 |
| Keppanabaarissa Juhart |
"Liisa pien; Harmony Sisters 1942"
Fiktio 70-luvulta
Kesäkuinen helle oli pakannut kaupungin kapakat täyteen janoisia.
Jokirannan kaupunginhotellin alakerran Haarikka-olutravintolan portieri Lähtisen Pena nuokkui narikkanurkassaan tuolillaan raottamalla aina silmiänsä jonkun ulosmenevän pistäessä markankolikkoja puoliavoimeksi koukistuneeseen kouraan.
Koukkusormisuus oli portierin ammattitauti alituisesta narikkakoukussa roikkumisesta ja Penakin oli tekemässä firapelituuria Haarikassa kuuluessaan oikeastaan Saluunan portierien vakikuntaan.
Maltaan tuoksu puski avoimesta ovesta Länsirannan katukäytävälle pyttipannun ja metsästäjänleikkeen sipulinkäryjen mukana..
Sisällä tummapetsatuissa pöydissä keskustelu oli koventunut tuoppien myötä lomalaisten tilatessa tarjoilijoilta seuraavia kierroksia,vaikka sääntönä oli,että jokaisen jaloillaan pysyvän pitäisi hakea tuoppinsa tiskiltä humaltumisasteen kontrollina.
Suomalaisessa ravintolakulttuurissahan saa ryypätä.muttei humaltumiseen saakka.eikä humaltuneita päästetä portierinkaan ohi sisälle...jollei sattunut olemaan portsarin tuttu...
Joku kolisteli biljardipöydällä valkoisen pallon pussiin kasipallon sijasta saamalla vihreän veran vastapuolelta hartsia keppejään hankaavilta pelureilta hirnumista,että "taispas taas mennä mulkku pussiin eik tollasel sokeurel löyräs eres makurakoo pimmiäs kun verikoiran kuanol!".
Tikkoja kopsahteli harkituin paussein nurkassa englantilaiseen tauluun toista silmäänsä siristävien tikkamestarien käsistä.
Sivultakatselijoista tikkamiesten profiilikuvat egyptiläisissä käsiasennoissa olisivat sopineet Tutankhamonin faaraohautojen kammiorelieefeihin Kairon kaupunginmuseossa,vaikkakin paksummin keskivartaloin.
Yhdessä pyöreässä nurkkapöydässä istui puheenjohtajana mustakeropäinen ja leskenlovinen sekä ruskeanahkainen mies,jonka valkoinen teepaita näytti pesusta kutistuneelta bodatun yläkropan yllä..
Miehen vinohkot itämaalaiset silmät toivat mieleen arojen kirgiisin mustin alasroikkuvin polkupyörätankoviiksin,mutta tämän huuliparran piiloittama suu puhui aitoa rantakaupungin pätkämurretta kovin ärrin sujuvasti kiroillen.
Pöydässä imettiin lihasmiehen läsnäollessa kiltisti ja hiljaa kaljaa yhtään sanaa korottamatta,ettei härnäisi edes pienellä poikkisanallakaan kapakan kuningasta..Mannea.
Mannen jäljiltä monen ravintolan miestenhuoneista oltiin korjattu tiedottomia ja paksuhuulisia miehiä samoin kuin rikkoontuneita posliinilavuaareja ja-pisuaareja sekä littaan lyötyjä peltisiä kondomiautomaatteja.
Kaupungin kapakkojen kuningas Manne Kjällström oli tänään valinnut sellaisen ravitsemusliikkeen,missä ei ollut porttikieltoa tai hänen porttikarenssinsa oli juuri päättynyt.
Keskustelu pöydässä oli pinnalta leppoisaa huulenheittoa ,jonkun uskaltauduttua jopa utelemaan Mannelta Kakola-ajoista ja karhukopeista,johon kuningas oli vastannut,ettei toista kertaa vierailisi laitoksessa,koska oli oppinut kiroilemaan siellä.Poseissa oppii vain huonoille tavoille.Positiivisena puolena Manne oli sanonut Kakolasta,että oli oppinut syömään siellä haarukalla ja veitsellä.Yhden ruokalusikan keittiön tiskipaljusta hän oli takavarikoinut mahdollista pakoa silmällä pitäen sellin tiilimuurin saumalaastin kaivamiseksi.
Pakoyritys ja tiiliseinään kaivettu tunnelin teko oli jäänykin kesken,kun hovioikeus oli puolittanut hänen kakkuaan taponyrityksestä hätävarjelun liioitteluun.
Se pöytätavoista.
Pöydässä kaupungin ilmaisjakelulehteä lukeva Breilinin poika oli huudahtanut aivan toisesta asiasta väliin,kuultuaan jo sadannen kerran Mannen kokemuksista:
--Hei..täss lehres lukee,ett Marion Morrison on kualnu keuhkosyäppään 72-vuotiaana!
--Se ol syntyny kahreskymmenes päivä toukokuut vuan nollaseittemän...!
--Kualinpäiv ol kesäkuun yhreksäs 1979 eli melkkes viikko sitte..
Lukijan vieressä istuva avokaulainen ja klanipäinen neitonen puuhelmistä kaulanauhaansa lakkakynsillä räpistellen oli lisännyt:
--Emmää ol tiänny,ett Marion olis olnu niin vanh...viäl se laulos viime kesän Esakalio laval...?!
--Kyl aik menee noppiast..et Marionki...?!
--Eisse Marion mikkä naine olnu....!
--Emmää puhunu Runkin Marionist...se ol se John Wayne..se länkkärivilmie sankari..
--Eksää Sirre tajuu,ett kaikil hollyvootilaisil näyttelijöil on keksity nimet!
--Toi Manneki kastetoristukses varmaan on Manueli.
--Sen espanjalaissyntyne faija ol kolkytluvul Hesas Kestilän raflas kokkin..
--Mannen muari ol samas raflas kyypparin,mut vaihto nimes takaste tyttönimeks, ku Mannen faija karkas meril yhren kuupalaise sampatanssijattare peräs..
Yhdestä nyrkiniskusta lehdenlukija makasi selällään lattialla, puupinnatuolin särjyttyä hellapuiksi.
Mannen ankkuritatuoitu käsi oli jälleen puhunut.
 |
| Wayne and Mitchum in Eldorado. Juhart. 2004. |
Lähtisen Pena oli herännyt naulakolta portsarinunestaan ja juossut pöytään ihmettelemään,mitä oli tapahtunut.
Kaikki pöydässä istujat olivat mykkinä Mannen silmien katsellessa kutakin erikseen punareunaisina viiruina kuin viikon vanhat puukonhaavat.
Lattialta noussut ja silmäänsä kädellä suojaava uhri änkytteli anteeksipyytävästi portierille:
--Mää se taisin keikkuu vähän varomattomast tualill ja kaaruin permannoll!
--Mää kyl maksan tualin..
Pena pyysi saturaista vahingosta,mutta mies tinkasi seitsemäänkymppiin,josta portimo antoi hoville neljäkymppiä.
Kolmen paasikiven pika-ansio ovimiehelle oli bonusta,koska harvalla kesähelteellä oli päällystakkeja annettavaksi narikkaan ja monet ulosmennessään panivat kouraan epämääräisen kasan pikkukolikoita,joita oltiin pöydästä noustessa kopattu tarjoilijalle tarkoitetuiksi tipseiksi Koffin alumiinilautaselle pistetyn paragonilaskun päälle.
Manne pisti mykkäkoulusta koko pöydälle kierroksen.
Hän oli edellisviikolla lopettanut pestinsä Wallenius-Linellä Singaporesta Osloon kulkevalla Roro-aluksella ja odotteli seuraavaa pestiä heinäkuussa.
Kesäkuu menisi hauskassa putkessa,kun ei enää ollut elätettäviäkään...eikä Liisa-vaimoa.
Kaksoispojat Mikael ja Mertsi olivat lopettaneet ammattikoulun autonasentajalinjan ja palvelivat Hästö-Busön linnakesaarella tykkimiehinä syyskuulle.
Manne ja Liisa olivat eronneet viitisen vuotta aikaisemmin,kummankin erottua kastamaan surujaan eri kapakoiden karvalakkipuolille.
Liisa tosin oli kuollut edelliskesänä ilmeisesti akuuttiin alkoholimyrkytykseen ja löydetty Toijalanmäen tienhaarasta ylikasvaneen heinikon sinikellojen seasta vinettopullo työnnettynä haaroihin.
Poliisit olivat kertoneet tutkimustensa pohjalta,ettei tapaukseen ole liittynyt rikosta.
Manne oli kuitenkin epäillyt toisin ja käynyt humalassa haastamassa riitaa poliisilaitoksella tutkivalle rikosetsivä-Arskalle siitä,että poliisitransit oli pysäköity rikostutkintojen aikana risteykseen valot vilkkuen ja konstaapelit olivat mittailleet rullamittanauhalla tonttia kuin autokolarin jarrutusjäljissä ja näpsineet perämoottoricanonilla kuvia sinikelloista kuin luontokuvaajat tai lintubongarit..
Mitään todistusta väkivaltamurhasta tai raiskauksesta ei kuulema ollut löytynyt,vaan se,että Liisan veressä oli neljä kertaa sallittu määrä alkoholipromilleja veressä .
Liisa ei koskaan omistanut autoa..saatika korttia...paitsi viinakortin.
Oikeuslääkäri ei kertonut kuolinsyyraportissa oliko Liisa menehtynyt kurkusta kaadetusta pullosta vaiko siitä toisesta.
Ilmeisesti molemmista.
Vaikka nyt piti olla tuuriloman ja irroittelemisen aika, Manne oli vaipunut melankoliaan ja hänen syvältä silmäkuopista pälyilevät silmänsä olivat sumentumassa tunteenpurkauksista..
Nenä tuntui tukkoutuvan ja hän niisti sen äänekkäästi paperiservettiin sipaisemalla mustakarvaisella kämmeseljällä vetisiä silmäkulmiaan.
Manne itkii hiljaa huuliaan purren kuiskaamalla vainosti.."Liisaaa ....Liisaaa.."
Samalla hän kaatoi kolpakosta olutta mursunviiksiensä läpi siivilöimällä vaahtoa kuin kyhmyvalas planktonia.
Oudommasta näytti,että Manne oli saanut oluen kanssa tarjotuista suolapähkinöistä paloja hampaanväliin ja imenyt sekä pureskellut niitä,vaikka hän aina hermostuksissaan katkoi suuhun työntyviä viiksikarvojaan,syljeskellessän karvanpätkiä lattialle suun sivusta..
Jotkut pureskelivat taas hermostuksissaan kynsiä.
Mannen viereen istuutui lohduttamaan pöydän vastapuolella istunut klanitukkainen Salmen Sirpa,jonka korvissa kilisivät ylisuuret dubleekullatut sonninrenkaat.
Sirpan leveälahkeiset keinosamettifarkut kahisivat korkeiden korkkikiilasandaalien päällä.
--Älssää Manne nys poraa...mää hoiran sunt kun sisar hento valkone..jossää vaan hualis..
--Meill kummallaki on olnu piänt alamäkee pikkasen jarruvikasin...
--Kylsse sun Liisas ventaa sunt siäl pilven pääll,vaikk sää eläisisis satavuatiaks ast..
--Mutki potkastin ulos onnellisest avioliitostihan ilman syyt..
Pöydän vastapuolella Mannen nyrkistä silmään saanut Breilinin Jokke kivahti Sirpalle:
--Älssää Sirre Mannee lähre lohruttamma..
--Mää tiärän sun taka-ajatukses,etsää oles ettimäs vaan hyvää siippee,kun Manne perstasku pullotta viimesest tinkist ettei paskal taivu!
--Sun miähes teki kaupunkil hyvän teon,kun potkas sunt persseses ja ulos pellol kärytessäs Unton kyljest..taik päält.
--Katos nyte sun entist miästäs,kun vaurastus iha silmis!
--Se ajaa Saureist ostamallas nakumersul ja kulkkee maksitakki niskas ja huaphattu pääsäs ja italialaise patinaj jaloisas ja sen uus tiilimökki on nousemas harjaan ton Tupurimmäkke.
--Sää laskis väärä aikka ajotukses,kus jajoit perääs yhrel alkoholisoituneel varastopäälliköl pelkist kaljan pistoist.
--Nysse Unto isttuu keskkaljapaareis toiste siivel parkumas elosas,kun teevetehtaan uus johtaja Öhqvist potkas sen pellol tyämaajuapottelust...
--Älssää Manne-kulti kuuntel tota Preiliinii!
Sirpa maanitteli silittäessään lakkakyntisellä ja keinokultarannekkeisella kädellään Mannen keropäätä..
--Se on vain kare,kummää en lähteny sen fölis Rikalan valomerkin jälkkee niire mökil.
--Kuules Sirre...mää vaik kuin halusisi sun lohrutustas,niin kuiteski mullon ihan muut miäles....
--Mullon Liisaa pirun ikävä..
--Siihe ei auta ykskään Sirre eik Mirre,vaik tissii tarjottas pöyräs suaraan suuhun!
Manne vaikeroi.
--Mää olen niin kaltoin kohrellu elämässän Liisaa..olnu kare ja hakannu sitä mustaks ja punaseks..ja käyny viarais...
--Mää en mahra mittään mun kuuman veren takii!
Sirpa kuiskasi mannen korvaan:
--Kuule...mussaki on ykskahrestoist ossa mustalaisvert ja mun pappan hakkas mamma ja lapsii melkke joka viikonloppu kännipäisäs..
--Mää ole siit kohtelust muuttunu sellaseks satomasokiseks,vaikk mua haittaa sellane läppävika,et pyärryn orkuis..
Aamulla Manne heräsi kaupunginhotellin kolmannen kerroksen huoneessa kerrossiivoojan kärryjen kolinaan ja mattoimurin suhinaan.
Hän katseli viirusilmillään seinää vasten makaavaa klanipäätä,jonka toisen korvalehden nypykkä oli repeytynyt.
Kullattu korvarengas makasi vereentyneellä tyynyllä.
Huoneen pikkupöydällä seisoi tusinan verran olutpulloja ja kokolattimatolle oli kaatunut täysi tuhkakupillinen Coltin tumppeja.
Manne veti Beaversin farkkuja jalkaan ähkiessään tiukan teepaidan pujottamisessa bodatun runkonsa päälle.
Kakolassa hän oli saanut jatkuvissa selkäpunttinostossa muskelinsa,mistä hän oli ylpeä kolmen vuoden linnaralusimisestaan.
Vuoteen reunalla istuessaan hän veti jalkateristä tiukat krokotiilinnahkaiset cowboysaappaat jalkaansa väkinäisellä kitkuttelulla ja hiipi saapaankärjillä hotellihuoneen ovesta ulos käytävälle.
Reseptionissa hän maksoi laskunsa ja suuntasi kovakorkoiset askeleensa kävelysillalle ja torin poikki Röykkälänmäkeä päin.
Röykkälänmäessä hänellä oli ollut Liisan kanssa ensimmäinen kunnollinen vuokrakaksio yhdessä 50-luvun lopulla rakennetussa tiilirivitalossa.
Manne seisoi Röykkälänmäen rivitalon pihassa..
Pihan hiekkalaatikossa näkyi lasten pienoistyömaa,missä oltiin ajettu Plasto-kuorma-autolla santaa kuin oikealta soramontulta..
Erivärisiä muovilapioita oltiin pistetty santaan pystyyn ikään kuin pikkutyöläiset olisivat hävinneet lounastauolle.
Mannen silmiin tuli kuva kaksoispojistaan Mikaelista ja Mertsistä 60-luvuna alussa istumassa samassa laatikossa topattuina kurapukuihin...
Mannen silmät samentuivat.
--Toss se seisoo...Röykkälänrinne kolme Aa,miss me Liisan kans elettiin parhaimmat vuaret...
Manne puhui itsekseen.
--Muutettiin Mököistenmäje hellakammarist siihe vunnna kuuskötkolme...
Liisa
--------
Liisa oli saanut käteensä lyseosta vuoden 1958 toukokuussa keskikoulun päästötodistuksen.
Hän oli päättäjäisten jälkeen mennyt luokan muiden tyttöjen kanssa uuteen Hornin baariin,mikä sijaitsi neulomomyymälän yläkerrassa.Baarista näki koko länsikauppalan kaakaonvärisen kurajoen yli ja itäkauppalan kauppatorin.
Aivan alapuolella joenvarressa seisoi ulataksiasema,minkä puhekinsoiton pirinästä pussihousuiset ja haitarisaappaiset pirssikuskit lähtivät foordeillaan ja letukoillaan ajoon.
Istuessaan tyttöjen kanssa Turuntien puoleisessa ikkunapöydässä ja cokista pillistä imiessään Liisa seurasi, kun portaikosta astui baarin tiskille putkikaiteeseen nojaamaan nahkarotsinen ja elvislettinen lihaksikas ja tumma poika.
Tytöt tunnistivat tämän marlonbrandomaisen pojan Kjällströmin Manneksi,joka paiski duunia Helsingintien Esson rasvamontussa rasvarina.
Manne osti cokiksen ja askin Kenttiä ja istuutui taksiaseman puoleiseen päätypöytään nahkarotsiaan kahistellen
Liisa vilkuili poikaa keskustelun lomassa,jolloin yksi tyttökavereista varoitteli häntä,että Manne on tulinen luonteeltaan.
 |
| Brando and Britches. Juhart 2009 |
Hän ihaili ranskalaistähtösiä.kuten Anouk Aimeeta,Catherine Deneuveä ja rakasti Edith Piafin sekä Charles Aznavourin chansoneja.
Miesihanteena hänellä olivat Yves Montand sekä Jean-Paul Belmondo.
Mannessa hän näki jotain belmondomaista revanssia ja jännittävää holtittomuutta,nähtyään Bio-Jännässä tämän A bout de Souffle-kuvan.(Hengästynyt)
Belmondo pikkukonnana osasi hänen mielstään härnätä poliiseja oikein viekkaasti ja olisi itsekin mielessään tehnyt samalla lailla,koska hänen oma isänsä palveli kauppalan poliisikonttorissa ylikonstaapelina.
Liisan isä tunnettiin kovakouraisena poliisina,jonka nyrkkejä hän ja äiti joutuivat väistelemään kotona.isän saatua ryypyn päälle viikonloppuisin..kuulema työpaineittensa takia.
Kotona Liisan mieli lensi matkagrammarin soidessa Pariisin varpusen Piafin "Pariisin taivaan alle" (le Ciel de Paris) ja Belmodon viereen valkoisen varastetun Oldsmobile-avoauton punaiselle nahkasohvalle,santarmien ajaessa sirrat vinkuen perässä mustavalkoisilla Traction Avant-poliisicitroeneilla.
Hän halusi olla jännityksessä mukana lyhyttukkaisena amerikkalaisena Anne Seberginä ja poltella Jean-Paulin sytyttämää vahvaa Gauloisea,mikä maistui alkuhenkosissa Pernodilta ja Hermesin Lotion Apres Rasage-partavedeltä.
Old Spice-jätkiä ja Clan-piipputupakkaa dollaripiipussa polttelevia kundeja Liisa piti liian tylsinä.
 |
| Seberg ja Belmondo |
Lennu pelasi silloin laitahyökkääjänä.
Matsin jälkeen Laila oli hiihtohousuissaan ja monoissaan liukastellut Perniönmäessä suunnatessaan kotiinsa Inkerinkadulle,kun Lennu oli kiilannut hänet pyörällään hankeen aivan rapatun muuntajarakennuksen lähellä.
Lennulla oli kuulema alamäessä hävinneet jarrut polkufillarista.
Siitä onnettomuudesta se Lailan ja Lennun kotidraama sai alkunsa ketjunrasvassa ja lumiporossa.
Lennu kuitenkin joutui palaamaan lomiltaan poliisiopistoon samalla viikolla,mutta kirjeenvaihdon pari aloitti välittömästi.
 |
| Jääkenttä Mököistenmäen kyljessä lätkämatsissa 50-luvulla. Juhart 2001 |
Manne oli iskenyt silmää Liisalle ja ohimennen sanonut.."Mitäs mimmi!?...kolistellessaan mokkanahkaisilla läskipohjakengillään rappusia alas kadulle.
Liisa katseli alas ikkunasta kadulle,missä Manne polkaisi käyntiin tummanpunaisen Trumpan (Triumph) ihkasamanlaisen kuin Brandolla...ja Manne hävisi sillan yli kaasutellessaan KOP:in pankin kulman taakse.
Liisasta Trumpan pakareista kuului miehekäs ääni toisin kuin muista kauppalan viininpunaisista ja kaksitahtisista sekä sätkättävistä Jawoista.
Liisan toinen idoli James Dean ajoi omituista kyllä Jawaa vapaa-aikoinaan,mutta siitä huolimatta kummatkin modarit osasivat mumista valkokankaalla seksikkäästi käsittämätöntä jenkkislangia samalla tavalla New Yorkin Greenwichissä koulutettuina metodinäyttelijöinä .
Dean kyllä piti enemmän Porscheista ja kuolikin Porsche Spyderillaan v. 1956 ihan Jättiläisen (Giant) filmaamisen jälkeen.
 |
| Dean ja Spyder Juhart 2004 |
Liisasta Deanin karsatavissa ja likinäköisissä silmissä oli jotain,joka sai kaikkien tyttöjen äidintunteet heräämään ja hän itsekin oli Kirja-Aitasta ostanut pienen muovisen kuvaraamin,mihin hän oli Elokuva-aitasta leikannut Deanin kuvan.
Sitä hän piti aina mukanaan käsilaukussaan tai James-dongareidensa takataskussa.
Wirmanin Sisko oli pöydässä sanonut Mannesta:
--Sillon iha Trumppa..katos kundii...eise ol mittää jawasakkii eik sen letis ollu pisaraakaa prylkreemii..
--Se näytti niin makjalt,et olis tehny miäli nuokasta sitä kun tikkunekkuu...
--Mitässää sit tekisis,kun se panee sunt paksuks sill tikkunekullas?
Liisa kiusasi.
--Äläsää Lissu hajota mun haavekuvaan..
--Mää panisisin sen foton Rock Hudsonin kuvan kans kukkaroon jameksien takafikkaan,ett olsisiva lähempän mun aarrettan.
Sisko vinoili.
--Molemmis on sellast makjat ja makneettist vetovoimaa!
 |
| Brando. Juhart 2003 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti