 |
| 18 Molave Avenue ja Jussin Brasilia-kupla. Puu on mahonkipuu. |
Number 18 Molave Avenue
----------------------------------------------------------
Syyskuun 10. päivä 2005
Jussi istui lanaiateljeensa vääntörautatuolilla väistelemässä aaltopeltikatosta tippuvia vesipisaroita,joita tippui useasta reiästä kaakeloidulle työpöydälle.
Lanai on sellainen filippiiniläinen sivuterassi,mitä yleensä pidetään varastona,vaikka sitä voitaisiin käyttää perhejuhlissa takorautaisella puutarhakalustolla ekstraverantana.
Jussi oli tehnyt siitä oman pakopaikkansa ja ateljeensa.mihin kellään muulla ei ollut asiaa.
Nyt monsuunisateiden aikana hän oli huomannut,että katto oli alkanut vuotamaan ja hänen pitäisi aurinkoisella säällä tiirata lanain sisältä taivasta vasten,jos niitä reikiä näkyisi ja kiivetä katolle Vulcasil- kattopaikkauskitti- purkin kanssa ja voidella reiät kunnolla umpeen. Kookospalmuluudasta irroitetuilla kapeilla säleillä hän olisi sitä ennen merkannut reiät,tökkimällä ne lävistä sisään alumiinitikkailla seisten.
Näin hän oli nähnyt filippiinokatonkorjaajien tekevän,kun talon peltikatto oli alkanut vuotamaan kymmenistä pienistä rei'istä.
Nyt hän ei nähnyt reiän reikää lanain katossa uskomalla,että kyseessä olisi jonkinlainen kapillaari-ilmiö.
Jos hän olisi ollut filippiinomies,niin katon korjausta oltaisiin työnnetty hamaan tulevaisuuteen ja reikien kohdalle lattialle sekä pöydälle asetettu kippoja ja vateja,elämän jatkuessa vanhaan malliin tippoja väistellen.
Jussia oltiin kutsuttu puolifilippiinoksi puhuessaan melko sujuvasti tagalogia sekä taglishin hybridikieltä,.ystäväpiirinsä ollessa pesunkestäviä manilalaisia.
Siitä huoliimatta hän ei tietänyt oliko hänen filippiinopuolikkaansa ylä-vai alavartalossa tai ehkä vasemmalla taikka oikealla puolella kroppaa..
--Siitä oli kulunut tismalleen 11 vuotta,kun Johanna-tyttären kanssa tultiin takaisin Saudista.
Jussi muisteli.
--Ja tytär täytti toukokuussa 18 vuotta suuriin debyyjuhlin Manila City-hotellissa.
Riitta-kuopus samoin täytti 12 vuotta toukokuussa .
--Johanna tuli Riyadhiin kuusivuotiaana ja pääsi King Faisal-sairaalan MCV:n (Medical Compound Village) brittiläiseen esikouluun,mikä sijaitsi perheen rivitaloasunnosta noin 30 metrin päässä.
Tytär piti Saudissa olemisesta,koska compoundilla oli oma uima-altaansa,samoin kuin Saudin pääajanvietteestä osotoskeskuksissa käynneistä sekä Popeye Chicken nuggeteista Riyadhin Olaya Streetin kanapaikasta..
--Nyt kun kyselee Johannalta jotain Saudista,tytär ei paljoakaan muista niistä ajoista,vaikka Manilaan saapuessaan hänen englanninkielestään paistoi lontoolainen aksentti.
 |
| Molaven Lukkariset sekä Dominique-pikkuserkku talon etuverannalla v.2005. Taustalla osa Jussin tekemää mobilistifreskoa autotallissa. |
Ensi vuonna hänen käsissään olisi brittipassi.
Jussi oli saanut vuonna 2002 filippiinoresidenssistatuksen,mikä vaati puolen vuoden jalkatyön eri virastojen jonoissa seisomisesta tuntitolkulla.
Filippiineillä yksikään virastossa käyminen ei suju päivässä kuten Euroopassa ja virastoreissulle pitää ottaa mukaan vararahaa tyypilliseen asioiden nopeampaan hoitoon.
Vaimolla oli suuri hyppäys Riyadhin King Faisal-sairaalan amerikkalaisesta hoitomenetelmästä brittiläiseen NHS-hoitomenetelmään (NHS--National Health Care System),joka kylläkin oli tehokasta,mutta sairaalalaitteiden suhteen paljon jäljessä saudiamerikkalaisesta teknologiasta.
Erona oli se,että öljyrahoilla sai ostettua viimeistä tietokoneohjattua sairaalatekniikkaa,kun taas Britanniassa NHS:n budjetti joutui parlamentin seulottavaksi.
Toisena erona hoitosysteemien välillä oli se,että Saudiin värvättiin hoitajia pätevyyden perusteella eri maista.
Britanniassa Labour-hallituksen ajaman etnisen ja kulttuurillisen tasa-arvoisuuden pohjalla sairaaloihin valitut hoitajat olivat opinnollisesti ja teknisesti huonommin koulutettuja ja tekivät potilastyötä kellokortin mukaan kylmästi ilman mitään empatiaa potilaita kohtaan.
Muunmuassa vanhuskuolemat olivat lisääntyneet hoitajien kiireissään jättäessä potilaita ruokkimatta,jolloin nämä kuolevat hiljakseen dehydraatioon ja jopa nälkään.
Vuodesta 1997 lähtien Jussi ryhtyi keskittymään latentiksi jääneeseen taideharrastukseen.
Saudissa suomalaisfirmojen johtoportaan pallilta ei liiennyt aikaa taiteentekoon,yhtiöiden taloudellisten ongelmien pyöriessä päässä jopa unissakin.
Joitain sketsejä hän oli kylläkin tehnyt.
Hän teki parisensataa filippiinoaiheista maisema ja potrettiakryyli-ja öljytöitä komissiopohjalla Manilassa Molaven talonsa lanaiateljeessa mesenaatilleen ja naapurissa asuvalle Don Mario Penyalle,jolla oli oma galleriansa compoundinsa sisällä.
Don Mario lupaili vielä näyttelyn avaamista,mutta tämä vei lupauksensa hautaan v.2003 haimasyövän takia.
 |
| Igorot cigar lady |
 |
| Ilonggot tribesman |
 |
| Igorot Scooterista |
 |
| Igorot policeman |
Lopulta hän vaihtoi pensselit pastelliliituihin ja vesivärikyniin taiteilun helppouden ja siisteyden takia ja viimeiseksi taidemuodoksi hän valitsi digitaalitaiteen tietokoneella,missä ei tarvinnut pestä pensseleitä ja käsiään tärpätissä kämmenien ollessa aina sateenkaaren väreissä ja kynnenalukset mustina kuin suruadressin reunat.
Aikamoinen osa Jussin kuvista keskittyi Ilocos Norte-provinssiin ja Cordillera-vuoriston igorot-alkuasukkaisiin,vaimon kotimaakuntaan.Tämähän oli syntynyt Baguio Cityn puolentoista kilometrin korkeudessa merentasosta sijaitsevassa vuoristokaupungissa,mitä monet maan presidentit pitivät kesäkaupunkinaan.
Lontooseen palattuaan v.2005 Jussin automobiliataidetta näkyi muunmuassa v. 2008 Classic Commercials-veteraanikuorma-autolehdessä.
Ensimmäinen hänen mobiilikuvansa oltiin julkaistu suomalaisessa Mobilisti-lehdessä jo vuonna 1998,.
 |
| Classic Vans 2011 |
 |
| Retro-lehti 2011 |
 |
| Classic Vans 2011 |
 |
| Classic Vans 2011 |
 |
| Classic Vans 2011 |
 |
| Classic Commercials 2008 |
Classic Commecials-lehden päätoimittajana oli silloin Nick Larkin,joka vuodesta 1989 asti oli ollut toimittajana ja kolumnistina Everyday Classics-lehdessä.Jussi on ostanut lehteä sen perustamisesta alkaen melkein joka numeron tähän päivään asti,vaikka lehden nimi muuttui Practical Classiciksi v. 2008.
Vuodet 2010- 2011 Jussille olivat melko tuottoisia.
Portofolioon ja tietokoneen kovalevylle oli kerääntynyt yli 600 teosta .
Hän teki Suomen Checker-kerholle vuoden 2011-kalenterin ja Classic Vans-lehti julkaisi hänen My Story-palstalla Jussin stoorin kuvineen.
Molaven talosta Jussin muutettua itälontoolaiseen Forest Gaten numero 42 Shrewsbury Roadin taloon,hänellä oli mukanaan matkalaukussa vain 300:n teoksen portofolio.
Aasinsiltaa literaalisesti väärinkäyttämällä Jussi voi sanoa,että paljon on vettä ja roskia juossut Mervillen asuinalueen paskakanaalisillan alta.
Paljon oli nesteitä valunut taiteilijan kurkustakin alas ja yhden katkaisuhoidon ja hepatiitin jälkeen vuonna 1994 Jussi hyvin harvoin enää tarttui pullonkaulaan taikka oluttölkkiin,joskus itälontoolaisissa filippiinopippaloissa ja synttäreillä sekä siskosten vierailulla Lontoosssa Suomesta ja Södertäljestä.
Vuonna 2005 hän Manilassa ollessaan oli vielä liian nuori päästäkseen eläkkeelle Suomen Kelan mielestä,elleivät eurokraatit alenna eläkeikärajaa.
Lontoolaisten markettien hyllyjä täyttää ja kassoilla pussittaa yli seitsemänkymppisiä pappoja,joiden työ-ja kansaneläkkeet ovat surkean alhaisia elämiseen.
Jussilla ei ole mitään aikomusta hankkiutua eläkeiän saavutettuaan B & Q-rautakauppamarketin patteriporakonemyyjäksi Parkinsonin vapisuttavin käsin.,vaan jatkaa talomaalausta urakkapensseleillä laajoin sivellyksin.
Vuonna 2010 hän pääsi sairaseläkkeelle välilevyrikon pohjalta.Välilevyrikko todettiin jo Suomessa
Jussin v.1995 asuttuaan pakolaisena poissa Molaven talonsa residenssipirun Fhelyn silmien alta lounaissuomalaisessa kotikaupungissa<n.
Kirurgin puukon alle hän ei koskaan halunnut,koska se jäykistäisi selkäruodon pystyyn,jolloin ei pääsisi enää kumartamaan Kelan virkailijoille sekä isoimmille herroille.
Vuonna 2011 sairaseläke vaihtui vanhuuseläkkeeksi,vaikka rinnassa asuu 8-vuotias pojankloppi ja selässä asuu taas vanha taata.
Eläkkeiden nimissä eikä summissa ole mitään eroa.
Rahassa Kela korvaa eikä oravannahoissa.
Oravanahkoja kun on vaikeata saada ulos pankkiautomaateista debitkortilla.
Jussi oli pitkään kärsinyt toisesta taudista kroonikkona eli AAS-syndroomasta. (Akuutti Automobiliasyndrooma)
Jussi oli myynyt Beirutin taksimersunsa v. 2005,josta konvertotuna jossain pikkukaupungin autoverstaassa syntyi hautausauto.
Mersu tällöin pääsi jatkamaan Jussin rovasti-isän ja hautausurakoitsija-Arvon mantteleissa ja perinteissä.
 |
| Jussin entinen v.1980 Mercedes 200 |
Autottomana eläminen tuntui tuskaiselta.
Sairaanhoitajana vaimo osti ja lähetti lääkkeeksi Lontoosta brittiläisiä autolehtiä,taudin tasaantuessa hetkeksi.
Sitten oireet taas pulpahtivat uudelleen pintaan arvaamattomina jostain ärsykkeestä,ehkä jonkun vanhan Mersun näkemisestä Manilan liikenteessä.
Jussi lopulta ryhtyi lääkitsemään itseään mobiilitaiteella ja mobiiliparafernalian keräämisellä,jolloin autotalli alkoi täyttymään huoltamoalan öljykanistereista,tippa- ja vesikannuista,bensiinimittareiden lasikuupista sekä vanhoista öljyalan emaloiduista peltimainoksista. Autotallin seinälle hän oli maalannut vanhan BP-aseman mittarikenttineen.
Lisäksi Lontoosta sekä Pasay Cityn Evangelista-kadun antikvaareista hankitut mobiilialan kirpparikirjat, 50-lukuiset Life- ja National Geographic-lehdet täyttivät makuuhuoneen seiniä peittäviä kirjahyllyjä..
Jussin makuuhuoneesta tuli kirjastosali,missä sai myös nukkua.
V.1999 Jussin käydessä vierailulla Suomessa,hän tapasi kotikaupunkinsa kirjaston lukusalissa vanhan inttikaverinsa Elosen Maukan,joka heti armeijan jälkeen v.1968 päätyi ammattialkoholistiksi.
Maukka luki pyöreän koivuviilupöydän ääressä paikallissanomia sinipunaisin ja turvonnein sänkikasvoin
Jussi tervehti Maukkaa,joka vastasi lehden takaa lyhkästen ja keltaisten hampaan nysiensä välistä:
--Moro vaan papinpoik!
--Mistäs sää siihe ilmestysi?
--Viimeks mää näjin sunt Irman paaris vuan yhreksänkymmentviis.
--Muistaksää sillon vuaren kuuskytseittemän marraskuus kussää pyärtysi Öröön paraatikentäll ,kun palattii Tst-harjotuksist kassull?
--Sää olis sillon eksyny väärää ryhmäänki...
Jussi muisti kyllä tapauksen,nyökkäämällä Maukalle,kysäisemällä tältä niinkuin muistitestauksena:
--Muistaks sää Maukka,mitä sää eilen teit?
--Kylmää aamupäivä muistan oikken hyvin,kun Koskisen Manun kanss lährettii pualiltpäivilt Irman paarist.
--Muistaksen me erehrytti Halmen Väiskin lua Esterinkarul,kusse ol ostanu lastin kossuu..
--Lindemannin kreiviki tul pyärätualill muijas mersul heittämän pari lisäpottuu fölisäs.
--Ja sit mun muisti katkes!
Jussillakin nykyään on erittäin tarkka kaukomuisti,pystymällä detaljein muistamaan tapahtumia jopa lapsuudestaan.
Lähimuisti taas pätkii niin paljon,että tuskin tahtoo muistaa edellispäivän tapahtumia.
 |
| Salo-postikortti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti