Ryöstö Easthamin High Streetillä.Lontoon postilla.2.osa.

Eastham Market Hall

Eastham Market Hall muistuttaa suomalaista vanhaa kauppahallia tiiliseiniltään,mutta sen sisäkaupat myyvät enimmäkseen indopakistaanibengalilaisia tuotteita halal-lihakaupoin ja hijab-liikkein.Jotenkin kauppahalli on muuttunut arabialaiseksi basaariksi.
Toki joitakin aitoja brittikauppojakin mahtuu väliin,kuten pääsisäänkäynnin vieressä toimiva kalakauppa,josta käyn aina ostamassa kilon kilohaileja (sprats) suomalaisen korvikesilakkalaatikon aineiksi.
Cockneykissamme eivät kylläkään tykkää kilohailikalasta,kuten suomalaiset rotukaverinsa torisilakasta totuttuaan kalliiseen gourmet-kissanruokaan lähimarketistamme.
Kauppahallin sisältä löytyy se rouvani suosima filippiinokauppa,mikä muistuttaa aika paljon aitoa manilalaista sarisari-storea,sellaista urbaanin Manilan joka korttelin sekatavarakauppaa,josta saa kaikkea Kotex-tampoonien ja Chicharonin eli käristettyjen possunnahkachipsien väliltä.

Sarisari Store

Mervillessä kotialueellani sarisarikaupasta sai jopa ostaa savukkeetkin irtonaisina eli Por Stick..jollei ollut varaa koko askiin.
Kärräsin vaimoni sarisarikaupalle,jossa hän nousi pyörätuolista omille konteilleen valitsemaan tarpeita viikon köksäykseen.Kauppaan ei pääse pyörätuolilla sisään.koska koko sisäalue on tupaten täynnä filippiinotuotteita Datu Puti-soijakastike- ja etikkapulloista filippiinojen cateringvalmisruokaan,jota saa lämpimänä muovirasioissa kotiinvietäväksi.
Ostoskoriin tulikin karekarelihaa ja possunveressä valmistettua dinuguan-sisäelinkaserollia...rouvani herkkua..
Ostokset maksoin Barclayn debitkortillani,pyörätuolikassin täytyttyä piripintaan asti ja 40 puntaa köyhempänä suuntasimme takaisin High Streetille kohti WH Smithin kirjakauppaa,josta ostan joka kuukausi keräilyautolehteni lisäherkkuina tilaamalleni suomalaiselle Mobilistille ja Mobilisti Seniorille.

Eastham High Street WH Smith

Primarkin vaatekaupan kulmalla pysähdyimme kävelykadulla Chesterfield-savuille..ja katsomaan ihmisvilinää,joka tummana hijabeissaan ja miesmekoissaan talssaili Tescon marketiin sekä Primarkin halpavaateliikkeeseen..Yhden pienen kahvilan edessä ulkopöydista kuului aitoa cockneytä,neljän vanhan ja aidon perusitälontoolaispapan ryypätessä mukeista maitoteetä käsinkierretyn sätkän savussa. He olivat sitä hiljalleen sukupuuttoon kuolevaa aitoa valkoihoista cockneyasujamistoa,joka osimmiltaan oli paennut ulos Essexin maakuntaan pois aasialaisen imigranttivyöryn alta.
Papat ilmeisesti olivat vanhoja Docklandsin ahtaajia jutuista puheenollen..
Docklandsin kaijat ja tiiliset satamavarastot lähellä meidän Victoria Dock Roadia ovat ajan saatossa muuttuneet lontoolaisen eliitin luksuasunnoiksi..eikä Thamesilta ole kuulunut vuosikymmeniin valtamerirahtilaivojen sumutorvien töräytyksiä..
Ainoa pilli.joka huutaa Woolwichin Silver Citystä on Tate et Lylen sokeritehtaan pilli...
Custom Housessa nokkaani tunkeutuu tuttu salolainen sokeritehtaan melassin ja leikkeen tuoksu käyntiaikoina..
Omaan Pauligin-suodatinkahviini pistän pari Tate et Lylen sokeripalaa suomalaisen Sirkku-sokerin sijasta. Pauligin kahvia saan Stratfordin liettualaisesta Lituanica-kaupasta..

Työnsin hiljalleen rouvaani pyörätuolissa kohti WH Smithiä läpi ihmistungosta,josta silmäni havaitsivat vain beessinvärisiä afgaanimyssyjä,valkoisia muslimikissankuppikalotteja,sinisiä New York Yankees-lippiksiä ja harmaita huppareita sekä mustia hijabeja,joidenka silmänaukot muistuttivat postilaatikon luukuilta..
Ja lopulta käänsin käsivinkkarilla pyörätuolin vasemmalle WH Smithin automaattiovesta sisään,vaikka moni mobiilisokea yritti kävellä päin ambulatoorisen tuolin jalkatukia.
Pysähdyin ja panin tuolin paikoitusjarrun päälle autolehtihyllyn eteen ryhtymällä kyykyssä etsimään alahyllyltä Classic Van- sekä Practical Classics-lehtiä,jotka löytyivät hiirenkorvaisten numeroiden alta. Minua aina kuvottaa ase,että moni kirjakaupassa kävijä tulee vain lukemaan lehtiä hyllystä ja ostamatta mitään,joten joudun penkomaan ehjät numerot lehtipinkkojen alta.
Lontoossa en ole vielä tavannut kirjastojen lukusaleja kuten kotikaupungissa Salossa,vaikka kuuluisa skottilainen Rags to Riches-miljonääri Andrew Garnegie oli lahjoittanut itä-Lontoon borougheille kymmeniä komeita ruskeakivisiä kirjastotaloja.

Kaikki vain 10 punnan tähden!
---------------------------------------

Lehdet käsissäni lähestyin pyörätuolilla itsepalvelukassaa,jolla voin maksaa debitkortin joko PIN-numerolla taikka pelkällä kortin kosketuksella ruutuun (Contactless Barclay Card)...
Päätin kylläkin naputella PIN-numeron peittämällä kukkarollani näppäimistön 9 puntaa ja 50 penniä.kun maksun tehtyäni rouvani lykkäsi kouraani chipsipussin..50 penniä..sanomalla,että tämäkin piti maksaa..
Siinä hätäkässä olin jo silmistynyt kaikesta ekstraduunista,joten maksoin senkin pikaisesti kortilla..peittämättä enää näppäimistöä kukkarollani,josta kolikot rapisivat ulos pöydälle..
Se kävikin kohtalokkaaksi!
Kokosin pyörivät kolikot kukkarooni,panin ostokset kassiin ja suuntasin ovelle,
Ulko-ovelta käännyin oikealle kohti Primarkia,kun parin sekunnin päästä totutulla tavallani kokeilin vasenta takintaskuani,joka tuntui tyhjältä..
Ei kukkaroa!
Hätääntyneenä kärräsin rouvan takaisin sisään kirjakaupan itsepalvelukoneelle,missä ei myöskään kukkaroani näkynyt,jolloin kerroin myyjälle.että minut oltiin putsattu.
Myyjä kuulutti kaupan vartijan paikalle..ja joka oli piilossa yhden kirjahyllyn takana.
Vartija oli vanha harmaatukkainen afrikkalainen eläkeläisukko,joka iPadillä yritti kelata CCTV-kameroista takaisin tapahtumaa,annettuani sille kuitin ostostapahtumasta.
Tulosta ei löytynyt.koska pappa oli pannut sisälle väärän ajan puolta tuntia aiemmin....
Sanoin papalle,että meidän pitää painua äkisti rouvan kanssa Barclayn pankkiin perumaan oman ja rouvani debitkortit--ja tulemme takaisin,kun kortit ollaan mitätöity..

Eastham High Street Barclays

Barclayn pankki oli parin korttelin päässä.
Jouduimme jonottamaan vartin.kunnes asiakaspalveluvirkailija otti meidät vastaan.
Selvitin tilanteen korttien ryöstöstä,jolloin pienessä hetkessä kummatkin kortit oltiin mitätöity....mutta ryövärit olivat kerinneet jo puhdistamaan tililtämme lähes 400 puntaa..ensin parin pankin automaatista kokeeksi 20 punnan nostoilta..100 puntaa Hsbc:stä ja 200 puntaa juuri tämän Barclayn haarakonttorin ulkoautomaatista..
Jouduin pankin sisäpalvelupuhelimesta soittamaan Barclayn petososastolle,jonka neidin kanssa kaikkien turvakysymysten lisäksi loppuselvittely kesti puolisen tuntia..
Pankkiselvittelyn jälkeen palasimme takaisin WH Smithin liikkeeseen,jossa turvamiespappa lopulta oli saanut videokuvat iPadillään tapahtumasta.
Kuvat näyttivät,miten kassalla vasemmalla vieressäni seisoi yksi ,ilmeisesti romanialainen huppupääpoika ikäänkuin ostamassa jotain ja toinen huppupää seisoi rouvani takana tiiraamassa PIN-koodiani...eli  tekonen oli täysin suunniteltu etukäteen.
Ihmettelin samoin miten turvamies edes salli tällaisten luistelijoiden sisäänpääsyn...joiden kohteina ovat juuri itsepalvelukassat ja korttimaksumasiinat.

Plastiikkipoliisit

CCTV-kuvassa kaverit olivat lähteneet meidän perään ulos High Streetille,missä aivan kirjakaupan ovella toinen huppujuppi nykäisi lompakon vasemmasta taskustani,kun käteni olivat kiinni pyörätuolin aisoissa..
Turvamies oli kutsunut poliisikaksikon paikalle..joka ei ollut edes ihka poliisikaksikko,vaan ns, plastiikkipoliisipari,(Police Community Support Officer) joilla ei ole edes pidätysoikeuksia.Nämä..yksi miespuolinen aasialainen ja toinen naispuolinen aasialainen CCTV-kuvan nähtyään yhdestä suusta lausuivat,etteivät voi tehdä asialle mitään.koska ryöstö oli tapahtunut ulkona eikä sisällä,vaikka kuvat osoittivat suoraan epäiltyihin..koska liikkeen ulkopuolella ei ollut kameraa.
--Soittakaa numero 111 ja tehkää rikosilmoitus!
Itse kirosin turpaani ja lähdin puskemaan alas High Streetiä....."Bloody useless plastic jobworthys!!!"

jatkuu...