torstai 19. tammikuuta 2017

Aurinko nousee aina idästä ja laskee länteen.Vanhan roddarin muistelmat.Jatkoa.



1957 Moskvitsh 407 Auto-Heinosen
Salon Asemakadun liiketiloissa
Oma kotikauppalani oli siitä erikoinen taksikalustonsa puolesta,ettei pirssitolpalla näkynyt yhtään venäläisvalmisteista vuokra-autoa 50-luvulla eikä edes 60-luvulla,jolloin jenkkiautokalusto vaihtui Mercedes-Benz 190-200d-malleihin.
Maaseudulta kylläkin ajoi kauppalaan Volga- ja Pobeda-takseja..joku ZIMikin...siinä kaikki.
Itäautoja,etenkin itäsaksalaista IFAa ja Wartburgia,P70 Zwickauta,Trabantia sekä EMW 340:tä Salossa näki melko paljon privaattiautoina. Piikkinokka-Mossekin kuului Pobedan kanssa kauppalakuvaan,mutta Pobedan varsovalainen klooni Warszawa oli harvinaisempi,koska sen piirimyyjä Onni asusteli Turussa.
Turkulaisen Auto-Heinosen muutettua kauppalaan 50-luvun lopussa Asemakadulle vanhan Postinkulman taloon,Moskvitsh 407 alkoi siten yleistymään katukuvassa..Ajan mittaan siitä muokattiin Pohjolan oloihin Skandinavia-mallilla.
Salon Seudun Sanomien autokauppasivuilta aina näki päivisin Auto-Heinosen Moskvitsh 407-mainoksen.
IFAa alunperin myi Salossa Onni Hakala ja sen jälkeen Wartburgia Mäki-Auto Helsingintiellä.
IFA F8:n,jopa sen ponttilautakylkisen Lieferwagenin ja F9:n sinistä kaksitahtisavua nelitahtiautoilijat saivat haistella kauppalan pääkaduilla pitkään 60-luvulle asti,kunnes nekin hävisivät liikenteestä itäautoja vihaavan autokatsastusinsinööri Laihon ansiosta.
Laiho katsasti autoja Horninkadulla omistamansa elokuvateatteri Kivan edessä..ja itäautoja melko kovakourisin ottein..
Lainaan tässä Olli Oravan evakkosodista-kirjoituksestani katkelman Ollin Tatraplanin katsatuksesta Laihon kourissa seuraavasti


1959 Autokatsastusta
elokuvateatteri Kivan edustalla
by Juhart

"Olli töiden jälkeen viikon ajan iltamyöhään asti hitsaili Tatransa helmapeltejä,vaihtamalla siirappimaiset öljyt tuoreisiin HD40-yleisöljyihin sekä uudet Champion-tulpat katsomalla tsekin olevansa valmiina katsastukseen.Poliisilaitokselta hän hankki punavalkoiset siirtorekisterilaput puskureihin nahkaremmeillä kiinnitettäviksi. Hän oli kuullut kauppalan katsastusmiehen Laihon olevan erittäin kriittisen,etenkin itäautojen katsatuksissa,hylkäämällä suurimman osan pelkän okulaarisen testin perusteella,jollei sitten lattaruuvitaltalla pistellyt reikiä helmapelteihin tai hyppinyt puskureiden päällä tasajalkaa.
Katsastusasema,jos sitä voisi kutsua edes asemaksi sijaitsi insinööri Laihon omistaman funkkiskino-Kivan edessä kadunvarressa,
Ollin ajaessa katsastusautoletkan perään odottamaan syyniä. Ollin vuoron tullessa Laiho  lapsenkakanruskeassa työtakissa ja Autoklubin ajurin koppalakki päässä kenottaen pyllisteli ensitöikseen Tatran helmojen alle,pistellen lattameisselillä helmapelteihin ja katkaisemalla meisselin terän mielipahakseen, toteamalla vastahakoisesti niiden olevan luunkovat juuri hitsattuina. Takapuskurinkin päälle Laiho kiipesi kuin nuorallatanssija hyppimään tasajalkaa haitarisaappaillaan,saamatta sitä putoamaan kadulle hylkäykseksi..
Moinen klovnimainen temppuilu sai kadunvarteen suuren katselijakunnan buuaamaan sekä hurraamaan.
Todenteolla yrittäessään löytää mainittavaa Laiho avasi auton takaluukun öljyvuotojen havaitsemiseksi,mikä myöskään ei tuottanut tulosta,läimäyttämällä vihassaan takaluukun kiinni sellaisella paukkeella,että naapuritalon räystäspulut hyppäsivät lentoon,jolloin siivensuhinoiden ylle alkoi kuulua yleisön  kiihtyvää taputusta kuin Kiva-kinon Tuntemattoman sotilaan ensiesityksen päätöksessä esiripun laskeudutta.
Tämä oli liikaa Laiholle,joka kasvot punaisina ja hiessä hyppäsi Tatran kuljettajanpaikalle nyökkäämällä Ollia istumaan viereensä koeajolle korttelin ympäri.

1960-luvun autokatsastusta
Laihon piti ajaa Inkerinkadun,Rummunlyöjänkadun,Helsingintien ja Horninkadun ympärilenkin kolme kertaa,vedättämällä ja kiusaamalla joka vaihteella moottorin kierroksia maksimiin,takatuupparin huutaessa kiristen kivitalojen seinien kaiussa korvia huumaavasti.
Laiho ei ilmeisesti tiennyt.että tsekkiläisellä Tatralla oli  kuuluisan sotamies Sveikin pirullinen luonto äärimmäiseen kiusaamiseen asti ja joka koskaan ei antanut periksi,auton pysähdyttyä kinon eteen luovuttamatta.
Vastahakoisesti Laiho kirjoitti ja leimasi hyväksymisensä rekisterikirjaan Tatran nokkapellillä,tiputtamalla hikikarpaloita nenästään siniselle leimalle,mikä pian levisi hämähäkkimäisesti mielisairaalan psykologin mustetahrakuvaksi.
Olli Oravan Tatraplan
Kotiin ajaessaan vasta Perniöntien mäen kiipeämisen jälkeen Viestin urheilutalon kohdalla Olli joutui pysähtymään latausvalon paistaessa kojetaulusta punaisena huutomerkkinä.Kiristettyään tasavirtalaturin hihnan parissa minuutissa,Olli huokasi helpotuksesta,ettei kiilahihna ollut katkennut insinöörin Laihon katurallista.
Urheilutalon edessä seisoskeli joukko armeijan syyniin odottelevia tulevia varusmiehiä,jotka hirnuen ja höröttäen Armiro-sätkät suupielissään laukoivat Ollille,että Tatra taitaa plaanata liian syvällä "veressä" kauppalan murteella (vedessä).
Joku vinoili Tatran olevan  Takra-traktorin sisko,koska kummatkin kuuluvat jo puolikuolleisiin orpomerkkeihin..
Olli letkauksista välittämättä istuutui Tatransa rattiin suuntaamalla Perhelän talokasarmien kulmasta ylös kirkonmäkeen hyräillen Reissumies Tapio Rautavaaran Kulkuripojan valssia..."Olen orpona..mutten orjana..."


Suurarpa EMW Kuopion torilla
by Juhart
60-luvulla kauppalan muuttuessa kaupungiksi kaduilla voi tavata vielä 50-lukuisia EMW:itä..yleensä mustia,mutta eräs salolainen autoasentaja oli käyttökunnostanut EMW Cabrioletin ja maalannut sen Miranolin punaiseksi.
Sekin pian hävisi katukuvasta..ilmeisesti romutettavaksi.
Torille syysmarkkinoiden aikana aina ilmestyi keltamusta EMW Coupe myymään Suurarpoja,mutta jostain omituisesta syystä kukaan ei voittanut sitä pääpalkintona,koska v.1958 Kuopion torilta kohtasin saman auton myymässä Suurarpoja...vai oliko se jokin toinen EMW?
Salon torilla kylläkin lisäksi myi yksi lankkukylki-Mosse arpoja..se piikkinokan puukylkiversio.
Lankkukylkinen arpa-Mosse torilla
by Juhart
Muut arpa-autot seisoivat keväisin torin kioskin vieressä sillankulmassa,mutta ne olivat ranskalaisia Peugeot 203-malleja tai Renault Dauphineita.
Tsekkoslovakialaista Skodaa myi Venho Annankadulla Jawan kaksipyöräisten kanssa.
Kaksisieraiminen Skoda 440 ja sen seuraaja Octavia,joka sai omituiset siiventyngät pyrstöönsä, oli erittäin yleinen automerkki kaupungissa. 440:n edeltäjää ketunnokka-Skodaa ja 1201-lahna-Skodaa näkyi liikenteessä muutama kappale.Ketunnokasta löytyi myös farmarimallejakin ja joku yksittäinen Kabrioletkin.
Ketunnokka Skoda kipsalla
by Juhart
Muistaakseni tuttavaperheellämme Rautkallioilla oli harmaa ketunnokka Skoda,jonka kyytiin olin kerran päässyt,
1961.Lahna Skoda SSO:n maatalousmyymälän
edustalla Vilhonkadulla
Luokkakaverillani lukion ekaluokalla,Bedretdinin Feisalilla oli 16-vuotiaana harmaa lahna Skoda. Hän ajokortittomana kuskasi ruokatunneilla teinimimmejä kutitettavaksi Länsirannan poppelien alle lemmenlullassaan.
Feisal oli tumma ja komea tataaripoika,jolla oli jo viikset ylähuulessa teini-iässä.kun meikäläiselle joutavalle turpajouhet alkoivat kasvaa vasta armeijassa..
P70 Zwickau..se Trabantin edeltäjä oli harvinaisempi itäautomalli Salossa,mutta Lyseon veisto-opettajalla Klenkalla oli sellainen.Hän yleensä paikoitti sen Torikadulle oman huoneeni ikkunaa vastapäätä lähelle lyseon pääsisäänkäyntiä.
Kerran lyskan pojat olivat kantaneet Klenkan
1958. Kaksi rouvaa ja herrasmies
Zwickau P-70:n edessä
Salossa
Zwickaun porukassa ylös lyskan sisäänkäyntitasanteelle ja panneet heinätukon sen keulan alle..
Jostain sattuneesta syystä pojat joutuivat kantamaan sen takaisin alas kadunreunaan. Lyskan rehtori Leo Törmä oli ankara mies ja uskon poikien saaneen muutakin lahjaksi kuin jälki-istuntoa sekä mustutuksia kotiin vietäväksi.
Itäautot olivat aina pikkupoikien ivailukohteina ja joskus myös aikuisten automiestenkin irvailuobjekteja.
Silti niillä pärjättiin pitkälle 60-luvulle asti,länsiautojen tuontilisenssien vapauduttua.
Wartburgit melko vielä 70-luvulle asti rintintin-räpättivät ja savuttivat sinistä kaksitahtipilveä pitkään pikkukaupungin kaduilla sekä maaseudun santateillä

Pistän lopuksi pienen katkelman v.1960 kesämökkimatkastani Juhannustanssit-stooristani,missä kesämökkisaaremme omistaja,karjalainen agronomi Varis peloitteli minua mustalla Wartburgia Salmen sillalla Suomusjärvellä:

Variksen Epsa nortti kädessä
Mustan Wartburgin edessä
"Jussi havahtui ajatuksistaan bussin laskeuduttua mäkeä alas Salmen siltaa kohti.
Edessä olevan sillan vastapäästä alkoi Uudenmaan lääni. Pappilan mökkisaarenkin jakoi keskeltä kivinen rajapyykki kahteen eri lääniin. Saaren asuttamaton puoliska kuului Uudenmaan lääniin.
Isä oli ripustanut keinunkin kahden rajalla seisovan riippakoivun väliin ja papinkakarat saivat kiikkuilla hulvasti kahden läänin välillä.
Tuntui melkein ulkomaan matkalta kiikkulaudan persuspuolen hujahtaessa korkealle Uudenmaan läänin puolelle ja jalat sojossa takaisin korkealle Turun ja Porin lääniin.
Jussi painoi summerista hädissään,ettei joutuisi kävelemään sillan toisesta päästä takaisin veneelle ,kuskin jarrutellessa saapasjalallaan Vanajansa seisokkiin Turun ja Porin läänin puoleiseen sillankorvaan.
Jussin astuessa ovesta kasseineen ja loukattu peukalo sojossa ulos, rahastajamimmi moiskautti ilmaan suu marilynimäisessä ympyrässä pojalle lentosuukon.
Seistessään tienreunassa bussin peräimun vetämä pölypilvi verhosi Jussin santaiseen syleilyynsä .
Vasta pilven laskeuduttua salmen ulpukanlehtien päälle Jussi uskalsi lähteä kasseineen tien yli,katselemalla Taljan liikennelaulun opista ensin vasemmalle ja sitten oikealle.Vasemmalta mäestä ei näkynyt tulevan liikennettä,mutta oikealta puolelta sillalle kiisi kovaa vauhtia ja valoja vilkuttaen sysimusta Wartburg,kaksitahtikoneen pakoputken siristessä yli sadan desibelin kaikuna tienvarren punamullatun saunarakennuksen hirsiseiniltä.Pekka Laineen bussikin oli joutunut väistämään tien keskiharjanteella vihaisesti päälle pärisevää itäsaksalaista ampiaista tienpenkalle.
Jussi oli hypännyt tienvarren heinikkoon kasseineen katsomaan sillan puukannella renkailla ärheästi kopistelevaa Itä-Saksan ihmettä,minkä ritilämaskikin istui ilkeässä virneessä..

1961 Wartburg 311.
Hän tunnisti kuljettajan.
Se oli agronomi Varis,joka oli kehunut ajavansa vain "viipurilaisella järellä". Liikennesäännöt agronomista oli tarkoitettu vain huonoille autoilijoille..
Vielä yli viidenkymmenen vuoden perästä Jussi muistaa tarkasti agronomin naaman pirumaisen virneen ratin takaa, ikäänkuin reservin kapteeni Varis olisi hyökännyt sillan yli ryssävainolaista vastaan ja huutanut suu vääränä "Äl' yli päästä perhanaa!"
Wartburg onneksi paineli vauhdilla ohi ja mäkeen,kääntymällä rinteessä vasemmalle Salitun tienviitalla,jonka Jussi aina disleksikkona oli lukenut Sallituksi ja ihmetellyt, mikä sitten voisi olla kiellettyä kyläpahasessa.
Jatkuu...

Ei kommentteja: