Brittiautojen maihinnousu Hornin kortteliin.3.Ministä Maxilla Marinaan.

2014 Mini Cooper S

Osta Mini..päivän nimi ja Osta Maxi..autoja kaksi!
--------------------------------------------------------------------------
2000-luvun Mini BMW:n omistuksessa näytti pullistuvan ja voimistuvan,mutta sisätiloiltaan se pysyi yhtä ahtaana kuin BMC:n isoveljensä.
V.2014 Mini Cooper S:ä voitaisiin hyvällä syyllä kutsuakin Maxi Cooper S:ksi.
Voitaisiin sanoa,että siitä oli tullut enemmän saksalaisempi mustalla nahkaverhoilullaan kuin Reeperbahnin ilotyttäret "lihamainosikkunoissaan" .Uusi Mini Cooper S muistuttaa enemmän nykypäivän retromallista 80-luvun viihdeluolaa mustin nahkapenkein kuin priimaluokan lehmännahkaista olohuonekalustoa.

Austin 1100 brittiläisenä
Panda-poliisiautona 

Kuten kävi Minille,uudelle vuosisadan tunnetuimmalle pikkuautolle ja neronleimaukselle,että sen perusideasta kehiteltiin hiukan tylsemmän näköinen isoveli Austin ja Morris 1100. BMC:n "merkki-insinöörit" vielä kehittivät sille Wolseleyn ,Rileyn,MG:n ja Vanden Plasin vastaavat pystymaskiset velipuolet.
1100:n perusidea oli sama kuin Minillä,mutta siihen tiputettu Hydrolastic-jousitus sattui olemaan pehmeämpi kuin pikkubroidilla.Kun Minin muodot pohjautuivat käytännöllisyyteen,niin 1100 sai Pininfarinan muotoileman sirolinjaisen korin. Kokonaisuudessaan 1100:sta tuli loistomenestys.Paljon ennen saksalaisten Brittien saarten uudelleen valloitusta Borgward-tehdas 60-alussa ennen uppoamistaan oli suunnittelemassa 1100-sarjan kokoamista Saksanmaalla.Yritys jäi kylläkin prototyypin asteelle.

Borgward Austin 1100 proto

Itse ihailin 60-luvun alkupuolella Amerikan Topekasta Rummunlyöjänkadun pappilaan tilaamastani Mechanix Illustrated-lehdestä komeita MG 1100-mainoksia,missä komeilivat punaiset kaksioviset MG 1100:t.
Suomenmaahan ei sellaisia silloin saatu...siis kaksiovisia.Kaikki Suomeen maahan tuodut Austin ja Morris 1100-mallit olivat neliovisia perheautoja.Jenkkilässä MG 1100:a mainostettiin brittiläisenä sähäkkäänä pikkusporttimallina.

1965 MG 1300 mainos

Ainoan punaisen MG:n sain nähdä ihan luonnossa,kun Suomen kuuluisin koomikko Spede Pasanen ajoi Yhteiskoulun  lumiräntäiseen pihaan v.1963 marraskuussa punaisella MGA-rättikatolla.Spede oli tullut hauskuuttamaan meitä silloin teinihippoihimme. Samanlaisen punaisen MGA:n olin nähnyt aiemmin v.1961 Bio-Jännän elokuvateatterin laajakankaalla Elviksen Blue Hawaiissa.
Myöhemmin 1100-mallia saatiin myös isommalla 1300-koneella ja mattamustalla maskilla varustettuna.
A.F.Aaltosen onnistui myydä aika monta 1100-mallia kotikaupungissani Austinina ja Morrisina.MG 1300-malliakin joku sattui ostamaan pääkaduille näyttöajoon.
Britanniassa 1100:sta tuli esikaupunkilähiöiden perusauto samaan aikaan,kun Suomessa kiilloteltiin hartaina uusien Moskvitsh Elite- ja Skandinavia-mallien peltejä omakotitalojen kotipihoilla.
1100 oli hauska ajettava ja se näytti nätiltä.Se mahtui omakotitalojen ja rintamamiesten sodan jälkeen rakennettuihin pieniin autotalleihinkin ja siihen sai mahtumaan kokonaisen kasvavan pikkuperheenkin,.
Se oli käytännöllinen ja älykkäästi konstruoitu pikkuauto,josta perheelliset tykkäsivät..ainakin siihen aikaan.
Nykyään muistetaan vain sen katseita keräävä ja huomionkipeä pikkuveli Mini!?
Oikeastaan 1100-sarjaa oltaisiin voitu kutsua Midi-sarjaksi Minin ja Maxin välillä..

Leyland Sherpa

Yhtenä suomalaiserikoisuutena kotimaassa myytiin Austin ja Morris 1100:sta muunneltuja Mailereita 1.3-1.5-litran koneilla.Mailer-sana ilmeisesti lainattiin englanninkielisestä Miler-sanasta (mailien nielijä) eikä Postittajasta (Mailer). Postista puheenollen Suomen Postilaitos hankki 70-luvulla Austin J4-mallisia nokitettuja Leyland Sherpa-pakettiautoja.Silloin BMC:n ja Leylandin fuusioitua British Leylandiksi oli alkanut Austinien ja Morristen suuri alamäki brittiläisten autotehtaiden työväen lakkoiluista sekä tuotteiden huonosta laadusta. Sherpa oikeasti kuuluu laamaeläimiin eli kuljetuslaamoihin ja British Leyland katsoi mallin kelpaavan kaikille kansoille omana kuljetus-Transitinaan.

Austin Mailer 1300

Maakrapu Austin ja Morris 1800 sekä Maxi
-----------------------------------------------------------------

1969 Austin 1800

Alec Issigonis ja Pininfarina yhdessä muovailivat uuden ADO17-mallin Austin 1800 korin. Ikkunapinta-ala muistutti lasiverantaa ja sisustaa koreiltiin puulla,kromilla sekä nahalla..riippuen mallimerkistä.Britit kutsuivat venytettyä Miniä Landcrabiksi eli maakravuksi.
Auton nopeusmittarina toimi 60-luvulla monista muista eurooppalaisista autoista tunnettu nauhamittari ja Maakravun sai paikoitettua kromikahvaisesta sateenvarjokäsijarrusta.Auton keulaan poikittain asennettiin E-sarjan 1.8 litrainen moottori ja matkaamista pehmensi vanha tuttu Hydrolastic-jousitus.
V.1965 se nimettiin Euroopan vuoden autoksi.Rahapussin paksuudesta sitä 1964-75 myytiin Austin-Morris 1800:nä,Wolseley 18-85:nä,Austin-Morris 2200:nä sekä Wolseley Sixinä.Tanskassa mallia myytiin Morris Monacona.Brittilipun alla yksi Maakrapu ylitti toiselle sijalle Lontoo-Sydney Maratooniajoissa v.1968.

1973 Austin Maxi Mk II

V.1969 Maakravun ovien ympärille ympättiin Maxi-malli,joka sai myös E- sarjan 1485-1748cc-moottorit..jälkimmäisen isomman v.1971..Maxin sisustus 70-luvulla ei vastannut isomman 1800-sarjan luksusmaista interiööriä ja ajan maun mukaan sitä tarjottiin yleensä pliisun beessin eri sävyisinä,kuten oli tapana myös Fordilla sekä Vauxhallillakin.Muotoilultaan taas 1800:t (1964-1975) ja Maxit (1969-81) toimivat täydellisenä antiteemana 60-luvun puolivälissä lanseerattujen Fordien ja GM-merkkien cokispullolinjasta.
Monessa muodossa Maxi edusti järkevän perheenisän tila-autoa.
Ulkonäöltään se oli yhtä seksikäs kuin rakennustyömaan roskalava,mutta samalla yhtä käytännöllinen ja tilava. Alec Issigonisin ansiosta British Leyland oli noussut ylös montusta yhden maailman ensimmäisen viisiovisen mallin (Hatchback) ansiosta.Sen takaovista ja peräovesta sai mahtumaan ison joukon matkustajia,matkapakaaseja,huonekaluja..ja mahdollisesti jopa virtahevon poikasenkin.

1973 Cortina 2000E

70-luvun kakarat olisivat mieluummin halunneet tulla nähdyiksi Knudsen-nokkaisen Cokispullo-Cortinan takapenkillä.(Pontiacin entinen divisioonajohtaja Knudsen uutena Dearbornin Fordin toimitusjohtajana toi Dagenhamin Fordille amerikkalaisen Knudsen-nenän ja  pullean vyötärön sekä makeat sisustat).
Silti Cortinan omistavalla isäpapalla oli suuria vaikeuksia ajaa kaupungin Peppursuon kaatopaikalle takakontti ja takapenkit pullollaan vanhoja kuvalehtiä, säkeittäin nurmikonleikkausjätteitä ja vanhaa piironkia yhdellä heitolla.No..Austin Maxillahan se kävi,joskin sen moottori kärsi heinänuhasta ja astmanpoikasesta,jolloin pykälän päällesaamiseksi tarvittiin melkein isompaa pajamoskaa..
Maxi oli todellakin yksinkertainen.järkevä ja lievästi eksentrinenkin..päinvastoin kuin isäukko..

Soitelleen sotaan Austin Allegrolla,kun Morris jätettiin Marinan laituriin
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

1975 Austin Allegro

Austin 1100 oli nätti ,hyvin ajettava ja erittäin suosittu auto.
British Leyland valitettavasti korvasi sen v.1973 Austin Allegrolla,joka ei vastannut yhtäkään edellistä hyvettä.Allegro vastasi suoraa juoksua jalkapallokentän läpi ja takaisin sekä potkaisua omaan maaliin.
1970-luku ei ollut dynaamisten perheautojen loistoaikaa..ei ainakaan British Leylandillä.VW Golf,Renault 16 ja Alfa-Romeon Alfasud olivat näyttäneet,miten pienen etuvetoisen auton ajaminen oli nautittavaa eikä mitään työtä.Allegron pyöreä laiskiainen tuli osoittamaan,miten BL oli mistannut mahdollisuutensa. Britit kutsuivatkin autoa Lentäväksi Siaksi.
Allegron suunnittelija Harris Mann joutui kamppailemaan auton alkuperäistä muotoa modifioimalla pulleammaksi kustannusyistä mm.korkean E-sarjan moottorin ja suuren Marinasta perityn lämmityslaitteen takia. Mann myös suunnitteli uuden BL Princessin kiilamaisen korin. Allegro sai myös 1100-sarjan Hydrolastic-jousituksesta kehitetyn Hydragas-variaation.

Allegron neliskanttinen ratti

Britti-isät päätyivät Allegron ostoon,koska se oli brittivalmisteinen uuden Golfin tai Alfasudin sijasta.
Kotikaupungissakin liikkui muutama Allegro,muttei siitä koskaan tullut mikään myyntimenestys.
Satuinpa kerran ruokatunnille menossani Fiat 127:n kanssa v.1976 talvella ajamaan Salorankadun ja Mariankadun risteyksessä upouuden Allegron perään. Syynä oli,että Allegron ajaja empi risteyksessä mihin kääntyisi keskikaistalta..kääntymällä silti oikealle.Minä paukautin jarrut pohjaan ja juuri jäätyneessä risteyksessä Fiat liukui kuin vasara hamarapää edellä Allegron perään. Ilmeisesti Allegron kuski oli vetäissyt neliskanttisesta ratista oikealle voimalla päätymällä eteeni. Allegron peräpuskuriin ei tullut painaumaakaan,mutta Fiatin muovinen kennomaski meni palasiksi. Allegron kuski manaili minua syylliseksi,koska olin peräänajaja,häipymällä kuitenkin kiroillen tiehensä,koska jarrujäljet osoittivat hänen olleen kääntyessään väärällä kaistalla.
Siitä lähtien inhosin kaikkia Allegroja ja niiden ajajia.
Vaikka heikkopeltisen Allegron takapuskuri oli kovaa terästä,niin British Leylandin pulskat kokoonpanijat viettivät puolet työajastaan tehtaan ulkopuolella laulamassa ammattiyhdistysiskulauluja ja Työnorjaa vaatiessaan reilua palkkaa sekä pehmeämpää vessapaperia,kun minä ja kuuluisan kotikaupunkini televisiotehtaan nauhatyöntekijät valmistimme huippulaatuisia väritelevisioita brittiläiselle Granada Televisionille.
Britti-isä Allegron ostaessaan tiesi vähintään,ettei hän ollut karannut ulkolaispirujen leiriin,jossa oli pahana tapana valmistaa sellaisia hyvän näköisiä autoja,joita ostajakunta todella halusi.
BL:kin oli aikoinaan valmistanut sellaisia,mutta sitten korvasivat ne tällaisella.

Morris Marina (1971-1980)
------------------------------------

Morris Marina

British Leyland heikolla hetkellään  oli kääntynyt katsomaan,mitä muut autotehtaat olivat valmistamassa ja äkännyt,että Ford Cortinasta oli tullut aikamoinen suosikki. Cortinan suosion takana seisoi tavanominaisuus.
Sillä ei ollut etuvetoa eikä nestejousitusta kuten muilla BL:n valmisteilla,jolloin BL:n suunnittelukonttorissa päädyttiin muovailemaan täysin simppeli henkilömalli kiilaksi Fordin myyntisektorille.BL jopa varasti yhden Fordin suunnittelijan muokkaamaan Marinasta yhtä sävyisän näköisen kuin Cortinasta.
Periaatteessa sen piti olla ovelan suunnitelman,mutta kun raha oli tiukassa,niin uusi Marina ilmestyi näyttämölle v.1971 uusissa kuteissa vanhan 1948 esitellyn Morris Minorin rungolle puettuna.Kustannussyistä takavetoinnen Marina ei saanut edes McPherson jousitusta.
Virtaviivaisuudesta ei voitu puhua ja miksi auto piti vielä ristiä purjehdusaiheiseksi pienvenesatamaksi?
Jos uuden auton ostaja olisi halunnut kokeilla, miltä tuntuisi ajaa hiukan sannoitetussa jääkiekkokaukalossa,niin Marina tulisi automaattisesti vastaukseksi.Marinan aliohjattavuutta voisi verrata pikkulapsen opetteluksi rullaluistimilla. Omituisesti kyllä Marinan suosio Brittein saarilla osoittautui suureksi v.1973,pääsemällä toiselle paikalle myyntiluvuissa Ford Escortin perään

1973 Morris Marina 1,8 TC Fastback

Peruskonseptissa 1,3-1,8-litrainen Marina ei ollut Cortinaa pahempi,mutta jotensakin todellisessa maailmassa se erosi,kun se lonssattiin markkinoille modernin päällystakin sisään piiloitetulla vanhalla tekniikalla.
Ford puolestaan oli kokeillut sitä kauemmin.
BL:n olisi pitänyt pysyä älykkäässä teknologiassaan ja lopettaa näyttelemästä hölmöä,kun lopussa päätyi tekemään itsensä typeräksi.
Myöhemmin Marinalle tehtiin kasvonehostus nimeämällä se lisäksi Italiksi,mikä osoitti,ettei vanhaa kumiteräsaapasta voida kiilloittaa kenkäplankilla. V.1980 Ital sai teleskooppijousituksen säilyttämällä kuitenkin vanhat vääntövartensa,mikä ei parantanut lainkaan auton aliohjattavuutta.
Televisiotehtaallani know-how-osaston yhdellä suunnitteluinsinöörillä oli pliisunsininen Morris Marina 1.8 TC fastback.Ihmettelin miten nopeasti kehittyvää elektronikkatekniikkaa asiantunteva insinööri oli päätynyt niin antiikkiseen automalliin.Tutkiessani joskus ohimennen Ankkalinnan hallintorakennuksen parkkialueella paikoitettua inssin Marinaa,ihmettelin miksei BL edes viitsinyt investoisa pehmustettuun kojetauluun,mikä näytti enemmän ryppylakatulta muovilta.
80-luvulla Marinan vanhentunutta perinnettä jatkettiin Austin Maestrossa sekä Montegossa.

..jatkuu...Herätys prinsessan unesta..Austin Princess ja muut kiila-autot