikkinokka-Mosse Suurarpa-autona torilla.
Juhart 2004

jatkuu..

Mersedes Pentsi,Aatleri,Ooppeli,Borkvarti ja Volkkari.Goliatheista Goggomobileihin.3.

Ketunnenä-Skoda kioskilla.
Juhart 2004

Viimeisenä ja suosittuna itäautomerkkinä tsekkoslovakialaista Skodaa kauppalassa edusti Annankadulla Venho ,joka myi myös Jawa-moottoripyöriä sekä- mopedeja. Jawa-tehtaan Manet-skootteria taasen myi Salossa Metsänoja Asemakadun ja Vilhonkadun kulmassa NSU-edustuksen kanssa..
Yhden Ketunnokka Skodan kyytiin pääsin jo 50-luvun alussa.Isäpastorin varatuomari- ja Lions-toverilla oli sellainen kaapparietuovinen ja arjenharmaa Skoda. Keskikoulukaverillani Bededrinin Feisalilla,salolaisen kuuluisan Tattari-Paavon ja nahkakauppiaan vanhimmalla pojalla oli koulunkäyntiautona mattaharmaa Lahna-Skoda.

1955 Skoda 1200

1958 Skoda 440

Feisal ajeli sitä ilman korttia mimmiautonaan eivätkä poliisitkaan älynneet edes pysäyttää häntä ajokortin kyselyssä,kun nuorella 16-vuotiaalla tataarimiehellä kasvoi jo ylähuulessa mustat viikset. Feisalin Skoda oli 1956-

mallinen ja lätyskän näköinen 1200,mitä valmistettiin kai sinä vuonna viimeisiä,uuden 440-mallin tullessa markkinoille. Jopa Yhdysvalloissa myytiin Skoda 440-mallia,joka oli saanut vielä Spartak-lisänimen.Jenkeissä ihme kyllä myytiin Wartburgiakain ja Kaliforniasta asti on löytynyt yhden Wartburg 311 coupemallin aihio.Skodaa löytyi kauppalasta farmarimallina eli Kombina 1200-1201- ja Octavia-malleissa.

Pari Skoda Octaviaa Salon Seudun Osuuskaupan
Gulf-aseman avajaisissa 1961.
Kuva Muistellaan Saloa foorumista

1959 Skoda 440 Spartak.
Continental Car Combine
N.Y.

1967.Viimeinen Skoda 100MB
uunista ulos.
Juhart 2005

1960 Skoda Felicia 450

50-luvun lopussa Skoda 440 kastettiin Octaviaksi ja se sai pyrstöönsä pienet siivennypykätkin.Skodan kaunein malli oli Octaviaan pohjautuva Felicia-avomalli,jollainen yksi punainen liikkui kesäisin kuomu alhaalla pääkaduilla.Skodalla suomalaiset osallistuivat jopa Monte Carlon ralliin.
Korpivaara Oy toi Skodaa maahan. 60-luvulla Octaviaa seurasi takamoottorinen MB1000,jonka jälkeläisiä liikkui kaupungissa vielä 1980-luvulla.
Alussa mainitsemani Metsänojan NSU-edustus myi Prinz-malleja,joista NSU 1000 taisi olla suosituin.
NSU yhdessä Hillman IMP:in ja venäläisen Zaporosethsin kanssa olivat kopioineet korimallinsa suoraan 1960 Chevrolet Corvairista.

1963 NSU Prinz 4 1000

Kaikista vähiten tunnettua tsekkoslovakialaista Tatraplania ei pidä jättää itäautolistasta pois.Salossa yhdellä tutulla kaverilla oli sellainen   Tatraplan 1951 T-600 käytössään vielä 60-luvulla.Selkäeväisen ja takamoottorisen Tatraplanin lisäksi kaverini oli kunnostanut liikenteeseen harmaan 1952-mallisen ja kaksitahtisen SAAB 92:n,minkä takalasi oli melkein yhtä pieni kuin pappilan paraatioven postiluukku. Tatraplanissa taasen oli kaksi takaikkunaa,yksi selkäevän kummallakin puolella.

1951 Tatraplan T-600
Juhart 2008

1952 SAAB 92

Länsirintaman autoja
-----------------------------

1951 Borgward Goliath

1956 Hansa 1500

V.1954 Länsi-Saksassa esiteltiin upouusi automalli Hansa 1500. Se oli kauniskorinen auto,jota ajotesteissäkin kehuttiin nopeaksi menijäksi.Auton valmistajana oli Borgward-tehdas,joka oltiin tunnettu myös Goliath- ja Lloyd-merkeistä. Autot tunnettiin salmiakinmuotoisista isoista keulamerkeistä,joita saksalaiset kutsuivat Rombus-nimellä .Vuoden päästä Hansa 1500 kastettiin uudella nimellä Borgward Isabella.Kerrotaan merkin perustajan Herr Karl Borgwardin tyttären nimen olleen juuri se Isabella.Ennen Hansa-malleja maahan tuotiin saman tehtaan Goliatheja. Silti Goliath-nimi näkyi 50-lukuisten Hansa-merkkien lisänimenä.Borgward-tehtaan viimeiset mallit 60-luvun alussa olivat jälleen Borgward Hansa-logoisia,yhden mallin olleen kastettuna Arabellaksi.

1961 Borgward Hansa
Arabella

Nimensä puolesta se mahdollisesti olisi voinut olla piskuisen Lloyd Alexanderin isompi ja Isabellan nuorempi sisko.Itse ihmettelin auton omituista nimiyhdistelmää,koska televisiosta tunsin amerikkalaisen mykkäkuvakoomikon Harold Lloydin ja merenkulkupuolelta Lloyd-rekisterin sekä dixielandjatsin kuuntelijana Alexander's Ragtime Bandin vinyylikiekon.
Pappilan naapurissa pöksytehtaan johtajan siskonmiehellä oli pieni vaaleanpunainen ja valkokattoinen Lloyd Alexander TS-malli,joka sisustaltaan tuoksui kangaspakoilta ja ajajan amerikkalaiselta Half and Half-piipputupakalta. Piipunpoltto oli silloin muotia,automainostenkin kuskien pidellessä piippua suupielessään,halkonahkaisten ajosormikkaiden näpytellessä kapeakehäisellä ohjauspyörällä ula-autoradion musiikin tahdissa..

1958 Lloyd Alexander TS

1958 Borgward Isabella TS Coupe

Ulkoa sorea Alexander-pikkuauto aina vahattuna tuoksahti Simonitzilta.Vilhonkadun varressa haamaslääkäreiden talon edessä seisoi aina passissa korea hammastohtori Suomen Borgward Isabella Coupe.Isabelloja 50-luvun lopun kauppalassa ja v.1960 kaupungissa ei näkynyt montakaan,merkin kuoltua v.1961.Traktoauto Oy myi Borgwardia Länsirannassa ja muutettuaan Keskuksen talon purun jälkeen Vilhonkadulle Hankkijan taloa vastapäätä,liike ryhtyi edustamaan Volkswagenia.Jonkun siniharmaan Isabella Kombin näin vielä 60-luvulla liikenteessä. Borgwardin Hansa-merkkisiä Arabelloja ja piilofarmareita kylläkin näkyi muutamia katukuvassa.Borgward paikallisrantamurteessa vääntyi pikkupoikien suussa Porvariksi. Borgwardin myynti Suomessa taisi päättyä 60-luvulla viimeiseen "Hansakauppaan".

1955 Grossklöckner Esso.Juhart 2000.
1954 Hansa 1500,1939 Opel Kapitän
ja ADAC:in 1953 DKW Kastenwagen

Huuliveikot asemalla.Juhart
2004.
1951 Fordson Thames E83W

1951 Ford Consul

Saksan Fordin ohitan,koska olen käsitellyt sitä erillisissä kirjoituksessa.Maapallo-Taunuksia ja isompia 17M-malleja kauppalan kadut olivat pullollaan Salon Automyynti Oy:n ansiosta.Dagenhamin Fordeja myytiin vähemmin kuin saksalaisia malleja. V.1953 ensiesiteltyä Ford Angliaa ja 50-luvun alussa uudistettua Ford Consulia ja Zephyriä liikkui katukuvassa useita.Englantilaista Ford Thames "Freighter"-pakettiauto- ja avolavamallistoa suosivat kauppalassa pienyrittäjät.Pienempään Ford Thames 5cvt-malliin kauppalan liikeyrittäjät siirtyivät 50-luvun puolivälissä merkkiuskollisina käytössä kuluneista vanhanmallisista Fordson E83W-pakettimalleista.Kauppalan vaatealan yrittäjät,lihaliikkeet ja huoltoliikkeet ajoivat Fordsoneilla. Fordson-merkki vaihtui Fordiin v.1956.

1956 Ford Thames 5 cvt

Palo pappilassa.Juhart 2010.
1947 Fordson Thames-paloauto
ja 1956 Ford Thames 5 cvt-pakettiauto

1957 Ford Thames Freighter 800

Muut vanhoillisen pyöreämalliset brittiautot saivat uudet italialaishenkiset ja terävät muotonsa 50-luvun lopussa.Austin Cambridge,Morris Oxfordin ,MG:n,Singerin sekä Wolseleyn korit alkoivat näyttää tukevimmilta sirolinjaisen ranskalaisen Peugeot 404-mallin brittimaalaisserkuilta.Italialainen Farina-korisuunnittelutoimisto oli piirtänyt uuden Peugeot 404:n sekä BMC:n korimallit,joista brittimallit eroitti toisistaan maskeista,kylkikoristeista,takavaloista- sekä siivistä.
Uusi Austin A40 tunnettiin Austin Farinana Britanniassa,mutta Suomeen tuotuja malleja mainostettiin Austin Futurana.Pikku-Austinia tuotiin Vehon kautta myös pakettimallina,josta takasivupeltejä puhkomalla tehtiin piilofarmareita.

1963 Morris Oxford Farina

1955 Morris Oxford

Oikeaan isoon Farina Morris Oxfordiin sain tutustua oikein etupenkiltä lukioluokkakaverini Kanervan Esan kuskattua minut äitinsä omistamalla 1963-mallisella ja rotanharmaalla Oxfordilla muutaman luokkakaverini kanssa heidän kesämökilleen viikonloppupirskeisiin. Mökiltä paluumatkalla kaupunkiin porukan saunamakkararöyhtäykset haisivat ja maistuivat Bacardilta.silloiselta teinien lempijuomalta.Oxfrodin sisusta oli verenpunaista nahkaa taikka keinonahkaa brittiläisen muotitrendin mukaisesti.Edellisen kerran olin ollut Morris Oxfordin kyydissä v.1956 Harjavallassa ja jolloin sain takapenkkituntumaa punanahkaisella takapolsterilla Airaksien tuttavaperheen mustassa  ja pulleassa Oxfordissa.

1950-56 Morris Cowlwy MCV

Yhteiskoulun vieressä seisovan Ammattikoulun talonmiehellä oli autonaan 1956-mallinen Morris Cowley MCV-pakettiauto.Se oli etuosaltaan ja tekniikaltaan Oxford,joskin korinväriseksi maalatuin maskein.Cowley oli alunperin MG:n eli Morris Garagen syntymäpaikka ja Morris-mallien keulalogossa vielä Mini-aikana seisoi lehmän kuva kromireunoin.
Vanha brittiläinen Morris Oxford-malli päätyi Intiaan uuden Farina-mallin tultua tuotantoon.
Mumbain eli entisen Bombayn katukuvassa näkyy autokannasta valtaisa osa vanhoja Morris Oxfordeja eli paikallisesti valmistettuja taksi-Hindustaneja.
Hindustanin rinnalla liikenteessä pyörii Intiassa valmistettuja Fiat 1100-takseja eli Premier Padmini-pirssejä.

1963 Fiat 1100D

Salossakin tapasin liikenteessä Fiat 1100-malleja,joista vanhemmat olivat 1950-luvun puolivälistä.uudemmat olivat 60-luvun taitteen alkuperäisiä italialaisvalmisteisia sekä saksalaisia Neckar 1100 Europa-malleja.Isäpastori osti v.1967 ensiautokseen pari vuotta vanhan ja tummanvirkasinisen Neckar Jagst 770:n,Fiat 600:n saksalaisversion,ajamalla sillä Saksan läpi Roomaan ja takaisin. Kaupungissa ajettiin isommilla Fiateillakin,kuten 1300-1500-malleilla ja vielä isommilla 1800-2300-malleilla.

1965 Fiat 1300-1500

1965 Fiat 1800

 Lukioluokkakaverillani Mäkilän Karilla oli joskus koulunkäyntiautona pappansa viininpunainen Fiat 1500,minkä hän oli virittänyt peräpeiliin liistatulla Abarth-tarralla sekä kaksoispakoputken jatkeella.Kauppaopiston matematiikanopettajallani oli iso pulunharmaa Fiat 1800 ja osuusmeijerin johtajalla viininpunainen sekä tuplaetuvaloinen Fiat 2300. Kotikaupungin Fiat-skaala käsitti täten melkein kaikki Torinon tehtaan tuotantomallit. Pientä Fiat 500:a näkyi kyllä hyvin vähän.

1955 BMW Isetta

Saksa tunnettiin monista kääpiöautovalmistajistaan lisenssivalmistetun BMW Isettan lisäksi. Isetta alunperin merkitsi diminutiivimuotodossa italialaisen ISO-tehtaan Pikku-ISO:a. Kupla-automallia seurasivat monet muutkin eurooppalaiset merkit,kuten saksalainen Heinkel,Maico Mobil,Fuldamobil ja brittiläinen Trojan. Saksalainen Messerscmitt KB250 eli Kabinenroller oli kaikista erikoisin kääpiöautomalli. Sellaisen takapenkille kuin Messerschmitt-hävittäjän cockpitiin pääsin kerran kyytiin,tuttavaperheen vanhimman pojan Bernoullin Makan tarjottua heittämään minut Lukkarinmäen alppitalosta alas kaupungin laaksossa sijaitsevaan pappilaan. Saksasta oli lähtöisin erikoinen Zündapp-kääpiöauto,jonka etu-ja peräpäät olivat identtisen näköisiä.

Kalle Kultala BMW 700 Coupella
kirii Renault R8:a jääradalla

Kääpiöautokuumeen laskettua BMW seuraavaksi esitteli uuden takamoottorisen 700-sarjansa,jonka Coupe-mallisina Salonkin Halikonlahden jääradalla kiisi useita.
Samoin Saksasta kauppalaan saapui muutama harmaa Goggomobil T250-pikkuauto,jonka pyöräkoko oli lähes kottikärryluokkaa.Saloralaisella teknikko Katajalla oli kaunis ja punainen Goggomobil TS250-sporttimalli,jonka suppusuinen maski vietteli kadullakulkijoita ihastelemaan,että rumasta kulkuristakin sai oikean kaunottaren.

1955 Goggomobil T250

1961 Goggomobil TS250

1965 Glas 1700

1959 Glas Isar T600-farmarimalli
mainostamassa Pekka ja Pätkä-kesäkiertuetta

Katajan Pena oli Salon urheiluautokerhon perustajajäseniä ja muistan 1970-luvulla hänen viistoperäisen ja punaisen Fiat 850 Sportin eroittuvan muista sen ajan kulmikkaista euroautoista Saloran työntekijöiden parkkialueelta.
Glas-tehdas "Pikku-Goggon" perään esitteli panoraamatuulilasisen ja kaksisylinerisen,600cc-25hp- bokserimoottorisen Ison Goggon eli myöhemmin nimetyn Glas Isar-malliston.Isareita tuotiin maahan myös farmariautoina.Jotenkin minun silmissäni Isar muistutti enemmän itäautoa kuin länsisaksalaista.Glasin isompaa 1700-mallia Salossa oli ainakin yksi kappale Jännäri et K:nit-vaateliike-ja elokuvateatteriyrityksellä.Muutama esteettisesti-ei-niinkään-kaunis Fruan muotoilema Glas 1204 näkyi myös pikkukaupungin kello 4:n liikenneruuhkassa.Italialainen Pietro Frua mielestäni yleensä muovaili silmiä hiveleviä korimalleja Glasille ja Maseratille.Kaunein Fruan muotoilema kansanmalli oli Renault Floride,jonka jälkeläisiä Caravellejä Saloonkiin saatin parisen kappaletta.Vespa-skootterin muodot myös olivat Fruan käsialaa.
Glas-merkin osti v.1968 BMW,joka omaksui sen koiranjalkamaisen takasivuikkunakaaren mallistoonsa.
Glas 1700-mallia valmistettiin Etelä-Afrikassa BMW-merkkisenä.

1961 Renault Caravelle