 |
| Viimeinen Mogul-höyryveturi Forest Gaten asemalla v.1952 Juhart 2005 |
savupiipun päällä rääkyi musta naakka kutsuhuutojaan muille mustille dyykkareille,osoittamalla oranssisella nokallaan alas kadulle,missä intialaisperheen vihreän muoviroskiksen kansi oli auki.
Sata vuotta sitten,Jussi muisti Delderfordin kirjasta,että kaupungissa oli runsaasti varpusia.
Nyt kaikki rikkaruoho -sekä hyönteismyrkyt olivat tappaneet melkein koko Lontoon varpus- ja pikkulintukannan.Vain kauempana Thames-joen lähellä Custom Housessa voi löytää varpusia,kottaraisia,punarintoja,talitinttejä,harakoita sekä mustarastaita.
Lontoossa oltiin tehty yhtä tyhmästi kuin 60-luvun Beijingissä kulttuurivallankumouksen aikana,jolloin kansalaiset pistettiin tappamaan kaupungin koko varpuskanta yhdellä laakilla.
Ihmisiä roikkui kepit käsissä pääkaupungin jokaisessa puussa,etteivät linnut pääsisi istahtamaan oksille,jolloin ne nääntyneinä kuolivat lennosta.
Silloin seurasikin suuri viljatuho hyönteisten syödessä oraat pelloilta.
Joskus varpusvallankumouskin voi viedä tuhoon!
Itä-Lontoo on ollut pienille luontokappaleille tuhoisa....paitsi puluille,lentäville rotille..flying vermins.
Metsäkyyhkysiä kyllä eksyy talojen takapihoille.
Kerran Jussi näki talon takapihan nurmikolla lyllertävän yhden ylilihavan metsäkyyhkyn,joka ilmeisesti oli johtajana aidalla sukivalle laihemmalle kyyhkysparvelle.Johtajakyyhky oli kooltaan melkein joulukalkkunan kokoinen.
Toisena riesan Forest Gatessa on punaketut,jotka ruoan puutteessa olivat päättäneet antautua roskisdyykkareiksi.Yleensä kaikki nähdyt ketut olivat aliravittuja ja kapisia.
Vaikka asuinalueen nimi on Forest Gate eli Metsäportti,niin lähempään metsään on matkaa parisenkymmentä kilometriä ja sekin sijaitsiee Essexin maakunnan puolella.
 |
| Sinitintin putkiunelma Juhart 2010 |
 |
| Liitokettu Juhart 2005 |
Aron oli Lontoossa syntynyt trinidadilaiseen perheeseen,kuten moni muukin kadun kasvatti,vaikka monien muiden vanhemmat olivat lähtöisin Karibianmeren Grenadasta ,Santa Luciasta taikka Jamaicalta.
Ovinaapurin Kevin Pivotin vanhemmat olivat grenadalaisia.
Kevin taas piti menestyvää autoaudioliikettä Shrewsbury Roadin ja Romford Roadin kulmassa ja ajelee kultaisella avobemari 325:llä sekä kullanvärisellä Range Rover HSE:llä.
Kultaa Kevin tykkää kantaa käsissään ja kaulassaan. Yleensä itä-Lontoon menestyvät karibialaispojat osaavat näyttää autoillaan,jotka tavallisesti ovat mustia avobemareita taikka mersuja.
Erään pohjoislontoolaisen boroughin ylikonstaapeli sai syytteen niskaansa rotuvihasta kutsuttuaan BMW:tä Black Man's Wheelsiksi.
Jussista menestyvät brittiafrot näyttivät menestyksensä kullassa,aivan kuin filippiino-nouveau richet Manilassa..Filippiinoilla on samanlainen taipumus näyttää onneaan ja menestystään kultaketjuissa ja -sormuksissa sekä urheiluautoissa.
Siten ne parkuvat,kun jonain yönä ns. Akyat Bahay-jengi (Aidan yli kiipeilijät) ryöstävät koko huushollin omaisuuden tauluteeveistä stereoviihdepaketteihin plus kaiken irtaimen.
Ainoastaan filippiinokiinalaiset rikkaat eivät näytä vaurauttaan,vaan asuvat vaatimattomasti muurien takana.
Maan rikkain "Tsinoy" eli filippiinokiinalainen Lucio Tan kulkee ilman turvamiehiä kaupungilla farkuissa,teepaidassa ja kumisandaaleissa eikä hän erotu muusta massasta.(Tan omistaa mm. Philippine Airlinesin sekä Fortune Tobacco Companyn)
Läheisellä Halley Roadilla Jussi teki parikuukautisen maalausurakan erään tumman ja pyöreän Marlene-sihteerin asunnossa.Marlenen vanhemmat olivat myös karibialaisia.Hän oli toista kertaa naimisissa ja syötti sekä vaatetti aikuispoikaansa Sebastania,jolla ei ollut halua työmarkkinoille.
Ennen maalausurakkaa Jussi joutui kantamaan roskikseen älyttömän määrän roskaa ja romua.
Marlenen uusi mies oli botsuanalainen Johnny,mielisairaanhoitaja,joka pukeutumistyyliltään muistutti New Yorkin Harlemin pimppiä eli huoratrokaria.
Kotikielenään Johnny puhui portugalia.
Joka aamu Johnny lähti töihin eri autolla,joita kadunvarressa seisoi jonossa rättisitikan ja neliveto-Toyota SUV:n välillä eri merkkisinä. Easthamin ulkopuolella eräässä caravan parkissa Johnny piti kaksiakselista asuntovaunua,mitä tämä käytti hämäriin puuhiinsa.
Jussi uskoi,ettei Johnny ollut kovin uskollinen Marlenelle.
Johhnnyn siviiliasuna oli leveälierinen safarihattu,prässätyt armeijanvihreät suorat housut sekä krokotiilinahkaiset cowboysaappaat ja niskassa vaaleanruskea pehmeä nahkajakku.
Kulman muutamalla harvalla brittipariskunnalla oli käytössä vanha pappa-Volvo vastakohtana Johnnyn prameiluun.
Jussin maalausurakka oli vaikeahko yläkerran vuoteilla ja lattialla lojuvan vaatevaraston takia.
Tapetointia vaikeutti alta häviävä ja mureneva pari sataa vuotta vanha tiiliseinä,missä sideaineena oltiin käytetty kalkkia.
Jussin piti irroittaa seinältä kaapisto,joka lopulta tippui pehmeentyneeltä kalkkiseinältä niskaan,hajoamalla tuhansiksi lastulevyn ja laminaatin paloiksi.
1800-luvulla ei tunnettu vielä sementtiä,brittimuurarien "pruukin" ollessa kalkkiseosta,limea.
 |
| Viktoriaanisia asuntoja Juhart 2010 |
Jussin saapuessa ensikertaa v. 2001 kadulle,hän uskoi saapuneensa takaisin Riyadhiin,koska jokaisessa korttelissa nousi taivaalle moskeijan minareetin torni.
Läheisellä Green Streetillä melkein joka toisen liikkeen reklaamikyltti oli kirjoitettu arabiankielellä.
Katu oli pitkä käsittämällä kymmenisen korttelinväliä Romford Roadilta Plashet Groveen.
Jussin talon puolella asui länsi-intialaisia vanhuksia sekä heidän jälkeläisiä.
Naapurina oli bangladeshiläissyntyinen ja brittipassia kantava Vida-rouva,joka omisti lähiympäristössä neljä taloa.
Vida oli komea saripukuinen ja nenäkullalla koristeltu lakifirman sihteeri,joka oli perinyt talon isältään.
Hän oli ottanut kiinnityslainan taloa vastaan muiden talojen ostamiseksi ja asutti jokaisen talon huoneen työssäkäyvillä poikamiehillä,saamalla jokaisesta asunnosta kuukausvuokrana 2000 puntaa.eli yhteensä neljästä talosta 8000 puntaa kuukaudessa.
Vida oli joutunut pakkoavioliittoon bangladeshiläisen hääkuvaajan kanssa,joka kävi töissä kiinalaisessa nuudelitehtaassa.Viikonloppuisin mies moskeijassa käynnin jälkeen kävi partasuisten terroristin näköisten hamemiesten kanssa fundamentalistissa palopuhejuhlissa.
Vida puolestaan hyvänä musliminaisena piti rakastajia Easthamissä ja Ilfordissa.
Kerran Jussin sisämaalatessa Vidan Shrewsbury Roadin taloa ,rouva Vida vei maalarin Hondallaan B&Q:n rautakauppaan maaliostoksille.
Sen jälkeen Vida ajoi Ilfordiin erään asuinkompleksin eteen ja pyysi Jussia odottamaan autossa vartin.
Vida palasi tunnin päästä kertomalla Jussille käyneensä rakastajansa luona.
Shrewsbury Roadin ja melkein numero 42:n takana sivukadulla asui intialaisyntyinen Tilip,mikä vastannee englantilaista Philipiä.
Jussi sai tältä talon sisämaalauskontrahdin.
Tilip oli lyhyt,kalju ja neuroottinen mies,joka koko urakan aikana puhalsi maalarin niskaan.
Tilip tarttui jokaiseen detaljiin ja Jussi joutui melkein omalla taiteilijapensselillään korjaamaan virheitä,mitä ei yleensä edes näe paljaalla silmällä.
Vähitellen pilkunnussimisesta maalarin urakka alkoi kusta saappaaseen ja lopulta Jussi huokaisi helpotuksesta,päästyään talosta kaksisataa puntaa rikkaampana.
Lisäpalkaksi Tilip tarjosi Jussille turvalaitefirmassaan remonttimiehen paikka,Jussin kieltäydyttyä kunniasta pelosta,että uusi pomo istuisi apinana olkapäällä.
Tilip,menestyvä ja uudella bemarikupeella ajava liikemies,oli myös mennyt ns.fiksattuun avioliittoon ja hakenut Intiasta nuoren morsiamensa.
Jussin maalatessa taloa ja Tilipin mentyä töihin ,nuori rouva purki sydäntään maalarille valittamalla,ettei Tilipille kelpaa edes hänen ruoanlaitto ja että siivouksessa mies kulkee harjan ja sihvelin kanssa perässä korjaamassa rouvan jälkiä ja unohdettuja nurkkia.
Tilip lupaili Jussille uusia urakoita,mutta talomaalari ei enää raaskinnut ottaa yhteyttä moiseen niskaan puhaltajaan.
 |
| Easthamin kaupungintalo. Eastham sijaitsee Forest Gaten kyljessä. |
Aronin vaaleahiuksinen vaimo puikkelehti rapulla istuvien välistä kadulle ,pyytämällä Aronia valmistamaan sirloinkyljyksiä kello viideksi.
Aron pyyhkiessään hikikarpaloita mustasta otsaltaan kämmensyrjällä kertoi Jussille,että hänet oltiin potkittu ulos työmaalta,esimiehen tavattua hänen avaamassa Stella-kaljapurkkia töitten jälkeen.
Aron oli vastineeksi bodatulla hauiskädellään vetänyt pakistaanipomoa turpaan.
Hän oli menossa aamulla Stratfordin työnvälitykseen.
Katukäytävällä miesten eteen pysähtyi pitkä ja harmaaponitukkainen seniorikansalainen juttelemaan.
Tämä asui aivan lähellä Shrewsbury Roadin ja Sherrard Roadin kulmatalossa.
--Olen kuunnellut sitä sinun Sibeliustasi....mahtavaa ponnetta siinä Finlandiassa!
Mies puhui Jussille.
Jussi vastasi:
--Kuule...en ole henkilökohtaisesti tuntenut minun Sibeliustani,mutta Finlandia minulle kuvaa jylhää talvista luontoa ja jollain tavoin talvisodan ankaria pakkasia ja taisteluita,pienen maan taistellessa punaista vaaraa vastaan.
--Sibelius kyllä sävelsi Finlandian vuosisadan alussa.
Mies kysäisi:
--Eikös ne venäläiset miehittäneet Suomen?
Jussi vastasi:
--Tämä on taas sellainen tyypillinen väärinkäsitys,mitä ulkolaiset kysyvät ja olen aina korjannut niille,ettei Suomea olla koskaan miehitetty..ei Talvisodassa eikä Jatkosodassa.
--Alueluovutuksia kyllä jouduttiin tekemään kuten Karjalan kannaksen tapauksessa.
--Ja muuten Englanti julisti sodan Suomelle meidän veljeiltyä asekaupoissa III valtakunnan kanssa,vaikka Winston Churchill oli marsalkka Mannerheimin kanssa hyviä kavereita.
--Oh...en todella tiennyt moisesta!
Mies tokaisi.
--Ei..minun täytyy kiirehtiä bussille Ilfordiin!
--Cheers..Johann!
--Tiesitkös muuten John,että tämä Brian Collins oli ennen professorina Etonissa?
Aron kysäisi Jussilta.
--Mutta joutui varhaiseläkkeelle alkoholismin takia vaimon kuoltua Altzheimeriin.
Jussi vastasi pyyhkiessään takamuksiaan pölystä ja pannessaan kahvimukin vihreän roskislaatikon päälle:
--Ei...Aron..minunkin pitäisi suoriutua lähtöön Ilfordiin.
--Thanks for the good brew and good luck in job-seeking..Aron!
Jussi kiitteli suuntaamalla kadun poikki valkoisen Atkinsonin roska-auton nokan editse.
Sattui olemaan viikon roskankeräys ja roskismiehet rullasivat vihreitä muoviroskiksia kompaktorin takaosaan nostureille.
Jussi oli aina naureskellut roska-autojen takaosassa olevaa varoituskylttiä..."Warning.Operators at Work!"
Ollessaan avaamassa ulko-ovea Jussi muisti,että tupakat olivat vähissä,jolloin hän suuntasi Shrewsbury Roadin ja Sherrard Roadin kulmaan,missä sijaitsi intialainen Off-licence-kauppa.
Ovitiu'un kilahdettua siniturbaaninen ja valkopartainen Manoj Singh,puodin omistaja katsahti Jussia olutjääkaapin ovelta lastatessaan siihen Stellaa ,Guinnessia ja Strong Bow-siideriä..
Manoj kysäisi hiihtämällä nahkasandaaleissa tupakkahyllylle.
--Hi..young man..a pack of Windsor Menthol Twenties?
--Three-ninetyfive..please!
Jussi maksoi kehumalla ilmoja,kuten briteillä on tapana.
--Shit with this London weather...I wish I were in Mumbai!
Manoj kirosi.
Valkoisesta parrastaan huolimatta Manoj oli vuoden nuorempi kuin Jussi.
Hän oli aiemmin toiminut sähköasentajana,vaikka brittitavan mukaan kaikki asentajat kutsuvat itseään insinööreiksi..
Kyllästyttyään Transit-pakulla ajoon ja pölyisiin tiilitalojen kellareihin Manoj oli päättänyt vaihtaa alaa ja jäädä aloilleen Sherrard Roadin puodin tiskin taakse.Manoj kärsi ylipainoisena ja kolesteroolivammaisena nivelreumasta .Kerran hän oli maalannut Singhien yläkerran keittiön ja ihmetellyt sitä rasvamäärää,mitä oli roiskunut hellanpuoleiselle seinälle.Keittiön nurkassa oli kymmenisen kanisteria intialaista Ghee-paistorasvaa.
Singhien koko perhe ,pyylevä saripukuinen vaimo,kaksi laihaa turbaanipäistä poikaa ja pyylevyyteen taipuva tytär pitivät tuurissa puotia yllä.
 |
| Manojin Off-licence Sherrard Roadin kulmassa |
Lisäurakkana Jussi siivosi takapihan,mikä oli täynnä vanhoja helloja,jääkaappeja,patjoja,varastettuja pyöriä ,vanha Ford Cortinan raato sekä 90-lukuinen Ford Granada.
Manoj oli hyvä maksaja.
Jussi kääntyi puodin kulmalta kotiin päin,melkein kompastumalla katukiveyksellä istuvaan harmaapäiseen nurkka-alkoholistiin,joka siemaili siideriä purkista kankkuseensa.
Mies asutti naapuritalon yläkertaa,minkä Newhamin sossu maksoi.
Tämä oltiin pantu vapaalle mielisairaalasta ja nyt vapaakävelijänä ravasi Shrewsbury Roadia ylös sekä alas.
Eläkkeenmaksupäivänä mies ajeli minicabillä Ilfordiin ja takaisin kiljuvien ja punaläikkäposkisten siipityttärien kanssa.Enimmäkseen nämä heilat näyttivät kasvoiltaan nauttineen vähintään pariviikkoisen putken.
Muina päivinä mies jutteli itsensä kanssa.
Aamuisin Manojin puodin edessä ennen avaamista seisoi alkoholistimiespari,joidenka odottaminen näytti levottomalta ja kävelytyyli oli alkoholisteille tyypillistä pätkäkävelyä.
Puodin auettua nämä suuntasivat Plashet Groven puistoon muovikassillisella siideriä ja Stellaa.
Iltapäivällä Jussin kävellessä puiston läpi Easthamiin ostamaan WH Smithistä autolehtiä,pari oli jo hyvässä vauhdissa puistonpenkillä lopettamassa kassillistaan.
 |
| Kolmipyöräinen Reliant Robin Forest Gatessa Romford Roadilla. Auto on lähes samanlainen kuin Fools and Horses teeveesarjan Trottereilla. |
 |
| Hav' a Pint Guv'nor! Juhart 2003 |
Laskeuduttuaan alas alumiinitikkailta lisäämään ulkolateksia maalarinkippoonsa ,hänen eteen pysähtyi harmaantunut italialaisyntyinen ja melko komea nainen.
Kuten tavallisesti moni ohikulkija tuli purkamaan huoliaan talomaalarille,ikäänkuin tämä olisi jonkinlainen korttelipsykologi.
Jussilla oli aina aikaa kuunnella naapurien huolia.
Naisen Daly Roadin asuntoon oli murtautunut päiväsaikaan aasialaisjengi ja vienyt pakolla stereot,tauluteeveet ja videot myytäväksi huumerahoiksi.
Lisäksi nämä olivat pahoinpidelleet naisen sinimustaksi.
Naisen ilmoitettua tapauksesta Forest Gaten poliisiasemalle,poliiseilla ei ollut mitään kiinnostusta tällaiseen pikkurikokseen.
Päivystäjä käski naista kirjoittamaan tapauksesta raportin paperille ,lupaamalla yrittää seurata juttua,kun kerkiävät.
Poliisit olivat ylikuormitettuja paperitöistä eikä niillä ollut enää aikaa edes passipoliiseiksi.
Kesti melkein puolisen vuotta,kunnes nainen sai asianajajansa avulla syytetyt oikeuteen.
Tuomari kuitenkin päästi jengin vapaalle takuita ja jalkapantoja vastaan.Oikeusistunnon jälkeen jengi vielä uhkasi naista hengenmenolla.
jatkuu...matka Ilfordiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti