 |
| Jawapari Juhart 2011 |
Liike sattumoisin sijaitsi ihan Hornin baarin kyljessä ja johtaja Norvan Klasu,pieni kaljupäinen ja pyöreä pyknikko seisoskeli liikkeen ovet avattuaan kuten kauppalan muutkin pukimoliikkeiden dirikat yrityksensä edessä viimeinen pukumalli päällään reklaamina.
Hänen kilpailijanaan "toispualjokke" oli Paakkosen Seppo,joka samoin seisoi Osuuskassan talon myymälänsä edessä viimeinen Tiklas-puku päällään aamuyhdeksältä uusi muotivärinen nenäliina rintataskussaan.
Kadun toisella puolella Jännärin kauppakompleksin käytävän edessä seisoi Sepon kabinettikaveri Kiven Ahti,kalakauppias.
Kerran eräänä aamuna Ahti oli laukaissut Sepolle kadun yli:
--Hei Sepe...miks sun täytty seist reklaamin liikkes eres räkäroitti rinttaskusas?
Paakkonen oli huutanut ohikulkevien autojen yli Ahdille:
--Pistsääkin silakka rinttaskusas!
Paakkosella,Kivellä ja Norvan Klasulla.kaupungin kuuluisimmilla yrittäjillä ja myös kirjakauppias Uussaaren Lipolla oli tapana istua iltaisin kaupunginhotellin kabinetissa ja sillä,jolla oli huonoin päivän myyntisaldo,oli tuuri maksaa illan kierrokset.
Kukin yrittäjä vuorollaan päätyi silloin tällöin Märynummen mielisairaalan kalliiseen privaattihuoneeseen katkaisuhoitoon.
Liisa oli juuri maaliskuussa täyttänyt 17.
Monet muut likkakaverit olivat jatkaneet lukioon,kuten Wirmanin ja Mickelssonin tyttäret ,koska heidän takanaan seisoivat kauppalan varakkaimmat liikkeet.
Liisalla ei ollut varaa jatkaa,koska äitikin oli sairastunut diabetekseen ja joutunut sairaseläkkeelle.
Lenni-isä oli valintaehtoon koulun ja työn välille lakoonisesti murahtanut,että Ranskan haaveilut saa nyt loppua takapulpetissa,muuten tulee mökistä lähtö.
Näin Liisan luokalta useampi keskikouluun päättänyt tyttökaveri haki suoraan käytännön alalle ilman mitään lisäkoulutusta
Pappilan Riittakin haettiin Wihurin mustalla Tshaikalla Espooseen Raakelin pojan perheen lastenpiiaksi.
Raakel oli istunut pappilan paraatioven eteen pysäköidyn neukkulimusiinin takapenkillä ottamassa vastaan uutta piikaa.
Harvalle kouluttamattomalle tarjottiin yhtä rojaalista työvastaanottoa.
Riitan luona Liisa oli käynyt useasti liimaamassa ruutuvihkoon Elokuva-Aitasta leikattuja Taina Elgin,Grace Kellyn ja Audrey Hepburnin kuvia ja käyneet Asemakadun Elomaan musiikkikaupassa kuuntelemassa kuulokkeet korvilla viimeisiä Bill Haleyn,Buddy Hollyn ja Elviksen sinkkuja .
 |
| Audrey Hepburn Juhart 2011 |
Tor oli mitä eksentrisin naistenkaataja,joka piti kotonaan kyykäärmeitä kukkapurkissa,kilpikonnia vannassa ja ajelutti lempigepardiaan punaisen urheiluautonsa takapenkillä,kun toiset kaupungin varakkaammat kusettivat mäyräkoiriaan toripuistossa.
Erääna aamuna Norvan Klasu oli jo myymälänsä ovella tervehtimässä ensimmäisiä asiakkaita.
Eräs vaaleanharmaisiin farkkuihin ja lyhythihaiseen ja autokuviolliseen kesäpaitaan pukeutunut mies oli jutellut Klasulle jotain viittoilemalla housu-osastolle.
Poikkeavalla tavalla pukeutunut asiakas oli Manne,joka oli nyt suunnistamassa housuhyllyille,missä Liisa oli järjestämässä uutta Lammervon teryleenihousulähetystä eri kokoihin.
Manne pysähtyi kyykyllään istuvan Liisan taakse kysymään:
--Hei mimmi!
--Näytäs housujas!
Liisa säikähti Mannen tarkoittavan jotain sopimatonta ja pystyyn noustessaan kiersi kromiputkisen pukutelineen taakse suojaan.
--Mitässää oikke etit?
--Meillon uussi teryleenei uusi kesän färeis..
--Etiksää suarii täryleenei vai vapaa-ajan housui?
Manne mittaili katseellaan Liisaa poninhäntäpäästä balettitossun kantapäihin sanomalla:
--Mää tulin tsiikaamaan ensteks sellassii dongareire tapassii pöksyi.muttei sinissii...
--Mun housunkaulukses seissoo nummero kolkytkaks,josse kerttoo sull mittää ..
--Haluuks kurkata,kummää avaan vetskarin??
Liisa ei kurkannut.vaan ammattimaisesti otti räätälin keltaisen mittanauhan kaulaltaan kiepauttamalla sen Mannen vyötärön ympäri ja tokaisi:
--Mun mittanauhan kyl sanoo,et sun kokos on kolkytlolme ja mää ehrottaisin sun sijast kattomaa täst popliinisekotteest valikoimast kevyemppii ja läpihenkittävii mallei....uurest kesähousumallistost.
--On Turoo ja Ingoo..mut mun miälest Jamekset on liian kuumii tällasel heltteel..
--Tää uus Ingomallisto ova sellast uutt laattu,mitä ei tarvii silittää pesun jälkkeen,vaan suaristuva kun märkin pannaan kuivumaan narull..,ja ne ovat valmiin jalkoihin verettäväks ilman mittään prässäyst..
--Manne vastasi kiusoitellen:
--Ai sellassii,kun intin peltialuhousut,mikkä kahnava perssen verel ja muna onkun käpy piremmäst käytöst..?
--Mää vaan panin huule..älssää suutu...
--Kyl mull kelppaa sellase Inkot,kummää pehttaan vähä kaikenlaisis asennois...
Tästä housujen sovittelusta lähti Mannen ja Liisan romanssi.
Kassalla Manne oli pyytänyt illalla Liisaa Trumpan pelkääjän paikalle ja pari oli suunnannut Perniön Kisakalliolle tanssimaan.
Manne oli Liisasta ollut kovan kuorensa ja komean olemuksensa alta tuntunut pehmoiselta ja miellyttävältä,sellaiselta kuin Kastun leipomon grahamsämpylä,jonka kuori on rapeata,mutta sisältä pehmeän makea..etenkin maitokahviin töpättynä.
Nämä aloittivat seurustelunsa kahvitunneilla Hornin baarissa juomassa santosit ja töppäämässä viineriä kuppiinsa sekä uppoamassa toistensa silmiin.
Pari päätti pitää juhannushäät v.1962.
Manne oli saanut parempipalkkaisen työn Silja Linen uuden Nordia-autolautan autokansipuosuna pääsemällä aina tuurin lopussa käymään laivapikajunalla Turusta kotiin.
Asunto Mököistenmäen vinttikamarihellahuoneessa oli ahdas,mutta Manne ja Liisa olivat panneet kaupungin asuntotoimistoon hakemuksen kaksiosta tulevan vihkaisun perusteella.
Mannen espanjalaisssuomalainen siemenkin oli jo Liisan kasvavasaa mahassa vähintäin silakan kokoinen.
Vertausta käytettiin rantakauppalassa yleensä syyslokakuunvaihteen aikana silakkamarkkinoiden aikaan- saaduista raskauksista.
Norvan Klasukin oli siirtänyt Liisan myymälästä konttorin puolelle tulevan äidin vatsan haitatessa vaatetelineiden välissä työskentelemistä.
Kaupungin lastenneuvolaan lääkäri oli tutkimuksistaan kertonut marimekkoiselle Liisalle tapahtuneen tuplavahingon.
Häihin tuli kyllä ikävä lykkäys viikolla kesäkuun viimeiseen päivään, Mannen pistettyä aikaiset varvassikaarit -ja kaljat Nordian kansimiehille Tukholman Värtanin satamassa.
Koko kansimiesporukka Nordian alakannen messissä oli sinä iltana päätynyt vetämättömiin Tuborgin taxfree- Elefantista.
Tanskalaiskaljassa piili sellainen elefantin antura,minkälaista suomalaisessa revanssieksportista ei neljän tolpan mukaan löytynyt.
Hän itse päätyi juhlinnasta laivaputkaan autolautan toisen perämiehen pahoinpitelystä.
Apukippari oli tullut rauhoittelemaan porukkaa satamapoliisien kanssa,mutta svenskipoliisit oltiin porukalla ajettu laivasta kanarappusia pitkin alas sinivalkoisiin Valiantteihin ja Manne oli hätäkässä sivaissut tuoreella ankkuritatuoidulla hauiksella perämiehen paapuurin puolelle.
Manne oli vielä kehaissut perään,kun perämies oli liukunut selällään juuri luututtua kantta pitkin,että "siinä kippari lentää kuin onnen kyyhky!"
Laivan merilakien mukaan kuuluttua Värtanissa itsenäiselle Suomelle vieraassa satamassa,Manne pantiin raudoissa lautan saavuttua Turun satamaan Turun rikospoliisin putkaan Tuomiokirkkoa vastapäätä viikoksi,kunnes laivayhtiö suostui vapauttamaan merimiehen syytteistä irtisanomista vastaan.
Mannen merimiesura oli melkein päättymässä erimiesuraan..
Siitä huolimatta hänet huolittiin kilpailevalleViking Linelle kansipuosuksi.
 |
| Tattoist by Norman Rockwell |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti