 |
| John Hay's Cadets Juhart 1999 |
20 Jul 2010
OLLIE KADETTINA
Tuore high school-päästötodistus kädessään vuoden 1949 keväällä Ollie oli vakuuttunut sotilasuralle menosta.
Olematta mitään välkyimpiä ja uutterampia oppillaita hän pääsi isänsä tutun,erään kongressimiehen suosituksilla pyrkimään Shattuckin sotilasakatemiaan Minnesotan osavaltiossa.
16-vuotias,vielä kasvava nuorimies astui sotilasakatemian portista sisään saman vuoden syksyllä,uskomalla saapuneensa jonkinlaiseen englantilaiseen yksityiskouluun,minkä goottilaisista kiviholveista ja paraatikentältä kaikui suorasanainen upseerikouluttajien strateginen opetus sekä sulkeiskersanttien ärjyvä marssikoulutus.
Ensimmäisenä vuotena kadettialokkaan päähän päntättiin kantapäiden kautta monenlaista disipliiniä eli kuria sekä järjestystä,alamaisuutta,kunniaa,urheutta sekä isänmaallisuutta.
Minnesotan liittovaltio kustansi kadeteille kiväärit ja konetuliaseet sulkeis- sekä aseharjoituksiin.Akatemian kouluttajia kutsuttiin mestareiksi,joidenka tehtävänä oli muokata kadeteista kunniallisia kansalaisia,kehittämällä samalla nuorten miesten sisäan sellaista auktoriteettia,mitä kenraalit olivat näyttäneet joukoilleen jo maan itsenäistymisestä asti.
Militaristisilla aivoilla oli vain yksi päämäärä; saada sotilaat käyttäytymään mahdollisen mekaanisesti kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Armeijassa odotettiin samanlaista ennakkokäyttäytymistä mieheltä puhelimen kuin konekiväärinkin käytössä.
Armeija ei laskenut yksilön vaan yksikön päälle.
Ainoastaan järjestyksellä,diktatuurisella hierarkialla ja kaikella yksilöllisyyden halveksinnalla muokattiin kunnon sotilasainetta.
Ollie hiljalleen alkoi sopeutumaan tähän häikäilemättömään diktatuuriin ylittäessään rimaa hipomalla kaikki neljän vuoden rankat teoreettiset kokeet sekä fyysisen sotilaskoulutuksen.Yleiskuntonsa kohennuttua hänet jopa valittiin akatemian jalkapallojoukkueeseenkin,mistä hän selviytyi mustelmilla,heiluvilla etuhampailla sekä murtuneilla luilla.
Vuoden 1953 keväällä hän vihdoin käveli tai oikeasti ajettiin oliivinvihreällä armeijan Ford Mainline-henkiöauton takapenkillä aliluutnantin kultaiset tangot kauluksissa akatemian portista ulos Shattuckin rautatieasemalle.
Hänen ensimmäinen komennuspaikkansa tuli olemaan Virginian osavaltion pääkaupungissa Richmondissa,mihin hänet oltiin komennettu paikalliseen jalkaväkitukikohtaan alokaskouluttajaksi ja komppanian varapäälliköksi.
Vuoden kenttä-ja maastokouluttajan komennon perästä hänet otettiin sotatekniseen tutkimusryhmään laajan asetietämyksensä ansiosta.
Vuoden 1958 syksyllä hänet irroitettiin tutkimusryhmästä omasta pyynnöstä haettuaan ensimmäistä ulkomaan komennusta ja hänet lähetettiin Saksaan Frankfurt am Mainin tukikohdan sotatiedusteluosastolle.
Ollien saapuminen Frankfurtiin ei aiheuttanut samanlaista kohua siviileissä kuin samaan aikaan maahan saapuneen jalkaväkisotilas Elvis Aron Presleyn tapauksessa.
Eurooppa avasikin juuri leivotulle luutnantille oven aivan uuteen miljööseen,vapaamielisten naisten maailmaan,mitä hän ryhtyi vapaillaan eli libertyeillään hanakasti tutkimaan Pariisin mademoisellien bouduaareissa,Rooman belladonnien cameroissa sekä Madridin senjoriittojen quartoissa.Tämä tutkimusalue Ollielle oli täysin kartoittamaton,koska kouluaikoinaan sekä kadettikoulussa hänellä ei ollut aikaa minkäänlaiseen seurusteluun.Koulupoikana hän oli liian ujo ja häntä pidettiin tyttöjen piirissä jonkinlaisena friikkinä,joka oli kiinnostunut vain sodasta ja aseista polkiessaan punaisella Swallow-pyörällä katse suunnattuna taivaalle mahdollisten japsikoneiden bongaamiseksi.
Kadettikoulun aikana hän rohkaisi itseään osallistuessaan kurssikaveriensa kanssa juominkeihin kaupungin kapakoissa,joidenka ylimaalatut, verkkosukkaiset ja pompadourtukkaiset neidot kuvottivat häntä bourboninhenkisillä maanitteluillaan....'Ten bucks young man..for a quickie'...
IRLANTILAISPIRU OLKAPÄÄLLÄ
Nyt komeassa sotisovassaan hänen oli helppoa hankkia seikkailunhalusia neitosia katukahviloista melkein maksutta.
Samalla hänellä oli tilaisuus kehittää kielitaitoaan...ei ainoastaan cunnilinguksessa,vaan oikeissa paikallisissa murteissa.
Ollien komennus Frankfurtissa oli työnsä puolesta mielenkiintoinen,Neuvostoliiton ammuttua taivaalle vuonna 1957 Sputnik-satelliitin kiertämään maapalloa.Yhdysvalloissa aivan presidentti Eisenhoweria,entistä Normandian maihinnousun liittoutuneiden joukkojen komentajaa ja kenraalia myöten herättiin uuteen kylmähikiseen pelkoon,että Neuvostoliitto olisi pystynyt jo valmistamaan mannerten välisiä ohjuksiakin,onnistuessaan laukaisemaan stratosfääriin Sputnikin Laika-koiran kanssa.Yhdysvallat olivat vielä pahasti perässä avaruuskilpailussa.Samoin puolustusvoimissa pelättiin,että Sputnik oli ammuttu vakoilemaan ja kuvaamaan Yhdysvaltojen salaisia Nevadan autiomaahan piiloitettuja ydinpommitestikenttiä.Skeptikot ja New Yorkin Greenwich Villagen älyköt naureskelivat kenraalien säikkymistä,että Laika-koirasta oli tullut Neuvostoliiton vaarallisin vakoilijakoira,joka napsi itäsaksalaisella Leica-kameralla satelliitin pyöröikkunasta mustavalkokuvia Yhdysvaltojen strategisista kohteista.
Frankfurtissa tiedustelutoiminta oli salaista ja muutamaan otteeseen Olliekin joutui matkustamaan Berliiniin,missä oltiin ryhdytty Itä-Saksan aloitteesta pystyttämään muuria kahden kulttuuriin väliseksi rautaesiripuksi.
Hän oli päässyt Brandenburgin torilla sijaitsevan amerikkalaisen valvontasektorin Checkpoint Charlien lävitse matkustamaan itä-Berliiniin lehdistöpassilla ja tavannut kaupungin lievealueilla itäsaksalaisia kontakteja,joille oltiin tarjottu sievoisia rahasummia ja muuttoa Yhdysvaltoihin tärkeiden avaruustieteellisten mikrofilmien palkaksi.Hän oli saanut myös tiedoksi kontakteiltaan,että ennen Sputnikin maailmankuuluisaa laukaisua Neuvostoliitto oli tehnyt satelliittilaukaisukokeita jo vuosia koirien kanssa ja ilman jossain Siperiassa,missä muutama avaruuskapseli oli laskuvarjon varassa tuhoutunut täysin laskuvaiheessa ja muutama koekoirakin samalla kuollut.
Salaisen palvelun agentin toimi Olliesta oli kiehtovaa ja adrenaliinia kiihottavaa,minkä vastapainoksi hän päätyi vapaa-ajallaan nauttimaan statuksensa ja miehuutensa kompensoinniksi menestystään naismaailmassa.
Palattuaan Frankfurtista takaisin Langleyhin vuoden 1960 tammikuussa,hänelle tarjottiin komennusta Helsingissä,ottamalla sen mielissään vastaan.Puolustusvoimien tiedustelutoimisto oli aluksi tarjonnut tointa eräälle mormoonikodissa kasvaneelle luutnantille,joka oli uskonnollisten periaatteidensa takia kieltäytynyt vakoilutoimesta.Myöhemmin samainen luutnantti oli eronnut palveluksesta ja lähetetty Helsinkiin lähetystyöhön ja uskonvakoiluun Salt Lake Cityn päätabernaakkelin käskystä toisen mormoonimiehen kanssa.
Maailmanmiehenä Santa Anitassa Ollien sydän kyti uusista kokemuksista kuten venäläisagenttien tapaamisista ja siitä,mitä viileänkauniit skandinaavinaiset viikinkinaiset pystyisivät tarjoamaan,puhumattakaan Neuvostoliiton suurlähetystön upearintaisista ja leveälanteisista tanjoista sekä irinoista.
Ollie vietti kiitospäivän amerikkalaisen tradition mukaan aterioimalla perheen piirissä kalkkunapäivällisellä ja omenapiirakalla.Oscar-eno oli saapunut vierailulle San Diegosta uudella ja isolla 60-mallisella Ford Sunliner-avoautolla ja Hank-eno Merceditas-vaimonsa kanssa 59-mallisella Studebaker Lark-kompaktiautolla.Hankin Gene-poika oli asepalveluksessa Teksasin Houstonissa lentokonemekaanikkona.
Koko ateriointi oli kääntynyt aidoksi irlantilaiseksi brogueksi eli murteeksi,mikä kuulosti Olliesta aika käsittömältäkin kun Corkin murre sekoittui Londonderryn murteeseen vihreän saaren muisteluissa.Lapsuuden köyhyyden ja kengättömyyden sekä isien alkoholismin aiheuttamat psyykkiset vauriot laimentuivat Guinnesin tummalla oluella ja Dewarsin whiskyllä Oscar-enon pannessa olohuoneen lattialankkuja hakkaavaksi riverdance-tanssiksi,heiluttelemalla jalkojaan kuin sätkynukke...puppet-on-the-string.
Isä-Ollie ja Oscar-eno olivat vetäytyneet verannalle keskustelemaan ammattiyhdistysasioista.Eno oli päässyt juuri eläkkeelle ja hänen aikoinaan porkkananpunainen tukkansa oli lemahtanut valkoiseksi pumpulipilveksi ohimoille,mutta sammaltava kieli syöksi vielä punaista ja verenmakuista sylkeä Ford Motor Companya kohtaan.
1951 Tony Bennett.Because of You
Kathy-äiti oli pannut Hank-enon tanssiesityksen jälkeen sterogramofoniin Tony Bennetin levyn kakkospuolen..Because of You there's a song in my Heart,jolloin eno ryhtyi yksityiskohtaisesti selostamaan,että muutaman kuukauden vaimonsa kuoleman jälkeen hän oli tapaillut yhtä irlantilaistyttöä,joka työskenteli Macy'sin tavaratalon kemikaliotiskillä, Manhattanilla,miten hän oli vienyt naisen voileipäpäivälliselle Radio Cityn lähellä yhteen italialaiseen Deliin. Radio Cityssä nämä olivat menneet katsomaan elokuvaa Opposite Sex eli Vastakkainen sukupuoli,mikä sai Oscarin vakuuttuneeksi naisten umpikieroudesta.
Silti hän oli suostunut menemään tämän ...oliko se Charleen vai Deidre....kanssa tanssimaan irlantilaisia tansseja Clover Leaf-kerholle (Apilanlehti).
Seurustelu kuitenkin oli päättynyt siihen,kun hänen piti palata takaisin San Diegoon,minne naikkonen ei halunnut muuttaa kaikesta mairitteluista huolimatta.
Äiti kävi kääntämässä levyn ja huone täyttyi Tonyn hunajaisesta äänestä ''I left my heart in San Fransisco-kappaleessa,jolloin Hank otti siskoaan kädestä alkamalla pyörittelemään tätä lattialla laiskan poskifoxtrotin tahtiin.
Nuorin Kathy-sisko oli samalla saapunut Ray-miehensä kanssa verannalle,pahoittelemalla myöhästymistään rengasrikon takia.
Äiti pyysi näitä tanssin jälkeen syömään ruokasalin puolelle syömään,panemalla esiliinan vyötärölleen.
Ollie junior oli olohuoneen nurkassa keskustelemassa viereensä sohvalle istumaan tulleen isänsä kanssa päivän politiikasta,tulevasta presidenttikilvasta ja itäuhasta.
Keskustelun vilkastuessa kummaltakin jäi katsomatta Desilu-tuotannon Lucy Show:n katseleminen,minkä mainoksissa kehuttiin uuden Chevroletin virtaviivaisuutta ja taloudellisuutta.
Isä kannatti senaattori Kennedyä,ei ainoastaan irlantilaisten juurtensa takia,vaan demokraattisen puolueen päälinjan vuoksi,mikä hylki kaikkea republikaanista ajattelutapaa.
Konnia kyllä löytyi omastakin puolueesta ja jopa Kennedy-suvusta. Konnuudella ei ole puoluerajoja.
Jack Kennedyn isä Joseph oli perustanut perhedynastiansa hämärillä touhuilla.
Isä kuitenkin tunnusti,ettei poikaa voida mustaleimata isänsä rikollisien toimien perusteella..
Ollie Sr. kertoi,että vuonna 1930 Hollywoodissa erästä rikasta Art deco-tyylisen teatteripalatsin omistajaa Alexander Pentagesia syytettiin alaikäisen tytön raiskaamisesta.
16-vuotias tyttö Eunice Pringle oli väittänyt vanhan kreikkalaisemigranttiherran tehneen temput ilman suostumustaan..
Oikeudenkäynnin aikana ristikuulustelussa tyttö perui haasteensa ja Pentages vapautettiin syytteestä.
Syytteiden takana oli Joseph Kennedy,joka yritti vängällä ostaa teatteriketjuja Hollywoodista,mihin Pentagesinkin teatteripalatsi kuului.
Joe Kennedy oli jo pystynyt hankkimaan itselleen itärannikolta elokuvateatteriketjuja,perustamalla oman FBO Pictures filmistudionkin .Studio tunnettiin myöhemmin nimellä RKO Pictures ja omistajana oli kuuluisa basillipirun saanut Howard Hughes.
Kennedy-klaanin moljoonaomaisuus oli saanut alkunsa kieltolain aikoihin,jolloin Joe Kennedy liittoutui silloisen teatteriomistajan Jesse Litskyn kanssa.
Molemmat salakuljettivat Kanadasta Seagramin viskiä rajan yli rekoilla,maksamalla selkänsä kääntäville tullimiehille suoraan taskuun taaloja tai lastista viskipulloja,mitkä siihen aikaan olivat käypää valuuttaa.
Jesse Latsky oli aloittanut uransa nahkakäsinekauppiaana New Yorkissa,myöhemmin keinottelemalla Hollywoodin filmimaailmassa.
Joe Kennedyn mielilause 'Go for it' kuvasi Kennedy-klaanin patriarkan häikäilemätöntä edun tavoittelua,missä kaikkien keinojen käyttö oli sallittua.
Kansan suussa Joen imperiumia kutsuttiin 'movies and moonshine mafiaksi'.
Ollie oli nukahtanut sinä yönä onnellisena makuuhuoneessaan,näkemällä eroottisia unia vaaleista Pohjolan kaunottarista sekä Moskovan Punaisen torin Vappuparaatin ZiS-kuorma-autojen vetämien lavettien päällä kiiltävistä mannerten välisistä ydinkärkiohjuksista.Postikortista Helsingin hiekkarannalta oli vaalea bikinipukuinen luodolla istuva neitonen vilkuttanut kädellään ja Ollien vilkuttaessa takaisin naikkonen oli vaihtunut Kremlin terassilla seisovaksi ja kättään laiskasti vispaavaksi karvalakkipäiseksi Nikita Hrustseviksi,joka toisella kädellään hakkasi kaidetta nahkaisella puolikengällään.
Ollie oli herännyt unestaan niska ja otsa hiessä ja käynyt alakerrassa hakemassa keittiön jääkaapista kylmän kahdeksan unssin Pepsi-pullon kuivuneeseen kitalakeensa.
Maanantai-aamuna hän nousi jo kello viideltä Santa Anitan asemalla paikallisjunaan
Isä oli ajanut hänet vanhalla Dodgellaan asemalle.
Auto näytti paikoitusalueella omituisen korkealta relikiltä ja kypärämäisen pyöreältä pappa-autolta flasgordonimaisten pitkien,leveiden ja siivekkäiden valtatiekiitäjien keskellä.
Asemakin näytti pienentyneen sitten sota-ajoista kolmeneljäsosaskaalaan,vai oliko sekin harhaa kuin Punaisen Torin unensa.
Seuraava... Ollin nousukausi (Suomen Olli)
Tuore high school-päästötodistus kädessään vuoden 1949 keväällä Ollie oli vakuuttunut sotilasuralle menosta.
Olematta mitään välkyimpiä ja uutterampia oppillaita hän pääsi isänsä tutun,erään kongressimiehen suosituksilla pyrkimään Shattuckin sotilasakatemiaan Minnesotan osavaltiossa.
16-vuotias,vielä kasvava nuorimies astui sotilasakatemian portista sisään saman vuoden syksyllä,uskomalla saapuneensa jonkinlaiseen englantilaiseen yksityiskouluun,minkä goottilaisista kiviholveista ja paraatikentältä kaikui suorasanainen upseerikouluttajien strateginen opetus sekä sulkeiskersanttien ärjyvä marssikoulutus.
Ensimmäisenä vuotena kadettialokkaan päähän päntättiin kantapäiden kautta monenlaista disipliiniä eli kuria sekä järjestystä,alamaisuutta,kunniaa,urheutta sekä isänmaallisuutta.
Minnesotan liittovaltio kustansi kadeteille kiväärit ja konetuliaseet sulkeis- sekä aseharjoituksiin.Akatemian kouluttajia kutsuttiin mestareiksi,joidenka tehtävänä oli muokata kadeteista kunniallisia kansalaisia,kehittämällä samalla nuorten miesten sisäan sellaista auktoriteettia,mitä kenraalit olivat näyttäneet joukoilleen jo maan itsenäistymisestä asti.
Militaristisilla aivoilla oli vain yksi päämäärä; saada sotilaat käyttäytymään mahdollisen mekaanisesti kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Armeijassa odotettiin samanlaista ennakkokäyttäytymistä mieheltä puhelimen kuin konekiväärinkin käytössä.
Armeija ei laskenut yksilön vaan yksikön päälle.
Ainoastaan järjestyksellä,diktatuurisella hierarkialla ja kaikella yksilöllisyyden halveksinnalla muokattiin kunnon sotilasainetta.
Ollie hiljalleen alkoi sopeutumaan tähän häikäilemättömään diktatuuriin ylittäessään rimaa hipomalla kaikki neljän vuoden rankat teoreettiset kokeet sekä fyysisen sotilaskoulutuksen.Yleiskuntonsa kohennuttua hänet jopa valittiin akatemian jalkapallojoukkueeseenkin,mistä hän selviytyi mustelmilla,heiluvilla etuhampailla sekä murtuneilla luilla.
Vuoden 1953 keväällä hän vihdoin käveli tai oikeasti ajettiin oliivinvihreällä armeijan Ford Mainline-henkiöauton takapenkillä aliluutnantin kultaiset tangot kauluksissa akatemian portista ulos Shattuckin rautatieasemalle.
Hänen ensimmäinen komennuspaikkansa tuli olemaan Virginian osavaltion pääkaupungissa Richmondissa,mihin hänet oltiin komennettu paikalliseen jalkaväkitukikohtaan alokaskouluttajaksi ja komppanian varapäälliköksi.
Vuoden kenttä-ja maastokouluttajan komennon perästä hänet otettiin sotatekniseen tutkimusryhmään laajan asetietämyksensä ansiosta.
Vuoden 1958 syksyllä hänet irroitettiin tutkimusryhmästä omasta pyynnöstä haettuaan ensimmäistä ulkomaan komennusta ja hänet lähetettiin Saksaan Frankfurt am Mainin tukikohdan sotatiedusteluosastolle.
 |
| 1960 GI Blues.Elvis |
Eurooppa avasikin juuri leivotulle luutnantille oven aivan uuteen miljööseen,vapaamielisten naisten maailmaan,mitä hän ryhtyi vapaillaan eli libertyeillään hanakasti tutkimaan Pariisin mademoisellien bouduaareissa,Rooman belladonnien cameroissa sekä Madridin senjoriittojen quartoissa.Tämä tutkimusalue Ollielle oli täysin kartoittamaton,koska kouluaikoinaan sekä kadettikoulussa hänellä ei ollut aikaa minkäänlaiseen seurusteluun.Koulupoikana hän oli liian ujo ja häntä pidettiin tyttöjen piirissä jonkinlaisena friikkinä,joka oli kiinnostunut vain sodasta ja aseista polkiessaan punaisella Swallow-pyörällä katse suunnattuna taivaalle mahdollisten japsikoneiden bongaamiseksi.
Kadettikoulun aikana hän rohkaisi itseään osallistuessaan kurssikaveriensa kanssa juominkeihin kaupungin kapakoissa,joidenka ylimaalatut, verkkosukkaiset ja pompadourtukkaiset neidot kuvottivat häntä bourboninhenkisillä maanitteluillaan....'Ten bucks young man..for a quickie'...
 |
| Sputnik I |
Nyt komeassa sotisovassaan hänen oli helppoa hankkia seikkailunhalusia neitosia katukahviloista melkein maksutta.
Samalla hänellä oli tilaisuus kehittää kielitaitoaan...ei ainoastaan cunnilinguksessa,vaan oikeissa paikallisissa murteissa.
Ollien komennus Frankfurtissa oli työnsä puolesta mielenkiintoinen,Neuvostoliiton ammuttua taivaalle vuonna 1957 Sputnik-satelliitin kiertämään maapalloa.Yhdysvalloissa aivan presidentti Eisenhoweria,entistä Normandian maihinnousun liittoutuneiden joukkojen komentajaa ja kenraalia myöten herättiin uuteen kylmähikiseen pelkoon,että Neuvostoliitto olisi pystynyt jo valmistamaan mannerten välisiä ohjuksiakin,onnistuessaan laukaisemaan stratosfääriin Sputnikin Laika-koiran kanssa.Yhdysvallat olivat vielä pahasti perässä avaruuskilpailussa.Samoin puolustusvoimissa pelättiin,että Sputnik oli ammuttu vakoilemaan ja kuvaamaan Yhdysvaltojen salaisia Nevadan autiomaahan piiloitettuja ydinpommitestikenttiä.Skeptikot ja New Yorkin Greenwich Villagen älyköt naureskelivat kenraalien säikkymistä,että Laika-koirasta oli tullut Neuvostoliiton vaarallisin vakoilijakoira,joka napsi itäsaksalaisella Leica-kameralla satelliitin pyöröikkunasta mustavalkokuvia Yhdysvaltojen strategisista kohteista.
Frankfurtissa tiedustelutoiminta oli salaista ja muutamaan otteeseen Olliekin joutui matkustamaan Berliiniin,missä oltiin ryhdytty Itä-Saksan aloitteesta pystyttämään muuria kahden kulttuuriin väliseksi rautaesiripuksi.
 |
| 1963 Checkpoint Charlie |
Salaisen palvelun agentin toimi Olliesta oli kiehtovaa ja adrenaliinia kiihottavaa,minkä vastapainoksi hän päätyi vapaa-ajallaan nauttimaan statuksensa ja miehuutensa kompensoinniksi menestystään naismaailmassa.
Palattuaan Frankfurtista takaisin Langleyhin vuoden 1960 tammikuussa,hänelle tarjottiin komennusta Helsingissä,ottamalla sen mielissään vastaan.Puolustusvoimien tiedustelutoimisto oli aluksi tarjonnut tointa eräälle mormoonikodissa kasvaneelle luutnantille,joka oli uskonnollisten periaatteidensa takia kieltäytynyt vakoilutoimesta.Myöhemmin samainen luutnantti oli eronnut palveluksesta ja lähetetty Helsinkiin lähetystyöhön ja uskonvakoiluun Salt Lake Cityn päätabernaakkelin käskystä toisen mormoonimiehen kanssa.
Maailmanmiehenä Santa Anitassa Ollien sydän kyti uusista kokemuksista kuten venäläisagenttien tapaamisista ja siitä,mitä viileänkauniit skandinaavinaiset viikinkinaiset pystyisivät tarjoamaan,puhumattakaan Neuvostoliiton suurlähetystön upearintaisista ja leveälanteisista tanjoista sekä irinoista.
 |
| Thanksgiving by Norman Rockwell |
Koko ateriointi oli kääntynyt aidoksi irlantilaiseksi brogueksi eli murteeksi,mikä kuulosti Olliesta aika käsittömältäkin kun Corkin murre sekoittui Londonderryn murteeseen vihreän saaren muisteluissa.Lapsuuden köyhyyden ja kengättömyyden sekä isien alkoholismin aiheuttamat psyykkiset vauriot laimentuivat Guinnesin tummalla oluella ja Dewarsin whiskyllä Oscar-enon pannessa olohuoneen lattialankkuja hakkaavaksi riverdance-tanssiksi,heiluttelemalla jalkojaan kuin sätkynukke...puppet-on-the-string.
Isä-Ollie ja Oscar-eno olivat vetäytyneet verannalle keskustelemaan ammattiyhdistysasioista.Eno oli päässyt juuri eläkkeelle ja hänen aikoinaan porkkananpunainen tukkansa oli lemahtanut valkoiseksi pumpulipilveksi ohimoille,mutta sammaltava kieli syöksi vielä punaista ja verenmakuista sylkeä Ford Motor Companya kohtaan.
Kathy-äiti oli pannut Hank-enon tanssiesityksen jälkeen sterogramofoniin Tony Bennetin levyn kakkospuolen..Because of You there's a song in my Heart,jolloin eno ryhtyi yksityiskohtaisesti selostamaan,että muutaman kuukauden vaimonsa kuoleman jälkeen hän oli tapaillut yhtä irlantilaistyttöä,joka työskenteli Macy'sin tavaratalon kemikaliotiskillä, Manhattanilla,miten hän oli vienyt naisen voileipäpäivälliselle Radio Cityn lähellä yhteen italialaiseen Deliin. Radio Cityssä nämä olivat menneet katsomaan elokuvaa Opposite Sex eli Vastakkainen sukupuoli,mikä sai Oscarin vakuuttuneeksi naisten umpikieroudesta.
Silti hän oli suostunut menemään tämän ...oliko se Charleen vai Deidre....kanssa tanssimaan irlantilaisia tansseja Clover Leaf-kerholle (Apilanlehti).
Seurustelu kuitenkin oli päättynyt siihen,kun hänen piti palata takaisin San Diegoon,minne naikkonen ei halunnut muuttaa kaikesta mairitteluista huolimatta.
Äiti kävi kääntämässä levyn ja huone täyttyi Tonyn hunajaisesta äänestä ''I left my heart in San Fransisco-kappaleessa,jolloin Hank otti siskoaan kädestä alkamalla pyörittelemään tätä lattialla laiskan poskifoxtrotin tahtiin.
Nuorin Kathy-sisko oli samalla saapunut Ray-miehensä kanssa verannalle,pahoittelemalla myöhästymistään rengasrikon takia.
Äiti pyysi näitä tanssin jälkeen syömään ruokasalin puolelle syömään,panemalla esiliinan vyötärölleen.
Ollie junior oli olohuoneen nurkassa keskustelemassa viereensä sohvalle istumaan tulleen isänsä kanssa päivän politiikasta,tulevasta presidenttikilvasta ja itäuhasta.
Keskustelun vilkastuessa kummaltakin jäi katsomatta Desilu-tuotannon Lucy Show:n katseleminen,minkä mainoksissa kehuttiin uuden Chevroletin virtaviivaisuutta ja taloudellisuutta.
Isä kannatti senaattori Kennedyä,ei ainoastaan irlantilaisten juurtensa takia,vaan demokraattisen puolueen päälinjan vuoksi,mikä hylki kaikkea republikaanista ajattelutapaa.
 |
| 1959 varapresidentti Nixon Filippiineillä Rebublikaanien presidenttiehdokkaasta Richard Nixonia isä vihasi kuminaamaisuudesta,kutsumalla istuvaa varapresidenttiä Tricky Dickiksi. |
Jack Kennedyn isä Joseph oli perustanut perhedynastiansa hämärillä touhuilla.
Isä kuitenkin tunnusti,ettei poikaa voida mustaleimata isänsä rikollisien toimien perusteella..
Ollie Sr. kertoi,että vuonna 1930 Hollywoodissa erästä rikasta Art deco-tyylisen teatteripalatsin omistajaa Alexander Pentagesia syytettiin alaikäisen tytön raiskaamisesta.
16-vuotias tyttö Eunice Pringle oli väittänyt vanhan kreikkalaisemigranttiherran tehneen temput ilman suostumustaan..
Oikeudenkäynnin aikana ristikuulustelussa tyttö perui haasteensa ja Pentages vapautettiin syytteestä.
Syytteiden takana oli Joseph Kennedy,joka yritti vängällä ostaa teatteriketjuja Hollywoodista,mihin Pentagesinkin teatteripalatsi kuului.
 |
| 1930-luku Joe Kennedy USAn suurlähettiläänä Lontoossa |
Kennedy-klaanin moljoonaomaisuus oli saanut alkunsa kieltolain aikoihin,jolloin Joe Kennedy liittoutui silloisen teatteriomistajan Jesse Litskyn kanssa.
Molemmat salakuljettivat Kanadasta Seagramin viskiä rajan yli rekoilla,maksamalla selkänsä kääntäville tullimiehille suoraan taskuun taaloja tai lastista viskipulloja,mitkä siihen aikaan olivat käypää valuuttaa.
Jesse Latsky oli aloittanut uransa nahkakäsinekauppiaana New Yorkissa,myöhemmin keinottelemalla Hollywoodin filmimaailmassa.
Joe Kennedyn mielilause 'Go for it' kuvasi Kennedy-klaanin patriarkan häikäilemätöntä edun tavoittelua,missä kaikkien keinojen käyttö oli sallittua.
Kansan suussa Joen imperiumia kutsuttiin 'movies and moonshine mafiaksi'.
 |
| Moskovan Punaisen Torin Vappumarssijat |
Ollie oli herännyt unestaan niska ja otsa hiessä ja käynyt alakerrassa hakemassa keittiön jääkaapista kylmän kahdeksan unssin Pepsi-pullon kuivuneeseen kitalakeensa.
Maanantai-aamuna hän nousi jo kello viideltä Santa Anitan asemalla paikallisjunaan
Isä oli ajanut hänet vanhalla Dodgellaan asemalle.
Auto näytti paikoitusalueella omituisen korkealta relikiltä ja kypärämäisen pyöreältä pappa-autolta flasgordonimaisten pitkien,leveiden ja siivekkäiden valtatiekiitäjien keskellä.
Asemakin näytti pienentyneen sitten sota-ajoista kolmeneljäsosaskaalaan,vai oliko sekin harhaa kuin Punaisen Torin unensa.
Seuraava... Ollin nousukausi (Suomen Olli)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti