 |
| Crowne Plazan 7.kerroksen sviitti.TV:n alla minibaari. |
-----------------------------------------------------------
Jussi oli ruokatupakkatauolla poissa näkyvistä Brideswell Place-kadun kulman takana,ettei hotellin aulasta näkisi työntekijöiden lorvivan virka-asussa pilaamassa Michelin-arvoasteikossa neljän tähden hotellin mainetta.
Marraskuinen tuuli Thames-joelta pisti minibaarimiehen ihon kananlihalle valkoisen kravattipaidan alla,koska virka-asuun kuului vain laivastonsininen liivi sekä samanväriset housut.
Hotellin järjestyssännöissä määrättiin työntekijöitä pysymään tupakkatauoillaan poissa näkyvistä,vaikka Jussin esimies Rio Sevilla,alakerran Refetterio-ravintolan,Chinese Club-ravintolan ja pohjakerroksen Nineteen Below-baarin liituraitapukuinen manageri ja hänen intialainen kiero Ahmed Ahneen näköinen ravintola-superviisorinsa ja nuori parikymppinen liettualainen hintihtävä kerrosuperviisori kävivät sauhuttelemassa julkisesti hotellin Blackfriarsin maanalaisaseman kulmassa ,että kaikki Refetterio-ravintolan ruokailijat näkivät nämä ikkunasta.
Tupakkalaki ei ollut sama työntekijöille ja esimiehille.
Jussi katseli Brideswell Place-kadun vastapuolelle,missä maan ehkä suurimman tilitoimistokonsernin KPMG:n työntekijöitä värjötteli savuilla betoniseinään ruuvatun tuhkapöntön ympärillä.
KPGM oli kansainväilnen tilitoimistokonglomeraatti ja myös niiden vierailevat johtajat Saksasta ja Hollannista olivat Crowne Plazan asiakkaita.(KPMG:n kirjaimet merkitsevät: K=Kynveld Kraaenvold & Co.,P=Peat,William Barclay Co.,M=Maverick,Mitchell & Co, ja G=Goerleder,German Deutsche Treuhandgesellschaft eli DTC.Herr Goerleder istui koko konsernin hallituksen puheenjohtajana).
KPGM:n hallituksen kokoontuessa Lontoon konttorissa, Crowne Plazassa oltiin valmistauduttu pokkaamaan ja palvelemaan vieraita kovan kontrollin alla.
Samoin tehtiin suuren ruokatuotekonsernin Unileverin korkeiden vieraiden suhteen.
Tänä päivänä KPMG::n lasinen pääkonttori sijaitsee Canary Warfin bisneskaupungissa A13-moottoritien varressa HSBC:n eli Honkong and Shanghai Bankin korkean lasipalatsin naapurina.
 |
| Canary Warf by night |
Tämän firman johtajavieraiden suhteen oltiin hotellissa aivan varpaillaan,koska kerran eräs Unileverin johtaja oli 7. kerroksen sviitissään moittinut palvelun ontumisesta.
Rio Sevillakin piti alaisilleen oikean puhuttelun sekä puku- että käytöstarkastuksen ennen Unileverin sikaariportaan saapumista.
Hotellilla ei ollut varaa menettää arvoasiakkaitaan kilpailijoille.
Jussi vilkaisi kelloaan oliko puolentunnin ruokapaussi jo pulkassa,tumppaamalla kengänkoron alle salaa Richmondinsa.
Cityssä piti olla tarkkana tumppaamisesta kadulle,koska Metropolitan Policen Community Support -poliisiapulaiset,entisen sisäministeri David Blunkettin keksimät ja kansan haukkumat "plastiikkipoliisit" eivät käryttäisi rikoksesta ja sakoittaisi 50 puntaa.
Näillä plastiikipoliiseilla ei ollut pidätysvaltaa,nutta sakoitusvalta.
 |
| Community Support Worker eli plastiikkipoliisi |
Jussi kiirehti sisään hotellin työntekijöiden peltiovesta höyläämällä kaulassa roikkuvan ID-kortin oviskanneriin.
Hän odotti tavarahissin laskeutumista 7:stä kerroksesta,missä hänen pieni varastokonttorinsa sijaitsi kuninkaallisen sviitin kokolattiamattoisen käytävän sivussa.Hissinoven avauksessa hän törmäsi Rioon,joka alkoi moittimaan minibaarimiestä varastokonttorin lukitsematta jättämisestä,koska jotkut uteliaat voisivat varastaa alkoholijuomia sieltä pivoonsa.
Jussi intti vastaan,että oli sulkenut ja lukinnut oven lähtiessään ja kertoi lukon löysyydestä,että se pitäisi vaihtaa. Rio nakkeli niskojaan naama punaisena,ettei voinut taas käräyttää minibaarimiestä, lupaamalla kutsua hotellin filippiinolaitosmiehen vaihtmaan lukon.
Jussin ja Rion aiemmat hyvät välit olivat jotenkin hapantuneet vuoden aikana oltuaan hotellin pääminibaarimiehenä.Rio kyllä piti nuoremman ja viikonloppuja tuuraavan filippiino-opiskelijapojan puolia,koska tämän isä sattui olemaan hotellin filippiinolaitosmiehen poika.
Näin se filippiinomafia hotellissakin jyräsi!.
Rio ei myöskään pitänyt siitä,että minibaarimiehellä oli hyvät suhteet tämän esimieheen kanadalaiseen ravintolapalveluiden manageriin sekä hotellin brittiläiseen toimitusjohtajaan.Nämä olivat olleet minibaarimiehen tukijoiina jo alusta asti. He olivat jopa järjestäneet syykuussa 2007 Jussin 60-vuotissyntymäpäiväjuhlat.
Rio oli jotenkin tullut hermostuneemmaksi työpaineiden alla,Jussin kuultua,ettei hotellin johto ollut aivan tyytyväinen ravintolamanagerin palveluksiin.Ravintolan keittiön filippiinosubchefit ja -tarjoilijattaret olivat valittaneet Rion töykeästä ja jopa kiroilevasta tyylistä kohdella alaisiaan ja tästä oltiin jo valiteltu johdolle.
Minibaarimiehen päivätyö oli alkanut jo kello kahdeksan aamulla Refetterio-ravintolan keittiön toimistossa,missä tämän piti tietokoneella kopsata raportti aamuisesta huonekohtaisesta minibaari-inventaarista,minkä pohjalta päivän minijääkaapit täytettäisiin.
Minibaarit olivat digitaalisia ja sensoripohjaisia jääkaappeja,joissa jokaisen olutpullon ja ovitaskun miniviinapullon ottaminen meni suoraan reseptionin huonekohtaiseen laskutukseen.
Tapahtui myös usein,että hotellivieras oli vain nostanut pullon ja pannut sen takaisin,jolloin Jussi aamuisin ravasi reseptionin ja tietokoneen väliä korjaamassa laskutusta.
Aamukahdeksasta kello kahteentoista ruoka-aikaan hän oli kärryillä täydentänyt ja siivonnut 7 kerroksen huoneiden minibaareja liettualaisten huonesiivoojattarien seurana.
Huoneet ja minibaarit piti olla valmiina uusien hotellivieraiden saapumiseksi.
Kello kaksitoista oli myös viimeinen huoneista uloskirjoituaika hotellivieraille.
Minibaarien hoito vaati myös tarkkuutta,koska jokaisen chipsipaketin,olutpullon ja tuoremehutetran viimeinen myyntipäivä piti tarkistaa etiketin pikkuteksistä.Hänen piti myös kollata Smirnoff-vodka-,Bells-viski- jne. miniviinapullojen korkkien tiiviys,koska monasti joku kierompi hotellivieras oli avannut pullon ja täyttänyt sen kraanavedellä taikka teellä.
Yllätyksekseen vilpin tehnyt ja ulosbuukannut hotellivieras sai lisälaskun,maksettuaan vierailunsa luottokortilla,koska reseptionissa oli kopio asiakkaan maksupalvelumuodosta.
Iltapäivällä Jussi teki viimeisen tarkastuskierroksen vapaissa huoneissa,missä hän samalla pesi minibaarien hyllystöjä saniteettilakien mukaisesti.Aamupäivä oli jo kulunut kiireisenä uusien tavaralähetysten vastaanottamisessa ja kärräämisessä yläkerran varastoon ja kirjaamisessa varastoinventaariin.
Yhdessä kuudennen kerroksen minibaarissa Jussille tuli yllätys,löydettyään melko huonosti myyvän Budweiser-olutpullon takaetiketistä juuri viimeisen myyntipäivän ylittäneen päivämäärän..
Hän oli ollut kahden viikon lomalla Suomessa kaljapullon vanhentuessa ja palannut töihin edellisaamuna.
Häntä oli loman aikana tuurannut viikonloppuisin se nuori filippiino-opiskelia sekä ravintolan keittiöstä eräs toinen filippinomiestarjoilija.
Budin kosto ja Rion viha
---------------------------------------
 |
| Budweiser-pullo |
Hän myös meni ilmoittamaan fibasta Riolle,jonka kasvot lehahtivat tulipunaisiksi,jolloin Jussi sai silmilleen pirunmoisen haukkumisryöpyn laiminlyönnistään.
Kerran yhdessä kerroksessa Jussin ollessa käytävällä kärräämässä täyttövaunuaan Rio ilmestyi paikalle,alkamalla suoraa huutoa kiroilemaan minibaarimiehelle töppäilystä kaikkien kerrosiivoojien läsnäollessa.
Tämän Jussi pani muistiinsa suurena loukkauksena.
Jussi otti vastuun kontolleen pääminibaarimiehenä,vaikka pääsyyllisinä olivat filippiinominibaariassistentit hänen lomansa aikana.
Raskaan päivätyön päätteeksi Jussi joutui ylitöinä kärräämään seitsemästä kerroksesta Budit alakerran keittiöön rikosnäytteiksi,mitä Rio oli kutsunut omat superviisorinsa pälläämään suurena kardinaalivirheenä ja opetuksena huonosta kontrollista.
Parin päivän päästä Jussi joutui täyttämään kaikki minibaarit uusilla Budeilla,Rion kruksatessa minibaarimiehen seuraavaan sopimusevaluaatiolomakkeeseen pitkän punaisen miinuksen.
Kaiken lisäksi Rio kosti Jussille,panemalla yhden intialaisen ja liettualaisen superviisorinsa päällepäsmääjiksi seuraamaan tämän selän takana,miten minibaarimies täyttää kaapn,kollaa päivämäärät ja tiskaa hyllyt.
Etenkin se Ahmed Ahneen näköinen intialainen ravintolasuperviisori oli erittäin altis huomauttamaan Jussin oletetuista virheistä,tietämättä mitään minibaarisysteemistä,ilmeisesti pönkittääkseen asemaansa Rion edessä.
Samanlaisia laaduntarkkailija/kellokalleja Jussi oli viimeksi tavannut 1970-luvulla Saloran televisiotehtaan kokoonpanolinjoilla puristakseen naiskokoajista viimeisetkin veret ulos.
Samanlaiset pirut hän oli saanut nyt olkapäilleen.
Jussin mitta oli tullut täyteen.
Loppuselvitys
------------------------------------
Hotel California ,Eagles 1976. "Don't go to Hotel California,such a lovely place.....just they can't kill the Beast..."
Minibaarimies teki päivätyönsä tapahtumasta lähtien kuin pimeässä tunnelissa intialaisen ja liettualaisen liituraidan seuratessa perässä kuin ajokoirat jänistä.
Hän oli joskus purkanut huoliaan huonesiivoojille,missä hän oli myös tehnyt virheen,koska naisilla oli tapana rollata asiat kuin ketjukirjeinä,jolloin koko hotellin henkilökunta tiesi asiasta.
Hän päätti mennä Rion esimiehen, kanadalaisen managerin puheille kertomaan huolistaan ,ojentamalla tälle samalla irtisanomiskirjeen..
Tästä pikänlaihasta ja korrektista kanadalaisesta hän sai kuuntelevan korvan,joka kehoitti Jussia kirjoittamaan henkilöstöpäällikölle kirjeen ongelmistaan.
Jussi oli detaljoidusti kirjoittanut tapahtuneesta Budweiser-skandaalista sekä Rion päivittäisestä takaa-ajosta että sairaalloisesta vainoamisesta.
Kanadalainen pyysi Jussia vielä kahdesti harkitsemaan irtisanomistaan.
Yhtenä aamuna hänet kutsuttiin henkilöstöpäällikön toimistoon,missä paikalla istuivat brittihenkilöstöpäällikön lisäksi kanadalainen ravintolapäällikkö sekä Rio Sevilla.
Haastattelussa tai oikeastaan kuulustelussa Rio kielsi Juudaksena kaiken vainoamisen.Henkilöstöpäällikkö lisäksi hyökkäsi minibaarimiestä vastaan siitä,että hän oli kertonut vainoamisesta hotellin henkilökunnalle.
Jussi vastasi,että maassa kai piti olla sananvapaus ja paineessaan hänen piti puhua jollekin huolistaan,vaikkakin myönsi tehneensä virheen puhuttuaan hotellin sisäänlämpiävän siivouspalvelun henkilökunnalle,mikä yleensäkin juoruili rolliakkalaumana kaikista hotellivieraista ja työtovereistaan.
Henkilöstöpäällikkö tuntui öykkärinä melkein samanalaiselta kiipeilijältä ja räyhääjältä kuin aikoinaan Saloran henkilöstöpäällikkö Jorma Norkela,joka piti televisiotehtaan osastoilla omia agenttejaan väijymässä työtovereitaan.
Jussin kanadalainen päällikkö yritti olla sovittelijana ja tuloksettomien kuulustelujen jälkeen pyysi Jussia käymään toimistossaan.
Tämä kysyi haluaisiko minibaarimies jäädä Rion alaiseksi,vaiko siirtyä jollekin muulle osastolle.
Jussi ei halunnut Rioa esimiehekseen.
Kanadalainen lupasi katsoa hänelle sopivaa paikkaa konsernissa,koska Crowne Plaza-ketjussa,mikä kuuluu Intercontinental-hotellikonserniin,on muitakin hotelleita Lontoossa.
Rion viimeinen kosto ja Crowne Plazan vastakosto Riolle
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| Crowne Plaza-hotelli Docklands |
Linda oli varpaisillaan koko asiasta Jussin tietäessä vuokraemännän pitävän siskonsa tyttären miehen Rion puolta.
Filippiinoveri on sakeampaa kuin minibaarin pullotettu vesi!
Samoihin aikoihin Lindalla oli uusi mieskokelas haavissaan Brightonissa asuva brittimies,jota kutsuttiin Shanghaiksi.
Karvan yli viisikymppinen Shanghai näytti 70-vuotiaalta.
Mies oli vuosikymmeniä ollut ammattisukeltajana kaakkois-Aasiassa, kuten myös Filippiineillä.
Jussia ihmetytti,miten kolme tupakka-askia päivässä polttava ja alituisesti yskivä ammattisukeltaja pystyi olemaan ollenkaan sukellukaessa ilman röökiä veden alla.
Shanghailla oli oma sukellusfirmansa palvellessaan monen öljy-yhtiön laskuun Irlannin merellä sekä Pohjanmerellä,mistä syystä Linda oli kalastanut varakkaan britin rysäänsä.
(Jussi oli käyttänyt Shanghaita taiteilijan vapaudella mallina Suuri radioryöstö- blogikirjoituksessaan)
Jussi ystävystyi Shanghain kanssa ja kerrottuaan tälle Crowne Plazan tapauksesta,britti lupasi Lindan kuullen antavansa kunnon sakinhivituksen ihan omasta kädestään hotellimanagerille.
Filippiinoviidakkorumpujen soidessa Rion Becktonin talolle,Rioa eikä tämän vaimoa enää näkynyt Lindan juhlissa Marriott Roadilla.
Sitten Rion May-vaimo muutti kampsuineen ja pahvilaatikoineen Linda-tätinsä luokse,koska Rio oli tullut väkivaltaiseksi ja jopa lyönyt nyrkillä tätä poskiluuhun.
Samoihin aikoihin Jussi oli mennyt haastatteluun Docklandsin Crowne Plaza-hotelliin minibaarimievakanssia varten.
Intialainen ravintolapäällikkö ja tämän brittipäällikkö olivat kiinnostuneita palkkaaman Jussia hotellin minibaarimieheksi,vaikka työ olisi manuaalisempaa,missä minibaarikaappien inventaarisysteemiä ei oltu vielä tietokoneohjattu.
Jussin kanadalainen manageri oli antanut myös suosituksensa.
Sitten Jussin odotellessa vastausta viikon ja toisenkin,mitään vastausta Docklandsin hotellista ei kuulunut.
Hän sai myöhemmin tietää Rion saaneen vihiä tämän paikanhausta,jolloin Docklandsin hotellin johto oli saanut kuulla Rion oman näkemyksen hakijan taustasta.
Näin myös Jussin työpaikkahakemus pistettiin jäihin kuin Docklandsin kolera-altaan sorsat sekä joutsenet.
Jussi silloin irtisanoi itsensä ja hakiessaan henkilökohtaisia tavaroitaan Refettoria-ravintola toimistosta,hänen kanadalainen managerinsa oli mukana turvamiehenä Rion mahdollista hyökkäystä vastaan.
Vuonna 2008 Jussi vaimoineen muutti Custom Houseen,mistä oli viiden minuutin kävelymatka Docklandsin Crowne Plaza-hotelliin.
Docklandsin hotellistripissä seisoi muutama muukin tunnettu kansainvälinen hotelli.
Joka kerta entisen minibaarimiehen odotellessa Victoria Docks Roadin pysäkillä numero 147 tai 241 bussia ja katsellessaan ruskeatiilisen Crowne Plaza-hotellin takaseinää DLR-junaradan toisella puolella,hänen aivoissaan alkoi kelata tapahtumat Blackfriarsin Crowne Plaza-hotellista,avaamalla yhä uudelleen sielunvammansa puoliarpeutuneita haavoja.
Lindan kautta hän oli saanut myöhemmin kuulla Rion saaneen lähtöpassit Blackfriarsin Crowne Plazasta,mikä tuli takaisin palautteena puolilämpimänä ilouutisena.
Jussi vain sääli sitä minibaarimiestä,joka Rion uudessa työpaikassa jossain nimeltä mainitsemattomassa lontoolaishotellissa tulisi kokemaan,jollei sattunut olemaan käsinvalkattu filippiino..
Cheers...Mabuhay... Rio Grande!!
 |
| Caldura. digitaalinen minibaari |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti