Ryöstö Easthamin High Streetillä.Lontoon postilla. Loppuselvittelyä.

Eastham High Street Primark

Korttikuumetta
---------------------------

Seisoessamme siinä WH Smithin kirjakaupan oven edessä plastiikkipoliisien hävittyä katuvilinään,havaitsimme.ettei meillä ollut punnanpenniäkään fikassa,saatika eläkeläisten bussikortteja eli niitä Freedom Passeja,että pääsisimme numero 147-kaksikerrosbussilla Royal Victoria Dock Roadille Custom Houseen,josta olisi 5 minuutin patikkamatka kotiin.
Kukkarossani oli ollut myös.NI-korttini eli National Insurance Card...paikallinen Kelakortti,jota roistot eivät voi onneksi käyttää,koska korttikäyttö ollaan lopetettu.
NI-numero kelpaa vain oikealle käyttäjälle. Lisäksi taloyhtiömme Anchorin vuokranmaksukortti oli mennyt roistoilta lompakossa roskikseen.
Soitin kännykällä vanhimmalle tyttärellemme Johannalle meille kotiin Custom Houseen.jos  hän voisi tulla jelppaamaan meidät kotiin kymmenellä punnalla minicabin taksaan.
Venttasimme Johannaa puolisen tuntia,koska 147-bussi ajoi viikonloppuaikataulussa eli parinkymmenen minuutin välein..
Hannan saavuttua WH Smithin ovelle rouvani halusi mennä vielä Primarkiin vaateostoksille,jolloin tuhahdin,ettei meillä ole liksaa mihinkään ostoksiin..Rouvallani on diabeteksen ja munuaishemodialyysin aiheuttamia muistikatkoja vähän väliä.
Hanna ovelana samoi minulle,että rahan saanti on mahdollista,jos minulla olisi vielä balanssia tilillämme,että siirtäisin onlinella rahaa hänen tilille kännykkä-appsilläni.
Kollasin mobiili-Pinillä saldoni,havaitsemalla,että Barclay oli tilittänyt koko kadotetun ja varastetun summan 400 puntaa takaisin tilille puolessa tunnissa....
Hanna kävi nostamassa Barclayn seinäautomaatista 50 puntaa,jolloin naisväki pääsi taas tuhlaamaan rahojaan kudeostoksiinsa.

Easthamin maanalaisasema

Primarkin jälkeen lykkäsin rouvaa High Streetin ylämäkeä Easthamin maanalaiaseman viereiselle Minicab-asemalle,jossa buukkasin auton Freemason Roadille,
Kerroin perheeni naisväelle taksissa,että jostain sattuneesta traumasta ja itsesuojeluvietistä en koskaan palaa Easthmiin edes pienellekään ostokselle...ja jos joku väkisinkin haluaa minut mukaan reissulle,niin kiinnitän kukkaroni rautaketjulla fikkaani.

Viikon päästä olin venttaamassa uusia Barclayn debitkortteja,joita ei kuitenkaan putkahtanut postiluukusta.
Petosryhmän virkailija oli unohtanut koko uusimisen,joten soitin Barclayn kortinuusintavirkailijalle,joka sattui olemaan Edinburghissa,Skotlannissa erään Barclayn ulkoistetun Call Centren virkailija. Puolisen tunnin turvakysymysten perästä skottimies kertoi,että kortit saapuvat postissa kolmen päivän sisällä...yritti vielä myydä kaiken lisäksi SKY-laajanauhajanavalleni vakuutuksia..joista kieltäydyin paikalla samomalla.."Thanks for the cards..no more deals!"
Olin onnellinen lisäksi siitä.ettei Barclayn korttiosastoa oltu ulkoistettu Mumbaihin Intiaan..
Kortit tipahtivat postiluukusta 2 päivän perästä.
Kävin taloni Anchorin Scheme Managerin Jayne Lewisin konttorissa pyytämässä uutta vuokranmaksukorttia kadotetun tilalle.johon Jayne vastasi etelälontoolaisella ärrättömällä cockneymurteella--"I'll plice the ovdev thvu Anchov..sovvy fov youv tvouvle!"
Sitä ankkurikorttia venttasin viikon..ja kävin ohimennessäni kerran utelemassa Jayneltä siitä,jolloin hän vastasi unohtaneen koko jutun jostain hässäkästä..
Kysäisin Jayneltä oliko hänelläkin diabeteksen aiheuttamia muistihäiriöitä,kuten rouvallani..
Jayne: "Oh,John dahling..not yet..but I'm ovevloaded by so many ovev pvoblems !"
Toisen viikon perästä sekin kortti tipahti postiluukusta.

Finis....