 |
| 1915 Leidi Stutzissa |
 |
| 1900 ca.Eleanor Roosevelt |
---------------------
Jos palataan hiukan sivuteille eli edellisen kirjoituksen Yhdysvaltojen presidenttipariskuntaan Roosevelteihin, niin silloinen laivastoattashea Franklin oli jo Lincoln-miehiä I Maailmansodan aikoina. Lincolnit tulivat olemaan 20-luvulta aina 60-luvulle asti Valkoisen Talon virkapirssejä.Lincoln tuli samoin kuin Mercury olemaan Henry Fordin Edsel-pojan lempilapsia,joidenka suunnitteluun ja muotoiluun hän pani kaikkensa,vaikka isä-Henry jarrutteli ja kumosi useitakin poikansa suunnitelmia.
Lincolnia eikä muitakaan autoja Franklin ei enää ajanut julkisesti itse Harper's Ferryn tapahtuman perästä,saatuaan poliohalvauksen Campobellon huvilallaan lokakuussa 1921.
Tulevan presidentin naisasioista ja poliohalvauksesta Harper's Bazaar- ja Vanity Fair-naistenlehdet (Turhuuden markkinat) osasivat paljastella maassa,missä yleensä perheasioita pidettiin privaatteina.
Kuuluisa kalkkunaleukainen juorutoimittaja Elsa Maxwell oli eräs sensaatiojournalismin uranuurtajia. Elsan radiopaljastukset olivat melkein yhtä suosittuja kuin FDR:n radiotakkapuheet.
 |
| Rooseveltin 1932 käsikontrollinen Plymouth PA Phaeton |
Yllätykseksi Edsel Ford antoi Franklinille 25.000 dollarin shekin vaalirahastoon.
Eleanorit taustalla hymyilivät potrettikuvan salamassa.
Kummatkaan Eleanorit eivät olleet autonaisia.
V.1939 Ison Britannian kuningatar Mary kuningasparin virallisella vierailulla sai FDR:ltä "kyytiä" presidentin ajelluttaessa rouvakuningatarta New Yorkin osavaltiossa sijaitsevan Rooseveltien Hyde Parkin tilan mailla v. 1936 käsikontrollisella Ford Phaetonilla. FDR oli asennuttanut autoonsa jopa tuhkakupin,koska preidentti nautti ajamisesta ja tupakoinnista.
Kuningatar oli kertonut ajelusta kirjoituksessaan "Driving with FDR",mitä otsikkoa oltiin ilmeisesti lainattu filmiin "Driving Miss Daisy",jossa kuuluisa baritoonifilmiääni Morgan Freeman ajoi shaföörinä georgialaista vanhaa neitiä Jessica Landyä 1949-mallisella Hudsonilla.
Englannin kuningasparin vierailulla mukana ollut pääministeri Winston Churchill oli saanut samoin FDR:ltä kyytiä, presidentin ajellessa uhkarohkeasti feetonillaan Hudson-joen vehreitä penkereitä pitkin.
Siinä vauhdissa sattui Winstoninkin sikarintuhkaa tippumaan muuallekin kuin FDR:n kojelautatuhkakuppiin.
 |
| FDR:n 1936 Ford-avofeetoni käsikontrollein. |
 |
| Driving Miss Daisy 1989 |
Joulukuun 7 päivä 1941 Pearl Harborin japanilaishyökkäyksenä sai FDR:n julistamaan sodan japanilaista imperiumia vastaan.
Pian armeijaan kutsuttavat nuoret miehet nautiskelivat täysin palkein avoautoilla ajosta,bourbonista,big bandeistä sekä nuorista naisista.
Anton Myrer itse myös Harvardin käyneenä kuvaa harvardilaisten poikien opiskelijaelämää kirjassaan "Viimeinen kabrioletti" 1937-mallisella Packard Super 8-avoautolla "Tsaarinnalla" vuoden 1940 syksyllä seuraavasti:
 |
| 1937 Packard 120G-avoauto |
------------------------------------
--Rakastan tätä autoa!
Russ oli sanomassa.
--Tarkoitan sillä oikeata rakkautta eikä se ole mitään ohimenevää vouhotusta.
--Tuollaista emme koskaan odottaneet sinulta!
Chris vastasi.
--Toden puhuakseni en haluaisi pelästyttää teitä,että käyn ihan kuumana sen vaihteiston takia.
Russ lisäsi.
--Joskus en ole aivan varma onko sinun kaikki ruuvisi tallella.
Chris huokaili.
--Koska olen sellainen "kurrilaattori" toden puhuakseni.
Russ vastasi.
--Mitä sinä oikein meinaat?
--Vaadin vastausta!
Virdon tivasi.
--Voi Jeesus ja vielä viiden ällän ylioppilas....se merkitsee latinaksi kärrynpalvojaa!
Russ huudahti naputtamalla ohjauspyörän kromattuja banjopinnoja kämmenpohjallaan.
--Jeessöör----kun olen liukumassa vanhalla Tsaarinnalla,tunnen itseni yhtä vastustamattomaksi kuin Cary Grant.
Kääntyessään Nancyn puoleen Chris sanoi:
--Tiesin Harvardin pilanneen sen!
--Enkö olekin mielestänne vastustamattoman näköinen....mmmmmffff?
Olimme juuri lähteneet Seilerin Ten Acres-ravintolasta tanssimasta Gene Krupan tahtiin ja nyt oltiin ajamassa jossain Framinghamin eteläpuolella..
Minulla ei ollut hajuakaan,missä oltiin eikä Russkaan tiennyt. Jean-Jean oli lainannut Tsaarinnan Russille koko illaksi.
Olimme juuri panneet taakse puolet opiskeluvuosistamme ja pärjänneet jopa melko hyvinkin kaikki huomioon ottaen..ja nyt halusimme hiukan juhlia.
Vähän aikaa sitten olimme vieneet tytöt katsomaan Cary Grantin ja Joan Fontainen Epäilys-leffaa,joka oli ollut sellainen hienostuneempi kuka-oli-murhaaja-kuva ja mistä tykkäsimme. Sen perästä ajoimme North Endin ravintolaan,minkä paikan Russ tiesi....Monte's,minkä omistaja näytti ihka-aidolta meksikolaiselta kenraalilta tarjoillessaan Spagetti Vesovio-annoksia suurissa sinsisssä kulhoissa.
 |
| Suspicion,Alfred Hitchcockin trilleri |
Aterioinnin jälkeen seurue keskusteli päivän politiikasta kuten Joe Kennedyn nimityksestö Lontooseen suurlähetilääksi..sekä natseista.
Tom Dorseyn orkesteri "Sentimental Swing Gentlemen" päästi yöhön saippuamaista soittoa korkealta hotelli Astorin kattoterassilta Manhattanin yläpuolella.
Sitten tuli mukaan pasuuna täyteläisenä ja uneliaana kuin koko porukkamme kaikesta juhlimisesta..
Parisenkymmenen minuutin perästä olin onnistunut kantamaan puolivelton Nancyn Packardin vihreänahkaiselle penkille.
Vasen käteni oli kuoleentunut kantamisesta enkä pystynyt vetämään sitä pois saamatta tukea mistään.
Toinen käteni oli selvittänyt muutaman kangaskerroksen ja päässet siihen pisteeseen haarojen väliin,missä tuntui jokin pyöreämmältä..
Nancy tyrkkäsi käden hiljaa sivuun.
Siirsin sen takaisin Nancyn mutistessa.."Ei George!"..mutta tällä kerralla käsi pysyi kummun päällä.-
--Rakastan sinua!
Kuiskasin huulteni liikkuessa hänen sievällä korvalehdellään.
-Olet niin kultainen..
--Niin sinäkin minusta..
Nancy vastasi.
Nancy ei lausunut enää sanaakaan liikahtamalla allani pikkuisen..oliko se vastarintaa vaiko myöntymistä,en osaisi eläissänikään kertoa.
Käyttäytymiskoodi,mitä kunnioitimme niinä rakkaina ja nyt kuolleina päivinä määräsi,että jos poika menee liian pitkälle,niin tyttö estää pelin.
Silloin poika kuuliaisesti pysy rajojen ulkopuolella.
Jos poika käyttäytyi kiltisti,niin tyttökin käyttäytyi kiltisti.
Mutta olimme tehneet Russin kanssa sopimuksen,koska oli pareja,jotka menivät niinsanotusti loppuun asti ja nauttivat käsittämätöntä kunnioitusta keskuudessamme.
Ja lisäksi tietenkin Jean-Jean,maailmanmies ja aina niin voittoisa Jean-Jean,joka kerran sanoi savunharmaiden silmien kiiluessa huvittuneen näköisinä:
--Tietysti se panttaa vastaan,George!
--Yhteiskunta vaatii sitä.
--Naiselle on luonnollista vastustaa ja miehen pitää aina voittaa niinkuin luonnon tasapainoksi.
--Se on kuin liittymistä eräissä tanssilajeissa.
--Pinnan alla piilee se rituaali tytön halutessa lempiä ja se haluaa sitä yhtä paljon kuin sinäkin...ehkä vielä enemmänkin kuin sinä itse...
--Onkohan sellainen edes totta?
Kysäisin.
--Ehkä?
Alan kuulla etupenkiltä ääniä,keinumista ja jousien kitinää sekä rytmisen liikkeen keinuntaa,kiihtyvää hengitystä sekä erittäin pehmeätä vaikerrusta.
--Kuumaa ja raskasta.
Ajattelin keskityskykyni häiriinnyttyä.
Chris ei ollut toisten tyttöjen kaltainen,vaan viileä,varautunut sekä varovainen.
Siitä hehkui jotain rajatonta avoimmuutta elämää kohtaan ja jotain herättävää intohimoa keinuvassa kävelytyylissään ja kullanvihreiden silmien tanssia sekä huulten täyteläisyyttä.
Ja se rakasti Russia varauksettomasti ja laskelmoimatta...se halusi Russia.
 |
| 1940-luvun teiniparit ajelulla |
--Oliko se totta?
-Mitä täällä oikein tapahtuu?
--Olivatko ne jo...?
Jotenkin niiden seuraaminen heitti minut intohimoiseksi ja peitin Nancyn näkymättömät kasvot suudelmaryöpyihin ja aloin kihnuttaa reidenvartta hiljaisessa huumassani.
Olin jo päässyt sukanvarteen asti sekä sukkanauhan kiinnikkeeseen ja sitten kovaan elastiseen reunaan.
--Sukkaliivitkö?
--Tietty!
Kysymykseksi tuli sen avaaminen ja muutaman yrityksen jälkeen pystyin avaamaan sukan sekä rullaamaan sukkaliiviä ylöskäsin kunnes pääsin sisälle.
Käsi oli jo sisällä ja kourin kömpelösti pienessä kaartuvassa onkalossa,kun siellä tuntui olevan toinenkin este----herrajumala sentään----jokin harsomainen ja pitsinen kangas.
Nancy hengitti nyt kiihkeästi,kehon litistäessä kovasti kättäni vasten.
--Olin siellä!
Huohottaessani ja puolihuippauksessa haarukassani tuntui sykkivän jokin kivuliaasti alkaessani tuumaamaan,että saattaisi sittenkin kuin uskomattomalta se tuntuikin,että jotain oli tapahtumassa.
Sivutaskussani oli kondomi,jonka olin ostanut mahdollista tapahtumaa silmällä pitäen ja ajatellessani sitä yhä enemmän mielipahani oli lisääntymässä.
--Miten pirussa et pannut sitä päälle tytön näkemättä?
--Miten taikuri Houdinikaan pystyisi taikomaan sitä tähän hätään päälle?
Mieleni oli jo karkaamassa unohtaessani melkein,että siinä olisi pitänyt suudellakin kiihkeästi.
Ajattelin Dalia,joka aina kävi ostamassa pakkauksen tuoreita kondomipakkauksia heittämällä vanhat metsään.
--Voi jeesus sentään!
Huudahdin kerran sille.
--Et ole edes käyttänyt niitä kertaakaan!
--Se on niinkuin armeijassa,George!
Dal oli katsonut minua silmät viirussa.
Dal oli nainut montakin naista,kahta highschooltyttöä,yhtä tarjoilijatarta ja yhtä kenkäkauppiaan muijaa.
Toisin kuin Jean-Jean Dal kuvaili aktinsa pikkutarkasti.
--Ehket tarvitsekaan niitä pitkään aikaan.mutta tilaisuuden tullessa sinun pitää varautua.
--Ymmärrät kai,mitä tarkoitan?
 |
| 1940-luvun autokoulu. |
Me suudeltiin niin kauan,että henki loppui Tsaarinnan matalan kangaskaton peittäessä meidät kuin beduiiniteltta.
Oli hyvin mahdollista ,että nyt jotain tapahtuisi...Miksei?...ja me oltiin mielestämme aikuisia ja haluttiin toisiamme ajan valuessa sormiemme välistä kuin timanttipöly.
Hetki oli tullut,jolloin maaginen mysteeri piti vallata.
Bud Logan,joka oli työskennellyt kaverinani sokeritehtaan aumassa oli kerran sanonut minulle aktin olevan niin kuvaamattoman ihmeellistä,ettei puoltakaan siitä voisi edes kuvitella.
Yhtäkkiä kuulimme naurunrömähdystä,mikä sai minut hyppäämään ylös.
Russ kiipesi selkänojan yli naama täynnä pelkkiä silmiä ja terävää nenää.
--Grog,sinä kiemurtelija!
--Jätä meidät rauhaan!
Valitin kuumana.
Nancy oli kiemurrellut altani pois mutisemalla jotakin Chrisin maanitellessa:
--Lopeta jo,Russ!
--Annatko anteeksi,Grog?
Russ kysäisi ajaessamme kaupunkiin päin.
--Toivottavasti poikasi ei saanut kylmää,kun Tsaarinna on hiukan vetoisa tähän vuodenaikaan?
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Autoilun alkuvuosina papit saarnapöntöstä manailivat,että sunnuntaiajelut vähensivät sanankuulijoita.
Nykyinen sunnuntaiajelu taas on päätöntä kruisailua kirkuvien mukuloiden kanssa MacDonaldsiin tai Kentucky Fryhin tila-autossa.
Auto ei enää palvele eliitin kerskakaluna,vaan jokamiehen ja- naisen työkaluna.
Se ei ole enää sellainen vapautusmasiina sufragettiliikkeessä,jolloin tiukat kureliivit heitettiin lumppukoppaan.
Siitä oli tullut vastakohtaisesti hampurilaismahaan pesiytynyt lapamato ja loinen,jota varten puurretaan ylitöitä sen ylläpitokustannuksien maksamiseksi.
Autot eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä autoja,vaan olohuonekonttoreita varustettuna viimeisillä digiteknologian laitteilla tauluteeveistä ja ipadeistä globaalisiin navigointilaitteisiin.
Autovarkaiden iskiessä parutaan kuin linna oltaisiin viety.
 |
| 1966 Papinpojan musta Mercury Comet Caliente topdown |
Papinpojan viimeinen kabrioletti
--------------------------------------------------------
Molave Park Subdivision
Paranaque
Metro Manila
 |
| 1975 Oldsmobile Cutlass Supreme |
Tallissa odotteli Jussia uusi lelu 1966-mallinen ja umpimusta avoauto Mercury Comet Caliente,mikä oli tullut vaihdossa 1975-mallisen Oldsmobile Cutlass Supremen kanssa päisin.
Jussi oli aina halunnut avoautoa.
Hän oli opettanut vaimoaan ajamaan ensiksi Manilassa eri nelivetoautoista kootulla Toyota Land Cruiserilla,missä oli aito MacArthur-jeepin Wrangler-kori ja lasikuituinen Daihatsu Feroza-katto sekä korkeat maastoläskit allaan.
Autokouluautona ohjaustehoton maasturi oli miehellekin vaikea ajettava,mutta rouva muutamaan katutolppaan törmättyään ja muutamien naapureiden bermudanurmikoiden myllättyään maastorenkailla päätyi pysymään kadulla.
 |
| Papinpojan Toyota Land Cruiser Feroza Top Mervillen portilla.. oikealla. Juhart |
Gerry ajaa yleensä hitaasti.
Näin hän aina ajaa palatessamme asuinalueemme kukkeloista,missä alkoholia ollaan tarjottu aamukolmeen asti.
Gerry ei käytä alkoholia paljon..ehkä joskus vain valkoviinilasillisen ,vaikka hänen edesmennyt Catalina-äitinsä Baguiossa viihtyi päivisin naapurin rouvien mahjongpöydissä San Miguel-rommin vahvistamana.Antero Dela Cruz perheen päänä joutui monasti hakemaan rouvansa naisistujaisista köksäämään perheelle illallista Session Roadin apteekkinsa suljettuaan.
Gerry pitää kabrioletin ohutrinkisestä ohjauspyörästä kiinni punalakatut sormet rystysistä valkoisina ja sievä leuka eteenpäin sojottaen.
Vaimoni kauneus saa minut monesti melkein pyörtymään,vaikka hiljakkoin hänen poskensa ovat alkaneet laskeutumaan iän mukana ja silmien alustat tummumaan jatkuvista kardiologiahoiturin yötuureista.
Hänen kastanjanväriseksi muuttunut tukkansa hehkuu rusottaen keltaisten katulamppujen valossa.
Hänen ei tarvitsisi värjätä hiuksiaan harmauden peitoksi,vaan tekee sen vain mielensä piristykseksi ja peittääkseen pikimustat filippiinohiuksensa,joista Pohjolan naiset olisivat vain kateellisia.
Itse katselen silmät sirrellään tuulilasista omaa pellemäistä ja otsauurteista pläsiäni.
--Toivottavasti rouva antaa anteeksi muutamasta lisäpaukusta ja mahallisesta san Miguelin Pale Pilseniä?
Se kyllä ymmärtää,etten osta kotiin kaljaa kuin lauantaiehtoisin,vaikka on useasti suuttunut siitä ja käskenyt vaihtamaan kortteeria,etenkin silloin,kun olen kutsunut naapureiden filippiinoherroja nauttimaan talon etuverannalle nauttimaan Manilan lentokenttäterminaalin taxfreejuomia.
Se on jopa lääkärikirjasta keltaisella markkeritushilla vedellyt otsikoiden yli kirjoituksia alkoholismista ja kyräillyt puhelakossa viikon kärsimyksiäni detoksissani.
Yleensä olen päässyt jaloilleni päivässä.
Luovia taiteilijoita Gerry ei ole koskaan ymmärtänyt,koskei niiden käyttäytymismalleja koskaan löydy Encyclopedia Britannicasta eikä sydänteho-osaston hoitoprotokolleista.
Olemme yhdessä sen kanssa kestäneet monia muita koettelemuksia,hän sydäntehohoiturina ja minä nykyisenä taiteiljankuvana sekä entisenä arabialaisfirmojen ostopäällikkönä. Asuinpaikatkin ovat vaihtuneet kuin Bonnien ja Clyden pakomatkoilla,vaikka kivisokkelitalo on pysynyt Manilassa ankkuripaikkana.
Olemme kuin kaksi lainsuojatonta paossa jossain betoniluolassa Lontoon Eastendissä.
Gerry ajaa varovaisesti väistämällä vastaantulevia asuinalueen pääportista vastaantulevia autoja,jotka filippiinotavan mukaisesti ajavat pitkät valot päällä.
Niiden ajajat eivät tunne ohjaupylväässä olevan mitään valokytkimiä tai jos löytävät sellaisen,eivät tiedä,että sieltä voisi löytyä lyhkäset ja jopa parkkivalotkin.
Vilkutkin niille ovat turhia kapineita,koska vain hullut ulkomaalaiset käyttävät sellaisia.
Jouduin sisrstämään yhä enemmän silmiäni sokeuttavissa valokeiloissa rouvan ajaessa mielestäni juopuneita puhelin- ja valotolppia ja autoja väistellen noin kahtakymppiä.
Hän yhtäkkiä kääntyy vasemmalle kotiporttiamme kohti ja nytkäyttää pitkän ja mustan kabrioletin tolppien välistä talliluiskalle, auton oikean kyljen kirskuessa takorautaportin vääntyneen koristeen piirtäessä valkoisen vauhtiviivan mustaan selluloosaväriin.
Gerry vetäisi avaimen virtalukosta pistämällä ne mustaan Louis Vuiton-nahkaveskaansa alkamalla tönimään minua sillä ulos hanttimiehen ovesta päivällä leikkaamalleni bermudanurmikolle.
Liukumalla putosin mahalleni nurmikolle nelivetoasentoon,mutta onnistuin jotenkin nousemaan portinpylvääseen tukien pystyasentton
Nuppiini oli hiljaa kiivennyt kauhukuvia vanhuudesta,koska selkäruotorikosta puutunut vasen kinttu ei edes selvinpäin toimi normaalisti ja oikean jalan nilkka oli luutunut väärin kerran hypättyäni kuormapalettipinon päältä King Faisal-sairaalan materiaali-inventaarion aikana lääkevaraston betonilattialle.
Gerry on sanonut,että ryhtinikin on kumartunut kuin vanhalla ukolla ja miestissit roikkuvat läpykköinä luisen rintakehän päällä kuin työrukkaset peukalot pystyssä verstaan naulassa..
Hän usein jopa läiskii kämmenellä selkääni kuin sadomasokistinen Mabini Streetin hierojatyttö istuessani tuntitolkulla kyyryssä tietokoneen monitorin edessä.
Vihdoin astuessamme makuuhuoneeseen koettelen kielenkärjelläni huuliani ja kitalakeani,etten ole vain unohtanut yläleuan tekareita isäntäväen vessan lasihyllylle tai oksentanut niitä niiden vessanpönttöön.
Gerry istuutui rottinkivuoteen reunalle potkaisemalla Clarksin nahkakengät marmorilattialle.
--Voistikos Jussi hieroa vähän jalkojani,kun jalkateräni ovat niin puuduksissa?
--Ne on niitä diabeteskipuja!
Otan hänen pienen numero viiden lattajalan käteeni ja alan hieroa.
--Ei ninn kovaa!
Gerry kiljaisi kivusta.
--Ihan varovaisesti..en ole puusta veistetty kuin Manilan katedraalin Neitsyt Maaria!
Katson pikkunärkästyksessäni tämän kasvoja,mitkä profiilista näyttivät välistä kuunvalossa ternoleninkiseltä filippiinokaunottarelta ja sikaria polttavalta igorotrouvalta.
 |
| Ternopukuinen filipinaleidi Juhart 2012 |
 |
| Sikaria polttava igorotleidi Juhart 2004 |
Gerry näytti silti kauniilta,toisin kuin talomme residenssipiru ja hänen vanhin Fhely-siskonsa,joka päivisin muuttui kasvoiltaan kirkontornin kivisestä ilmestyskirjan pedosta "Vaimoni on noita"-TV-sarjan noitaäidiksi.
Hieronnan perästä Gerry jäi seisomaan makuuhuoneen ikkunan hyttysverkon eteen ja katsomaan mustaa avo-Mercuryä betonisella talliluiskalla.
--Tuo sinun autosi muistuttaa ruumisautoa.
--Miksemme voisi ostaa sen tilalle minivaniä?
Napsauttaessani kaukokapulasta television päälle jäin katsomaan toviksi Viva-filmin entisen Filippiinien presidentin ja entisen kovistähden Joseph Erap Estradan filmiä Asyong Salonga..ja vastasin:
--Jos haluat,niin maalautan sen vaikka huomenna valkoiseksi tai ehkä punaiseksi.
--Voisin ehkä satsata vaikka Dupontin akryylimaaleihin enemmän ja antaisin Merville Access Roadin maalikaupan filsupojan sekoittaa oikein hologrammisen fleikkimaalin.
--Senvärisellä autolla kun käyt Balagbagin vihannestorilla ostoksilla ja kaadat vahingossa Mercuryn kromipuskurilla nurin jonkun torimyyjämummon,niin paikalta paettuasi kukaan ei pystyisi kertomaan auton väristä,kun varjossa ja auringonvalossa värisävyt muuttuvat pinkistä purppuranpunaiseksi.
--Tuo sinun musta rumiluksesi on liian pitkä ja leveä,että tarvitaan tori sen kääntämiseksi.
Gerry vastasi naljaillen.
--Ja alappas nukkumaan siitä,koska aamulla pitäisi ajaa Sacred Heartin kouluun Mervillessä,missä pidetään nuorimman tyttäresi Ritz Babyn lukuvuoden päättäjäisiä.
--Puheissasi ei ole mitään tolkkua!
Mutisen itsekseni siitä,että oma äitruustinnakin käski minua jo kerran jos toisenkin mennä siitä nukkumaan,kun opiskeluaikoina saavuin seilissä kotiin Penan Saluunasta....ikäänkuin nukkuminen selvittäisi oloani.
--Annankos diapamin kielesi alle,että rauhoitut?
--En jaksa koko yötä kuunnella monologejasi.
Gerry lisäsi.
Yritän ummistaa silmäni diapamin sulaessa kieleni alla aukaisemalla sisäsilmieni eteen menneen ajan mustavalkoisen laajakankaan,missä vilkkui tähtikuvioita kuin Bio-Salon Hopalong Cassidy-leffan alussa.
Alan hymyillä kettumaisesti ja taputan vaimon kättä vieressäni sanomalla:
--Olen ihan vesiselvä ja yhtä hiljainen kuin keskiyö ja täynnä elämänriemua.
Sisäsilmieni eteen ajaa edesmennyt äitini Mulanniemen mustalla T-Ford -feetonilla,minkä sufletti on viikattu taakse sekä tuulilasi taitettu konepellin päälle.
Äiti ajurinpenkiltä huudahti:
--Kom bort...sanoi kuolema ruohtalaeselle!
Auton takapenkillä istuva Charlie Chaplin knalli kiharoillaan kenollaan lisäsi:
--Take a back-seat..you rusty Romeo!
 |
| Mulanniemen viiksifoordi Juhart 2011 |
 |
| Charlie Chaplin in Hollywoodland Juhart 2001 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti