tiistai 26. kesäkuuta 2012

Raamatunkuvia valkokankaalla ja kuvaputkessa.Puusepänpoika ja pappi-sarja.

2 UFOa ja 10 käskyä
Juhart 1995
Raamatunkuvia valkokankaalla ja kuvaputkessa
-------------------------------------------------------------------------------------

Anno domini 1968
---------------------

Kappalainen makasi olohuoneen sohvalla television kuvaputken siniharmaassa kajeessa.
Tämä pyyhki yhdellä kädellä maapähkinän kuoria paidan rinnukseltaaan yrittäessään toisella kädellä kopata kouraansa koivuisen teeveepöydän päällä olevasta posliinikulhosta lisää rusinoita pähkinöiden kuivattamaan suuhunsa.
Kappalainen oli aina ollut perso makean perään.
Syynä oli se lapsuuden aikainen pula-aika.
Iisalmen Sandelsinkadulla Kalle Kauppisen puodin takaportailla hän oli Edvin Laineen ja tämän veljesten kanssa käynyt kerjäämässä nälkäänsä "kuivoo leipee".Kerjuureissujen kunniaksi hän lopulta oli kihlannut Kauppisten nuorimman Sannan,joka oli olllut hänen lapsuuden leikkitoverinsa iät ajat.Kalle Kauppinen oli pannut naimaehdoksi,että pojan pitää lukea itsensä papiksi.Oikeastaan Kallen oli pannut näin sanomaan körttiläinen paras puoliskonsa Riitta os.Niskanen.


Kallen puoti 1926

Varallisuuden lisääntyessä 50-luvulla hän papin palkastaan pani aina syrjään jotain makeiden leivosten ja kräämikakkujen ostoon läheisestä Kastun leipomosta Turuntiellä tai  Schmandtin konditoriosta Helsingintiellä.
Joskus hän patikoi makean nälässään Helsingintien Koskisen kulmaan asti,minkä vastapuolella oli Lydmanin kahvila ja konditoria.

Entinen  "Lyti" eli Lydmanin  kahvila-konditoria rakennuksen kulmassa
Kappalainen oli jo pikkupojasta kärsinyt huonoista hampaista ja vasta 60-luvun alussa pastorskan käydessä buukkaamassa pappilan hovihammaslääkärin Inkeri Linnan vastaanotolta ajan,pastorin oli mentävä hammashoitoon.
Kappalainen vapaa-ajallaan oli innokas TV:n katselija,koska näytteleminen ja teatteri sekä elokuvat olivat aina kiinnostaneet jo 30-luvulta asti.Olihan hän pyrkinyt teatterikouluunkin Helsingissä,vaikkakin huonoin tuloksin.  
Tohtori Linna oli vetänyt rapeat ylähampaat papin suusta ja pannut Anttilan katalogista itsestään hymyilevät senioriproteesit tilalle,vaikka ne tekohampaat ajan mittaan saivat kellertävämmän sävyn Boston-tupakan tervasta.
Tupakan aiheuttamasta ja ammattipuhujalle tyypillisestä halitoosista hän ei itse tuntunut kärsivän,mutta pappilan muu väki kyllä haisti ja aisti hammaskiven ja vatsanpohjasta tulleet manalan höyryt.
Kappalaiska oli käynyt kemikaliosta ostamassa papille vessan peilin lasihyllylle Vademecum-suuvesipullon suun kurlaamiseski. ja tuoksujen tappamiseksi.Pastori oli heti kielinerona käynyt kääntämässä Vademecumin latinasta...Kulje kanssani..Vademecum seurasikin häntä parranajovehjepussissa mökille,partioleireille ja jopa lippukunnan Hvalilla Norrtäljeen saakka.

Sohvalla hän oli katsomassa Cecil B .Demillen mammuttimaista Mooses-elokuvaa 10 käskyä.missä Charlton Heston näytteli pääosaa. Ensimmäisen kerran hän oli nähnyt sen elokuvateatterissa v.1956 ollessaan luokanvalvojana lyseon 6B-luokalle,jonka hän oli vienyt katsomaan filmiä kirkkohistorian lisäopetuksena.
Kappalainen 50-luvulla katsoi raamatunhistoriallisen elokuvan palvelevan monelle nuorelle jonkinlaisena pienenä herätysliikkeenäkin,mikä herättäisi Cinerama-laajakankaalla oppilaita katsomaan mielenkiinnolla vanhan testamentin tapahtumia kuvainnollisesti Jenkki-purkkaa jauhamalla.
Erikoisella tavalla raamatunhistorialliset suurkuvat toivat teatterisaleihin elokuvissa kävijöiden eteen aidon kuvaraamatun samoin kuin antiikin Rooman historian tapahtumat Technicolor-väreissä 146-asteisessa laajakulmassa.

1956 Kymmenen käskyä


Muutettuaan Viitasaarelta kauppalaan vuonna 1949,silloinen nuorisopastori oli käynyt Keskuksen talon vieressä sijaitsevassa Tähti-Kinossa katsomassa Simson ja Delila-elokuvan,missä Neandertal-urhon  kasvoinen Victor Mature menetti pitkät öljytyt kutrinsa Hedy Lamarin keritsimillä.
Filmi oli yksi deMillen suurkuvista.
Charlton Hestonin Mooses 10:ssä käskyssä  oli vaikuttava Herran ilmestymisessä palavana pensaana tälle Gazan erämaassa.
Yul Brynner hänestä näytteli faarao Ramsesta samanlaisella kivikasvoisuudella kuin Siamin poikamieskuninkaana Kuningas ja Minä-filmissä,Deborah Kerr vastanäytteliänään.
Juudean kansan vaellus Punaisen Meren pohjalla pakomatkalla Egyptistä luvattuun maahan,veden seistessä kahta puolta  korkeina seininä kuin kaksi Niagaran putousta, oli kappalaisesta filmitekninen suurtyö.

Vuonna 1959 pastori oli käynyt katsomassa elokuvateatterissa Bill Wylerin ohjaaman Ben Hurin.
Charlton Heston jälleen oli päänäyttelijänä.
Filmi hänestä oli raskaahko paatoksellisuudessaan,mutta vaikuttavin kohtaus siinä oli hevossotavaunukilpailut Colosseumilla.
Raamatunhistoriallisesti Ben Hur-filmi oli syvempi,kristittyjen ollessa aitiossa istuvalle Rooman keisarille ja senaattoreille pelkkää sirkushuvia leijonien raatelevissa hampaissa.
Jerusalemilainen Ben Hur,jolla Anno Domini 25 oli roomalaisessa hierarkiassa orjan status,pantiin gladiaattoritaisteluun pelastamaan kristityn kansansa sekä oman nahkansa.
Ben Hurin ensimmäinen mykkäfilmiversio tuli teattereihin vuonna 1925.


1959 Ben Hur

Eräs amerikkalainen raamatunhistoriallinen filmi "Salome" vuodelta 1953 sai pastorin heräämään pienessä irstaudessaan Salomen riisuuduttua kirkonmiehen silmien edessä valkokankaalla.
William Dieterlen ohjaaman löysämoraalisen raamatullisen kuvaeepoksen katseleminen teatterisalin plyyshistuimella sai pastorin vetämään arkieedeninsä lieriä syvemmälle silmille,ettei kukaan katsojista tunnistanut seurakunnan hengenmiestä.
Filmissä paksu Charles Laughton näytteli paksua Juudean  maaherraa Herodesta ja komea Stewart Granger roomalaisena gladiaattorina suuteli tulisesti raamatullista stripparia Rita Hayworthiä.
Romanssikohtaukset silti eivät pelastaneet elokuvaa,vaikka Rita Hayworth yritti pelastaa Johannes Kastajan.
Filmi ei suoranaisesti seurannut raamatullisia tapahtumia keisari Tiberiuksen ollessa Rooman imperiumin keisarina.
Tapahtumien oletettiin tapahtuneen Galileassa.
V.1923 Salomen ensimmäinen mykkäkuvaversio tuli teattereihin.

1953 Salome

Samana vuonna,siis 1953 pastori katseli toisenkin historiallisen filmin kinossa,aidon Rooma-filmin Julius Cesarin. Hän meni katsomaan filmiä oikealla mielenkiinnolla  ja tarkastamaan Rooman historian eksperttinä olivatko Hollywoodin studioiden kulissimestarit onnistuneet rakentamaan antiikin Rooman rakennukset yhtä tarkasti kuin kansakoulujen opetusvälinevaraston värillisiset ja pahvisiset  Rooman historiankuvat.
Tämä  Joseph Mankiewitchin ohjaama suurkuva seurasi uskollisesti alkuperäistä Shakespearen näytelmäversiota,vaikka filmin tähtikaarti oli melko sekavaa.
Brittiläinen hovimestarityyppi ja tunnettu Shakespeare-tulkkaaja John Gielguld näytteli pätevästi Cassiusta.
Louis Cilbern taas näytteli mukiinmenevästi Cesaria ja James Mason yllättävän hyvin Brutusta.
Etu mi Brute?,Cesar kysyi Brutuksen pistäessä tikarin keisarin sydämeen (Sinäkin Brutukseni?)
Pastorin mielestä Masonilla taisi olla aikamoinen roolihyppäys Rommelista vuoden 1951 Bill Wilderin ohjaamasta filmistä Erämaan kettu..
V. 1943 Bill Wilderin  ohjaamassa filmissä "Viisi hautaa Kairoon" ohjaaja-näyttelijä saksalaissyntyinen Erich von Stroheim esitti Rommelia.
Pastori oli lukenut jostain,että Wilder pelonsekaisesti kunnioitti von Stroheimia perfektionistina.
Emigranttiohjaaja oli eräässä otoksessa huutanut saksalaisesta puolitelavaunusta tarvitsevansa kuvaukseen kaulalleen aidot saksalaiset Zeiss-kiikarit sekä aidon Leica-kameran aidolla Agfa-filmillä varustettuna.
Wilder oli ihmeissään kysynyt syytä,von Stroheimin vastatessa,ettei katsojia voida vetää huulesta epäaidoilla varusteilla.
Joku pikkutarkkana voisi huomata eron.

1953 Julius Cesar

1943 Viisi hautaa Kairoon
James Masonille yleensä tarjottiin konnamaisia osia,mutta Rommelia hän näytteli aidosti.
Pastorille entisenä kenttätykistön vänrikkinä ja sotilaspastorina kunnioitti etäisyydeltä oikeata panssarikenraali Rommelia.
Amerikkalainen panssarikenraali Pattonkin arvosti Rommelia vastustajaansa korkealle.
Rommel pakotettiin Hitlerin käskystä tekemään itsemurhan epäiltynä osallisuudesta valtakunnan kanslerin murhayritykseen.
Julius Cesar-filmiin oltiin kutsuttu brittinäyttelijätär Deborah Kerr Cary Grantin syleilystä "An Affair to Remember"-elokuvasta (1957) näyttelemään seksikästä Portiaa.
Greer Carson näytteli Calfuriaa.
Pastori oli nähnyt Helsingin Kinopalatsissa sotaa ennen ensimmäisen version myöhemmin v.1957 tehdystä Kerrin ja Grantin filmistä "An Affair to Remember",missä makuukamariääninen Charles Boyer ranskalaisesti englantia murtaen näytteli rakastajamiljonääriä,Hedy Lamarrin näytellessä filmin loppuvaiheissa auto-onnettomuudessa rampautunutta rakastajatarta.

1957 An Affair to Remember

Julius Cesar-filmin vastakohtaisin näyttelijä oli metodinäyttelijä Marlon Brando Antoniuksena.
--Ystävät,roomalaiset ja maan miehet!
Brando aloitti vuoropuhelunsa tyypillisellä puolikuiskaavalla ja käheällä muminallaan loppusuorituksen sähköistäessä katselijat.
Brando New Yorkin Greenwich Villagessa metodikoilun käyneenä ja Hollywoodia vihaavana näyttelijänä kaappasi neljännestä filmistään Oscarin.
Pastori oli lukenut Life-lehdestä,että Brando tunnettiin erittäin vaikeana näyttelijänä etenkin metodinäyttelemisen takia. Brando näytteli kerran Frank Sinatran kanssa vuonna 1955 valmistuneessa Guys and Dolls-elokuvamusikaalissa ,vaikeuttamalla ja pidentämällä filmin tekoa kymmenillä lisäotoksilla,yhdenkään tyydyttäessä näyttelijää.Frank puolestaan oli vain yhden kerran käsikirjoituksen luettuaan tehnyt ensiotoksella mahtavan suorituksen,Brandon yhä uudestaan korjatessa detaljeissa omaa suoritustaan.
Tarvittiin kokonaista 34 otosta Brandon takia metodinäyttelijän mutistessa vuorosanojaan.
Brando oli kehoittanut Frankiä menemään yhdessä harjoittelemaan kaksistaan pukuhuoneeseen käsikirjoitusta.
Frank oli vastannut,ettei enää ottaisi metodistudion paskaa silmilleen huutamalla,että jollei Brando saa osaansa purkkiin,niin hän pakkoyöttää Brandolle joka palasen käsikirjoituksesta.
Brando hymyili tyypillisellä vinolla irvistyksellään Frankille,pilaamalla uudelleen otoksen.
Frank ja puolet näyttelijöistä marssivat protestiksi studiosta ulos.

1955 Guys and Dolls

Vuonna 1951 filmattua Quo Vadis-filmiä pastori ei kerinnyt näkemään virkakiireittensä ja partiolippukunnan kesä-ja talvileirien takia.
Hän kyllä eräissä ompeluseuroissa oli kuullut sukkapuikkoja kilistäviltä matruunoilta,että elokuva oli erittäin "Pärverssi".
Peter Ustinov keisari Nerona oli kuulema rouvien mielestä itsesaastuttava ja irstaileva kristittyjen lahtaaja.
Pastori oli kysäissyt rouvilta,pitikö näiden sitten katsoa elokuva loppuun,jos se oli ollut niin "pärverssi".
Rouvat osasivat selostaa pikkutarkasti kaikki saastaiset detaljit Neron dekadenssista sekä ekshibitionistisestä käyttäytymisestä sukkapuikkojen kilinässä ja Paula-kahvin ryystämisessä.


1951 Quo Vadis

Kappalainen heräsi sohvalta ulko-oven avauduttua.
Kappalaiska astui sisään vierailultaan Lukkarinmäen lehtori Irja Vesterä-Bernoullin ja kaupungin arkkitehti Paul Bernoulli-Vesterän alppitalossa.
--Halluutkos haakata ruisjleivän piällä sveitsiläistä vahvoo juustoa?
Kappalaiska kysäisi unenpöpperöiseltä kappalaiselta kaivaessaan torikassistaa pyöreän pahvilaatikon,mikä sisälsi kymmeniä erilaisia alumiinifolioon pakattuja juustoviipaleita.
Kappalainen vastasi mennessään sammuttamaan Salora-kaappiteeveen virtanappulasta:
--Minulla ee kyllä uop mielj minkäänlaesen huikopalan perrään,kunnoon syönynnä ihan tarpeeksi muapähkinöitä ja Sunmaid Raisins-rusinoita.
--Ne arkkitehin sveitsiläesjuustot haesee varpaanväliltä..
Kappalaiska jatkoi:
Noh..mittee elokuvvaa sinä kahtelit?
Kappalainen vastasi haukotellen kaivellessaan etusormella yläproteesin takahampaaseen littaantunutta naapähkinäpalaa:
--Noh..alussa kahtelin kymmentä käskyvä,mutta taesin torkahtaa jo Punnaesella Merellä ja kun heräsin niin kahtelin tanskalaesta pukkija silimiin paratiisissa.
--Satkos siellä alappitalossa oekeeta alappiaarinkoa?
Kappalainen kysäisi ivallisesti.
--Sinnunj ee tarvihe mennä kosmetoloogille alappiaarinkoa ottamaan talavella.
Vilkaistessaan eteisaulaan kappalaiska oli hävinnyt kuullessaan äkäisen makuuhuoneen oven paukauksen.
Kappalaiska oli ottanut nokkiinsa kommentista.
Kappalainen ei koskaan ollut pitänyt Bernoullien pariskunnasta,jotka teeskentelivät höveliä sekä sivistynyttä ja kesäisin pakkautuivat ilmaishoitoon pappilan mökille.
Nytkin Kaisa oli mennyt ilmaiseksi piiaksi niiden alppitaloon,kun Irja-lehtori makasi flunssassa paksun sveitsiläisen höyhentäkin alla.

--Quo vadis...minne menet?




Ei kommentteja: