 |
| Paunun 1930 Sisu |
Talviöitä Kangasalla
Olavi ja Annikki Oravat asuivat pienessä punamullatussa yksikerroksisessa mökissä Kangasala-Tampere-tien varressa.
Mökki ei ollut suurensuuri kooltaan ja käsitti keittiön sekä kaksi kamaria.
Pihanperillä seisoi pieni sauna-ja liiterirakennus ja tontti päätyi ympäriltään ojiin,jotka talvilumi oli tasoittanut peltoaukeaksi Kirkkojärvelle asti.
Kirkonkylän keskustaan oli matkaa vajaa puoli kilometriä ja Tampereen keskustaan kymmenisen.
Sydäntalvella ei Kangasalan harjuista eikä Sakari Topeliuksen runoon ja Gabriel Linsenin sovittamaan lauluun kirjoittamista Roineen armaista aalloista saanut mitään käsitystä lumi-ja jäävaippojen alta..Längelmävesikin tuolla hohti jossain raskaitten pilvien takana.
Työviikolla aamuisin kuuden kieppeillä Olavi-eno nousi Hämeen linjan onnikkaan ja Annikki-täti kello kahdeksalta Paunun liikenteen sinihopeaiseen linjuriin,minkä kyljessä juoksi vinttikoiran kuva kuin amerikkalaisissa Greyhound-busseissa.Olli samoin kahdeksan nurkilla lähti kävelemään kouluun kylän keskustaan.
Olli oli saanut oman kamarinsa,mihin hän perusti oman lukukammionsa ja fantasiamaailmansa navan,haikoillessaan takaisin Pohtereille.Taloon asettumisessa oli lähtövaikeuksia,koska Annikki-täti tuntui etäiseltä ja jopa tylyltä,vaikka eno oli nähtävästi mielissään veljenpoikaansa tutustumisesta.
Ollin isällä ja Olavilla ei ollut kovin lämpimiä välejä Kivennavan ajoilta,koska nuoremman veljen elämäntyyli oli ollut puoliholtinonta .Olavi ei yleensä viihtynyt pitkään työpaikoissa ja enimmäkseen kulki läänissä erilaisten keikkahommien perässä.
Sota oli muuttanut enoa ehkä karvan verran vakavammaksi haavoituttuaan kasvoihin Talin taisteluissa.Alkuperäisiltä kasvoiltaan eno oli melkein Ollin isän kopio,vaikka oikeasta silmäkulmasta leukaan ulottuva arpi teki Olavista isän särkyneen peilikuvan.
 |
| Henry Theel laulamassa alikersanttina radiossa |
Eno Hämeenlinnan Tilkasta päästyään oli tullut vähäpuheiseksi jopa ärtyisäksi ja pariskunta kiroili aina viikonloppuisin jaloviinalaseihinsa puutteensa sekä erilaisuutensa.
Ollistakin alkoi tuntumaan,ettei enon avioliitto oltu tehty ja sinetöity taivaassa.
Näiden vihkiminen vuoden 1939 elokuussa Kangasalan kirkossa näytti seisovan sodan jälkeen haperoisesti savianturaisella karilla,mitä Roineen aallot hiljalleen huuhtelivat pois.
Olavi oli tavannut Annikkinsa eräässä tamperelaisessa ravintolassa vuoden 1938 kesällä,jolloin Annikki Lehtiranta oli tarjoillut miesseurueen pöytään.
Olavi ollessaan aina peräänantamaton naisten iskemisessä oli jäänyt odottelemaan tarjoilijattarien ja viinakassan poistumista yön maissa paragonlaskujen loppubongauksen jälkeen henkilökunnan ovella ja sitkeästi tarjoutunut Annikille saattomieheksi.
Annikilla oli ollut runsaasti ihailijoita eikä Olavi ollut niistä komeimpia,mutta kavaljeeriehdokkaan peräänantamattomuus lopulta alkoi itämään tarjoilijatytön mahassa ja tämän uskovaiset vanhemmat olivat vaatineet Olavilta pakkoavioliittoa synninteon peittämiseksi luterilaisella pitkällä vihkikaavalla.
Annikki sai kuitenkin häitten jälkeen keskenmenon,muuttumalla ajan mittaan Olavia kohtaan tylyksi ja oikukkaaksi.
Koskei silloin tunnettu eikä tiedetty keskenmenojen eikä synnytysten jälkeisten tunneheilautuksien vaikutuksesta naisten psyykkeseen,Olavi vastasi Annikin oikuille suomalaismiehen nyrkkiterapialla.
Ollista alkoi tuntumaan joutuneensa kolmanneksi pyöräksi pariskunnan riitamyllyyn,alkamalla pysymään erillään kamarissaan läksyjen luvussa ja harrastuksissaan.
Viikonloppuisin Annikki-täti oli selvin päin herttainen ihminen ja enokin alkoi pitää tiettyä etäisyyttä poikaan,koskei osannut ottaa kunnon kontaktia kasvavaan nuoreen.
Enon alkulämpeys Ollin saavuttua taloon oli alkanut viilenemään,ilmeisesti kateudesta,koska vaimo oli tahallaan härnätäkseen miestään ryhtynyt hemmottelemaan Ollia.
Olli oli kovasti toivonut,että hänen toinen enonsa,apteekkari Oskari Orava olisi ottanut hänet kasvattipojakseen,mutta sota-aikana hän oli pitämässä sotilasapteekkia Viipurissa ja perheen rouvalla oli täysi työ pitää viisipäistä lapsikatrasta hollillaan Imatralla.
Setä oli kuollut keuhkosyöpään keväällä 1943.
Olli muisti enonsa olleen pilliklubia tupruttava ketjupolttaja,joka unissaankin poltteli posket lommolla ja heräsi istumaan raskaista unistaan vuoteen reunalle levähtämään ja vetämään hermosavuja.
Stressistään huolimatta Oskari-eno oli leppoisa mies,jonka silmät vilkaisivat naiskauneuden perään.Alli-tätikin oli alkujaan ollut neiti Alli Pöksyläinen ja Oskarin rohdoskauppa-apulainen Imatralla.
Oravien pojista nuorin Olavi,jota Tampellan tehtaalla kutsuttiin pula-ajan Henry Theeliksi,ei ollut käynyt paljon kouluja.Hän oli suorittanut kisällintyönsä Nobel Standardin Viipurin öljyvarastolla 30-luvun alussa venttiilinkorjaajana eikä hän ollut kaikista uutterin Orava- pesueessa.
Pankkitilin nollasaldot eivät kasvaneet säästöt korkoa ,vaikka silmää oli muitten korkokantojen perään.
Nuorimmalla Oravalla oli levottomat karvajalat ja hän päätyi Nobelilta keikkatöihin maakuntiin.
Päädyttyään Tampereelle erään rakennustyömaan putkimieheksi,Olavin elämä alkoi vakiintumaan hetkeksi.
Haavoituttuaan jatkosodassa Talin taisteluissa kranaatinsirpaleesta kasvoihin ja toivuttuaan hänet kotiutettiin lokakuussa 1944.
Hän oli joutunut kotiutuksen jälkeen käymään useasti lääkärillä arven tulehduttua puutteellisen hygieenian ja tylsien partahöylänterien takia,koska parransänki alkoi kasvaa arven sisässä.Korjausleikkauksista ja ihonsiirroista hänen kasvonpuolikkaansa näytti tilkkutäkiltä.
Olli eli paljolti omaa elämäänsä enonsa talossa eikä pariskunta paljoakaan tukenut saatika moittinut koulunkäynnin suhteen kirkonkylän jatkoluokilla.
Hän sai lisäansioita yritteliäänä Aamulehden jaossa ,heräämältä kello kolmelta kouluaamuisin sanomien jakeluun.
Pariskunnan talviharrastukset,ravintolakäynnit ja kotona ryyppäämiset kyllä olivat lisääntyneet ja lopulta Olavi-eno tympääntyi Annikkinsa myöhäisiin kotiintuloihin ja hakkasi vaimonsa sinipunaiseksi.
Täti oli kärynnyt Tampereella erään kaupparatsun sängystä yhdestä matkustajakodista.
Enon eräs työkaveri oli kannellut asiasta yövyttyään samassa matkustajakodissa toisen puolihuolimattoman naisen kanssa.
Yhtenä vuoden 1945 tammikuisena aamuna eno pakkasi pahvimatkalaukkunsa sanomatta edes hyvästejä vaimolleen,puhumattakaan Ollille.
Tämä oli kyllä myöhemmin lähettänyt virallisen postikortin Rovaniemeltä,missä tarvittiin putkimiehiä tuhotun kauppalan jälleenrakentamisessa.
Olli oli lukenut kortin keittiön pöydältä,vetämällä sen esiin tyhjän Monopol-konjakkipullon alta ennen kouluun lähtöään.
Kortissa luki:
Annikkini..tummasilmä...!
Tervesii vaan R-niemeltä!
Ei tarvihe venttailla miuu takasin.
Paan myöhemmin eropaperit postissa siulle.
Mie otan syyt niskollen huorintejosta,ettei siun tarvihte menettää puuteroitui kasvojas kemikalios ja kaupungis.
Miun rikkonasel pärstäl ei paremmin naisii jahdeta,vaikka lompsan paksuudest miuu seuraa monet korkokengät ja veromieski läsiin kahtomatta.
Mökin vuokrat saat ite hoitaa ja käyvä Kangasalan sosiaalitoimistos hoitamasa Ollin paperit takasi sen evakkokauppalaan.
Meit eroneit ja karanneit ei Sossun päättäjät kato hyväl silmäl lapsenkasvattajin..etton parempi Ollil elo siel lounaissuomalaises kauppalas..
Ettei täsä muuta.
Ota paukku murheesees miunkin puolest,vaik mie tiijän,ettei siul oo puutet petinlämmittäjist.
T. Ola.
Ollin kaksi vuotta Annikki-tädin kanssa kuluivat suhteellisen normaalissa tahdissa kummankin eläessä omaa elämäänsä.Täti ei ollut mennyt sosiaalitoimistoon,vaikka toimistosta oltiin käyty parikin kertaa ja pantu lappu nastalla mökin oveen,että rouva Oravan tulisi tavata sosiaalityöntekijä lastenhuoltolautakunnasta mitä pikemmin.
Koko asia oli jäänyt roikkumaan ilmaan ja toimistolla oli suurempi huoli asuttaa Karjalasta tulleet evakot pitäjään.Enemmistö Kangasalan evakoista saapui Muolaasta,Kivennavan pitäjän pohjoisnaapurista ja itse kivennapalaiset keskittyivät asumaan Valkeakosken ympäristöön.
Ollia pani myös askarruttamaan miksi hänet kivennapalaisena evakko-orpona pantiin Salon kauppalaan,kun alueen muut karjalaisevakot tulivat Kanneljärveltä ja Uusikirkolta Kivennavan naapuripitäjistä.Lopulta hän tuli johtopäätökseen,ettei yhden kivennapalaisen evakkopojan sijoituspaikalla koko Karjalaa käsittävässä mobilisaatioissa ollut suurtakaan merkitystä.
Annikki-täti vietti iloisen lesken elämää täysin ja runsain rinnoin eikä punaisesta mökistä puuttunut vävyehdokkaita.
Olli oli täysin keskittynyt englanninkielen opiskeluun ja hänen Kangasalan pitäjän kirjastosta käsittivät jopa John Steinbeckin Matka Charlien kanssa sekä Ernest Hemingwayn On hiljaista länsirintamalla-teokset alkukielellä.
Koulunkäynnin ohella hän jatkoi sivuammattiaan sanomalehdenjakajana ja sanomalehtien kerääjänä.
Vuoden 1947 toukokuulla Olli oli täyttämässä 14 vuotta ja hänen päässään oli kypsynyt ajatus lopullisesta muutosta pois Annikki-tädin mökistä Saloon.
Ollilla oli kova ikävä Pohtereille etenkin Pirkon takia ja joka unikuvassa tyttö kävi suutelemassa pojan otsaa. Herättyään hän oli säikähdyksissään heittänyt märän untuvatyynyn hetekan jalkapäähän,muisteltuaan unien tulisia halauksia ja tytön kuumia huulia.
Ollin äänikin oli tullut särähteleväksi pienin kiljahduksin ja madaltunut Yleisradion kreivi Carl-Erik Creutzin mikrofonibaritoniksi.
Ylähuleessaan hän oli peilissä havainnut kasvaneen tummahkon untuvamaisen ihokarvoituksen ja pituuttakin oli koulun voimisteluopettaja mitannut täsmälleen 170 senttiä.
Hän oli tulossa miehen ääniseksi ja mittaiseksi.
Talven käännyttyä kevääksi Annikki-täti oli hankkinut petipartnerikseen Väinö Paunun linjurikuskin Heiskan,joka työpäivisin sahasi sodasta palautetulla pitkänokkaisella Sisu-bussilla linjaa T:re-Kangasala-Orivesi-Längelmäki-Jämsä-J:Kylä.
Näin luki hopeanharmaakylkisen ja sinikattoisen onnikan tuulilasin yläpuolisessa reittipahvissa lasin alla.
Kuljettajan oikean nimi oli Heikki Heiskanen,jolla aina oli sopiva huuli jokaiseen puheenaiheeseen,nuljuteltuaan maaseutulinjalla kymmenisen vuotta ja palveltuaan sota-ajan Karjalassa postiautokuskina..
Heiskalle oli tyypillistä,kuten niin monelle bussikuskille,kova halu miellyttää naisväkeä ronskeilla jutuillaan.Jos hänen juttuihinsa uskoisi,niin ainoat naispuoliset elävät,mihin tämä ei kajoaisi tassuillaan,olisivat kooltaan pienempiä kuin oravat.
Heiska oli pilaillut Ollille,että hänen nokkakarvoihin on syntymästä jäänyt sellainen naaraan raajojen haju.
Heiska tarjoutui ottamaan Ollin lauantaisin mukaan Jyväskylän keikalle,rahastajatytön ollessa vapaalla ja pistämällä linjurin sivuikkunaan kyltin,että KULJETTAJA RAKASTAA...missä h-kirjain oltiin korvattu Aamulehdestä leikatulla ja liimatulla isolla K:lla.
Sisubussi oli kymmenisen vuotta vanha sotarääkki,joka reissulta palattuaan päätyi korjaamolle kuluneisuuden takia.Onnikan perä huusi kuivana kuin yötuurin lopettaneella portolla ja etupyörät lotkuivat väljistä olkatappipuslista kuin juopon pyörän etuvanne,Heiskan pidellessä valkoisin rystysin ratista kiinni suorilla...mutta sotaveteraani aina päätyi takaisin Tampereelle sotavaivoistaan huolimatta.
Joku Paunun linjuria käyttävä maalaislyyrikko olikin kirjoittanut rakkaasta onnikastaan runon:
'Kilisee,kolisee,nousee sauhu,mäen takaa kuuluu pauhu.Sieltä tulee harmaa vaunu,jonka kyljessä lukee Väinö Paunu.'
Heiska opetti Ollia rahastamaan matkustajia onnikan käytävällä rahareppu kaulassa,pitäessään itse silmäpeliä rahastajanpenkille istuutuneiden maalaisneitien kanssa.
 |
| 1943 Ilmavaara Jyväskylän linjuriasemalla by Juhart |
Jos merimiehillä oli heila joka satamassa,niin onnikkakuskeilla oli samoin joka linjuriasemalla.
Heiska kertoi vielä Jatkosodan alussa ajaneensa Jyväskylän reittiä ja useasti joutui hakemaan suojaa tavara-aseman kellarista,venäläisten pommikoneiden lentäessä Harjun yli pommittamaan Valtion asetehdasta ja Schaumannin paperitehdasta Jyväsjärven rannassa.
 |
| 1954 Poliisi Volvo PV 444 |
 |
| 1952 Saab 92 |
v, 1950 oli SAAB:in oma kaksitahtikone ja aerodynaamisen pisaramainen kori.
Volvon PV-malli taasen näytti kutistetulta vuoden 1947 Amerikan Fordilta.
Heiska ja Annikki olivat päättäneet yhdessä muuttaa Ruotsiin.
Heiska oli pilaillut asiasta,että oli saanut herätyksen nopeasti kehittyvästä Sveariikistä.
Vastaavanlaisesti Kangasalan harjuilla Ruotsin kuningas Kustaa III vierailullaan oli lumoutunut avautuvaan järvimaisemaan kuin Jeesus Genesaretin järveen Saatanan kiusauksessa.
Pariin oli iskenyt maastamuuttokuume.
Olli samoin ryhtyi pakkaamaan pahvilaukkuaan ja selailemaan Tampereen rautatieasemalta hankittua juna-aikatauluvihkosta.
Vuoden 1960 keväällä nuoren kaupungin pulpettitehdasta oltiin laajennettu Tehdaskadun koivureunusteisen korttelin päähän.Laajennus käsitti harkkotiilisessä tehdasrakennuksessa osaston, missä koottiin huonekaluputkista valmistetuista jalustoista ja tuolinrungoista sekä koivuisista kirjalaatikoista kevytrakenteisia oppilaspulpetteja.Laitoksessa oli myös maalaamo sinkkiupotusammein..
Vanha täysipuinen ja korkea kahdenistuttava koulupulpetti,joka tapaili muodoltaan kirkonpenkkiä, oli häviämässä historiaan.Koulussa ja kirkossa ennenvanhaan piti istua ahtaan epämukavasti fyysisessä sekä henkisessä piinassa.
Vanhat ja raskaat sekä taidolla oppilaiden kynäveitsillä kaiverretut pulpetinkannet jäivät pölyttymään kouluvarastojen pimeyksiin vanhojen suursuomalaisten Aunuksen karttojen ja pahvisten raamatushistoriallisten kuvataulujen kanssa.
Suuri osa pulpeteista pantiin kouluissa huutokauppaan,mistä moni nykyisen suurmiehen- tai naisen hinkkaama istuinosa katkesi sirkkelinterissä ja kaarisahojen hampaissa saunakalikoiksi tai verkonmerkeiksi..
Uudet modernit yhdenistuttavat pulpetit olivat suomalaisen funktionaalisen käyttöarkkitehtuurin poikasia,mitä muunmuassa Alvar Aalto oli jo 30-luvulla esitellyt.
Toimitusjohtaja Monntag oli palkannut erään Ateneumin käyneen teollisuusmuotoilijan suunnittelemaan vanhalle pulpetille seuraajan..
Uusi pulpetti syntyikin yksinistuttavaksi,mikä tulisi olemaan suuri helpotus varhaisemmin itsenäistyville suurille sukupolville .Enää ei tarvinnut istua opettajan määräämän pulpettikaverin vieressä,joka usein sattui olemaan vastakkaista sukupuolta tai koulun ulkopuolella naapurikorttelin kiusaaja.
Pulpettijalusta ja tuolinrunko olivat polttoemaloitua huonekaluputkea ja istuinosa sekä pulpettilaatikko kansineen täyskoivua.
Monessa huonekalutehtaassa oltiin luopumassa kokopuusta uuden lastulevyn tultua markkinoille vuonna 1957 ja tuotteen halpuudesta sekä laajan viilusortimentin ansiosta valmistettiin kevyitä sekä kauniita käyttöhuonekaluja sarjatyönä.
Johtaja oli kuitenkin katsonut kokopuun kestävän muutamia vuosikymmeniä sen sijasta,että pehkautuneet lastulevypulpettipuut olisivat päätyneet parissa vuodessa koulun talkkarin heittäminä öljypolttimen pesään ja putkijalat kiertävälle romumiehelle.
Uusi pulpettituote oli suunniteltu helpoksi varastoitavaksi ja siirrettäväksi keveytensä ja kokonsa takia.
Aivan äskettäin valmistunut ja avattu Yhteiskoulu oli ensimmäisiä pulpettitilaajia.
Koulu oli nykyarkkitehtuurin sanelema yksikerroksinen ja T-siipinen betonikompleksi,minkä isot ikkunapaneelit tarjosivat oppilaille ehkä nuivantuntuisen peltomaiseman,minkä pohjoisreunalla surrasivat toisen betonibunkkerin sisällä Juki-teollisuus-ompelukoneet Hyvonin kalsonkien sepalusten tikkaamisessa.
Yhteiskoulussa ei enää pakotettu vasureita kirjoittamaan ainevihkoon mustekynä oikeassa ja 'paremmassa' kädessä.
Hyvonilla oltiin vielä keksimässä aluskalsareita vasenkätisillä sepalusrei'illä vähemmistöpissaajille.
Koulun muista ikkunaruuduista taas näki naapuritonttien rakennuställingit,joilla muurarit pistivät pöntöstä rapparinkauhalla laastia tiilten päälle kuin maksamakkaraa ruisleivälle.Sanotaan rappareiden myös syöttävän isoja perheitään samalla kauhalla ruokapöydässä...heittämällä avoimiin lasten suihin läskisoosia muhennoksella.
Keltaiset Potainin teräskehikkoiset nostokurjet rakennustyömailla antoivat koululaisille miellejohtumia television Kamera kiertää-uutisväläyksistä,missä Floridan Cape Canaveralissa oltiin lähettämässä sateliittirakettia avaruuteen samanlaisia terästorneja ylösnuolemalla.
Yhteiskoulun naapuritonteilla oli nousemassa muunmuassa uusi ammattikoulu ja kauppaoppilaitos,missä ei vielä tultu kouluttamaan avaruustiedemiehiä eikä ATK-eksperttejä.
Ammattikoulu leipoi vielä oikeita käsiammattimiehiä- ja naisia,kauppaoppilaitos taas merkantteja ja merkonomeja,joita haukuttiin diploomin saaneiksi puotipuksuiksi..
Tietokoneala polki vielä paikallaan huoneenkokoisilla tietokoneilla ja reikäkorteilla.
Suuremmissa tuotantolaitoksissa sihteerit käyttivät jo teleksejä ja viimeistä huutoa olikin titteli teleksisihteeri.
Monet firmojen kaupparatsut kabineteissaan viskigrogien takaa huudahtelivatkin teleksisihteerin nähtyään,että Telex teidänkin tenaville! (Telex oli myös muovilelumerkki)
Ainoita nykyteknologisia uutuuksia kauppaoppilaitoksessa olivat rehtorin magnetofoni ja kanslistin sähkökäyttöinen laskukone.
Koulurakennukset olivat upouusia,missä opetus ja opetusmateriaalit olivat jämähtäneet kiinni 30-lukuun kuin halkaisukirves visakoivun kantoon.Silti oltiin hiljalleen nousemassa agraarivaltiosta kauppa-ja teollisuusvaltioksi.
Uuteen peruspulpettiin vasta 70-luvun alussa yritettiin patistaa uutta peruskoulun palikkaoppia,joka tulisi aiheuttamaan koulu-uudistuksessa mitä yllättävimpää tasapäisyyttä oppilasälykkyydessä.
OLLI PULPETTIPÄÄLLIKKÖNÄ
Olli oltiin tammikuussa 1960 ylennetty tehtaan uuden pulpettiosaston päälliköksi.
Hän oli osoittanut firman johdolle todellista esimiestaitoa sekä töiden rationalisointia,mitkä tarkalle johtaja Monntagille olivat eräitä johtamistaidon kulmakiviä.
Ollin saama Croix de la Guerre-ansioristi painoi myös vaakakupissa.
Harva muukalaislegioonan ulkopuolinen sotilas oli saanut samanlaista ansiomerkkiä.
Mitali johtajalle edusti saajan nopeata harkintakykyä kriisitilanteissa.
Tällaista miestä tarvittiin tuotantolaitoksen johdossa.
Uuden päällikön vahva kielitaitokin oli auttanut ylennyksessä vientimarkkinoiden jo koputellessa myyntikonttorin lasioven takana.
Lokakuun alussa 1960 Helsingin messuhallissa avattiin kansainväliset teollisuusmessut,missä Hellaringin koulukalustetehtaallakin oli oma osastonsa..
Tehdas edusti modernia koulukalustearkkitehtuuria ja disainia.
PARIISIN VARPUNEN MESSUILLA
Olli oli pannut vanhan Tatraplaninsa omakotitalon autotallin sivulle säilöön pressun alle.
Hän oli uudelleen langennut erään automaailman orpomerkin lumoihin ja autotalliin ilmestyi kaksivärinen Panhard PL 17.
Auton katto oli mintunvihreä ja alaosa vaniljanvalkoinen,mikä sai Ollin sylkirauhaset herkistymään kuin minttujäätelötötterön nuolaisemisessa.
Autoon rakastuminen oli iskenyt häneen eriskummallisessa maun ja erotiikan välisessä mielleyhtymässä,missä hän olisi halunnut samaan aikaan nuolaista auton konepellin lakkapintaa ja panna vaikka pilinsä sen pakoputkeen.
Miellejohde oli hänestä pikaisesti ajateltuna sairaalloinen,mutta saahan niitä fantasioitaan pitää salassa.
Kaikki ranskalaisuus oli häntä aina kiehtonut..oli se sitten Coco Chanelin musta iltaleninki tai omituinen Motocabane-moottoripolkupyörä,jonka apumoottori pärräsi hihnakäyttöisenä etukurasuojan päällä.
Panhardin pieni kaksisylinterisen vastamäntämoottori antoi helposti yli 120 kilometrin tuntivauhdin pikitiellä ja sen sisusta väriyhdistelmillään pariisilaisen raikkaan henkäyksen,verrattuna muihin eurooppalaisiin harmaakuosisiin automalleihin.
Auton ulkoista kauneutta ulkopuolisen oli vaikeata ymmärtää mulkosilmäisestä kokastaan ja venemallisesta pyöröperästään,mistä pakoputki pisti ulos keskeltä kuin sisälaitamoottoriveneessä.
Ollista ranskalaiset olivat onnistuneet auton perän muotoilussa hyvin,koska maassa arvostettiin naisperienkin seksikkyyttä.
.
Arvostelijoille ja ilkkujille Olli olikin lausahtanut,että kauneus kiiluu vain näkijän silmistä ja että rumankaunis on kauniimpi kuin tekovamppi.
Helsingin messuille Olli ajoi upouudella Panhardillaan päästen kokeilemaan vauhdin hurmaa Espoossa rakenteilla olevalla Tarvon moottoritiellä.
Matkalle mukaan juttukaveriksi oli lyöttäytynyt kaupungin kuuluisan radio- ja televisotehtaan nuori myyntipäällikkkö Jokke,jonka isä oli tuotantolaitoksen toinen perustaja.
Ollista Jokke muistutti paljon pulskalta ulkomuodoltaan kuuluisaa suomalaista kilpa-ajajaa Carl-Otto Bremeriä...joka oli serkkupoika.
Jokken oma äskettäin hankkima Chrysler Valiant oli saanut vaihdelaatikkovian eikä halunnut istua Porschensa puikkoihin messumatkalle,koska hän aina päätyi Liikkuvan Poliisin ratsioihin ylinopeudesta.Liikkuvilla oli omat valkoiset Porschensa,että karkuunajaminen olisi tarpeetonta.
Radio-ja televisiotehtaalla oli iso näyttelyosasto B-messuhallissa ASAn ja Helvarin osastojen välissä.ASA oli turkulainen vastaanotinvalmistaja ja Helvar oli saanut radioajaltaan nimen Helsinki-Varsova-keskiaalloista.Nyt kaikki radiovastaanottimet olivat ULA-radioita eli toimivat ultralyhyillä aalloilla.Presidentti Kekkonen oli jo käynyt osastolla seurueineen ihailemassa tyylikkäitä televisiovastaanottimia ja Hi-Fi-radiokaappeja.Kotikaupungin tehdas oli saanut kunniapalkinnon koteloiden disainista ja televisioiden helposta huollosta,missä takakannen avattuaan korjaaja vain kiepauttaa chassiksen pystyasennosta vaakatasoon,jolloin jopa kuvaputken kaulakuristin on vaivattomasti vaihdettavissa.
Kauppala oli saanut vuoden 1960 uudenvuodenpäivänä kaupunkitittelin ja muutamien edellisvuosien aikana se oli noussut vilkkaaksi kauppa- ja teollisuuspaikkakunnaksi.Kaupunki ylpeili neulomoillaan ja monilla puualanyrityksillä.Liesitehdas tunnettiin jo koko maassa,mutta hellatuotanto oli polkemassa paikoillaan Strömbergin sähköliesien ja Kosan-kaasukäyttöisten liesien vallatessa markkinoita.
Silti valtaosa suomalaisista pientalouksista käytti puuhelloja ja tehdas laajensi tuotantoaan vain saunakiukaisten valmistuksessa.Sähkökiukaat olivat saapumassa markkinoille.
MYLLYNKIVI KAULASSA
Ennen Suezille lähtöään Olli muisti hyvin kuinka vaikeata tehtaalla oli yleneminen,koska firman vanha kaarti piti lujasti kiinni johtovakansseistaan aivan eläkkeelle siirtymiseen asti.
Hän oli hakenut työnjohtajan vakanssia muista alueen puunjalostustehtaista.
Tehdaskadun Myllynkivitehtaan johtajan Kyösti Kavanderin haastattelua hän piti kovin profeettamaisena kuin Johanneksen Ilmestyskirjan ennustuksia.
Olli oli käynyt ammattikoulusta päästyään työteknikon kirjekurssin,mikä edesauttaisi paikan haussa.
Kisällintyönsä hän oli suorittanut vuonna 1952 Myllynkivitehtaan keittiökaappikasauksessa.
Tenkasen Penan painostuksesta Olli oli hakenut työnjohtajan vakanssia Myllynkivitehtaalta.
Johtaja Kavander oli lupsakka ja kaljulakinen miehenpätkä,joka istui pissankeltaisessa työtakissaan paperien ja työpiirustusten täyttämän pöytänsä takana pikkubostoni suupielessä.
Kysyttyään lippalakki sylissä vakansseja,Kavander oli osoittanut Ollille kulunutta nahkatuolia hakijalle.
Sinisen tupakkapilven sisästä johtaja oli lausunut ennustuksensa kuin palava pensas Moosekselle:
--Kuules Olli...mää anna sul muutama avviisi tämä paikkakunna puualalt.
Ensteks mun täytty sanoo,ett mää miälissän ottasis sunt tehttal tyäpomoks,mut virma talourelline tilanne heilu kiikuslaural,ku isomma virma kute Asko ja Isku ova vallanne sarjatuatannollas markkina laminaattipintasil lastulevykaapistoill.Meiti kokopuukaapi ovak kylläki lujii,mutt kallei..eik näyt ett laarull olsis ennä mittä merkityst.
Ne pykäävä halpoi kaapei sarjass eik meikäläisell oll mittä markkinarakoo sellaste lastulevykaappije kans.
Meikäläste kaapisto ova täyspuut ja pelkkä käsityät,eik meirä kannat lähtte kilppa tyävoima ja materiaali kalleure kanss.
Mää ole alustavast tehny kauppoi Virtase puusepäliikke kans,joka ryhtty piakkoi valmistamma just laajennetus tehttasas Vanutehttamäjes rario- ja televisioloorii..
Mull ol lykky saara jonklane hinta omast vapriikista.
Virtase tuatont o viime vuare aikkan nousnu yli saral rosentill rariokaappie ja televisiolaatikoire kontrahri ansjost.
Elektroniikka-alal o noususuhranne päälläs ja puuala kompuroi peräs puuajoil heikonlaisest ellei lasket mukka huanekalualaa.Meikäläiste pikkuvirmat ei saa kontrahtei elektroniikkapualel,ku meirä kapasiteetti ei riitä tilauste suuruures.
Mää ole liia vanh alottamma uurell sektoril eik meill ol pokka jatkama yrityst,ja ala vaihtamine vaatti kontanttii ja monii istuntoi pankkiherroje kanss kapineteis.
Sitä mu sisäkalu eivä enää kest.
Mää kyl kattosisis,jos sää olsis hiukkanki kärsivälline,ku huanekalualall o jatkuvast markkinoit ja kun kustannuslaskupualell olla menemäs halvemppi materiaalivaihtoehtoihi.
Tää alkanu uus vuaskymmen o oikket ennakkoaikka rario- ja televisioalall ja mää kattosisi,et niit töllötinloorii katottas huanekaluje markkinoinnniks.
Nii ne nykyjäs valttava jokase pirttikammari nurka,ku ennevanhaa jokku orttoroksiste ikonikki.
Nii ja...mää ols lukenu ett amerikkalaise ova keksinne jonkku ransistori,joka tulee korvaama kaikk vakuumiputkekki rariois ja televisiois.
Ja sit noi japsikki ovas jo päässe valttama Amerikkaa uuurelles yhrel Sony-merkil,jonk rariot ja televisiot ova jo täysi ransistoroirui.
Sit ne myyväs jo japanilaissi autoiki Kalifornias.
Mää luji yhrest autolehrest,ett yks Yokohama Maru-paatti ol täynäs japanilaissi pikkuautoi saapunu Los Ankelessii.
Se piilin merkk ol joku Tojopetti..
Viimeks mää osti japanilaise auto mu tyttärepojal Siimesvaara lelukaupast erellisjoulu all.
Se ol pellist rässätty Puikin kopio oikke isoil läkkipeltisil siivil ja poliisivaloil Haiveipatrolli väreis.
Pohjas luki Made in Japan.
Ja sitt tuleeki kysymysmerkki...et kauaks kannatta pykätä puissi loorii televisioil ja rarioil!?
Japsien televisiokoneire loora on jo tehty plastiikast.
Mää sanosisi sull yhre tulevaisuure menestymise salasana...."PLASTIIKKA".!
Se plastiikkamateriaali tulee korvamma puun kaikill tuotantoaloil....sanommää!
Kaupunki torilkin saa jo plastiikkassii saunakiului,kupei ja lautassii helppoheikeilt tusinan viirel markal.
Kymmene vuare peräst täll talousalueell kaikk puuyritykse ova kualnee ja tilall seissoo vain plastikkavapriikeit.
Nii..ja mää ole muuttamas vuare sisäl eläkkeell Floritaan...enk eres kuse taaksepäite.
Koko elämän mää ole kaivellu puutikui kynsie alt puusepä hommist ja pikkase päänahanki raapimisest.
Kattos sää Olli..kussää oles viäl nuarkin..ett ettepäitte.
Sullon suur tulevaisuus plastiikas!
Ollin Tatraplan-muistoja
Kesäkuun 30. päivä 1960
Olli oli torkkunut ruokalevollaan koulukalustetehtaan edessä koivukujan varjossa Tatraplaninsa etuistuimella ja herännyt vaihtoveturin pillin vihellykseen kauempaa sähkötehtaan pistoraiteelta.
Vihellyksestä hänen palasi mieleen saapumisensa vuoden 1940 tammikuussa kauppalan asemalle kädessään se pieni pahvimatkalaukku,mikä sisälsi ulolle haisevan ja korvista kaljuuntuneen teddykarhun,pienen kuulapäävasaran,sinkkaussahan,keltaisen taittomitan sekä puuvartisen temmiraudan.
Sama matka-aski kädessään hän oli istunut evakkokuorma-auton lavalla Kivennavan tienristeyksessä kranaatin iskiessä hänen altaan pois valkoiseksi suojamaalatun Chevrolet-kuormurin kuskein sekä Oravan koko ruokakunnin..
Jo pikkupojasta asti hänen haaveenaan oli tulla yhtä hyväksi huonekalutimpuriksi kuin isänsä Ossian Orava,joka oli maineeltaan kuuluisa mööpelinikkari Terijoella ja Viipurissa saakka. Viimeisenä rauhan kesänä isä oli nikkaroinut Ramsayn perheen Terijoen puupitsihuvilan lasiverannalle talonpoikaistyylisen pirttikalustonkin.Rouva Anne Ramsayn,kuuluisan Suomen marsalkan yhden seurahengettären tiedettiin ihailevan kaikkea juhaniahomaista talonpoikaista henkeä.
Olli kuuli samalla tehtaanpillin vihellyksen,mikä merkkasi lounastauon päättymistä,vilkaisemalla Leijona-rannekellostaan,minkä pitkä viisari nytkähti pikkuviisarin päälle 12 kohdalle.
Tehtaan pilli oltiin kalibroitu sekunnin päälle.kuten Ollinkin Leijona-rannekello..
Prikulleen vuosi sitten kesäkuun 30. päivänä 1959 hänelle putkahti mieleen,että hänen entinen keinoemonsa Paajasen Salli oli päässyt eläkkeelle 65-vuotiaana pulpettitehtaan siivoojan toimesta ja jolloin tehtaan johtaja Monntag oli antanut tälle lahjaksi pitkästä ja uskollisesta palveluksesta siron kultadubleisen Eterna-naistenkellon.
Salli-täti oli viettänyt lesken eloa jo vuodesta 1941,jolloin Anselmi-sedän henki oli hiipunut lisääntyvissä ja pahentuvissa yskänkohtauksissa aivohalvauksessa.
Kasvatusisäänsä hän muisteli aina erityisellä lämmöllä,mutta Salli-tädin muistoista hänen selkäpiitänsä aina kylmäsi ja kainalot hikosivat.
Tehtaalla puusorvin ääressä ja konttorissa käydessäänkin hän aina vältti Salli-tätiä,joka sankoineen,harjoineen ja luuttuineen omalla robottimaisen nykivällä tavallaan tyrkki henkilökuntaa leveällä perällään pois siivoustoimiensa tieltä. Siinä saivat niin osastopäällikötkin kuin sorvarit samanlaista kyytiä Sallin kirousryöpyillä...
Tätä hänen 1950-mallista ja erikoisen näköistä selkäeväistä Tatraplania työkaverit ja Tenkasen Penakin naureskelivat tsekkoslovakilaiseksi madeautoksi...Made in Kekkoslovakia.
Olli ei paljoakaan välittänyt herjoista kysymällä Penaltakin,miksi tämä kehtaa parkkeerata oman tsekkiläisvälmisteisen Lahna-Skodansa hänen Tatransa perään Tehdaskadun riippakoivujen väliin. Skoda 1200 oli saanut lempinimensä lahnanlätyskästä mallistaan.
Lukittuaan Tatransa oven Olli painui tehdassaliin ,nakkaamalla sorvinsa viereisen tolpan naulasta pissankeltaisen työtakkinsa niskaan.Suojalasiensa läpi hän näki Penan virnuilevan työstökoneensa ääreltä ja hinkkaavan etusormeaan toisen käden peukalon ja etusormen välisessä reiässä. Pena vielä kirjoitti etusormellaan puupölyn peittämään ikkunaruutuun ruokalan Hellevi-tarjoilijattaren nimen sydämineen..
Olli huusi työkoneiden melun yli kaverilleen:
--Ookkos sie todella niin köyhist oloist,että siun pittää piirrellä akkunalaseihinkin..?
--Eikös teijän kotona ollut varaa ees Porvoon rasvaliituihn ja makulatuuripaperiin tai Serlan vessapaperiin..?
--Mie kyllä tunsin yhen kivennapalaisen perreen,jotka oli niin köyhii,että antoivat lapsilleen värikynien pätkii ja puotipaperii,että nälkä unehtuisi..
--Nää olivat vinttikamarissa piirrelleet nälissään ja vanhempijen tultua kottiin pellolta lapset olivat syöneet vintinrappusettiin..
Tehtaan pillin vihellettyä neljää Olli tapasi kaverinsa Penan portilla.
Pena helssasi:
--No nährääs sitte kesälomijen jälkke ja kattotaan onks ne vehekset reeras...meinaan ett ne uuret tehtaan koneet,kun kuulemas Monttaaki on tilannu uure työstökoneet halliin..
Pena vastasi kaverilleen:
--Niin se yks kivennapalainen vaarikin kuttu potkukelkkaa konjeeksi!
Pena heilautti kättään astuessaan Lahnansa etuistuimelle sanomalla:
--No.. morjenst sulkii..ja älä polta nahkaas siel rantsul,kuten sää poltis Suezill ekaviikoll!
Ollikin sujautti sivukyyryssä itsensä kaapparietuovesta Tatransa etupenkille ja sivupeiliin vilkaisten teki U-käännöksen Tehdaskadulla ,suuntaamalla keulan tasoristeyttä kohden.
Auto oli ulkonäkönsä eriskummallisuuden lisäksi ilmajäähdytteinen takatuuppari,jollaista toista kauppalan kaduilla ei tullut vastaan.Turussa hän tiesi yhden olleen jopa taksina,palvellessaan Turun Sirkkalankadun autopataljoonassa asevelvollisuuttaan Penan kanssa.
Penakin oli lukenut kerran kommunistipuolueen äänenkannattajan Kansan Uutisista,että Isä-Stalinillekin oltiin Joosepin Tsekkoslovakian vierailulla v.1952 lahjoitettu oikea kabriolet Tatraplan. Isä Aurinkoinen oli kuitenkin palauttanut lahja-Tatransa takaisin jostain syystä.ilmeisesti koska hänelle oltiin annettu uusi komea Packard-keulainen Zil-limusiini..
Olli taas oli löytänyt omansa Suezilta toipilaisena palattuaan v.1958 eräältä Isonkylän sikalanomistajan riihen takaa.
Silloin hän oli Pirkko-vaimonsa kanssa ajellut vanhalla Horex-moottoripyörällä Somerontietä ja hoksannut yhden riihen takaa pilkoittavan omituisen siipiselkäisen auton. Hän oli tiennyt Tatraplanista erikoisena orpomerkkinä ja funtsinut,että moinen olio hyvinkin sopisi hänenlaiselleen orpopojalle..
Olli oli hurauttanut Horexilla talon pihaan,missä isäntä oli korjaamassa Zetorin takanostolaitetta ja udellut auton mahdollista ostamista. Isäntä sanoi panneensa Tatran pukkien päälle eläkevuosiksi,jolloin hän panisi sen kuntoon ja liikenteeseen.Olli oli kuullut saman stoorin monelta muultakin isännältä,jotka eivät koskaan eläissään tulisi kunnostamaan kotteroaan,kun kuolla kupsahtavat vuoden sisällä toimettumuudesta ja turhautuneisuudesta siitä,ettei eläkeläisen laiskottelu vastannutkaan odotuksia.
Olli oli tarjonnut snellmannia autosta,isännän miettiessä kolmisen Fennia-holkkitupakan palamisajan,kunnes löi rystystä kättään kaupanteon sopimiseksi. Hän oli tutkinut auton mielenkiinnolla läpikohtaisesti ja havainnut kynnyskoteloissa sekä helmoissa tavalliset ruostepesät.Moottori oli suhahtanut käyntiin starttinappulasta isännän kannettua kuuden voltin akun koneen veivaamiseksi. Ruostuminen oli sikalan lannanlietteiden sekä hapollisten hajujen aikaansaamaa pitsityötä.
Olli kertoi auton menevän hyvään kotiin,lupaamalla tuoda sen näytille katsastettuna.
Isäntä kertoikin,että hänellä oli ollut vaikeuksia myydä sitä taikka vaihtaa uuteen autoon,kun kauppalan Auto-ja Moottorin GM-liikkeessäkin myyjä oli naureskellen käskenyt ajamaan sen joko Lehtisen autoromuttamoon Moisionkosken rantatöyräälle taikka Peppursuon kaatopaikalle.Isäntä oli tuohtuneena ajanut Tatran takaisin kotiinsa ja hypännyt seuraavaan Someron linjan kauppalaan ajavaan bussiin ja mennyt Automyynnistä ostamaan upouuden Ford Taunus 17M:n käteisellä.
Olli töiden jälkeen viikon ajan iltamyöhään asti hitsaili Tatransa helmapeltejä,vaihtamalla siirappimaiset öljyt tuoreisiin HD40-yleisöljyihin sekä uudet Champion-tulpat katsomalla tsekin olleen valmiina katsastukseen.Poliisilaitokselta hän hankki punavalkoiset siirtorekisterilaput puskureihin nahkaremmeillä kiinnitettäviksi. Hän oli kuullut kauppalan katsastusmiehen Laihon olevan erittäin kriittisen,etenkin itäautojen katsatuksissa,hylkäämällä suurimman osan pelkän okulaarisen testin perusteella,jollei sitten ruuvitaltalla pistellyt reikiä helmapelteihin tai hyppinyt puskureilla tasajalkaa.
Katsastusasema,jos sitä voisi kutsua edes asemaksi sijaitsi insinööri Laihon omistaman funkkiskino-Kivan edessä kadunvarressa,Ollin ajessa autoletkan perään odottamaan syyniä. Ollin vuoron tullessa Laiho lapsenkakanruskeassa työtakissa ja Autoklubin ajurin koppalakki päässä kenottaen pyllisteli ensitöikseen Tatran helmojen alle,pistellen lattameisselillä helmapelteihin ja katkaisemalla meisselin terän mielipahakseen toteamalla niiden olevan luunkovat juuri hitsattuina. Takapuskurinkin päälle Laiho kiipesi kuin nuorallatanssija hyppimään tasajalkaa haitarisaappaillaan,saamatta sitä putoamaan kadulle hylkäykseksi..
Moinen klovnimainen temppuilu sai kadunvarteen suuren katselijakunnan buuaamaan sekä hurraamaan.
Todenteolla yrittäessään löytää mainittavaa Laiho avasi auton takaluukun öljyvuotojen havaitsemiseksi,mikä myöskään ei tuottanut tulosta,läimäyttämällä vihassaan luukun kiinni sellaisella paukkeella,että naapuritalon räystäspulut hyppäsivät lentoon,jolloin siivensuhinoiden ylle alkoi kuulua yleisön kiihtyvää taputusta kuin Kiva-kinon Tuntemattoman sotilaan ensiesityksen päätöksessä esiripun laskeudutta.
Tämä oli liikaa Laiholle,joka kasvot punaisina ja hiessä hyppäsi Tatran kuljettajanpaikalle nyökkäämällä Ollia istumaan viereensä koeajolle korttelin ympäri.
Laihon piti ajaa Inkerinkadun,Rummunlyöjänkadun,Helsingintien ja Horninkadun ympärilenkin kolme kertaa,vedättämällä ja kiusaamalla joka vaihteella moottorin kierroksia maksimiin,takatuupparin huutaessa kiristen kivitalojen seinien kaiussa korvia huumaavasti.
Laiho ei ilmeisesti tiennyt.että tsekkiläisellä Tatralla oli kuuluisan sotamies Sveikin pirullinen luonto äärimmäiseen kiusaamiseen asti ja joka koskaan ei antanut periksi,auton pysähdyttyä kinon eteen luovuttamatta.
Vastahakoisesti Laiho kirjoitti ja leimasi hyväksymisensä rekisterikirjaan Tatran nokkapellillä,tiputtamalla hikikarpaloita nenästään siniselle leimalle,mikä pian levisi hämähäkkimäisesti mielisairaalan psykologin mustetahrakuvaksi.
Kotiin ajaessaan vasta Perniöntien kiipeämisen jälkeen Viestin urheilutalon kohdalla Olli joutui pysähtymään latausvalon paistaessa kojetaulusta punaisena huutomerkkinä.Kiristettyään tasavirtalaturin hihnan parissa minuutissa,Olli huokasi helpotuksesta,ettei kiilahihna ollut katkennut insinöörin Laihon katurallissa.
Urheilutalon edessä seisoskeli joukko armeijan syyniin odottelevia tulevia varusmiehiä,jotka hirnuen ja höröttäen Armiro-sätkät suupielissään laukoivat Ollille,että Tatra taitaa plaanata liian syvällä "veressä" kauppalan murteella (vedessä).
Joku vinoili Tatran olevan Takra-traktorin sisko,koska kummatkin kuuluvat jo puolikuolleisiin orpomerkkeihin..
Olli letkauksista välittämättä istuutui Tatransa rattiin suuntaamalla Perhelän talokasarmien kulmasta ylös kirkonmäkeen hyräillen Reissumies Tapio Rautavaaran Kulkuripojan valssia..."Olen orpona..mutten orjana..."
Kasarmirakennuksen pihalla seisoi paikoitettuna musta 1956-mallinen sekä leijonarekisterinen Ford Mainline-virka-auto,minkä Olli tunnisti vähintäin everstiluokan autoksi.
"Muistakaa,että edustatte kaukana vieraalla maaperällä suomalaista sotilaskuntoa. Uusimpien historiamme tapahtumien vuoksi seurataan teidän toimintaanne erityisellä tarkkaavaisuudella. Suomen kansa,joka teidät lähettää,luottaa siihen,että te täytätte teille annetun edesvastuullisen tehtävän kunnialla,kuten suomalaisen miehen ja sotilaan tulee..."
Samaan aikaan Arabian niemimaalla Saudi Arabian öljy-yhtiön Aramcon hallinnon puheenjohtaja oli kuningas Abdulazizin audienssissa Riyadhin Nasareyahin savilinnassa parin amerikkalaisen CIA-ekspertin kanssa yrittänyt painostaa tätä puristamaan Nasseria omalle puolelleen öljyrahtikysymyksessä. Lähetystö oli pyytämässä vanhan kuninkaan vaikutusvaltaa kanavan avaamiseksi kansainväliselle meriliikenteelle.. Vanha puolisokea kuningas tulkin välityksellä oli kuunnellut Aramcon asennetta vastaamalla,että presidentti Nasserilla oli täysi oikeus kansallistaa egyptiläisten itse omistaman kanavan. Maa on jo tarpeeksi ollut historiansa aikana Turkin,Italian ,Ranskan ja Iso-Britannian pelinappulana.
Fiktio
Si,si,si... Napolista Bur Saidiin
-------------------------------------------------
Yhdysvaltojen ilmavoimien Globemasterit olivat laskeutuneet Napolin Capodichinon lentokentälle,missä YK-komppanian olisi pitänyt vaihtaa Port Saidiin lähteviin toisiin tankattuihin rahtikoneisiin. Valitettavasti saapuminen oli myöhästynyt heidän Globemasterinsa saatua yhteen turbiinimoottoriinsa vian,koneen lennettyä kolmella moottorilla.
Olli kaiken tietävänä ja ja pikkupojasta asti kaikesta kiinnostuneena kertoi Penalle,että YK-komppanialla oli toinenkin onni matkassa moottoriviasta huolimatta,etteivät laskeutuneet tuonne Pompein lähelle Terignon sotilaskentälle,minkä läheisyydessä v.1944 maaliskuun 18-24 päivinä Vesuvius sattui jälleen kerran purkautumaan.
Silloin Yhdysvaltojen ilmavoimien 340. pommituslaivueen n.78-88 Mitchell B-25-pommaria tuhoutui pahasti Vesuviuksen sylkemästä kuumasta tuhkasta. Pommikoneiden moottorit tukkiutuivat tuhkasta sekä pleksilasiset tuulilasit että konekiväärikuvut sulivat kuumuudesta. Tulivuoren purkauksen pystyi näkemään hyvin Napolista.
Olli selitti kaverilleen lisäksi,että Capodichinon kentällä,mihin he juuri olivat laskeutuneet ,kuului osaksi Yhdysvaltojen kansalliskaartin 193. Pennsylvanian lentolaivueelle sekä Yhdysvaltojen laivaston Välimeren lento-osastolle. Puolisen tusinaa vanhoja Curtissin sota-aikaista C-46 Commando-rahtikonetta oltiin huoltamassa kentällä heidän jatkolentoa varten Port Saidiin. Olli kertoi niiden olleen liian kalliita ilmavoimille jatkuvien korjausten takia ja niiden pilotit yleensä kutsuivatkin koneitaan Whale-,Curtiss Calamity- ja Flying Coffin-lempinimillä.(Valas,Curtissin turma,Lentävä arkku). Vioistaan huolimatta Commandon rahtitila oli 50-prosenttia suurempi kuin C-47-Dakota-koneissa. Commandot olivat myös suosittuja CIA:n käytössä monen kulissilentoyhtiön kuten Air American tunnuksin.
Kentällä näkyi myös seisovan yksi ainoa Yhdysvaltojen laivaston tunnuksissa oleva F-84-Thunderjet-turbohävittäjäpommittaja,mikä oli tullut käyttöön jo 1947 ja mitä käytettiin paljon Korean sodassa.
Thundejetejä oltiin jo siirretty Italian ilmavoimille,koska kauempana kentän hangaarista näkyi muutama olevan huollossa.
Pena oli taasen ällistynyt Ollin lentokonetiedoista kysymällä kaveriltaan:
--Eiks sun maalimasas ol mittä,mist sää es eres tiärä?
Olli vastasi:
--Miuu kyl on aprikoittanut pikkuisen se,et miksi meijän jatkosodassa suomalaiset Brewsterit tiputtel venäläsiii Aeracobrii kannaksen yllä,kun kummatkin olivat amerikkalaisii konneit eikä jenkit olleet moksiskaan mokomasta...
YK-komppania purkautui Globemasterin keulasta kentälle,josta amerikkalaiset siniharmaat laivaston koulubussit ajoivat suomalaisturvamiehet amerikkalaiselle laivaston parakeille Tricaricoon Bagnolissa,mikä sijaitsi Napolin rantavyöhykkellä.Siellä he joutuivat viettämään parisen päivää jatkolennolle Port Saidiin.
Osa sotureista sai bunkata Capodichinon lentokentän YK:n järjestämässä majoituksessa.
Kentällä ja majoituksessa oli ruuhkaa skandinaavien,kanadalaisten ja brasilialaisten koneiden purkaessa sekä lastatessa joukkoja jatkolennoille Suezille.
Bussimatkalla Pena lauleskeli Olavi Virran Mambo italianoa nuotin vierestä...."Kun neito riensi Napoliin..."
Olli pyysi kaveriaan lopettamaan korvia vihlovan hoilauksen sanomalla:
--Kuules Pena...siun ei kyllä pitäis haaveilla mozzarelloist eikä tarantelloist puhumattakaan sinjoriitoist,kun jouvutaan viettään kassulla tän lepoajan...
Pena vastasi takaisin:
--Kuules..meikämannel kunnon kovat piipus ja housuis,niin kukaan ei mua estä menemäst puntiksel..!!
Valitettavasti Pena Tenkaselle tuli tenkkapoo eteen parakeilla,kun portilla seisovilla carabeniereillä oli kovat piipussa.
Kaveruksia ihmetytti kylläkin se,ettei amerikkalaisilla vartiomiehillä ollut edes aseita.
YK-joukkojen upseereille siitä huolimatta kävi hyvä ja kateutta aiheuttava säkä,kun heidät vietiin Napoliin kiertoajelulle vuoden 1955 Suomen Neito-missikisojen 1. perintöprinsessan Mirva Arvisen opastuksella.
Port Said 13.12.1956-31.1.1957
-------------------------------------------------------
--Wahad---ithnain--thalata--arba--khamsa.....
Olli mumisi suomalaisjoukkojen purkautuessa C-46 Commando-koneen rahtiovesta Abu Suweirin lentotukikohdan tarmakille. Erämaailma oli koleahkoa,vain 15 astetta.T
Tammikuulla lämpötila voi laskea jopa plus viiteen asteeseen.
--Mitäs siansaksaa sää oikken mutiset?
Pena kysyi kaveriltaan täristen vilusta,istuttuaan tuntitolkulla rahtikoneen seinälaverilla selkä kylmää alumiiniseinää vasten..
--Laskempa vain arabiankielellä viiteen..ja toiseksi sika on arabeille likainen elukka..
Olli vastasi.
--Lainasin kauppalan kirjastosta arabiankielen oppikirjan,jotta pärjäisin egyptiläisten kanssa niinkuin nokatusten..
Pena:
--Sää saaskin laskee aika kaukaa niist arapeist,kun niillon aika pitkät klyyvarit...
Olli:
--Sie kyl oot aikamone rotuvihaaja...
--Mitäs sie sanot israelilaisist,kun nekin on lähtösin Aabrahamin pojist,kuten arabitkiin..?
--Sakemannit ne 30-luvul mittaili niijenkin nenii alarotuisin..
Pena:
--Älssää viisastel..leikkii mää vaa vähä laskin..
--Kumppaan rotuun se Ranskan resitentti De Gaulle ..se Nenä-Kalle sit kuuluu?
Ollin otsan mennessä siniristikenttälakin alla kurttuun ja ruskeiden silmien kavennettua viivoiksi Pena lopetti veuhkomisen kerralla.Hän tiesi Ollin luonteen tulisen kääntöpuolen melko hyvin.
YK:n Bedfordeja ajoivat kanadalaiset kuljettajat ja heiltä suomalaiset saivatkin myöhemmin käyttöön lisäkalustoa sekä ruotsalaisilta kenttäpuhelimia ja radioita.
Suomalaiset olivat saaneet leirillä vaaleansiniset kypärät ja shortsiunivormut sekä 600 paria villasukkia.
Suomalainen mallia 54-kenttäpuku oli päivisin liian kuuma päällä pidettäväksi.
YKSK:n tehtävänä oli estää Port Saidin Rue Ramsesilla vastapuolten kahinoita sekä turvata rauhaa siviiliväestön keskuudessa. Rue Ramsesin eli Ramsesin kadun liikenneympyrässä.egyptiläiset olivat kaataneet revanssiksi ja ranskalaisvihassaan kanavan perustajan ranskalaisen de Lessepsin patsaan. Egyptiläinen vastarinta vielä ammuskeli öisin Port Saidin Gamalian arabikaupunginosassa,mutta muuten kaupungissa oli suhteellisen rauhallista. Suomalaiset myös osallistuivat vanginvaihtoon,missä 185 miehitysjoukkojen vankina ollutta egyptiläistä sotilaista El Capin rautatieasemalle vekslattiin 450 kaupungin brittihenkilökunnan jäseneen,jotka astuivat junaan.
Myöhemmin YKSK:n tehtäväksi tuli kanavan vartiointi sekä kanavapoliisin toimet. Silloin heille jaettiin vaaleansiniset baskerit eli beretit. Suomenkielessä kun tunnettiin beretti baskerina,joka lainasanana oli tullut kieleen espanjalaisilta baskeilta.
Joulukuuun 24.päivänä Port Saidin britit ja vastarannan Port Fouadin ranskalaiset astuivat laivoihin,turvatoimien ja kanavan raivaaminen upotetuista aluksista jäätyä kansainvälisille YK-joukoille.
Siihen päättyi Port Saidin satavuotinen britti-ranskalainen monikulttuurisuus.
Muistona ranskalaisisvallasta jäi seisomaan kanavan rannoille betonista valettu majakka sekä aallonmurtajat ns. Beton Gognet-agregaattibetonivallit (ranskalaisen keksijän Andre Coignetin mukaan).Taakse jäivät pohjois-Euroopasta toimitetut puiset bungalowit,joissa aikoinaan asutettiin eurooppalaisia kanavatyöntekijöitä. V.1920 mennessä Port Saidin asukaslukumäärä ylitti 200.000 rajan .
Siitä oli tullut vilkas monikansallinen satama juutalaisine ja egyptiläisine kauppiaineen,kreikkalaisine valokuvaajineen,italialaisine arkkitehtineen,sveitsiläisine hotellinpitäjineen,maltalaisine virkamiehineen,skotti-insinöörineen,ranskalaispankkiirineen sekä diplomaatteineen.
Kaikki työskentelivät rinta rinnan paikallisen egyptiläisen yhteisön kanssa ja aina kanavaliikenteen mukana kaupungissa kävi kansainvälisiä matkailijoita menossa Afrikkaan,Intiaan sekä Kauko-Itään,tai sieltä tulossa.
Eri kansallisuuksia ja uskontoja edustavia muutti kaupunkiin kunkin yhteisön saadessa muuton mukana erilaisia tapoja,ruokakulttuureja,uskontoja sekä arkkitehtuuria..
Vanha arabikortteli samalla tuli kaupungin nielaisemaksi.
Port Saidin perustamisella oli vahva osansa Egyptin historiassa brittien saapuessa kaupunkiin v.1892,jolloin brittiläisen imperiumin todellinen Egyptin valloitus alkoi. V.1936 solmittiin Egyptin kuningaskunnan ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien välinen angloegyptiläinen sopimus,missä painotettiin klausuulia brittijoukkojen vetämisestä pois Egyptistä,lukuunottamatta niitä,jotka puolustivat Suezin kanavaa ja sen ympäristöä.
Toisen maailmansodan jälkeen Egypti kumosi v. 1936 sopimuksen,mikä johti yhteenottoihin kanavaa vartioivien brittijoukkojen kanssa.
V. 1952 tapahtui Egyptin vallankumous ja v.1956 presidentti Nasser kansallisti Suezin kanavan,mikä kiristi suhteita Britannian ja Ranskan kanssa ja joka johti Israelin hyökkäykseen Egyptiin.
Hyökkäystä Egyptissä kutsuttiin kolmen vallan aggressioksi tai Suezin kriisiksi.
Israelilaisten osallistuminen Suezin kriisiin pohjautui jo historiassa tapahtuneisiin maiden välisiin yhteenottoihin. Port Saidin valtaus tapahtui israelilaislta joukoilta kellomaisen tarkasti kahden lentokentän valtauksessa Välimeren rannalla kenraali Moshe Dayanin johdolla. Israel oli 6 vuoden aikana vuoden helmikuun 24. päivän Israelin ja Egyptin välisen aselevon allekirjoituksen jälkeen ollut kahinoissa naapurinsa kanssa. Israelin YK:n suurlähettiläs Abba Eban YK:n turvakokouksessa oli maininnut egyptiläisten rajaloukkauksista seuraavia lukuja,mitä egyptiläiset olivat tehneet:
--1843 aseellista ryöstöä sekä varkausta
--1939 Egyptin armeijan aseellista hyökkäystä
---435 rajanylitystä Egyptin hallitsemilta alueilta
---172 Egyptin armeijan ja Israelissa toimivan Fadayeenin tekemiä sabotaaseja
---361 israelilaista kaatunut ja 127 haavoittunut)
Päätaistelut käytiin Port Saidissa eli Bur Saidissa.
Viimeiset ulkolaisjoukot vetäytyivät kaupungista 23. joulukuuta 1956,jota myöhemmin juhlittiin vuosittain Port Saidin kansallispäivänä.
Israelilaiset joukot vetäytyivät Siinailta ja Gazasta 22.12.1956.
Valloittajien tilalle marssivat monikansalliset YK-turvajoukot,joidenka tehtävänä oli purkaa kanavan tukos ja korjata rikotut öljyputkilinjat. Samoin YK-joukkojen piti valvoa britti-ranskalaisten joukkojen poistumista Suezin alueelta . Brittien ja ranskalaisten poistuminen johti v.1904 allekirjoitetun Entente Cordiale-sopimuksen ( Iso-Britannian ja Ranskan III tasavallan välisen YYA-sopimuksen) vahvistumiseen.
YK-joukot samoin jäivät valvomaan Israelin ja Egyptin välistä rajaa.
24.12.1956 Suomalaiset YKSK-joukot muuttivat asumaan Port Fouadin entisen ranskalaisten hallitseman ja muukalaislegioonalaisten kontrolloiman kaupungin yksitysasuntoihin.
Portsaidilaiset juhlivat sakeina joukkoina Rue Ramsesilla vihollistensa poistumista:
--Alas Eden ja Mollet!! (Britannian ja Ranskan pääministerit)
--Kauan eläköön Nasser!!
Voitonhuumassa paloi Britannian ja Ranskan lippuja.
Jordanian kuningas Hussein oli lähettänyt ylistävän viestin Nasserille kansan sankarina.
Olli ja Pena Suezin vartijoina
Olli käänsi White-puolitelaradioauton ratista vasemmalle Port Fouadiin menevällä itärannan maantiellä kanavaa rajoittavalle hiekkakaistaleelle. Kanadalaiselta UNEF:in varikolta he olivat saaneet käyttöönsä vanhan II maailmansodan sota-aikaisen White-puolitela-auton,mikä oli jostain ihmeestä kulkeutunut amerikkalaisten käsistä Libyan taikka Tunisian aroilta Egyptiin. Suomalaisten haltuun oltiin annettu sen lisäksi pari Land-Roveria sekä jeeppiä ja mikä kalustomäärältään ei ollut suurensuuri,Ollin päätyessä radioauton komentajaksi ja Pena kuljettajaksi. Heillä oli partioautossa mukana radisti eli kipinäkersantti Ronkainen.
Pena oli havainnut tienposkessa hiekkadyynin takana makaamassa khakiunivormuisen israelilaisen kaatuneen,jonka rinnusta oli ammuttu seulaksi egyptiläisen tarkkampujan pikakivääristä kanavan länsirannalta.
Kaatuneen silmäkuopat olivat erämaan eläjät kalunneet puhtaiksi ja suusta vilkkui mustan skorpionin myrkyllinen häntä.Ruumiin henkilöpaperit ja omaisuus rannekelloineen sekä aseineen olivat kadonnut taikka varastettu.
--Mist pirust yks israelilaine on jätetty tän kanavan penkall täysin putsattun?
Pena ihmetteli.
--Taittaa olla joku Mossadin akentti,jonka epyktiläise ova niitanneet tänn sannall!
--Elä sie ihmettele Pena,vaan nosta se kaatunut Ronkaisen kanssa auton perrään,niin kuskataan leirille!
--Saakoon mennä vanginvaihdon mukana takaisin pyhään maahansa kunnialla kuopattavaksi.
Olli komensi.
--Ronkainen saa ilmoittaa radiolla pääkallonpaikalle!
YKSK:n pääkallopaikalla Port Saidin lentotukikohdan leirille muutaman päivän päästä saapunut israelilainen moottorikolonna Dodge-ambulanssein hakemaan vankeja ja kaatuneita. Israelilainen majuri Shmon Rosengarten totesi saksalaisaksenttisella englannillaan lääkintämiesten nostaessa pressuun käärityn kaatuneen paareilla yhden Dodge Power Wagonin takaovesta sisään:
--Those bloody Arab sons of bitches do not respect Geneva Convention Agreements and rob all valuables of the deceased...
Puhuessaan leirin suomalaiselle kapteenille majuri jatkoi:
--Can you imagine that 3 days before the armistice of 10th of November even unarmed newsmen and photographers were shot at by Arab snipers in Port Said.!?
--One David Seymour..or as we called him only Chim,was shot dead point blank..
--We were exchanging POWs and he was sent over here by photo bureau Magnum in Paris..
--Poor guy,an American Jew,living in New York,who survived the Polish Holocaust in Auswitch,Korean War and Hungarian uprising in Budapest this year and got killed by an Arab bullet from a Russian rifle in Sinai..!
Suomalaiskapteeni nyökkäillessään vastasi majurille:
--Yes indeed...our soldiers were killed by Russian bullets in the last war.too..sometimes by machine-guns from American lend-lease Red Star Aeracobra fighter planes...
Olli,Pena ja Ronkainen olivat jälleen kerran partiolenkillä Suezin kanavatiellä.Ajo kanavanvarressa pikitiellä oli yksitoikkoista,yhden Panama-lippuisen öljytankkerin hiljaa lipuessa Port Saidia kohti. Sataman kontrolli oli pikkutarkaa. Eräs kreikkalainen rahtilaiva oltiin tutkittu läpikohtaisesti ja laivasta oltiin purettu kaijalle kokonainen sementtilasti,koska egyptiläinen kanavakontrolli oli havainnut lastin lähtösataman olleen Haifan.
Panamalainen öljytankkeri oli kyllä lastannut mustan kultansa Saudi Arabian Rabighin öljysatamassa lähellä Jeddaa.
Tien erämaanpuoleisella aavikolla näkyi haalistunut Daavidin tähti alasammutun F-104 Starfighterin luotien seulaamassa perärungossa. Siitä vähän kauempana kiilsi alumiininen egyptiläinen Mig-5,jonka peräosa seisoi pystyssä erillään kuin Golgatan risti peräsimineen muistona koneiden koiratappelusta Siinain yllä.
Olli sanoi Penalle kuuman ja kostean erämaailman polttaessa kasvoja ja silmiä:
-- On se outoo,kun mie kolme kuukaut sitten luin T.E. Lawrencen elämäkertakirjaa,missä se tuolla Siinain ja Aqaban lahen toisel puolel samoili samanlaisel arol verises arabikaavus liftaamas kamelikaravaanien kyytiin...?
--Lawrencenki silmät oli melkein muurautuneet umpeen verisen ottomaanien linnakkeen valloituksen perrään..
--Se joutu tarpomaan jalkapelil erämaan läpi Aqabast Kairoon ja ilmoittautuun kenraali Allenbylle..
--Hänest leivottiin kertaheitol luutnantist everst,koska oli räjäyttänny Medinan rautatien ja pannu 270.000 turkkilaist sotilast mottiin pienel arabijoukol pienes Aqaban kyläs Punaisen meren pohjukas..
--Nykyisin Aqaba on jordanialaiste lomakaupunki ja verkkoaidan toisel puolel israelilaiset makkaa aurinkotuoleil suulist ottamas Eilatin kaupungin hiekkarannal..
--Se Lawrencen pien arabiratsuväen osasto ruostuneil sapeleil ja ikivanhoil Lee Enfield-kiväärein valloit koko linnakkeen ilman suurempaa vastarintaa..
Pena kuunneltuaan vastasi kirveleviä silmiään hieroen:
--Kussää oles historijaa lukenu,niin sanos mist kohtaa se Mooses ol kävelyttänny valitun kansas Punasen meren pohjaa pitkin sin luvattuun maahas..ettei eres santaalit kastuneet..
Olli vastasi vähän tuohtuneena kaverinsa typerään kysymykseen:
--No tietty kapeimmas kohas..ei se Mooses ihan nuija ollut!
Port Saidissa ollaan mellakoitu aiemminkin Egyptin islamistipresidentin Al Mosrin kannattajien ja entisen elinkautista istuvan ja terminaalisesti sairaan presidentti Mubarakin kannattajien välillä.
Olli ja Penakin kuulivat laukauksen vastarannalta,kun puolitela-auton perästä kuului räjähdys ja puolet autosta lensi atomeina hiekkadyyneille bensiinitankin räjähdyksestä.
Ilmanpaineesta kaveruksetkin tekivät ilmalennon erämaahan.
Radioautosta ja radisti-Ronkaisesta ei ollut jäljellä kuin palanut ja kuumuudesta vääntynyt metallikasa.
Puolan ja Saksan rajalta Kölnin kautta vuonna 1947 Rüsselsheimiin muuttanut radisti Schulz ei koskaan ollut oppinut uimaan muuta kuin käsipohjaa.,koska Frankfurtin ja Mainzin ympäristössä ei ollut kuin yksi pahainen mutalampi,jossa paikkakuntalaiset kävivät viikonloppuisin kylpemässä.
Algerian ja Marokon aavikoilla legioonalaiskoulutuksessa ei vaadittu uimataitoja.
Alois Schulz,24-vuotias,vaaleatukkainen, arjalaisen näköinen ja kotkannenäinen muukalaislegioonalainen sylki kanavavettä suustaan kiittämällä pelastajaansa:
--Vielen Dank...Vielen Dank!
Olli vastasi oppimallaan bitte schönillä jättämällä radistikorpraaliin rannalle toipumaan,koska hänellä oli huoli oman radistikorpraalinsa kohtalosta..
Puolitela-auto oli katkennut istuimien takaa kahtia,ja vain etuosa makasi puolirungon varassa hiekalla.Kierrellessään ympäristössä hän löysi radistin vaaleansinisen YK-kypärän ja kauempaa ihmeellisen ehjän Topi-radion,mutta korpraali Ojala oli hävinnyt ilmaan.
Amerikkalaisten walkie-talkie-käsiradioiden oliivinvihreitä ja alumiinisia kotelopaloja oli hajallaan dyyneillä.
Olli kantoi raskaan Topiradion Penalle kysymällä osaisiko kaveri käyttää laitetta,jolloin ilmalennosta äimistynyt kersantti pudisti päätään sanomalla vain tietävänsä kaiken autoista eikä pystyisi eroittamaan radioputkea vesirännistä.
Korpraali Schulz käveli horjuen paikalle pyytämään vettä alumiinikanttiinista,joka oli jo Penan huulilla, hokemalla Wasser...Wasser bitte,jolloin Pena pani pullon takaisin vyönsä kiinnikkeeseen..
Hän ei halunnut luovuttaa kanttiinia sakemannille,joka edusti legioonalaisen khakishortseissa niitä kenraali Dietlin Lapin polttajia..
Pena vielä otti taskustaan tulitikkuaskin ja raapi malliksi pari tikkua palamaan kopraalin nenän alle ja hoki....Feuer...Feuer...Fritz...Lappland...saatana..!
Legioonalaiskorpraali oli aivan ihmeissään YK-kersantin äitymisestä,ottamalla pari askelta taaksepäin.
Olli repäisi kenttäpullon kaverinsa vyöstä tarjoamalla sitä Schulzille,jolloin hän havaitsi legioonalaisen hihassa salamatäkyn,joka viittasi radiokoulutukseen.
Olli kysäisi uteliaana taputtamalla etusormellaan saksalaisen olkapäämerkkiä:
--Spark...are you Spark...radio operator?
Korpraali toisti aiemmin kertomastaan radiomiehen ammatistaan sekä saksaksi että ranskaksi:
--Ja...Jawohl...ich bin ein Funk...operateur d'apparelle a Legion Etranger en Indochine.
Olli osoitti kädellään Topi-radiota kysymällä:
--Can you operate this radio?
Saksalaiskorpraali kyykistyi radion ääreen heittämällä antennikaapelin pitkän suomalaisvääpelin käteen,jolloin Olli havaitsi olevansa kaapelitolppana puuttomalla arolla.
Radisti väänteli tovin radion nappuloita tarjoamalla tangenttikuulokketta Ollille.
Peukalo pystyssä okeimerkiksi korpraali sanoi :
--Alles klar...tres bien!
Olli selosti Al Hadithin komentopaikan radistille tilanteesta antamalla radioauton asemapaikan...tai mitä siitä oli jäljellä.
Alois Schulz ihaili suomalaisten Topi-radion vahvuutta,joka oli jopa kestänyt ehjänä räjähdyksen sekä ilmalennon.
Kenttäradio oli Suomen puolustusvoimien vuonna 1955 käyttöönottama 85-kanavainen prikaatiradio, jota valmistettiin L..M.Ericssonin Suomen tehtailla VR-3A-tuotenimellä.Laite oli kyllä painava,17.5 kiloa virtalähteineen ja marssiantennilla sillä sai yhteyttä kuuteen kilometriin.
Suezin kanavalla tarvittiin vain yksi radiokanava komentopaikalle.
Ranskalaisista legioonan kenttäradioista Schulz sanoi lyhyesti...Merde...paska.
YK:n valkoinen Land-Rover-maastoauto tuli hakemaan tunnin päästä rauhanturvaajakersantit sekä legioonalaiskorpraalin.
Siinain kuuma aurinko oli kuivattanut uimarit,vaikkei kanavan haju lähtenyt ihosta pesemättä.
Tukikohdan komentaja majuri Kittinen soitti Port Saidin satamapäällikölle,Että Al Hadithista lähetettäisiin YK:n kuljetuksella yksi aluksesta pudonnut muukalaislegioonalainen odottamaan Liberte-laivan kiinnittymistä laituriin.
Satamapäällikkö Rasheed Al Idriss kysäisi puhelimessa majurilta ihmeissään oliko Ranska,entinen Egyptin vihollinen,osallistunut rauhanturvaajiin legiionalaisvoimin.
Al Idriss ilmaisi hyvin selvästi inhonsa ranskalaisia,brittejä ja israelilaisia kohtaan,koska tämä trio oli yrittänyt kaapata kansallistetun kanavan takaisin.
Suomalaismajuri joutui pitämään puhelinkuulloketta kaukana korvastaan arabiankielisten Nik Äräkien tulvassa.(Sanonta loukkaa isoäitejä seksuaalisena väkivaltana)
Satamapäällikkö ei koskaan antanut anteeksi ranskalaisille ja briteille vuoden 1956 Port Saidin maihinnousua eikä viattomien siviilien kuolemaa. Maihinnousu oli tapahtunut kanavan kansallistamisen jälkeen.
Pääministeri Anthony Eden ja presidentti de Gaulle olivat sunnimuslimilaiselle Al Idrissille infidelien pääpiruja.
Koko presidentti Nasserin määräämä kanavansulkutempaus oli saanut kansainväliset öljy-yhtiöt takajaloilleen siitä,että arabiöljyn hinta kallistuisi,kuljetusten kiepauttaessa Hyvän toivon niemen ympäri tai vaihtoehtoisesti Egypti voisi vaatia kallista tullia kanavan käyttäjiltä.
Toipumisloma Kairossa
Korvissaan hän kuuli Kairon liikenteen kakofoniset äänitorvet,kortteliminareettien kimeät pojanääniset rukouskutsut,aasien vingahdukset kuormavaunujen aisoissa piiskojen iskuista sekä katutappeluiden arabiankieliset kiroilut,mitkä eivät edes laanneet iltämyöhällä.Aamuiset pulujen kurnutukset savikattojen kyyhkyslakoissa olivat herättäneet hänet öisestä syvästä horroksesta.Korttelikyyhkysten äänet olivat hävinneet liikenteen meteliin auringon kuumennettua kattotasanteet.Iltaruskossa kattojen viilentyessä lintujen siivet taas kimalsivat vaaleanpunaisina räystäiltä.Keskipäivän kuumuuden yleensä sattui katkaisemaan mereltä nouseva tummanpuhuva myrsky,mikä sai lähikorttelien ruosteenpunaiset aaltopeltikatteet hakkaamaan kattotuoleja vasten kuin jonkin jatsivirtuoosirumpalin introssa.
Heiska ja Annikki olivat päättäneet yhdessä muuttaa Ruotsiin.
Heiska oli pilaillut asiasta,että oli saanut herätyksen nopeasti kehittyvästä Sveariikistä.
Vastaavanlaisesti Kangasalan harjuilla Ruotsin kuningas Kustaa III vierailullaan oli lumoutunut avautuvaan järvimaisemaan kuin Jeesus Genesaretin järveen Saatanan kiusauksessa.
Pariin oli iskenyt maastamuuttokuume.
Olli samoin ryhtyi pakkaamaan pahvilaukkuaan ja selailemaan Tampereen rautatieasemalta hankittua juna-aikatauluvihkosta.
Aug 3, 2010 NOUSUKAUSI
Vuoden 1960 keväällä nuoren kaupungin pulpettitehdasta oltiin laajennettu Tehdaskadun koivureunusteisen korttelin päähän.Laajennus käsitti harkkotiilisessä tehdasrakennuksessa osaston, missä koottiin huonekaluputkista valmistetuista jalustoista ja tuolinrungoista sekä koivuisista kirjalaatikoista kevytrakenteisia oppilaspulpetteja.Laitoksessa oli myös maalaamo sinkkiupotusammein..
Vanha täysipuinen ja korkea kahdenistuttava koulupulpetti,joka tapaili muodoltaan kirkonpenkkiä, oli häviämässä historiaan.Koulussa ja kirkossa ennenvanhaan piti istua ahtaan epämukavasti fyysisessä sekä henkisessä piinassa.
Vanhat ja raskaat sekä taidolla oppilaiden kynäveitsillä kaiverretut pulpetinkannet jäivät pölyttymään kouluvarastojen pimeyksiin vanhojen suursuomalaisten Aunuksen karttojen ja pahvisten raamatushistoriallisten kuvataulujen kanssa.
Suuri osa pulpeteista pantiin kouluissa huutokauppaan,mistä moni nykyisen suurmiehen- tai naisen hinkkaama istuinosa katkesi sirkkelinterissä ja kaarisahojen hampaissa saunakalikoiksi tai verkonmerkeiksi..
Uudet modernit yhdenistuttavat pulpetit olivat suomalaisen funktionaalisen käyttöarkkitehtuurin poikasia,mitä muunmuassa Alvar Aalto oli jo 30-luvulla esitellyt.
 |
| Yhteiskoulu |
Uusi pulpetti syntyikin yksinistuttavaksi,mikä tulisi olemaan suuri helpotus varhaisemmin itsenäistyville suurille sukupolville .Enää ei tarvinnut istua opettajan määräämän pulpettikaverin vieressä,joka usein sattui olemaan vastakkaista sukupuolta tai koulun ulkopuolella naapurikorttelin kiusaaja.
Pulpettijalusta ja tuolinrunko olivat polttoemaloitua huonekaluputkea ja istuinosa sekä pulpettilaatikko kansineen täyskoivua.
Monessa huonekalutehtaassa oltiin luopumassa kokopuusta uuden lastulevyn tultua markkinoille vuonna 1957 ja tuotteen halpuudesta sekä laajan viilusortimentin ansiosta valmistettiin kevyitä sekä kauniita käyttöhuonekaluja sarjatyönä.
Johtaja oli kuitenkin katsonut kokopuun kestävän muutamia vuosikymmeniä sen sijasta,että pehkautuneet lastulevypulpettipuut olisivat päätyneet parissa vuodessa koulun talkkarin heittäminä öljypolttimen pesään ja putkijalat kiertävälle romumiehelle.
Uusi pulpettituote oli suunniteltu helpoksi varastoitavaksi ja siirrettäväksi keveytensä ja kokonsa takia.
Aivan äskettäin valmistunut ja avattu Yhteiskoulu oli ensimmäisiä pulpettitilaajia.
Koulu oli nykyarkkitehtuurin sanelema yksikerroksinen ja T-siipinen betonikompleksi,minkä isot ikkunapaneelit tarjosivat oppilaille ehkä nuivantuntuisen peltomaiseman,minkä pohjoisreunalla surrasivat toisen betonibunkkerin sisällä Juki-teollisuus-ompelukoneet Hyvonin kalsonkien sepalusten tikkaamisessa.
Yhteiskoulussa ei enää pakotettu vasureita kirjoittamaan ainevihkoon mustekynä oikeassa ja 'paremmassa' kädessä.
Hyvonilla oltiin vielä keksimässä aluskalsareita vasenkätisillä sepalusrei'illä vähemmistöpissaajille.
Koulun muista ikkunaruuduista taas näki naapuritonttien rakennuställingit,joilla muurarit pistivät pöntöstä rapparinkauhalla laastia tiilten päälle kuin maksamakkaraa ruisleivälle.Sanotaan rappareiden myös syöttävän isoja perheitään samalla kauhalla ruokapöydässä...heittämällä avoimiin lasten suihin läskisoosia muhennoksella.
Keltaiset Potainin teräskehikkoiset nostokurjet rakennustyömailla antoivat koululaisille miellejohtumia television Kamera kiertää-uutisväläyksistä,missä Floridan Cape Canaveralissa oltiin lähettämässä sateliittirakettia avaruuteen samanlaisia terästorneja ylösnuolemalla.
Yhteiskoulun naapuritonteilla oli nousemassa muunmuassa uusi ammattikoulu ja kauppaoppilaitos,missä ei vielä tultu kouluttamaan avaruustiedemiehiä eikä ATK-eksperttejä.
Ammattikoulu leipoi vielä oikeita käsiammattimiehiä- ja naisia,kauppaoppilaitos taas merkantteja ja merkonomeja,joita haukuttiin diploomin saaneiksi puotipuksuiksi..
Tietokoneala polki vielä paikallaan huoneenkokoisilla tietokoneilla ja reikäkorteilla.
Suuremmissa tuotantolaitoksissa sihteerit käyttivät jo teleksejä ja viimeistä huutoa olikin titteli teleksisihteeri.
Monet firmojen kaupparatsut kabineteissaan viskigrogien takaa huudahtelivatkin teleksisihteerin nähtyään,että Telex teidänkin tenaville! (Telex oli myös muovilelumerkki)
Ainoita nykyteknologisia uutuuksia kauppaoppilaitoksessa olivat rehtorin magnetofoni ja kanslistin sähkökäyttöinen laskukone.
Koulurakennukset olivat upouusia,missä opetus ja opetusmateriaalit olivat jämähtäneet kiinni 30-lukuun kuin halkaisukirves visakoivun kantoon.Silti oltiin hiljalleen nousemassa agraarivaltiosta kauppa-ja teollisuusvaltioksi.
Uuteen peruspulpettiin vasta 70-luvun alussa yritettiin patistaa uutta peruskoulun palikkaoppia,joka tulisi aiheuttamaan koulu-uudistuksessa mitä yllättävimpää tasapäisyyttä oppilasälykkyydessä.
OLLI PULPETTIPÄÄLLIKKÖNÄ
Olli oltiin tammikuussa 1960 ylennetty tehtaan uuden pulpettiosaston päälliköksi.
Hän oli osoittanut firman johdolle todellista esimiestaitoa sekä töiden rationalisointia,mitkä tarkalle johtaja Monntagille olivat eräitä johtamistaidon kulmakiviä.
Ollin saama Croix de la Guerre-ansioristi painoi myös vaakakupissa.
Harva muukalaislegioonan ulkopuolinen sotilas oli saanut samanlaista ansiomerkkiä.
Mitali johtajalle edusti saajan nopeata harkintakykyä kriisitilanteissa.
Tällaista miestä tarvittiin tuotantolaitoksen johdossa.
Uuden päällikön vahva kielitaitokin oli auttanut ylennyksessä vientimarkkinoiden jo koputellessa myyntikonttorin lasioven takana.
Lokakuun alussa 1960 Helsingin messuhallissa avattiin kansainväliset teollisuusmessut,missä Hellaringin koulukalustetehtaallakin oli oma osastonsa..
Tehdas edusti modernia koulukalustearkkitehtuuria ja disainia.
 |
| 1950 Tatraplan T-600 |
PARIISIN VARPUNEN MESSUILLA
 |
| 1960 Panhard PL17-mainos |
Hän oli uudelleen langennut erään automaailman orpomerkin lumoihin ja autotalliin ilmestyi kaksivärinen Panhard PL 17.
Auton katto oli mintunvihreä ja alaosa vaniljanvalkoinen,mikä sai Ollin sylkirauhaset herkistymään kuin minttujäätelötötterön nuolaisemisessa.
Autoon rakastuminen oli iskenyt häneen eriskummallisessa maun ja erotiikan välisessä mielleyhtymässä,missä hän olisi halunnut samaan aikaan nuolaista auton konepellin lakkapintaa ja panna vaikka pilinsä sen pakoputkeen.
Miellejohde oli hänestä pikaisesti ajateltuna sairaalloinen,mutta saahan niitä fantasioitaan pitää salassa.
Kaikki ranskalaisuus oli häntä aina kiehtonut..oli se sitten Coco Chanelin musta iltaleninki tai omituinen Motocabane-moottoripolkupyörä,jonka apumoottori pärräsi hihnakäyttöisenä etukurasuojan päällä.
Panhardin pieni kaksisylinterisen vastamäntämoottori antoi helposti yli 120 kilometrin tuntivauhdin pikitiellä ja sen sisusta väriyhdistelmillään pariisilaisen raikkaan henkäyksen,verrattuna muihin eurooppalaisiin harmaakuosisiin automalleihin.
Auton ulkoista kauneutta ulkopuolisen oli vaikeata ymmärtää mulkosilmäisestä kokastaan ja venemallisesta pyöröperästään,mistä pakoputki pisti ulos keskeltä kuin sisälaitamoottoriveneessä.
Ollista ranskalaiset olivat onnistuneet auton perän muotoilussa hyvin,koska maassa arvostettiin naisperienkin seksikkyyttä.
.
Arvostelijoille ja ilkkujille Olli olikin lausahtanut,että kauneus kiiluu vain näkijän silmistä ja että rumankaunis on kauniimpi kuin tekovamppi.
Helsingin messuille Olli ajoi upouudella Panhardillaan päästen kokeilemaan vauhdin hurmaa Espoossa rakenteilla olevalla Tarvon moottoritiellä.
Matkalle mukaan juttukaveriksi oli lyöttäytynyt kaupungin kuuluisan radio- ja televisotehtaan nuori myyntipäällikkkö Jokke,jonka isä oli tuotantolaitoksen toinen perustaja.
Ollista Jokke muistutti paljon pulskalta ulkomuodoltaan kuuluisaa suomalaista kilpa-ajajaa Carl-Otto Bremeriä...joka oli serkkupoika.
 |
| 1960 Curt Lincoln ja Carl-Otto Bremer Monacossa Juhart 2010 |
Radio-ja televisiotehtaalla oli iso näyttelyosasto B-messuhallissa ASAn ja Helvarin osastojen välissä.ASA oli turkulainen vastaanotinvalmistaja ja Helvar oli saanut radioajaltaan nimen Helsinki-Varsova-keskiaalloista.Nyt kaikki radiovastaanottimet olivat ULA-radioita eli toimivat ultralyhyillä aalloilla.Presidentti Kekkonen oli jo käynyt osastolla seurueineen ihailemassa tyylikkäitä televisiovastaanottimia ja Hi-Fi-radiokaappeja.Kotikaupungin tehdas oli saanut kunniapalkinnon koteloiden disainista ja televisioiden helposta huollosta,missä takakannen avattuaan korjaaja vain kiepauttaa chassiksen pystyasennosta vaakatasoon,jolloin jopa kuvaputken kaulakuristin on vaivattomasti vaihdettavissa.
Kauppala oli saanut vuoden 1960 uudenvuodenpäivänä kaupunkitittelin ja muutamien edellisvuosien aikana se oli noussut vilkkaaksi kauppa- ja teollisuuspaikkakunnaksi.Kaupunki ylpeili neulomoillaan ja monilla puualanyrityksillä.Liesitehdas tunnettiin jo koko maassa,mutta hellatuotanto oli polkemassa paikoillaan Strömbergin sähköliesien ja Kosan-kaasukäyttöisten liesien vallatessa markkinoita.
Silti valtaosa suomalaisista pientalouksista käytti puuhelloja ja tehdas laajensi tuotantoaan vain saunakiukaisten valmistuksessa.Sähkökiukaat olivat saapumassa markkinoille.
MYLLYNKIVI KAULASSA
Ennen Suezille lähtöään Olli muisti hyvin kuinka vaikeata tehtaalla oli yleneminen,koska firman vanha kaarti piti lujasti kiinni johtovakansseistaan aivan eläkkeelle siirtymiseen asti.
Hän oli hakenut työnjohtajan vakanssia muista alueen puunjalostustehtaista.
Tehdaskadun Myllynkivitehtaan johtajan Kyösti Kavanderin haastattelua hän piti kovin profeettamaisena kuin Johanneksen Ilmestyskirjan ennustuksia.
Olli oli käynyt ammattikoulusta päästyään työteknikon kirjekurssin,mikä edesauttaisi paikan haussa.
Kisällintyönsä hän oli suorittanut vuonna 1952 Myllynkivitehtaan keittiökaappikasauksessa.
Tenkasen Penan painostuksesta Olli oli hakenut työnjohtajan vakanssia Myllynkivitehtaalta.
Johtaja Kavander oli lupsakka ja kaljulakinen miehenpätkä,joka istui pissankeltaisessa työtakissaan paperien ja työpiirustusten täyttämän pöytänsä takana pikkubostoni suupielessä.
Kysyttyään lippalakki sylissä vakansseja,Kavander oli osoittanut Ollille kulunutta nahkatuolia hakijalle.
Sinisen tupakkapilven sisästä johtaja oli lausunut ennustuksensa kuin palava pensas Moosekselle:
--Kuules Olli...mää anna sul muutama avviisi tämä paikkakunna puualalt.
Ensteks mun täytty sanoo,ett mää miälissän ottasis sunt tehttal tyäpomoks,mut virma talourelline tilanne heilu kiikuslaural,ku isomma virma kute Asko ja Isku ova vallanne sarjatuatannollas markkina laminaattipintasil lastulevykaapistoill.Meiti kokopuukaapi ovak kylläki lujii,mutt kallei..eik näyt ett laarull olsis ennä mittä merkityst.
Ne pykäävä halpoi kaapei sarjass eik meikäläisell oll mittä markkinarakoo sellaste lastulevykaappije kans.
Meikäläste kaapisto ova täyspuut ja pelkkä käsityät,eik meirä kannat lähtte kilppa tyävoima ja materiaali kalleure kanss.
Mää ole alustavast tehny kauppoi Virtase puusepäliikke kans,joka ryhtty piakkoi valmistamma just laajennetus tehttasas Vanutehttamäjes rario- ja televisioloorii..
Mull ol lykky saara jonklane hinta omast vapriikista.
Virtase tuatont o viime vuare aikkan nousnu yli saral rosentill rariokaappie ja televisiolaatikoire kontrahri ansjost.
Elektroniikka-alal o noususuhranne päälläs ja puuala kompuroi peräs puuajoil heikonlaisest ellei lasket mukka huanekalualaa.Meikäläiste pikkuvirmat ei saa kontrahtei elektroniikkapualel,ku meirä kapasiteetti ei riitä tilauste suuruures.
Mää ole liia vanh alottamma uurell sektoril eik meill ol pokka jatkama yrityst,ja ala vaihtamine vaatti kontanttii ja monii istuntoi pankkiherroje kanss kapineteis.
Sitä mu sisäkalu eivä enää kest.
Mää kyl kattosisis,jos sää olsis hiukkanki kärsivälline,ku huanekalualall o jatkuvast markkinoit ja kun kustannuslaskupualell olla menemäs halvemppi materiaalivaihtoehtoihi.
Tää alkanu uus vuaskymmen o oikket ennakkoaikka rario- ja televisioalall ja mää kattosisi,et niit töllötinloorii katottas huanekaluje markkinoinnniks.
Nii ne nykyjäs valttava jokase pirttikammari nurka,ku ennevanhaa jokku orttoroksiste ikonikki.
 |
| 23 tuumainen Salora TV |
Ja sit noi japsikki ovas jo päässe valttama Amerikkaa uuurelles yhrel Sony-merkil,jonk rariot ja televisiot ova jo täysi ransistoroirui.
Sit ne myyväs jo japanilaissi autoiki Kalifornias.
Mää luji yhrest autolehrest,ett yks Yokohama Maru-paatti ol täynäs japanilaissi pikkuautoi saapunu Los Ankelessii.
Se piilin merkk ol joku Tojopetti..
Viimeks mää osti japanilaise auto mu tyttärepojal Siimesvaara lelukaupast erellisjoulu all.
Se ol pellist rässätty Puikin kopio oikke isoil läkkipeltisil siivil ja poliisivaloil Haiveipatrolli väreis.
Pohjas luki Made in Japan.
 |
| 1957 Toyopet ja Datsun |
Japsien televisiokoneire loora on jo tehty plastiikast.
Mää sanosisi sull yhre tulevaisuure menestymise salasana...."PLASTIIKKA".!
Se plastiikkamateriaali tulee korvamma puun kaikill tuotantoaloil....sanommää!
Kaupunki torilkin saa jo plastiikkassii saunakiului,kupei ja lautassii helppoheikeilt tusinan viirel markal.
Kymmene vuare peräst täll talousalueell kaikk puuyritykse ova kualnee ja tilall seissoo vain plastikkavapriikeit.
Nii..ja mää ole muuttamas vuare sisäl eläkkeell Floritaan...enk eres kuse taaksepäite.
Koko elämän mää ole kaivellu puutikui kynsie alt puusepä hommist ja pikkase päänahanki raapimisest.
Kattos sää Olli..kussää oles viäl nuarkin..ett ettepäitte.
Sullon suur tulevaisuus plastiikas!
 |
| Olli ja Tatraplan Juhart 2006 |
Ollin Tatraplan-muistoja
Kesäkuun 30. päivä 1960
Olli oli torkkunut ruokalevollaan koulukalustetehtaan edessä koivukujan varjossa Tatraplaninsa etuistuimella ja herännyt vaihtoveturin pillin vihellykseen kauempaa sähkötehtaan pistoraiteelta.
Vihellyksestä hänen palasi mieleen saapumisensa vuoden 1940 tammikuussa kauppalan asemalle kädessään se pieni pahvimatkalaukku,mikä sisälsi ulolle haisevan ja korvista kaljuuntuneen teddykarhun,pienen kuulapäävasaran,sinkkaussahan,keltaisen taittomitan sekä puuvartisen temmiraudan.
 |
| Evakkoja |
Jo pikkupojasta asti hänen haaveenaan oli tulla yhtä hyväksi huonekalutimpuriksi kuin isänsä Ossian Orava,joka oli maineeltaan kuuluisa mööpelinikkari Terijoella ja Viipurissa saakka. Viimeisenä rauhan kesänä isä oli nikkaroinut Ramsayn perheen Terijoen puupitsihuvilan lasiverannalle talonpoikaistyylisen pirttikalustonkin.Rouva Anne Ramsayn,kuuluisan Suomen marsalkan yhden seurahengettären tiedettiin ihailevan kaikkea juhaniahomaista talonpoikaista henkeä.
Olli kuuli samalla tehtaanpillin vihellyksen,mikä merkkasi lounastauon päättymistä,vilkaisemalla Leijona-rannekellostaan,minkä pitkä viisari nytkähti pikkuviisarin päälle 12 kohdalle.
Tehtaan pilli oltiin kalibroitu sekunnin päälle.kuten Ollinkin Leijona-rannekello..
Prikulleen vuosi sitten kesäkuun 30. päivänä 1959 hänelle putkahti mieleen,että hänen entinen keinoemonsa Paajasen Salli oli päässyt eläkkeelle 65-vuotiaana pulpettitehtaan siivoojan toimesta ja jolloin tehtaan johtaja Monntag oli antanut tälle lahjaksi pitkästä ja uskollisesta palveluksesta siron kultadubleisen Eterna-naistenkellon.
Salli-täti oli viettänyt lesken eloa jo vuodesta 1941,jolloin Anselmi-sedän henki oli hiipunut lisääntyvissä ja pahentuvissa yskänkohtauksissa aivohalvauksessa.
Kasvatusisäänsä hän muisteli aina erityisellä lämmöllä,mutta Salli-tädin muistoista hänen selkäpiitänsä aina kylmäsi ja kainalot hikosivat.
Tehtaalla puusorvin ääressä ja konttorissa käydessäänkin hän aina vältti Salli-tätiä,joka sankoineen,harjoineen ja luuttuineen omalla robottimaisen nykivällä tavallaan tyrkki henkilökuntaa leveällä perällään pois siivoustoimiensa tieltä. Siinä saivat niin osastopäällikötkin kuin sorvarit samanlaista kyytiä Sallin kirousryöpyillä...
 |
| 1950 Tatraplan T-600 |
Olli ei paljoakaan välittänyt herjoista kysymällä Penaltakin,miksi tämä kehtaa parkkeerata oman tsekkiläisvälmisteisen Lahna-Skodansa hänen Tatransa perään Tehdaskadun riippakoivujen väliin. Skoda 1200 oli saanut lempinimensä lahnanlätyskästä mallistaan.
Lukittuaan Tatransa oven Olli painui tehdassaliin ,nakkaamalla sorvinsa viereisen tolpan naulasta pissankeltaisen työtakkinsa niskaan.Suojalasiensa läpi hän näki Penan virnuilevan työstökoneensa ääreltä ja hinkkaavan etusormeaan toisen käden peukalon ja etusormen välisessä reiässä. Pena vielä kirjoitti etusormellaan puupölyn peittämään ikkunaruutuun ruokalan Hellevi-tarjoilijattaren nimen sydämineen..
Olli huusi työkoneiden melun yli kaverilleen:
--Ookkos sie todella niin köyhist oloist,että siun pittää piirrellä akkunalaseihinkin..?
--Eikös teijän kotona ollut varaa ees Porvoon rasvaliituihn ja makulatuuripaperiin tai Serlan vessapaperiin..?
--Mie kyllä tunsin yhen kivennapalaisen perreen,jotka oli niin köyhii,että antoivat lapsilleen värikynien pätkii ja puotipaperii,että nälkä unehtuisi..
--Nää olivat vinttikamarissa piirrelleet nälissään ja vanhempijen tultua kottiin pellolta lapset olivat syöneet vintinrappusettiin..
 |
| 1953 Skoda 1200 |
Pena helssasi:
--No nährääs sitte kesälomijen jälkke ja kattotaan onks ne vehekset reeras...meinaan ett ne uuret tehtaan koneet,kun kuulemas Monttaaki on tilannu uure työstökoneet halliin..
Pena vastasi kaverilleen:
--Niin se yks kivennapalainen vaarikin kuttu potkukelkkaa konjeeksi!
Pena heilautti kättään astuessaan Lahnansa etuistuimelle sanomalla:
--No.. morjenst sulkii..ja älä polta nahkaas siel rantsul,kuten sää poltis Suezill ekaviikoll!
 |
| 1951 Tatraplan T-600 kaapparietuovin |
Auto oli ulkonäkönsä eriskummallisuuden lisäksi ilmajäähdytteinen takatuuppari,jollaista toista kauppalan kaduilla ei tullut vastaan.Turussa hän tiesi yhden olleen jopa taksina,palvellessaan Turun Sirkkalankadun autopataljoonassa asevelvollisuuttaan Penan kanssa.
Penakin oli lukenut kerran kommunistipuolueen äänenkannattajan Kansan Uutisista,että Isä-Stalinillekin oltiin Joosepin Tsekkoslovakian vierailulla v.1952 lahjoitettu oikea kabriolet Tatraplan. Isä Aurinkoinen oli kuitenkin palauttanut lahja-Tatransa takaisin jostain syystä.ilmeisesti koska hänelle oltiin annettu uusi komea Packard-keulainen Zil-limusiini..
Olli taas oli löytänyt omansa Suezilta toipilaisena palattuaan v.1958 eräältä Isonkylän sikalanomistajan riihen takaa.
Silloin hän oli Pirkko-vaimonsa kanssa ajellut vanhalla Horex-moottoripyörällä Somerontietä ja hoksannut yhden riihen takaa pilkoittavan omituisen siipiselkäisen auton. Hän oli tiennyt Tatraplanista erikoisena orpomerkkinä ja funtsinut,että moinen olio hyvinkin sopisi hänenlaiselleen orpopojalle..
 |
| Zetor 25 Juhart 2004 |
Olli oli tarjonnut snellmannia autosta,isännän miettiessä kolmisen Fennia-holkkitupakan palamisajan,kunnes löi rystystä kättään kaupanteon sopimiseksi. Hän oli tutkinut auton mielenkiinnolla läpikohtaisesti ja havainnut kynnyskoteloissa sekä helmoissa tavalliset ruostepesät.Moottori oli suhahtanut käyntiin starttinappulasta isännän kannettua kuuden voltin akun koneen veivaamiseksi. Ruostuminen oli sikalan lannanlietteiden sekä hapollisten hajujen aikaansaamaa pitsityötä.
Olli kertoi auton menevän hyvään kotiin,lupaamalla tuoda sen näytille katsastettuna.
Isäntä kertoikin,että hänellä oli ollut vaikeuksia myydä sitä taikka vaihtaa uuteen autoon,kun kauppalan Auto-ja Moottorin GM-liikkeessäkin myyjä oli naureskellen käskenyt ajamaan sen joko Lehtisen autoromuttamoon Moisionkosken rantatöyräälle taikka Peppursuon kaatopaikalle.Isäntä oli tuohtuneena ajanut Tatran takaisin kotiinsa ja hypännyt seuraavaan Someron linjan kauppalaan ajavaan bussiin ja mennyt Automyynnistä ostamaan upouuden Ford Taunus 17M:n käteisellä.
 |
| Elokuvateatteri Kiva |
Katsastusasema,jos sitä voisi kutsua edes asemaksi sijaitsi insinööri Laihon omistaman funkkiskino-Kivan edessä kadunvarressa,Ollin ajessa autoletkan perään odottamaan syyniä. Ollin vuoron tullessa Laiho lapsenkakanruskeassa työtakissa ja Autoklubin ajurin koppalakki päässä kenottaen pyllisteli ensitöikseen Tatran helmojen alle,pistellen lattameisselillä helmapelteihin ja katkaisemalla meisselin terän mielipahakseen toteamalla niiden olevan luunkovat juuri hitsattuina. Takapuskurinkin päälle Laiho kiipesi kuin nuorallatanssija hyppimään tasajalkaa haitarisaappaillaan,saamatta sitä putoamaan kadulle hylkäykseksi..
Moinen klovnimainen temppuilu sai kadunvarteen suuren katselijakunnan buuaamaan sekä hurraamaan.
Todenteolla yrittäessään löytää mainittavaa Laiho avasi auton takaluukun öljyvuotojen havaitsemiseksi,mikä myöskään ei tuottanut tulosta,läimäyttämällä vihassaan luukun kiinni sellaisella paukkeella,että naapuritalon räystäspulut hyppäsivät lentoon,jolloin siivensuhinoiden ylle alkoi kuulua yleisön kiihtyvää taputusta kuin Kiva-kinon Tuntemattoman sotilaan ensiesityksen päätöksessä esiripun laskeudutta.
Tämä oli liikaa Laiholle,joka kasvot punaisina ja hiessä hyppäsi Tatran kuljettajanpaikalle nyökkäämällä Ollia istumaan viereensä koeajolle korttelin ympäri.
 |
| 1960-luvun autokatsastista |
Laiho ei ilmeisesti tiennyt.että tsekkiläisellä Tatralla oli kuuluisan sotamies Sveikin pirullinen luonto äärimmäiseen kiusaamiseen asti ja joka koskaan ei antanut periksi,auton pysähdyttyä kinon eteen luovuttamatta.
Vastahakoisesti Laiho kirjoitti ja leimasi hyväksymisensä rekisterikirjaan Tatran nokkapellillä,tiputtamalla hikikarpaloita nenästään siniselle leimalle,mikä pian levisi hämähäkkimäisesti mielisairaalan psykologin mustetahrakuvaksi.
Kotiin ajaessaan vasta Perniöntien kiipeämisen jälkeen Viestin urheilutalon kohdalla Olli joutui pysähtymään latausvalon paistaessa kojetaulusta punaisena huutomerkkinä.Kiristettyään tasavirtalaturin hihnan parissa minuutissa,Olli huokasi helpotuksesta,ettei kiilahihna ollut katkennut insinöörin Laihon katurallissa.
Urheilutalon edessä seisoskeli joukko armeijan syyniin odottelevia tulevia varusmiehiä,jotka hirnuen ja höröttäen Armiro-sätkät suupielissään laukoivat Ollille,että Tatra taitaa plaanata liian syvällä "veressä" kauppalan murteella (vedessä).
Joku vinoili Tatran olevan Takra-traktorin sisko,koska kummatkin kuuluvat jo puolikuolleisiin orpomerkkeihin..
Olli letkauksista välittämättä istuutui Tatransa rattiin suuntaamalla Perhelän talokasarmien kulmasta ylös kirkonmäkeen hyräillen Reissumies Tapio Rautavaaran Kulkuripojan valssia..."Olen orpona..mutten orjana..."
 |
| 1958 Pekka ja Pätkä Suezilla |
I
Suezille
Olli oli mennyt naimisiin Pirkko Nohterin, kouluajan rakkautensa sekä viimeisten kasvatusvanhempiensa tyttären kanssa.
Nuoren parin vuokraaman vinttikamarin tultua ahtaaksi Olli oli pannut paperit sisään Arava-lainan saamiseksi.
Vuonna 1949 perustettu Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen halpakorkoisia lainoja oli tarjolla asunto-osakkeiden ostoon ja omakotitalojen rakentamista varten.
Kauppalan koillisrajan läheisyyteen oli noussut komea Aravatalo-rakennusrivistö leveän bulevardimaisen puistokadun kylkeen,mutta Ollilla oli ajatuksena rakentaa oma talo kirkonmäen eteläpuolelle sijaitsevalle omakotialueelle Kirjolan mäen läheiselle pellolle,mikä oltiin juuri kaavoitettu..Omakotialue oltiin jo perustettu 40-luvun alussa ja rakennettu ruotsalaisten lahjoittamilla taloilla..
Vuoden 1953 keväällä lainan tultua hyväksytyksi nuoripari kävi tarkastamassa uutta tonttia,mistä pystyi näkemään yhdessä laajakulmakuvassa sokeritehtaan korkean tiilipiipun, hopeakylkiset happosäiliöt ja jopa joen yli laajalle Åminnesgodsin peltoviljelmäalueelle.
Olli piti avarasta maisemasta,vaikka syksyisin sokeritehtaan käyttöaikana merituuli toisi mukanaan imelän juurikasleikehajun alueen päälle.
 |
| Omakotialue 1960-luvulla |
Talon lähellä mäenrinteessä tammilehdon sisästä vanhan pappilan kyljestä näkyi nurkkaa vanhasta kulkutautisairaalasta tai kuten Olli muisti "syyhylasareetista",missä hän oli joutunut viettämään sota-aikana kutisevat kuukaudet puolinakuna tervabalsamikääreissä.
Vuoden 1953 kesäloman Olli rähki Pirkon kanssa hartiapankkiurakalla sokkelinvalussa,pohjalaatan putki- ja sähkötöissä,kunnes kaksi hänen palkkaamaansa timpurituttua ryhtyivät pystyttämään taloa harjaan.
Heidän vuonna 1953 syntynyt tytönpallero ja v.1954 kesällä pisamanaamaiseksi sekä punatukkaiseksi kasvanut Orvokki-tyttärensä sai jo leikkiä ja leperrellä kurapuvussaan omaa kieltänsä oman talon santakasassa sekä maistella kotipihan santaa muovilapiosta,miten pikkulapsilla aina on ollut tapana tehdä.
Ollin naulatessa verholautoja ja lasiverannan tervahuopakattoa vuoden 1955 huhtikuulla,nuoripari oli valmiina muuttamaan uuteen taloonsa.
Laina-asiat kyllä painoivat hartiopankkilaista kaiken lisäksi,vaikka Pirkko oli ylennetty osuuskaupan pääkanslistiksi.Tunnollisena hän halusi maksaa asuntolainan pois alta niin nopeasti kuin mahdollista,vaikka laina-aikaa oltiin annettu pitkälti.
Olli oli lukenut vuoden 1955 aikana sanomalehdistä ,samoin kuin kuullut radio-uutisista Suezin kanavalla tapahtuneista konflikteista,minkä selvittämiseen tarvittiin Yhdistyneiden kansakuntien turvajoukkojen apua.
Selkkausta kutsuttiin jopa sodaksi,joka Ollinkin kohdalla tulisi vale- taikka maastopuvussa olemaan taloudellinen helpotus omassa rahakriisissään.
 |
| 1955 Armeija Fordson Thames ET 6 menossa Porkkalaan |
Kuten vuoden 1951 syyskuun kutsunnoissa armeijaan,mikä ei vienyt häntä pitemmälle kuin Turun autokomppaniaan Sirkkalankadun varrelle
1956 marraskuisena pakkaspäivänä Olli seisoi miesjoukossa Helsingissä Katajanokan Merikasarmilla kutsunnoissa YK-joukkoihin Suezille..
Edellisestä sodasta muistona hänen kotikauppalansa elokuvateatterissa näytettiin täysin salein Tuntematonta sotilasta.Uudesta tulevasta sodasta eksoottisessa Lähi-Idässä tai oikeastaan osaksi Afrikan mantereella muistutti Yleisradion toivotuista Annikki Tähden Kuningaskobra.
Ensimmäisiä hakijoita Suezille oltiin etsitty lehti-ilmoituksin ja hakuaikaa oltiin annettu 5 päivää.
Viikon päästä Merikasarmille (nykyinen ulkoministeriö) oli koottu valvontajoukko.
Neljännes valituista oli evakkoja,kuten Ollikin..mukana hakijoista oli yksi nainenkin,sodankäynyt muonituslotta,joka puhui sujuvasti ruotsia,englantia ja urdua ja joka oli matkannut useasti Suezin kanavaa asuttuaan Aasiassa..muttei tullut naisena valituksi.
 |
| 1956 Helsingin poliisien Ford Mainline |
Esikunta-Fordin takana autokomppanian kuljettaja poltteli tupakkaa oliivinvihreän Fordson Thames-kuorma-auton lokasuojaan nojaten. Samanlaisella "Temssillä" Olli itsekin oli ajanut armeijan kuorma-autokortin Turun autokomppaniassa Sirkkalankadulla.
--Tuttu kuormuri,mutta pirun pensajuoppo etenkin veekasikoneella...mutta kova kulkeen..
Olli mumisi itsekseen.
--Mutta kun panivat siihen neloskoneen niinkuin säästömielessä,niin siitä loppui puhti melkein jokaisessa ylämäessä ilman lastiakaan..joskus jopa liukkaalla nurmellakin..että renkaat vain suti tyhjään märässä ruohossa..
Hänen parhaan kaverinsa ja autokomppaniakumppaninsa Tenkasen Penan rehvakasta ääntä höröttävien kavereiden keskeltä kuului betoniportailta,miten hyvää tämän suomalainen miehisyys tekisi kutaa mantelisilmäisille kairolaisille napatanssijattarille tai mustille haaremien nuubialaisille seksiorjattarille.
--Kummää vaan rahnaan sänkiposkeeni Fatiman timanttist napaa vasten,niin p...u tulee kun jyrä vastaan...!
Olli tunsi Penan kehut entuudestaan kaverinsa yhtäkkiä katkaissen lauseensa luutnantin komennettua oviaukossa miesjoukon parijonoon portaiden eteen.
Niinpä kumpikin reservin kersantti Olli Orava ja reservin alikersantti Pentti Tenkanen syynissä värvättiin YK-joukkoihin,Olli vääpeliksi ja Pena kersantiksi. Ulkomaan komento oli nostanut kauluslaatta-arvoa ja samalla palkkaluokkaa päivärahoineen,mikä lähi-idän kriisialueella oli melko huomattava verrattuna huonekalutimpurin palkkoihin Suomessa.
Päivärahaa maksettiin 15 Ruotsin kruunua ja puoli shillinkiä egyptiläistä saippuarahaa.Kuukausipalkaa maksettuna Suomeen oli 58 117 silloista markkaa jääkäreille eli nykyistä 1407 euroa..
Pirkko oli pillahtanut itkuun Ollin päätöksestä liittyä YK:n turvajoukkoihin,mutta miehensä selitettyä perheen taloudellisen tilanteen sekä verottoman vuoden palkan päivärahoineen,nuori rouva oli itkunsekaisen nikotuksen keskeltä nyökännyt myöntymyksensä.
Fyysisen tarkastuksen jälkeen Olli ja Pena olivat joutuneet luutnantin puhutteluun,missä upseeri täytteli mustekynällä lomakkeen ruutuja vastausten myötä niinsanottuna psyykkisenä testinä.. Kummaltakin oltiin otettu verinäyte maksakokeena varotoimenpiteenä,mikä todistaisi juoma-elimen terveyden. Pitkäaikaisesta alkoholin tapakäytöstä maksakoe näyttäisi tuloksen,että jääkäri olisi myös komennuksella taipuvainen ottamaan alkoholia.
Laboratoriotuloksista jopa Pena oli päässyt läpi maksasyynissä.
--Ei maksa vaivaa!
Pena oli todennut lakonisesti.
Kieliataitoakin luutnantti oli testannut havaitessaan vain kansakoulun käyneen Ollin osaavan melko kohtalaisesti englantia.Ollihan oli syyhypotilaana tentannut Pirkon tuoman keskikoulun englannin kirjan kannesta kanteen. Penan englannin-kielen taito kylläkin oli keskittynyt yhteen lauseeseen "Yes Sir,siirry sinäkin Bostoniin!",luutnantin vakuutellessa,että suomalaisella jääräpäisyydellä pääsee vaikka läpi harmaan kivipyramiidinkin.
Luutnantti kertoi olleensa itse jalkaväen reservin vänrikki ja tarvitsevansa myöskin käytännön englannin kielen harjoittelua,vaikka oli kirjoittanut yo-kirjoituksissa kielestä cumlauden.
Jeepin taikka White-puolitelaeadioauton puikoissa ei paljon kielitaitoa tarvita ja ne arabitkin spiikkaa enemminkin englantia käsillään.
Kaverusten poistuttua syynipaikalta Pena karjui piruuttaankiin jonossa seisovia nahkajakkuja muotoon tuoreen kessun baritoonillaan.
Ollista oltiin leivottu YK-komppanian huollon korjaamoaliupseeri ja Penasta radioauton kuljettaja.Omaa kalustoa komppanialla ei tulisi olemaan paljoakaan,vaan kuuleman mukaan kanadalaisilta saisi lainaksi joitain maastoautoja.
YK-komppania käsitti 14 upseeria,44 aliupseeria sekä 200 miestä
Lähtöön oli aikaa vain 2 viikkoa ja edessä oli pikainen reissu Helsinkiin valmentautumaan.
 |
| 10.12.1956 USAF G-142 Hercules Globemaster Seutulan kentällä |
II
10.12.1956 Olli ja Pena sinilippuhihaisissa pompissa ja kenttäpuvuissa mallia 54 sekä sinilippuisissa kenttälakeissa katselivat US Air Forcen Hercules Globemasterin ikkunoista Seutulan kentän pienenemistä alas taakseen .
5 Hercules-rahtikonetta oli tullut hakemaan YK-komppaniaa Seutulasta.
5 Hercules-rahtikonetta oli tullut hakemaan YK-komppaniaa Seutulasta.
Kahteen kuljetuskoneeseen ahdettiin 100 YK-jääkäriä per kone ja loppuihin kalustot.
Yhtäkkiä koko Suomi oli peittynyt harmaaseen sotilasvilttiin koneen neljän turbiinipotkurin vispilöidessä tasaisella jyrinällä sinitaivasta. Aamupäivällä he olivat seisseet asennossa lähtökatselmuksessa Kaartin kasarmin pihalla,missä uusi tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli puhunut patrioottisesti koko YK-komppanialle.Presidentti oli vielä tervehtinyt odottamattoman suuressa mediatapahtumassa YKSK:ta eli YK:n Suomen komppaniaa ohimarssissa Fabianinkadulla.
Olli hyvämuistisena osasi presidentin puheen ulkoa toistamalla sen vieruskaverilleen Penalle:
"Muistakaa,että edustatte kaukana vieraalla maaperällä suomalaista sotilaskuntoa. Uusimpien historiamme tapahtumien vuoksi seurataan teidän toimintaanne erityisellä tarkkaavaisuudella. Suomen kansa,joka teidät lähettää,luottaa siihen,että te täytätte teille annetun edesvastuullisen tehtävän kunnialla,kuten suomalaisen miehen ja sotilaan tulee..."
Pena vastasi:
--Kylmaar me kunniall täytetään tehtävät..sää Olli Suamikoopeell ja mää täll peltiheikill,mihi kullekki on lahjotettu temokraattisen tasavallan Suamen kansan pualest ihan kaks tyhjää lipastakin..
--Ja sit meill olttiin siäl Malmin ampumararal kerrottu,ettei meill oll luppaa amppuu eres yhttän kutii ja pittää lippaat repus..vaikk epyktiläise ampusisiva suoraan meittii päiten..
--Miks me site eres kohristettiin näit pyssyi siäl Malmill,kunnes ei ol luppaa eres osottaa vihollist päiten!?
--Se onskis oikken rauhallist turvaamist,ett piräs pötkii aroll pakkoo luatisaret kurap pöksyiss..
Penalla ei ollut sen suurempaa tajua koko Suezin kriisistä saatika Egyptistä.
Hänen maailmankuvansa alueesta keskittyi kansakoulun maantietotuntien karttatelineeseen ripustettuihin pahvikuviin kamelikarvaaneista,pyramideista ja sfinkseistä...ja mustavalkokuviin Kalle-lehden kasvoharsoista sekä runsasmuotoisista napatanssijatarista.
Häntä veti ulkomaille suuri seikkailunhalu nähdä maailmaa ja ansaita verotonta liksaa siinä sivussa,vähän samalla lailla kuin punapäisellä ja nykyisin Tähkän ravintolan kaljapuolella istuvalla Toppisen Mikolla,joka oli vapaaehtoisesti liittynyt SS-Viking-joukkoihin vuonna 1940 taistelemaan Kolmannen Valtakunnan puolesta Ukrainan steppeillä ja Bakun öljylähteillä. Jatkosodassa,kun marsalkka Mannerheim oli kieltäytynyt jatkamasta suomalaissotilaiden värväystä natsi-Saksaan, Mikko oli haavoittunut jalkaan kannaksella ja vapauduttuaan palveluksesta ryhtyi kävelemään kapakasta toiseen toivuttuaan jalka suorana hanhenmarssissa kuin mikäkin Unterscarfführer.
 |
| 1869 Suezin kanavan avajaiset |
Olli puolestaan oli oppinut radiosta ja sanomalehdistä paljon Suezin kanavan kriisin taustoista:
Suezin kanavalla oli alkanut kiehumaan Egyptin kansallistettua kanavan,englantilaisten ja ranskalaisten yrittäessä saada israelilaisten avulla ranskalaisten rakentaman kanava-alueen itselleen.
V.1869 Napoleon II:n ,Ranskan keisarin keisarinnarouva Eugenie oli kastanut kanavan Ranskan imperiumin suurena saavutuksena sekä yhtenä maailman ihmeenä.
Itse keisari Napoleon III oli Lois Bonaparten ja Hortense Beauharnaisin poika.
Keisari Napoleon Bonaparte,Le Petit Caporal eli pikkukorpraali oli vallannut Egyptin vuosina 1798-1801 ja v.1805 albanialainen upseeri Mehmet Ali nimitettiin valtakunnan pashaksi,mikä tittelinä periytyi Egyptin hallitsijasuvussa. Alin jälkeläisten hallintokausien aikana britit ja ranskalaiset investoivat paljon pääomaa maahan,ja v.1869 kanavan vihkiäisten jälkeen maasta muodostui suurehko strateginen kiistakapula. Kanava itse oli keinotekoinen vesiväylä Suezin Punaisen Meren rannalta Suezin kaupungista Port Saidiin Välimerelle .ja joka tarjosi oikovesireitin Kauko-Idästä sekä Aasiasta Eurooppaan.
Ranskalainen Suezin kanavayhtiö oltiin perustettu v.1858 Ferdinand de Lessepsin toimeenannostaja. V.1869 kanavan vihkiäisten jälkeen v.1875 britti-imperiumin pääministeri Disraeli osti Egyptin khediveltä eli sulttaanilta 177.642 kanavaosaketta yhtiön 400.000:sta osakekannasta 4:llä miljoonalla sterlingpunnalla.
Disraeli tuli kuuluisaksi sanonnastaan,että britti-imperiumi omisti kaksi kansakuntaa..rikkaan sekä köyhän.
V.1888 Konstantinopolin Konventti aukaisi kanavan kaikille kansakunnille. Kanavaa kontrolloi kansainvälinen 33:n hengen neuvosto,josta 10 jäsentä oli brittejä.
Kanavan pituus oli 103 mailia (164.8 km),leveys kapeimmillaan 197 jalkaa (59 m) sekä keskimääräiseltä syvyydeltään 34 jalkaa (10.2 m).
 |
| 1956 Suezin kriisi |
Ulkomaisiin hallitsijoihin kyllästyneenä egyptiläiset panivat alulle vallankumouksen v. 1881-2,jonka britit kuitenkin kukistivat.Siitä lähtien hallinto pysyikin brittiläisten hallinnon käsissä ja jolloin maan taloudelliset olot paranivat rahallisesti.
I maailmansodan puhjetessa v.1914 Turkkiin riippuvaisuus katkaistiin maan julistauduttua britti-imperiumin protektoraatiksi. Kansallismielisen Wafd-puolueen agitoiminen johti itsenäisen Egyptin kuningaskunnan perustamiseen v.1922,jolloin kuningas Fouad I istuutui valtaistuimelle.
V.1936 kaikki brittijoukot poistuivat massta Suezin kanava-aluetta lukuunottamatta.
Fouadia seurasi kuningas Faruk,joka jätti valtaistuimen vuodeksi pojalleen Fouad II:lle (1951-52),jolloin kenraali Neguib julisti kuningaskunnan tasavallaksi. Neguibin syöksi taas vallasta everstiluutnantti Amal Gabdel Nasser,presidentin entinen pääministeri,joka allekirjoitutti briteillä sopimuksen poistua kanava-alueelta.Samassa yhteydessä Iso-Britannia ja Yhdysvallat olivat vetäneet yhdessä rahoituksensa pois Assuanin patourakasta,mikä johti brittijoukkojen poistumiseen kesäkuun 13. päivä 1956,Nasserin kansallistaessa kanavan heinäkuun 26. päivänä 1956.
Rajakahakoita pidettiin israelilaisten ja egyptiläisten partioiden välillä kanavan kansallistamisen jälkeen,mikä johti israelilaisten hyökkäykseen,jolloin britti-ranskalaiset joukot puuttuivat selkkaukseen kanavan puolustamiseksi. Nasser välittömästi tulppasi kanavan ja YK:n puututtua tilanteeseen vihollisuudet päättyivät kolmen viikon perästä.Nasseria oli myös brittien sotilasvakoiluorganisaatio M16 yrittänyt likvidoida presidentin lämpimien suhteiden takia Neuvostoliiton kanssa. Britit olivat aluksi suunnitelleet aluksi tappaa röyhkeän arabisosialistisen päämiehen hermokaasulla,minkä tehtävän pääministeri Anthony Eden oli hyväksynyt.
Vasta Ranskan ja Israelin päätettyä liittyä brittien kanssa sotilaallisiin yrityksiin kanavan takaisin valtaamiseksi,Eden peruutti salamurhayrityksen. Varasuunnitelmana muutama MI6-agenttia sekä joukko egyptiläisiä luopioupseeria oli piiloittaneet Kairon ulkolaisalueelle asekätkön Nasserin vallasta syöksemiseksi. Tilanteen kehityttyä H-hetkeksi venäläiset kätketyt aseet todettiin kuitenkin viallisiksi.
 |
| 1956 Amal Gabdel Nasser |
MI5 ja MI6 olivat Lontoon pääkonttorissa yrittäneet kehitellä erilaisia kemiallisia coctaileja kiinnisaatujen vihollisagenttien kuulusteluissa. Yksi tällainen totuusseerumi oli ollut tutkimusten alla kemiallisten ja biologisten aseiden tutkimusosaston pöydällä ja mitä kutsuttiin hallusitooriseksi lääkkeeksi,mikä oli lyserginen diethylmaanihappo eli LSD. Sitä koeteltiin venäläisten luopioagenttien kuulusteluissa MI6:n kidutuskammioissa. MI6 oli kysellyt myös hermokaasun käytöstä Nasseria vastaan,erään egyptiläisen kerrottua pääsevänsä rajoitetusti Nasserin pääesikuntaan. Hermokaasun käyttö oli helpohkoa,kun pani vain ilmastointikanavasysteemiin pari kanisteria,jotka kylläkin panisivat päiviltä suuremman osan Nasserin esikunnasta. (Ilmeisesti britit olivat oppineet tekniikan natsisaksalaisilta keskitys- ja tuhoamisleireiltä?)
Se oli täysin epärealistinen ja tyypillinen MI6:n suunnitelma,josta Ian Fleming olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa Bond-kirjoissaan. Onneksi militaristinen optio sai koko yrityksen kariutumaan.
Eversti Amal Gabdel Nasser,Egyptin sosialistipresidentti oli käynyt Moskovassa pyytämässä sotilaallista ja materiaalista apua. Suurimpanaa ongelmana olikin se,jos Nasser olisi sulkenut koko kanavan,jolloin laivarahtiliikenteen piti kiertää Etelä-Afrikan Kapkaupungin ja Hyväntoivonniemen kautta,jolloin maailmassa tultaisiin kärsimään kalliimmista tuontitavaroista. Asetelma olisi mennyt Afrikan tähden tapaiseksi lautapeliksi.
 |
| Afrikan tähti |
Suurin häly tulisi silloin länsimaissa,kun öljytankkerit navigoisivat Afrikan mantereen ympäri,maailman öljymarkkinohintojen noustesssa pilviin.
Nasser,postivirkailijan poikana ja Kairon sotilasakatemian käyneenä everstiluutnanttina sekä Palestiinan kahakoissa käyneenä konkarina ei pelännyt länsimaiden valtionpäämiesten sulkien pörhöttelyä.
Hän oli haavoittunut v.1948-49 Palestiinan sodassa ja haaveili uusien Yhdistyneiden Arabitasavaltojen perustamisesta panarabialaisessa utopiassaan,mihin kuuluisivat Syyria,Jordania ja Libanon Egyptin lisäksi. Yritys olisikin osittain toteutunut ja hän liittovaltioidean isänä tulisi istumaan sen presidenttinä,Syyrian ja syyrialaisen Libanonin sekä Jordanian arabiopposition kritiikistä huolimatta.
Hän oli haavoittunut v.1948-49 Palestiinan sodassa ja haaveili uusien Yhdistyneiden Arabitasavaltojen perustamisesta panarabialaisessa utopiassaan,mihin kuuluisivat Syyria,Jordania ja Libanon Egyptin lisäksi. Yritys olisikin osittain toteutunut ja hän liittovaltioidean isänä tulisi istumaan sen presidenttinä,Syyrian ja syyrialaisen Libanonin sekä Jordanian arabiopposition kritiikistä huolimatta.
 |
| Kuninkaan palatsi Riadissa |
Kuninkaan audienssissa oli ollut mukana nuorehko prinssi Feisal kuuntelemassa Aramcon hallinnon puheenjohtajan uutta versiota öljyn hinnan noususta kanavan sulkemisen sekä tulevien tullimaksujen takia, Aramcon päämies oli oli maininnut saksalaisten kesyttäneen uuden energialähteen,mikä tulisi järkyttämään fossiilipolttoaineiden valmistus- ja jalostusmaita radikaalisesti.
 |
| Kuningas Abdulaziz Ibn Saud |
.jpg) |
| Kuningas Feisal 1971 |
Tällöin arabimaat joutuisivat vaihtamaan Cadillacinsa kameleihin.
Jopa CIA-miehet kuuntelivat hämmentyneinä arabilaisamerikkalaisen öljy-yhtiön johtajan kommenttia,mikä oli suorassa ristiriidassa Aramcon politiikan kanssa..
Kommentti johtaisi öljytuotannon maailmanmarkkinoiden katoamiseen uuden potentiaalisen energialähteen tieltä.
Prinssi Feisal seuraavana iltana oli tavannut salaisesti CIA-miehet eräässä Riyadhin läheisessä taatelipalmuwadissa,missä saudiprinssi oli ojentanut valkoisen Cadillacinsa ikkunasta miesten käteen kirjeen vietäväksi presidentti Eisenhowerille. Kirjekuoren he voisivat avata lentokoneessa matkalla Dhahranista Washingtoniin.
 |
| 1959 Dwight Eisenhower |
Lentokoneessa arabiankielitaitoinen CIA-mies Wilbur Smith oli avannut kuoren,minkä sisältö paljasti,etteivät arabit olleet niin hulluja,että uskoisivat Aramcon johtajan puheisiin ydinvoiman mahdollisena öljyn korvaamisena energiasektorilla edes tulevan 50 vuoden aikana.Toisena klausuulina oli ,että egyptiläiset saisivat hoitaa YK:n avulla britit ja ranskalaiset pois Suezin kanavavyöhykkeeltä,mihin ei edes amerikkalaisia pyydetä mukaan..
Yhdysvallat Eisenhowerin esityksestä olivat ottaneet yhteyttä Nasseriin tarjoamalla kommandojoukkoja puolustamaan egyptiläisiä intressejä ja jonka Nasser oli torjunut jyrkästi.
Presidentti Nasser oli käskenyt Ikeä mennä katselemaan muita maisemia.
Tilanne lähenteli sapelien kalskauttelulta ja tultakin vaihdettiin kanavan molemmin puolin, Nasserin vaatiessa britti- ja ranskalaisjoukkoja poistumaan vyöhykkeeltä hinnalla,että kanava avattaisiin ,jolloin Egypti saisi kerätä laivoilta tullia Suezin kaupungista Punaiselta Mereltä Välimerelle sekä päinvastoin.
YK:n pääsihteeri Dag Hammaskjiöld oli saanut puhuttua yleiskokouksessa tilanteen kontrolloimiseksi YK-turvajoukkojen lähettämisen kanavavyöhykkeelle. Hän oli myös saanut Suomen presidentiltä luvan käyttää kenraalimajuri Ilmari Martolaa Suezin kriisin sotilasneuvojana YK:n toimitalon 38:ssa kerroksessa New Yorkissa.
Näin Suomi oli ensimmäistä kertaa historiassaan avustamassa YK:ta kansainvälisissä kriiseissä.
 |
| 1956 lokakuu Port Said. Vasemmalla egyptiläisten upottamia laivoja kanavan suluksi |
Si,si,si... Napolista Bur Saidiin
-------------------------------------------------
Yhdysvaltojen ilmavoimien Globemasterit olivat laskeutuneet Napolin Capodichinon lentokentälle,missä YK-komppanian olisi pitänyt vaihtaa Port Saidiin lähteviin toisiin tankattuihin rahtikoneisiin. Valitettavasti saapuminen oli myöhästynyt heidän Globemasterinsa saatua yhteen turbiinimoottoriinsa vian,koneen lennettyä kolmella moottorilla.
Olli kaiken tietävänä ja ja pikkupojasta asti kaikesta kiinnostuneena kertoi Penalle,että YK-komppanialla oli toinenkin onni matkassa moottoriviasta huolimatta,etteivät laskeutuneet tuonne Pompein lähelle Terignon sotilaskentälle,minkä läheisyydessä v.1944 maaliskuun 18-24 päivinä Vesuvius sattui jälleen kerran purkautumaan.
Silloin Yhdysvaltojen ilmavoimien 340. pommituslaivueen n.78-88 Mitchell B-25-pommaria tuhoutui pahasti Vesuviuksen sylkemästä kuumasta tuhkasta. Pommikoneiden moottorit tukkiutuivat tuhkasta sekä pleksilasiset tuulilasit että konekiväärikuvut sulivat kuumuudesta. Tulivuoren purkauksen pystyi näkemään hyvin Napolista.
Olli selitti kaverilleen lisäksi,että Capodichinon kentällä,mihin he juuri olivat laskeutuneet ,kuului osaksi Yhdysvaltojen kansalliskaartin 193. Pennsylvanian lentolaivueelle sekä Yhdysvaltojen laivaston Välimeren lento-osastolle. Puolisen tusinaa vanhoja Curtissin sota-aikaista C-46 Commando-rahtikonetta oltiin huoltamassa kentällä heidän jatkolentoa varten Port Saidiin. Olli kertoi niiden olleen liian kalliita ilmavoimille jatkuvien korjausten takia ja niiden pilotit yleensä kutsuivatkin koneitaan Whale-,Curtiss Calamity- ja Flying Coffin-lempinimillä.(Valas,Curtissin turma,Lentävä arkku). Vioistaan huolimatta Commandon rahtitila oli 50-prosenttia suurempi kuin C-47-Dakota-koneissa. Commandot olivat myös suosittuja CIA:n käytössä monen kulissilentoyhtiön kuten Air American tunnuksin.
Kentällä näkyi myös seisovan yksi ainoa Yhdysvaltojen laivaston tunnuksissa oleva F-84-Thunderjet-turbohävittäjäpommittaja,mikä oli tullut käyttöön jo 1947 ja mitä käytettiin paljon Korean sodassa.
 |
| C-46 Commando |
 |
| Republic F-84G Thunderjet |
Pena oli taasen ällistynyt Ollin lentokonetiedoista kysymällä kaveriltaan:
--Eiks sun maalimasas ol mittä,mist sää es eres tiärä?
Olli vastasi:
--Miuu kyl on aprikoittanut pikkuisen se,et miksi meijän jatkosodassa suomalaiset Brewsterit tiputtel venäläsiii Aeracobrii kannaksen yllä,kun kummatkin olivat amerikkalaisii konneit eikä jenkit olleet moksiskaan mokomasta...
YK-komppania purkautui Globemasterin keulasta kentälle,josta amerikkalaiset siniharmaat laivaston koulubussit ajoivat suomalaisturvamiehet amerikkalaiselle laivaston parakeille Tricaricoon Bagnolissa,mikä sijaitsi Napolin rantavyöhykkellä.Siellä he joutuivat viettämään parisen päivää jatkolennolle Port Saidiin.
Osa sotureista sai bunkata Capodichinon lentokentän YK:n järjestämässä majoituksessa.
Kentällä ja majoituksessa oli ruuhkaa skandinaavien,kanadalaisten ja brasilialaisten koneiden purkaessa sekä lastatessa joukkoja jatkolennoille Suezille.
Bussimatkalla Pena lauleskeli Olavi Virran Mambo italianoa nuotin vierestä...."Kun neito riensi Napoliin..."
Olli pyysi kaveriaan lopettamaan korvia vihlovan hoilauksen sanomalla:
--Kuules Pena...siun ei kyllä pitäis haaveilla mozzarelloist eikä tarantelloist puhumattakaan sinjoriitoist,kun jouvutaan viettään kassulla tän lepoajan...
Pena vastasi takaisin:
--Kuules..meikämannel kunnon kovat piipus ja housuis,niin kukaan ei mua estä menemäst puntiksel..!!
Valitettavasti Pena Tenkaselle tuli tenkkapoo eteen parakeilla,kun portilla seisovilla carabeniereillä oli kovat piipussa.
Kaveruksia ihmetytti kylläkin se,ettei amerikkalaisilla vartiomiehillä ollut edes aseita.
YK-joukkojen upseereille siitä huolimatta kävi hyvä ja kateutta aiheuttava säkä,kun heidät vietiin Napoliin kiertoajelulle vuoden 1955 Suomen Neito-missikisojen 1. perintöprinsessan Mirva Arvisen opastuksella.
 |
| 1956 Napoli |
 |
| Suezin kanava |
-------------------------------------------------------
--Wahad---ithnain--thalata--arba--khamsa.....
Olli mumisi suomalaisjoukkojen purkautuessa C-46 Commando-koneen rahtiovesta Abu Suweirin lentotukikohdan tarmakille. Erämaailma oli koleahkoa,vain 15 astetta.T
Tammikuulla lämpötila voi laskea jopa plus viiteen asteeseen.
--Mitäs siansaksaa sää oikken mutiset?
Pena kysyi kaveriltaan täristen vilusta,istuttuaan tuntitolkulla rahtikoneen seinälaverilla selkä kylmää alumiiniseinää vasten..
--Laskempa vain arabiankielellä viiteen..ja toiseksi sika on arabeille likainen elukka..
Olli vastasi.
--Lainasin kauppalan kirjastosta arabiankielen oppikirjan,jotta pärjäisin egyptiläisten kanssa niinkuin nokatusten..
Pena:
--Sää saaskin laskee aika kaukaa niist arapeist,kun niillon aika pitkät klyyvarit...
Olli:
--Sie kyl oot aikamone rotuvihaaja...
--Mitäs sie sanot israelilaisist,kun nekin on lähtösin Aabrahamin pojist,kuten arabitkiin..?
--Sakemannit ne 30-luvul mittaili niijenkin nenii alarotuisin..
Pena:
--Älssää viisastel..leikkii mää vaa vähä laskin..
--Kumppaan rotuun se Ranskan resitentti De Gaulle ..se Nenä-Kalle sit kuuluu?
Ollin otsan mennessä siniristikenttälakin alla kurttuun ja ruskeiden silmien kavennettua viivoiksi Pena lopetti veuhkomisen kerralla.Hän tiesi Ollin luonteen tulisen kääntöpuolen melko hyvin.
 |
| Bedford RL 4 x 4 3 Ton |
 |
| Port Said,Rue Ramses |
Suomalaiset YKSK-joukot majoitettiin lentotukikohdan leirille,mistä heidät siirrettiin joulukuun 14. päivänä UNEF:in brittiläisiltä ostamilla neliveto-Bedford RL-kuorma-autoilla Port Saidiin.Kalustoon kuului myös Land-Rovereita ja Ferret-partioautoja,jotka oltiin pikaisesti maalattu valkoisiin YK-väreihin isoin mustin UN-kirjaimin.
Ollia automiehenä ja autokomppaniassa palvelleena kiinnostivat myös toiset YK:n "ambulanssi-nelivetopetterit",jotka maskeiltaan muistuttivat brittiläistä Leyland Beaveriä,mitä Suomeen oltiin tuotu vain harva kappale. Auton hytti taasen oli suora lainaus tylppänokkaisesta kaksitahtidiesel.Commerista. |
| Norjalaisten YK-joukkojen Bedford- ambulanssi Commerin hytillä.. |
Suomalaiset olivat saaneet leirillä vaaleansiniset kypärät ja shortsiunivormut sekä 600 paria villasukkia.
Suomalainen mallia 54-kenttäpuku oli päivisin liian kuuma päällä pidettäväksi.
YKSK:n tehtävänä oli estää Port Saidin Rue Ramsesilla vastapuolten kahinoita sekä turvata rauhaa siviiliväestön keskuudessa. Rue Ramsesin eli Ramsesin kadun liikenneympyrässä.egyptiläiset olivat kaataneet revanssiksi ja ranskalaisvihassaan kanavan perustajan ranskalaisen de Lessepsin patsaan. Egyptiläinen vastarinta vielä ammuskeli öisin Port Saidin Gamalian arabikaupunginosassa,mutta muuten kaupungissa oli suhteellisen rauhallista. Suomalaiset myös osallistuivat vanginvaihtoon,missä 185 miehitysjoukkojen vankina ollutta egyptiläistä sotilaista El Capin rautatieasemalle vekslattiin 450 kaupungin brittihenkilökunnan jäseneen,jotka astuivat junaan.
Myöhemmin YKSK:n tehtäväksi tuli kanavan vartiointi sekä kanavapoliisin toimet. Silloin heille jaettiin vaaleansiniset baskerit eli beretit. Suomenkielessä kun tunnettiin beretti baskerina,joka lainasanana oli tullut kieleen espanjalaisilta baskeilta.
Joulukuuun 24.päivänä Port Saidin britit ja vastarannan Port Fouadin ranskalaiset astuivat laivoihin,turvatoimien ja kanavan raivaaminen upotetuista aluksista jäätyä kansainvälisille YK-joukoille.
Siihen päättyi Port Saidin satavuotinen britti-ranskalainen monikulttuurisuus.
Muistona ranskalaisisvallasta jäi seisomaan kanavan rannoille betonista valettu majakka sekä aallonmurtajat ns. Beton Gognet-agregaattibetonivallit (ranskalaisen keksijän Andre Coignetin mukaan).Taakse jäivät pohjois-Euroopasta toimitetut puiset bungalowit,joissa aikoinaan asutettiin eurooppalaisia kanavatyöntekijöitä. V.1920 mennessä Port Saidin asukaslukumäärä ylitti 200.000 rajan .
Siitä oli tullut vilkas monikansallinen satama juutalaisine ja egyptiläisine kauppiaineen,kreikkalaisine valokuvaajineen,italialaisine arkkitehtineen,sveitsiläisine hotellinpitäjineen,maltalaisine virkamiehineen,skotti-insinöörineen,ranskalaispankkiirineen sekä diplomaatteineen.
Kaikki työskentelivät rinta rinnan paikallisen egyptiläisen yhteisön kanssa ja aina kanavaliikenteen mukana kaupungissa kävi kansainvälisiä matkailijoita menossa Afrikkaan,Intiaan sekä Kauko-Itään,tai sieltä tulossa.
Eri kansallisuuksia ja uskontoja edustavia muutti kaupunkiin kunkin yhteisön saadessa muuton mukana erilaisia tapoja,ruokakulttuureja,uskontoja sekä arkkitehtuuria..
Vanha arabikortteli samalla tuli kaupungin nielaisemaksi.
Port Saidin perustamisella oli vahva osansa Egyptin historiassa brittien saapuessa kaupunkiin v.1892,jolloin brittiläisen imperiumin todellinen Egyptin valloitus alkoi. V.1936 solmittiin Egyptin kuningaskunnan ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien välinen angloegyptiläinen sopimus,missä painotettiin klausuulia brittijoukkojen vetämisestä pois Egyptistä,lukuunottamatta niitä,jotka puolustivat Suezin kanavaa ja sen ympäristöä.
Toisen maailmansodan jälkeen Egypti kumosi v. 1936 sopimuksen,mikä johti yhteenottoihin kanavaa vartioivien brittijoukkojen kanssa.
V. 1952 tapahtui Egyptin vallankumous ja v.1956 presidentti Nasser kansallisti Suezin kanavan,mikä kiristi suhteita Britannian ja Ranskan kanssa ja joka johti Israelin hyökkäykseen Egyptiin.
Hyökkäystä Egyptissä kutsuttiin kolmen vallan aggressioksi tai Suezin kriisiksi.
Israelilaisten osallistuminen Suezin kriisiin pohjautui jo historiassa tapahtuneisiin maiden välisiin yhteenottoihin. Port Saidin valtaus tapahtui israelilaislta joukoilta kellomaisen tarkasti kahden lentokentän valtauksessa Välimeren rannalla kenraali Moshe Dayanin johdolla. Israel oli 6 vuoden aikana vuoden helmikuun 24. päivän Israelin ja Egyptin välisen aselevon allekirjoituksen jälkeen ollut kahinoissa naapurinsa kanssa. Israelin YK:n suurlähettiläs Abba Eban YK:n turvakokouksessa oli maininnut egyptiläisten rajaloukkauksista seuraavia lukuja,mitä egyptiläiset olivat tehneet:
--1843 aseellista ryöstöä sekä varkausta
--1939 Egyptin armeijan aseellista hyökkäystä
---435 rajanylitystä Egyptin hallitsemilta alueilta
---172 Egyptin armeijan ja Israelissa toimivan Fadayeenin tekemiä sabotaaseja
---361 israelilaista kaatunut ja 127 haavoittunut)
Päätaistelut käytiin Port Saidissa eli Bur Saidissa.
Viimeiset ulkolaisjoukot vetäytyivät kaupungista 23. joulukuuta 1956,jota myöhemmin juhlittiin vuosittain Port Saidin kansallispäivänä.
Israelilaiset joukot vetäytyivät Siinailta ja Gazasta 22.12.1956.
Valloittajien tilalle marssivat monikansalliset YK-turvajoukot,joidenka tehtävänä oli purkaa kanavan tukos ja korjata rikotut öljyputkilinjat. Samoin YK-joukkojen piti valvoa britti-ranskalaisten joukkojen poistumista Suezin alueelta . Brittien ja ranskalaisten poistuminen johti v.1904 allekirjoitetun Entente Cordiale-sopimuksen ( Iso-Britannian ja Ranskan III tasavallan välisen YYA-sopimuksen) vahvistumiseen.
YK-joukot samoin jäivät valvomaan Israelin ja Egyptin välistä rajaa.
24.12.1956 Suomalaiset YKSK-joukot muuttivat asumaan Port Fouadin entisen ranskalaisten hallitseman ja muukalaislegioonalaisten kontrolloiman kaupungin yksitysasuntoihin.
Portsaidilaiset juhlivat sakeina joukkoina Rue Ramsesilla vihollistensa poistumista:
--Alas Eden ja Mollet!! (Britannian ja Ranskan pääministerit)
--Kauan eläköön Nasser!!
Voitonhuumassa paloi Britannian ja Ranskan lippuja.
Jordanian kuningas Hussein oli lähettänyt ylistävän viestin Nasserille kansan sankarina.
 |
| Port Saidin vanha majakka |
 |
| Suezin kanava |
Olli käänsi White-puolitelaradioauton ratista vasemmalle Port Fouadiin menevällä itärannan maantiellä kanavaa rajoittavalle hiekkakaistaleelle. Kanadalaiselta UNEF:in varikolta he olivat saaneet käyttöönsä vanhan II maailmansodan sota-aikaisen White-puolitela-auton,mikä oli jostain ihmeestä kulkeutunut amerikkalaisten käsistä Libyan taikka Tunisian aroilta Egyptiin. Suomalaisten haltuun oltiin annettu sen lisäksi pari Land-Roveria sekä jeeppiä ja mikä kalustomäärältään ei ollut suurensuuri,Ollin päätyessä radioauton komentajaksi ja Pena kuljettajaksi. Heillä oli partioautossa mukana radisti eli kipinäkersantti Ronkainen.
Pena oli havainnut tienposkessa hiekkadyynin takana makaamassa khakiunivormuisen israelilaisen kaatuneen,jonka rinnusta oli ammuttu seulaksi egyptiläisen tarkkampujan pikakivääristä kanavan länsirannalta.
Kaatuneen silmäkuopat olivat erämaan eläjät kalunneet puhtaiksi ja suusta vilkkui mustan skorpionin myrkyllinen häntä.Ruumiin henkilöpaperit ja omaisuus rannekelloineen sekä aseineen olivat kadonnut taikka varastettu.
--Mist pirust yks israelilaine on jätetty tän kanavan penkall täysin putsattun?
Pena ihmetteli.
--Taittaa olla joku Mossadin akentti,jonka epyktiläise ova niitanneet tänn sannall!
--Elä sie ihmettele Pena,vaan nosta se kaatunut Ronkaisen kanssa auton perrään,niin kuskataan leirille!
--Saakoon mennä vanginvaihdon mukana takaisin pyhään maahansa kunnialla kuopattavaksi.
Olli komensi.
--Ronkainen saa ilmoittaa radiolla pääkallonpaikalle!
YKSK:n pääkallopaikalla Port Saidin lentotukikohdan leirille muutaman päivän päästä saapunut israelilainen moottorikolonna Dodge-ambulanssein hakemaan vankeja ja kaatuneita. Israelilainen majuri Shmon Rosengarten totesi saksalaisaksenttisella englannillaan lääkintämiesten nostaessa pressuun käärityn kaatuneen paareilla yhden Dodge Power Wagonin takaovesta sisään:
--Those bloody Arab sons of bitches do not respect Geneva Convention Agreements and rob all valuables of the deceased...
Puhuessaan leirin suomalaiselle kapteenille majuri jatkoi:
--Can you imagine that 3 days before the armistice of 10th of November even unarmed newsmen and photographers were shot at by Arab snipers in Port Said.!?
--One David Seymour..or as we called him only Chim,was shot dead point blank..
--We were exchanging POWs and he was sent over here by photo bureau Magnum in Paris..
--Poor guy,an American Jew,living in New York,who survived the Polish Holocaust in Auswitch,Korean War and Hungarian uprising in Budapest this year and got killed by an Arab bullet from a Russian rifle in Sinai..!
Suomalaiskapteeni nyökkäillessään vastasi majurille:
--Yes indeed...our soldiers were killed by Russian bullets in the last war.too..sometimes by machine-guns from American lend-lease Red Star Aeracobra fighter planes...
Olli,Pena ja Ronkainen olivat jälleen kerran partiolenkillä Suezin kanavatiellä.Ajo kanavanvarressa pikitiellä oli yksitoikkoista,yhden Panama-lippuisen öljytankkerin hiljaa lipuessa Port Saidia kohti. Sataman kontrolli oli pikkutarkaa. Eräs kreikkalainen rahtilaiva oltiin tutkittu läpikohtaisesti ja laivasta oltiin purettu kaijalle kokonainen sementtilasti,koska egyptiläinen kanavakontrolli oli havainnut lastin lähtösataman olleen Haifan.
Panamalainen öljytankkeri oli kyllä lastannut mustan kultansa Saudi Arabian Rabighin öljysatamassa lähellä Jeddaa.
Tien erämaanpuoleisella aavikolla näkyi haalistunut Daavidin tähti alasammutun F-104 Starfighterin luotien seulaamassa perärungossa. Siitä vähän kauempana kiilsi alumiininen egyptiläinen Mig-5,jonka peräosa seisoi pystyssä erillään kuin Golgatan risti peräsimineen muistona koneiden koiratappelusta Siinain yllä.
 |
| T.E. Lawrence in Ragibh near Jeddah |
-- On se outoo,kun mie kolme kuukaut sitten luin T.E. Lawrencen elämäkertakirjaa,missä se tuolla Siinain ja Aqaban lahen toisel puolel samoili samanlaisel arol verises arabikaavus liftaamas kamelikaravaanien kyytiin...?
--Lawrencenki silmät oli melkein muurautuneet umpeen verisen ottomaanien linnakkeen valloituksen perrään..
--Se joutu tarpomaan jalkapelil erämaan läpi Aqabast Kairoon ja ilmoittautuun kenraali Allenbylle..
--Hänest leivottiin kertaheitol luutnantist everst,koska oli räjäyttänny Medinan rautatien ja pannu 270.000 turkkilaist sotilast mottiin pienel arabijoukol pienes Aqaban kyläs Punaisen meren pohjukas..
--Nykyisin Aqaba on jordanialaiste lomakaupunki ja verkkoaidan toisel puolel israelilaiset makkaa aurinkotuoleil suulist ottamas Eilatin kaupungin hiekkarannal..
--Se Lawrencen pien arabiratsuväen osasto ruostuneil sapeleil ja ikivanhoil Lee Enfield-kiväärein valloit koko linnakkeen ilman suurempaa vastarintaa..
Pena kuunneltuaan vastasi kirveleviä silmiään hieroen:
--Kussää oles historijaa lukenu,niin sanos mist kohtaa se Mooses ol kävelyttänny valitun kansas Punasen meren pohjaa pitkin sin luvattuun maahas..ettei eres santaalit kastuneet..
Olli vastasi vähän tuohtuneena kaverinsa typerään kysymykseen:
--No tietty kapeimmas kohas..ei se Mooses ihan nuija ollut!
 |
| YK-jeeppi arolla |
 |
| Tankkereita ankkurissa Al Ballahssa Suezin kanavassa |
Hengenpelastusta Suezilla
Tammikuun 5. päivänä 2013 Port Saidin stadionilla syntyi valtava mellakka ja mielenosoitus Al Ahlyn ja Al Masryn jalkapalloklubien kannattajien välillä,erotuomarin viimeisestä vihellyksestä Al Ahlyn,maan voimakkaiman jalkapalloklubin voitosta 13.000 paikallista portsaidilaisen Al Masryn kannattajamielenosoittajaa varustautuneina veitsin,rautatangoin ja machetein ryntäsi kentälle Al Ahlyn pelaajia ja kannattajia vastaan.
Portsaidilaisten jalkapallofänien mielestä viranomaiset olivat olleet liian puolueellisia Al Ahlyä kohtaan. Mellakointi laajentui Kairoon asti.
Mellakasta viranomaiset sammuttivat stadionin valot,jonka jälkeen 5 jalkapallofäniä makasi kuolleena ja 15 haavoittuneena nurmella.
 |
| Kairon jalkapallofederaation rakennus palamassa |
 |
| Portsaidilaiset jalkapallofänit mellakoimassa |
Port Saidissa ollaan mellakoitu aiemminkin Egyptin islamistipresidentin Al Mosrin kannattajien ja entisen elinkautista istuvan ja terminaalisesti sairaan presidentti Mubarakin kannattajien välillä.
Viime vuoden arabilaisen kevään jälkisoiton fanfaarit ovat kaikuneet kuuroille korville.
57 vuotta on kulunut siitä,kun silloinen Egyptin presidentti Amal Gabdel Nasser sulki Suezin kanavan,kansallistaessaan sen. Brittiläisten,ranskalaisten ja israelilaisten joukkojen tunkeutuessa Port Saidiin,kaupungissa taisteltiin kiivaasti,kunnes amerikkalaisten ja YK:n painostuksesta valtaajat suostuivat YK:n joukkojen saapumiseen Suezille ja Siinaille.
V.1957 britti- ja ranskalaisjoukkojen astuessa laivoihin Port Saidin satamassa,suomalainen YK-pataljoona laskeutui Napolista saapuvissa kuljetuskoneissa Port Saidin sotilaslentokentälle.
Pienen lounaissuomalaisen rantakauppalan kasvattipoikaa,yksi karjalainen evakkopoika Olli Orava ja toinen punakapinaan osallistuneiden isovanhempien kasvattama poika Pentti Tenkanen olivat partioimassa Suezin kanavarantaa YK:n valkoisessa ja kanadalaisen YK-varikon lahjoittamassa White-puolitelaradioautossa.
 |
| White-puolitela-auto Saharassa Juhart 2008 |
 |
| Muukalailegioonalainen Juhart 2009 |
Suomalaisaliupseerikolmikko Orava,Tenkanen ja Ronkainen seurasivat rantatien varressa Suezin kanavaliikennettä,mikä sattumalta käsitti parin arabilaisen dow-purjeveneen,mitkä hiljalleen jäivät länsirannan ja harmaakylkisen valtamerilinjalaivan väliin.
Ison matkustaja-aluksen keulasta Olli Orava erotti Liberte-nimen.
Laivan ranskalaisesta nimestä huolimatta sen ahterissa liehui tai oikeastaan täysin tuulettomasta ja paahtavasta ilmasta johtuen roikkui Liberian lippu eikä trikolori. Olli tunsi liput ja alukset,koska nuorempana sodan jälkeen hän Penan kanssa polkivat kauppalasta pyörillä Angelniemen Vartsalan sahan ohi Kokkilan uimalaitokselle kiikaroimaan redillä seisovia rahtilaivoja..
Kokkilan salmessa oli useasti redillä puolisen tusinaa ulkolaista rahtilaivaa,joihin proomuista lastattiin papattavilla kuulamoottorivinsseillä lautatavaraa.Repustaan Olli aina kaiveli Pikku Jättiläisen,minkä keskiaukeamalla oli värikäs ulkomaiden lippukavalkaadi,tunnistakseen alusten alkuperämaat..
Harmaaksi maalatun matkustajalaivan kannella nojaili reilinkiin berettipäisiä ja khakishortsijalkaisia miehiä hieromassa kauppaa jostain yhtäkkiä kyljen viereen tupsahtaneiden pienveneiden kanssa,joista reilinkiin heitetyillä köysillä nostettiin koreissa kamelinnahkatuotteita näytteiksi tinkimiseen. Olli tarkkasilmäisenä näki koreissa basaarien käyrämiekkojenkin kiiltelevän nahkaroinan seassa. Kaupparahatkin laskeutuivat koreissa alas samoissa koreissa tinginnän kaikuessa kanaalin rannalla partioauton miehistön korviin arabian- ja ranskankielisinä.
Yksi khakishortsinen tinkijä,joka oli ylävartalo reilingin yli kurkottamassa korista kamelinnahkaista sandaaliparia,huitaisi tyhjää kauppatavaran kiinniotossa,menettämällä tasapainonsa.
Onneton khakihousu putosi ruskeavetiseen kanaaliin pää edellä ja onneksi vielä veneiden perään,valtamerialuksen liikkuessa eteenpäin.
Vain beretti jäi kellumaan vedenpinnalle.
Laivan kannelta kuului ranskankielistä molotusta kovan käsien heilunnan väliin yhden Liberte Marseilles-tekstisen pelastusrenkaan lentäessä kaiteen yli.
Pelastusrengas kuitenkin jäi aluksen perävanaveden pyörteiden heittelemäksi,häviämällä kanaalia pitkin kompassietelää kohti.
Yhtäkkiä kauppaveneetkin häipyivät yhtä nopeasti kuin olivat saapuneetkin,laivan jatkaessa matkaansa pysähtymättä.
Kanaalin keskeltä pinnalle pulpahti arjalaisen vaaleatukkainen pää,joka huusi merihädässään ranskaksi:
--Merde..merde,arrete..arrete!! (Paska..paska,pysähdy,pysähdy!!)
Olli komensi Tenkasta kaartamaan puolitela-auton tienreunan yli hiekkadyynille,käskemällä Ronkaista ottamaan radiopuhelimella yhteyttä Suomen YK-pataljoonan Port Saidin lentokentän pääkallonpaikalle,mistä pitäisi viestittää sanoma satamakonttoriin aluksesta pudonneesta miehestä.
Olli ryntäsi kanaalirantaan YK:n khakishortseissa,heitettyään puseronsa dyynille,alkamalla rivakkaan kroolauksen väylällä räpiköivää hukkuvaa kohti..
Hän alkumetreillä kiroili rantavedessä kelluvaa sinilevää,mikä oli viemässä jo alkumetreillä voimat,kunnes äkkäsi sukeltaa toistakymmentä metriä aivan leväkerroken alla,pään pulpahtaessa pintaan vähänväliä kuin Saimaan norpalla haukkomaan henkeä. Lopulta hän sai käsiään räpiköivän hukkuvan kiinni uppoamasta kiertämällä oikean kätensä merihätäisen rinnan yli ja kainalon alta.
Olli oli saanut uimamaisterin diploomin Kokkilan uimalaitoksella v.1946 13-vuotiaana laakereineen ja hengenpelastuskoulutustodistuksen kauppalan vapaapalokunnan juniorina.
Hyvällä uimataidolla ja hengenpelastuskoulutuksella hän katsoi velvollisuudekseen pelastaa hukkuvan tilanteessa kuin tilanteessa,oli se sitten Kokkilan salmi taikka Suezin kanava.
Selkäuinnilla Ollin onnistui vetää lopen uupuneen legioonalaismiehen rantaan,auttajan ja autetun sylkiessä suustaan rantapenkalla likaista kanavavettä sekä sinilevää.
Oikeastaan hän oli melkein tukehtumaisillaan nauruun hörpätessään kanavavettä suuhunsa,muistettuaan kauppalan jalkapallokentällä Vilppaan kotijoukkueen voitettua matsin loppilaista futisjoukkuetta vastaan.kun kotikatsomossa naureskeltiin kovin huudoin 1-0 hävinneitä Lopen Uupuneiksi.
Rannassa selällään kanavavettä ulos räkivän miehen suusta kuului:
--Merci beaucoup sargant..Vielen Dank Herr Unterscarfführer!!
--Je suis un legionaire etrangere..j'appelle Alois Schulz..operateur radio, premiere classe,...Funker..Funker..Erste Klass in Deutsch..Olli tajusi sanojen välistä kanaalivettä sylkevän legioonalaisen olevan ensimmäisen luokan radiomiehen..
 |
| Ranskalainen SARAM-morseavain |
Taluttaessaan läpimärkää legioonalaista radiomiestä radioautolle Ollille oli selvinnyt Liberte-aluksen kuljettaneen Indokiinasta takaisin Algiersiin muukalaislegioonalaisia.Suurin osa laivassa matkustavista sotilaista oli ollut sotavankina ns.häpeällisen kuuluisassa Hotelli Hanoissa,Vietcongin sotavankileirillä.
YK-pataljoonan radisti oli ollut ihmeissään kysymällä olko partio eksynyt Algiersiin asti,Ronkaisen kerrottua Oravan poimineen kanaaliin pudonneen saksalaisen muukalaislegioonalaisen.
Pataljoonan radisti kertoi kuulleensa muukalaislegioonan olleen täynnä paenneita natseja.
Olli oli käskenyt Ronkaista lopettamaan paskanjauhamisen,käskemällä pataljoonasta heti lähtevän viestin Port Saidin satamakonttoriin ,että Liberete-alukseen otetaan yksi kadonnut legioonalainen mukaan,olkoon se natsi tai entinen keskityileirivartija. Kyseessä voisi olla vaikka uusi kansainvälinen selkkaus Ranskan muukalaslegioonan osallistumisesta kanavan valloitukseen. Egyptiläisethän olivat juuri päässeet eroon fransmanneista.
Olli istutti legioonalaisen itsensä ja ratissa Camelia polttavan Tenkasen väliin.
Tenkasen Pena käynnisti Whiten moottorin,telaketjujen äkäisesti sutiessa rantakaistaleen santaa,jättämällä peräänsa roikkumaan mahtavan pölypilven..
Puolitela-auton kääntyessä rantatiellä kohti Port Saidia saksalainen radiomies yltyi kiittelemään Ollia ja osoittelemalla kotkannenäänsä Ronkaisen radiolaitteita auton takaosassa:
--Ich war auch ein Funker eines altes Citroen Kegresse Radiautos in Hanoi..verstehen sie meine Kameraden..
..Sind sie alle Scwedisch?
Olli ymmärrettyään melkein puolet Schulzin puheesta vastasi kouluenglannillaan:
--No..we are Finnish!
--Ach..wie bitte..Finnisch Soldaten?
--Unsere Waffenbrüder in Lappland!
--Ach..mein Vater,ein wunderbarer Mann und ein schöner Alpenjäger war geschossen in Kautokeino..merde!!..russische Soldaten!
--Mein Mutter auch war vergewalltigt bei Russen in Poland! (Äitini ryssät raiskasivat Puolassa)
Tenkasen Pentti ajaessaan kielikuurona oli kysäissyt Ollilta,miksi sakemanni puhuu jostain kameroista ja Laplannista:
--Onks toi saku olnu Leicakamerallas kuvaamas poltettuu Rovaniemee tai huuhtonu puroverel nakuu Lapinkultta Kautokeinos?
--Sen verra mää hiffasi saksankiälest..
Olli vastasi:
--No ei se muusta puhunnu,kun ryssien sen issäins ampumisest Kautokeinos ja että sen äidin ne ryssät viel palkinnoks raiskas Puolas...
Puhuessaan Olli oli vilkuillut itärannalle,mistä oli kuulunut jotain pauketta,samalla kun telaketjuauton takaa taivaalta kuului lentokoneen moottorin surinaa.
Israelilainen Lysander-tiedustelukone pyyhki auton yli matalalla heiluttamalla siipiään partiolle tervehdykseksi, häviämällä pian erämaan paahteen tekemään väreilevään miragiin eli harhakuvaan,mikä muistutti häilyvää merenrantaa.
Patterilla hälytys!
------------------------
 |
| SA-7 |
Kanavan vastarannalla egyptiläinen ilmatorjuntapatteri oli ollut asemissa tai oikeastaan päiväsiestalla ja havainnut israelilaisen tiedustelukoneen lähestyvän lännestä. Patterin päällikkö luutnantti Youssef Al Idriss oli heti käskenyt tykkiryhmän asemiin sveitsiläisvalmisteiselle Orlikon IT-tykille.Hän komensi tykkiryhmää ampumaan suorasuuntauksella vihollisen "hävittäjän" alas ,uskoessaan sen auringon häikäisyssä olevan israelilaisen Starfighterin.
Heitä israelilaiset olivat useasti häirinneet uskaliailla syöksyillä ikään kuin vain härnäyksenä ja kääntyneet takaisin kanavan yli,häviämällä nopeasti Siinaille. Luutnantti oli saanut niistä tarpeekseen ja päättänyt lopettaa moisen kiusanteon kertapamauksella.
Tykinjohtaja kersantti Saeed Al Ghambdi oli antanut välittömästi tulikomennot kolmen ensimmäisen ammuksen lentäessä pitkiksi ja tussahtamalla kaukana vastarannalla räjähtämättä hiekkadyyniin.
Luutnantti tajusi silloin,että uniset kranaatinjuontajat olivat ottaneet ammukset harjoitusammuslaatikosta,koska tuoretta tykkiryhmää oltiin harjoiteltu vain parisen viikkoa.
Hän oli kironnut kunkin ammusmiehen naimaan mummoansa arabiankielisin "Nik Äräkein" ja uhannut jopa sotaoikeudella.
Lisäksi hän oli kironnut patteriston ammusvarikon päällikön aliluutnantti Hassan Al Husseinin samoin uhkauksin.Sitten hän muisti,että heillä oli jossain yksi jemmassa yksi venäläinen olalta ammuttava SA-7-sinko ja laatikollinen maasta ilmaan ammuttavia ohjuksia karjumalla Yallah-yallahi'a (pirun nopeasti) korpraali Ali Al Masrylle ja hakemaan ase ohjuksineen paikalle. (Ohjus oli siitä erinomainen,että se haki maalinsa lämmön perusteella.Venäläisten tiedettiin jo kehitelleen ohjusta virallisesti vasta 1959,mutta presidentti Nasser oli ollut onnekas saadessaan kokeilla prototyyppiä oikeassa sotateatterissa)
Korpraali Al Masry noudettuaan juoksujalkaa singon ja ladattuaan sen ohjuksella kompastui vartiomiesten petromaksiteekeittimeen,aseen lauettua,märkien saikanporojen lentäessä radistin selkään sekä generaattorin päälle.
 |
| DshK |
Ohjus sinkosi fosforihäntineen kanavan yli maantiellä pohjoista kohti kiitävää YK:n White-puolitela-autoa.
IT-patterilla syntyi täydellinen kaaos luutnantin käskettyä tykkiporukan ottamaan maastovärisen suojapressun pois 12.7-millisen ja vara-aseena olleen DshK:n eli Dashika-IT-konekiväärin päältä.(Dashika ja myös Dushka---Kullanmuru)
Hiekkamyrskykin alkoi puhaltamaan kuumaa santaa kanavan yli Siinailta,Dashikan ampuessa jo kauan sitten horisonttiin hävinneen vihollistiedustelukoneen perään.
Ilmanpaineesta kaveruksetkin tekivät ilmalennon erämaahan.
Radioautosta ja radisti-Ronkaisesta ei ollut jäljellä kuin palanut ja kuumuudesta vääntynyt metallikasa.
Puolan ja Saksan rajalta Kölnin kautta vuonna 1947 Rüsselsheimiin muuttanut radisti Schulz ei koskaan ollut oppinut uimaan muuta kuin käsipohjaa.,koska Frankfurtin ja Mainzin ympäristössä ei ollut kuin yksi pahainen mutalampi,jossa paikkakuntalaiset kävivät viikonloppuisin kylpemässä.
Algerian ja Marokon aavikoilla legioonalaiskoulutuksessa ei vaadittu uimataitoja.
Alois Schulz,24-vuotias,vaaleatukkainen, arjalaisen näköinen ja kotkannenäinen muukalaislegioonalainen sylki kanavavettä suustaan kiittämällä pelastajaansa:
--Vielen Dank...Vielen Dank!
Olli vastasi oppimallaan bitte schönillä jättämällä radistikorpraaliin rannalle toipumaan,koska hänellä oli huoli oman radistikorpraalinsa kohtalosta..
Puolitela-auto oli katkennut istuimien takaa kahtia,ja vain etuosa makasi puolirungon varassa hiekalla.Kierrellessään ympäristössä hän löysi radistin vaaleansinisen YK-kypärän ja kauempaa ihmeellisen ehjän Topi-radion,mutta korpraali Ojala oli hävinnyt ilmaan.
Amerikkalaisten walkie-talkie-käsiradioiden oliivinvihreitä ja alumiinisia kotelopaloja oli hajallaan dyyneillä.
Olli kantoi raskaan Topiradion Penalle kysymällä osaisiko kaveri käyttää laitetta,jolloin ilmalennosta äimistynyt kersantti pudisti päätään sanomalla vain tietävänsä kaiken autoista eikä pystyisi eroittamaan radioputkea vesirännistä.
Korpraali Schulz käveli horjuen paikalle pyytämään vettä alumiinikanttiinista,joka oli jo Penan huulilla, hokemalla Wasser...Wasser bitte,jolloin Pena pani pullon takaisin vyönsä kiinnikkeeseen..
Hän ei halunnut luovuttaa kanttiinia sakemannille,joka edusti legioonalaisen khakishortseissa niitä kenraali Dietlin Lapin polttajia..
Pena vielä otti taskustaan tulitikkuaskin ja raapi malliksi pari tikkua palamaan kopraalin nenän alle ja hoki....Feuer...Feuer...Fritz...Lappland...saatana..!
Legioonalaiskorpraali oli aivan ihmeissään YK-kersantin äitymisestä,ottamalla pari askelta taaksepäin.
Olli repäisi kenttäpullon kaverinsa vyöstä tarjoamalla sitä Schulzille,jolloin hän havaitsi legioonalaisen hihassa salamatäkyn,joka viittasi radiokoulutukseen.
Olli kysäisi uteliaana taputtamalla etusormellaan saksalaisen olkapäämerkkiä:
--Spark...are you Spark...radio operator?
Korpraali toisti aiemmin kertomastaan radiomiehen ammatistaan sekä saksaksi että ranskaksi:
--Ja...Jawohl...ich bin ein Funk...operateur d'apparelle a Legion Etranger en Indochine.
Olli osoitti kädellään Topi-radiota kysymällä:
--Can you operate this radio?
Saksalaiskorpraali kyykistyi radion ääreen heittämällä antennikaapelin pitkän suomalaisvääpelin käteen,jolloin Olli havaitsi olevansa kaapelitolppana puuttomalla arolla.
Radisti väänteli tovin radion nappuloita tarjoamalla tangenttikuulokketta Ollille.
Peukalo pystyssä okeimerkiksi korpraali sanoi :
--Alles klar...tres bien!
Olli selosti Al Hadithin komentopaikan radistille tilanteesta antamalla radioauton asemapaikan...tai mitä siitä oli jäljellä.
Alois Schulz ihaili suomalaisten Topi-radion vahvuutta,joka oli jopa kestänyt ehjänä räjähdyksen sekä ilmalennon.
Kenttäradio oli Suomen puolustusvoimien vuonna 1955 käyttöönottama 85-kanavainen prikaatiradio, jota valmistettiin L..M.Ericssonin Suomen tehtailla VR-3A-tuotenimellä.Laite oli kyllä painava,17.5 kiloa virtalähteineen ja marssiantennilla sillä sai yhteyttä kuuteen kilometriin.
Suezin kanavalla tarvittiin vain yksi radiokanava komentopaikalle.
Ranskalaisista legioonan kenttäradioista Schulz sanoi lyhyesti...Merde...paska.
 |
| 1958 Brittiarmeijan Land-Rover- radioauto Suezilla |
Siinain kuuma aurinko oli kuivattanut uimarit,vaikkei kanavan haju lähtenyt ihosta pesemättä.
Tukikohdan komentaja majuri Kittinen soitti Port Saidin satamapäällikölle,Että Al Hadithista lähetettäisiin YK:n kuljetuksella yksi aluksesta pudonnut muukalaislegioonalainen odottamaan Liberte-laivan kiinnittymistä laituriin.
Satamapäällikkö Rasheed Al Idriss kysäisi puhelimessa majurilta ihmeissään oliko Ranska,entinen Egyptin vihollinen,osallistunut rauhanturvaajiin legiionalaisvoimin.
Al Idriss ilmaisi hyvin selvästi inhonsa ranskalaisia,brittejä ja israelilaisia kohtaan,koska tämä trio oli yrittänyt kaapata kansallistetun kanavan takaisin.
Suomalaismajuri joutui pitämään puhelinkuulloketta kaukana korvastaan arabiankielisten Nik Äräkien tulvassa.(Sanonta loukkaa isoäitejä seksuaalisena väkivaltana)
Satamapäällikkö ei koskaan antanut anteeksi ranskalaisille ja briteille vuoden 1956 Port Saidin maihinnousua eikä viattomien siviilien kuolemaa. Maihinnousu oli tapahtunut kanavan kansallistamisen jälkeen.
Pääministeri Anthony Eden ja presidentti de Gaulle olivat sunnimuslimilaiselle Al Idrissille infidelien pääpiruja.
Koko presidentti Nasserin määräämä kanavansulkutempaus oli saanut kansainväliset öljy-yhtiöt takajaloilleen siitä,että arabiöljyn hinta kallistuisi,kuljetusten kiepauttaessa Hyvän toivon niemen ympäri tai vaihtoehtoisesti Egypti voisi vaatia kallista tullia kanavan käyttäjiltä.
Toipumisloma Kairossa
Jääkäriparin mielikuvituksissa ennen Suezilta virkistyslomalle lähtöä Kairo tuntui jännittävältä ja salaperäiseltä kaupungilta minareetteineen ja basaareineen,missä itä sulautui lännen kanssa mystisessä harmoniassa.
pataljoonan teltta- ja parakkikylään verrattuna.
Olli halusi nähdä Kairon nähtävyyksiä ja Pena rypistää kretonkia.
Kairossa sai vetää keuhkoihinsa erilaisia hajuaromeja nenäelämyksinä aasinhien ja ihmishien,basaarien mausteiden ja vesipiippubaarien,kamelinnahkatuotteiden ja avoviemärien väliltä tai pelkästä liikenteen saasteesta,mikä roikkui kaupungin yllä siniharmaana pilvikatteena.
 |
| Kairo noin v.1900 |
Kesä oli tullut Kairoon yhdellä isolla pamauksella huhtikuussa. Silloin Kairosta oli tullut yksi polttavan kuuma lasilevy kahden erämaan välissä,missä iltapäiväsiesta-ajat pidentyivät vuorokauden mittaisiksi.
Olli nautiskeli hotellihuoneen parvekkeelta auringonlaskun aikana jasmiinien eroottisesta tuoksusta katsellessaan tasa- ja kuperakattoisen Kairon yli iltaruskoa,mikä antoi kaupungille erikoisen oranssisen sävyn.Hajuelämys toi hänelle mieleen kotikauppalan Salmenrannan keskisuven sireenipuskien imelähkön huumaavan tuoksun ja Pirjo-vaimonsa laimean korvantauskolinan aromin.Tuoksujen alkemia oli saanut hänen verisuonistonsa patojen sulkuportit aukeamaan,omituisen hyvänolon tunteen levitessä mieskehon eroottisille alueille.
 |
| 1917 kairolaisia |
Korvissaan hän kuuli Kairon liikenteen kakofoniset äänitorvet,kortteliminareettien kimeät pojanääniset rukouskutsut,aasien vingahdukset kuormavaunujen aisoissa piiskojen iskuista sekä katutappeluiden arabiankieliset kiroilut,mitkä eivät edes laanneet iltämyöhällä.Aamuiset pulujen kurnutukset savikattojen kyyhkyslakoissa olivat herättäneet hänet öisestä syvästä horroksesta.Korttelikyyhkysten äänet olivat hävinneet liikenteen meteliin auringon kuumennettua kattotasanteet.Iltaruskossa kattojen viilentyessä lintujen siivet taas kimalsivat vaaleanpunaisina räystäiltä.Keskipäivän kuumuuden yleensä sattui katkaisemaan mereltä nouseva tummanpuhuva myrsky,mikä sai lähikorttelien ruosteenpunaiset aaltopeltikatteet hakkaamaan kattotuoleja vasten kuin jonkin jatsivirtuoosirumpalin introssa.
Kaupungilla kiertely oli tutustuttanut jääkärikaverit erilaisiin ihmisolioihin,kuten gulligulleihin,taikureihin,jotka itseasiassa olivat peräänantamattomia katukauppiaita ja pikkurosvoja.
Nämä yrittivät vängällä myydä kaveruksille halvan pihaverstaissa tehdyn messinkipyramiidipystin tai jopa pikkusiskonsa,jonka reiden sisäliha oli yhtä lumenvalkoista ja flamingonvaaleanpunaista kuin itse kuningatar Elisabetilla.
Yhtä peräänantamattomia olivat kaupungin aasi- ja kamelikärpäset,joidenka hätistelemiseen ei edes pelkkä huumori riittänyt kädenhuiskinnan lisäksi.
Kaupungin tummaveriset vampit hiilikynällä piirretyin mustin ja mantelimaisin silmänympäryksin poseerasivat katujen kuumuudessa pika-ansioiden perässä..Nämä prostituutit eli Ollin dekkarikirjoista kuvittelemat naisvakoilijat roikkuivat Continental-hotellin sekä Shepherds-ravintolan kulmilla,missä myös kuolematon Casablanca-filmin Joen näköinen ja fedorapäinen parittelija laski setelinippua käsissään ylväänä.Olli oli tullut täysin höystetyksi kotona Outsiderilla lähi-idän salaperäisin Fatimoin ja fetsipäisin Abdulloin.
Kylmä olut maistuisi kummallekin jääkärille taivaan eliksiiriltä baarin kattotuulettimien viileydessä...melkein yhtä hyvältä kuin sinä vuonna elokuvateattereissa ensiesitetyssä brittiläisessä filmissä "Ice Cold in Alex",Jääkylmä olut Alex(andria)ssa.
Filmissä kapteeni Anson (John Mills) brittijoukkojen moottoripuulin päällikkö miehineen lähtee Austin K4-sotakuorma-autolla Afrika Korpsin pian valtaamasta Tobrukista kohti Alexandriaa.Alkoholisoituneen Ansonin haaveena erämaan ylityksessä oli lasillinen jääkylmää olutta Alexissa.Matkalla he ottavat vangiksi ja matkaansa saksalaisen kapteeni Van Der Poelin,jonka repussa piili radiovastaanotin.Amerikassa filmi näytettiin 48 minuuttia pätkittynä ja nimellä Attack in Desert,ilmeisesti brittien veljeílyistä natsisaksalaisten kanssa.Kapteeni Poelilla sattui olemaan myös repussaan pari pulloa viskiä krapulaiselle kapteeni Ansonille.
Siitä veljeily vihollisen kanssa.
Alexandrialaisessa pubissa erämaa-aurinkon kärvistämä ja janoisa joukko nauttii paljon kaipaamat jääkylmät oluet,Ansonin luovutettua Poelin brittiläisille sotapoliiseille,
 |
| 1958 Ice Cold in Alex |
Jääkärikaverit olivat poikenneet oluella juuri remontoidussa Shepherdsin baarissa,ravintolan sveitsiläisen baarimestarin tervehtiessä vieraita päännyökäyksellä. Baari olit tyypillinen amerikkalaistyylinen pitkäbaari,mihin vain miehet pääsivät sisään. Korrektisti käyttäytyvä baarimikko tunsi tietävän Kairon päivänpolttavista asioista ja jota ilmeisesti jokainen kaupungissa nuuskiva tiedustelupalvelutyyppi kävi tipsaamassa tietovinkeistä.
Päivän huipuksi tuli iltapäivän tunkkainen kuumuus,jolloin Kairosta tuli erämaiden väliin ahdettu lasinpuhaltajien uuni. Keskipäivärukousten perästä alkoi pitkä siesta.milloin kaikki ääni ja meteli kaikkosivat talojen viileiden rapattujen seinien sisään.
Jääkärikaverit eivät olleet ensimmäisiä vieraan vallan sotureita kokeilemassa onneaan Kairossa.
1800-luvun puolivälistä brittiarmeija Suezin kanavan myötä toi kansainvälistä valloittajan väriä sen kaduille.
I maailmansodan aikana jopa Australiasta ja Uudesta Seelannista oli saapunut sotilaita nautiskelemaan Kairon riemuista,kunnes tulivat lähetetyiksi kuoleman suuhun Turkin rannalle Gallipolin taistelussa.
II maailmansota samoin toi brittiläisen kansainyhteisön soturit vapaalle Kairoon.
 |
| 1941 uusiseelantilaisia sotilaita Kairon kadulla. |
Olli ja Pena olivat buukanneet Kairon sight-seeing-matkan isolla mustavalkoisella ja jatketulla Fiat-taksilla kahden muun puolitutun YK-jääkärin kanssa Niilille.Mukaansa he olivat saaneet Jaziira-yökerhosta noukittua pari vapaamielistä tukholmalaista Boforsin residenssibisnesmiehen tytärtä Babsin ja Maj-Brittin,jotka ilomielin halusivat kokeilla suomalaisjääkärien rakastelumuskeleita.Tytöistä suomalaisjääkärit olivat slaavilaisen eksoottisia,jotka uurastivat töissä kuin huveissa oikealla "sisyyllä" (sisu) ja joilla kuulema kesälläkin oli jaloissaan pitkät kalsongit. Pena oli Ollillekin tarjonnut punakutrista Babsia,Ollin kieltäydyttyä tarjouksesta ukkomiehenä.
Taksisuhari oli ensiksi suhautellut liikennesumia vältellen ja kapeita sivukatuja soolaillen,äänitorven päällä melkein maaten,ja lopulta kaartaen Niilin varteen Auberge des Pyramides-majatalon eteen,mitä tämä oli kehaissut entisen kuningas Farukin suosikkimuhinointipaikaksi.
Taksin ovia avaessaan kuljettaja oli nikotiinin kellastamien hampaidensa välistä suhissut arabiaksi asiakkailleen:
--Fi kätir niki-niki!
(arabialainen seksisanonta)
Kaksi heidän jääkärikaveriaan meni ruotsittarien kanssa käsikynkässä Aubergen ovesta sisään,Penan ja Ollin suunnatessa Niilin rantakatua kohti,Pena tosin vastahankaisesti,koska hän oli iskenyt silmänsä hehkeään Babsiin.Puutteellisella kielitaidollaan hän oli saanut jänön housuihinsa,vaikka halu oli ollut kova.Todellisuudessa Olli oli kohteliaasti sanonut tytöille jääkärikaverusten palaavan Suezille seuraavana päivänä tarvitessaan kunnon yöunet ennen lähtöä.
Illalla rantabulevardin katuvalojen loisteessa jokilaivojen kansilta kuului matkagrammareista Elviksen Love Me Tenderiä ja Sinatran My Waytä sekä naisväen iloista kiljuntaa, Rantabulevardin autojonoissa tööttäilivät amerikkalaiset siipiavoautot täynnä kaupungin arabisosialistieliitin nuoria matkalla kohti pyramideja öisille piknikeille tanssimaan ja rakastelemaan erämaassa.
Kumpaakin jääkäriä ihmetytti arabinuorten länsimainen vapaus ja ilonpito,millaista Suomessa ei edes tavannut tanssilavoilla.
Aubergeen,entisen kuningas Farukin lempipaikkaan kyllä osa nuorista ajoi tanssimaan löysää foxtrottia tai tulista argentiinalaista tangoa.Pitkä autojono seisoi myös Jaziira-urheiluklubin edessä,missä sai myös pelata tennistä ja golfia tai syödä altaan reunaan buffetista,jos sattui olemaan jäsen.
Brittihallinnon aikana jäsenyyttä jaettiin vain kantaupseereille ja harva ei-britti hyväksyttiin upseerijoukkoon.
Nyt nasserilainen arabisosialistinen nuoriso täytti paikan.
 |
| 1950-luku.Auberge des Pyramedesin foyer |
Kairo tuntui halvalta jääkärien lompakoissa.
YK-jääkärin 15 shillingin päivärahoilla Kairossa eli kuninkaallisesti.
He olivat vuokranneet viikoksi pienen kattoterassihuoneiston yhdestä Zamalekin kaupunginosan pikkuhotellista.
Heitä palveli käsin sekä jaloin yönmusta nuubialaisverinen Osman hiljaisessa kuuromykässä hahmossaan ja tummansinisessä jellabakaavussaan.
Osmanin avustuksella jääkärit teettivät kadun parhaimmalla räätälillä Mohammed Al Jabrilla liivipuvut,jotka kustansivat vain viisi Egyptin puntaa kappaleelta.Pukutilauksen valmistus kesti vain kaksi päivää.
Olli oli udellut kraatarilta,oliko tämä mahdollisesti sukua kuuluisalle arabialaiselle algebran keksineelle Al Jabrille (Al Jabr--algebra).Räätäli oli vain kultahampainen suu hymyssä pudistellut päätään,laskiessaan pukutilauksen hintaa abakushelmitaululla.Herra Mohammed oli kertonut olleensa brittihallinnon aikana kunniakaartiprikaatin hoviräätälinä Qasar-El-Nilin kasarmeilla ja aloittaneensa räätälinkisällinä jo I maailmansodan aikana v.1916,jolloin australialaiset ja uusiseelantilaiset joukot asuivat parakeissa.
Suurin osa näistä iloisista ausseista sekä kiweistä valitettavasti kaatui Gallipolin taistelussa ottomaaniarmeijan kuulasateeseen.
Räätäli kertoi nauttineensa brittihallinnon ajasta.
Monen keskenään sulautuneen etnisen yhdyskunnan myötä koko kaupunki oli riippuvainen hallitsevan britti-imperiumin Raj-Cairenista,Kairon keisarista.
Kreikkalaiset koptikristityt,valkovenäläiset,juutalaiset ja libanonilaiset värittivät ihmeellistä sosiaalista elämänmenoa,vaikka kaupungissa koettiin syvää vihamielisyyttä brittivalloittajia kohtaan,etenkin egyptiläisten piirissä,
Vaikka eversti Nasser ajoi britit pois Suezilta,vihamielisyys harvoin oli leimahtanut rumaksi väkivallaksi.
Tämä ei ollut mikään Palestiina.
 |
| Osman |
Herra Mohammed jatkoi,että silloin alhaisimmatkin jalkasotilaat ajelivat komeissa hevoskärryissä ympäri kaupunkia olematta huolissaan siitä,että kiertoajelu voisi olla heidän viimeinen ennen imperiumin kaatumista.
Jos näin olisi käynyt yllättäen,yksikään sotilas ei olisi halunnut jäädä kokemaan sitä kasarmeille.
Vuonna 1958 monesta Kairossa asuvasta brittiliikemiehestä tuntui melkein samalta kuin yhdestä saksalaisesta Wehrmachtin Alpenjägeristä,joka oli palannut Ranskaan katsomaan polttamatonta Pariisia ja huudahtamaan menneistä;
--Ach..zose veer ze dayz!!
Kaironkin kadut olivat kopisseet saksalaissotilaiden saappaankannoista hanhenmarssissa.
Viimeisenä lomapäivänään Olli ja Pena olivat menneet kävelemään ympäri Zamalekin saarta,missä kaupungin eliitti asui valkoisissa villoissaan jakarandapuiden varjossa.
Vanhan Jaziira-palatsin eteen liukui valkoisia Rolls-Royceja ja Cadillaceja purkamaan nahkaistuimiltaan rikkaita päivällisille.
Keisarinna Eugenie oli lukenut Suezin kanavan avajaissanat v.1869.
Hotellin takapihan yhdessä nurkassa seisoi kanavan avajaisten kaiverrettu muistolaatta, missä keisarinnaa ei kovinkaan näyttänyt huvittavan koko avajaiset.
Keisarinnan päinvastoin olisi pitänyt edes hiukan hymyilyttävän,koska tämän espanjattaren,tarun mukaan, oli vietellyt sänkyynsä hotellin Kieven isäntä.
--Saaraki nauros,kun herra koettel sitä!
Pena laukaisi,jääkärikaverusten lähtiessä palaamaan hotelliinsa pakkaamaan laukkujaan Suezille lähtöön.
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti