keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Hollywoodlandin Babylonia Jussin elokuva-albumissa

Charlie in Hollywoodland
Juhart
Elokuvahulluna autohulluuden jatkeena olen aina tykännyt maalata kuvia selluloidilta.
Alkusysäyksen filmien katseluun sain mustavalkotelevisioista näytettyjen Charlie Chaplinin,Stan Laurelin ja Oliver Hardyn,Harold Lloydin ja Buster Keatonin slapstickfilmeistä Hollywoodlandistä.
Piskuinen syrjäkylä Los Angelesin  ja Hollywood Hillsin kyljessä alunperin kulki sellaisella pitkällä nimellä kuin Hollywoodland. Kylä oli jopa saanut kaupunkitittelin v.1903,mutta ilo jäi lyhyeksi,kun se liitettiin Los Angelesiin.
                                               

Hollywoodland 1920-luvulla
                                           
                                           
Charlie Chaplin sattui olemaan syntyisin etelälontoolaisesta Lambethistä sieltä Thames-joen mutkan ja Vauxhallin sillan kupeelta .Stan Laurelkin taasen tuli Ulverstonista,silloisesta Lancashirestä Brittien saarten luoteisosasta.
Jopa kuuluisa koomikko Bob Hope oli syntyjään Walthamstowista,Lontoosta.
Nykyisistä brittikoomikoista ei valitettavasti löydy samnlaista hollywoodilaista tasoa.
Hollywoodissa kuuluisa näyttelijä,vaikkei koomikko Michael Caine oli lähtöisin etelälontoolaisesta Elephant & Castlen vuokrakasarmialueelta.Parhaimmat filminsä,kuten Alfin ja Carter-kuvansa sekä Hautauksen Berliinissä Caine oli kylläkin tehnyt Lontoossa.
Rowan Atkinsonin mainio Mr. Beankin on valitettavasti latistunut ensiesittelystä typeräksi hollywoodilaiseksi Mr. Englishiksi.Atkinsoniä pidin parempana aiemmissa Blackadder-sarjoissa.
Chaplin-hahmoja olen silloin tällöin pistellyt kuva-aiheisiini ihmisjoukon keskelle ja aivan keskelle lounaissuomalaista pikkukaupunkia taiteellisella vapaudella..
Kiilan Mäntyrinteen kesämökkimme kellarihuoneen seinällä roikkui vuosina 1967-1987 komea miehenkokoinen Chaplin-kuva maalattuna vanhalle rullagardiinille.
Taiteilijana oli pikkusiskoni Henna..enkä minä.
(Oikeita aitoja Amerikassa syntyneitä koomikkokuuluisuuksia olivat kansasilainen Buster Keaton,georgialainen Oliver Hardy ja nebraskalainen Harold Lloyd.)
Chaplin HOPin kulmalla
Juhart

Chaplin ja Kid autokolarin silmännäkijöinä Turuntiellä
Juhart
 Raamatullisia elokuvia jouduimme pakosta katsomaan koulun kristillisen kasvatuksen puolesta,jolloin koko Bio-Salon tai Bio-Jännän teatteri täyttyi meluavista koululaisista.Cecil B. DeMillen Kymmenen käskyä (10 Commandments) oli pitkä yli nelituntinen mammuttiteos,joka pisti vilkkaammaankin häirikön nukkumaan tulvavaroituksesta huolimatta. Elokuvan katselu antoi koululaisille puoli päivää vapaata,monen livistäessä valojen sammutessa varauloskäynnistä kadulle joko röökille taikka lähibaariin cokikselle.
Koulun pakolliset aamuhartaudet saivat oppilaat joskus pyörtymään täyteenahdetussa yhteiskoulun aulassa,jonkun voidessa pahoin edessä seisovan niskaan.
Charlton Heston on näytellyt Mooseksen lisäksi Ben Hurina ja Yul Brunner Ramseksen lisäksi Siamin kuninkaana King and I-filmissä.Yul Brunner lisäksi näytteli tsaarillista yhdysmiestä Anastasia-filmissä,missä Ingrid Bergman näytteli bolshevikkien tappamaa ja kuolleeksi oletettua prinsessa Anastasiaa.

Charlton Hestonin Mooseksen Punaista merta jakamaan kahtia maalasin arizonalaisen drive-in-teatterin valkokankaalle kahden ufon kera. Alkuperäisestä lähdekuvasta olin poistanut kaikki muut autot ja jättänyt paikalle seisomaan vain yhden 1958-mallisen Chevrolet Nomadin (Nomad--paimen) Mooseksen paimensauvan lisäksi.

1959 10 commandments and 2 UFOs
Juhart
Maalauksieni tai piirtelyjeni kuvaskaala heittelee länkkäreistä 10 käskyn kautta Godardiin.
Olen kaikkiruokainen oman nuppini laajanauhan tarjonnasta.
Rouvani vihaa länkkäreitä,sotafilmejä ja piirrettyjä,joita itse katselen yömyöhällä tai aikaisin aamulla,jolloin hän nukkuu prinsessan untaan filippiinodraamojen katselun tainnuttamana.Rouvani länkkäri-inhoa ihmetellessäni olin kuullut tältä,miten hänen Antero Papansa oli aina lukenut amerikkalaisia länkkäripokkareita.

                     
 Rouvani sotakuvien inhon luulen periytyneen sotavuosilta,jolloin hänen vanhempansa asuivat japanilaisten valloittamassa Baguiossa,missä pesunpuhtaat filippiinot vihasivat likaisia ja luteisia japanilasissotilaita (oikeastaan korealaisia),jotka läiskivät kämmensyrillä alkuasukkaita naamalle,jollei kumartanut.
Alkuperäistä v.1943 Bataan-filmiä kuolemanmarssista filippiinot eivät halua katsella uudelleen kivuliaista muistoista,vaikka sankareina olivat Robert Taylor ja Desi Arnaz,myöhemmin komedienni Lucille Ballin raskaasti ryyppäävä meksikolaismies.
Amerikkalaisen Back to Bataan-filminkin hän on katsellut puoli-ironisella silmällä ja todennut sen tyypilliseksi hollywoodylaiseksi studioelokuvaksi,missä meksikolaissyntyinen Anthony Quinn näytteli filippiiniläistä kapteeni Aguinaldoa.osaamatta edes sanaakaan tagalogia.John Wayne taas tyypillisenä karskina ja korkealanteisena jenkkiupseerina olisi yhtä hyvin sopinut Wagon Trainin ratsun selkään.

1969 Wayne & Mitchum in Eldorado
Juhart


Länkkärien lisäksi pidän vanhemmista amerikkalaisista poliisisarjoista,mihin ei tarvitse,kuten länkkäreissäkään,panna koko sieluaan rikoksen selvittämiseksi.
                                                 
Columbossa pitää jo käyttää nuppiaan,mutta katsojalle rikoksen tekijä tulee paljastetuksi jo silloin,kun etsivä Columbo alkaa painostamaan epäiltyä.Valitettavasti rakastamani ja huippuovela Columbo eli Peter Falk kuoli viime vuonna dementiaan hoitokodissa.Kaikkien Columbo-episodien nähtyäni ainakin kymmenen kertaa ihmettelen yhä kuinka monta rapistunutta Peugeot 403-avoautoa studiolla oli varastossaan,koska mielestäni autot klommoineen eivät aina olleet samoja.

Peter Falk- Columbo
Rouvani taasen pitää kaikista CSI-sarjoista,missä forenssisilla tutkimuksilla etsitään rikoksentekijöitä.Olen jo muutaman kerran kysynyt siltä  oliko hän jo keksinyt vedenpitävän keinon minun nitistämiseksi eli sellaisen täydellisen murhan.
Vastaukseksi olen vain saanut..."suunnitteilla".
Minulle filmien katsominen on ajanvietettä,mihin ei pidä sotkea jotain raskassoutuista draamaa tai horroria,mikä pitää katselijan valveilla tai vähintään säikkynä koko valveillaolon ajan.
Isosiskoni entinen heila ja kirjailija-runoilija Seppo Helminenkin kertoi pitävänsä Hill Street Bluesista,koskei sarjan katsomisessa tarvinnut vaivata alkoholin vaivaamaa nuppia.
Seppo kirjoitteli joskus Alkon omaan lehteenkin asiantuntijana alkoholin väärinkäytöstä.


Deanin viimeinen tankkaus
Juhart

                                         
Dean..a modern day Christ?
Juhart
Vuoden 1955 suurin tapahtuma ja järkytys teini-ikäisille oli James Deanin kuolema auto-onnettomuudessa.
Hän piti vauhdista ja nopeista autoista.
Deanin kuolemakolariautona oli Porsche Spyder,mutta olen nähnyt kuvia hänestä jopa tsekkiläisen CZ-moottoripyörän satulassa. Deanin mestarisivuosa oli Jättiläisessä (Giant),missä Rock Hudson ja Elizabeth Taylor näyttelivät pääosia.Dean kuten Brandokin olivat New Yorkin Greenwichin kouluttamia metodinäyttelijöitä,joidenka sulkeutuneen tapainen mumina repliikeissä pani katsojien korvat hörölleen vuorosanojen tulkitsemiseksi.
Dean halusi siviilissäkin esiintyä koviksena henggaillen itähollywoodilaisissa nahkajakkubaareissa,missä häntä kutsuttiin ihmistuhkakupiksi. Hän yleensä humalassa repi paitansa auki edestä,pyytämällä toisia tumppaamaan sätkänsä rintaan. Deanin kuoleman todistanut patologi oli samoin kertonut yllättyneen filmisankarin rinnassa poltetusta tähtitaivaasta.
                                                         

Deanin tunteneet kertoivat hänen yleensä olleen vetäytyneen,epäystävällisen ja jopa raa'ankin.
Silti hän toisinaan voi olla sharmikas ja samalla häiritsevän hullu maanisdepressiivisin sätkyin,jotka purkautuivat yleensä villeissä juhlinnoissa. Deanin lapselliset huomion saamiset olivat Hollywoodin yleisiä puheenaiheita,ilmestymällä pukujuhliin farkuissa ja teepaidassa. Yksissä juhlissa Elia Kazanin,Tony Perkinsin ja Karl Maldenin kanssa,kun paistit tuotiin pöytään,hän otti yhden heittämällä sen ikkunasta ulos.
Kerran Dean oli sylkenyt räkäklimpin Bogartin,Cagneyn ja Munin potrettikuvien päälle Warnerin vastaanottosalissa.
Päivää ennen kuolonkolariaan Dean oli riidellyt ex-rakastajansa, miehen kanssa siitä,että  poikaystävä oli syyttänyt häntä makaamasta naisten kanssa pelkkinä julkisuusstuntteina.
Syyskuun 30. päivänä 1955 (syntymäpäivänäni!!) Dean kiihdytti 140 kmh:n vauhdilla hopeisella Porschellaan Highway 41:tä Chalomessa lähellä Paso Roblesia matkalla urheiluautokilpailuihin Salinasissa.
Hän päätyi Paso Roblesin sairaalan ruumishuoneelle.

Dean ja Taylor Jättiläisessä
Juhart

1953 Dean New Yorkissa
Juhart
Marlon Brando Waterfront- sekä Wild One- filmeissä tuli kuuluisaksi toisena nuorena kapinallisena James Deanin ohella.Brando oli ehkä koviksempi osissaan ja pitkän filmiuransa aikana tunnettiiin kyltymättömänä naistenkaatajana..vielä silloinkin v.1976,jolloin hän paisuneena ja ylilihavana filmasi Filippiineillä Apocalypse Now-filmiä,Paikallisten tarinoiden mukaan hän Martin Sheenin kanssa tilasivat kuorma-autolavallisia naisia ja San Miguel-kaljaa filmauspaikan asuntovaunuihin.
Martin Sheenin poika Charlie taas petrasi holtitonta juoppoa ja cannabista polttavaa isäkuvaansa "Two and a half men"-televisiokomediassa omalla holtittomalla käytöksellään studiossa ja sen ulkopuolella..
Martin Sheen sai sydänkohtauksen filmauksen aikana Filippiineillä,parantamalla pahat tapansa kokonaan.
                                       
Jos Brandoa pidettiin kaikenruokaisena naisten suhteen,niin eräs puolalaissyntyinen näyttelijätär Bella Darvi,ohjaaja Zanuckin lempilapsi sai Brandon kääntymään vastasuuntaan kannoillaan.
Marlonillle oltiin tarjottu Mika Waltarin Sinuhen (Egyptian) miespääosaa ja Bella Darville Neferin osaa.
Ensimmäisen yhteislukuharjoituksen edes alettua ennen filmaamista Zanuck oli saanut puhelinsoiton Brandon agentilta,että Marlon oli matkustanut New Yorkiin,koskei ollut sietänyt Bella Darvia.
Bella Darvi myöhemmin teki itsemurhan Monacossa kaasuttamalla itsensä.



Brando and Britches in Wild One
Juhart

Brando in Wild One
Juhart

Brando and Triumph
Juhart
Brando Julius Caesarissa
Apocalypse Now
Länkkärikuviakin olin rustaillut,kuten John Waynen ja Robert Mitchumin Eldoradossa.Tällä kertaa en kylläkään pannut kuvaan omaa Cadillac Eldoradoa. Brandosta vielä mainitakseni,Frank Sinatra oli saanut tarpeekseen Marlonin  metodinäyttelijämumisemisesta ja kymmenistä filmauksen lisäotoista Guys and Dolls-filmin kuvaamisen aikana.Marlon ei yleensä saanut repliikkiään läpi,kuten Frank,joka selvisi ensimmäisellä otolla. Frank oli uhannut Marlonia jopa kuonoon antamisella ja lähtenyt protestiksi kuvauksista kotiin.
                                       
Frank and T-Bird
Frank oli perfektionisti niin laulujensa kuin filmiensä teoissa.
Vain vanhoilla päivillään häneltä alkoivat unohtumaan tuhansia kertoja lauletut sanat,mikä voidaan panna jo dementiankin tiliin.
Vahvoina vuosinaan hän oli demokraattisen puolueen ja JFK:n kannattaja.
Jostain  oudosta syystä hän vaihtoi vanhetessaan leiriä ja tukemaan republikaaneja sekä vanhaa B-filminäyttelijää Ronald Reagania .
                                 
Reaganien siirrettyä huushollinpidon Kaliforniasta Valkoiseen Taloon Harry Trumanin taulu vaihdettin soikean kanslian seinältä yhteen Calvin Coolidgen kuvaan.
Valtion asioiden hoidon salliessa presidenttipariskunta alkoi kutsumaan Taloon vanhaa hollywoodyläistä kuppikuntaansa syömään Nancyn kalliista "graustarkialaisista" posliineista.(Graustarkialainen---adjektiivi kuviitteellisesta kuningaskunnasta)
Valittuihin harvoihin vieraisiin kuuluivat Charlton "Moses" Heston,Jimmy "Mr. Smith" Stewart,kommunistivihaaja Ginger Rogers,kongressinainen Shirley Temple ja Claudia "Cleopatra" Colbert.
Claudian kerrottiin ensimmäisenä neuvoneen presidenttiä hyökkäämään Grenadaan,koskei ollut kovin mielissään hänen Barbadosin saaren palatsimaisen maatilansa lähistöllä sijaitsevasta pikkusaaresta.mikä oli rannoille saakka pullollaan Punaisia.
Kun Ronnie-presidentti lähetti kutsun Valkoiseen taloon,niin vanha glamourkaarti hyppi pystyyn ilosta,kuten Frank"Ex-Democrat" Sinatra,Audrey "Nun" Hepburn ja vanha stand-up-artisti Bob "Ski-Nose" Hope.
Kerrotaan erään vanhan kutsutun selluloiditähden saaneen Valkoisen Talon turvamiehet hyppäämään pystyyn,kun turvaportin summeri alkoi vinkumaan tähden mahapoimuihin piilotetusta virtsapussista.
Tapaus oli kuin kappale Marcel Proustin kirjoituksesta "Menneiden asioiden muisteluista",missä nuoruuden tuttavat tapaavat jälleen kutsuilla..nyt täysin tunnistamattomina kirkontorniräystään pirunkuvina.

 
Old Blue Eyes
Juhart
                           
Ma and Pa Kettle
 Vanhoista näyttelijöistä olen kyllä tehnyt muutaman kuvan...kuten Ma ja Pa Kettlestä Beverly Hills Hillbillies-sarjasta.
Koko filmisarja oli minusta jonkinlainen kahden eri aikakauden fantasiaa,missä 30-lukuinen pontikankeittäjä-metsäläisperhe matkusti vanhalla Hudson-pickupilla 80-lukuiseen Beverly Hillsiin.
Tosiasiassa tällaisia hillbillies-tyyppejä löytyy etelävaltioista vielä tänäänkin useasta amerikkalaisesta tosielämätelevisiosarjasta ja joille pontikankeitto sekä eläinten salakaato on jokapäiväistä leipää.
Oikeista 30-lukuisista länteen kuivuutta pakenevista farmareista olen kyllä rustannut useammankin kuvan.
Oklahoman Dust Bowlista pakenevista ja v.1939 tehdyn Vihan hedelmät-filmin pohjalta olin väsännyt yhden kuvan otsikolla "On the Road Again"

On the Road again
Juhart

Kate and Spence
Juhart
Vanhimman elokuvamaailmaan pohjautuvan kuvan olin maalannut jo 80-luvulla kuuluisasta filmikankaan parista Katherine Hepburnista ja Spencer Tracystä,jotka todellisuudessa ihan elävässäkin elämässä seurustelivat aina Spencen kuolemaan saakka.Irlantilaisena katolisena Spencer Tracy ei koskaan ottanut avioeroa pitkään kärsineestä vaimostaan.
Vanhojen ihmisten kuvaamisesta olen aina pitänyt,koska näiden kasvojen juonteista peilautuvat katsojalle elämän kaikki ilot sekä surut...toisin kuin hollywoodyläisten näyttelijöiden kasvojen retusoiduista vitriinikuvista.


Satavuotisjuhlakessu

Old Farmer





Ei kommentteja: