Kun vankkurit vyöryivät kauppalaan.Vanguard-stoori.

Traktoauton mainos 1960 SSS

Traktoauton myymälä 60-luvun alun
talvella

1960 kesäkuu.Katkelma Jussin kesämökkimatkan alusta Juhannustanssi-sarjasta.

Papinpoika puutunein sormin raahasi kassejaan Keskuksen talon Vanhan Apteekin kulmalle,josta hän yleensä poikien kanssa osteli salmiakkirakeita tai äidin määräämää Möllerin kalanmaksaöljyä.Yleensä salmiakki puudutti kitalaen sellaiseksi,ettei äidin siskonmakkarasopassa ollut mitään makua.Möllerin ällöttävää kalanmaksaöljyä sai sitten suuhun jälkisnapsiksi ruokalusikallisen.Toista kierrosta turskanmaksaherkkua Jussi ei koskaan äidiltään pyytänyt.Turskaa oltiin pappilassa lisäksi pakkosyötetty jouluisin lipeäkalan muodossa.Äiti liotti niitä korpunkovia ja haisevia lipeäkalan raatoja pesualtaassa joksikin jouluherkuksi,mitä piti maustaa pippureilla jonkinlaisen maun lisäämiseksi.Ihme,ettei kukaan saanut lipeämyrkytystä. Pyykkäri Hilkkakin valkaisi pappilan pesutuvan muuripadassa lipeässä lakanapyykin.
Jussi laski kassinsa Länsirannan Keskuksen viereisen Traktoauton myymälän edessä katulaatoitukselle ja hieroskeli koukkuun puristuneita sormiaan,jotka muistuttivat  taakasta Jenni-tädin valkorystysiä ja nivelreumaisia pitsinnypläyskäsiä.Täti oli ollut hoidettavana Kuopion reumasairaalassa parisenkymmentä vuotta,mutta sairaudestaan huolimatta synnytteli käpristyneissä sormissaan loistavia pitsireunaisia lautastabletteja ja liinoja.

Traktoauton vitriini Ferguson esittelyn avajaisissa.
Lämsirannassa 1952 Ferguson huoltoauto,Vanguard-paketti sekä
1955 Michelotti Vanguard-farmari.Oikealla ns. Puna Ferguson 35.
Juhart thumbnail 1995

Automyymälän ikkunasta irvisteli uusi Standard- kympin kromiritilämaski.Liikkeen edessä liikkeen johtaja Keto harmaassa teryleenipuvussa ja kiiltävässä takatukassa oli esittelemässä uutta ultramodernia italialaisen Michelottin muotoilemaa Triumph Heraldia,jonka koko konepeitto likasiipineen haukotteli kadulla,näyttämällä ostajille brittiläisen tekniikan uutta koneihmettä.Jotenkin Jussista pikku-Standard kuului jo menneeseen aikaan pyöreissä muodoissaan.Triumphin takana seisoi liikkeen harmaa Vanguard-pakettiauto,jonka sivupaneelissa mainostettiin Ferguson-huoltoa,missä harmaafergu oli mustassa silhuettikuvassa kuvattuna kolmisiipisen äkeen kanssa takanostolaitteissa.Vanguard ja Ferguson olivat sisarmerkkejä,koska molemmat kulkivat Fergun sivuventtiilinelosella.
Rumpalinkadulla naapurin pöksytehtaan johtaja Lammervokin oli saanut koeajettavaksi uuden auton kuopiolaisen Turon johtajalta Turoselta,60-mallisen mustan Chrysler Valiantin,jonka konepellin alla hyrräsi sivulle kallistettu kuutosmoottori.Jussikin oli päässyt auton kyytiin johtajan perheen käydessä mökillään Hirsjärven mutajärven rannalla.Moottorin äänestä ei kuullut hiiskaustakaan auton sisään ja auto keinui pehmeästi hiekkatien kuopissakin kuin pihakeinu.Valiantin takavalot muistuttivat kahta Tunturimopon soikeanvinoa kissansilmää ja takakontin päällä makasi lappeellaan musta kromipantainen pesuvati..
Jussista auto oli komea.Valiant oli amerikkalainen kompakti- eli pikkuauto,minkä viereen sai panna vertaukseksi kaksi pikkustandardia perätysten.

1951 Phase IA Standard-Vanguard

Sama takaa

Edellinen tarina kertoo,miten vielä vuonna 1960 vanhempia Standard-Vanguard-merkkisiä autoja näkyi tuoreen kaupungin liikenteessä.V.1963 Triumph-merkki oli syrjäyttämässä Standard-Vanguard-sarjan kokonaan tuotannosta uudella 2000-mallilla,joista ensimmäisen ja vitivalkoiseksi maalatun näin Hiisvirran kelloseppäliikkeen omistuksessa Helsingintien liikkeen edessä.
Standardin Griffin-merkin S-V oli saanut v.1947 heinäkuun esittelyauton maskiin. Vanguard silloin pappilan Jussin syntymävuotena oltiin esitelty aivan uunituoreena mallina sotaa edeltävien nelisylinteristen Standard 12-14-mallien tilalle.
2.1-litrasen (2088cc) kansiventtiilinelosmoottorinsa Vanguard oli saanut Ferguson-traktorilta.Matalaviritteisen ja 25-hevosvoimaisen Fergusonin moottorista oltiin puristettu valtava 68 hevosta,millä raskaan näköistä ja isopyöräistä "Vankkuria" sai kiihtymään 21:ssä sekunnissa sataan kilometriin tunnissa.Pikkupojille siihen aikaan olikin tärkeätä kurkata kuskin ikkunasta nopeusmittarin kertomaa huippunopeutta.
Vanguard-nimen auto oli saanut kuuluisasta II maailmansodan kuninkaallisen brittilaivaston taistelulaiva HMS Vanguardista,jolla yritettiin saada etenkin sodankäyneitä ostajia entisen imperiumin brittialusmaista.Leijonanosa Vanguardeista menikin vientiin Australiaan,Uuteen Seelantiin sekä jopa Kanadaan asti.Britit itse kotisaarillaan saivat pitkään jonottaa brittiautoja ja useimmat nykyään entisöidyt Vanguardit ollaan tuotu jopa kaukaa Australiasta saakka.
Euroopassa mm. Skandinaviaan,Saksaan,Hollantiin ja Belgiaan niitä myytiin satoja ja Sveitsissä AMAG-tehdas jopa kokosi niitä Drophead-malleinakin.Saksassakin omituista kyllä Vanguard oli neljänneksi eniten myyty tuontimalli sodan jälkeen.
Salon Traktoauto Oy kauppalan Länsirannassa entisen Tähtikinon tiloissa edusti silloin 50-luvun alussa Standard-Vanguardia sekä myös pienempää kansanmallia Standard 8:aa ,10:tä sekä v.1957 siivet peräänsä saanutta Pennantia.Kerrotaan,että Standard 8- ja 10- mallia oltiin tuotu Skandinaviaan Vanguard Junior-merkkisenä,mutta omin silmin muistan Suomeen tuotujen mallien olleen Standardeja.Jopa v.1955 Pikku Jättiläinen-kirjassa Standard 8-mallista oltiin julkaistu oikea ikkunapakettimalli.

1955 Vanguard Junior

1954 Standard 10

Standard 8 oli vaatimaton pikkuauto alle 1-litraisessa luokassa (988cc) eikä alkumallissa ollut edes avattavaa takakonttiakaan.Ikkunatkin olivat sivulletyönnettävää mallia ja vasta 10-mallissa sai avattavan takaluukun sekä kampikäyttöiset ikkunat.
Minua etenkin kiinnosti autoliikkeen funkkismainen julkisivu,joka oltiin väsätty piikkikattoisen kauniin jugendmaisen fasaadin tilalle sodan jälkeen,kun kinotoiminta loppui tiloissa.Minusta silloinen fasaadi muistutti amerikkalaista autoliikettä,mihin paikallinen kylttimaalari oli taitavasti maalannut rappaukseen kaikkien liikkessä edustettujen merkkien logot :
--Ferguson,Citroen,Borgward,Standard,Vanguard,Triumph ja Studebaker.

Elokuvateatteri Keskus ja myöhemmin Tähtikino
mykkäkuva-artistien
 seurassa
Juhart 2012

1943 Ferguson 2N traktori

Salon maatalousnäyttelyssä vuoden 1955 elokuussa näkyi myös Ferguson-huollon Standard-Vanguard-umpipakettiauto kyntönäytöksessä,jota myös silloinen pääministeri ja v.1956 valittu uusi presidentti Urho Kaleva Kekkonen oli käynyt katsomassa.
Silloisessa kauppalassa oli useita "Vankkureita" yksityis- ja ammattikäytössä. Minua etenkin miellytti eniten Phase I Vanguardit (1947-52) eli ne " kyrmyselkävankkurit",joidenka kromiset ja ohutsäleiset maskit hymyilivät konservatiivisesti puolisupussa kuin samanaikaisissa Hillman Minxeissä.V.1952 Vanguard sai isomman takalasin sekä leveämmän ja paksuripaisemman kromimaskin.Takalokasuojien "nilkkasuojat" eli ns. Fender Skirtsit tai brittiläisesti Spatsit poistuivat vasta 1953 Phase II-mallissa,joka myös oli saanut erillisen takakontin.Vanguardista oltiin tehty pienehkö sarja pick-upeja,joista parisataa kappaletta myytiin brittiläisille puolustusvoimille.Suomeenkin niitä oltiin tuotu muutama kappale mm. Tie- ja vesirakennushallituksen eli TVH:n käyttöön.Koko eurooppalainen pick-up-käsite oli lähtöisin Australiasta General Motorsin 1948 Holdenin Ute-mallista.Jenkkilässä pick-upit olivat olleet käytössä jo 1920-luvulla.

1948-52 Phase I Vanguard Ute-pick-up

1954-55 Perttelintullin Koskisen kulma
ja Salon Autokoulun Phase II Vanguard-kouluauto.
Juhart recolored Mika Aarnion mustavalkokuvasta

1960 kesä Turuntien Postinkulmalla,Automyynnin Ford-liikkeen
edustalla saapumassa 1952 Phase I Vanguard.
Juhart 2012 recolored Mika Aarnion mustavalkokuvasta

Salon Autokoululla länsikauppalan Perttelintullissa oli sellainen kouluautona.Takakonttinen Phase II taisi elää vain yhden vuoden.kun v.1954 esiteltiin uusi Phase III,jonka muodot tulivat italialaisen koritaiteilija Michelottin kynästä.
Vanguardin Phase I-mallin tultua markkinoille v.1947,brittiautolehdistö kehaisi sen saaneen muotonsa 40-lukuisesta Plymouthista,mutta omasta mielestäni siinä oli vahvoja vaikutteita myös 1946-48-mallisesta kyrmyselkäisestä Fordista.Jopa venäläinen moottorilehdistö oli arvostellut,että Vanguard oli kopioinut neuvostoliittolaista M21 Pobedaa,joka oltiin ensiesitelty prototyyppinä jo v.1943.Yleensä oltiin uskottu neuvostoliittolaisen automuotoilun apinoivan länsiautoja,kuten myöhemmin  uuden v.1957 Moskvitsh 407:n korissa,jotka minusta silmät tirrissä katsottuna matkivat uuden Standard Pennantin puoli-transatlantilaisia muotoja.Kaksivärimaalattuna ja v.1960 mallien stanssatuin kromiritilämaskein Mosse 407 ja Standard Pennant näyttivät kaukaisilta serkuilta.

1945 Pobeda tiekokeessa

1958 Standard Pennant

1960 Moskvitsh 407.Auto Heinonen Salossa Asemakadulla

Fill her Up!
1946-48 Ford ja Pikku-Jussi
 tankkaamassa
Juhart 2004

Oikeat kouluautot

V.1960 syksyllä astuin länsikaupungin opinahjoalueen uuden ultramodernin Yhteiskoulun lasiovista sisään aloittamaan III:tta luokkaa.Vanha Yhteiskoulun puurakennus sijaitsi kaukana kirkonmäen takana Alhaisten kansakoulun pihassa  ja omaktotialueen kyljessä.
Kun aloitin yhteiskoulun I luokan v.1958 Alhaisissa,niin rehtorimme Olavi Siitonen,joka asui melkein koulun naapurissa,ajoi töihin tummanpunaisella 125cc-koneisella Husqvarna-moottoripyörällä. Reksi oli pukeutunut pehtoorimaiseen tuulitakkiin,lippalakkiin ja kaksiosaisiin ajolaseihin parinsadan metrin työmatkalle.Pyörän takaterakalla oli kiinitettynä perhoshaavi,jolla luonnontieteilijäreksi keväisin ajoi takaa hyönteisiä sekä perhosia.
V.1960 reksi ajoi uuden yhteiskoulun pihaan aivan rehtorin kanslian ikkunan eteen armeijanharmaalla 1952-mallisella ja kyrmyselkäisellä Phase I Standard-Vanguardilla. Muukin opettajakunta oli autoistumassa,joskin reksin auto oli vanhin koko autokannasta.Kanttorilla ja musiikinopettajalla oli pihavarpusenharmaa Wartburg 311 ja suomenmaikalla uusi siiventyngät saanut maantienharmaa Skoda Octavia. Vasta 1963 englanninmaikka Juhani Sala ajoi kouluun uudella Mk1 Ford Cortina 1200 Standardilla,jonka maskikin oli maalattua peltiripaa.Luokkakaverini Bededrinin Feisal.16-vuotiaana ajokortiton ja mustaviiksinen tataarihurmuri ajoi kouluun harmaalla Lahna Skoda 1200:lla.Wariksen Epsa ja isosiskoni tuleva mies ajoi kouluun isänsä mustalla Wartburg 311:llä Suomusjärveltä,ja jolla hän myös myöhemmin karkasi Ruotsiin saakka huvireissulle.

Antsan Letukka,reksin vankkuri ja
Jawasakki
Juhart 2010 thumbnail

Luokkakaverini Maanselän Antero kävi koulua komealla vaaleanvihreällä 1957-mallisella ja neliovisella Chevrolet Bel Airilla,joka taisi olla silloin hänen isoveljensä, Sora-Asvaltin johtajan omistuksessa.
Lukiossa VI:lla luokalla perniöläisen isomman talon isännän poika ja luokkakaverini teki koulumatkansa harmaansinisellä isolla 1962-mallisella ja akvaariotakalasisella Opel Kapitänillä.Vanhat Opelit olivat suosittuja juuri ajokortin saaneilla kavereillani,kuten partiokaverillani ja kaupungin aluesairaalan kirurgin nuorimman pojan Sampsan autona.Sampsa ajoi kerran Riitusjärven partiokämpälle 1957-mallisella mustalla Opel Kapitän L-mallilla näytille,kun me olimme suorittaneet hikisen märän hiihtovaelluksen pulkkia vedellen Kiikalan korpien läpi. Sampsan piti näyttää meille rättiväsyneille vaeltajille kelokämpän pihalla,miten Kapitän sutii suvirenkailla..
Hyvä..ettei saanut suksenporkkaasta silmään!

1957 Opel Kapitän L

Salolaisten Haanpäiden 1961-63 Opel Kapitän

jatkuu.. Michelottin ja Vignalen Vankkurit..

Kukkotappelussa.Aapiskukko kateederilla vaiko Kunniankukko tunkiolla?.Papinpojan II elämä.

1954 Hymypoika-pysti

Feb 4, 2010 
KUKKOTAPPELUSSA...AAPISKUKKO VS. KUNNIAN KUKKO 

Oppiminen:kaiken tiedon pinnallinen oppiarvo ei minkään tietämisestä

(Charles Dickens))

Harjavallan seurakunnan virallisen apulaisen ainukaisen kasvavan pojan tottuminen uuteen ympäristöönsä rikkinummille sujui suht'koht nopeasti. Varsinaissuomalaisesta Salon kauppalasta pieneen kirkonkylään muuttamisessa oli kyllä ollut pieniä tottumisvaikeuksia,kuten koulumatkan pidentymisessä.

Syyskuussa koulujen alettua Jussi marssi alakoululleen kylän itärajalle maantietä pitkin kolmisen kilometriä yhteen suuntaan.

Talven tultua Kokemäenjoelta alavien peltojen yli pakkaava puhuri tuppasi heittämään koulupojan liukaspohjaisissa monoissa  makaamaan nietokseen kuin TVH:n katajaisen aurausmerkin.

Joskus ohikiitävä tukkirekka veti peräimussaan poikaa tietä pitkin kuin entisen kotiseurakuntansa vt.kappalaisen Savolaisen rinkeli-ikkuna kansuria..

Sylvi Raivonen,vanha luuviulu ja Sun Maid-rusinakasvoinen luokanopettaja torui aina Jussia jäätyneistä aapis- ja laskuopinkirjoista seka ainevihosta,jotka sulettuaan haisivat mynnähtäneelle maidolle.Koulupojan eväätkin,voipaperiin äidin pakkaamat ruisleivänsiivut sekä lauantaimakkaraviipaleet haiskahtivat lapsenoksennukselta.

Aapisesta tavaaminen kävi samoin pojalle kankeanlaisesti happaman maidon kastamasta kirjasta.

Jussi yritti kämmenellään kasvojaan suojaten tavata S-kirjaimen aukealta...ON SYK-SY----SA-TAA -lausetta,keskittymällä enemmän katselemaan sivun värikuvaa,missä pääkaupungin Mannerheimintien yli Stockmannin kulmalla ihmiset kulkivat etuviistossa sontikat syysviimasta nurinpäin kääntyneinä ,entisen kotikauppalan osuuskaupanjohtajan Palmun mustan Ford Pilotin melkein ajaessa kumisaappaitten kärjille. Häntä ihmetytti.miten aapiskirjan naispuolinen kuvittaja oli äkännyt justiinsa maalata Palmun sedän auton aukeamalle.
Naisethan yleensä maalaavat vain kukkasommitelmia,kakaroita ja kaikkea muuta mälsää...

Opettajan pöydllä seisoi pitkä rivi valkokipsisiä Hymypoika- seka Hymytyttö-pystejä,joilla kannustettiin kaikkia oppilaita hymyilemään kilpaa kevättodistuksiin saakka ja jolloin kaikki eniten irvistäneemmät saisivat palkinnoksi sellaiset.

Jussia ei kuitenkaan paljon pannut hymyilyttämään katsellessaan ulos vähänväliä luokan ikkunasta pihalle lumituiskua sekä pulpetin kannelle avattua läpimärkää aapistaan,naisopettajan luisen etusormen napauttaessa luunapin pojan otsaan,jolloin häntä vietiin jälleen otsatupsusta vetämällä liitutaulun kulman nurkkaan häpeämään.

Jussi oli mutissut vastaan huonosta tavauksestaan opettajalle,joka oli sättinyt pojan kankeata lausumista.

Opettaja oli sattumalta kuullut pojan kommenttin jostain luukasasta,joita kotikauppalan katukoiratkin mielissään jahtaisivat hyvän soppaluun nälässä.

Äkkipikaisuudestaan sekä levottomista huulistaan poika tulisi kärsimään koko ikänsä.

Hymypoikapystipinnat kuivuivatkin hänellä kevääseen mennessä erittäin pieniksi eikä hän enää venttaillut edes sitä pronssista kolmannen luokan Hymypojan "näyttösuojamerkkiäkään". (Armeijassahan huonommille kiväärimiehille maaliammunnoissa annettiin säälistä pronssinen näyttösuojamerkki).

Väkisin irvistäminenkin etupulpetista jäykisti kummasti kasvolihaksia pitemmän päälle!

Jos joku aine oli hänestä väkinäistä...niin uskontotunnit voittivat kaiken tylsyydessään sekä järjenvastaisuudessaan....jos nyt voidaan sanoa,että noin 8-vuotiaalla pojanklopilla sitä järkeä olisi päähän vielä syntynyt.

Kotipappilassa kylvettyyn Sanaan jollain keinoin oli tippunut joitakin ateisminjyviäkin,joita Jussi uhmassaan oli poiminut pärekoriinsa,vängätessään uhassaan monia biblianvärssyjä vastaan.

Pääsiäisviikolla opettaja oli lukenut Palmusunnuntaista,Jeesuksen ratsastettua aasin selässä Jerusalemiin ja ihmisten heitellessä palmunlehviä maantielle sorkkaeläimen jalkoihin,hurratessaan Messiaan saapumista maaliin.

Bio-Salon alkukuvien Eltsun kilpa-ajoista han oli kylläkin oppinut,että voittajalle pannaan vähintäin laakeriseppele kaulaan eikä jalkoihin.

Samoin Emil Zatopekille Helsingin Olympialaisissa.

Kaiketi silloin Jerusalemissa ei vielä ollut laakerinlehtiä tai juudealaiset panivat niitä vain lihasoppaansa. 

Vai olivatko Jerusalemiin menevät tiet niin liukkaita,että piti heittää palmunlehviä aasin kintuille pidon parantamiseksi?
Äitipastorska kylläkin oli niin tarkka salin jukkapalmun lehdistä,jos niitä alkoi putoamaan korkkimatolle,että kallis kasvi oli alkanut kuihtumaan ja käynyt kirkonkylän kukkakaupasta ostamassa sille jotain väkilannoitetta.

Harjavallassa TVH:n keltainen notkonokka-Vanaja levitti santaa jäiselle tielle oksien ja hakojen sijasta.

Opettaja jälleen oli kuullut pojan kuiskineen jotain vieruskaverina istuvalle essuhameisen Mäkisen Maijan korvaan ja joka asui pappilan naapurissa tien vastapuolella punaisessa mökissä.

Maija ei voinut lopettaa kikatustaan,jolloin Jussia vietiin korvalehdestä jälleen nurkkaan.

Muistutuslappu kourassaan Jussi marssi kotiin pienessä pelossa tulevasta korporaalisesta rangaistukseta,joka tulikin toteutumaan,isän läiskiessä armeijan solkivyöllä takalistoon...puolitotisena...kun äiti oli käskenyt.

Isä oli rangaistustoimessaan pureksinut tervaleijonia bostonin hajun peittämiseksi,äidin luimistellessa kiukkuisena keittöon ovella..

--Mikä se pannee pojan huulet höpäjämmään kaekkea levotonta?

--Sinulla taetaa olla Ville-enos levottomat keenit kropassasj tuolta äeteen puolelta?!
--Heleppoheikiks ja sikakaappijaaksiko sinä isompana halluut kunniin Ville-enosj levottomilla puhheillas?

Isä hoki sytyttäessään uuden pikkibostonin pajuholkkiin vetämällä ylöskäärittyjä pellavapaidan hihansuitaan alas.

Poika paineli yläkertaan takamus turtana lukemaan bunkkaansa Tex Willereitä ja Pecos Billejä.

Makuuhuoneen liljatapettiseinältä hän samalla käänsi nurinpäin suojelusenkelitaulun vihoissaan mutisten länkkärisarjan Pecos Billille:

--Mokomaki suojelupoliisienkula....taluttaa nyt kakaraa paljain jalvoin mädän sillan ylitte!

--Olis käyttäny niitä siipiäs!

--Kuinka ne enkelikkiin  voivat olla niin tyhmii!?

Jouluaattona Jussille oltiin annettu tehtäväksi lukea jouluevankeliumi Luukkaan mukaan.

Alakoulun joulujuhlissa hänet pantiin automaattisesti saarnamiehenpoikana myös lukemaan sama jouluevankeliumi.

Poika penäsi komennusta vastaan ja opettaja melkein luista nyrkkiään heristäen pani hänet pakolla rauhanjuhlan puhujaksi.

Sitten lisärangaistukseksi opettaja oli pistänyt hänet tiernapojaksi.

Häntä kylläkään ei valittu itämaan viisaaksi tietäjäksi,vaan alhaiseksi tähtipojaksi.

Hän tunsi aina joutuvansa halvempiin tähtiosiin.

Mustaksi murjaaniksi han ei myöskään olisi halunnut ja luokan paksu Möttösen Pauli meikattiin mustalla Kas-Kas-kenkäplankilla osaan.

Opettajan pukiessa poikia näytelmäasuihin,ketään ei edes päästetty vessaan.

Esityksen aikana tähtipoika kreppipaperisen tähden takana salaa kusaisi yhden itämaan tietäjän uusille hiihtomonoille.

Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia

Lukutunneilla Jussi kuunteli korvat höröllään Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia,jotka sivuuttivat myöskin papinpojan omia kokemuksia lounaissuomalaisesta saaristosta.

Välskärisanaa äiti oli yrittänyt tulkata joksikin lääkäriksi eivätkä Suomen satusedän välskärin tarinat olleet mitään potilaskertomuksia. Äiti oli kertonut lisäksi.että ennenvanhaan jopa parturitkin leikkasivat ihmisiä hiusten ja partojen ohella.
Jussi oli kysäissyt,että oliko Rumpalinkadun Heiskasen täti myös parturissaan leikellyt ihmisiä.. ja että seuraavan kerran hän kyllä katsoo tarkemmin,peilistä,ettei niskarajaa raavita puhtaaksi ainakaan partaveitsellä..

Kotona isän tyohuoneen kirjahyllystä hän oli kerran löytänyt Kodin lääkärikirjasta outoja räjäytyskuvia ihmisen luista,sisälmyksistä sekä lihaksista ihan väreissä.

Ihmisten genitaalikuvista hän oli saanut inhon halkaistuja vaginoita sekä siittimiä kohtaan,jäämällä monasti ihmettelemään Teho-vessanpytylle,ettei itsellään onneksi ollut sellaista häpyluuta pilissään kuin metsän otsolla,vaikka oli justiinsa katsellut äidin Kotiliedestä kuvaa Figura-liivisestä missistä..

Hän oli kuullut kolkkapoikana partiossa,etta uroskarhulla on jokin jäykistinluu piilossa karvamahansa alla pilissään.

Isäkarhun halutessa paritella,se ottaa sadan metrin spurtin luu pystyssä tähdätessään äitikarhun pyllyyn.

Siitäkö johtuu,että lippukunnan Kolo-partiokämpän seinällä roikkuvalla kapisella karhuntaljalla on useita paikattuja reikiä peffanalueella,kun isäkarhu ei osunut maaliin ekakerralla?

Jussi oli kysäissyt partionjohtaja Pesosen Pertiltä,joka oli jäänyt punanaamaisena vastaamaan:
--Jaa..mää en kyl poikamiähen osaa vastata tohon mitään..mut kysys isältäs..kun teitill on viispäinen kakaralauma..
Jussi oli vielä lisännyt ilkikurisesti Pertille:

 --Paha on paimenpojan paimenessa...jos ei pistä tikku pyllyyn...pistää paimenpoika kylläkin...

Se Välskärin kertomusten noitanainen Musta-Jaana käväisi useasti pojan unissa.

Pappilan kesämökki 50-luvun alussa sijaitsi maan suurimman merirannikkosaaren,Kemiönsaaren Ornäsin lahden pohjukassa Kiilan kylässä. Mustan Jaanan saari sijaitsi mökistä kauempana lähellä Strömman kanavan reittiä.Näin ainakin isä osasi kertoa siitä mustanpuhuvasta ja kuusien peittämästä pienestä saaresta.

Isä oli vuokrannut mökin eräältä rantaruotsalaiselta maanviljelijäpariskunnalta...Konradilta ja Editiltä.

Viitasaarella veistetty suippokokkainen ja-peräinen keskisuomalaisvenekin oltiin kuljetettu osuuskaupan Austin-kuorma-auton lavalla mokille..

Veneellä isä ja äiti kokivat verkkoja ja katiskoita sekä uistelivat  sillä lahdenpohjukan kaislikkorinnoissa 

Pappilan pesue katseli yleensä rannalta äidin soutamista ja isän manaamista perätuhdolla melamiehenä:

--No...souva...souva...elä...elä...sanoenj,että huopoo.huopoo....verkko on nyt kölin alla....voej sininun sootamistasj...!?

1956 Pappilan toisen kesämökin,Katavasaaren ponttooni-
laituri.Pikkusiskot ja keskisuomalaisvene.

Äiti pikaistuksissaan souti rantaan.isän pudotessa tyhjä verkkopuikko kädessään perätuhdolle.

Äiti murisi rannassa lapsille vihaisena:

--Issäenne on mualiman levottomin verkonkokija!

--Suakoon  nostoo ja vettee verkkonsa ite taekka kuhtua sen biblian Pietarj-kalamiehen aeroehin!

--Minnee en ennää lähe mokoman piruntorjujan mukkaan,kun se käättäätyy kunnii joku punasorkkane lussiiferij!

--Sinä Riitta...läheppäs isällesj sootajaks vanahimpana!

Keskisuomalaisella punavalkoisella soutuveneellä lähdettiin lapsiporukalla kerran tutustumaan siihen Mustan Jaanan saareen.

Äiti oli jäänyt mökille pienen Hilkan kanssa,joka vielä tarvitsi rintaruokintaa.

Isä istui airoissa aallokon jo kohotessa selältä nousevassa puhurissa,Jussin ripotellessa rautaisiin pystyhankaimiin vettä,etteivät kitisisi. Siskot nyhjöttivät villajakuissaan tuhdoilla seuraamassa Kyöpelinvuoren näköisen saaren lähestymistä isän riuskoista aironvedoista.

Välskärin kertomuksista poika muisti Jaanan syyläisen naaman sekä noutajamaisen mustan kaavun.Tämän mustarinkiset silmätkin näyttivät kuvassa janoavan lapsenlihaa.

Ilmeisesti Jaana oli saanut rumat kasvonsa liiallisesta penskanlihan syömisestä?

Pahoinvoivan näköiseksi ja rumaksi sellaisesta aterioinnista tulee.

Veneen kokan karahtaessa rantasärkkään,venekunta kahlaamalla veti paatin rantaan.

Isä sitoi veneen kokan ketjulla rantaleppään,pesueen alkaessa kiipeämään rantapengertä ylös Jaanan luolalle. Jussi nitisti käsivarrestaan tervalepästä pudonneen punkin,joka oli alkamassa imemään papinpojan verta..

Luolan suulle saavuttuaan,isosiskot pelottomina kävivät kurkkaamassa pimeästä luolansuusta sisälle.

Tytöt kolusivat sisällä hetken,palaamalla ulos käsissään pari mustunutta sääriluun näköistä karahkaa,jolloin Jussille pistettiin sata jalkaa mahan alle.

Poika ravasi veneelle päin leppärantaan,että sananjalat viilsivät nilkkoja ja katajantaimet löivät takamuksille,juostessaan silmät sumeessa vettä kohti,vilkuillen välistä taaksensa.

Mäeltä kuului isän makeaa röhötystä sekä siskojen ilkkuvaa kikatusta,joka kantautui vettä pitkin harmaaselkäiselle lahdelle Mustan Jaanan kallion kyljistä kaikuen.

1952 Neekeripoika-korttikahvi

Istuessaan peljästyksestään ja juoksustaan rauhoittuneempana rantakivellä hän muisti Fammu-tädin vintiltä kaivamastaan vanhasta 20-lukuisesta National Geographista kuva-artikkelin Papua-Guinean ihmissyöjistä,missä alkuasukkaat käristivät nuotiolla tikun paassa vihollisensa pakaralihoja kuin kolkkapojat hampparimakkaraa.

--Ihmekös,että olivat pärstältään niin mustia..tietty ihmislihan syomisestä!!

Pojalle ei rannalla kylläkään kelvannut isän tarjoama termoskahvi eivätkä lauantaimakkaraleivät.

Silmissään hän näki rantanuotiolla kepin päässä mustuneen lenkkimakkarapätkänkin sisästä pistävän ulos lapsen värttinäluun.
Hänelle oli jostain syntynyt pienempänä kammo mustia eli neekereitä kohtaan. Siihen aikaan 50-luvun alussa ei tunnettu eikä tiedetty mitään käsitteestä rasismi.Kakarat söivät suihinsa kioskien rappusilla Pepe- neekerilakritsipatukoita ja korttissäännöstelyaikana aikuiset ryystivät Neekeripoikakahvia.
Lokakuun alussa kauppalan torille nousi Tivoli Sariolan telttakaupunki,jolloin lipunmyyntivaunun katolle nousi joukko taiteilijoita esittämään taitojaan tulevista näytöksistä.
Osa näyttelijöistä oli mustia ja vähäpukeisia alkuasukkaista,jotka tanssivat kaislahameissaan ja sotamaalauksissa rumpujen tahdissa vaunun katolla. Jussi oli siskojen käsistä väkisin vetämänä viety katsomaan esitystä ja paennut pappilan kellariliiteriin aina illalliseen asti,jolloin äiti oli maanitellut tämän keittiöön..sanomalla:
--Palosirreeni on jo vinkaattanna..että ilimahällyytys on ohi!
--Kelepaisikohan Jussi sinulle ilitakahavin kanssa oekeen Neekerin Pusu?
(Neekerin Pusu oli eräs Helsingintiellä sijaitsevan Kastun leipomon leivoslaji)

Ota Pax..ota Pax..ota Fazerin Paxeja kaks..

Mökillä siskot mollasivat Jussia kuorossa pelkuriksi,nuoremman Maija-siskon  tarjotessa rauhansymboolina Pax-pastillia rasiasta.

Askista Jussi koukkasi etusormellaan pari pastillia suuhunsa,sylkäisemällä ne heti pihalle.

Paxit olivat lampaanpapanoita.

Jussi paineli häpeissään ulkohuoneen viisipyttyiselle meridiiselille (viisireikäinen ulkohuone) istumaan,

Hän kuitenkin sattui istumaan emännän suuremmalle reiälle,putoamalla alas paskapatterin päälle ruumaan. 

Apua huutaesssaan isä ja Konrad-setä vetivät ihmiskuonaisen ja haisevan pojan kuiville.

Äiti pesi Jussin rantavedessä mäntysuovalla rauhoitelemalla poikaansa:

--Minnee näätän kyllä viela siskoellesj,missä se persuusj punottoo!

--Sinnäej uot taenna suanna ukkisj herkän luonteen?!

--Ukkisj kyllä ryyppäsj sekä pelasj pelekoehinsa...toevottavasti sinneet sitten isompana...?!

Valiini potkukelkallaan Harjavallan radan tasoristeyksessä
Juhart 2005

TOUKOKUUN VIIMEINEN PÄIVÄ 1956

Alakoulun avonaisista ikkunoista kuului heleä kevätvirsi...Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.

Harjun rinteessäkin vietettiin suven alkamista,piirimielisairaalan vapaakävelijoiden jaloitellessa teillä sekä poluilla.

Koulun vastapuolisella niityllä kirkkoherran pappilan vieressä ja maantien korvassa nautakarja oli jaloittelemassa ensimmaisenä suvipäivänä,vasikoitten hyppiessä sivuripaskaa onnessaan.

Suvihuumaa näytti sykkivän kakkien luontokappaleiden sydämissä.

Piirisairaalan pastori oli vihkimässä sairaalan kappelissa lobotomiparia,lopetellen vihkikaavaansa...."kuten terveenä että sairaudessa...miäa julistan teidät mieheksi ja vaimoksi..

Onneksi olkoon!"

Vihkiparin istuessa tummansinisen Dodge-pirssin takapenkillä lähdössä kuherruspäiväksi Harjavallan Kinoon katsomaan Federico Fellinin Tietä (La Strada),pari tarjosi toisilleen omista lääkepurkeistaan häävaliumit shampanjalasien sijasta.

Jussinkin rinnassa tykytti suvimielinen pumppu.

Kesäkuun alkuviikolla olisi muutto edessä takaisin Salon kauppalaan.

Isäpastorin evakkokomennus oli päättynyt ja pastoraalitutkinto suoritettu ,Jussinkin ottaessa tuomiokapitulin päätöksen ilolla vastaan.

Johtajaopettaja lopetteli harmoonin polkemista voimistelurenkaiden alla,näpsäyttelemallä luunvärisiä nappeja sisään koskettimien ylapuolisestaa paneelista.Harmoonin palkeet vain jäivät suhisemaan toviksi.

Kevätvirren viimeiset säkeet olivat lentäneet kirkkaina lastenääninä juhlasalin ikkunoista riippakoivujen oksille,missä sirkut seka tintit jatkoivat omaa kevatviserrystään täysin rinnoin.

Tytöt kirkkanvärisissä essuissaan sekä hiukset saparoilla vekkihameissaan,pojat klanssatuissa saappaissaan ja prässätyissä pussihouisissan sekä pujoliiveissään katselivat innoissaan ikkunoista ulos riippakivujen hiirenkorvia ja sitten takaisin nayttämöä,jonne opettajat olivat pystyttäneet koivunversoa nojaamaan metsäkulissia vasten.

Satakunnan liikenteen Sisu-linjuri oli noukkimassa pysäkiltä emäntiä sekä isäntiä kirkolle,diiselin jytkyttäessä tyhjäkäynnillä kuin pärekonetta käyttävä maamoottori tyvenessä kevätilmassa.

--Toi on mun pappa ton Sisu-onnikan puikoiss!

Kuului juhlasalin takapenkistä murrosäänisen pojan kailotus.

--Se on Satakunnan linjal onnikkakuskin Pori-Kokemäki-Harjavalta pätkäll!

--Meiti isä taasen ajaa osuusmeijerin Leylantii!

Vastasi joku taaempana.

--Sen ei tartte keikkuu bussin puikoiss yämyähään kun sun pappas!
--Pappa ajaa vain aamuseittemäst iltaviiteen ja sit painuu talleill..

--Niin... ja sit se keikkuu krouvin tiskil pilsneripottu nokan alla koko loppuehtoon..!
Vastasi bussikuskin poika.

Johtajaopettaja katkaisi keskustelun rykäisyllään.

Hän aloitti päättäjäispuheensa viittaamalla metafoorisesti nykyisen maailmantilanteeseen:

--Me täällä syrjäisessä Suomen maassa saamme elää rauhassa ja seurata syrjästä maailmalla kiehuvaa levottomuutta,kuten Indo-Kiinassa,missä kommunismi on yrittämässä kaapata Ranskan alusmaata.

Suezille meidän urheat sinibarettimme ovat menneet auttamaan Englantia ja Ranskaa muhamettilaisten kapinassa kanavan omistusoikeuksista.

Kyproksen kauniilla ortodoksisella saarella muhamettilaisuus ja kristinusko taistelevat jalansijastaan.

Itä-Berliinissa satatuhatta itasaksalaista mellakoi Saksojen yhdistämisestä.

Miten me täällä rakkaassa kotimaassamme saamme olla tyytyväisiä vapaudestamme,uskonnostamme seka isänmaastamme!

Olemme omien sekä isiemme verellä lunastaneet monesti vapautemme itäisen karhun kynsien raatelusta..

Tänään saamme myös olla kiitollisiaentisen presidenttimme Juho Kusti Paasikiven ja nykyisen presidenttimme Urho Kaleva Kekkosen lujasta linjasta olla ystäviä entisten sortajiemme kanssa,samoin kuin jatkaa ystävyyttämme länteen.

Teillä lapsilla on maamme tulevaisuus kasissanne!

Maamme ei enää ole eristettynä muusta Euroopasta.

Koululaitoksemme päämääränä on kouluttaa sekä valistaa teitä isänmaallisesti sekä kansainvälisesti.

Yhtenäistä Eurooppaa,kuten lännesssa Yhdysvallat edustavat yhdistyneitä liittovaltiota,olemme rakentamassa jossain tulevaisuudessa.

Tämä tuleva kesä antaa teille suuret mahdollisuudet latautua valistuneempina uuteen alkavaan kouluvuoteen.

Harrastakaa lomillanne lukemista ja ahmikaa tietoa maapallostamme.!

Hyvää kesää teille kaikille,opettajat sekä oppilaat ja Herran siunausta!

Laulakaamme lopuksi yhdessä Maamme-laulun!

Koululaisten laulettua puolilevottomina välistä avoimista ikkunoista ulos katsellen Maamme-laulun,koulun johtajaopettaja  lopulta ilmoitti:

No...seuraavaksi palaatte kaikki luokkiinne,missä luokanopettajat jakavat kevättodistukset sekä Hymypoika- ja tyttöpatsaat että rintamerkit.

Jälleen ...hyvaa kesää kaikille! 

 Jussin lLuokanopettaja aloitti oman päättäjäispuheensa kateederilla,kehaisemalla reippaita sekä esimerkillisia hymypatsaiden saajia.

Lopuksi han jakoi todistusten kanssa ne pronssiset rintamerkit.

1957 Pekka Puupää-filmi

Jussikin yllätyksekseen sai yhden hymypoikarintamerkin,näyttämällä opettajalle leveän riistautihampaisen hymynsä kuin Masa Salmi Pätkänä Pekka Puupään leuan alta..
Pulpetissaan hän puheli itsekseen Pätkän bravuurilla:

--Asiasta minä en mitään tiedä...mutta kysyisin,miksi pystien seka mitalien jako oli täysin epäoikeudenmukaista,kun fiksuja sorretaan ja nynnyjä palkitaan..kuten toi meidän naapurin Aaltosen Pirkko,joka ei koko vuotena ole uskaltanut avata suutaan...ja toi asemamies Anttolan laiha rillipää,joka ei kunnolla osaa edes hymyillä risahampaittensa takia...? 

Jussi taisi olla huono häviäjä,mutta leppyi hiljalleen kun muisti,ettei todellakaan tarvitsisi lisää muovimerkkejä alppijääkäririlippikseensa.

Lakin lipassa oli jo soikea sininen Ford-merkki Chymoksen karkkipussista seka Jawan soikea merkki ja komea Buickin vaakuna..samoinkuin vaaleansininen muovipaaskynen Sotainvaliidien Liiton muovimerkin vieressä..

Kotona hänellä oli pöytälaatikossa viisi arkkia myymättömiä Sotainvaliidien Liiton merkkejä,joita isäpastori oli käskenyt myydä kirkonkylän keskuksessa..

--Emmää tartte lisaä merkkiroinaa! 

--Enkä mää ole mikään piirisairaalan Valiini,joka kesäisin työntää vesikelkkaa maantietä pitkin sammalii ja kialoi lakissass...että kipinät sinkoo vesikelkan talloista..!

Jussi heräsi selittelystään,koulun talonmiehen huutaessa pihalta punamullatun liiterin nurkalta:

--Hei Valliini...kukasse poltti sen punaisen myllyn?

Jussi tiesi kokemuksestaan,ettei Valiinia,piirisairaalaan yhtä kroonikkovapaakävelijää saanut kiusata punaisen myllyn polttamisesta...
Se lähtee heti ilkkujien perään vihaisena,jotta vesikelkan taikka joskus potkukelkan rautatallat kipinöivät maantiesoralla.

Luokassa seurattiin silmät tarkkoina Valiinia,joka oli ollut vesikelkkansa vieressä polttamassa suurennuslasilla fotonegatiiveja.Hän ilmeisesti myös oli aikomassa sytyttää haravoitua lehtikasaa,joka jo oli savuttamassa.

--Ai...Valliini....aijotkos polttaa koko kansakoulun punaisen paskahuusin?

Talkkari kysyi Valiinilta.

Valliinipa riemastui siitä,nappaamalla literin edestä pölkyltä klapikirveen ja aloitti rynnäkön talonmiestä kohti kirves lippalakin yllä cherokee-inkkarien skalppauasennossa..

Tämä heitti kirveen lennossa ilman halki rautukoivun kylkeen pärräämään ha huutamalla perään:

--Ilmojen halki käy lentäjän tie..vaikka perse maataa viistäis!

Talonmiehen lippalakki heilui kirveen terän ja koivuntuohen välistä.

Rynnäkössään Valiini oli kompastunut koivunjuureen lyöden päänsä talkkarin tuomaan käsivesiruiskun kuparitankkiin.

Valiinin Fredrikssonin sammalkatteinen lippalakki lepäsi ylöskäsin verern tahrimana tajuttoman punaurhon vieressä.

Talkkari pumppasi vesiruiskutankin vähätt vedet Valiinin verisille kasvoille,märän lehtikasan sammuttua itsekseen.

Valiini alkoi jo heräillä koettelemalla kädellään kaljuaan,jonka peitti kolme hiussuortuvaa.. .

Änkyttäen hän kysyi:

--Mi...mis mun Retrikssonnin lakki on?

--Ny..nyt kaikki näkke mun kolme tripotiantennii,mil mää otan vasttaa Enklannist sanomii Ranskan vastarinnall...

--Kuules alakoulun talkkar...älä sää herjaa siit punase mylly polttamisest...!

--Se ol kuules Pariisin Moulin Rouke,joka palo kun me Henri Toulouse-Lautrekin kanss olttiin valkkaamas vuan kahreksankahreksa kankakanitytöi taulunmalleiks...ja Henrin sikarintumppi poltti samettisen esirippuverhon helman aluks ja sitten sen koko Punasen Myllyn.

--Hulluks ne mua haukkuu,mut emmää mikään tyhmä ole..!

--Tohtor' antta mull vaaliumii ettemmää tulis liikaa levottomaks...mut mää lääkitten itteän lisärohdoill eli Hotapulveril,kosk' se tappaa myäs ittepäisen kupan sekä kiperän kankkusen.

--Onkssul talkkari Hotapulverii pivosas..kun päätt särkkee niin jumalattomast?

Johtajaopettaja oli sulkemassa koulun pääovea,Jussin kääntyessä katsomaan viimeistä kertaa maantieltä entistä opinahjoaan,pusakan kauluksessa kiiltävän pronssisen hymypoikamitalin hymyillessä leveästi koululle.

Jussi huokasi:

Ens' syksyn katotaan Alhaisten alakoulun ikkunast Ylhäisten vanikkatehtaan piipun sauhuumist ja onneks mielisairaala on toisess pitäjäs,vaikk hullui näkkyy kulkeva vapaall mone tervejärkiseks lasketun jakun sisässäkin..

Hota-pulveri

Olli Oravan evakkosodat II.Nousukausi kotikaupungissa.

1959-60 vanhat kaksinistuttavat pulpetit

SUOMEN OLLI 1960

Aug 3, 2010 NOUSUKAUSI

Vuoden 1960 keväällä nuoren kaupungin pulpettitehdasta oltiin laajennettu Bruukinkadun koivureunusteisen korttelin päähän.Laajennus käsitti harkkotiilisessä tehdasrakennuksessa osaston, missä koottiin huonekaluputkista valmistetuista jalustoista ja tuolinrungoista sekä koivuisista kirjalaatikoista kevytrakenteisia oppilaspulpetteja.Laitoksessa oli myös maalaamo sinkkiupotusammein..
Vanha täysipuinen ja korkea kahdenistuttava koulupulpetti,joka tapaili muodoltaan kirkonpenkkiä, oli häviämässä historiaan.Koulussa ja kirkossa ennenvanhaan piti istua ahtaan epämukavasti fyysisessä sekä henkisessä piinassa.
Vanhat ja raskaat sekä taidolla oppilaiden kynäveitsillä kaiverretut pulpetinkannet jäivät pölyttymään kouluvarastojen pimeyksiin vanhojen suursuomalaisten Aunuksen karttojen ja pahvisten raamatushistoriallisten kuvataulujen kanssa.
Suuri osa pulpeteista pantiin kouluissa huutokauppaan,mistä moni nykyisen suurmiehen- tai naisen hinkkaama istuinosa katkesi sirkkelinterissä ja kaarisahojen hampaissa saunakalikoiksi tai verkonmerkeiksi..
Uudet modernit yhdenistuttavat pulpetit olivat suomalaisen funktionaalisen käyttöarkkitehtuurin poikasia,mitä muunmuassa Alvar Aalto oli jo 30-luvulla esitellyt.

Toinitusjohtaja Monntag oli palkannut erään Ateneumin käyneen teollisuusmuotoilijan suunnittelemaan vanhalle pulpetille seuraajan..
Uusi pulpetti syntyikin yksinistuttavaksi,mikä tulisi olemaan suuri helpotus varhaisemmin itsenäistyville suurille sukupolville .Enää ei tarvinnut istua opettajan määräämän pulpettikaverin vieressä,joka usein sattui olemaan vastakkaista sukupuolta tai koulun ulkopuolella naapurikorttelin kiusaaja.
Pulpettijalusta ja tuolinrunko olivat polttoemaloitua huonekaluputkea ja istuinosa sekä pulpettilaatikko kansineen täyskoivua.
Monessa huonekalutehtaassa oltiin luopumassa kokopuusta uuden lastulevyn tultua markkinoille vuonna 1957 ja tuotteen halpuudesta sekä laajan viilusortimentin ansiosta valmistettiin kevyitä sekä kauniita käyttöhuonekaluja sarjatyönä.
Johtaja oli kuitenkin katsonut kokopuun kestävän muutamia vuosikymmeniä sen sijasta,että  pehkautuneet lastulevypulpettipuut olisivat päätyneet parissa vuodessa koulun talkkarin heittäminä öljypolttimen pesään ja putkijalat kiertävälle romumiehelle.
Uusi pulpettituote oli suunniteltu helpoksi varastoitavaksi ja siirrettäväksi keveytensä ja kokonsa takia.
Aivan äskettäin valmistunut ja avattu Yhteiskoulu oli ensimmäisiä pulpettitilaajia.
Koulu oli nykyarkkitehtuurin sanelema yksikerroksinen ja T-siipinen betonikompleksi,minkä isot ikkunapaneelit tarjosivat oppilaille ehkä nuivantuntuisen peltomaiseman,minkä pohjoisreunalla surrasivat toisen betonibunkkerin sisällä Juki-teollisuus-ompelukoneet Hyvonin kalsonkien sepalusten tikkaamisessa.
Yhteiskoulussa ei enää pakotettu vasureita kirjoittamaan ainevihkoon mustekynä oikeassa ja 'paremmassa' kädessä.
Hyvonilla oltiin vielä keksimässä aluskalsareita vasenkätisillä sepalusrei'illä vähemmistöpissaajille.

Koulun muista ikkunaruuduista taas näki naapuritonttien rakennuställingit,joilla muurarit pistivät pöntöstä rapparinkauhalla laastia tiilten päälle kuin maksamakkaraa ruisleivälle.Sanotaan rappareiden myös syöttävän isoja perheitään samalla kauhalla ruokapöydässä...heittämällä avoimiin lasten suihin läskisoosia muhennoksella.
Keltaiset Potainin teräskehikkoiset nostokurjet rakennustyömailla antoivat koululaisille miellejohtumia television Kamera kiertää-uutisväläyksistä,missä Floridan Cape Canaveralissa oltiin lähettämässä sateliittirakettia avaruuteen samanlaisia terästorneja ylösnuolemalla.
Yhteiskoulun naapuritonteilla oli nousemassa muunmuassa uusi ammattikoulu ja kauppaoppilaitos,missä ei vielä tultu kouluttamaan avaruustiedemiehiä eikä ATK-eksperttejä.
Ammattikoulu  leipoi vielä oikeita käsiammattimiehiä- ja naisia,kauppaoppilaitos taas merkantteja ja merkonomeja,joita haukuttiin diploomin saaneiksi puotipuksuiksi..
Tietokoneala polki vielä paikallaan huoneenkokoisilla tietokoneilla ja reikäkorteilla.
Suuremmissa tuotantolaitoksissa sihteerit käyttivät jo teleksejä ja viimeistä huutoa olikin titteli teleksisihteeri.
Monet firmojen kaupparatsut kabineteissaan viskigrogien takaa huudahtelivatkin teleksisihteerin nähtyään,että Telex teidänkin tenaville! (Telex oli myös muovilelumerkki)
Ainoita nykyteknologisia uutuuksia kauppaoppilaitoksessa olivat rehtorin magnetofoni ja kanslistin sähkökäyttöinen laskukone.
Koulurakennukset olivat upouusia,missä opetus ja opetusmateriaalit olivat jämähtäneet kiinni 30-lukuun kuin halkaisukirves visakoivun kantoon.Silti oltiin hiljalleen nousemassa agraarivaltiosta kauppa-ja teollisuusvaltioksi.
Uuteen peruspulpettiin vasta 70-luvun alussa yritettiin patistaa uutta peruskoulun palikkaoppia,joka tulisi aiheuttamaan koulu-uudistuksessa mitä yllättävimpää tasapäisyyttä oppilasälykkyydessä.

OLLI PULPETTIPÄÄLLIKKÖNÄ

Olli oltiin tammikuussa 1960 ylennetty tehtaan uuden pulpettiosaston päälliköksi.
Hän oli  osoittanut firman johdolle todellista esimiestaitoa sekä töiden rationalisointia,mitkä tarkalle johtaja Monntagille olivat eräitä johtamistaidon kulmakiviä.
Ollien saama Croix de la Guerre-ansioristi painoi myös vaakakupissa.
Harva muukalaislegioonan ulkopuolinen sotilas oli saanut samanlaista ansiomerkkiä.
Mitali johtajalle edusti saajan nopeata harkintakykyä kriisitilanteissa.
Tällaista miestä tarvittiin tuotantolaitoksen johdossa.
Uuden päällikön vahva kielitaitokin oli auttanut ylennyksessä vientimarkkinoiden jo koputellessa myyntikonttorin lasioven takana.

Lokakuun alussa 1960 Helsingin messuhallissa avattiin kansainväliset teollisuusmessut,missä Hellaringin koulukalustetehtaallakin oli oma osastonsa..
Tehdas edusti modernia koulukalustearkkitehtuuria ja disainia.

Olli ja Tatraplan
Juhart

PARIISIN VARPUNEN MESSUILLA

1960 Panhard
PL17-mainos

Olli oli pannut vanhan Tatraplaninsa omakotitalon autotallin sivulle säilöön pressun alle.
Hän oli uudelleen langennut erään automaailman orpomerkin lumoihin ja autotalliin ilmestyi kaksivärinen Panhard PL 17.
Auton katto oli mintunvihreä ja alaosa vaniljanvalkoinen,mikä sai Ollin sylkirauhaset herkistymään kuin minttujäätelötötterön nuolaisemisessa.
Autoon rakastuminen oli iskenyt häneen eriskummallisessa maun ja erotiikan välisessä mielleyhtymässä,missä hän olisi halunnut samaan aikaan nuolaista auton konepellin lakkapintaa ja panna pilinsä sen pakoputkeen.
Miellejohde oli hänestä pikaisesti ajateltuna sairaalloinen,mutta saahan niitä fantasioitaan pitää salassa.
Kaikki ranskalaisuus oli häntä aina kiehtonut..oli se sitten Coco Chanelin musta iltaleninki tai omituinen Motocabane-moottoripolkupyörä,jonka apumoottori pärräsi hihnakäyttöisenä etukurasuojan päällä.
Panhardin pieni kaksisylinterisen vastamäntämoottori antoi helposti yli 120 kilometrin tuntivauhdin pikitiellä ja sen sisusta väriyhdistelmillään pariisilaisen raikkaan henkäyksen,verrattuna muihin eurooppalaisiin harmaakuosisiin automalleihin.
Auton ulkoista kauneutta ulkopuolisen oli vaikeata ymmärtää mulkosilmäisestä kokastaan ja venemallisesta pyöröperästään,mistä pakoputki pisti ulos keskeltä kuin sisälaitamoottoriveneessä.Ollista ranskalaiset olivat onnistuneet auton perän muotoilussa hyvin,koska maassa arvostettiin naisperienkin seksikkyyttä.
.
Arvostelijoille ja ilkkujille Olli olikin lausahtanut,että kauneus kiiluu vain näkijän silmistä ja että rumankaunis on kauniimpi kuin tekovamppi.

Helsingin messuille Olli ajoi upouudella Panhardillaan päästen kokeilemaan vauhdin hurmaa Espoossa rakenteilla olevalla Tarvon moottoritiellä.
Matkalle mukaan juttukaveriksi oli lyöttäytynyt kaupungin kuuluisan radio- ja televisotehtaan nuori myyntipäällikkkö Jokke,jonka isä oli tuotantolaitoksen toinen perustaja.
Ollista Jokke muistutti paljon pulskalta ulkomuodoltaan kuuluisaa suomalaista kilpa-ajajaa Carl-Otto Bremeriä.

1960 Curt Lincoln ja Carl-Otto
 Bremer
Monacossa
Juhart 2010

Jokken oma äskettäin hankkima Chrysler Valiant oli saanut vaihdelaatikkovian eikä halunnut istua Porschensa puikkoihin messumatkalle,koska hän aina päätyi Liikkuvan Poliisin ratsioihin ylinopeudesta.Liikkuvilla oli omat valkoiset Porschensa,että karkuunajaminen olisi tarpeetonta.

Radio-ja televisiotehtaalla oli iso näyttelyosasto B-messuhallissa ASAn ja Helvarin osastojen välissä.ASA oli turkulainen vastaanotinvalmistaja ja Helvar oli saanut radioajaltaan nimen Helsinki-Varsova-keskiaalloista.Nyt kaikki radiovastaanottimet olivat ULA-radioita eli toimivat ultralyhyillä aalloilla.Presidentti Kekkonen oli jo käynyt osastolla seurueineen ihailemassa tyylikkäitä televisiovastaanottimia ja Hi-Fi-radiokaappeja.Kotikaupungin tehdas oli saanut kunniapalkinnon koteloiden disainista ja televisioiden helposta huollosta,missä takakannen avattuaan korjaaja vain kiepauttaa chassiksen pystyasennosta vaakatasoon,jolloin jopa kuvaputken kaulakuristin on vaivattomasti vaihdettavissa.

Kauppala oli saanut vuoden 1960 uudenvuodenpäivänä kaupunkitittelin ja muutamien edellisvuosien aikana se oli noussut vilkkaaksi kauppa- ja teollisuuspaikkakunnaksi.Kaupunki ylpeili neulomoillaan ja monilla puualanyrityksillä.Liesitehdas tunnettiin jo koko maassa,mutta hellatuotanto oli polkemassa paikoillaan Strömbergin sähköliesien ja Kosan-kaasukäyttöisten liesien vallatessa markkinoita.
Silti valtaosa suomalaisista pientalouksista käytti puuhelloja ja tehdas laajensi tuotantoaan vain saunakiukaisten valmistuksessa.Sähkökiukaat olivat saapumassa markkinoille.

MYLLYNKIVI KAULASSA

Ennen Suezille lähtöään Olli muisti hyvin kuinka vaikeata tehtaalla oli yleneminen,koska firman vanha kaarti piti lujasti kiinni johtovakansseistaan aivan eläkkeelle siirtymiseen asti.
Hän oli hakenut työnjohtajan vakanssia muista alueen puunjalostustehtaista.

Bruukinkadun Myllynkivitehtaan johtajan Kyösti Kavanderin haastattelua hän piti kovin profeettamaisena kuin Johanneksen Ilmestyskirjan ennustuksia.
Olli oli käynyt ammattikoulusta päästyään työteknikon kirjekurssin,mikä edesauttaisi paikan haussa.
Kisällintyönsä hän oli suorittanut vuonna 1952 Myllynkivitehtaan keittiökaappikasauksessa.
Tenkasen Penan painostuksesta Olli oli hakenut työnjohtajan vakanssia Myllynkivitehtaalta.
Johtaja Kavander oli lupsakka ja kaljulakinen miehenpätkä,joka istui pissankeltaisessa työtakissaan paperien ja työpiirustusten täyttämän pöytänsä takana pikkubostoni suupielessä.
Kysyttyään  lippalakki sylissä vakansseja,Kavander oli osoittanut Ollille kulunutta nahkatuolia hakijalle.
Sinisen tupakkapilven sisästä johtaja oli lausunut ennustuksensa kuin palava pensas Moosekselle:

Kuules Olli...mää anna sul muutama avviisi tämä paikkakunna puualalt.
Ensteks mun täytty sanoo,ett mää miälissän ottasis sunt tehttal tyäpomoks,mut virma talourelline tilanne heilu kiikuslaural,ku isomma virma kute Asko ja Isku ova vallanne sarjatuatannollas markkina laminaattipintasil lastulevykaapistoill.Meiti Kokopuukaapi ovakylläki lujii,mutt kallei..eik näyt ett laarull olsis ennä mittä merkityst.
Ne pykäävä halpoi kaapei sarjass eik meikäläisell oll mittä markkinarakoo sellaste lastulevykaappije kans.
Meikäläste kaapisto ova täyspuut ja pelkkä käsityät,eik meirä kannat lähtte kilppa tyävoima ja materiaali kalleure kanss.
Mää ole alustavast tehny kauppoi Virtase puusepäliikke kans,joka ryhtty piakkoi valmistamma just laajennetus tehttasas Vanutehttamäjes rario- ja televisioloorii..
Mull ol lykky saara jonklane hinta omast vapriikista.
Virtase tuatont o viime vuare aikkan nousnu yli saral rosentill Hellara rariokaappie ja televisiolaatikoire kontrahri ansjost.

Elektroniikka-alal o noususuhranne päälläs ja puuala kompuroi peräs puuajoil heikonlaisest ellei lasket mukka huanekalualaa.Meikäläiste pikkuvirmat ei saa kontrahtei elektroniikkapualel,ku meirä kapasiteetti ei riitä tilauste suuruures.
Mää ole liia vanh alottamma uurell sektoril eik meill ol pokka jatkama yrityst,ja ala vaihtamine vaatti kontanttii ja monii istuntoi pankkiherroje kanss kapineteis.
Sitä mu sisäkalu eivä enää kest.
Mää kyl kattosisis,jos sää olsis hiukkanki kärsivälline,ku huanekalualall n jatkuvast markkinoit ja kun kustannuslaskupualell olla menemäs halvemppi materiaalivaihtoehtoihi.
Tää alkanu uus vuaskymmen o oikket ennakkoaikka rario- ja televisioalall ja mää kattosisi,et niit töllötinloorii katottas huanekaluje markkinoinnniks.
Nii ne nykyjäs valttava jokase pirttikammari nurka,kus jokku orttoroksiste  ikonialttari.

23 tuumainen
Salora TV

Nii ja...mää ols lukenu ett amerikkalaise ova keksinne jonkku ransistori,joka tulee korvaama kaikk vakuumiputkekki rariois ja televisiois.
Ja sit noi japsikki ovas jo päässe valttama Amerikkaa uuurelles yhrel Sony-merkil,jonk rariot ja televisiot ova jo täysi ransistoroirui.
Sit ne myyväs jo japanilaissi autoiki Kalifornias.
Mää luji yhrest autolehrest,ett yks Yokohama Maru-paatti ol täynäs japanilaissi pikkuautoi saapunu Los Ankelessii.
Se piilin merkk ol joku Ratsuni.
Viimeks mää osti japanilaise auto mu tyttärepojal Siimesvaara lelukaupast erellisjoulu all.
Se ol pellist rässätty Puikin kopio oikke isoil läkkipeltisil siivil ja poliisivaloil Haiveipatrolli väreis.
Pohjas luki Made in Japan.

Ja sitt tuleeki kysymysmerkki...et kauaks kannatta pykätä puissi loorii televisioil ja rarioil!?
Japsien televisiokoneire loora on jo tehty plastiikast.
Mää sanosisi sull yhre tulevaisuure menestymise salasana...."PLASTIIKKA".!
Se plastiikkamateriaali tulee korvamma puun kaikill tuotantoaloil....sanommää!
Kaupunki torilkin saa jo plastiikkassii saunakiului,kupei ja lautassii helppoheikeilt tusinan viirel markal.
Kymmene vuare peräst täll talousalueell kaikk puuyritykse ova kualnee ja tilall seissoo vain plastikkavapriikeit.

Nii..ja mää ole muuttamas vuare sisäl eläkkeell Floritaan...enk eres kuse taaksepäite.
Koko elämän mää ole kaivellu puutikui kynsie alt puusepä hommist ja pikkase päänahanki  raapimisest.

Kattos sää Olli..kussää oles viäl nuarkin..ett ettepäitte.
Sullon suur tulevaisuus plastiikas!

1959 Datsun 1000

Seuraa...Kohtaaminen messuilla.    

Olli Oravan evakkosodat II.Amerikan Olli kadettina.

John Hay's Cadets
Juhart 1999

20 Jul 2010

OLLIE KADETTINA

Tuore high school-päästötodistus kädessään vuoden 1949 keväällä Ollie oli vakuuttunut sotilasuralle menosta.
Olematta mitään välkyimpiä ja uutterampia oppillaita hän pääsi isänsä tutun,erään kongressimiehen suosituksilla pyrkimään Shattuckin sotilasakatemiaan Minnesotan osavaltiossa.
16-vuotias,vielä kasvava nuorimies astui sotilasakatemian portista sisään saman vuoden syksyllä,uskomalla saapuneensa jonkinlaiseen englantilaiseen yksityiskouluun,minkä goottilaisista kiviholveista ja paraatikentältä kaikui suorasanainen upseerikouluttajien strateginen opetus sekä sulkeiskersanttien ärjyvä marssikoulutus.

Ensimmäisenä vuotena kadettialokkaan päähän päntättiin kantapäiden kautta monenlaista disipliiniä eli kuria sekä järjestystä,alamaisuutta,kunniaa,urheutta sekä isänmaallisuutta.
Minnesotan liittovaltio kustansi kadeteille kiväärit ja konetuliaseet sulkeis- sekä aseharjoituksiin.Akatemian kouluttajia kutsuttiin  mestareiksi,joidenka tehtävänä oli muokata kadeteista kunniallisia kansalaisia,kehittämällä samalla nuorten miesten sisäan sellaista auktoriteettia,mitä kenraalit olivat näyttäneet joukoilleen jo maan itsenäistymisestä asti.
Militaristisilla aivoilla oli vain yksi päämäärä; saada sotilaat käyttäytymään mahdollisen mekaanisesti kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Armeijassa odotettiin samanlaista ennakkokäyttäytymistä mieheltä puhelimen kuin konekiväärinkin käytössä.
Armeija ei laskenut yksilön vaan yksikön päälle.
Ainoastaan järjestyksellä,diktatuurisella hierarkialla ja kaikella yksilöllisyyden halveksinnalla muokattiin kunnon sotilasainetta.
Ollie hiljalleen alkoi sopeutumaan tähän häikäilemättömään diktatuuriin ylittäessään rimaa hipomalla kaikki neljän vuoden rankat teoreettiset kokeet sekä fyysisen sotilaskoulutuksen.Yleiskuntonsa kohennuttua hänet jopa valittiin akatemian jalkapallojoukkueeseenkin,mistä hän selviytyi mustelmilla,heiluvilla etuhampailla sekä murtuneilla luilla.

Vuoden 1953 keväällä hän vihdoin käveli  tai oikeasti ajettiin oliivinvihreällä armeijan Ford Mainline-henkiöauton takapenkillä aliluutnantin kultaiset tangot kauluksissa akatemian portista ulos Shattuckin rautatieasemalle.
Hänen ensimmäinen komennuspaikkansa tuli olemaan Virginian osavaltion pääkaupungissa Richmondissa,mihin hänet oltiin komennettu paikalliseen jalkaväkitukikohtaan alokaskouluttajaksi ja komppanian varapäälliköksi.
Vuoden kenttä-ja maastokouluttajan komennon perästä hänet otettiin sotatekniseen tutkimusryhmään laajan asetietämyksensä ansiosta.
Vuoden 1958 syksyllä hänet irroitettiin tutkimusryhmästä omasta pyynnöstä haettuaan ensimmäistä ulkomaan komennusta ja hänet lähetettiin Saksaan Frankfurt am Mainin tukikohdan sotatiedusteluosastolle.

1960 GI Blues.Elvis

Ollien saapuminen Frankfurtiin ei aiheuttanut samanlaista kohua siviileissä kuin samaan aikaan maahan saapuneen jalkaväkisotilas Elvis Aron Presleyn  tapauksessa.
Eurooppa avasikin juuri leivotulle luutnantille oven aivan uuteen miljööseen,vapaamielisten naisten maailmaan,mitä hän ryhtyi vapaillaan eli libertyeillään hanakasti tutkimaan Pariisin mademoisellien bouduaareissa,Rooman belladonnien cameroissa sekä Madridin senjoriittojen quartoissa.Tämä tutkimusalue Ollielle oli täysin kartoittamaton,koska kouluaikoinaan sekä kadettikoulussa hänellä ei ollut aikaa minkäänlaiseen seurusteluun.Koulupoikana hän oli liian ujo ja häntä pidettiin tyttöjen piirissä jonkinlaisena friikkinä,joka oli kiinnostunut vain sodasta ja aseista polkiessaan punaisella Swallow-pyörällä katse suunnattuna taivaalle mahdollisten japsikoneiden bongaamiseksi.
Kadettikoulun aikana hän rohkaisi itseään osallistuessaan kurssikaveriensa kanssa juominkeihin kaupungin kapakoissa,joidenka ylimaalatut, verkkosukkaiset ja pompadourtukkaiset neidot kuvottivat häntä bourboninhenkisillä maanitteluillaan....'Ten bucks young man..for a quickie'...

Sputnik I

IRLANTILAISPIRU  OLKAPÄÄLLÄ

Nyt komeassa sotisovassaan hänen oli helppoa hankkia seikkailunhalusia neitosia katukahviloista melkein maksutta.
Samalla hänellä oli tilaisuus kehittää kielitaitoaan...ei ainoastaan cunnilinguksessa,vaan oikeissa paikallisissa murteissa.
Ollien komennus Frankfurtissa oli työnsä puolesta mielenkiintoinen,Neuvostoliiton ammuttua taivaalle vuonna 1957 Sputnik-satelliitin kiertämään maapalloa.Yhdysvalloissa aivan presidentti Eisenhoweria,entistä Normandian maihinnousun liittoutuneiden joukkojen komentajaa ja kenraalia myöten herättiin uuteen kylmähikiseen pelkoon,että Neuvostoliitto olisi pystynyt jo valmistamaan mannerten välisiä ohjuksiakin,onnistuessaan laukaisemaan stratosfääriin Sputnikin Laika-koiran kanssa.Yhdysvallat olivat vielä pahasti perässä avaruuskilpailussa.Samoin puolustusvoimissa pelättiin,että Sputnik oli ammuttu vakoilemaan ja kuvaamaan Yhdysvaltojen salaisia Nevadan autiomaahan piiloitettuja ydinpommitestikenttiä.Skeptikot ja New Yorkin Greenwich Villagen älyköt naureskelivat kenraalien säikkymistä,että Laika-koirasta oli tullut Neuvostoliiton vaarallisin vakoilijakoira,joka napsi itäsaksalaisella Leica-kameralla satelliitin pyöröikkunasta mustavalkokuvia Yhdysvaltojen strategisista kohteista.
Frankfurtissa tiedustelutoiminta oli salaista ja muutamaan otteeseen Olliekin joutui matkustamaan Berliiniin,missä oltiin ryhdytty Itä-Saksan aloitteesta pystyttämään muuria kahden kulttuuriin väliseksi rautaesiripuksi.

1963 Checkpoint Charlie

Hän oli päässyt Brandenburgin torilla sijaitsevan amerikkalaisen valvontasektorin Checkpoint Charlien lävitse matkustamaan itä-Berliiniin lehdistöpassilla ja tavannut kaupungin lievealueilla itäsaksalaisia kontakteja,joille oltiin tarjottu sievoisia rahasummia ja muuttoa Yhdysvaltoihin tärkeiden avaruustieteellisten mikrofilmien palkaksi.Hän oli saanut myös tiedoksi kontakteiltaan,että ennen Sputnikin maailmankuuluisaa laukaisua Neuvostoliitto oli tehnyt satelliittilaukaisukokeita jo vuosia koirien kanssa ja ilman jossain Siperiassa,missä muutama avaruuskapseli oli laskuvarjon varassa tuhoutunut täysin laskuvaiheessa ja muutama koekoirakin samalla kuollut.
Salaisen palvelun agentin toimi Olliesta oli kiehtovaa ja adrenaliinia kiihottavaa,minkä vastapainoksi hän päätyi vapaa-ajallaan nauttimaan statuksensa ja miehuutensa kompensoinniksi menestystään naismaailmassa.

Palattuaan Frankfurtista takaisin Langleyhin vuoden 1960 tammikuussa,hänelle tarjottiin komennusta Helsingissä,ottamalla sen mielissään vastaan.Puolustusvoimien tiedustelutoimisto oli aluksi tarjonnut tointa eräälle mormoonikodissa kasvaneelle luutnantille,joka oli uskonnollisten periaatteidensa takia kieltäytynyt vakoilutoimesta.Myöhemmin samainen luutnantti oli eronnut palveluksesta ja lähetetty Helsinkiin lähetystyöhön ja uskonvakoiluun Salt Lake Cityn päätabernaakkelin käskystä toisen mormoonimiehen kanssa.
Maailmanmiehenä Santa Anitassa Ollien sydän kyti uusista kokemuksista kuten venäläisagenttien tapaamisista ja siitä,mitä viileänkauniit skandinaavinaiset viikinkinaiset pystyisivät tarjoamaan,puhumattakaan Neuvostoliiton suurlähetystön upearintaisista ja leveälanteisista tanjoista sekä irinoista.

Thanksgiving by Norman Rockwell

Ollie vietti kiitospäivän amerikkalaisen tradition mukaan aterioimalla perheen piirissä kalkkunapäivällisellä ja omenapiirakalla.Oscar-eno oli saapunut  vierailulle San Diegosta uudella ja isolla 60-mallisella Ford Sunliner-avoautolla ja Hank-eno Merceditas-vaimonsa kanssa 59-mallisella Studebaker Lark-kompaktiautolla.Hankin Gene-poika oli asepalveluksessa Teksasin Houstonissa lentokonemekaanikkona.
Koko ateriointi oli kääntynyt aidoksi irlantilaiseksi brogueksi eli murteeksi,mikä kuulosti Olliesta aika käsittömältäkin kun Corkin murre sekoittui Londonderryn murteeseen vihreän saaren muisteluissa.Lapsuuden köyhyyden ja kengättömyyden sekä isien alkoholismin aiheuttamat psyykkiset vauriot laimentuivat Guinnesin tummalla oluella ja Dewarsin whiskyllä Oscar-enon pannessa olohuoneen lattialankkuja hakkaavaksi riverdance-tanssiksi,heiluttelemalla jalkojaan kuin sätkynukke...puppet-on-the-string.

Isä-Ollie ja Oscar-eno olivat vetäytyneet verannalle keskustelemaan ammattiyhdistysasioista.Eno oli päässyt juuri eläkkeelle ja hänen aikoinaan porkkananpunainen tukkansa oli lemahtanut valkoiseksi pumpulipilveksi ohimoille,mutta sammaltava kieli syöksi vielä punaista ja verenmakuista sylkeä Ford Motor Companya kohtaan.

                                       1951 Tony Bennett.Because of You

Kathy-äiti oli pannut Hank-enon tanssiesityksen jälkeen sterogramofoniin Tony Bennetin levyn kakkospuolen..Because of You there's a song in my Heart,jolloin  eno ryhtyi yksityiskohtaisesti selostamaan,että muutaman kuukauden vaimonsa kuoleman jälkeen hän oli tapaillut yhtä irlantilaistyttöä,joka työskenteli Macy'sin tavaratalon kemikaliotiskillä, Manhattanilla,miten hän oli vienyt naisen voileipäpäivälliselle Radio Cityn lähellä yhteen italialaiseen Deliin. Radio Cityssä nämä olivat menneet katsomaan elokuvaa Opposite Sex eli Vastakkainen sukupuoli,mikä sai Oscarin vakuuttuneeksi naisten umpikieroudesta.
Silti hän oli suostunut  menemään tämän ...oliko se Charleen vai Deidre....kanssa tanssimaan irlantilaisia tansseja Clover Leaf-kerholle (Apilanlehti).
Seurustelu kuitenkin oli päättynyt siihen,kun hänen piti palata takaisin San Diegoon,minne naikkonen ei halunnut muuttaa kaikesta mairitteluista huolimatta.

Äiti kävi kääntämässä levyn ja huone täyttyi Tonyn hunajaisesta äänestä ''I left my heart in San Fransisco-kappaleessa,jolloin Hank otti siskoaan kädestä alkamalla pyörittelemään tätä lattialla laiskan poskifoxtrotin tahtiin.
Nuorin Kathy-sisko oli samalla saapunut Ray-miehensä kanssa verannalle,pahoittelemalla myöhästymistään rengasrikon takia.
Äiti pyysi näitä tanssin jälkeen syömään ruokasalin puolelle syömään,panemalla esiliinan vyötärölleen.
Ollie junior oli olohuoneen nurkassa keskustelemassa  viereensä sohvalle istumaan tulleen isänsä kanssa päivän politiikasta,tulevasta presidenttikilvasta ja itäuhasta.
Keskustelun vilkastuessa kummaltakin jäi katsomatta Desilu-tuotannon Lucy Show:n katseleminen,minkä mainoksissa  kehuttiin uuden Chevroletin virtaviivaisuutta ja taloudellisuutta.
Isä kannatti senaattori Kennedyä,ei ainoastaan irlantilaisten juurtensa takia,vaan demokraattisen puolueen päälinjan vuoksi,mikä hylki kaikkea republikaanista ajattelutapaa.

1959 varapresidentti Nixon
Filippiineillä

Rebublikaanien presidenttiehdokkaasta Richard Nixonia isä vihasi kuminaamaisuudesta,kutsumalla istuvaa varapresidenttiä Tricky Dickiksi.

Konnia kyllä löytyi omastakin puolueesta ja jopa Kennedy-suvusta. Konnuudella ei ole puoluerajoja.
Jack Kennedyn isä Joseph  oli perustanut perhedynastiansa hämärillä touhuilla.
Isä kuitenkin tunnusti,ettei poikaa voida mustaleimata isänsä rikollisien toimien perusteella..
Ollie Sr. kertoi,että vuonna 1930 Hollywoodissa erästä rikasta Art deco-tyylisen teatteripalatsin omistajaa Alexander Pentagesia syytettiin alaikäisen tytön raiskaamisesta.
16-vuotias tyttö Eunice Pringle oli väittänyt vanhan kreikkalaisemigranttiherran tehneen temput ilman suostumustaan..
Oikeudenkäynnin aikana ristikuulustelussa tyttö perui haasteensa ja Pentages vapautettiin syytteestä.
Syytteiden takana oli Joseph Kennedy,joka yritti vängällä ostaa teatteriketjuja Hollywoodista,mihin Pentagesinkin teatteripalatsi kuului.

1930-luku Joe Kennedy
USAn suurlähettiläänä
Lontoossa

Joe Kennedy oli jo pystynyt hankkimaan itselleen itärannikolta elokuvateatteriketjuja,perustamalla oman FBO Pictures filmistudionkin .Studio tunnettiin myöhemmin nimellä RKO Pictures ja omistajana oli kuuluisa basillipirun saanut Howard Hughes.
Kennedy-klaanin moljoonaomaisuus oli saanut alkunsa kieltolain aikoihin,jolloin Joe Kennedy liittoutui  silloisen teatteriomistajan Jesse Litskyn kanssa.
Molemmat salakuljettivat Kanadasta Seagramin viskiä rajan yli rekoilla,maksamalla selkänsä kääntäville tullimiehille suoraan taskuun taaloja tai lastista viskipulloja,mitkä siihen aikaan olivat käypää valuuttaa.
Jesse Latsky oli aloittanut uransa nahkakäsinekauppiaana New Yorkissa,myöhemmin keinottelemalla Hollywoodin filmimaailmassa.
Joe Kennedyn mielilause 'Go for it' kuvasi Kennedy-klaanin patriarkan häikäilemätöntä edun tavoittelua,missä kaikkien keinojen käyttö oli sallittua.
Kansan suussa Joen imperiumia kutsuttiin 'movies and moonshine mafiaksi'.

Moskovan Punaisen Torin
Vappumarssijat

Ollie oli nukahtanut sinä yönä onnellisena makuuhuoneessaan,näkemällä eroottisia unia vaaleista Pohjolan kaunottarista sekä Moskovan Punaisen torin Vappuparaatin ZiS-kuorma-autojen vetämien lavettien päällä kiiltävistä mannerten välisistä ydinkärkiohjuksista.Postikortista Helsingin hiekkarannalta oli vaalea bikinipukuinen luodolla istuva neitonen vilkuttanut kädellään ja Ollien vilkuttaessa takaisin naikkonen oli vaihtunut Kremlin terassilla seisovaksi ja kättään laiskasti vispaavaksi karvalakkipäiseksi Nikita Hrustseviksi,joka toisella kädellään hakkasi kaidetta nahkaisella puolikengällään.
Ollie oli herännyt unestaan niska ja otsa hiessä ja käynyt alakerrassa hakemassa keittiön jääkaapista kylmän kahdeksan unssin Pepsi-pullon kuivuneeseen kitalakeensa.

Maanantai-aamuna hän nousi jo kello viideltä Santa Anitan asemalla paikallisjunaan
Isä oli ajanut hänet vanhalla Dodgellaan asemalle.
Auto näytti paikoitusalueella omituisen korkealta relikiltä ja kypärämäisen pyöreältä pappa-autolta flasgordonimaisten pitkien,leveiden ja siivekkäiden valtatiekiitäjien keskellä.
Asemakin näytti pienentyneen sitten sota-ajoista kolmeneljäsosaskaalaan,vai oliko sekin harhaa kuin Punaisen Torin unensa.

Seuraava... Ollin nousukausi (Suomen Olli)