torstai 18. elokuuta 2011

Enkelniemen kanttori A-duurissa II. Suomikirja

Kansankanttori tapaa kansandemokraatin
---------------------------------------------------
 Hotellivieraita.
Oikealla hotellin edessä kanttorin A-kupee parkissa.
Vasemmassa kulmassa istuu Henry Ford ja puun vieressä seisoo
 kauppalan kuuluisuus Korppu-Vihtori.
Juhart 2011
30-luvulla Enkelniemen poliittista elämää johtivat seudun isojen tilojen isännät ja sahan johtaja Sundqvist.
Kommunistiset ja muut vasemmistolaisjärjestöt kokoontuivat salaa ja laittomasti.
Sodan päätyttyä 1945 vasemmistopuolueissa alkoi uusherännäisyys pikavauhtia Suomen hävittyä Neuvostoliitolle.
Sahan tyontekijät olivat vaatineet uudistuksia työajoissa,palkoissa ja laittomissa irtisanomisissa johtajalta,joka vastineeksi jakeli lähtöpasseja pahimmille ja äänekkäimmille purnareille.
Sahalla oli yli viisikymmentä prosenttia työntekijöistä naisia,jotka tekivät miesten rinnalla tuurityötä raskaassa taaplauksessa.
Augusti oli piiskatusta naiskammostaan iskenyt silmänsä yhteen naispuoliseen taaplaajaan Sandra Ketolaan,nelikymppiseen ja kypsyneeseen vaaleaverikköön..
Sandra näytti Augustista unikuvalta omasta äidistään nähtyään taaplaajattaren pyöräilevän kukkamekko liehuen lauantaisin Enkelniemen demokraattisten naisten kokoukseen työväentalolle.
Hän oli monet kerrat tavannut Sandran maantiellä tullessaan A:llaan kauppalasta virantoimituksista, kauppalan seurakunnan kanttorin ollessa kesälomilla perheineen jossain keski-Suomessa.
Sandran vaaleus ja tuulessa heiluva pellavatukka toivat hänelle takaisin lapsuuden unikuvat ja uudelleen pestävät alushousut.
Hän oli hiukan häpeissäänkin housujensa likaamisesta ja uskoi,että kyseessä voisi olla vaikka eturauhasvika aikomalla tilata ajan kauppalan sisätautilääkäriltä.
Mutta vanhan kansan ihmisenä hän ei oikein kehdannut,koskei sellaisista asioista yleensä oltu keskusteltu edes kotona.puhumattakaan kirkkoväen tuttujen kanssa.
Hän oli täyttänyt 57 vuotta toukokuussa ja katsoi vian olleen vain vanhentumisen mukana tuomaa epämukavuutta..ei sen kummempaa.
Hänestä vain rakko ronklasi..

Eräänä syyslauantaina vuonna 1946 kanttori oli ajamassa kuoroharjoituksista kotiinsa kirkolta.Hän oli ylittänyt salmen lossilla ja ajeli santatietä sahalle johtava tietä,jonka varrella hänen punamullattu mökkinsä seisoi rinteessä omenapuutarhan varjossa .

Lossilla.
Juhart 2001
  Maantien syrjässä  hän havaitsi taistelevan pariskunnan.
Lippalakkipäinen pitkähkö ja punakasvoinen mies oli tyrkkimässä naista polkupyörineen ojaan.
Naistenpyörä kaatui kyljelleen maantien poskeen,naisen pyhämekon repeytyessä isoiksi halkioiksi kuin mykkäelokuvien viettäjättärellä.
Pyörän hameverkkoon oli tarttunut kangasriekaleita.
August katsoi parhaaksi pysäyttää auto kirskuvin vaijerijarruin ja käydä auttamassa naista laupeana samarialaisena pois nyrkkien alta.
Aukastessaan foordinsa oven,kanttori sai nyrkistä poskiparralleen.
Nyrkin toisesta päästä kuului viinatukkoinen karjaisu:
--Mää en tartte mittään kirkon urunpolkijoit mun omaan valssiin..perrrkkel!
August vilkaisi iskun suuntaan leukaansa hieromalla tunnistaessaan pugilistin Kartion Iivariksi,sahan yhdeksi viinamäenmiehenä tunnetuksi proomunlastaajaksi.
Kanttori tiesi Iivarin olevan kylän pahimpia rähjääjiä,joka agressiivisuudestaan huolimatta oli lukenut mies ..aivan ylioppilas kauppalan yhteiskoulusta.
Vasemmistolaisuus oli sekoittanut Iivarin nupin jaloviinan kanssa,minkä Augustikin katsoi pahimmaksi koktailiksi oppineessa päässä.
Iivari kutsui itseään stevedööriksi eikä miksikään proomunlastaajaksi.

Tienposkessa vapiseva neitonen oli Ketolan Sandra.
Augusti ollessaan pituudeltaan Iivarin kokoinen,mutta rungoltaan puolistaa kiloa painavampi,vyöryi autosta ulos tankkimaisesti hakkaajaa kohti,jolloin vastustaja alkoi perääntymään.
Iivari oli kuullut jostain kanttorin olleen painissa 20-luvulla piirimestarina,mikä sai hänen hiivaisessa aivokopassaan raksuttamaan,että perääntyminen olisi ehkä paras vaihtoehto.
Iivari lähti kölppimään horjuen maantielle perän katsomatta.
Samalla kanttori kysäisi vapisevalta Sandralta,mistä oli kyse.
--Mitästee luules,ett miähill on miäles?
--Toi Iivar oltti heitetty kokouksest pihal,kusse alkas räyhhämää kännipäisäs,ett temokraattise osasto puheenjohtaja puhuu asjan viärest ja nualee kapitalisti-Sunkvisti perset..
--Meirä temokraattise osasto puheenjohtaja Karlssonin Aamos on must aik tasane tyyppi ja tunnettu sovittelutairoistas sahan tyäväje ja Sunkvisti välisis polttavis kysymyksis..
--Kummää lähri tyäväjentalolt fillaroimma kottiin päiten,niin toi Iivar läht juoksema mun pyärän peräs kun jokin pystykoir auton peräs...
--Se on ain tyämaalki olnu kaheli naisten perää ja kattos,etmää olsi helppo pakkaus kallistettavaks jolkin nurmel..
--Voi kauhhiat!
Sandra huudahti katsellessaan repeytynyttä mekkoaan ja rikkonaista pyöräänsä.
--Mitemmää nyte pääse kottiin,ku pyär makkaa tiäl tommottii ohjaustanko vinoss..ja mun pyhäkledjun on varmaan valmist räsymaton ainest..?

Kanttori ehdotti Sandralle,että pyörä pantaisiin A Fordin anopinistuimelle ja neiti saisi kyydin kotiinsa kupeen etusohvalla.
Sandralla ei ollut vielä aavistustakaan,että matka avaisi hänelle elämän uuden valtatien A-kupeen punaisella nahkapenkillä.
A Fordin kojetaulu


Jatkuu..."Punainen Sandra ja vaaleanpunainen August"




Ei kommentteja: