Olli Oravan evakkosodat.Tatraplan-muistoja.Jatkoa.

Veturinkuljettaja Pohteri
Juhart 2010

Olli pysäytti autonsa tasoristeyksen puomin laskeutuessa eteen ,kun hälytyskellon kilinässä vaihtoveturi pakitti rautatiesillalle päin tavaravaunuletka perässään. Veturin avoimesta ikkunasta hän tunnisti entisen ja järjestyksessä viimeisen kasvatusisänsä veturinkuljettaja Jalmari Pohterin,joka heilautti sinisen työtakkinsa hihaa hänelle,nähtyään tyttärensä miehen Tatraplanin seisovan puomilla.

Puomien noustua Olli ajoi Tehdaskadun ja Raatihuoneenkadun kulmaan,mistä Tatraplan kääntyi oikealle etuoikeutetun kärkikolmiokilven takaa. Hornunkadun kulmassa,minkä vastapuolella seisoi puutalossa Huberin vesijohtoliike,hän joutui äkisti jarruttamaan,vanhemman naishenkilön yhtäkkiä jostain kuolleesta kulmasta ilmestyessä balluunikumisella romukärryllä Tatran mulkosilmäparin eteen...ei ainakaan suojatieltä.
Olli pysäytti autonsa kadunvarteen juoksemalla katsomaan,ettei naisparalle ollut sattunut mitään vakavampaa.
--Mie pyyjän kauheest anteeks teiltä,jos teihin on vaikka sattunut pahasti!
Olli kysäisi peljästyksissään.
--Voisin viijä teijät sairaalaan paikattavaksi,jos oli sattunnut!
Olli tutkiessaan naista päästä kantapäähän havaitsi tummanruskeiden , rispaantuneiden sekä kumiteräsaappaiden varsien ylle käärittyjen nailonsukkien päälle pirskottuneen verta polvinaarmuista.
Olli auttoi vielä nostamaan naisen romukärryn katukäytävälle tutkiessaan syväjuonteisia kasvoja ja hampaatonta suuaukkoa,josta pääsi ulos viinan polttama sanaryöppy:
--Ei tää kolaus mittää olnu verrattun mun Kyästi-vainaan hakkaamissiin,jost mää mun pärstä oli alvariins sinipunanen mont viikkoo..!
--Emmää teitilt mittää jelppii tartte..ite olen kaikki naarmun ansainnu..mut kyl te voisis vähä kattella vanhoje ämmie perää sielt ratin takkaa,kun näköki on sumentunnu harmaaks kun viinipullon pohja sakast..
Olli tunnisti lopulta naisen entiseksi kasvatusäidikseen Siiri Pirkitta Kontkaseksi,joka kaivoi haalistuneen sinisen tikkiaamutakin taskusta Vinetto-pullon suulleen,kulauttamalla pitkät huikat,kunnes huokaisi syvään:
--Tää Vinetto se on mun korkjaoktaanist pensaa ja yhrel huikal päässe korttelinvälin ettiäspäite tonne Eeklunti romuttamoon päiten..
--Se on muun omaa tiikerii tankkiin..
--Et kiitti vain nuarmiäs jelppaamisest!
Olli kysäisi heti perään:
--Tunnettekos sie sitten miut?
--Oon se Oravan Olli!
Kontkaska sammalsi pyyhkiessään punaista Vinettoa sinisuonisella kämmenselällään suupielistä:
--Jaa..emmää kaikkii Ollei enkä Kurreoravii  muista..
--Mun hetekas on köyrinny monenmoist äijänkuvaa,ettei monast tulnu eres tituleerattuu aamusil munanpesuil...
--Sää kylläki oles liian nuari mun kavaljeeriks... eikä mull ole koton yhtäkään miähenkuvaa piereskelemäs nurkisan,kun Allani-pojanki  poliisit hinasivat Kakolaan murroist sekä osuuskaupan polttamisest vahinkos,kusse palava sätkä suussas varasteli kankaspakoi..
--Must sen olis pitänny saara oikken palkinto siit teostas,kun pykäsivät kommian tavaratalon tilalle...

Romukuski
Juhart 2007

Olli seurasi Kontkaskan hoipertelua romukärrynsä aisoissa,kun Myllynkivitehtaan nurkalla kolautti toiseen romukärryyn,jota kauppalan tunnettu romunkerääjä Mannerin Mikke lykkäsi porttikongista katukäytävälle.
Mikke huusi Kontkaskalle:
--Mitässää ämmä oikkes kukkelois tääll mun reviirill'n,et melkken tuppaass silmill,kun toinen yrittää kuskata ansijoitas Eekluntil!?
Kontkaska sähähti takaisin:
--Älssää Mikke silmil hypi..emmää ole sun reviiriltäs romui keränny!
--Mul kuuluu itäkauppala ja Muurlantulli ja sull kauppalan keskusta..etkä sää noill lyhkäsil konteillas pystyis eres linkkaamaan Vilhonkarun Alkoo piremmäl ja ,minkä tiskil me kummakkin tullaan jonottamman perätysten Eekluntin tilipussi kouriss..

Ajaessaan Tatrallaan Perniöntien mäkeä ylöspäin Olli muisti viimeisen päivän Kontkaskan Eedenin omenatalossa yrittäessään paeta ruokakommuutin ikkunaräppänästä pakoon.
Hypättyään selkä pihalle päin räppänästä vesikorvon puukannen päälle hän kuuli takaansa rouva Kontkasen äänen:
--Jaa..että sitä pötkitään pakoon täyshoitolasta!
Samassa Olli sai iskun rouvan  kämmenen rystyspuolelta,että silmäkulma aukesi,punaisen hurmeen tummentaessa koko näön.
Pian hän oli rouvan kädestä vetämänä istumassa takaisin samassa pimeässä kommuutissa reikelien takana Kontkaskan huutaessa munalukkojen kilinästä:
--Sää saas mun pualest märänttyy koko yän sellisäs omenanronttien kanssa ja huamenis saat palkakses pestä ja kuurata kaikk mäskitynnyritkin juuriharjal puhtaaks..onkos selvä!?
Olli jäi istumaan puisen omenalaatikon päälle. Hän pyyhki veristä silmäkulmaansa hyllyllä olevan tyhjän perunasäkin kulmaan,kun hän oli kuulevinaan auton moottorin surinaa koivukujalta päin.

1939 Nash LaFayette

Hän nousi seisomaan pakonyrityksessään pinoaman laatikkopinon päälle kurkkaamaan räppänästä pihalle,minne karautti pölypilvessä poliisilaitoksen musta Nash LaFayette-maija-auto,jollainen niihin aikoihin oli yleinen poliisiauto maaseudulla halvasta hinnastaan.
Autosta astui ulos ylikonstaapeli Kaljunen sekä nuorempi konstaapeli Vasanko ,välissään Allan-poika.
Siiri Kontkanen oli ilmestynyt kivirappusille kädet puuhkassa lattarintojensa päällä huutamaan:
--Mitäs te pollarit olette raahamas mun viatont poikaan,kun jottain Kakolan konnaa!
--Oletteks te tulnu ihan hulluiks,että lapsii jo pirätettään,kun muutakaan tekemist ei olsis kammaril istuskelles..!?
--Kyl maailman kirjat on menneet sekasin,kun murhamiähet ja vankikarkurit saavat juasta vapaall..ja että lapsii käyrään jo pirättämmäs!

Kaksi poliisikonstaapelia

Konstaapeli Kaljunen vastasi räyhäävälle rouvalle rauhallisesti:
--Ottakaa nyten Siiri vähän lunkimmin..ei tässä mikään huutaminen auta!
--Tää teirän kultapoju saatiin kiinne Vaasan Pyärän korjaamolt myymäs varastettuu fillarii..
--Sitten kammarill sen repust löytys karun vastapualen siirtomaatavarakaupast vohkitut Klubitupakkapuntit..
--Ja se fillari Vaasan Pyärän mekaanikon kertomana kuuluu yhrelle Oravan Ollille,joka asuu täss samas osottees kun te Siiri..
--Pyärämekaanikko oli kertonu koonneens sen Ollin pyärän,kun se evakkopoika oli osamaksul maksannu sitä aikoinas Paajasill kortteerattuaan.
--Ja muuten..missäs Se Oravan poika sitten on--Siiri Kontkanen?
--Meirän henkikirjottajan osotekortistos sellasen Orava,Ollin piräs asuu täällä..

Kontkaska katsoi tovin poliiseja sekä sitten omenasuulin nurkkaa,missä ei seisonut Ollin pyörää kettingeillä sidottuna räystästorveen.Vain omenakärryt makasivat selällään vajan edessä.
--Jaa.. mää en kylläkään tiärä,miss se Oravan poika  kohnaa pyärälläs"
Rouva tuhahti äkäisesti poliiseille.

--Mie oon täällä vankina!
Kuului kommuutin räppänästä Ollin vaimea huudahdus.
Konstaapeli Kaljunen jätti Allanin siltä seisomalta Vasangon käsiin harppaamalla haitarijatsareillaan Siirin ohi talon ovesta sisään.Kolisteltuaan kommuutin ovelle Kaljunen harppoi takaisin Siirin luokse vaatimaan munalukon avainta,jota rouva panttasi likaisen essunsa taskussa.
--Se hulttijo ol kähminny mun neppikukkarost saturaisen!
Siiri tohahti luovuttaessaan avainnipun Kaljuselle.
--Rikolline se poik on!

Ollin seisoessa pihalla verisin silmäkulmin poliisien edessä Kaljunen kysäisi häneltä:
--No--varastiksos sää Siir--..meinaan Kontkasen frouvalta rahaa,Olli Orava?
--Ja kukas on sinun silmäkulmaasi litannut?
Olli vastasi:
--No tuo rouva se limautti käjellään...
Samassa Allankin avasi suutaan konstaapeli Vasangon vierestä:
--Ei tuo Olli mitään vohkinut äirin kukkarost...mää sen fyrkan otin ,kun se oli pruunamaas omenapuit..
--Ollin pyäränkin mää pihistin ja ne Bärruutin kaupan Klubiaskipuntikkin..
--Äirin piräs kyll tietää varastetuist tupakeist,kun se pöllii niitä mun hetekan alta kovas kohmelosas ja tupakinnälässäs....

Vanhempi konstaapeli Kaljunen katsoi Kontkaskaa suoraan silmiin,rouvan raapiessa portailla nokkospuskasta käsivarsiinsa saamiaan vesikelloja.
--Yhtäkkiä rouva purskahti teatraalimaiseen itkuun,että työmekon rinnusta kastui kuin äkillisestä sadekuurosta.Lyhyen parunnan perästä rouvan kasvojen ilme palautui peruslukemille vanhaan happamaan muotoonsa.missä pienet punareunaiset silmät luimuilivat kuopistaan epäileväisinä kulmien alta poliisiparia.

Vanhempi konstaapeli Kaljunen käski nuorempaa konstaapeli Vasankoa tekemään kotitarkastuksen Kontkasten talossa ja siitä tuloksena mustan Nash LaFayetten takakontti täyttyi erimerkkisisistä savukekartongeista sekä piipputupakkapusseista.
Lisäksi Kaljunen käski Ollia keräämään kamppeensa kehaisemalla,että tämä voisi osan aikaa kämpätä hänen talossaan,kun nuorin poika oltiin kutsuttu rintamalle,yhden makuukamarin vapauduttua.
Mannerheimin lastensuojeluliiton edustaja rouva Eskolin saisi jälleen etsiä Ollille siinä välissä uutta kotia.
Allan ja rouva Kontkanen pistettiin poliisiauton takapenkille istumaan "rannerenkaat" yhteen lukittuna konstaapeli Vasangon viereen,Ollin päästessä Kaljusen viereen poliisipirssin etuplyyshipenkille seuraamaan nopeusmittariviisarin kohoamista,kun auto suhautti siideritalon pihalta koivukujalle...ja uuteen vapauteen.

1939 Nash LaFayetten  kojetaulu

jatkuu..Kohti uutta elämää..