torstai 9. huhtikuuta 2015

Pinish the Pinnish.Jatkoa 1..Suomalainen Manilassa.Filsukirjeet.

1940 Amerikkalaisia Manilan
Polo Clubilla

Kielikoulussa..Mind your Language

Suomalaisen miehen,yleensä insinöörin tunnistaa Manilassa silittämättömästä,valkoisesta ja lyhythihaisesta ns. drip-and-dry-epolettipaidasta,shortseista ja harmaista tai tummista nilkkasukista nahkasandaaleissa.
Tai tunnisti vielä 1980-90-luvuilla.
Jollei muuten tunnistanut,niin tämän Pohjolan luomakunnan kruunun suunsa avattuaan tunnisti aksentillisesta,joskin yleensä hyvästä ja lievästi amerikkalaiselta kuulostavasta englannin kielestä.
Filippiinoperus-Juan myös puhuu hyvää.joskin aksentillista englantia,joskin matkimalla lisäksi tavoiltaan sekä mieltymyksiltään amerikkalaista,valkoihoista ja korkealantioista sekä läskiperseistä Amerikan serkkuaan.

Minäkin vielä 80-luvulla puhuin jonkinlaista Amerikan englantia,vaikka keskikoulun ja lukion englanninkielen opettajani Salan Jussin päähäni iskemä brittienglannin kielioppi yritti iskeä päälle kielikorjauksissa.
Nyt puhun jotain itälontoolaisen cockneyn ja keskilontoolaisen bisnesscitykielen välimurretta,mutta joskus alitajuisesti murteeni vaihtuu jenkkiläiseen,tavattuani oikeita jenkkejä mm. työskenneltyäni Blackfriarsin Crowne Plazan minibaarimiehenä v.2007-2008,jolloin pomonani oli kanadalainen ravintolamanageri..
Saudin 20 vuoden työrupeamani aikana työskentelin melko vahvassa amerikkaisessa kieliympäristössä,kuten jenkkispeksisissä ja American Bechtelin valvomissa rakennusalaurakoissa sekä amerikkalaisessa Riyadhin King Faisal-sairaalassa,missä osastojenkin pomot ja ammattilaiset olivat amerikkalaisia.
Samoin 25 vuoden asuminen Manilassa vastasi elämää jossain latinolaisessa Los Angelesin kaupunginosassa.

Kovaäänisen jenkkienglannin ymmärtäminen on omituisesti helpompaa kuin nenänasaalisen umpicockneyn.
Silti perusbritti aina kysäisee mistä olen kotoisin arvailemalla minua saksalaiseksi,hollantilaiseksi taikka uusiseelantilaiseksi.
Samoin utelee Juan de la Cruz,manilalainen kadunmies,joka aluksi luulee minua saksalaiseksi vaaleatukkaisena ja kuultuaan minun olevan suomalainen hän vastaa:
--Helsinki....When I was a seaman in Merchant Navy...we called to Helsinki..and sometimes Kotka ports.
Kun vastaan taas britille olevani suomalaisen Finnin,niin minua ei uskota,koska oma intonaationi ei ole yhtä vahvaa kuin kantasuomalaisella ja ensimmäiseen tavuun painostavalla bisnesluokan stubbimaisella ja jenkkienglantia solkkavalla suomalaisliikemiehellä.
Perusbritti lisäksi mainitsee Suomen olevan sosialistisen Welfare Countryn..
Identiteettikriisissäni ajattelen englanniksi ja kiroilen suomeksi sekä tagalogiksi.
Vaimon kanssa mm. filippiinokutsuilla puhumme keskenämme arabiaa,etenkin arvostellessamme talon tyypillisiä filippiinoruokamenyitä,joita meillä kotona syödään melkein joka päivä.
Vaimoni on erittäin hyvä pitokokki,etenkin filippiinoruokalajeissa!

Ensi saunaan...


Eämaaprojektin alkua
Kerrotaan, kun britti,espanjalainen ja amerikkalainen jouduttuaan haaksirikossa autiolle saarelle,että britti ensimmäisen pystyttää klubin eli kerhon,espanjalainen kirkon ja amerikkalainen sanomalehden.
Oman kokemukseni mukaan suomalainen samassa tapauksessa rakentaisi oman saunan.
Saudissa v.1980 Jubailin vedenpuhdistamoprojektin aivan alkukuukausina suomalaiset venttasivat kärsimättöminä saunakontin saapumista työmaalle.
Erämaan aroilman sekä saunakontin löylyn välillä taisi olla parinkymmenen asteen ero eli ulkoilma vastasi sellaista huonompaa löylylämpöä..
Silti jokainen konttisaunan löylyistä ja suihkusta ulos tullessaan kuumalle arolle punakoina ja Schlitzin alkoholiton kaljapullo kädessään lausui:
--Että kylläpä teki terää,vaikka kalja maistuikin pissalta!
Siinä kontin ulkopuolella kenttätuoleissa istuessaan löylystä tulleet saivat lisäksi kokea muita erämaan iloja eli niitä purevia kamelikärpäsiä,jotka horisontista lentämällä ja suomalaisveren haistaessaan iskivät Phantom-hävittäjän nopeudella sandaalijalkaisiin valkoisiin ja karvaisiin kinttuihin.
Niiden purressa luuli jo palasen nahkaakin irronneen kintuista.
Nykyisessä Syyriassa ISISin jihaditaistelijat saavat maistaa samasta lääkkeestä eli kamelikärpästen puremista,jotka hoitamatta voivat päätyä kuolemaan.
Jotenkin se luonto eli  ne toiset verenhimoiset itikat korjaavat nämä verenhimoiset uskonsoturit pois päiviltä.

1980 Mabini Street ja Love Bus
Manilan taloni oltua kalustettuna ja osapuiltaan valmiin v.1984 mieleeni monasti tuli oman saunan rakentaminen takapuutarhaan.
Silti se jäi vain ajatuksissa suunnitteluasteelle,koska mm. puinen rakennusmateriaali oli alueellamme termiittien (Anay) herkkua.Meille olivat jo kerran iskeneeet termiitit lasten makuuhuoneiden koolinkeihin ja syöneet ne pitsiksi.Kutsuin hyönteismyrkyttäjän taloon ja joka ruiskutti koko huushollin sekä takapihan betonilaatankin termiittimyrkyllä uusien puusta nauttivien tulokkaiden kuolemaksi. Lisäksi tämä kävi tuhoamassa talon takana vielä villinä viidakkoma kasvavalla tontilla seisovan termiittikeon.
Myrkkymies lisäksi kertoi,että termiitit osaavat kaivaa leuoillaan jopa tunneleitakin kovaan betoniin.
Saunan rakentaminen siten ei koskaan totetunut..ei edes harkkotiileistä..
Vaimokin aina naureskeli minulle suomalaisten omituisesta masokismista,että pitää käydä veden kiehumispisteisessä ja kiehuvassa saunassa vielä hakkaamassa itseään verinahalle joillain lehtioksilla kuin filippiiniläiset itsensä piiskaajat Penitenciariot pitkänä perjantaina.
Rouvani oli Suomessa käynyt kesämökkimme saunassa eikä kestänyt edes paria minuuttia ylälauteilla.
Löylystä karattuaan rouva palasi saunan puolelle parit pikkupöksyt käsissään alkamalla pestä niitä alalauteella nyrkkipyykkinä muovivadissa,jolloin käskin häntä poistumaan pukuhuoneen puolelle,koska suomalaiselle sauna on pyhäkkö eikä mikään pesula.
Rouvan kaikki äidinpuoleiset tädit olivat pyykkäreitä.
Molaven talon takapihalle kyllä rakensin suihkukopin,jossa oli maukasta vilvoitella itseään kuuman päivän päästä kylmällä suikulla.
Manilan kuumankostea ja "silityskuiva" ilma vastasi minulle jonkinlaista saunan korviketta vilpoisan suihkun ja huurteisen San Miguel-oluen kera..
Manilalaiset kylläkin tunsivat Saunan,etenkin naapurini Berny ja Pat,jotka kertoivat käyneen sellaisessa nuorempina 1960-luvulla Manilan Ermitan kaupunginosassa Mabini Streetin varrella.
Mabini Street tunnettiin vielä 80-90- luvuillakin ns."Tyttökatuna".
Kaverukset kutsuivatkin pilke silmissään Saunaa jenkkiläisittäin Soonaksi,missä puolinakut filippiinineidit pesivät ja hieroivat maksaneita asiakkaita "Thai Massagessa".Lisähintaan hierojatytöiltä sai muitakin lihallisia palveluksia.
Vastasin kaveruksille,ettei niillä laitoksilla ole mitään tekemistä oikean suomalaisen saunan kanssa,vaikka usea suomalainen on tehty ja päästetty maailmaan saunassa..
Filippiiniläiseksi saunaksi kerroin heille olevan jokavuotisen SONAn,missä maan presidentti kehuu televisiokameroiden edessä hallintonsa vuoden suurista saavutuksista ja tiikeritalouden noususta..mikä sisällöltään vastaa Valehtelijoiden Kerhon vuosikertomusta ..
Siinä vasta katselijoilta ja kuuntelijoilta tuskanhiki puskee otsaan!
SONA--State Of Nation Address.

1960s Dewey Blvd

Army and Navy and Elk Club in Dewey Blvd
Sunset
Muita itikoita ja ötököitä Orientin paratiisissa

Iltaisin auringonlaskun aikaan Manilan ilma viilenee kohtalaisesti ja kuuman päivän ja kylmän suihkun perästä tuntuu suurelta nautinnolta istua talon verannalla ja katsoa oranssista taivasta San Miguelin raukaisemana.
Molaven asuinalueelta ei kylläkään näe betoniseinien läpi Manilan lahtea ja sitä trooppisen kaunista auringon laskua,mistä Amerikan ajan jenkkibisnesmiehet 40-luvulla rouvineen voivat katsella Manila Polo Clubin,Elk Clubin tai Army and Navy Clubin terassilta.
Redillä kauempana he saivat ihastella Yhdysvaltojen Aasian laivaston sotalaivoja,jotka lopulta poistuivat lahdelta v.1938 Japanin hyökättyä Kiinan Mantsuriaan.V. 1941 joulukuun 7. päivä Pearl Harborin japanilaishyökkäyksen perästä Manilan lahdella ei näkynyt yhtään amerikkalaislaivaa..
Kate-pommikoneet
Manilan yllä
Zero-hävittäjät ja Mitsubishi Kate-pommikoneet yllättäen saapuivat Formosalta keskeyttämään Manilan eteeristä rauhaa aluksi taivaalla nähtyinä pieninä hyttysinä..

Lamog-hyttynen

Filippinot usein kutsuvatkin omia hyttysiään eli Lamogeja pieniksi Zero-hävittäjiksi,jotka äänettöminä iskevät auringon laskun aikaan onnettomien sääriin ja nilkkoihin.
Iltahämärässä nämä pienet ja äänettömät verenimijät iskevät verannalla istuvien sääriin ja nilkkoihin, Ne eivät pidä suomalaisiin isompiin serkkuihin verrattuna surisevaa ääntä ja vasta purtuaan uhri päätyy raaputtamaan pistokohtiin nousseita ja kiheltäviä rakkuloita.Ne osaavat paikallisten kärpästen tavoin myös kerääntyä uhrin pään ympärille ja ihmishengityksen tuoksuun...
Katol Mosquito Coil











Vain tuulenvire,tuulettimen puhuri tai Baygonin sekä Katolin valmistamat vihreät hyttysmyrkkykierukat pitävät näitä hyökkääjiä etäisyydellä.Myrkkykierukan palaessa loppuun lattialla,hyttyset aloittavat uuden urhean hyökkäyksensä.Lisäbonuksena hyttysmyrkkykierukan savu on myrkyllistä hengitettäväksi.
Baygon on myös keksinyt vesipohjaisen hyttysmyrkkusuihkeen,mikä ei vaurioita hengityselimiä,kuten muut kemialliset Raid-suihkeet..Silti allergikot ja astmaatikot voivat saada hengensalpausta kummistakin hyönteismyrkyistä...
Kaikista perinteisin ja ihmisystävällisin hyttysten loitontaväline on filippiiniläinen kaislasta tehty Pamaipai-viuhka,minkä vispaamisella kaikki lentävät ötökät pysyvät turvaetäisyydellä.
Viuhkakäden väsyessä olet taas uuden hyökkäyksen uhrina

Muurahainen ja
heinäsirkka
Langgam,langaw,bangaw,ipis,gamu-gamo ja tipaklong
------------------------------------------------------------------
Otsikossa on kirjoitettuna yleisimmät filippiinotaloudessa esiintyvät vihulaiset.

Langgam on yleisnimikkeenä muurahainen,joita talossani esiintyi kahdenlaisia eli mustia että keltaisia.Mustat olivat harmittomia verannan lattiakaakeleilla ja kaiken makean perässä jonossa marssivia murkkuja.
Niitä aina kiusasin talon julkisivuseinän anay (termiitin jälki)-kuvioisella rappauksella panemalla valkoisella liidulla poikkiviivan niiden reiteille.Ovelina ne osasivat marssittaa kolonnansa kalkkiviivan pään ohitse uudelle kiertotielleen.
Keltaiset eli suomeksi kusiaiset asuivat etupuutarhan Yucca-palmuss ja jotka kippurassa purivat käsiini yrittäessäni alumiinitikkaiden päässä pruunata puutarhasaksilla puun kuivuneita oksia.Yucca-palmu on muuten kasvi eikä puu ja sen runko oksineen sisältää suurehkon määrän vettä.

Langaw taas on harmiton kotikärpänen,joka yleensä ruokailun aikana häiritsee syömistä.Yleensä se toimii yksin häititsijänä ruokailun aikana,joskin olen nähnyt niitä kaksin ja kolmisinkin jengissä vaanimassa narrapuisen astiakaapin lasissa ruokailuhuoneessa. Filippiinot ovat niihin niin tottuneet.että vain toisella kädellä huitovat niitä syödessään pois ruokalusikan tieltä..
Tavallisesti kaikki ruoka säilytetään narrapuisella ruokapöydällä käännettyjen lautasten alla tai verkkokupujen peittämänä niille,jotka saapuvat kotiin syömään työpäivän jälkeen myöhään liikenneruuhkien viivyttäminä.

Manilalainen
Basura truck,
roska-auto
Bangaw on taas se siniperäinen ja suomeksi sanottuna "paskakärpänen",joka pesii porttien ulkopuolisissa roskapöntöissä.Ne seuraavat mustina pilvinä asuinalueella vierailevaa avolavaista roska-autoa.

Ipis eli torakka kuuluu jokaiseen filippiinohuusholliin,oli se köyhä taikka rikas.
Torakat pesiytyvät ilman kosteudesta tiskipöydän alaisiin kaappeihin ja jos tapaat yhden,niin niitä on piilossa 10.000.Torakat ovat nopeita lisääntymään ja niiden munakoteloita voi tavata jopa betoniseinien huokosista.
Torakoihin toimii Baygonin torakkasuihkumyrkky ja alakaappien myrkyttämisen perästä olen aina tavannut keittiön marmorilaattojen mustuneen sadoista ja ehkä tuhansista kuolleista torakoista,jotka olivat ilmestyneet piilopaikoistaan tekemään selällään viimeiset potkaisunsa tuhohyönteismaailmassa.Aasialainen torakka on väriltään ruskea eli filippiinojen lausumana chocolate brown,mikä sattui olemaan vielä 80-luvulla Boysenin maalitehtaan värikartassa maan suosituin väri puuosien ja jalkalistojen maalauksessa.

Gamu-gamo ei ole vaatekoiperhonen,joka voi asua filippinokodin vaatekaapeissa.
Vaatteita tunnetusti suojellaan koipalloilla.
Barriofiestaan valmistautuneet asuinalueen rouvat yleensä tuulettavat perheen sunnuntaiparhaita verannalla hengareissa. Siksi jokaisessa barriofiestassa tuoksahtaa koipallo sekä isäntien Ginebra San Miguel-henki.
Vain kerran vuodessa gamu-gamot eli yökoit liittyvät yhteen pilvinä eräänlaiseen itsemurhakokoukseen asuinalueen katuvalojen kuumien lamppujen ympärille kuin tuomionpäivää odottelevat lahkolaiset.
Aamulla katulampputolppien juuret ovat mustanaan siipensä polttaneita Ikarus-kandidaatteja.

Tipaklong eli heinäsirkka on se sirkutteleva vihreä Bermuda-nurmikon värinen hyönteinen,jonka joukkokonsertteja kuulin aamuisin talon takaiselta ja ylikasvaneelta niityltä,jota Mervillen vanhemmat asukkaat kutsuivat tappotantereiksi eli Killing Fields-eiksi.Kuulema 50-60-luvuilla Manilan rikollisjengit kävivät teloittamassa ja kuoppaamassa vihollisiaan sille niitylle.Manilan kuuluisin jengipomo oli Binondon Asiong Salonga,jota maan ex-presidentti ja nykyinen Manilan pormestari Joseph Erap Estrada kovisfilmitähtenä näytteli..
La Fontainen eläinsaduista muistan pikkukakarana,miten sirkka soitteli viuluaan pelimannina koko suven,muurahaisen kerätessä ruokaa talvivarastoonsa.
Sirkka kuoli täten nälkään ja Asiong Salonga kuulaan...
Presidentti Joseph Erap Estradakin pistettiin kotiarestivankeuteen muutamaksi vuodeksi valtion varojen taskuun pistämiseksi ja laittoman Jueteng-numeropelin suojelijana.
Hänkin eli kuin heinäsirkka,joka tarvitsi ekstrarahaa 18 perheensä ylläpitämiseksi...
Eraphan tunnettiin tehneen aikamoisen lapsikaartin 18 naimattomalle filipinaneidille.

jatkuu..

Ei kommentteja: