 |
| 1928 Ford Model A Tudor. Juhart 2010 |
 |
| Kanttorin For A kupee lossirannassa eläkkeellä |
Mies puuskutti syvään ja pyyhki siniraitaisella nenäliinallaan hikeä otsaltaan, jäämällä toviksi katselemaan puiden välistä siintävää merisalmea,missä näytti redillä olevan ankkurissa ruostekylkinen rahtilaiva.
Laivan ahterista mies erotti vain sanan Gdansk.
Mustatervatuista proomuista laivan paapuurin puolelta oltiin purkamassa sahatavaraa vinssillä laivan kannelle.
Miehen kulunut ja aikoinaan musta nahkalaukku hiekkakäytävällä näytti siltä,että sekin oltiin nostettu joskus merestä.
Katsoessaan kauemmaksi salmensuuhun mies näki pienten silmälasiensa läpi sahan lautatapulit,missä lastattiin odottaviin proomuihin puutavaraa redillä seisovaan alukseen.
Mies imaisi syvään isohuokoisen nenänsä sieraimiin tuoreen ja sahatun puutavaran tuoksua,mikä toi hänelle mieleen Karunan rantojen poikavuodet,jolloin miehet karsivat propsia lastattaviksi laitureihin kiinnitettyihin proomuihin.
Mies kuuli vielä kaukaa vinssien kuulamoottorien hitaanlaisen papatuksen,joka muistutti veljessodassa käytettyjen maxim-konekiväärien laiskanlaista sarjatulta.
Mies havaitsi vielä silmiään siristämällä,että laiva kylkeen oli kiinnittynyt suippoeräinen avolaitamoottorivene,jonka yllä keikkui narusta läkkiämpäri.
--Jaa.. taitaapi olla oikein vaihtokauppa käynnissä ja lossirannan pojat ovat ostamassa puolalaista kivihiilivodkaa ja vaihdossa pistävät ämpäriin osuuskaupasta ostettuja nailoneita..
Mies mietti.
--Taidanpa käväistä ehtoommalla ajamassa lossirantaan ja käväistä ostamassa yhden pimeän pullon tropiksi,kun sydänkin on alkanut vanhemmiten pienistä ponnistuksista ryöstämään ohjaksista kuin vikuri raviori.
Mietiskelevä , puuskuttava ,punakkakasvoinen ja harmaapunapulisonkinen iso mies oli August Albion Askolin,Enkelniemen kanttori.
Kylällä häntä kutsuttiin neljäksi A:ksi kolmen etunimensä ja vanhan A-Ford-kupeensa ansiosta.
Hän oli hoitanut urkurinvirkaansa pienessä saariseurakunnan kappelikirkossa samassa puvussaan ja fedorassaan sekä poskiparrassaan vuodesta 1929 asti.
Samalta vuodelta oli hänen miranoolinvihreä A-kupeensakin.
Nyt vuonna 1966 hänen kelpaisi asumuodillaan sekä pulisongeillaan kävellä portierin kumarruksella melkein jokaisen kaupungin juottopaikan ovesta sisään muodikkaana retrokönsikkäänä.
Televisiosta hän oli kerran nähnyt brittiläisen Tom Jonesin laulavan kultakurkullaan ja poskia peittävissä tummissa pulisongeissa Delilaa niin vakuuttavasti.että ihailijatarneitoset kirkuivat ja pyörtyivät katsomossa.
Kanttori oli arvellut,että sillä Jonesin Tompalla saattoi olla pulisongit jopa miehuutensa poskilla.
Kävellessään pienellä keinunnalla kirkon takorautaporttia kohden nuoteista pullottavan laukkunsa kanssa kanttori kohtasi kaupunkiseurakunnan kappalaisen käytävällä.
--No mittee se Aakusti jaksoo tännään?
Savolaissyntyinen kappalainen tervehti puuskuttavalta kanttorilta.
--Ottaako henkeen pahasti?
--Kyllä saisj virka-ajalla heittää virkavuatteet poesj ja männä vaenj uemahoosusillaan rantaan ihhaelemmaan Luojan kaanista kessää..!
Kanttori vastasi laskettuaan pullottavan salkkunsa käytävälle:
--Noh...se taitaa olla meikäläisen ikää ja sitä ylipainoo,mitä on tullut enemmänkin tolle etuakselille..ja verenpainookin kaiken kukkuraksi..
--Eikä tänne pikkuseurakunnan kirkkoon vaan tahdota saada uutta kanttoriakaan,kun kaikki urkuriopistosta valmistuneet hakeutuu kaupunkeihin..
--Ite taidan joko kuolla urkujen tai sitten tuon A-kupeen polkimille,jollei kukaan tule tilalle vuoden sisällä
--Ikääkin on tullut hartioille ja vyötärölle vuosirenkaiksi..
--Noh...minnäenkin täätän pian viiskymmentänelejä ajastaekoo,että kaekki muallinen vuan kattoo ihan silimissä..ja paenoo tulloo lisää,että peräkiiloja olisj papinhoosuihin riätälillä tillaaksessa.
Kanttori vastasi hikeä otsaltaan kämmensyrjällään pyyhkiessään.
Harmaantuneissa pulisongeissa kimmelsi hikihelmiä kuin aamuaurinkoa saaneella huurteisella nurmella.
--Noh..te kappalainen ootte vielä nuori mies.
--Minä oon nollakolme syntynyt ja aloitin tämän maankamaralla talssaamisen huutolaispoikana Pohjanmaalla,kunnes eräs isäntäväki oli ottanut huostaansa Karunassa..
--Olin silloin karkumatkalla...
--Muistan elävästi,kun Karunan rovasti toi minut Askolinien tilan päärakennuksen ovelle.
--Olin silloin kymmenvuotias ja laihanruipelo punatukka ja olin vain nukkunut öitä aitoissa ja heinäladoissa ja tehnyt ruokapalkalla maatöitä sukulaisten ja vieraiden tiloilla.
--Minua oltiin myymässä huutokaupassa huutolaispoikana,kun vanhemmistani ei ollut mitään tietoa.
--Uskotaan,että äitini oli ollut karjakkona jossain isossa talossa ja isäni ilmeisesti oli kylällä vieraillut tieinsinööri eli maamittari,joka myöhemmin oli muuttanut Ameriikkaan.
--Isäni oli kuulema muuttanut sinne ennen kapinaa ja äiti kuuleman mukaan kuoli johonkin ruttoon valkosten leirillä..
--Karunassa minut pantiin alakouluun pitkänhuippeana pojankollina ja istuin etupenkissä pystyssä kuin punahäkkisenä ristireimarina pienten räkänokkien seassa.
--Laulusta ja musiikista olin aina pitänyt,mutta sain opettajalta karttakepiltä sormilleni,kun lauleskelin pohojalaasia irstaita häjylauluja..
--Opettajasta kumartelin ja idolisoin vääriä säveltäjiä ja pani minut arestiin kouluvälinekomeroon.
--Löysin komeron hyllyltä pienen fiolin ja pian alkoi kopin sisältä kuulua polkkaa ja sottiisia,jolloin opettaja pisti fiolin jousineen kaniin.
--Tajusin ittekin,että minulla oli absoluuttinen sävelkorva ja ilman muita instrumenttia naputtelin komerossa laskiämpärin pohjaan karttakepillä Porilaisten marssin tahteja kuin pieni sotilaspoika.
 |
| Porilaisten marssi 1808-09 |
--Koulusta päästyäni kasvatusvanhemmat pistivät minut Turkuun armeijan musiikkikouluun,missä opin soittamaan kaikkia messinkipuhaltimia ja puupillejä nuoteista.
--Siitä se musiikkiurani alkoi ja nyt sekin näyttää kallistuvan ehtooseen päiten..
--Sodassa sain jalkasotamiehenä jonkinlaisen trauman ja päädyin sairaalaan,kun näin Summan motissa kauniiden venakkojen ja nuorten poikien kaatuneen ammuttuna messinkitorviensa päälle..
--Oulun torilla ei koskaan tultu kuulemaan niiden Internatsionaalia..
--Sieltä evakuoin vallankuomouspumpun kullatun lyyrankin,mitä vieläkin pidän mökissäni urkuharmoonin päällä muistona.verityöstä.....
--Että semmonen se minun historiani on lyhkäsenä versiona...
Kappalainen katseli ranne-eternaansa ja vilkuili jo kirkon ovea sanomalla:
--No ..eepä se uo ollunna heleppoo teijänkään kohalla..mutta pittää männä nyt..kun pittää vielä ajjaa kaapuntiin haatajaesiin..kun uon katastanut sakarstin ehtoolliskalakit sunnuntajumalanpalavelusta silimälläpittäen...
Kappalainen tiesi kanttorin olevan puheliaan,kun vain jaksaisi kuunnella vanhan miehen jaarituksia.
 |
| A Fordin mittaristo |
Kanttori vielä tarinaansa.
--Tuo A-voorti on ollut palvelijani jo vuodesta kaksikymmentäyhdeksän,kun ostin sen Turusta uutena.
--Se on sellanen bisneskupee,vaikka en minä mitään bisnestä ole sen kanssa tehnyt,mitä nyt käynyt kauppalassa ostamassa musiikkikaupasta nuotteja..ja joskus alkohooliliikkeestäkin ostellut lasisia laulukirjoja...hmmm..
--Noh..pitkä se on ollunna teijänniin avijoliitto aaton kanssa..ee minun pittää lutviutuva liikkeelle..
Kappalainen lausui hermostuksissaan..
--Ee uo se tuomijokapitulj vuan saanna pappia tähänkään pikkuseerakuntaan..
--Paan virsilistan sakarstin pöyvälle,jotta piäsette polokemmaan niitä uskovaesille,jos niitä uskovaesija tällä kylällä montakaan jaksoo kävellä vanahoella ja vaevasilla jaloellaan kirkolle.
--No..hyvvee jatkoo pyhäksi asti ja toevottavasti aatonne pellaa jatkossakin ..
Kappalainen hyvästeli urkuria ja suoriutui hiekkakäytävää pitkin narisevilla kengänpohjillaan kirkon mustalle tammiovelle.
Sakarstin ikkunasta kappalainen seurasi vaaleanvihteän Ford-kupeen häviävän mutkan taakse pölypilvessä,vanhan auton pakoputken piristessä kuin jäähtyvän saunakiukaan kylki.
Kappalaisen Sanna-vaimolla tai aikoinaan 30-luvulla silloisella morsiamella oli ollut Iisalmessa käytössään suflettikattoinen T-foordi.
Sitä käynnistettiin kammesta ja moottori osasi jopa puhua omalla kielellään veivistä väännellessä...."snappp--ahhahhhaaa".
Iisalmen kauppalassa Sanna varoitteli varomattomia tien yli kulkijoita viiksifoordin torven "ahuugahuu"-töräyksellä,jolloin monella mummolla oli päästä vellit housuhin pelästyksissään.
Useimmilla mökin mummoilla siihen aikaan ei ollut kylläkään pitkien mekkojensa alla mitään aluspöksyjä..
Mutta se ei ollut silloiselle jumaluusopin ylioppilaalle suurempia huolia,kun Suur-Suomea oltiin rakentamassa..
Sanna-morsian talvisin piti jaloissaan jopa pässinpökkimiä villa-alushousuja eikä silloisessa seurustelukäyttäytymisessä niitäkään kuorittu pois edes vierkkäin pötköttämään menossa vanhaan klaffisänkyyn..
 |
| Sannan viiksifoordi. Juhart 2011 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti