 |
| El Palikero (Playboy)-Lover's City-maaseutubussi. Kuljettajana rakastelija-Jimmy. 1970-luku |
 |
| 1898.Espanjalaisen Manilan kartta |
V.1903 yhtiöllä oli n.3000 sähkövaloasiakasta. Amerikkalaisten otettua herruuden amerikkalaisespanjalaisen sodan päätyttyä,Toinen Filippiinien Komissio avasi tarjouskilpailun lokakuun 2. päivänä 1902 Manilan julkiselle raitiotieverkostolle ja detroitilaisen Charles M. Swiftin voitettua ainoana tarjoana maaliskuun 24. päivänä 1903 tarjouskilpailun ,Meralcon fransiisi annettiin Mr.Swiftille.Poliitiikassa jo silloin tarjottiin kavereille herkullisia hyväveliprojekteja. Ilmeisesti silloisella Filippiinien kenraalikuvernöörillä William Taftillä oli paksut sormensa pelissä. Filippiinot ovat aina olleet kiitollisisia amerikkalaisille Hollywoodin tuomisesta saarilleen,jopa amerikkalaisesta poliittisesta korruptiosta,jota he ylpeinä kehuvat jopa parantaneensa omaksi taidelajikseen.
 |
| 1900-luku.Hevosvetoinen tranvia (trambia paikallisten matkustajien tagaloginkielessä) |
 |
| 1900-luku.Manilan tranvia Plaza Goitissa |
 |
| 1930-lukuinen tranvia San Marcelino-Pasay |
 |
| William Taft |
Raitiotieverkoston rakentaminen aloitettiin samana vuonna ja Meralco rakennutti toisen höyryvoimalaitoksen Isla Provisoraan,mikä sähköisti raitiovaunuliikennettä sekä lisäksi myi sähkön jakelua asiakkaille.
Meralco täten pystytti jalustan vahvalle julkiselle liikenteelle ,mikä jatkoi kasvamistaan II maailmansotaan asti..Sillä oli käytössä 170 raitiovaunun fliitti jo 1920-luvulla,ennen kuin se siirtyi myös vaiheittain busseihin vuosikymmenen lopulla.
William "Fat Bill" Taftillä saattoi olla myös sormensa pelissä White Motor Companyn edustuksen perustamisessa Manilaan tultuaan valittua Yhdysvaltojen presidentiksi v.1909.Hänen ensimmäinen presidentin virka-autonsa oli 1910-mallinen 40 hp White M-höyryauto.
 |
| Preidentti Taftin White M "Steamer" Presidential Automobile |
 |
| 1911 Manilan Bachrach's Garage & Taxicab Co. Inc-White- kuorma-autoedustus ja taksiyhtiö.V.1911 White esitteli 3-tonnisen kuorma-autonsa |
 |
| 1945.Pommituksessa tuhottu Bachrach Motor Co:n rakennus. Perustettu v.1901 |
Yksikään sotavangeista ei jäänyt eloon.
Japanilaishallinto oli ottanut Meralcon tranviat hoidettavakseen,mutta v.1945 amerikkalaisten suurissa Manilan pommituksissa kalusto melkein tuhoutui täysin.
 |
| 1942 Manilan Open City ja tranvia-ratikka,jonka katolla toivotetaan japaniksi ja tagalogksi terve- tulleiksi valloittajia kaupunkiin |
Sodan jälkeen silti bussikoriteollisuus hiljaa nousi pyörilleen amerikkalaisten auttamana.
 |
| 1938 Lawton Plaza.Tranviat, bussit ja hevoscalesat sovussa. Bussit ovat Manilassa koritettuja 1937-mallisia Fordeja |
 |
| 1946. Ensimmäinen "Töpöhäntä-jeepney", joka pohjautui alkuperäiseen MacArthur-sotajeeppiin |
Medina Transit hävisi oikeusjutun.
Siitä huolimatta sodanjälkeinen bussikokoonpanoteollisuus kukoisti.
Amerikan aika 1946-76
--------------------------------
 |
| 1920-luku.Plaza Moraga,Manila |
Maassa ajatellaan,että se,joka on treffeiltä tai kutsuilta myöhässä,on myös varakkaampi,jolla myös on varaa olla myöhässä.
Amerikan aika bussiteollisuudessa taasen merkitsi amerikkalaisten autojen kokoamista joukkoliikenteeseen
Maahantuojiahan oli runsaasti Fordeille,GM:n automerkeille,Chrysler-tuotteille,International Harvestereille,Studebakereille,Hudsoneille,American Bantameille sekä Willys-Overlandeille.Willykset ja American Bantamit päätyivät autocalesa-takseiksi jeepneyden edeltäjinä.
 |
| Yläkuvassa kaksi American Austin Bantam- jitneytä ja alakuvassa sodan- jälkeinen ns. Töpöhäntä-jeepney. |
Jeepney-nimen alkujuurista on olemassa kaksi versiota:
1.Jeep ja Jitney yhdessä tekee Jeepneyn.
2.Jeep ja Knee (polvi) tekee Jeepneyn,koska matkustajat joutuvat istumaan polvet vastakkain.
1940-luvun loppu ja 1950-luku oli sitä Amerikan aikaa,jolloin Manilasta oli syntynyt Kakkois-Aasian napa yliopisto- ja bisnessmetropolina.
Japani,Etelä-Korea ja Formosa (Taiwan) olivat vielä silloin konttausiässä uinuvia ja kasvavia talousihmeitä.
1.Jeep ja Jitney yhdessä tekee Jeepneyn.
2.Jeep ja Knee (polvi) tekee Jeepneyn,koska matkustajat joutuvat istumaan polvet vastakkain.
1940-luvun loppu ja 1950-luku oli sitä Amerikan aikaa,jolloin Manilasta oli syntynyt Kakkois-Aasian napa yliopisto- ja bisnessmetropolina.
Japani,Etelä-Korea ja Formosa (Taiwan) olivat vielä silloin konttausiässä uinuvia ja kasvavia talousihmeitä.
Manilan suurempia amerikkalaisia bussikorittajia olivat Bacharac Motor Companyn ja Manila Trading & Supply Companyn lisäksi mm.Liddell and Company (Wayne Bodies),Ramcar Inc.(Wayne Bodies) sekä Manila Motor Works (Superior Bodies),jotka valmistivat kaupunki- ja maalaisbusseja amerikkalaisille alustoille.Teräskoristen kaupunkibussien mallit olivat täysin amerikkalaisten vastaavia,mutta maalaisbussien puukehikkoiset korit juontuivat 30-lukuisisista barriotimpurien taidon näytteistä.
 |
| 1948 International KB-bussi Waynen korilla. Ramcar Inc.Kaupunki-ja koulubusseja |
 |
| 1948 Chevrolet Loadmaster-bussi.Liddell and Co. |
 |
| 1952 Ford F-6-bussi,La Mallorca- Pambusco.Manila Trading & Supply Co. |
Bussilinjaliikenne alkoi samoin kasvaa monella uudella yrittäjällä,jotka pääkaupungissa taistelivat samoista reiteistä.Manilasta pohjoiseen ja etelään Luzonin saarella suuntautuva pitkän matkan linja-autoliikenne samoin sai useita yrittäjiä.
Medina Transit ja La Mallorca (-Pambusco) olivat vanhimpia linja-autoyrittäjiä ,La Mallorca jo vuodesta 1926 asti.
La Mallorca koritti myös omat bussinsa.Japanilaismiehityksen aikana se ei liittynyt japanilaishallinnon kontrolloimaan Filipino Bus Drivers Associationiin ainoana liikennöitsijänä.
Luzonin eteläprovinssiin Bicoliin syntyi Bitranco-bussiyhtymä v.1946 (Bicol Transportation Co,) jonka seuraajaksi myöhemmin tuli Pantranco South,joka nykyään kantaa nimeä Philtranco.Manilasta pohjoiseen samoin liikennöi Baguioon Pantranco North,joka alunperin kulki nimellä Benguet Suro Line-nimellä.Kummassakin tapauksessa Pantranco oli ostanut ko. bussifirmat.
Ainoana suurena Luzonin eteläosaan liikennöivänä bussifirmana Pantrancon ohella säilyi BLTBCO eli entinen BLTCo ),Batangas-Tayabas-Lucena-Bus Company.
Manilasta pohjoiseen ja Baguioon ryhtyi liikennöimään Tarlacissa perustettu v.1946 Philippine Rabbit,jonka väitettiin saaneen nimensä väärinkirjoitetusta Philippine Rapid-sanasta.Yhtiön omistajat kuitenkin väittivät kanisanan juuri merkinneen nopeata liikettä firman logona.Samalle reitille saapui myös kilpailemaan kanin kanssa Victory Liner.
Victor Linerin perustajan Leonardo Hernandezin nousu liikennöitsiäksi kävi monen muunkin alottelijan tietä japanilaismiehityksen ajalta.
Hänet pakotettiin työskentelemään japanilaisille miehittäjille moottorien huollossa ja aseiden korjauksissa.
Samanaikaisesti hän salaa huolsi vastarintasissiliikkeiden ajoneuvoja,korjaamalla niiden aseita.
Japanilaiset vieraillessaan Leonardon korjaamossa olivat pakkovärvänneet automekaanikon, opittuaan tämän osaavan purkaa jeeppejä ja koota niitä pika-ajassa. Vastalahjaksi japsit vangitsivat hänet epäiltyään tätä vehkeilystä vastarintasissien kanssa.Hän päätyi Manilan Intramurosissa sijatsevalle Fort Santiagon vankileirille, selviytymällä vankeudestaan vain pienillä riisikakuilla vapautumiseensa asti 1945.
V.1945 vapauduttaan Leonardo veljensä Eugenion kanssa päättivät ryhtyä myymään kuorma-autolla patisia ja bagoongia (Patis--kalakastike,bagoong--anjovislevike) ja samalla etsimään varaosia ajoneuvonsa ylläpitoon.
Varaosia löytyikin silloin amerikkalaisten joukkojen taakseen jättämistä M-38-jeepeistä sekä 6-pyöräisistä Chevrolet-kuorma-autoista (weapons carriers),ilmeisesti myös DUKW-amfibioautoista,mitkä kulkivat Chevroletin kansiventtiilikuutoskoneilla.
Pula-aikana kun mitään joukkoliikennettä ei ollut tarjolla,jolloin veljekset ottivat liftareita kyytiin lavalle.Monet amerikkalaiset sotilaat jopa maksoivat kyydistä dollareilla ja kolikoilla,jolloin velipojat päättivät nikkaroida lankuista istuimet lavalle.Matkustajamäärän lisääntyessä he päättivät pyytää filippiinokiinalaista kaveriaan Po Chuaa kokoamaan ylijäämävarasto-osista kuorma-auton matkustajaliikenteeseen.
Amerikkalaisista kolikoista he äkkäsivät Victory-sanan ja Manilan vapauduttua ihmisten hurraillessa Victory..Victory!,Victory Liner-linja-autoyhtiö perustettiin.
Medina Transit ja La Mallorca (-Pambusco) olivat vanhimpia linja-autoyrittäjiä ,La Mallorca jo vuodesta 1926 asti.
La Mallorca koritti myös omat bussinsa.Japanilaismiehityksen aikana se ei liittynyt japanilaishallinnon kontrolloimaan Filipino Bus Drivers Associationiin ainoana liikennöitsijänä.
Luzonin eteläprovinssiin Bicoliin syntyi Bitranco-bussiyhtymä v.1946 (Bicol Transportation Co,) jonka seuraajaksi myöhemmin tuli Pantranco South,joka nykyään kantaa nimeä Philtranco.Manilasta pohjoiseen samoin liikennöi Baguioon Pantranco North,joka alunperin kulki nimellä Benguet Suro Line-nimellä.Kummassakin tapauksessa Pantranco oli ostanut ko. bussifirmat.
Ainoana suurena Luzonin eteläosaan liikennöivänä bussifirmana Pantrancon ohella säilyi BLTBCO eli entinen BLTCo ),Batangas-Tayabas-Lucena-Bus Company.
 |
| La Mallorcan 22. syntymäpäivä syyskuun 22.1948.Kuvassa uudet 1948-malliset Ford F-6-bussit,La Mallorcan itse korittamina |
 |
| 1946 La Mallorca Ford-bussi |
 |
| Bitrancon 2-vuotisjuhla syyskuussa 1948. 1948 Ford F-6-bussi. Pääkonttori Daragassa Albayssa. |
 |
| 1960.Pantranco North International Harvester bussi |
 |
| 1961 Pantrancon IH-maalaisbusseja Cummins-dieseleillä. |
 |
| 1964 Philippine Rabbit Hino-bussi |
Victor Linerin perustajan Leonardo Hernandezin nousu liikennöitsiäksi kävi monen muunkin alottelijan tietä japanilaismiehityksen ajalta.
Hänet pakotettiin työskentelemään japanilaisille miehittäjille moottorien huollossa ja aseiden korjauksissa.
Samanaikaisesti hän salaa huolsi vastarintasissiliikkeiden ajoneuvoja,korjaamalla niiden aseita.
Japanilaiset vieraillessaan Leonardon korjaamossa olivat pakkovärvänneet automekaanikon, opittuaan tämän osaavan purkaa jeeppejä ja koota niitä pika-ajassa. Vastalahjaksi japsit vangitsivat hänet epäiltyään tätä vehkeilystä vastarintasissien kanssa.Hän päätyi Manilan Intramurosissa sijatsevalle Fort Santiagon vankileirille, selviytymällä vankeudestaan vain pienillä riisikakuilla vapautumiseensa asti 1945.
V.1945 vapauduttaan Leonardo veljensä Eugenion kanssa päättivät ryhtyä myymään kuorma-autolla patisia ja bagoongia (Patis--kalakastike,bagoong--anjovislevike) ja samalla etsimään varaosia ajoneuvonsa ylläpitoon.
 |
| M38A1-jeeppi |
 |
| DUKW eli Duck |
Pula-aikana kun mitään joukkoliikennettä ei ollut tarjolla,jolloin veljekset ottivat liftareita kyytiin lavalle.Monet amerikkalaiset sotilaat jopa maksoivat kyydistä dollareilla ja kolikoilla,jolloin velipojat päättivät nikkaroida lankuista istuimet lavalle.Matkustajamäärän lisääntyessä he päättivät pyytää filippiinokiinalaista kaveriaan Po Chuaa kokoamaan ylijäämävarasto-osista kuorma-auton matkustajaliikenteeseen.
Amerikkalaisista kolikoista he äkkäsivät Victory-sanan ja Manilan vapauduttua ihmisten hurraillessa Victory..Victory!,Victory Liner-linja-autoyhtiö perustettiin.
 |
| 1970-luku. Victory Liner-busseja Caloocanin terminaalissa |
 |
| 1959 Victory Linerin terminaali Olongapossa |
 |
| 1959 Victory Liner I luokan bussi. Valmistaja Manila Motor Works. |
Seuraavana kalustokuvastoa muista Amerikan ajan busseista,mikä päättyy Metro Manila Transitin Hino-Lovebusiin v.1976.
V.1964 Universal Motorsin kokoama Mercedes-Benz ja v.1970 M.A.N. olivat jo pyrkimässä ainoina eurooppalaisina markkinoille:
 |
| 1954 Philippine Rabbit IH |
 |
| 1954 Try-V-Tran |
 |
| 1954 Ford F-6.Antehior Et Sons |
 |
| 1960 IH McLeod |
 |
| 1959 Chevrolet ja 1957 IH |
 |
| 1963 LTBCo Ford |
 |
| 1964 GMC |
 |
| 1967 Manila Motor Works Superior Coach,1976 Metro Manila Transit Hino Lovebus ja 1970 Pantranco MAN |
+by+Universal+Motors+Corp..jpg) |
| 1964 MB.Universal Motors |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti