Omin käsin ja omin nokin onneenko? Käsitöitä ja vapaan viettoa.

Custom Housen British Telephonen takapiha naapurissamme viime keväänä.

Noin viikko sitten luin Daily Mailistä,että yli 4 miljoonaa brittitaloutta ei osaa hoitaa etu- eikä takapihojaan. Kaikissa tapauksissa pihoja ollaan käytetty talouksien ylijäämäromujen avovarastoina.
Olen saanut itse seurailla itälontoolaista pihakulttuuria kaksikerrosbussien yläkerrasta vuositolkulla Custom Housesta Stratfordiin ja Ilfordiin ja todennut,ettei viimeisen 13 vuoden aikana yhtäkään pihaa olla siivottu ,vaan romu- ja roskamäärä on vain kasvanut tuplaten. Omien havaintojen mukaan melkein joka toinen etupiha on pysynyt täysin hoitamattomana.Samoin kaupunginosien parikymmenkerroksisten tornitalojen verannat pursuvat rikkinäisistä huonekaluista,polkupyöristä ja mustista roskapusseista,afrikkalaisten  ja aasialaisten tasavaltojen virttyneiden lippujen roikkuessa surullisina kevättuulessa kuin köyhän maan pääkaupungin lentokentän koinsyömät tuulipussit

Ihmeen siisti Shrewsbury Road
Forest Gatessä

Näin keväisin maan suuret tee-se-itse-kauppahallit B & Q,Homestore ja Wickes katalogimyymäläketju-Argosin kanssa lähettävät talouksiin lehtisiä ja katalogeja puutarhakalusteista,lannoitteista,siemenistä,ruohonleikkureista ja työkaluista houkutellakseen käteviä lontoolaisia ryhtymään kodin- ja puutarhan parannustalkoisiin...mutta turhaan. Yli 4 miljardin punnan edellisvuoden DIY-alan (Do-It-Yourself) myynti on pudonnut noin 0.3:lla miljardilla punnalla,kätevyyden ja osaamattomuuden lisäännyttyä. Nuorisokin on syntynyt kädettömäksi osaamatta edes pienintäkään kotikorjausta lampun vaihdosta naulankannan sisäänhakkaukseen,vaikka sorminäppäryys on noussut huimaavasti iPadien ja androidkännyköiden käytössä.
En tiedä pidetäänkö myös enää kouluissa käsitöitä minkäänlaisena oppiaineena,kuten aikoinaan omassa nuoruudessani,jolloin jouduin tappiskoululuokan opettajattaren Simolan Seijan valvonnan alla virkkaamaan patalappuja,joista löysäsilmäisinä tulikin sipulipusseja.Simolan Seijan ohjauksella kyllä opin ompelemaan karhulangalla housun löystyneet sepaluksen napit,mutta pöksyjen vetoketjujen tultua markkinoille ompeleminen on jäänyt sittemmin latentiksi. Veistonopettaja Arvo Saura,myöhemmin kotiseutuneuvos,ohjasi minua saunajakkaran teossa ja josta sattui tulemaan kiikkuva saunapalli.Sahattuani pallinjalkoja tasaiseksi siitä tulikin lyhytjalkainen lypsyjakkara,jolloin Saura kehotti minua tekemään höylätystä mäntylaudasta yksinkertaisemman leipälaudan,missä ei tarvittu muita työkaluja kuin sinkkisahaa,napakairaa ja santapaperia.
Vasta 1970-luvulla aloin innostumaan puutöistä,jolloin ostin oveltaovellekauppiaalta kodin tee-se-itsekirjan ja jolloin rohkeana urakoin jopa tätini pienen yksiön tapetoinninkin.

Ukki,Juho Lukkarinen
arkkutimpuri
Juhart 2011

Uskoin saaneeni myöhäisherännäisyydessä äitini geeneissä antamat "puunaisen" taidot. Isäkappalaiselta taasen puuttuivat melkein kaikki käsityötaidot päätymällä vain voitelemaan pappilan sisäovien saranoita Singerin ompelukoneöljyllä tippakannulla..
Isärovastilta puuttui tietty käden kätevyys Raamatun kädessä pidon ohella.
Papin käsityötaitojen puutetta on vaikeata uskoa,jos ajattelee,että hänen uskonsa Mestarin isä Jooseppi oli puuseppä ja hänen oma Juho-isänsä arkkutimpuri!
Käsityötaidot eivät siis synny pelkästään opetuksella,jollei niihin ole joko taipumusta taikka haluja!

Äiti vajatimpurina v.1936 Iisalmessa
Juhart 2011

Manilassa Filippiineillä asuinalueiden talonomistajat eli miehet eivät puutu talojensa manuaalisiin korjauksiin enimmäkseen taitamattomina ja toiseksi siitä,että ulkopuolista työvoimaa saa halvalla vesipumpun korjaukseen,räystäiden puhdistamiseen,nurmikon leikkaamiseen tai sisämaalaukseen.Vaimoni avioliiton mukana tuoma insinööripoika ei osannut edes pitää kiintoavainta kädessään,vaikka osasi teknisillä hienouksilla kuvata ruostuvan Nissan Sentransa mahdollisen käymättömyyden syyn. Sentra oli lattiapohjaltaan ruostunut niin himmeliksi,että inssipoika vain peitteli sitä vanhoilla Manila Bulletin-sanomalehdillä,ajettuaan tulvan peittämän Manilan meille Molaven talon eteen.Märät lattiamatot hän jätti kuivumaan aurinkoon manikyroimani bermudanurmikon päälle,minne ne jäivät ajoiksi,kunnes heitin ne ohimenevän roskisauton lavalle.
Minua asuinalueellamme pidettiin hulluna "putina" eli valkoisena miehenä,joka aamukuudelta lakaisi talonsa katuosuuden naapuritalojen sisäkköjen kanssa.Minut nähtiin leikkaamassa nurmikkoa,trimmaamassa pensasaitoja,kiipeämässä Yuccapalmuun karsimaan oksia,seisomassa talon katolla pystyttämässä taifuunin kaatamaa tv-antennia ja siivoamassa räystäitä pudonneista lehdistä,jotta sadevesi juoksisi viemärikaivoon...
Lisäksi minut tavattiin autotallissa maalaamassa beirutinmersun likasiipiä,korjaamassa reistailevaa zenithkaasaria tai sitten välissä lanaistudiossa maalamassa kanvasille öljytöitä..
Lisää kehumatta taitojani ja toimeliaisuuttani olin vain tekemässä kasaantuneita töitä pois alta,joita en uskonut annettavaksi kenenkään ulkopuolisen tehtäväksi.
Verenperintönä vanhemmiltani olin saanut oudon joutilaisuuden inhoamisen ja hyvin harvoin minua nähtiin lastaamassa autoa maalle menoon,koskei meillä ollut Manilan ulkopuolella kesämökkiä..Maalle meno Manilassa merkitsi,että pitempinä pyhinä ajettiin perhe ja lähisukulaiset beirutinmersuun pakattun läheiseen Lagunan Water Wonderlandiin uimaan taikka Enchanted Kingdomiin patikoimaan amerikkalaisen waltdisneymaisen pikkukaupungin mukulakivikaduille ja katselemaan 4D-elokuvateatterissa näyttämön läpi ajavia junia ja jumbojettejä.

4D teatteri

4D-teatterin ääniefektit ja jalkoja hipovat rotanhännät saivat naisyleisön kirkumaan kauhusta..ja sen piti olla sitten hauskaa..
Rouvani on aina pitänyt kauhuleffoista,mitä itse pidän täydellisenä ajanhaaskauksena,kun teeveestä saa nähdä tappoja,murhia ja verta suoraan I ja II maailmansodan dokkareista.
Lagunan kymmenet spat ja uima-altaat olivat tupaten täynnä koiraa polskuttavia uimataidottomia manilalaisia kellukkeineen ja kumirenkaineen.Vesiurheilijoita ei saanut altaasta pois kun sulkemisaikana,jolloin vedestä rypistyneet manilalaiset jättivät altaisiin peräänsä ulosteista ruskistuneen klooriveden..jokaisen huokaillessa kotiinajossa hampaat kalisten kuinka vesi piristää.
Ihmiskroppa assosioituu veden kanssa omalaatuisesti.
Pikkukakarana rantavedessä jokaisen piti ensiksi pissata uikkareiden läpi ja lisäksi pierrä kuplia,jotka kutittelivat ylösmennessään selkäruotoa ja niskaa..paukahdellen pinnalla aromikaasuja päästellen.
Jopa kakkaamista rantavedessä moni kakara oli kokeillut,sikarinmutoisten projektoorien pulpahdellessa vedenpintaan.
Manilassa taas saa kahlata kakkavedessä joka tulvan aikana ilmaiseksi menemättä Lagunan "kristallivesialtaille"
Uimataidottomia filippiiniläisiä hukkuu jokavuotisissa tulvissa satoja maassa,joka koostuu kymmenistä tuhansista saarista.Yhtään oikeata uimakoulua en ole siellä tavannut.
Uimisesta en ole edes kakarana kovin paljoa pitänyt,etenkin kylmässä vedessä,jota vanhempani siskojeni kanssa kehuivat elämän eliksiiriksi.Isärovastikin sai puolivuosisataisista avantouinneista ja tulikuumista saunoista läppävian.Rannoilla löhöämistä katsoin tuhlatuksi ajaksi ja mieluummin menin kalaan Mitchellin avokelavirvelillä ,jolloin suulista sai tuulenviressä ihan tarpeeksi nahkaansa polttamatta.
Siskoni ovat haukkuneet minua aina "vesikauhuiseksi".
Vesi paras venhon alla..kuuluu vanha sanonta..

1956 Katavasaari ja keskisuomalainen soutuvene
Juhart 2011

Uimataidon lisäksi suomalaiset lapset ollaan koulutettu soutajiksi.
Pappilan mökillä jouduimme kakaroina opettelemaan useanlaisten veneiden soutamista.Viitasaarelta muuttokuormassa tuotiin lounaissuomalaiseen kauppalaan keskisuomalainen suippoperäinen vene,missä oli rautaiset tappihankaimet ja paksupäiset airot. Katavasaaren mökkiveneenä se oli parhain ja sutjakas soutuvene,jonka perätuhdolle äitini satakiloisessa persoonassaan aina istuutui peränpitäjäksi melallaan.
Mökillä oli jo vuokrakaupassa tullut vanha tasaperäinen ja raskas merivene ja tietysti merihankaimin,joilla soutamaan opiskeleminen vei aikansa,aironlapojen iskiessä vedessä tyhjää lappeellaan..että soutajakandidaatti kaatui selälleen tuhdolta pohjatralleille..
Uusi Aldell-perämoottori korjasi tilanteen .. ja sen ainaiseen korjaukseen..
Enäjärveläistä tasapohjaista ruuheakin pääsimme kokeilemaan,muttei siinä kokenut mitään soutamisen iloa.
Ruumisarkuiksi me niitä kehuimme mustaksi tervattuina..
Olisi ehkä sopinut rovastin kirkkoveneeksi..