keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Sairaskertomus...Medical records.18 Molave Avenuen residenttipirulainen.3. Osa

Medical City,Pasig,Metro Manila
Muutettuani takaisin Saudista Manilaan 1994 päädyin oman taloni talonmieheksi ja vapaaksi taiteilijaksi. Rouvani jäi Riadiin King Faisal sairaalaan töihin ja avioliittoa hoidettiin kaukokapulalla lastenhoitokysymyksissä sekä taloudenhoidossa.
Vaimoni sisko ja residenttipiru Fhely teki kaikkensa saadakseen oloni tuskallisemmaksi levitellessään juoruja minusta asuinalueen filippiinorouville,miten "Puti" eli valkonaama oli jäänyt vaimonsa elätettäväksi kotiin,kun yleensä kaikki ulkomaalaiset filipinan naineet miehet olivat "Bread Winnereitä".Kukaan suvusta ei halunnut valikoidussa muistissa kerrata,että olin itse rahoittanut koko talon rakentamisen viimeistelyyn saakka kalusteineen ja kotitalouslaitteineen. Autonikin olin itse hankkinut petrodollareilla omasta pussistani. Talon rakentamiseen emme tarvinneet koskaan lainaa,vaan rahoitimme Gerryn kanssa kaikki hankinnat  omista yhteisistä tuloistamme tuloistamme Saudissa
V.2003 pääsin uudeksi talonmieheksi itä-Lontoon Easthamiin osoitteeseen 42 Shrewsbury Road.
Ohessa kertomus 18 Molave Avenuesta 42 Shrewsbury Roadille:


18 Molave Avenue.
Vasen puu on Yucca ja oikea
Molave .Aivan portinpielessä
seisoo  nuori Mahonkipuu.
NUMBER 18 MOLAVE AVENUE

Number 13 Elm Street
Renny Harlinin horrorikuva.
(Molave,tagalog = Elm tree)

2005
-----------
Jussi istui ateljeessansa,jonka hän oli rakentanut lanaista eli katetusta sivuterassista,väistelemässä vesitippojen läiskimistä kaakeloidulle työpöydälle.
--Noita paria reikää katossa ei näe edes peltikaton päältä saatika sisältä---ehkä se on joku kapillaari-ilmiö..!?
Jussi mietti tippojen läiskiessä ohentuvalle päälaelleen.
--Huomisen taifuuni veisi kuitenkin koko katon...mitä sitä korjaamaan,kun tehdään uusi...
Hän mietti puolifilippiinona.
Kumpi puoli oli muuttunut pojan kropassa filippiinoksi---ylä-vai alapuoli,sisä- vai ulkopuoli..oli Jussillekin Hamletimainen kysymysmerkki?

Hannan 18-vuotisdebyykuvat
Siitä on tismalleen yksitoista vuotta kun Hanna-tyttären kanssa palasimme kotiin Saudista..
--Saudin santakaatikossa leikin yhtäjaksoa 15 vuotta..
Hän muisteli,
--ja nyt se täyttää 18 ja aloittaa loman jälkeen viestintälinjan opintojensa toisen vuoden St. Scholastica Collegessa,mikä sijaitsee Manilan Vito Cruzin kaupunginosassa..
--Riitta-kuopus taas täyttää 12 samassa kuussa ja käy läheisen Multinational Subdivisionin katolista sekä nunnien johtamaa Saccred Heartin Junior High Schoolia
--Leveäpyllyiset nunnat ne johtavat sitä St.Schoakin (St.Scholastica) ja vonkuvat joka kouluvuoden alussa lukukausimaksujen korotuksia,kun kaikki vain kuuleman mukaan kallistuu.
--Silti joka oppivuonna koulukirjat ovat präntätty samanlaiselle sekundamakulatuuripaperille ja kirjaenglanti muistuttaa jonkun pienen barriokansakoulun opettajattaren kapulaenglantia..
--Nunnat vain näyttävät lihoavan vuosi vuodelta..

--Vaimokin on ollut Lontoossa viisi vuotta saatuaan lopulta viimeviikolla Btittein saarten pysyvän residenssiluvan ja ensivuonna sillä on Yhdistyneiden Kuningaskuntien passi käsiveskassaan...samanvärinen kuin oma EU-passini.
Jussi oli saanut Filippiinien residenssiluvan pari viikkoa sitten,mikä oli oikea puolen vuoden jalkatyön urakkavoitto.
Mikään filippiiniläinen virastoprosessi ei suju päivässä kuten länsimaissa eikä ilman rasvarahaa.

Jussi ja Winston Lontoossa
Jussi oli työskennellyt pari vuotta Lontoossa talo-ja koristemaalarina,joutuen selkänsä välilevyvian takia lepuuttamaan Manilassa vuoden selkäruotoaan,samalla treenaten kuopusta läksyissä.
Ensi kuussa hän lähtisi takaisin Lontoon kotiinsa ja uusiin seikkailuihin Itä-Lontoon monikulttuuriseen ympäristöön,ja tietysti korjaamaan filippiinoperheitten rikkomaa viktoriaanista ja yli sata vuotiasta kalkkilaastista murenevaa tiilitaloa.
--Ollaan sitten koti-tai ulkomailla filippinot elävät kuin viimeistä päivää venttaavat lahtauspossut.
--Lontoossa niillä on kyllä ihan pohjoismainen talonmies..eli minä,joka korjasi niiden rikkomat keittiönkaapit ja vetolaatikot ja joka lisäksi siivosi keittiön rosterisen tiskipöydän altaineen batangaslaisesta possunrasvasta sekä paistoöljyn tukkiman hajulukonkin..aivan ilmaiseksi...
Batangenjot,kuten Manolo Serrano tykkää köksätä isossa kattilassa kaasuhellalla halkaistua possunpäätä,mikä kolestroliarvoltaan ja rasvamäärältään on niin korkeata,että jossain tulevaisuudessa häntä odottaa infarkti kaiken marlboroiden tupruttamisten ja Jack Danielsin ryyppäämisten päälle.
Sitten hän kaataa rasvaisen possuveden kattilasta suoraan kaatoaltaaseen,jolloin pakkasyönä koko viemäriputki jumiutuu paatuneesta possunrasvasta.
Filippiinomiehet yleensä elävät lyhkäsen,mutta onnellisen elämän näistä nautinnoista..
--Olin kerran ehdottanutkin Manololle,jos perheeseen syntyisi tyttölapsi,niin nimeksi tulisi Daniela...
1986 Gerry King Faisal-
sairaalan kardiologiahoiturina
Gerry-vaimo on työskennellyt viisi vuotta Ítä-Lontoon  sydäntautisairaalassa Bethnal Greenissä sydänteholla,mika eroaa paljon hänen edellisestä työpaikastaan Riyadhin King Faisal-sairaalan sydänteho-osastosta eli kardiotorasisesta tehosta työn puolesta .
Hoitosysteemit ovat täysin erilaisia saudien omaksumassa amerikkalaisessa ja brittiläisessä NHS-terveyshuollossa.
--Ja se lisäksi valittaa brittihoitureitten univormuja...aivankuin baaritarjoilijoilla!
Saudissa hoiturit näyttivät hoitureilta valkoisissa tunikeissa ja housuissaan!
Vaimo ihmetteli brittiläisen sydäntautiosaston vanhanaikaisia laitteita,koska Saudissa ostettiin viimeistä teknologiaa sairaaloihin.London Chest-sairaalaan tulleille potilaille tarjottiin usein vanhan Nokian kännykän kokoisia sydäntahdistajia eli Pacemaakereita,kun Riyadhin King Faisalin sairaalan teholla tikattiin sormenpään kokoisia chipsejä potilaiden rintoihin.
King Faisal-sairaalan materiaali-inventoijana Jussi joutui keräämään varastoista jo vain vuoden vanhaa sairaalateknologiaa huutokaupattavaksi,kun päävaraston vastaanottolaiturilta purettiin rekoista kuormalavoille viimeistä tietokoneohjattua laboratorio- ja klinikkateknologiaa.  
Saudissa silti Jussin omalla alalla eli rakennusalan alaurakoinneissa saudit,etenkin kuningaskunnan Royal Commisionin urakoissa enimmäkseen käyttivät amerikkalaisia speksejä,koska amerikkalaisomistuksessa oleva Saudi Bechtel-konsulttifirmana määräsi jenkkispeksit.
Joissain muissa urakoissa käytettiin brittispeksejä sekä ranskalaista että eurooppalaista SIS-standardia.
Monissa firman vuokraamissa asuinvilloissa tapasi kaikkia Arabian taivaan alla löytyviä sekaspeksejä sähkö- ja putkipuolella.
Ei ollut mahdotonta,että puhelinseinärasiasta tuli ulos 110 voltin isku ja muista sähkörasioista 220-380 volttia.
Arabialaurakoitsijoista köytyi kaikenlaisia eksperttejä!
Kerran hän tapasi turkkilaisia arabialaisen alaurakoitsijan sähköasentajia,jotka asensivat ELÄVÄÄ sähkökaapelia yhteen räppäämällä erisysteippiä liitoksen ympäri..ja sähkötälleistä vain puhaltelivat iskun saaneisiin näppeihinsä..!  

Alms for the Poor.
Juhart 2K3 in Manila
Vuodesta 1997 Jussi alkoi keskittyä latentiksi jääneeseen taiteenharrastamiseensa ja kehityttyään teknisesti hänen onnistui myydä parisataa öljy-sekä akryylitaideteosta mesenaatilleen  Mario Penyalle.
Mario kehui Jussin taidetta Pariisissa 1900-luvun vaihteessa impressionismia oppineiden filippiinotaiteilijoiden Amonsolon ja Lunan tasoiseksi lausumalla kerran hänelle:
--I prefer to buy a good painting of an unknown and struggling artist than a bad painting of a rich and famous artist!
Palkaksi hän sai materiaalikustannukset korvattua ja lupauksen näyttelyn avaamiseen.
Mario vei valitettavasti lupauksensa hautaan vuonna 2003 Jussin ollessa jo Lontoossa.

Lontoossa Jussin automobiliataidetta näkyi Classic Commercials-lehdessä.Ensimmäisen kerran kän oli lahettänyt kuviaan Mobilisti-lehteen vuonna 1998.
Päätoimittajaa,entistä Practical Classics-lehden toimittajaa,Nick Larkinia on asiasta kiittäminen,mahdollisista tulevista komissioista.Nickistä tuli myös Classic Commecials-lehden päätoimittaja ja hänen jälkeen Classic Vanin päätoimittaja Ted Connolly otti lehden ohjat käsiinsä,julkaisemalla samanaikaisesti omaa Classic Vaniaan. 
My Story in Classic Vans
July 2012 
Ted julkaisi v.2012 Jussin teoksia stooreineen My Story-palstalla yhdessä Classic Van heinäkuun numerossa.V.2011 Jussi samoin väsäsi suomalaiselle Checker kerho r.y:lle oman kalenterin kuvituksineen (11 kpl) Örnskjöldsvikissä asuvan Mano Forsmanin tehtyä mainion tonttuaiheisen ja Vaasan vanhoja autoja kuvaavan joulukuun kalenterisivun. 
2011 Checker-kalenteri
Ateljeessaan hänellä oli portofoliossaan kolmisensataa työtä,yrittäessään uudelleen onneaan vuoden 2005 kesällä Lontoossa ja Suomessa.
(V.2015 portofoliossa ja tietokoneella on tallennettuna n.700 työtä)
Jussi pitääkin latinankielisen ja teekkareiden tekemän väännöksen ---lars gratis artis---mukaan parempana taiteilijanimenään.Lars Quist,ilmainen artisti!
Töitään kun hän ei koskaan ollut tarkoittanut myyntiin,vaan omaksi ilokseen,

Mervillen kanaali ja Squatter-hökkelit
Paljon vettä ja roskia on juossut Manilan Paranaquen Mervillen asuinalueen ohi virtaavan kanaalisillan alta,joskus sadekautena tulvimalla talojen pohjakerroksiin, reunusalueen shanty townin ikkunoista heitetyn jätteen padottaessa puron umpeen kuin keväinen jäidenlahtö vanhan kotikaupungin läpivirtaavan Salonjoen.
Paljon on nestettä valunut Jussin sisäkalujen läpikin.
Parin katkaisun ja yhden hepatiitin jälkeen Jussi jätti vahvempien nesteitten litkimisen viitisen vuotta sitten,vaikka Manilan halvan Hope-menttoolitupakan polttaminen nousi suhteessa.
Eläkkeelle ei Kela päästänyt häntä kun parin vuoden päästä,eivätkä eurokraatit olleet nostaneet onneksi vielä eläkeikärimaa seitsemäänkymppiin.
Lontoossakin markettien kassoilla pussittaa ostoksia seitsenkymppisiä pappoja ja tavaratalojen myyjinä ja kassoissa puolisokeita mummoja
Jussi reumanäppisenä ja välilevyrikkona sopisi hyvinkin itä-Lontoon B&Q-rautatavaratalon patterivasaraporakonemyyjäksi vapisevin käsin muiden huru-ukkojen sekaan.
Ainoan toivonkipinän Kela oli antanut,kehoittamalla yrittämään työkyvyttömyyseläkkeelle,koska Jussin selkänikamavamma oli kiusannut tunnottomalla takajalalla kymmenisen vuotta.
Puukotusta hän ei halunnut,joka tekee selän jäykäksi kuin miestenpukimon muotinukella
Eläkkeen vaatimuksena ne tietysti vaativat puukkoa,jonka jälkeen Kelan lääkärit voivat kumota oman lääkärin lausunnon,pistämällä kuntoutukseen rehabbirahalla.
Mikä ero siinä sitten on eläkkeen kanssa?
Rahalla ne kuitenkin korvaa eikä oravannahoilla.
Oravannahkoja on kylläkin vaikeampaa pistää tupakka- ja cokisautomaattiinkin.

Mervillen portti 2003
Juhart
Jussi oli myos pitkään kärsinyt toisestakin taudista kroonikkona eli AAS:sta (akuutti autofiliasyndrooma).
Viimeinen auto myytiin vuosi sitten,se 25-vuotta vanha Beirutin taksimersu.
Väliajan Jussi on ajanut maastopyörällä pitkin Mervillen asuinalueen katuja Manhattanilta Las Vegasiin ja joskus Belvederellekin ja Montmatrelle asti..
Mervillen kadunnimet ovat globaalisia,
AAS-taudin kytemisaika on pitkä ja oireiden pulpahtaminen on arvaamatonta,avaamalla hanttimiehen oven tuleville perheriidoille.
Lääkkeeksi vaimo on ostanut ja lähettänyt brittiläisiä autolehtiä,taudin tasaannuttua toviksi.
Sitten oireet pulpahtavat taas arvaamattomina jostain ärsykkeestä.
Jeepney Wash
Juhart Manila 2K5
Taudin hoitoa on paranneltu mobiiliataiteen avulla,mutta kaikki muu parafernalia,vanhat autolehdet ja-kirjat, öljykanisterit seka bensapumpun kuupat alkavat täyttää autotallin.
Lontoosta hänen hankkimat alan kirpparikirjatkin tarvitsivat uuden hyllykön ja makuuhuone tietokoneineen näytti kirjastosalilta,missä saa lisäksi nukkua.
Näin se Jussin inttikaveri,yli kolmekymmentä vuotta vinetolla elänyt sairaseläkeläinen Elosen Maukkakin vietti aikaansa Alkon avattua kotikaupungin kirjaston lukusalissa,vapinan laimennettua puolesta potusta.
Vuonna 1999 Jussin käydessä lomilla kotikaupungissaan,hän tapasi Maukan lukemassa kirjaston lukusalissa Kunnanvaivaista, kunnansanomia pyöreän koivupöydän ääressä sinipunaisin sänkikasvoin.
Jussi tervehti Maukkaa,joka vastasi lehden takaa lyhkästen ja kellertävien hampaannysien välistä:
--Moro vaa papinpoik!
--Mist sää siihe putkahri?
--Viimeks mää näji sut Irman paaris vuan yhreksänkymmentviis.
--Muistaks sää kus sää pyärtysi Ööröö mettäs vuare kuuskytseittemä marraskuus lumel ku palatti kassull TST-harjotuksist?
--Sää kulji väärä ryhmänki peräs ku karonnu koiranpent!

--Mitäs sää eilen teit?
Jussi kysäisi Maukan kysymykseen.

--Jaa,siit mää en muist mittää,ku Koskise Manu kans lähretti Irman paarist pualiltpäivi.
--Muistakssen me erehrytti Halmme Väiski lua Esterikarul,ku se ol ostan lasti kossu ja.Linkrenni kreiviki tul fölis lisälastil ku se ol varastanu yhrest yksiöst matkatereot ja myyny Esson paaris se yhrel isännäl kovast hinnast..
--Sit mult katkes muisti!


Pieni Walis-harjamyyjätär
Juhart manila 2K5
Päästyään Suomen Salosta ja pappilan akkavaltaa pakoon,Jussi astui uuteen filippiiniläiseen harjavaltaan,jota hän alkoi kutsu Broomsvilleksi Mervillen sijasta.
Mentyään syyskuun 13. päivä 1985 perjantaina Turun maistraatissa naimisiin filipinahoitajansa kanssa vierustoveriksi, alkoi Mervillen talossa vierailla vaimon vanhemmat siskot. Esikoistyttären synnyttyä vuonna 1987,vaimon vanhapiikasisko Fhely Cebun saarelta astui taloon lapsenlikaksi.
Tänä päivänä sitä ei saa edes kulumallakaan pois,jätettyään oman likaisuutensa ja formaliinin hajunsa pinttymään talon seinille.
Jussista Fhely ainoa filippiino,joka kärsii vesikauhusta,muitten ottaessa suihkun kolme kertaa päivässä helteestä,jos aika sallii.
Se peseytyy kerran kuussa,tuulettamalla likaisia kuteitaan pyykkäämättä Dirty Kitchenin narulla.
Yhtä likaista ihmistä Jussi ei ole eläissään tavannut kuin kerran.
Se oli Salmisen Veikko , Alhaisten alakoulun IB-luokan pulpettivieruskaveri,jonka flanellipaidan kaulus oli liasta kiiltävä,haisten ihopaskalle kuin viikkoon maattu tuulettamaton tubipotilaan hellakamari.
Jussia Fhely on vihannut melkein 18 vuotta ja  papinpojan itsensä pyykkäämän pyykin roikkuessa takapihalla Fhely pelkää koskettavansa tuulessa heiluvia kalsareita,tulevansa kosketuksesta raskaaksi...67-vuotiaana.
Fhely on uskonut ihmeisiin jo pienestä saakka ,kun Baguion katedraalin verisiä kyyneliä itkevä Mama Mary oli kertonut sille,että hän tulisi saamaan ison perheen.
Se iso perhe taisi ollakin lopulta Jussin tekemä!
Filippiiniläinen katolinen ja animistinen usko..ei siis kirkko.. oli lisäksi opettanut sille Mama Maryn neitseellisestä synnytyksestä,joka voisi iskeä muihin neitsyisiin pelkällä katedraalin portailla myydyn pullotetun talismaanin kosketuksella.

Jussin  pitkä viha Fhelyä kohtaan on jo laimennut, jaksamatta taistella enää tyhmyyttä ja tietämättömyyttä vastaan.
Välistä hän jopa joutuu puhuttelemaan Fhelyä santsikersantin äänellä,palauttaakseen talon ’majordoman’ eli kotihengettaren takaisin riviin

Jussin rakas vihollinen
Fhely Ternossa
Juhart 2K5 Manila
Felicitas dela Cruz eli Fhely Jussista muistuttaa ruotsalaisittain kutsuttua "rugguglaa" eli huuhkajaa kasvoiltaan, ja joka meikkaa kirkkoon ja kauppaan mennessään uurteisen naamansa pakkelilla ja puuterilla.
Hampaattoman suunsa ryppylangan se punaa rosankirkkaaksi ,suputtamalla suutaan posket lommolla meikkipeilin edessä,muistuttamalla Reeperbahnin elähtänyttä porttoa keittiön ikkunassa.
Läpilaiskana se on ollut koko 18 vuoden ajan olohuoneen lattialle levitetyn acabamaton päällä maattuaan kaikki siestat.
Nyt ei enää löydy sanavarastosta termiä kuvata sen alinomaista verannalla istumista ja puolen päivän siestaa,laiskuuden muututtua elämän pysähtymiseen.
Jussi rakasti Sanan opetuksesta vihollistaan niin paljon,että sai sen menemään lääkärintarkastukseen,Fhelyn makuukamarin viereisen vetämättömän vessanpytyn haistessa lietteen lisäksi sokeritehtaan melassisäiliöltä.
Felicitas saapui sairaalasta kotiin todetun sokeritaudin ja tubin kanssa,lopettamalla vähäisenkin tyänteon.... jäämällä lopuksi elämäänsä sairaslomalle makaamaan olohuoneen marmorilattialle.
Fhely ei koskaan ole osannut monien muiden köyhistä oloista lähteneiden lailla nukkua vuoteessa.
Baguion nuoruutensa hän vietti opiskelujaan vältellen John Hayn ja PMAn kadettien tansseissa,baareissa sekä rikkaampien perheiden tyttöporukopissa,nuorempien siskojen luettua itselleen oppiarvot collegeissa ja yliopistoissa.

Fhelyn mennessä Jussin kuopuksen Riitan kanssa syntymäkaupunkiinsa Baguio Cityyn luokkakokoukseen,Jussi lupasi kotihengettärelleen oikean kannettavan ja marmorilaatoista tehdyn taittovuoteen pitkiä siestoja varten.

Silti nöyrtymättä edes sairautensa takia,Fhelyltä puski otsasta ulos vanha naapurikateus ja ärsyyntyminen pienistäkin asioista sekä se alinomaa kaivava viha "putia" ,talon valkonaamisäntää kohtaan.

1986 Jussi ja Gerry
talonsa edessä muodin-
mukaisissa
 porkkanahousuissa
Fhelyn elämä oli seisahtanut jo 80-luvun puolivälissä,pukeutumalla vielä 2000-luvulla Molaven asuinalueen fiestoihin rakastamiinsa 80-lukuisiin löysiin porkkanapuseroihin terävin olkatoppauksin ja löysiin muslimihousuihin,jotka valuvat kaventuneina lahkeista kultalameisten kenkien päälle.
Olkatoppausten välistä Fhelyn siskoltaan lainaamilla saudikultaketjuilla peitettyä kaulaakan ei pystynyt enää näkemään,ikään kuin vaatehengari olisi unohtunut jakun sisään.
Kaikki hänen asunsa ja korunsa olivat salaa lainattuja Gerryltä,Jussin vaimolta,meikkeineen,kynsienhoitovälineineen ,kenkineen jne..joita ei koskaan tultaisi saamaan takaisin.
Kleptomaanina Fhely oli varastanut talossa ilmaisen ylläpidon ja palkan päälle kymmeniätuhansia pesoja.
Silti filippiinoperheissä kotona ylläpidetään vanhempien ja sukulaisrakkaudesta suvun pahimpia konnia,narkkareita tai muuten hulluja.
Laitoshoito kun on liian kallista.

Manilalainen Cadillac Superior-hauturi
Jussista Fhely ei lähde numerosta 18 Molave Avenue muulla keinolla kuin Maman ja Papan tavalla,La Pazin hautaustoimiston valkoisella Cadillacilla.
Luksuskyytiinhän hän on aina elämässään kaihonnut.
Hän on valmistellut tulevaa lähtöänsä koko Mervillessä asumisen ajan,käymällä ahkerasti lauantaimessussa kuuntelemassa viimeiset naapuruston juorut sekä kutsumalla nuoria eukaristipappiskokelaita  seminaarista Jussin talon verannalle kahvikesteihin.
Hän piti näistä hyveellisistä neitopojista,oman ilkeytensä muuttuessa ylitsevuotavaksi imarteleluksi seminaaripappisalokkaiden seurassa.
Lopun päivää hän murjotti TV:n edessä katsomassa espanjalaisia,kiinalaisia ja korealaisia telenoveloita,imemällä sisäänsä sitä todellista elämää,jota voi myös lukea julkkisista naistenlehtien juorupalstoilta.
Hänen elinikäinen valehtelunsa oli aivoissa muuttunut tositodeksi, teeveen juoru-eli tsismis-ohjelmien oletteluiksi sekä kuulopuheiksi Manilan filmitaivaalta..
Jussi ei ole koskaan saanut sitä kiinni todenpuhumisesta!
Unelmamaailma sille on totta ja arkipäivä taas unelmoimista.

                                           Feliz Navidad.Jose Feliciano

Fhely-kälystään Jussi aina muisti erään  Jose Felicianon hitin vuodelta 1970 ajaessaan Torstenin ,eläinlääkärin pojan ohjaamalla valkoisella muna-Favorit-Volvolla kesäisessä Kemiönsaaren maalaisilmassa Taalintehtaalle juomaan pilsnerit...Clarion autostereon hattuhyllyn kaiuttimista:
--Feliz Navidad,Feliz Navidad,Prosperos Anios y Felicidad....
Laulun loppusäe toivottaa vaurasta uutta vuotta ja iloa,jota talon oma Felicidas- Felicitas ei koskaan tuonut.
Hän laiskuudessaan tuhosi taloa ja ilkeydessään Jussin avioliittoa.
Iloista naamaa se ei näyttänyt kuin vahingon sattuessa toisille.




-----------------------
1997
Jussi maalarimestarina
Molavessa
Pistettyään maalauspensselinsä vesipurkkiin,Jussi alkoi plarailemaan vanhoja lähettämättömiä kirjeitään siskoilleen,löytämällä erään kellastuneen ja lutikoiden perillään pyyhkimän paperiarkin.
Hän ryhtyi uudelleen lukea kirjoittamaansa viestiä:
19.1.97

Hei isosisko,

Olen pääsyt sairaalasta hepatiittihoidosta viime viikolla.
Vielä yritän opettelemaan kävelyä.
Vapinaa on käsisä ja jaloissa,että kelpaisin Paranaquen kiinalaisen palokunnan messinkipumpun ukulelekitarasoittajaksi paikallisiin fiestoihin

Sen Suomen visiitin jälkeen työnhaussa vuonna 1995 ja Kelan asiakkaana elämä on ollut helpompaa,päästyäni Suomi-depiksestäni eroon..
Tämä numero 18 Molave Avenue on toisenlaista pikkuhelvettiä,jossa talon valtiattarena,siis minun omassa talossani,makaa ja haisee Gerryn vanhapiikasisko Fely tai tagaloginkielisesti Fhely,kun ne tykkää panna h-kirjaimia joka väliin.
Minustakin tulisi filippiiniläinen Jhun yhdellä H:lla.
Jenkit eivät koskaan osanneet lausua Juha-nimeäni,vaan kutsuivat minua Yahooksi.
Minullekin on tullut monta kertaa mieleen sellainen oikea H-hetki,koska mieli tekisi vängetä se mummo kadulle pakaaseineen.
Paljaan perseen kanssa se tuli taloon ja paljain persein se saa myos lähteä,jos ei vängällä niin luonnollisella eksitus mortella puupalttoossa.
Nunnat ja nakumalli
Tiedätkös,että jokaisen katolisen nunnan  luvattu poikaystävä on se meidänkin bibliasta tuttu nasaretilainen?
Fhely on myös katsonut katolisena neitsytvanhanapiikana saavansa poikaystävän siitä.
Se käy kaikissa Molaven pikkukappelin seuroissa ja rukouspiireissä,jotta pääsisi sen morsiameksi.
Mervillen puolella on pieni nunnakonventti nimeltään Maidens of Jesus,ja olen udellut meidän talon ohi kulkevalta argentiinalaiselta abbedissalta,jos Fhely voisi kirjoittautua seminaariinj sisään.
Abbedissa oli vain nauraen pudistellut päätään-
Sitten se kantaa mustan nasaretilaisen patsasta mummokolonnan keulilla vaihtamassa pystin paikkaa huushollista toiseen.
Se kutsuu pappiskokelaita meidän verannalle,jotta saisi puristella niitten neitseellisiä pyllyjä.
Niitten seurassa se esittää madonnaa,mutta muuten sen suu käy kuin hampaattoman kalastajan muijalla juoruissa.
Messun jälkeen kappelin oven suljettua,se muuttuu takaisin siksi vanhaksi piruttareksi.
Se ei ole vielä oppinut soveltamaan kirkon oppeja käytäntöön.
Sanomalehdistä se lukee juorupalstat,pistämällä uutissivut tilapia-kalanperkausjätteiden paketoimiseen.
Naapureiden asiat ja sukulaisuussuhteet se tietää paremmin kuin pesemättömät riisipussinkokoiset rintaliivinsä ja isot pikkuhousunsa,joita se viikkaa ja pinkkaa likaisina kaappiinsa.
Se istuu polvillaan vaatekaappinsa avattujen ovien edessä  kuin kappelin köyhäinavustuskorilla arvuuttelemassa mikä pinkasta olisi puhtain.
Sen huonekin haisee ruumishuoneen balsamointipöydältä ja formaliinilta.
Joku tai jotain mätänee sen immenkalv...eikun  kammiossa.
Sitten se on ollut 65-vuotias vähintään viimeiset kymmenen vuotta
Sitten se pelkää  mahdollisen oikean raiskaajan tuloa oikein innolla,pannessaan päiväsiestan aikana kaikki ovet kolmeen reikeliin ja sulkemalla ikkunat säppiin.
Sen hygieenian puolesta teoreettinen raiskaaja pyörtyisi laakista hajuelämyksistä.
Iltaisin se tarvitsee salaisen yksityisvartijan saattamaan sitä rukouspiireihin,toivomalla että vartija tekisi muitakin salaisia palveluksia.
Sen suojelusenkelit ovat niitä nuoria pappisseminaarilaisia,jotka pahan paikan tullessa pötkisivät pakoon..
Olen aikeissa antaa sille Molave Parkin Oscarin parhaasta pääosasta,koska se on mielestäni paras näyttelijä kulmilla draamakameleonttina estraadilla.

Russarön sotilaskori
 yläoikealla
Muistan silloin 1968 intistä Russarön saarella,kun finninaamaisesta sotilaskotisiskosta tuli pojille Miss Universum Tsekkoslovakian kriisin aikaisessa moniviikkoisessa lomakiellossa.
Toivottavasti näin ei kävisi minulle,että Fhelyn naama puhkeaisi kukkaan Miss Maailman kasvoiksi.
Sen fenolin haju kyllä pitää minut kauempana,
Olen melkein unohtanut omankin rouvani kasvot,koska näen niitä vain kerran vuodessa
Työtä on talossa kylliksi,putki-ja sähkömiehenä,talkkarina,automekaanikkona ja lasten isänä.
Fely taas teeskentelee tyoskentelevänsä likaisessa sekä harja kädessä talon portilla,näyttääkseen naapurien rouville puurtavansa ’putin’,sen valkonaaman hyvinvoinnin edestä.
Minäkin teeskentelen maksavinani,kuin valtion hommissa.

Näin täällä vanhaapiikaa kesytetään!
Jos äidin eläessä tallainen Fhely olisi ollut kotihengettarenä,ei se olisi päivääkään kestänyt palveluksessa.

No,tässäpä tuli viimeiset uutiset.
Terveisiä siskoille ja tädille siellä Suomessa
P.S. Onko tädillä vielä huimausta ja sydämentykytyksiä sekä sitä verenpainoa?

Terveisin,
Jussi,Gerry,Hanna ja Riitta sekä Boxer-että Cheapy-koirat


Boxer ja Cheapy juoksussa.
Takana Fhellie-jeepney
Juhart 2K5 Manila
2003 Molave Avenuen talon veranta.
Fhely oikealla


Suljetun osaston kammoa
-----------------------------------------------------
Jussi oli ollut Märynummen piirimielisairaalan suljetulla osastolla sijaishoitajana vuoden 1971 kesällä.
Mitä eroa on potilaalla seka hoitajalla?
Kysäisi eräs Marynummen vanhempi mieshoitaja ovelana Jussilta.
Valkoinen takki!
Viikonloppuisin kaupungin juottopaikat olivat täynnä mielisairaanhoitajia..ja muitakin hoitureita..ryyppäämässä itseään kemialliseen uneen.
Alkoholismi oli mielitautihoitajien suurimpana ongelmana.
Manilalainen carinderia-sarisari-
store,
mistä saa ruokaa,kaljaa,giniä
sekä tupakkaa
Juhart 2003

1998 Manila.
-------------------------

Jussin paineet ja verenpaine olivat nousemassa tyhjänpolkemisesta ja vaimon siskon Fhelyn valkoisen miehen vihakampanjasta omassa talossaan Number 18 Molave Avenue.Hän jopa oli ajatellut muuttaa talon osoitteen Number 13 Elm Streetiksi Renny Harlinin ohjaaman horrorielokuvan mukaan.
Paineeseensa hän alkoi tissuttelemaan päivisin San Miguel-olutta ja latuskapullosta Tanduay-rommia.
Jussin geenit isoisä  Kalle Kauppiselta ja äidin veljeltä eli Ville-enolta olivat näin vietelleet päivittäiseen tissutteluun.
Fhely-kotikokin päivittäinen  ja erittäin pieni possuadobolautasellinen tai pari pientä soijakastikkeessa mustunutta kanankoipea panivat vatsan murisemaan.Kaikki kiellot tyhjään vatsaan nauttimisesta menivät Jussilla kuuroille korville.
Jussi tiesi Fhelyn pistävän suuren osan viikottaisesta ruokabudjetista liiveihinsä Balagbagin vihannes- ja  lihahallissa käydessään Merville Access Roadilla..
Vaihtorahoja ostoksista Fhely ei koskaan tilittänyt.
Jussi oli tehnyt vikalaskelman annettuaan vaimon siskolle koko kuukauden ruokabudjetin,vaikka tiesi hyvin vanhanpiiaan olevan kleptomaanin,jolle näpistäminen toi jännitystä sekä mielihyvää.
Jussin ja Gerryn piti olla aina varuillaan olla jättämättä omaa rahakukkaroa tai lompakkoa taloon hetkeksikään pelkästään pikaisen 5 minuutin Abatayn kaupassa käynnin takia ovinaapurissa.
Talon sisällä kummasti jopa pienet vaihtoraha-centavokolikot tulivat pyyhkäistyä hyllyjen ja pöytien reunoilta Fhelyn kouraan.
Rahapottinsa Fhely joko piiloitti makuuhuoneensa eri salalokeroihin tai sitten ruttasi setelit neppikukkaroonsa ryppyisinä palloina. Jussi kerran salaa tarkastaessa Fhelyn kukkaroa tajusi,että ryppyiset rahat oltiin kopattu pikaisesti kouraan ja rutattu sisään.Jos setelit olisivat olleet omia taikka laillisesti hankittuja,niin ne olisivat olleet siististi viikattuina kukkarossa.

Adobong baboy eli possuadobo
Kaiken näpistyksen saldona hän sai ruokapöydässä joko pari laihaa kanankoipea taikka pienen lautasellisen soijakastikkeessa mustaksi paistettuja adobopossukuutioita .
Hän oli kertonut asiasta vaimolleen,joka silloin ei vielä uskonut,että hänen siskonsa,joka oli ylentänyt itsensä talon majordomaksi eli taloudenhoitajaksi, näin katalasti kohteli talon ainoata miestä.
Vuonna 2011 Fhelyn kuoltua diabeteksen aiheuttamiiin komplikaatioihin totuus tuli julki vaimon siskon hulvattomasta talousbudjetin rahankäytöstä,Jussin ja vaimon kuukausittain lähetettyä Saudista ja Lontoosta elinkustannusstipendejä vuositolkulla.
Jopa vuodesta 1987 asti,jolloin vaimo värväsi Johannan synnyttyä siskonsa "Yaya'ksi eli lastenhoitajaksi sekä taloudenhoitajaksi taloon,Jussin ja vaimonsa lähettämät kuukausistipendit Riyadhista eivät riittäneet koskaan Fhelylle,joka aina kertoi kaikkien ruokatarpeiden ,hellakaasun ja muiden kulutustavaroiden hintojen taas nousseen.
Todellisuudessa suurin osa rahoista meni kleptomaanin makuuhuoneen salakätköihin.
Kerran Jussi oli Fhelyn ollessa ruokaostoksilla käynyt Fhelyn makuuhuoneessa tutkimassa tämän piironkia,.mistä löytyi eri vetolaatikoista rutattuja kymmenen peson seteleitä ,valtava määrä erikokoisia centavokolikoita ja lisäksi vaimon Saudista ostamia kultakoruja.
Jopa Jussin autotallista kadonneita erikokoisia ruuvimeisseleitä löytyi vetolaatikoiden pohjilta puolisen tusinaa.
Rutatut setelit osoittivat kleptomaanin plokanneen ne salavihkaa joko Jussin tai vaimonsa kukkaroista ja vaihtorahacentavot tämä oli kopannut kouraansa jostain pöydän taikka kirjahyllyn reunalta.
Kleptomaanit saavat tyydytyksen varastamisen jännityksestä ja jättävät saaliinsa jemmoihin,.monasti unohtamalla,mihin ne olivat piiloitettu.
Fhelyn kleptovarastosta ei löytynyt yhtään suoraa peson seteleitä.

Balagbag Food Court in Merville
 Access Road
 Kerran lanaistudiossaan yhtenä iltana istuessaan ja nautiskellessaan sitä Tanduay-rommia pari suullista Jussin korvat alkoivat soida kuin Paranaquen kiinalaisen palokunnan hälytyksessä.Otsaa ja ohimoita kiristi näkymätön metallipanta ja hän tajusi silloin verenpaineensa nousseen huippulukemiin.
Noustessaan seisomaan hän tunsi tasapainottomuutta, pystymättä kävelemään metriäkään kallistumatta.
Lanaistudion lattia oli muuttunut yhtä vinoksi kuin myrskyssä seilaavan purjeveneen kansi.
Jussi huusi sisälle vaimon pojalle,jos tämä voisi heittää hänet Pasigin Medical City-sairaalan polille,mistä voisi saada verenpainelääkettä kielen alle..
Vaimo oli laajasydämisenä taas kerran auttanut Don D-poikaansa ilmaisella kortteerilla,insinööripojan oman pienen asunnon valmistessa yhdellä uudella Alabangin asuinalueella Metro Manilan eteläosassa.
Don D vaimoineen oli asustellut Jussin talossa jo puolisen vuotta täyshoidossa..
Jussia vihastutti ja ärsytti pojan silmitön äitinsä hyväksikäyttö,mikä tietysti lisäsi verenpainetta.
Sitten lisäksi vaimo oli kutsunut vanhemman siskonsa Litan ja tämän lääketiedettä opiskelevan Anna-tyttären sekä äskettäin eläkkeelle jääneen Litan insinöörimiehen Billy Boyn kortteeramaan toiseen makuuhuoneeseen puoli-ilmaiseksi määräämättömälle toipumislomalle..
Vaimo oli katsonut paremmaksi,että Lita viettäisi aivoleikkaustoipumislomaa isommissa nurkissa kuin näiden sydän-Manilan vanhan Paco-kaupunginosan ahtaassa kolmisenkymmenen neliön yksiössä Peniafrancia-kadulla..
Jussi tunsi olevansa hyyryläisenä omassa talossaan,kahden insinöörimiehen ja kahden rouvan sekä yhden vanhanpiian laskiessa tahdin.
Kumpikin ruokakunta tarjoutui antamaan talouteen pientä kulunkistipendiä ruokaan,sähköön ,veteen ja LPG-hellakaasuun.
Suurin osa kulungeista tuli Jussin ja vaimon tililtä.
Billy Boy oli tyypillinen filippiino lainausasioissa.
Kerran tämä oli lainannut Jussilta uuden Saudista ostamansa Bosch-sähköporakoneen.
Vuoden perästä palattuaan Saudista lomille,hän oli kysäissyt Billy Boylta porakonetta takaisin.
Billy Boy oli kysynyt,että miksi papinpoika haluaa sitä takaisin...sehän on jo rikki.
Kirjoittamattoman filippiiniläisen lainalain mukaan yli vuoden lainat katsottiin mitätöidyiksi,lainaajan omistaessa lainatun tavaran.
Jussi kähäytti kurkustaan Billy Boylle äkäisesti:
--Shove the F......g Drill-Machine in your Brown Arse!
--I'll go and buy a new one!
Sitten vielä Molaven asunnon täysihoidossa Billy Boy uskalsi valittaa ruoasta,vaikkei maksanut centavoakaan ylläpidosta.Filippiinot kutsuvat turhan valittamista taglishiksi."Making Kwek-Kwek",mikä suomeksi käännettynä vastaa vinkumista turhasta.
Billy Boy oli lisäksi erikoisen  hypokondrinen olio,joka aina luuli jonkun terminaalisen taudin kaivavan sisäkaluja,kantamalla pienessä vyörepussaan pientä luontaislääkeapteekkia kuviteltuihin vaivoihinsa.


Medical City,Pasig.
Pasigin kaupungin Medical City-sairaalassa insinööriduo sai  Jussin melkein ollessa puolikoomassa buukattua suljetulle hullujen ja narkkareiden osastolle niinsanottuun katkaisuun pienenä kostona..
--Olenkos mää Suomenlinnan Tilkassa ja pirun kovassa aasialaisessa?
Jussi kysyi itseltään kovissa raajojensa tremoloissa sairaalavuoteessa,hoitajan pistäessä verenpainepillerin kielen alle,mitattuaan vanhalla kellomittarisella ja pumpattavalla verenpainelaitteella potilaan paineet.
--Kauankos mää joudun makaamaan täällä Tilkass?
Katsellessaan silmät puolisumeessa melkein tyhjää yksivuoteista huonetta ja sitten vuoteen vieressä seisovaa maalinsa jo kauan karistanutta potilaskaappia, hän näki vastaseinällä kalteri-ikkunan.
--Ei perkele...mää olen vankilasairaalassa!
--Olenks mää  tappanut sen vittumaisen Viirosen santsarikessun Isosaaressa?

Seuraavana aamuna hän heräsi loistekattovalaisimen häikäisyyn.
Oikeassa kädessä hänellä oli kanulatippapiikki,minkä letku oli laastaroitu kämmeneen pantuun puupalikkaan sideharsoilla ja sairaalateipillä kuivumisen ehkäisemiseksi.Tippatolpan koukussa roikkui läpinäkyvä dekstroosipussi ja letkussa tippasäätimen läpi tipahteli dekstroositippoja harvakseltaan matkalla käsitaipeen pääsuoneen.
Ovesta sisään astui valkotakkinen filippiinolääkäri stetoskooppi kaulassaan sievän hoitajan kanssa.Hoitajattaren tärkätty ja valkoinen päähine oli kellastunut ajan syömänä kuin Jussin vanha ylioppilaslakki. Filippiinolääkärin rintataskun kilvestä Jussi luki nimen Dr. F. Ocampo.
--Ei perkele...mää olenkin jossain psykiatrisel osastol Manilassa!
Jussi alkoi muistaa välähdyksiä edellisiltaisesta automatkasta vaimon pojan ruosteenraiskaaman Nissan Sentran takapenkillä. Medical Cityyn.
Sitä Sentraansa insinööripoika aina tiskasi Jussin Molaven talon edessä ilmaiseksi puutarhaletkulla suoraan sähköpumpusta.Auto karisteli kadulle monta kiloa ruostetta pesusta ja kerran insinööripoika oli repinyt kaikki märät ja mädät lattiamatot etupuutarhan nurmikolle ja pannut uusiksi lattiamatoiksi vanhoja Philippine Star-sanomalehtiä.
Lattiamatot jäivät nurmikolle moneksi viikoksi kuivumaan auringonpaahteeseen,kunnes Jussi roska-auton tullessa talon eteen oli heittänyt ne kuorma-auton haisevalle lavalle.


1980 Nissan Sentra
--Miltäs se olo tänään tuntuu?
Tohtori Ocampo kyseli pienessä hymyntapaisessa.
--Haluasitko paukut Tanduay-rommia aamiaseksi?
--Laboratoriokokeet osoittavat,että sinulla on A-hepatitis sekä alkoholimyrkytys.
--Aivoröntgenkuvat myös näyttävät muutaman miljoonan aivosolun tuhoutumisesta.
--Se Tanduay-rommipullo,mistä oli naukkaillut,oli täynnä säilöntäainetta formaldehydiä eli formaliinia.
--Älä usko Tanduay-pullon etikettiin,missä seisoo,että rommi on viisi vuotta iätettyä.
Jussi alkoi miettimään oliko tämä nyt sitä katkaisuhoitoa vaiko myrkytyslääkitystä.
-Sama se kun vaan pääsee kuntoon jollain keinoin!
Tohtori Ocampo jatkoi:
--Formaliini on kovaa ja tappavaa myrkkyä sisäisesti nautittavaksi.Meillä täällä sairaalassa sitä käytetään enimmäkseen ruumiiden balsamointiin täällä alakerran ruumishuoneella.
Tohtori kyseli Jussilta juomisen syistä ja juurista, saadessaan hajanaisin lausein selvityksen potilaan raportin vittumaisesta vaimon vanhimmasta siskosta,vittumaisesta vaimon insinööripojasta ja vittumaisesta vaimon vanhemman siskon inssimiehestä,jotka syövät talon puhtaaksi,maksamatta centavoakaan ylläpidosta.
Tohtori Ocampo melkein nauruaan pidätellen vastasi:
--Tervetuloa aitoon niinsanottuun jatkettuun filippiinoperheeseen..."Extended filipino family"
--Taidatte ottaa koko naimisasian aivan liian vakavasti?!
--Jokaisen ulkomaalaisen pitäisi tietää ennakolta.että filippinonaisen naimakaupassa hän tulee naimaan koko perheen ja suvunkin...
--Fun in the Philippines!..kuten maan Matkailuvirastokin mainostaa!

Viikolla päästyään tolpilleen Jussi hoiperteli potilashuoneestaan tippatelinettä työntämällä käytävälle.
Hän suunnisti huteroin jaloin ruokasalin viereiseen tupakkahuoneeseen,minkä isojen lasi-ikkunoiden takaa näkyi ihmishahmoja siniharmaassa savussa.
Jussi astui sisään silmiäkirveltävään Lontoon smogin kaltaiseen savupilveen ,istahtamalla vapaalle muovituolille kroonikkohullujen ja shabunarkkareiden (Shabu--kristallikokaiini) joukkoon saamaan virikettä uuteen hulluuteensa.
Hope-menttolisavuke vapisi Jussin suussa sytytellessään tremolokäsin kertakäyttösytkärillä monen hutin jälkeen sen palamaan. Kertakayttösytkärien vikana aina oli joko kiven loppuunkuluminen tai kaasun loppuminen ennen aikojaan.Alituisesta sytkärin käytöstä tupakkamiehille kasvaa peukaloon isohko känsäpalko.
Tupakan palaessa parin sentin päähän filtteristä hän aikoi tumpata sen isoon rosteriseen pönttötuhkakuppiin,kun kymmenet kädet olivat nappaamassa sitä hänen vapisevista sormistaan.
Tupakan natsa kiersi kymmenen potilaan suussa kuin marijuanasätkä,kunnes viimeinen henujen vetäjä heitti puoliksi palaneen filtterin tuhkakuppiin.


                                 Hope cigarette TV Commercial 1986

Öitä Jussi sai tuskin nukuttua kunnolla huoneen sijaitessa lähellä osaston vessaa,janoisten detoksinarkkareiden ravatessa paljun puolelle ryyppäämään lääkkeiden kuivaamiin suihinsa kraanavettä.
Viikon tilapiakalafilee- ja perunamuusidietin ansiosta Jussi laihtui kahdessa viikossa kuutisen kiloa.
Osaston korkeiden harkkotiilimuurien sisäisellä vankilamaisella jaloittelualueella yhden jukkapalmun takana poissa muiden potilaiden katseilta Jussi sai poltella raikkaassa kaupunkisaasteisessa ilmassa menttoleitaan.
Don D:n ja tämän Antonette-vaimon käydessä visiitillä hän oli saanut takaisin lompakkonsa ja pari alushousuaparia,farkkushortsit, froteesukkaparin,lenkkarit sekä parranajovehkeet.
Potilaat eivät päässeet lukittujen ovien takaa edes ostoksille sairaalan kanttiiniin,jolloin Jussi antoi yhdelle filippiinomieshoitajalle pesokymppejä tupakan ja perunachipsipussien sekä cokiksen ostoon.
Jaloittelualueella ympyrää kulkevat potilaat Jussin Hope-menttolitumpin jo lyhetessä hyökkäsivät taas nappaamaan jämät kuin hyeenat seebran kimppuun..

Jussin ollessa vuosina 1970-71 kesäisin Märynummen mielisairaalan sijaishoitajana kroonikko-osastolla,samanlaista tupakanjämän kierrätystä tapahtui päiväruokailun jälkeen osaston tupakkahuoneessa.   
Tupakkahuoneesta kuului kovaa puhensorinaa,mutta tarkemmin katseltuna ja kuunneltuna jokainen puhui yksikseen.
Estradan tohtoripariskunnan
talo
Jussin
autotallin vasemmalla puolella
sekä
Jussin brasilialainen volkkari
Jussin seinänaapurina Molavessa asui Estradan lääkäripariskunta.
Mies oli psykiatri ja vaimo gynekologi.
Rouva Estrada oli valmis psykiatrinen tapaus ja psykiatri Estrada oli sulkeutunut tohtorityyppi,joka vältteli silmäkontakteja.
Jussin aamutervehdyksiin ei tohtoripariskunta töihin mennessä koskaan vastannut,jollei papinpoika katuosuutensa siivouksesta luuta kädessä työntänyt itseänsä näiden nenien alle. .
Niillä oli vanha 70-lukuinen Mitsubishi Colt,mikä samoin kuin Don D:n Sentra pahasti peltimadon syömänä lähti käyntiin mustan pakokaasupilven saattamana..
Tohtoriperhe harvoin piti kontakteja naapureihin korkeiden muurien ja peltiportin takaa ja heidän roskapönttönsä täyttyi kuukausittain yli-ikäisten rauhoittavien ja muiden psyykelääkkeiden pahvikoteloista.
Tavallisesti iltaisin rouva melskasi ja tappeli psykiatrimiehensä kanssa koväänisesti,syyttelemällä miehensä kuvitelluista naisystävistä.
Tohtori Estrada oli pieni hiirimäisen näköinen mies ja rouva Estrada filipinaksi melko isokokoinen ja runsaspovinen nainen.
Joskus aamuisin Molaven asuinalueen portista luikahti vartijan nukahdettua yötuurissa läheisen Merville Access Roadin slummialueen Rugby-poikia.
Manilalainen Rugby-katupoika
Juhart 2011
Rugby on halpaa kontaktiliima,mitä myydään rautakaupoissa vanhoissa kierrätetyissä Ginebra Gin-lasipulloissa.
Slummipojat niistävät liima-aromeja paperipussiin kääritystä pullonsuusta sieraimiinsa metropolin katunuorison halvimpana huumeena.
Slummipojat kävivät yleensä iltamyöhällä tonkimassa Estradan tohtoriparin roskapönttöä,mihin tohtorit olivat heittäneet rouvan omia sekä herran klinikan vanhentuneita psykiatrisia lääkkeitä ,saadakseen uudenlaista "High'ta" hengenmenon uhallakin.

Päästyään vihdoin vapaaksi kymmenpäiväisestä kalteriterapiasta eli suomeksi sälehoidosta,Jussi kantoi pitkään kaunaa insinööreille ja vielä tänäänkin pitää lievää etäisyyttä heihin.
Jussin talosta inssialivuokralaiset hiljalleen häipyivät omiin kortteereihinsa,papinpojan jäädessä jälleen taisteleman Fhelyn, talon residenssipirun kanssa.
Vasta v.2001 Jussi vihdoin pääsi jaloittelemaan ja ihan Lontoon kaduille asti,jolloin Fhely jäi pitämään Molave Avenuen taloa vanhaan tapaansa,joskin kuukausittaiset rahavirrat Lontoosta kulkivat Don D-pojan Antonette-vaimon kautta. Antonette vaati Fhelyltä tarkkaa kirjanpitoa talousmenoista eikä majordoma enää pystynyt viilaamaan linssiin keksityin hinnan nousuin eikä ekstrakulungein...
Fhelyn poismentyä v.2011 munuaissairauteen sekä diabeetesiin,kukaan ei hänen hautajaisissaan uskaltanut lausua filippiiniläisessä,animistisessa taikauskossa,että "The Witch has Gone".
Fhelyn makuuhuoneesta lopputarkastuksessa sekä omaisuusinventaarissa ei löytynyt centavoakaan vaihtorahaa vuosikymmeniä pihistetyistä rahoista...
Fhelyn nuorempi Lita-sisko jopa uskoi Fhelyn muuttaneen kuolemansa perästä asumaan Molave Avenue 18:n etupuutarhan jukkapalmuun (Yucca Palmtree) Dwendenä eli kääpiönä....,joka öisin hiipisi pihistämään asukkaiden kukkaroista käyttörahaa pikkutarpeisiinsa.









Ei kommentteja: