SUDEETTISALOLAINEN: Kun vankkurit vyöryivät kauppalaan.Vanguard-stoorin loppuvaihe.

1957 ca.Savonseutu Osuusliikkeen Kangasniemen
liike ja 1956 S-V Pick-Up

Ruotsalaiskilpinen 1954 Standard Vanguard
Estate Phase II henkilöfarmarimalli

1954 Bensiininjakelua Britanniassa
Juhart 2004

Vanguard Phase I ja II mallia v.1947-53 sai oikeana ikkunafarmarimallina,joka kooltaan ja isoilta pyöriltään vastaisi nykyisiä SUV-henkilömaastureita.Kovin montakaan sellaista en nähnyt liikenteessä.V.1954 Vanguard sai ensimmäisenä brittimallina dieselmoottorin,joka pohjautui Ferguson-traktorin vastaavaan. Vanha Vanguardin 2088cc bensiinikone yksikurkkuisella Solex-kaasuttimella kulki yhä Brittein saarilla 72-oktaanisella "puulibensiinillä" bensiinin vapautumiseen asti.Bensiinisotaa käytiin vielä v.1954 jakeluasemilla polttoaineen säännöstelyn takia. Vanguard keikkui edessä kierrejousilla ja takana lehtijousilla ja sen sai pysähtymään Lockheedin nestejarruilla.Phase II-malliin sai jopa kolmipykäläisen rattivaihteen jatkoksi kojetaulusta painettavan ylivaihteen.

1952 Turun 1. ulataksi Austin A70
Hereford.Taustalla 1948
A2 Checker-pirssi

Auton kojelauta näytti spartaaniselta ja sen sohvapenkit oltiin vuorattu Vynide-ruutukankaalla keinonahkaisin ja optiona ihkanahkaisin sivuin.Vastaavankokoisessa Austin A70 Herefordissa oli vastaavanlaisesti oikeat punaiset nahkapenkit.Yhtään Vanguardia en kyllä koskaan tavannut taksiliikenteessä,mutta Turun ensimmäisinä v.1952 ULA-takseina näkyi Checker-jonon keulilla yksi musta Austin A70 Hereford.
Kotikauppalassani ei näkynyt yhtään brittipirssia taksitolpalla,vaan kalusto koostui jenkkimerkeistä,kuten Fordeista,Chevroleteista sekä Plymoutheista.Evakkoreissullamme Harjavallan kirkonkylässä v.1954-56 näin kylläkin taksitolpalla yhden brittiläisen Humber Hawkin.

Kirkonkylän aseman taksit
Juhart thumbnail 2010

Vankkurin 3. sarja (1955-58) Giovanni Michelottin kynästä

1955 Standard Phase III 4-door Sedan

V.1954 syksyllä Vanguard oli muuttunut täysin Phase III Michelotti-korisena. Auto näytti ensimmäisenä brittiautona pikkujenkiltä,joka oli saanut kromiset lainahampaansa saksalaiselta 1954-56 Opel Kapitäniltä.Minusta sen kromihymystä vivahti myös 1954-mallisen Plymouthinkin irvettä. Michelotti oli mielestäni apinoinut myös Raymond Loewyn 1954-mallisen Studebakerin kylkipokkauksia,joskin nurinpäin.Standard Phase III-mallia sai samalla vanhalla 2088cc-kansiventtiilinelosmoottorilla,mutta se sai lisäksi pikkuveljekseen riisutumman 1670 cc-neloskoneisen Ensign-mallin (vänrikki). Isoa Standardia myytiin myös farmarimallina,joka mielestäni oli paremman näköinen kuin sen korkeakattoinen ja vilttihattumiehille tarkoitettu sedanmalli. Standard ei koskaan mennyt liikaa amerikkalaismuodin perässä panoraamalasein,kuten sen kilpailijan Rootesin Humber Hawk,joka apinoi kuoseillaan 1954-mallista Oldsmobileä.

1958 Standard Ensign Estate

1956 Vanguardia tai nyt pelkkää Standardia ehostettiin sporttisemmaksi 2138cc-90hp-neloskoneisella Sportsman-mallilla,joka oli saanut kaksoisvärit sekä Triumphmaisen kromimaskin nenälleen.Sportsmanin moottorinakin oli Triumph TR2:sta ja TR3:sta tuttu voimanlähde.Sen vauhdinhillitsimet eli jarrut olivat myöskin Triumph TR3:sta.Aluksi sen piti tulla uudeksi Triumph Renowniksi vanhan veitsenteräkylkisen ja Mayflowerin isoveljen Renownin jatkajaksi.Valitettavasti mallia myytiin v.1956-58 vain 901 kappaletta. Sportsman ei nimestään huolimatta ollut kovinkaan urheilullinen ajo-ominaisuuksiltaan.Sen kiihtyvyskään ei paljoakaan petrannut tavallisen ison Standardin menosta 19.2 sekunnilla nollasta sataan.Auto nykyään on erittäin harvinainen pelastuskohde.

1956-58 Standard Sportsman

Ensigniä myytiin isompi määrä Britannian kuninkaallisille ilmavoimille ja siviilimarkkinoilla se sai moottorivaihtoehdokseen 1.6-litraisen ja nelisylinterisen Perkins-dieselin v.1960,jolloin auton merkkinä oli Standard Ensign Vanguargin sijasta..Ensign Diesel ei ollut 43-hevosvoimaisena mikään maantiekiitäjä,joskin sillä pääsi 50 mailin matkan yhdellä diesel-imperiumigallonalla.

Vignalen parantama Michelottin 3. sarja 1958-63

1959 Standard Vignale brosyyri

Michelottin jotenkin raskaalla kädellä muotoileman Phase III:n koria Standardilla pyydettiin toista italialaista koriräätäliä Vignaleakeventämään uusiin 1958 malleihin.Vignale kevensi koria kapeimmin ja kromatuin ikkunatolpin,suurentamalla myös etu-ja takalasien pinta-alaa.Hymykseen se sai siromman ja leveämmän vaakakromiripaisen maskin. Konepuolella Vignale-sarja sai vaihtoehdoksi v.1960 uuden 1998cc-80hp-kansiventtiilikuutosen Solexin tuplakaasuttimin,joka ei paljoakaan parantanut raskaan auton kiihtyvyyttä (19.7 sekunttia nollasta sataan).Vaihdekepinkin sai myös vaihtoehtoisesti Vignalessa lattialle.Sama 1998cc-kuutoskone ilmestyikin v.1963 Michelottin muotoilemaanTriumph 2000-malliin,joka korvasi jo vanhentuneen Standard Vanguard Phase III-sarjan. Standardin pienempi Pennant oltiin samoin korvattu v.1959 Michelottin piirtämällä tetävälinjaisella Triumph Heraldilla,joskin se moottoriltaan ja alustaltaan pysyi vanhana Standard 10:nä.

1962 Standard Vignale Six

1964 Triumph Mk I 2.5 PI

Suomalaisia maaseutuvankkureja

1948-50 Phase I Standard Vanguard.
Aaron auto
Anna Amnellin kuva

Jälkipolville ei ole jäänyt montakaan Standard Vanguard- eikä Standard 8-10-mallista autoa entisöitäväksi.
Maatuneita ja ilkivallalla tuhottuja raatoja kylläkin löytyy jostain perämetsistä.Yhtä 1954-mallista,museorekisteristä Phase II ja konttiperäistä ollaan myyty Nettiauton palstalla.Yhtä toista projektitasoista ja ilmoituksen mukaan 1948 Phase I-mallia ollaan myös tarjottu Nettiauton palstalla Tammisaaresta.

1955 Suur-Savon osuusliikkeen Kicipajan sivuliike.
1954 Morris Minor ja 1952 S-V Phase I

Tammisaarelainen ca 1952 Phase I S-V
projekti

1960 Salon Seudun Osuuskaupan
maatalousosaston piha

Myyntikuvan mukaan Phase I on varustettu isommalla takaikkunalla,joten malli voisi olla 1952-mallinen.
Vanhojen valokuvien mukaan 50-luvun taitteen ja alun Vanguardeja on liikkunut ympäri Suomenmaata lukuisia määriä.Kuten stoorin ykkösosassa mainitsin,että Hankkijan Ferguson-huolto käytti huoltoautoinaan Vanguard-pakettiautoja ja TVH Pick-up-malleja työautoina,niin ilmeisesti valokuvien mukaan SOK:n maaseutuosuusliikkeet käyttivät niitä myös jakelukuljetuksiin.Kotikauppalassakin Salossa paikallinen SSO myi Fergusoneja ja Massey-Fergusonia Traktoauton keskittyessä Volkswagenien myyntiin.

1954 Ilomantsin seurakuntatalo ,1950 Fordson E38W
paketti ja
1953 S-V Phase I

1960 ca. Käpyläntien TB ja 1956
S-V Pick-up

.Jokapojan kahvipakettikuvat ja leluvankkurit

1956 No 14 Standard Vanguard Phase II
kahvikeräyskortti

Autokiiltokuvat ja 1956 Standard
Phase III toinen alaoikealta

1954 Pauligin
S-V Phase II keräyskortti

Vasta ukkoiässä ryhdyin keräämään Corgin,Dinkyn ja Matchboxin sinkkivalumalleja.Pikku-Jussina keskityin vain leluautopuutteessa keräämään Pauligin Huomiokahvipaketeista autokeräilykuvia,jotka koulussa välitunneilla kelpasivat vaihtureiksi muiden kahvimyllyjen ja osuusliikkeiden autokuviin. Minullekin tuli Vanguardin kahvipakettikuva liimattavaksi keräilyalbumiini.
Ennen kahvikeräilykortteja keräilin v.1954-56 Harjavallassa kirkonkylän paperikaupasta taskurahoilla ostamiani autokiiltokuvia,vaikka kiiltokuvien keruu kuului likkojen harrastuksiin.
Kiiltokuvat tulivat oikein arkeissa,joista sai saksilla leikattua ja liimattua niitä jopa koulukirjojen paperoituihin kansiin.Muilla luokkakavereillani oli tavallisia hyllypapereilla paperoituja kirjankansia,mutta minäpä liimasin oikein vahapaperin päälle niitä autokiiltokuvia.

1954 Austin A40 Somerset

Komein kiiltokuva laskuopin kirjan kannessa minulla oli vaaleanvihreä 1954-mallinen ja pyöreäposkinen Austin A40 Somerset,jollaisen kyytiin pääsin vasta niin myöhään kuin v.1959 Sulkavan partio-opistolla ja jolloin saman vuoden syksyllä ensiesiteltiin Austin A40 Farina,jota Suomessa kutsuttiin Futuraksi.Somersetin kromimaski muistutti muodoltaan urheilumiekkailijan kasvomaskia. Auton omisti kuuluisa partioveteraani Pappa Ollila.
Harjavallassa eräällä isäpastorin Lions-kaverilla ja Outokummun insinöörillä Aineen sedällä oli samoin 1954-mallinen musta Morris Oxford ja meidän pikkupappilan tallissa seurakunnan diakonissa piti 1953-mallista Austin A30-autoa,jonka kuonoa peitti Somersetista pienennetty kasvomaski..Isommassa Austin A70 Hereford-mallissa oli suurin kasvomaski ja kerrotaan,että iso-Austin oltiin rakennettu pienemmän Somersetin ovien ympärille.

2014 viimeiset Morris Oxfordin manttelinperijät
Hindustan Ambassador-taksit Kolkatassa (Kalkutta)

Brittipojat saivat ilokseen keräillä 50-luvun Dinky- ja Corgi-pienoisautomalleja.Kotikauppalani ainoassa lelukaupassa,Suvannon Urheilu- ja lelukaupassa Turuntien varrella lähellä postinkulmaa ei sellaisia löytynyt hyllyiltä,vaan päädyin ostamaan muovipussitettuja Airfixin II maailmasodan Spitfireja,Hurricaneja sekä Messerschmittejä Battler Britton-sarjakuvainnossani.Suurin kokoamani lentokone oli Lancaster-pommikone ja laivoista komeimmat koottavani olivat Queen Mary sekä Titanic..Brittiautokoottavista tekaisin 61-mallisen Vauxhall Veloxin sekä Aston Martin DB4:n.
Standardista eikä Vanguardista ei löytynyt koottavia Airfixin Suomeen tuoduista malleista.
Brittipoikien riemuksi jopa heidän isilleen vaikeasti saatavaa oikeaa isoa Standard Vanguardia löytyi lelu- sekä harrastekaupoista pienoissinkkivalumalleina Triangilta,Corgilta sekä Dinky Toysiltä laidasta laitaan Phase I:stä Vignaleen..Corgilla oli oikea Vanguard-niminen mallisto,joka käsitti kaikki brittimerkit eikä pelkästään Standard Vanguardia.
Alla Vanguardin pienoismallikokoelma kuvina:

1948-53 Corgi S-V Phase I

1948-51 S-V Phase I S-V

1950 ca. Triang Minic vieterivetoinen S-V

Mimodelsin S-V ambulanssi

Planetdiecastin israelilainen Punaisen
Daavidin tähden S-V-ambulanssi

Corgin RAF miehistöauto Phase III Standard

Spacecroft Tripod S-V De Luxe Phase III

Kenna Modelsin S-V Phase II Estate

Ruotsalaiset ANA-Standard Vanguardit

Yhdenkään Standard Vanguardin kyytiin en kylläkään koskaan päässyt! Siitä syystä ilkuinkin autoa Pekka Töpöhännäksi omituisen kyrmyselkänsä takia (Pelle Svanslös på svenska).Standard-sanakaan ei kaverieni suissa koskaan vääntynyt S-alkuisena,vaan ne lausuivat sen Tantartiksi..tai Tantartti-Vankuaartiksi.
Ruotsissa Nyköpingissä ANA-tehdas, AB Nyköping Automobilfabrik,joka tunnettiin jo sotaa ennen Plymouth-kokoajana,halusi tuotantoonsa Plymouthin näköisen kansanauton,jolloin Standard Vanguard sopi kuvaan 50-luvuna alussa.ANA kokosi sitä henkilömallina,kaappiautona sekä farmarina.Lisäksi se sai rinnalleen pienemmän Standard 10:n ,joka ANA-tehdas risti Vanguard Junioriksi.ANA tunnettiin sodan jälkeen Standard-merkin Ruotsin maahantuojana.
Alla brittiläisen Standard-kerhon kuvaus ANA-Standardeista.Kuvassa näkyy myös sodanjälkeinen Standard 14-pakettiauto,jota Ruotsissa AB Farming,ANA:n alajaosto ja Ferguson-traktoreiden maahantuoja käytti Ferguson-traktorien ja niiden nostolaitteiden huoltoautona.Ilmeisesti Suomessa käytettiin Standard Vanguard Phase I-II-pakettimalleja juuri merkkikantaisesti samaan tarpeeseen.

Standard 14 Van in Sweden

Postwar Standard 14 signwritten for Ferguson

Hello Phil,

The photo of the delightful van belonging to the Belgian patisseur reminded me of a picture I have meant to send you a long time. It shows a 1947 Standard 14 unexpectedly as a van. It was operated by AB Farming, the Swedish importers of the Ferguson tractor. AB Farming was a

subsidiary of ANA, sole distributors from 1945 of Standard cars in Sweden. The car meet in June this year celebrating ANA's establishment 70 years ago was recently well reported on for the web-site by Swedish member Stefan Gustavsson. ANA stands for AB Nyköpings Automobilfabrik (the car factory in the town of Nyköping , AB meaning Ltd). As an aside, a statement somewhere on the website that it was "set up by Black to assemble Vanguards" is unfortunately not correct. It was established back in 1937 to assemble US Chrysler products. In the post-war dollar squeeze they turned to European makes and the Standard Vanguard was their mainstay for many years being sold as an "English car of American type" always depicted in ads head-on to disguise its short wheelbase!

We all sense that normally it would be beneath a Standard 14 to appear in the guise of a commercial vehicle, but as a service van it must have put up a good show for the tractor business. This van has unfortunately not survived for all I know and it is not known either if there were other examples. The only information I have is the enclosed image, from which I believe the following conclusions can be made.

The photo was taken when the van was brand new because it is still on trade plates. It has just been filled up with petrol from the blue pump with the old-style BP globe. It is probably sprayed Ferguson grey. I date it as a 1947 model because it was then ANA took up the tractor business. It is most certainly a 14, called the 1800 in Sweden, as the British taxable HP system was not generally understood here (which it no longer appears to be in the UK either!). There was no sense in bringing in the 12 HP because in Sweden vehicles are not taxed on the size of their engines but on curb weight. Most probably this van is a one-off built in Sweden. In those days there were a number of local coachbuilders doing commercial bodywork on various makes of chassis. The rear wings look like the generic items they might have used. The front doors are original Standard items. The body is markedly widened towards the rear and the roof is higher than on the saloon. Just behind the front door there is the plate then statutory in Sweden showing the load carrying capacity. There is a period Lucas wing mirror on the wing but also one rather neatly on the driver's door. The van is RHD although most Standards sold in Sweden were as desired by the market LHD despite the fact that in those days Swedes still drove on the left-hand (proper?) side of the road.

One wonders on what basis it was built. Cars were so scarce in those immediate post-war years that it is unlikely that they converted a brand-new saloon. Either they used an accident-damaged car or, being the official importers, they had persuaded the Standard Motor Company to ship them a chassis without the aft part of the body similar to what must have been provided to Mulliners as basis for the "Woody" estate car built by them.

Later on, Vanguard vans were used as service vehicles calling on farms using Ferguson tractors and the 14 van (vans?) was then probably decommissioned.