Kun ennen autoiltiin ja sitten ajeltiin.Vanhan roddarin muistelmat.1.

1960 Morris Minor 1000

Olin viettänyt tuhansia unettomia talliöitä Morris Minorini kanssa viiden vuoden aikana,kunnes katsastusmies lopulta leimasi sen liikenteeseen.
Auto kiilteli ajotiellä tallin edessä jääkaapin valkoisessa selluloosalakassa ja ristikudosrenkaissa valmiina vietäväksi näytille kotikaupunkini ison marketin parkkipaikalle.
Ajellessani marketille odotin autoilijoiden ja jalankukulkijoiden edes nostavan peukkua Minorille ja itselleni Seniorille,mutta valitettavasti pikkukaupunkilaisten tykkäykset jäivät vähiin,vain muutamien teini-ikäisten poikien räkättäessä yhdessä kadunreunassa,että invaliidiskootterini "eiks faarill kelpas paremmin joku pinnavanteine amerikkalane kanttikertaakantti anopinistuimen kanssa..".
Olin odotellut kauppamatkaani jonkinlaiseksi paraatiajoksi,kuten espanjalaiset kutsuvat sellaista paseoksi ja italialaiset passegiataksi..ja toisen kotimaani Filippiinen Pinoyt pasyaliksi..mutta vain yksi skoliosinen harmaapää rollaattorin sarvissa nyökkäsi minulle vilttihattupäällään vienon hyväksymisen merkiksi..Tämä kun etukumarassa ei nähnyt kuin pölykapselit autostani.
Kun tällaisella kyrmyselkäisellä Minorilla joku kaltaiseni kaljupää ajelee kartsalla,sitä ei voi kutsua nuorison kielellä kartsalla liukumiseksi,vaan jonkinlaiseksi pörpöttämiseksi.
Paikoiteltuani Minorin marketin ovensivun invalidiruutujen takaiseen ruutuun kävelin ostoskasseineni edellä kulkevan harmaapermanenttisen ja kaljupäälakisen,elastihousuisen ja kiintoprässisen kulkueen perässä pääovesta sisään.
Itse olin pukeutunut valkoinen kesälierihattu päässä dongareihin ja löysään kesäkauluspaitaan sekä mokkaloufereihin,uskotellessani näille ikäisilleni ja vanhemmille vanhuksille ikuista nuoruuttani.
Joku marketin etuaulan yksikätisiä rosvoa kohden kävelevä seniori oli ajanut fillarilla tai upouudella Morris Minorilla tähän markettiin 60 vuotta sitten ensimmäistä kertaa,jolloin sen takapääovi aukesi silloisen osuuskaupan tavaratalon ruokapuolelle.

1964 Salon Auto ja Moottorin HM-jenkit,johtaja Einar
Helander ja taustalla Snabbköp-Valintamyymälä

Markettinimeä ei silloin tunnettu,kunnes kauppalan ensimmäinen valintamyymälä avattiin Turuntiellä Taljan ravintolan kylkeen ja sen ulkotiiliseinään oltiin ruuvattu ruotsiksi ja suomeksi Snappköp eli Valintamyymälä,vaikka kauppalan 1900-luvun alun ruotsinkielinen enemmistö oli hiipunut Länsirannan Åbo Akademis Äldershemmetin kouralliseksi ja lusikalla syötettäväksi hopeapääksi.

Kaukana Brittein saarilla silloin Morris Cowleyn tehtaan ovista Minoreita rullasi tuhatpäisinä jonoina ulos kotimarkkinoille sekä ulkomaille Suomeenkin,,ja tämä senioripolvi kävi töissä,kuka sorvin ääressä ja kuka konttorissa..ansaitsemassa rahaa säästöön uuden itämaisen Moskvitsh 407:n,IFA F9:n tai Zwickau P70:n ostoon.

1960 SSS:Moskvitsh 407
Auto-Heinonen.Salo

Silloin tuontilisenssit olivat tiukoilla kansalaisten joutuessa jonottamaan länsiautoja,kun itäautoja sai bilateraalisen kaupan korvikkeeksi heti käsirahalla.
Minoreita silti saatiin maahan pienen odotuksen ansiosta.
Jos olisin ajanut markettiin entisöidyllä Moskvitsh 407:llä,niin monen harmaapään silmäkulma olisi kostunut,kun "Mulla oli just samanlainen eka-autona vuanna viisseittemän,joskin täysin armeijan viltin harmaana..ja sitten munt kutsuttiin Inttiin!

60 vuotta sitten meillä pappilassa ei vielä ollut autoa,isäpastorin ajaessa virka- ja mökkimatkojansa 51-kuutioisella ja länsisaksalaisvalmisteisella Miele-kevytmoottoripyörällä liperit suorassa ja kaftaani takalokasuojan peltikatetta vasten läpättäen. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin hän ajoi kortin ostamalla kirkkoautokseen tummansinisen ja länsisaksalaisen Neckar Jagst 770:n eli sakemannien pikku-Fiatin.

1965 Salolainen Pentti Kataja ja Joel
Lehtonen palkintoineen Neckar jagst 770:n
etuopellillä

Meillä pappilassa elettiin silloin vielä 30-luvun saksalaisen kauden jatkoaikaa niin luterilaissa teologisissa julkaisuissa kuin kodinkoneissakin.Äiti sai joululahjaksi AEG:n sähkövatkaimen ja keittiössä kuuman veden sai Kosan-kaasulla toimivasta tohtori Junkersin kylmänvedenlämmittimestä.
Junkersin tunsin silloin vain hakaristilippuisena pommikoneena ja Aeron ensimmäisenä matkustajakoneena 30-luvulla.
Mielekin tunnettiin silloin vain kodinkonevalmistajana ja vielä tänäänkin pesen pyykkini Miele-pesukoneessa ja kuivaan sen Miele-kuivurissa....Lontoossa.
Mikään ei ole muuttunut niistä ajoista..tai kuten vanha Pasi Kauniston v.1969 iskelmäkin oli minulle kauan sitten toistanut Lauantain toivotuissa,että.."Koskaan et muuttua saa.!"

                                     1969.Koskaan et muuttua saa.Pasi Kaunisto

Silloin raiskasimme sanoin jopa päivän hittejä ja virsiä,joista perusluterilaisessa pappilassa iskelmiä ei saanut soittaa pyhäisin ularadiosta,saatika väännellä virsien sanoja pilkkamielessä.
Hannu Salamakin sai vankeustuomion Jumalanpilkasta Juhannustanssi-romaanistaan.
Itse uhallakin laulelin Pasi Kauniston hittiä omilla sanoilla Taljan liikenneviikon kunniaksi:
.."Joutukaa sielut,on aikanne kallis,mut koskaan et muuttua saa.Jeesus ei syntisen sortua sallis,mut koskaan et muuttua saa.."

Morris Minor Traveller

Morris Minor 1000-malliin ihastuin jo silloin 60-luvun alussa,kun vastavalmistuneen Torikadun kulman Konttorikoneen omistaja  parkkeerasi aamuisin lankkukylkisen ja harmaansinisen Minor Travellerin Rumpalinkadun puoleiseen paikoitusruutuun samanikäisen Morris J4-pakettiauton viereen...
Morrista edusti silloin Horninkadun ja Helsingintien kulmarakennuksessa turkulainen A.F.Aaltonen,joka edusti myös Mercedesiä,jonka sininen ja kolmisarkainen johtotähti valaisi talon katolla pikkukaupunkia kuin Beetlehemin tähti kolmelle tietäjälle.
Monen pikkukaupungissa ajamisen vapautta haaveilevan autonostajan valinnaksi tulikin silloin vaatimaton Minor ja myöhemmin Mini Minor,mutta harvemmin sen lankkukylkinen ja agraarisen näköinen veli Traveller,joka nykyäänkin on hyvin haluttu ja harvinainen keräilyauto.
Minor-sanan olin jo kuullut 50-luvulla jouluaattoisin,kun Turun pormestari julisti Turun Tuomiokirkon portailla keskipäivällä joulurauhan.kun isäpastori käski pistää pappilan kakaroiden turvat rullalle,kun seuraavaksi Helsingin Tuomiokirkossa laulaa Cantores Minores Stille Nachtin eli Joulyö,juhlayön..

1952 Morris Minor Low Light

Itse kävin makuuhuoneessani avaamassa Pauligin autokeräilykuva-albumin,josta löysin pahvisen Morris Minorin kuvan,sen varhaisemman version,jonka tuulilasikin oli kaksiosainen ja ulkovalot alhaalla maskin syrjillä..
Britit kutsuivatkin sitä mallia Low Lightiksi eli alavaloiseksi.
Sinä jouluna en saanut lupaa joulukuusen kynttilöiden sytyttämiseen,koska olin bengalitikuilla polttanut salin persialaisen maton hapsut.....eli minun kohtalonani oli No Light.
Äiti kylläkin veti minua otsatukasta keittiön puolelle näppiensä välissä ja komensi,että olin unohtanut kellarin valon päälle.."Että kipaiseppas katkaisemassa se valo piältä..koska markka pyörii mittarissa!"

Harold MacMillan

Britannian silloinen pääministeri Harold MacMillan olikin lausunut konservatiivisen puolueen kokoukseesa 20.7.1957,"Ettei teillä ole koskaan ollut näin hyvin!.."ja menkää teollisuuskaupunkeihin,menkää maatiloille toteamaan vaurautta,jollaista ette ole nähneet elinaikanannne!"
Niin koti-Suomessakin tuntui ainakin osittain,kun viimeinen säännöstelykortti leikattiin maitokaupan tiskillä saksin, Porkkalakin saatiin takaisin itäystäviltämme ja viimeinen sotakorvausjuna vihelsi ja suurlakkokin saatiin päätökseen.
Suomen teollisuuskin nousi jaloilleen juuri niiden sotakorvauksien takia.
Maan talouskin alkoi kellumaan kansalaistenkin hiljalleen päättäessä pistää likoon vaatimattomat ekstravaransa vapaa-ajanviettoon,television ja autonkin ostoon..
Silloisessa kotikauppalassani ennen v.1960 Turuntien varteen oli nousemassa uusi Radio- ja televisiotehdas ja Hangosta saakka muutti Hyvon valmistamaan alusvaatekerrastoja ja kalsareita eli kalsonkeja (pitkälahkeisia alushousuja).
Niitä pitkiä kalsonkeja tarvittiinkin,koska itse televisiottomassa pappilassa jouduin seisomaan Helsingintiellä ARSA:n telvisiomyymälän näyteikkunan edessä talvipakkasessa katsomassa karvalakkisten isojen miesten palttoiden hihojen välistä,miten Kirjonen hyppäsi kultaa Lahden suurmäessä.
Maaseutukin oli vaurastumassa Länsirannan Traktoauton myydessä punaisia Fergusoneja ja Osuuskaupan maatalousosasto lypsykoneita sekä sähköpaimenpoikia. Monella maatilalla oli jopa Massey-Harris-puimakone,jolloin vanhat Wiurilan tryskmasiinit unohdettiin latojen perille pölyttymään pois käytöstä.
Se oli sitä nousukautta.

1956 Ferguson 35

Jos pistäisin omalla Minor-aikakoneellani kaasun pohjaan ja Martie McFlyn tavoin kiitäisin suoraan uudelle vuosituhannelle,niin tapaisin samat ihmiset isompivyötäröisinä ja ohutukkaisempisina sekä typertyneinä kaikista muutoksista kaiken cybersälän keskellä.
Ammatti koko elinajaksi?....sellainen hävisi jo mielestäni 1984,kun Saudissa olin jo vaihtanut kolmanteen suomalaisarabialaiseen firmaan,joka rakensi vain projektikohtaisesti parin vuoden välein
Kesämökki?
Pappilan pesue oli mökkeillyt jo 50-luvun alussa vuokrakesämökeissä,kunnes vasta 1967 isä osti Kemiön Kiilasta oikein talviasuttavan mökin omenaputarhoin,rantasaunoin ja venevajoin.
Ostohinta oli FIM 37.000 ja kun sekin myytiin v.1987 isän kuoleman jälkeen niin myyntihintana oli FIM 400.000,joka jakautui kaikkien 5:den perillisen kanssa. Osuuteni pistin oman taloni ylläpitoon Manilassa,sen jälkeen kuin ex-rouvani oli laskuttanut puolet siitä omana osuutenaan ruokkorahoina ja ostanut rahoilla uuden Volkswagen Caravellen köyhäinapuna.
Itselläni ei ollut varaa mihinkään lomamatkaan jonnekin kalliiseen Suomeen,koska puolet halvemmalla elin melkein kuninkaana Manilassa.
1980-luvulla Manilan tallissani oli kaksi autoa,1987 Toyota Land-Cruiser ja 1966 Mercury Comet Caliente-avoauto..Autot olivat käytettyjä,mutta naapurien silmissä olin rikas Puti eli valkonaama.

1966 Mercury Comet Caliente Ragtop

jatkuu.