maanantai 3. maaliskuuta 2014

Pakettiautossa ompi tunnelmaa. Kaappiautosta piilofarmariin.

1951 ca.Yksinäinen Fordson E83W-pakettiauto
Salon kauppalan sillalle menossa.
Juhart recolored 2012


Nuoren pojankollina katselin kieroon pikkukaupungin liikenteessä vilahtelevia arjenharmaita pakettiautoja.
Ne olivat pienyrittäjien,osuuskauppojen ja pikkuliikkeiden työvälineitä,jotka yleensä saivat kovaa kättä ja raskasta jalkaa.Joukosta löytyi kyllä muutamia hyvin pidettyjä helmiäkin. Muistan vielä 70-luvun alussa sokeritehtaan kausityöläisenä,miten "makjapruukitehtaan" kuski rallasi tehdasalueella kolhiintunutta,rämisevää ja mattaharmaansinistä viisi vuotta vanhaa Ford Transitia.
Ihmettelin niinkin nuoren pakettiauton kurjaa kuntoa eikä kuskikaan siitä välittänyt,koskei auto ollut oma,vaan tehtaan.
50-luvun lopun ja 60-luvun pakettiautot tällä tavoin päätyivät loppuunajettuina ja unohdettuina kaupungin ulkopuolella sijitsevan Lehtisen purkaamoon vain varaosiksi,jos niistä vielä sai sellaisia.
1956 Simca Vedette Marly
Kerran v.1963 syksyllä seurasin Salon Vapaapalokunnan letku- ja sammutusharjoituksia kauppatorilla.
Palopojat sytyttivät palamaan viitisen vuotta vanhan ja kauniin Ford tai Simca Vedette Marly-farmariauton,joka kaksin vihreänsävyisin maalein  kiilsi vielä ryhdissään. Minulle sellainen tuhopoltto oli pyhäinhäväistystä,mutta siihen aikaan kaikki 50-lukuiset autot olivat vanhoja romuja,ainakin automiesten silmissä.60-luvun alussa Suomessakin alettiin ostaa pakettiautoja oikein vimmalla tuontisäännöstelyn vapautuessa (1962) eivätkä monet vanhat 50-lukuiset autot edes kelvanneet vaihtoautoiksi,vaan päätyivät purkamoihin romutettavaksi.
Vanhoja pakettiautoja samoin harvoin näkyi edes käytettyjen autojen plaaneilla.

Classic vans July 12.
My Story.
Oma kertomukseni
salolaisista
pakettiautoista
On valitettavaa vielä tänäpäivänäkin,miten vähän Suomenmaassa arvostetaan vanhojen paketti- ja tavara-autojen keräystä sekä talteenottoa.
Muualla Euroopassa,Britanniassa ja Yhdysvalloissa niiden entisöiminen on jo pitkään ollut suosittua.
Britanniassa jopa vanhoille pakettiautoille on omat kerhonsa sekä lehtensä.Suomessa taas kelpaa pienehkölle rodiporukalle vain amerikkalaisten vanien ehostelu,mutta eurooppalaisille vaneille harvoin löytyy pelastajaa.
Juuri nämä roddarit voivat huudahtaa tavallista vanhaa arkipakua arvostellessaan:
--Niitähän oli tuhansia rumentamassa katukuvaa..eikä kukaan sellaisia haluaisi pihalleen ruostumaan,kun niissä ei ole senttiäkään kromia ja kumilistaiset ikkunatkin eikä edes V8-konettakaan,vaan sellainen puolimoottori!
Rodiporukkaa oikaistakseni amerikkalaisissa vaneissa ja pickupeissa oli myös vaihtoehtokoneina suorat kuutoset.V.1954 Ford sai uuden kansiventtiilikahdeksikon rinnalle uuden kansiventtiilikuutosen,Dodgen ja kanadalaisen vienti-Desoton (Dodge) henkilö- ja pakettimalleissa oli vakiona sivuventtiilikuutonen,kuten ilmeisesti Suomen Poliisin kaappimaijoissa ja Liikkuvan Poliisin siipiautoissa. Jenkit eivät yleensä pickupin tai vanin ostossa kruksanneet ostotilaukseen V-8-moottoria,koskei sellaista ollut tarjolla .
Roddarilausahduksessa piilee  kyllä puolitotuuttakin.
Ne senaikaiset eurooppalaiset ja amerikkalaiset pakettiautot olivat riisuttuja kaikista kromiheepeleistä ja varustettu tehtaan pienimmillä perusmoottoreilla sekä perustekniikalla.
Eikä niitä koskaan oltu keräilyautoiksi suunniteltukaan!
Ne oltiin kehitetty tehtaan perushenkilömallista erityisesti työkäyttöön eikä bulevardisporteiksi.
1960 ca.Turun Fuel-asema ja
1960 Opel Deliverystä
tehty piilofarmari
Omistajat kylläkin monasti komistelivat europakettivaunujensa vanteita kromisin snobirinkuloin,huoltoasemakrääsin ja kaksivärimaalauksin,etenkin 60-luvun alkupuolen piilofarmarikuumeessa,jolloin niitä sai ostaa verottomina pakettiautoina.Vuoden käytön jälkeen niiden takasivupelteihin sai puhkaista kumitiivisteikkunat ja asentaa takapenkiksi venevanerista yai lastulevystä tehdyn ja ohkaisella vaahtomuovilla topatun kernipenkin,jolla matkustajat saivat istua kankut kipeinä vain verovirkamiehen määräämään väliaikaiseen takapenkkimatkustamiseen.
Suomen verohallitus helpotettuaan autoilijoita autonhankinnassa halusi näin vastineeksi kateudessaan hillitä omistamisen iloa kaikilla rajoituksilla sekä säännöksillä.Autonkäyttövero oli yksi näistä valtion lypsämiskeinoista.Piilofarmarimuunnoksen peräpeiliinkin piti liimata 80 kmh:n keltainen nopeusrajoitustarra!

1942.12.19. Elannon 1938 Studebaker COE-
myymäläauto saapunut Tiutiin.
SA-Kuvat

1942.04.20. Kuopiolainen
 1939 Chevrolet-pakettiauto
Latvassa..SA-kuvat
1950-luvun alussa kotikauppalani sotaa rdeltävä amerikkalainen tavara- ja kuorma-autoautokanta alkoi muuttumaan enemmistöltään brittivalmeisteiseksi.
Britannia tarvitsi kipeästi jälleenrakennukseen ulkomaanvaluuttaa.
Sotaaedeltävästä hyötyautokannasta muistuttivat sodankäyneet ja perää vinguttavat Hävittäjä-Fordit. Pakettiautot ilmeisesti olivat jääneet rintamalle,kosken molskipolvihousuisena kadunreunalla rekisterinumeroja bongatessani yhtäkään,jollei lasketa mukaan Salon Automyynnin 1940-mallista Ford-hinuria,jota vuokrattiin kauppalallekin Horninkadun poppelien ja saarnien juurilta nostamiseen torin varrelta.Muutama muu tummanvihreä Hävittäjä näkyi myös rakennustyömaan monttuajossa ja Turku-Salo-valtatien asvaltoinnissa v.1954.Enemmistönä kuorma-autokannassa olivat 40-luvun lopun Austinit ja Bedfordit.

1953 syksy.Automyynnin
1940 Ford-hinuri puun nostossa
torin varrella
SA-valokuvista olen nähnyt monen amerikkalaisen pakettiauton palvelleen itärintamalla.Sinne jäi niistä lopullisesti moni Elannon ja Kuopion Osuuskaupan Amerikan Chevrolet-pakettiauto esimerkkinä suuresta hävikistä.
Niitä käytettiin rintamalla enimmäkseen huoltoajoihin sekä sairaankuljetuksiin.

1930 ca.A Ford kippiautona
Salon kauppalan kauppatorilla  joka toinen toripäivä pystyi hyvin kartoittamaan lounaissuomalaisen pakettiautokannan 50-luvulla. Jos niitä karkeasti laskettuna ennen sotaa valmistettuja autoja ei näkynyt,niin kovassa kalustopulassa moni isäntä ja torikauppias oli vetänyt Valmetilla ulos perämetsän suulista päivänvaloon otetun A Ford Tudorin tai Fordorin ja katkaissut sen korin etuovien takaa ja pykännyt puulavan rungon jatkeeksi.Niiden lavoilta isännät myivät pottujaan ja vihanneksiaan toripäivinä kauppalan kotirouville.Vaikka niitä yleensä kansan keskuudessa haukuttiin "kantti kertaa kanteiksi",ne palvelivat sinnikkäästi pieninä lava-autoina tarpeeseensa. Autohistoriallisesti niitä pitkään vältettiin hyväksymästä miksikään suomalaisiksi keräyskohteiksi,mutta 50 vuoden sisässä muutamia ollaan hyväksytty museoautokategoriaan aitoina Suomi-autoina.
Checker A2 ja Fordson N
 heinässä
Juhart 2011
Nykyisessä Salon kaupungissa ja entisessä Halikossa jopa niin myöhäisestä ja harvinaisesta automallista kuin 1946-47 Checker A2 Chicagon taksista pirssiautoilija Hjort oli katkaissut pick-upin. Hänen toinen Checkerinsä palveli taksina Halikossa.Kauppalaan ajoi Angelniemeltä vielä 60-luvulla Angelniemen kanttori Miranolin vihreällä 1930 A Ford 5-ikkunaisella kupeella.
Sodan jälkeen kotikauppalankin kadulle ilmestyivät ne odotetut ja upouudet brittiläiset Fordson Thames E83W-pakettiautot kalustopulaan.Malliltaan ne eivät olleet upouusia,vaan pohjautuivat sotaa edeltävään v.1938 esiteltyyn Fordson-malliin. Yleensä oikeissa brittimarkkinoille tarkoitetuissa malleissa ei ollut edes vakiovarusteena apumiehen penkkiä,ja jos sellainen oli,niin vieruskaverin jalkatila tuntui ahtaammalta vaihdelaatikkotunnelin viedessä lisätilaa. Britit aina ovat pitäneet tavara-automallistoissaan kirjain-numeroyhdistelmistä,Ford niistä etunenässä.Mm.E83W-mallissa E merkitsee Englandia,numero 3 moottoria ja hevosvoimamäärää 10hp-30hp,numero 8 mallin esittelyvuotta 1938 ja W "semi-forward"- eli puolibulldogmallia.
1950 Fordson Thames
 E83W-pakettimalli

1950 Fordson Thames
E83W Estate
En tiedä,miten Suomeen tuoduissa ja vasenpuolisilla rateilla varustetuissa "Temsseissä" kuljettajan jalkatilaa saatiin sopivaksi,kun auton moottori vaihdelaatikoin oli vasemmalla puolella.Siirrettiinkö moottori laatikoineen jo tehtaalla oikealle puolelle?
En itsekään muista,koska tein reissuni linja-autoasemalle ja rautatieasemalle Eino Heinon miestenvaateliikkeen vaaleanvihreän ja mustalokasuojaisen 1951 "Temssin" takatilassa Lammervon housutehtaan pöksylaatikoiden seassa. Pikkukundina testasin aina pakettiautot tacvaratilassa pakkauslaatikoiden seassa,ja jos nyt minulle annettaisiin mahdollisuus testata enstisöity E83W,niin kiipeäsin istumaan takatilaan sisälokasuojien päälle enkä etupenkille.
Vanhakorista 1938 esiteltyä Thamesia valmistettiin vuoteen 1957 saakka pakettimallin lisäksi Unilcon Estatena eli farmarina,pick-upina,kanttiineina,jäätelövaunuina ja jopa paloautoversioina.
Moni Thames lähti Dagenhamin tehtaalta pelkkänä nokallisena runkona erikoiskoritettavaksi.Suomeen uskon tuodun vain pakettiversioita..Jopa niin kaukana kuin Manilassa Filippiineillä muutama Fordson Thames oltiin  muokattu Jeepneyksi.

1952 Fordson Thames E83W Classic Jeepney

Thames E83W 10 cwt:n moottorina oli sivuventtiilinen 1172cc:n ja 10 verohevosvoiman neloskone,jonka perään oltiin asennettu 3-vaihteinen laatikko. Thamesin tasauspyörästö oltiin suunniteltu verkkaaksi,jolloin vauhti jäi vastaavia Fordin henkilömalleja hitaammaksi.Thamesiin kävivät Fordin pikkuautomallien jotkut varaosat,mutta etuvalot tulivat Fordsonin E27N-traktorista ja sen etu-ja taka-akselit sisäkaluineen löytyivät myös V8-moottorisissa Fordin C2- sekä E71A Pilot-malleissa.
Muistan vielä Salosta 70-luvun vaihteesta,miten Salon Automyynti Oy:n uuden korjaamon pihalla
1954 ca.Saloran Fordson
 Thames E83W
radiotehtaan pihalla.
Kuva Salora-historiasta
Salorankadun varrella seisoi Ford- liikkeen automekaanikon vaaleanvihreä Fordson Thames E83W Estate eli ikkunapakettiversio täysin ehostettuna ja juuri maalattuna alkuperäiseen kuntoon..
Temssi oli erittäin suosittu Salossa. Eino Heinon lisäksi muistan Keskuksen talosta Salon Lihan tai entisen Lindholmin Lihakaupan valkoisen ja punalokasuojaisen Temssin.
Horninkadulla Jalmari Hurstin hedelmälikkeellä oli käytössä yksi harmaa Temssi ja Saloran radiotehtaalla toinen harmaa Annankadun radiotehtaan pihalla.
Salolaisista Fordsoneista olen kirjoittanut lisää blogissani "Pöksyjä Fordson-paketissa".

1957 ca.Eino Heinon Fordson E83W
linja-autoaseman lastauslaiturilla
purkamassa Lammervon pöksylaatikoita.
Juhart 2005.



1955 ca.Karjakunnan teurastamon
Renault Goelette
Brittiautoinvaasion rinnalla liikenteeseen ilmestyi myös ranskalaisia hyötyajoneuvoja. Suomen Postilaitoksella oli melkoinen määrä okrankeltaisia Renault Goelette-jakeluautoja,joista ainakin yksi oli Salon postikonttorilla.
Karjakunnan teurastamolla samoin oli samanlainen tummanpunaruskea Goelette. Pääkaupungissa Helsingissä Goelette oli yleisin poliisilaitoksen Musta-Maijana.
Citroenin aaltopeltistä HA-sarjan pakettiautoa (Fourgon) entinen pirssikuski Sjöbergin Repe käytti nakkikioskinaan Helsingintien ja Esterinkadun kulmassa. Sen voimanlähteenä oli vanha gangsterisitikasta tunnettu moottori,joka kelpasi jopa uuteen v.1955 futuristiseen ID-malliinkin.


1955 Kangasniemen Osuuskaupan
2 Citroen HA:ta
Kauppatorilla syysmarkkinoiden aikaan joku ulkopaikkakuntalainen torikauppias tai Helppo-Heikki kuljetti aluskalsari- ja rukkaslastinsa huutomyytäväksi ranskalaisella Renault Corale- ja Prairie-pakettifarmarilla.Ne näyttivät minusta keuliltaan pulskiksi ilmapalloiksi puhalletuilta Renault 4CV:iltä..Muita ranskalaisia ja pienempiä pakettimalleja eli Fourgonetteja torilla edustivat Peugeot 203:n ja Renault Juvaquatren Fourgonettet. Renault Juvaquatren keula oli suora kopio saksalaisesta sotaaedeltävästä Opel Olympia Kadettista.
Salossa näkyi liikenteessä ainakin yksi siniharmaa Juvaquatre-ikkunafarmari eli Dauphinoise
(Juva 4).

1950 Renault Juvaquatre Dauphinoise ,Juva 4

1955 Citroen 2cv Fourgonette
V.1950 Citroen toi markkinoille pyykkilautakylkisen Citroen 2CV AZU Fourgonetten,jollaista salolainen Pesu-Laurin pesula käytti jakeluautonaan. Sen takaovessa oli silloin vielä yksi kapea peräikkuna pystyssä,kuten aiemmissa H-mallin Fourgoneissa.Rättisitikan Fourgonette-malli kulki aluksi keinuen 345cc-bokserikoneella.
60-luvulla Pesu-Laurin jakelupakettiautoksi valittiin duroplastinen itäsaksalainen Trabant.


1950 IFA F8 Kombi

1954 IFA F) Kombi v.1957
filmissä Taas tyttö
 kadoksissa
Itäpakettiautorintamalla kauppalassa savuttivat 50-luvun lopulla Zwickau P70-sarjan farmarimallit sekä IFA F8:n ponttikyljet. F8:aa näkyi myös pegamoidikylkisinä farmareina pystyponttisten rinnalla.IFA F9-farmareita Onni Hakala myi monelle yksityisautoilijalle kovaan autopulaan. IFA 8:t  olivat vielä sisältäkin puukorisia,F9-mallien oltua kokopeltisiä,ainakin henkilömalleissa. IFA:ssa,kuten saman tehtaan paketti-farmari-EMW:ssä keskikatot olivat pegamoidikatteisia joko tuotantoteknisistä syistä tai materiaalipulasta.Pikkukakarana haukuimme IFA:aa pilkkalausein:
--Osta IFA,auto paras.Sit' ei ota kukaan varas..
IFA myös pilkattiin puukorista:
--Miksi IFA:n huippunopeutta lisättiin 80 km per tuntiin?
--Koska tikka lentää seitesemääkymppiä.
Tsekkoslovakialainen Skodakin sai oman pilkkalauseensa:
--Skooda.Neljä pyörää ja looda.
1957 Moskvitsh 423 Kombi eli Reppuselkä Mosse

Itäystäviemme uusi Moskvitsh 407 sai samaten M423 paketti- ja farmariversionsa,jota kutsuttiin kontti- tai reppuperäksi.Farmarimalli näyttikin siltä,että sillä oli reppu selässään,kun takaoven takainen vesikouru laskeutui alas kuin henkilömallissa.
Vanhempaa "Kadett"-Mossea näkyi syysmarkkinoilla kauppatorilla lankkukylkisenä Suurarpa-autona.

Lankkukylkinen Piikkinokka-Mosse Suurarpa-autona torilla.
Juhart 2004

jatkuu..

Ei kommentteja: