Rysän vanki ja iivanamariinit rysällä I.Suomikirja.

Hangon rantakivet

Salolaista tykkimieshistoriaa Jussin myöhempään Hangon Rannikkotykistön palvelukseen:
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Salonseudulta ollaan Suomen lähimmän sotahistorian aikana enimmäkseen komennettu varusmiehiä kenttätykistöön.
Salo-Perniö-Särkisalo-alue Talvisodan puhjetessa oli muodostanut tykistöalueen,mistä koottiin kenttätykistöpatteristo.
Muut Salon naapuripitäjien varusmiehet koulutettiin jalkaväessä,viestijoukoissa ja pioneereissä.
Jussillakaan pikkupojasta aivan armeijaan menoon asti ei ollut mitään kuvaa tuntemistaan salolaisista isänsä ikäisistä miehistä,että moni näistä oltiin välirauhan jälkeen jatkosodan alussa komennettu ajamaan venäläisiä pakolla pois Hankoniemeltä,joka oltiin välirauhasopimuksessa vuokrattu pakolla Neuvostoliitolle 30:ksi vuodeksi..
Ne,jotka kuuluivat vanhempaan ikäluokkaan eli 1911-1918 syntyneisiin, olivat sitä ennen kerinneet kokemaan Talvisodan jo Karjalan kannaksella. Jatkosodan he myös taistelivat sekä kannaksella että Itä-Karjalassa.
Moni vielä Jussin isän lailla komennettiin Lapinsotaankin ja uskoisin,että usea salonseutulainen sotilas marssi Kemistä Rovaniemen pohjoispuolelle Kittilän rospuuttoista tietä pitkin Sinettään päin pohjoissavolaisen sotilaspastorin sotilaspyörän uria pitkin.
Jussin isä Talvisodassa palveli kenttätykistön vänrikkinä ja tulenjohtajanan,kuten  muutama salonseutulainen tuleva reservinupseerituttavansakin.
Pappilan Jussikin tunsi monen näistä salolaisista joko kavereidensa pappoina tai kauppalan isinä.
Osa heistä kuului hänen kasvuvuosiensa melkein jokapäiväiseen elämään eikä kukaan heistä urhoillut kertomuksillaan kokemuksistaan sotarintamalla.
Salon Seudun Sotaveteraanien muistelmista olen poiminut muutamien tuttavien sotahistoriaa:


1.Alarik Veikko Ragnar Tähkäpää.s.23.3.1928 Virolahti. 
Salo-Uskela-seurakunnan nuoriso-ohjaaja ja partiojohtaja.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seurakunnan työntekijöitä 60-70-luvun vaihteesta.
Veikko Tähkäpää takarivissä keskellä.

 Koiviston kirkonkylä

 Koiviston rautatieasema

 Koiviston kirkko ja tori

--Kasvoi Koiviston kauppalassa ja palveli jo 11-vuotiaana sotilaspoikalähettinä Talvisodassa.
Veikon isä oli viestiupseeri. 
Talvisodan päätteeksi perhe muutti evakkoon Hartolaan Hämeeseen ja sieltä Tenholaan (Tenala),mistä isä kävi töissä Dragsvikin varuskunnassa (silloin osa Hangon rannikkopatteristoa).
Veikko kävi umpiruotsinkielisen kunnan ainoata suomenkielistä koulua.
Jatkosodan puhjettua perhe muutti pois läheltä sotatoimialuetta,mistä mm. salonseutulaiset joukot olivat ajamassa venäläisiä pois Hankoniemeltä Bromarv-Tammisaari-akselilta.
Perhe muutti Siikaisiin Satakuntaan Porin lähelle uuteen evakkoon,mutta Veikko kinui isältään päästä palvelemaan vapaaehtoisena lähettipoikana armeijassa.
Väliaikana isän vastausta odotellessaan Veikko teki töitä tamperelaisessa ruotsinkielisessä kirjapainossa,kunnes upseeri-isältä tuli kirje Hangon rintamalta,missä saksalaiset oliva nousseet maihin.
Suomalaiset joukot Hankoniemeltä siirrettiin Syväriin Itä-Karjalaan ja Veikko oli päässyt mukaan viestikomppanian lähetiksi Äänisjoen pohjoiskolkkaan lähelle Karhumäkeä.
Veikon matka rintamalle alkoi härkävaunussa Tammisaasresta,missä Meltolan parantola oli muutettu sotasairaalaksi.Matka Itä-Karjalaan rautateitse kulki Kontupohjan ja Kärppäselän kautta.
Palveltuaan jonkin aikaa rintamalla joukko-osastoihin tuli Marskilta käsky kotiuttaa kaikki alle 16-vuotiaat sotilaspojat,jolloin Karjalaa alettiin myös jälleenrakentamaan.
Veikon perhe palasi Koiviston kauppalaan,missä Veikko sai seurata läheltä myöhemmin venäläisten suurta panssarihyökkäystä.
Sodan päätteeksi perhe taas joutui evakkoon.
Veikkoa pyydettiin jopa jatkokoulutukseen upseerikouluun,mutta päätyi urheilijanuorukaisena Vierumäen urheiluopistoon.
Jussi tunsi Veikon miellyttävänä seurakunnan nuoriso-ohjaajana sekä partiojohtajana.
Veikko ja hänen Jukka-poikansa joutuivat 60-luvun alussa ikävään autokolariin,jolloin kummatkin loukkaantuivat pahasti.
Tähkäpäiden Commer-ikkunapakettiauto tuhoutui täydellisesti Valtatie I:dellä Paimiossa.
Jukasta tuli myöhemmin kiihkeä skootterifäni,vaikka Veikko-isä ei enää koskaan astunut autonratin taakse.
Jukalle Jussi myi Saudiin mennessään 1956-mallisen Lambrettansa.Jussi oli ollut pihkassa Tähkäpäiden vanhimpaan Hanna-tyttöön.
Tähkäpään Helmi eli äiti oli mitä mukavin naisihminen koko seurakunnassa. 






2.Kauko Venho,ylikersantti.s.18.7.1917 Suomusjärvi.
Siviiliammatti vaatturi.

 Sielä jossain.
Kauko Venhon kokoelmista

 Äänislinna

Kauko Venho palveli KTR 1:ssä tykinjohtajana Talvisodan aikana Summassa kannaksella.
Hän kertoi erään sotasalaisuuden,että heille hevoskuljetuksella juonnettiin amerikkalaisia ammuksia jostain salaisesta lähteestä. Yleensä oletettiin ammusten olleen saksalaista materiaaliapua.
Jatkosodan Kauko Venho palveli samoin KTR 1:ssä ensimmäiseksi Hangon rintamalla ja lopun sotaa  Äänisjärvellä,Suomussalmella,Kivennavalla,Taapermäellä,Leipäsuolla,Muolaanjärvellä,Kattilaojalla,Lyykkylässä ja Talissa.
Ilmeisesti Kauko Venho taisteli melko läheisessä tuntumassa  kenttätykistön sotilaspastori Lukkarisen kanssa Kivennavalla (JR 11).
Kersantti Kauko Venhon sota päättyi Kemiin Lapinsodassa,josta lopulta lomautettiin.


Pappilan Jussi muistaa vaatturi Venhon jo 50-luvulta naapurissa sijainneen Lammervon housutehtaan vastaavana vaatturimestarina.
Jussista Venhon setä oli aina kiireinen ja vikkelä kaljupäinen mies,jonka kaulassa roikkui kuin arvomerkkinä keltainen mittanauha.Venhon pojista Jussi tunsi Pasin ,joka oli isosiskon Tiitin ikäluokkaa sekä Karin,joka oli samanikäinen kuin papinpoika.
Karista tuli lääkäri.
Salossa vaikutti muutakin Venho-sukua.
Annankadulla Saloran radiotehtaan vastapäätä lähempän Työväentalon kulmaa oli 50-60-luvuilla Venhon autoliike,mikä edusti tsekkiläistä Skodaa sekä Jawa-moottoripyöriä. Liike aloitti ensiksi Vilhonkadun ja Asemakadun kulman puutalossa,minkä paikalla nykyään on ollut kahvila 70-luvulta asti uudessa liikerakennuksessa.Venhon autoliikkeen paikalle muutti Veho myymään mersuja salolaisille.
N.(Niilo)Venho valmisti 30-luvulla ARA-merkkistä polkupyörää.
Kauko Venho vielä 1990-luvulla saakka piti vaatturin verstasta Lydmanin leipomon yläkerrassa Turuntiellä. 

Skoda 1200 eli ns. Lahnaskoda
Juhart 2011

3.Osmo Erkki Hinkka,s.11.11.1918,Halikko.Viestiupseeri
Pankinjohtaja Salon Seudun Osuuspankissa.


1939 Porin rykmentin viestikomppania Turku ja RaUk.
Talvisodassa vanhemmassa ikäluokassa T-JR2,mikä sai uuden nimen JR62.
Osmo Hinkka kävi talvisotansa alun Itä-Karjalassa Taipaleenjoen kannaksella,Pyhäjärvellä ja Hassinmäellä ns."posliinipataljoonassa"
Posliinilla ilmeisesti tarkoitettiin tuoreita varusmiehiä.
13.2. 1940 Länsi-kannas Myllypellon asema.
17.2.1940 Tammisuo--hiihto Kämärään.
14.3.1940. ns. surumarssi Kouvolaan
RUK Niinisalossa.
Kiihtelysvaara Joensuun lähellä 11/8 Prikaatin viestijoukkueen johtajana.
Kotiutus marraskuussa 1940.
Jatkosota:
16.6.1941 Halikossa perustettiin KJR34.
Matka Hangon rintamalle,missä Hinkka palveli viestiupseerina kesäkuun ns. Hangon lohkolla.
Kesäkuussa siirto Aunukseen ja komennus Petroskoin 15. Prikaatin esikuntaan.
KJR34 liitettiin 15.prikaatiin ja nimettiin III/15.Pr.:ksi
Syksy 1941:
Itä-Karjala..Värtsilä-Käsnäselkä-Saarimäki-Torasjärvi-Syväri-Vaasenin kylä-Valdmon kylä ja Podporosin valtaus.
Joulukuussa 1941 KJR34 taisteli Pitkäjärven lohkolla ja Syvärin kauppalassa. 

Karilahden venäläistä sotasaalista  kesä-heinäkuussa 1941

Lapinsota:
Oulu-Tuira (Pikku-Berliini)
Kemi-Rovaniemi eli samoja reittejä kuin Jussin isä sotapyörällään.
Paluu Saloon siviiliin 11.11.1944 26-vuotissyntymäpäivänään .
Osmo Hinkka oli ennen sotaa harjoitellut konepajoissa,mutta siirtyi pankkialalle silloiseen Salon Seudun Osuuskassaan.
Hinkan poika oli Jussin luokkakaveri 1960-luvun puoliväliin saakka Salon Yhteiskoulussa..
Erittäin hiljainen poika,kuten isänsäkin.
Osmo E.Hinkka on kirjoittanut Hajalan Osuuspankin historiasta,Hajalan Hakaniskojen historiat 1932-72 ja 1972-82.

Uskelan pienkassasta Salon Seudun suurpankiksi 1928-2000

4. Reino Halkilahti s.6.8.1915 Uskela.Agronomi Helsingin Yliopistosta


10.10.1939 tykistöpatteriston kokoontuminen Salon Yhteiskoululle ja liikekannallepano Turussa Kerttulin koululla.
Mobilisointi junaan Turussa Kupittaan asemalla.
Junassa 3 tykkipatteria sekä esikuntapatteri suuntana Toijala ja Riihimäki.
Asemiin Kattilaojalla.
6. patteri ja esikuntapatteri koostui salolaisista,perniöläisitä ja särkisalolaisista,yhteensä 770 miestä,komentajanaan tykistösuojelukuntien aluepäällikkö Arvo Kervinen.(Psto muuttui 11/KTR5:deksi.
Pakkasta -45-astetta patterin taistellessa Muolaanjärvi-Summa-lohkolla osana JR14:ä.
Patteri päätyi Ihantalan kautta Viipuriin jäämällä asemiin Kuninkaanmäelle.

 Suomalainen Viipuri 30-luvulla

Venäläinen Viipuri kesällä 1940

                            Besättningen i Viborg (tanskalainen filmi)
                           Tanskalaisilla oli oma Viborgin valtauksensa..silloin saksalaisten.




13.3.1940.Välirauha.
Jatkosota:
Viestiupseerina II/KTR 8:ssä,mikä koostui perniöläisistä,särkisalolaisista ja Karjalan pojista.
Hangon lohkolla kovia taisteluita 4/KTR8:ssa venäläisiä vastaan.
Siirto kuukauden perästä kannakselle Laatokan rantaan ja Säntämän yli Syvärille.
Salon silloinen ja myöhemminkin tunnettu kuuluisuus Mannerin Mikke kunnostautui elintarvikkeiden evakuoimisessa venäläisten jättämästä ruokavarastosta.Muut saaliin jakajat olivat jättäneet sivuun pahanhajuiset "kuulalaakeripeltipurkit",minkä Mikke totesi kaviaariksi.
Hän lähetti marsalkka Mannerheimille,tunnetulle kulinaristille ne Mikkeliin ja sai palkaksi kahden viikon kotiloman Saloon.
Mikke oli 50-70-luvulla Salon kauppalan/kaupungin kuuluisin romunkerääjä,jonka romuttamon omistaja Eklund pani vielä vaa'alle lähtiessään,koska Miken taskunvuoriin oli vahingossa voinut jäädä jalometallia.
--Reino Halkilahti palveli v.1942 KTR8:n viestiupseerina,osallistumalla viimeisiin Viipurin taisteluihin 1944.
Kapteeniksi hänet ylennettiin 1943.
Agronomiksi hän valmistui v.1945 erikoisaineenaan kotieläinoppi.
V.1951 hän ryhtyi hoitamaan maanviljelijänä Kankareen tilaa.
Hän kuului Salon Seudun Osuuskaupan hallintoneuvostoon ja johtokuntaan,Salon Seudun Sanomien johtokuntaan,Salon Sokeritehtaan johtokuntaan,Salon Seudun osuusmeijerin,myöhemmin vuodesta 1971 Maito-Auran johtokuntaan puheenjohtajana 1959-1972.
Vuodesta 1966 hän palveli Valion hallintoneuvoston puheenjohtajana.
Reino Halkilahti kuoli 16.12.2004.


Pappilan Jussi muistaa hyvin isokokoisen res.majurin ja agronomi Reino Halkilahden,joka isärovastin kanssa istui kaupungin valtuustossa.
Halkilahdilla oli iso Kankareen tila kunnalliskodin (vanhainkoti) lähistöllä.
Jos muisti ei petä pahemmin,niin Halkilahden Markku oli Jussin luokalla lukiossa 60-luvun puolivälin kieppeillä.

Kankareen kartano aivan nuolen osoittaman Hakastaron muinaislinnan yläpuolella.

Jatkuu....

Korppioppilas.Saaresta toiseen.Suomikirja

Isosaari pohjoisesta katsottuna

"Island hopping (saaresta toiseen hyppely)"
Amerikkalaisten sotahistorijoitsijoiden sanonta Japanin keisarillisen armeijan
strategiasta kaakkois-Aasian saarien valloituksesta II maailmansodan aikana.

"Souetaan suareen!"
Isärovastin savonranskankielinen  mietelmä.

Rannikkotykistön reservialiupseerikoulu sijaitsi Helsingin edustalla Isosaaressa.
Vasemmalla yhteysveneestä katsottuna mantereen puolella sijaitsi Santahamina ja etelässä vanha Viapori eli Suomenlinna,mistä rannikkotykistön rautavene vei Jussin Isosaareen tammikuun alussa 1968.
Tuliko tästä saaresta aliupseerioppilaalle Alcatraz vaiko Zacharias Topeliuksen Välskärien kertomusten Mustan Jaanan saari,oli vain ajan kysymys?
Jussi oli saapunut edellispäivänä Helsingin kauppatorin rantaan,mistä Suomenlinnan lautta vei hänet Helsingin kuuluisammalle sotilaslinnakeluodolle.
Hän oli joutunut yöpymään saaren esikuntakomppanian yhdessä vanhassa tsaarinaikaisessa kivikasarmissa,mikä oli synkän pimeä ja kostea keskellä jäätävää tammikuuta.
Sveaborgin eli Viaporin kasarmit löivät laudalta rappiossaan ja hoitamattomuudessaan kaukaisen Örön luodon tsaarinaikaiset ja tuulenpieksemät puukasarmitkin.
Jussista tuntui saaren rakennusten rappiotilan vastaavan läpikulkukäyntiään myöhemmin v.1972 valloitetussa Viipurissa, kauppaoppilaitoksen yo-luokan ekskursiolla Leningradiin.

(Jussin muisti on hiukan hapertunut tänään v.2011 siitä vietiinkö hänet Suomelinnan rannasta Y4-yhteysveneellä vaiko Pukkio-luokan Porkkalalla Isosaareen,)
Onneksi ei kuljetettu vanhalla ja kapean kiikkerällä Augustin Ehrensvärdillä,mikä oli palvellut tsaarin laivastossa miinanraivaajana jo vuodesta 1915 asti..
Sen hän oli nähnyt kauppatorin rannassa astuttuaan Suomenlinnan lauttaan.

Augustin Ehrensvärd v.1947 miinanraivaajana

 Suomenlinna-lautta

Myöhemmin talvella au-oppilaana Jussi joutui kovassa kuumeessa kävelemään Isosaaren kassulta paksua jäätä pitkin jäänsärkijän avaamalle reitille odottavaan Porkkalaan,joka vei hänet muutaman kapiaisen kanssa Santahaminaan. Sieltä hän pääsi armeijan venäläisen ja kylmän Gaz-jeepin takalaatikossa Helsingin kauppatorille,minkä kaijalta hän raahautui kuumeessa Suomelinnan lautalle.
Suomenlinnan lauttalaiturilta hän viimeisillä voimillaan raahautui Tilkkaan,missä au-oppilas joutui houriskelemaan vanhassa putkivuoteessa pari viikkoa aasialaisessa flunssassa.
Sotilassairaala muistutti valkoisin ja lohjennein emaloiduin putkivuotein ja ja ämmän näköisin "sisar hento valkoisin" 1920-luvun lasareetilta .

                                    Valkea sisar.Georg Malmsten 1935

Isosaaren kasarmirakennus oli tullut poikkeavana yllätyksenä kylmää merituulta sisään päästäviin ja lämpöä ulos falskaaviin Örön puukasarmeihin tottuneelle tykkimiehelle. Isosaaren kasarmirakennus oli v.1958 valmistettu betonirunkoinen ja tyyliltään sen ajan uusien koulujen tapainen rapattu, kolmikerroksinen rakennus..
Alakerrassa olivat opetustilat sekä ylemmissä kerroksissa oppilastuvat.
Silti aliupsseerikoulun varusmieskouluttajat eli santsarit muistuttivat pussihousuissaan ja rähinäremmeissään sotilasfarssifilmien 30-luvun alikersantteja ja kersantteja,joidenka traditiona oli santsata eli kohdella oppilaita maailman matalimpina olioina. Nykymaailmassa pantaisiin linnaan sellaisesta ihmisoikeuksien loukkaamisesta.
Pahin ja veemäisin santsari oli turkulaissyntyinen (2.5.1947) varusmieskersantti Matti Viironen,joka myöhemmin ollaan tunnettu näyttelijänäkin TV:ssä Pikkukakkosesta Häräntappoaseeseen.
Ilmeisesti santsarina tarvittiin näyttelijän taitoja.
Silloin Jussi ja muut au-oppilat katsoivat kersantti Viirosen olleen luihin ja ytimiin asti maailman veemäisin varusmiesalipupseeri,jolle tulevaisuus aukeaisi vain armeijan sisässä.
Väärin arvattu!

Matti Viironen...viiro

Jos uskoo,että kaikki Suomi-Filmin sotilasfarssien kantapeikot ja santsarit ovat vain fantasian tuotteita,niin RaUk:issa ja muissa joukko-osastoissa nämä karikatyyrit olivat suoraan reaalielämän tuotteita .
Rähinäremmejä rintaansa paukuttelevat santsarikessut olivat käytökseltään pahempia kuin sotapoliisit katuratsioissaan.
Ilmeisesti niiden ankea lapsuus ja vähäiset puulelut antoivat mahdollisuuden kostaa elämänsä kaltoin kohtelusta nuoremmille ikäluokille.
Samanlaisella santsaustyylillä koulusta valmistuvat ryhmänjohtajat äkseerasivat uusia alokkaita yksiköissään, jolloin traditio siirtyi yhdeltä ikäluokalta toiselle.
Diktatuurista perinnettä oltiin pidetty jo itsenäisen Suomen puolustusvoimien syntyajoista ja varmaan aiemmin  ihan Suomen sodasta lähtien 1808-09.
Santsareiden suosiota sai myös ostettua alistautumalle näiden 

sotilaspalvelijaksi.
Niin syvälle Jussi ei koskaan alentanut itseään.
Armeijassahan kysyttiin kuinka pitkä on sotamiehen ja aliupseerin ero.
Vastaus: kielen pituus upseerin pussihousun perästä
Armeija ei halunnut muuttua....eivät aliupseerit eivätkä sotilaatkaan.
Papinpoika lauleskelikin vapaillaan Pasi Kauniston "Koskaan et muuttua saa"-iskelmää omalla "Joutukaa sielut"-virsisanoituksellaan inttiä irvailemalla:
"Joutukaa sielut..on aikamme kallis...mut koskaan et muuttua saa.
Jeesus ei syntisen sortua sallis..mut koskaan et muuttua saa.
Olet sellainen vaan,jotta taas uudestaan..oman nuoruutein takaisin saan..." 

                                  Koskaan et muuttua saa.Pasi Kaunisto



Vuoden 1968 kevättalvi oli runsasluminen,mutta lumen alkaessa sulamaan koulussa päätettiin vielä kurssilaisten fyysiseksi kohentamiseksi pitää oikeat suksisulkeiset.
Koko oppilaskunta oltiin koottu saaren eteläpuoliselle jäälle muotoon komennettavaksi.Rannalla seisoivat putket vaakatasoon laskettuina sota-aikaiset saksalaiset 88mm Itko-tykit todistamassa au-oppilaiden vetisiä suksisulkeisia.
Jään päällä oli vettä jo viitisen senttiä. Yhdellä täyskäännöskomennuksella koko koulu makasi rähmällään hyisessä jäävedessä valkoiset maastopuvut läpimärkinä, suksen ja porkkaan säpäleiden koristaessa jääsohjoa.
Taisteluharjoituksia pidettiin saaren mäntymetsässä ja yhden TsT-harjoituksen päätteeksi koulun johtajaeversti halusi pitää oman katselmuksena.
Koulun oppilaat seisoivat muodossa paraatikentällä aseineen koulutusluutnantin huutaessa jalalle vie-komennuksen everstille, ilmoittaakseen yksikön vahvuuden ja valmiuden.
Kaikkien viedessä ryhmäaseensa jalkojensa juureen opetetuin robottimaisin aseottein,Jussi kuuli vieressään pikakiväärin papatusta.
Vieruskaveri oli pistänyt Lahti-Saloranta-pikakiväärinsä maahan käskystä,puupääammusten lentäessä sarjana  "patiraiskaajan" läpi ilmaan.
Papatus kuulosti Zetor 25-traktorin pakoputkesta tulleelta.
Vieruskaverin pidettyä piipun "patiraiskaajan" päästä kiinni, ammukset olivat vieneet tältä kolme sormea,jotka roikkuivat verisinä nahkaremmeleinä.
Oppilas itse ei sitä aluksi tajunnut,mutta vierestä alkoi kaatua miestä ketoon veren näkemisestä.
Lopulta tämäkin pyörtyi.
Siihen loppui yhden oppilaan aliupseerikoulutus eli Helsingin Tilkan kautta siviiliin.

Tykkikoulutustakin oltiin saatu jonkin verran saksalaisilla 88-millisillä Itko-ilmatorjuntatykeillä.
Tykeillä ei kyllä aluksi ammuttu,vaan niitä asennettiin porukalla pyöriltä haarukkajaloille ampuma-asemiin ja takaisin armeijan asekäsittelyn järeämpänä pura-ja kokoa-menetelmänä.
Tykinkaato oli santsareista oppilaille eräs simputuskeino päiväpalveluiden eräänä fyysisenä rangaistusmuotona
Asemokoulutustakin saatiin linnakkeen betonibunkkerissa,vaikkakin Jussin uneliaalla ja hajanaisella matikkapäällä opit menivät osittain ohi korvien kuin myöhemmin alikersantti Tarkkasen suorasuunta-ammunnat Russarön linnakkeella.
Tarkkasen Pena pärjäsi matikan approbaturillaan Jussia paremmin asemokoulutuksessa.
Jussi kunnostautuikin paremmin tykkiharjoituksissa oikeassa tykkimontussa, katsoessaan sopeutuvan paremmin  käytännölliselle pyssyalalalle, aina kiinostuneena kaikkiin mekaanisiin vempeleisiin.
88 Itk 36 RMB- ilmatorjuntatykeillä myös tehtiin harjoitusammuntoja merelle.
Tykin kantomatka ylitti kymmeneen kilometriin asti jopa suorasuuntauksella.
Vaikka ammunnoista oltiin ilmoitettu radiossa merenkulkijoille,niin uppiniskainen merenkulkijakansa ajeli sillitroolaleillaan keskellä ampumasektoria.
Yleisradion uutisten lukijan kreivi Creutzin ilmoitukset merenkulkijoille eivät ilmeisesti olleet saaneet laajempaa kuulijakuntaa...
Sanotaankin,että oikeilla merimiehillä on laineet päässä sekä vettä polvessa...

88 Itk 37 RMB, 8.8 cm Flak 18 eli  Flugabwehrkanone 37.8.8.
Itko suomeksi

                                  Säätiedotus 12.7.1960.Kreivi Creutz

Harjoitusammunnoissa tykkimontulla siitä Itkon lukkoperän oliivinvihreästä maalipinnasta alkoi lohjeta paloja, ja hilseilevän maalin alta paljastui svastikaa jaloissa kantava kotkankuva.
Tykit joko olivat Kolmannen Valtakunnan Suomelle antamaa aseapua jatkosodasta tai suomalaisten joukkojen venäläisiltä evakuoituja aseita,joita iivanat olivat evakuoineet saksalaisilta Stalingradin taisteluista tai Leningradin saartomotista.
Jussin mieleen tuli näistä ammunnoista saksalaisilla tykeillä,miten historia tulisi toistamaan itseään
Hänen päähänsä tuli kuvavälähdyksiä näkemästään television brittiläisestä BBC:n WWII-ohjelmasta,missä suomalainen SS-Viking-pataljoonan kenttätykkipatteri ammuskeli Ukrainan tasangoilla samanmerkkisillä tykeillä.
Au-oppilas ei tuntenut silloin syvääkään myötätuntoa Viking-pataljoonaa kohtaan,vaikka myöhemmin ajateltuna nämäkin kaverit samanikäisinä kuin Jussi värväytyivät enimmäkseen seikkailunhalusta SS-joukkoihin.
Historia vain oudolla tavalla Jussin nokan edessä näytti likaista takapuoltaan yhden tykin lukon maalipinnan alta.
Osa Saksaan lähteneistä porukasta oli AKS-läisiä fanaatikkoja,mutta suurin osa pelkkiä puoluekannoista sen kummemmin välittäneitä pojankloppeja.
Marsalkka Mannerheim myöhemmin jatkosodassa kieltäytyi lähettämästä Saksaan toista suomalaista Viking-pataljoonatäydennystä.
Kotikaupungin kulmapubissa rähjäsi eräs punatukkainen entinen SS-Viking-pataljoonalainen 60-luvun loppupuolella saksalaisella rintaansa rummutuksella .
Silloin kukaan ei ottanut miestä vakavasti ja yleensä hänet laskettiin maanpetturiksi sekä Neuvostoliiton viholliseksi,etenkin kun kapakan karvalakkipuoli koostui vasemmalle nuokkuvista duunareista ja tulipuheisista taistolaisista samettijakkuopiskelijoista.

                                    BBC World War II .1941.Man of Steel..Stalin

Reservinviikinki yleensä häipyikin naurun saattelemana karvalakkipuolelta kapakan kabinettiin samanhenkisten pöytiin.
Raukkikin tuli päättymään aikoinaan.
Kuten aiemmin olin maininnut au-oppilaan meri- ja maamatkasta Santahaminan kautta Suomenlinnan sotilassairaalaan eli Tilkkaan,voin yksityiskohtaisemmin selvittää muististani matkakertomustani:

--Jussin pitkästä Suomenlinnan Tilkassa makaamisesta aasialaisen kourissa,ballistiikan ja asemo-opin vajaakoulutuksesta au-oppilas sai palkinnoksi punalaattaansa yhden kultaisen kopraalin arvokulman.
Hänet ylennettiin korpiksi eli lintu-upseeriksi.
Se koko sairaalareissu Suomenlinnan Tilkkaan oli varsinainen farssi kulkuyhteyksien puutteesta.
Kovan pakkastalven ja paksun jääpeiton takia ei yksikään yhteysvene kulkenut Isosaaresta Suomenlinnaan.
Yhdysvene Porkkala vei hänet nopeasti umpeutuvaa meriväylää seilaamalla salmen yli Santahaminaan.
Sinä talvena jäänmurtajilla oli työtä vuorotta.
"Santiksesta" hän sai kyydin nitisevän,paukkuvan ja lämmityslaitteettoman neukku-Gaz-maastoauton takaistuimella Helsingin kauppatorille,mistä Suomenlinna-lautta vei hänet Viaporiin .
Armeijan autoissa lämmityslaitteet olivat luksuskamaa ja tarkoitettu vain kenraalikunnalle.
Pakkasta silloin oli lähes -30-astetta..
Ei silloin potilaalle tarjottu mitään erikoiskuljetusta,ei ambulanssia eikä helikopteria,kuten nykyään.Varusmiesaikanaan 

1958 Sokoksen joulupukkikopteri
laskeutumassa Salossa

Jussi ei ollut nähnyt yhtään armeijanvihreää ambulanssia puhumattakaan ilmavoimien taikka rannikkovartioston pelastukopteria. Örön linnakesaarella sai itse kävellä lääkintäkersantin vastaanotolle ja jos sattui olemaan liikuntakyvytön,niin Töpinän eli huollon hevoskärryillä potilas pääsi tutkittavaksi
Ensimmäisen kerran hän oli nähnyt ilmielävän helikopterin joulupukin koneena vuoden 1958 joulunalusviikolla,Kopteri laskeutui silloin Turuntien  puoleiseen sillankulmaan kotikauppalassa.
Vispiläkoneen kumitassuissa mainostettiin SOKOS:ta.
Sillä juustokupuohjaamoisella Bell-kopterilla tuotiin joulupukkia näytteille pikkukauppalan räkänokille.  

Armeijan potilaskuljetuksissa katsottiin, että kun potilas pysyi vielä tolpillaan,niin tarjolla oli ilmainen armeijan kyyti senaikaisin sekalaisin kulkuvälinein.
Reipasta kävelyä ilman saattoa keskelle merta avoväylälle odottavaan yhteysalukseen sairaalamääräys manttelin taskussa ilmeisesti katsottiin armeijan lääkintämenetelmissä yhdeksi kuumen laskemiskeinoksi .
Suomenlinnan Tilkan putkisängyssä Jussi räki vihreitä flunssarämmäleitä parisen vikkoa lohjenneille maaliseinille.
Äitiruustinnakin sanoi aikoinaan kansanlääkitsijänä:
--Nuha lähtöö niistämällä ja yskä köhimällä iliman mittään linimenttejä!

Gaz-69

Aasialaisesta viruksesta parantuneena ja korpin natsat kultaisina punalaatoissa kiiltäen Jussi matkusti kesäkuun alussa tulevan ryhmänjohtajaporukan kanssa junalla Karjaalle ja sieltä moottoripätkäjunalla Hankoon.
Koko Isosaaren asemokoulutus tuntui myöhemmin olleen pelkkää ajanhukkaa,koska Jussin uudessa asemapaikassa Russarön linnakkeella Itkoilla ammuttaisiin vain suorasuuntauksella merellä hinattavaan maalilauttaan.
Siellä ei mittatikku-ja logaritmimiehillä ollut mitään virkaa.
Eikä saarelta löytynyt edes asemotorniakaan,vaan alituisesti merenkulkijoille vilkuttava majakka,minkä ylätasanteella ei uskaltanut edes nojata ruosteen syömään ja säiden piiskaamaan rautakaiteeseen pelossa,että putoaisi reilingin mukana alas kallioluodolle..
Jussilla muutenkin oli korkean paikan kammo,kuten Jimmy Stewartilla kalifornialaisessa kellotornissa Kim Novakia pelastaessaan vuoden 1958 Vertigo-filmissä.

Kim Novak ja James Stewart.Vertigo 1958

Yksikään RaUK:sta reserviupseerikouluun päässyt salmiakkikauluksinen upseerikokelas saanut samanlaista hands-on- tykkikoulutusta kuin Jussin au-ikäluokka.
Russaröönkin niitä upseerikokelaita ja entisiä Jussin ylioppilaskavereita tuli rähinäremmejään paukuttelemaan ja seuraamaan takaviistosta pois tykkimontuista suorasuunta-ammuntoja Suomenlahdelle.Niinistön Saulikin kuului tähän porukkaan ..
Jussi sattui olemaan silloin tykinjohtajana itkoilla ja jokaisella tykinpaukauksella upseerioppilaat pakenivat rantapusikkoon trotyylipilvessä.
Jussin Russarön savolainen tykkivääpeli Voutilainen kehaisikin nuhaisille tykkimiehille,että tykkikoulutus oli flunssaisille varusmiehille paras nuhalääke,kun joka paukauksella räkä lentää rinnuksille.
Hoitoon ei tarvita mitään lääkintäkersantin aspiriineja eikä C-vitamiinitabletteja

Moottorijuna
Juhart 2004

Korppi.Suomikirja.

 Russarön majakka

Korppi---corvus corax:
Munii  puissa. Pidetään yleisesti tuholaisena ja tavataan harvoin maaseudulla.
Korppeja on tuhottu aseilla sekä myrkyillä. Se syö kaatopaikoilta sekä toisten lintujen munia että pikkulintuja.
Käännös Lexicon Universal Encyclopediasta

"Rakastin minäkin hiukan Josephinea..."
Korpraali Napoleon Bonaparte St.Helenan saarelta.


 Valaloman suntispöksyt
----------------------------------------

Jos Jussia oltiin pienestä asti peloteltu Taivaan ja Koivulan Herran rankaisulta,niin armeija iski syvälle tajuun
kaikkialla valvovasta armeijan herrasta,joka voi astua jostain tyhjästä sotilaan eteen sekä palveluksessa että siviilissä kysymään miksi sotamies ei tervehdi.
Patterin kasarmin käytävällä ja paraatikentän yli käveleviä jäykkäkätisiä alokkaita hiihteli valmiina tekemään saluuttia joko kantojaan kopsauttelemalla tai vetämällä lippaan korkeampiarvoisen aliupseerin taikka upseerin ohittaessaan.
Upseereita Örön linnakkeella ei usein näkynyt patterin komentajan asuessa mantereella 
Korkein aliupseeri oli patterin vääpeli,joka ylennettiin ylivääpeliksi alokasajan päätyttyä.
Tämä kyllä oli saarella mitä lupsakkain aliupseeri ja kun mentiin arvoasteikossa alas varusmiesalikersantteihin ja korpraaleihin,niin tärkeilyssä ja oman arvon tietoisuudessa ei ollut rajoja.
Lintu-upseerit eli korpit arvoasteikon pohjassa olivat pahimpia komentajia ja jos alokas ei sattunut tervehtimään korppia ohikulkiessaan,niin tapaaminen sekä saluteeraaminen voitiin käskeä toistamaan useaan kertaan,että se tapahtuisi ohjesäännän mukaisesti.
Näin moni korpraali.joka siviilissä sattui olemaan sorvari,hitsari tai muu suorittavan työn tekijä sai elämänsä ainoana mahdollisuutena kusettaa jotain Jussin kaltaista ylioppilasta,joka mahdollisesti sattuisi lukeneempana tulemaan tämän esimieheksi tai joksikin korkeamman oppiarvon saaneeksi "herraksi".
Luokkarajat 60-luvulla istuivat syvässä.

Korpraali 20-luvulla

Jalkaväen korpraali

Alokkaiden suoritettua valansa, palkkioksi patterin vääpeli myönsi nuoremmalle ikäluokalle viikon pituisen valaloman..
Jussi istuessaan mantelissaan, karvalakissaan ja ostamissaan punaraitaisissa upseerin pussihousuissa Pukkion matkustamossa muiden lomalaisten kanssa muisteli kuinka partiolaisena Riitusjärven partioleirien nuotioilloissa isäpastori laulatti henkisesti poissaolevia kolkkapoikia Valan säkeellä.." Kuullos pyhä vala,kallis Suomenmaa....suuaaa suojelemme,veeerin vaarjelemme...ooollos huoletoon,pooikas valveil ooon.."
Partiojohtajaisän korviin ei onneksi kuulunut Jussin hyräilemää versiota...."Kuullos pyhä kala..kallis silakka..!.
Kasnäsiin seilaavassa yhteysvene-Pukkiossa kaikki tuoreet tykkimiehet nukkuivat kovasta alokaskoulutusrääkistä.
Ei se valan suoritus niin juhlalliselta tuntunut nuorista sotaa käymättömistä pojista sotilaskotikahvitteluin kuin vanhempi sodankäynyt ikäpolvi olisi olettanut.
Vala katsottiin varusmiespalveluksen kanssa silloin samanlaiseksi itsestäänselvyydeksi kuin koulunkäynti..
Sitä ei kyselty eikä väitelty ja sotilaspalvelun välttäjiä löytyi harvoista.
Erään Jussi kyllä tunsi,joka sattumoisin oli yhteiskoulun rehtori Siitosen poika,joka uskonnollisista syistä valitsi kahden vuoden linnatuomion..
--Pijan vuaren päätteeks voira niit uurevuare valoiki vanno tinojen kans..
Elosen Maukka lomalaisena vielä lisäsi Pukkion kiinnittyessä Kasnäsin laituriin:
--Ei ne kännis tehry vala kute uurevuare vala mittä merkkaa,kum muist menee joka kerrall piänes tinas...
Tarkkasen Pena sanoi väliin Maukalle:
--Olekssää lyhkäse elämäs aikan nähny yhttää selvää päivää?
--Jos mää muista oikke niis sää ole ain huamenis fillarillas menos joko Alkon ettee taik site rannal pultsarie lua kinumaa ilmassii paukui..
Maukka vastasi pieniä rotankeltaisia hampaitaan irvistäen.
--Ei elämäs selvii henkis..eik toisten kenkis ku piänes kännis!
--Mikä oli toristettu!
--Ottaisiksää pruuttamestarin poik huika hyvä pontikkaa?
--Om muute Örön parast suaraa tallin pannust lirutettuu..! 

Kasnäsin Andelshandelin edessä jytkytti Pekka Laineen Kutter-Scania-bussi odottamassa lomalaisia.
Pukkiolla tullut Örön linnakkeen lähettitykkimies meni kaupan ovesta sisään patterin vääpelin rouvan ostoslista kädessään.
Jussi muisti lukeneensa jostain,että Pukkio oli rakennettu vuonna 1939 miinanraivaajaksi Pansion (1940) ja Porkkalan kanssa.Sodassa ja sodan jälkeen niitä käytettiin yhteysaluksina ja luovutettiin rannikkotykistön käyttöön.
(Vuonna 1982 Pukkio myytiin siviilikäyttöön ja palveli Olga- ja Nelli-nimisenä)

 Pukkio

 Pekka Laineen Kutter-Scania 1967-8

Kotiin saavuttuaan äiti ja siskot kuorossa naureskelivat Jussin uusia punaraitapussihousuja tervetuliaiseksi.
Jussi oli pyytänyt äitiä lähettämään snellmannin ( silloinen 50 mk) pöksyjen ostoon,saatuaan pihiltä rättikessulta vanhat lökäpöksyt,mitä kitulias sattumakessu ei suostunut millään pelillä vaihtamaan parempiin.
Eräältä miehistökorpraalilta hän oli ostanut oikeat marskin ratsastushousut,jotka istuivat jopa seistessäänkin.
Turha siinä oli selitellä naisväelle,jotka luulivat,että intissä kaikki varusteet olivat ilmaisia.
Varusteiden kuivaushuoneesta häneltä vaihdettiin salaa talvimanttelikin,jonkun pistettyä tilalle vihreän ja kamiinan kipinöiden rei'ittämän kapinanaikaisen ryssän manttelin.
Jussi valitti siitä ryhmänjohtajille,jotka saivat varkaan kiinni koko kasarmin tavaratarkastuksessa.
Pihistäjä oli eräs maalaisjuntti,jonka toinen silmä oli pysyvästi puoliksi viirussa kuin savikaupungin rantamiehellä Siimeksen Urholla pilsnerihuikan pyynnissä.

Toppari vasemmalla ja Siimeksen Urho oikealla
aamupilsnerin ravistuksessa.
Juhart sketsi 1985

Pihistäjä sai teostaan viikon ylimääräistä tupapalvelua ja lusikkahaarukkasysteemillä tonkia kasarmin jäisestä pihasta tupakantumppeja pakin kanteen.
Kerrankin armeijan pikaoikeus toimi!

Jussi oli vihoitellut päivän kotona pussihousupilkasta vastattuaan siskoille:
--Kummakun tääll kaupungis ja ihan pöksytehtaan nurkis ivataan yhren tykkimiehen pöksyist!
--Voisitte käyrä tual naapuris Lammervo housutukus kertomas tehttaan johtajal,ett tarjosis armeijall hyvii diagonaalipöksyi!
--Pussipöksyje torimyynnist ne Lammervo alkova rikastumma...ja setäkin ol soran aikan käyny ilmatteks valtijon pukutehttaal vaatturikurssin!
--Lammervon pöksyt o priimaluakkaa toren puhuaksen verrattun nykyssii rättimikolt saataviin lökäpöksyihi!

SA malli 36 sarkapuku

Pappilassa rovasti ja ruustinna olivat ylpeitä ainukaisen poikansa astumisesta rannikkotykistön RaUk:iin eli reservialipuseerikouluun Helsingin Isosaaressa.
Mielissä kai kyti,että pojasta leivottaisiin tykistön vänrikki kuten isästä aikoinaan.
Isä oltiin edellisvuonna 1966 saanut ylennyksen reserviluutnantiksi.
Vähämpä aanattiin pojan tulevasta upseeriurasta!
Eihän papisto osaa ennustaa edes Johanneksen ilmestyskirjasta.
Jussi alias Johannes ilmestyi ensimmäisen lomapäivänsä iltana kantapubiinsa armeijan sotisovassa ilman karvalakkia ja sotilasvyötä eli vastoin armeijan pukeutumismääräyksiä..
Silti hänellä oli pelko pusakassa pitikö saluteerata kulta-arvokulmaista portsaria kättä päähän vetämällä.
Jo linja-autoasemalla savikaupunkiin saapuessa hän oli vetänyt lippaan yhdelle poliisikonstaapelille sekä posteljoonille.
Armeijan järjestyssäännössä kun vaadittiin tervehtimään kaikkia kiiltävänappisia.
Posteljooni oli luvannut pistää turpaan vittuilusta.. 
Jussi oli iltamyöhällä pienessä sivulaitaisessa,ilmeisesti merimatkan keikutellessa pään tasapainoelimissä.
Sellaista merimiehet yleensä kokivat maalla.
Oliko tämä merimies sitten erimies?
Rantapyssyssä laivaston poikia kylläkin haukuttiin silleiksi...
Laivastoon Jussi oli jo kutsunnoissa halunnut,mutta määräsivät karinvartijaksi..

Merivoimien matruusi ja lotta

Jatkuu..

Myrskyluodon kaijalta.Suomikirja.

 Örö-kortti 30-luvulta.Toppeliniuksen maalaus

Myrskyluodon Maija.Säveltänyt Lasse Mårtensson 1975.

Örö kuului Kemiön saaristoon ja linnakesaarena se oli ulommaisin suurempi noin 1.5 kilometiä halkaisijaltaan oleva Itämeren saari.
Johdantokuvaksi panin videoklipin Myrskyluodon Maijasta.Anni Blomqvistin v. 1968 kirjoittamasta 3-osaisesta kirjasarjasta Matka Myrskyluodolla,Vägen till Stormkäret..Kirja sekä sen filmaus pohjautuu saaristolaiselämään Ahvenanmaan saaristossa sijaitsevan  Vårdon kunnan Väderskuretin saarella.
Örön saarella ei nähty Jussin muistamana kuin yksi avioitunut nainen,lääkintäylikersantin komea brunetti vaimo,jonka lastenlikaksi Jussi oli komennettu muutaman kerran.Patterin vääpeli oli myöskin naimisissa,mutta Jussi ei koskaan tavannut tämän rouvaa..
Keittiössä ja sotilaskodissa oli myös oma naiskuntansa.Muut linnakkeen aliupseerien naiset oltiin jätetty sananmukaisesti rannalle ruikuttamaan,kuten laulu merimiehen muijasta ja kalamiehen koirasta kertoo.
Saarella juoksenteli ja haukkui myös muutama koira,joita kapikessut käyttivät lintukoirina.
Saarilta löytyi paljon telkkiä ja alleja kanta-aliupseerin kenttämuonan lisukkeeksi ja pataan pantavaksi.
Russarön saarella myöhemmin savolainen vääpeli Voutilainen käytti Jussin tykkiryhmää harjoitusammunnoissa kolmetuumaisella Itko-tykillä telkkien lentoon peloittamiseksi lähiluodolta.
Voutilainen ensimmäisen harjoitupaukun lentäessä ilmaan nosti lintukiväärinsä silmilleen, tähdätessään ilmaan jysäyksestä ilmaan räpeltävää telkkälaumaa ja tokaisi:
--Ompahan perrkelleesti lihhoo ilimassa!

Merimiehen muija ja kalamiehen koira-potpurri
----------------------------------------------------------------------------------------------------
"Varjele Luoja ihmisen lasta merimiehen muijaksi joutumasta.
merimiehen muija ja kalamiehen koitra ne rannalla yhdessä ruikuttaa.
Minä vain katselin ikkunasta,että kylläpä Halli haukkui.
Hei katsoppas vaari tuota hauvaa...hau...hau...
mi ikkunassa haukahtelevi....
Metsästäjän koira se iloisena hyppii...
Palvelin minä kerran talonpojan vuoteni täyteen,
sain koiran palkakseni,koira oli hau,hau....
Koiravaljakko pienoinen tää,meidät onnehen kiidättää.
Riemuiten  haukkuvat karvaiset kumppanit hangella juostessaan...
On Moppe,On Tusse,on Ressu,on Tessu,ne juoksee riemuissaan.
On Musti,On Halli,on Peni sekä Fifi,
siipä häntä pystyssä vaan...."

Hännät olivat sananmukaisesti pystyssä myös alokkailla harmaiden sotilasvilttien alla.
Naisistahan jokainen alokas, tykkimies,korpraali ja alikersantti uneksi.
Koirista kai vähemmin.
Pitkän alokaskuukauden aikana jopa keittiön naiskokkimatruunat ja iäkkäät sotilaskotisisaret alkoivat näyttää kauniilta.
Russarön saarella myöhemmin vuoden 1968 kesänä Tsekkoslovakian kriisin aikana,jolloin kaikki lomat oltiin yleishälytyksestä peruutettu pariksi kuukaudeksi,sotilaskodin finninaamainen nuori sisarkin muuttui kauniiksi Myrskyluodon Maijaksi..
Varusmiehet jopa kilpailivat siitä,kuka saisi kallistettua sisaren ensimmäiseksi hevostallin heinäsuovaan.
Illalla hiljaisuuden alettua ryhmänjohtajat tulivat tarkastamaan alokastuvat,että valot oltiin sammutettu.
Tuvan ovella kukin ryhmänjohtaja lausui hyvänyön toivotuksensa peiton alla uneksiville alokkaille:
--Kihloissa ja naimisissa olevat.saavat pitää kätensä viltin alla.
--Poikamiehet viltin päällä!
--Tämä on käsky eikä neuvo!
--Hyvää yötä tupa!
Tuvista kuului yksiäänisesti:
--Hyvää yötä herra alikersantti!
Alikessujen käydessä keskiyöllä ryhmyrituvastaan tarkastamassa alokastupia,joka ikinen tupa musitutti telttamereltä keskisalot pystyssä. 

            Unikuva. Reijo Taipale.Säveltänyt Kullervo Linna


Pellit kiinni
--------------------------------------

Pönttöuunit

Palopäällikön poika Tarkkasen Pena punkkasi Jussin kanssa samassa tuvassa,muttei palojen sammuttajana halunnut vapaaehtoisesti hoitaa kipinämikon virkaa peltisen pönttöuunin lämmittämisessä.
Savikauppalassa kyllä ivailtiin aikoinaan,että vapaapalokunnalla on kaksi osastoa; sytytys- ja sammutusosastot.
Penalle laskeutui kipinämikon huki alikersantin käskystä.
Jokikisessä tuvassa talvella oli kylmä kuin tallissa,meriviiman vinkuessa ja tunkeutuessa oletettujen ja olemattomien tilkkien välistä sisään merenpuoliselta seinältä.
Aamuisin kaikki tupien ikkunat olivat umpijäässä.
Viisaammat ovat lausuneet,että viileässä uni tulee silmään paremmin kuin lämpimässä ja ilmeisesti armeija oli tässä uniasiassa ollut etäisviisas.
Jussi heräsi yöllä pieneen päänsärkyyn ja laskeutui paljain jaloin alapunkastaan tuvan kylmälle lankkulattialle.
Ilmassa haisi tutulta häältä.tai jos voidaan sanoa,jos hiilimonoksiidi haisee miltään,koska sitä kutsutaan hajuttomaksi kuolemaksi. Tuvissahan haisi yleensä tykkimies jalkahikineen ja pieruineen ja tällainen hajuyhdistelmä voisi peittää muut pienemmät hajunyanssit.
Jussihan aina aisti nokallaan.
Hän meni pönttöuunille koettelemaan käsillään  peltikylkeä,mikä tuntui haalealta.
Katsahtaessaan ylös uunin sivuun pellit näyttivät olevan kiinni ja ilmeisesti Pena kipinämikkona oli pannut pellit kiinni liian aikaisin.
--Täällon häkkää...kaikki kaverit ulos tuvast hetpaikall!!
Jussi huusi äkkiherätyksen tupalaisille.
Punkista kuului vain kuorsausta,kankkujen kääntelyä ja muutama kireä pieru.
Jussi huusi toisen hälytyksen juostessaan itse varpaisillaan kuin balettitanssija huurteisella lattialle ikkunalle.
--Te poja heräätte kuallein,jollette pia saa kusiluistimii jalkkas ja hiihttä ton käytäväll!
--Häkä anttaa kivuttoma kualeman,mutku te näytät oleva viäl henkis,nii kärssikäs päänsäryst sit uure toispualise elämä silmänavauksess!
Jussi rytki väkipakolla tuvan jäätynyttä ikkunaa auki,että laho ikkunan alaraami putosi alas lumeen.
Ikkunalaudan puupinta oli ravistelusta karhiutunut pystytikuiksi kuin härnätyn siilin selkä.
Kylmä merituuli puhalsi tuvan pian hengitettäväksi,mutta lopun aamuyöstä alokkaat saivat nukkua vilun tärinöissä yhden palopäällikön pojan typeryydestä.
Kukaan ei kylläkään kiitellyt Jussia hengenpelastuksesta,vaan vetivät vilttiä korviensa päälle.
Palopäällikön poika Pena ei edes ollut herännyt meteliin kuorsatessaan aamun kusiherätykseen asti.
Siinä taidettiin uhkailla yksimielisesti ilmaisella verinäytteellä Penan komeasta kyömynokastakin.
Jussin äitivääpelin opetus pönttöuunien peltien kiinnipanemisesta oli hitsautunut ikuisesti mieleen pappilan seitsemän uunin lämmityksestä:
--Muesta panna salin kakluunin pellit kiinni vasta silloen.kun sininen liekki on sammununna.
Rantojenkin miesten mielestä liekki lämmittää,mutta heidän tapauksessa puhuttiin denaturoidun spriin eli tenun juomisesta talvipakkasessa.

Beetlehemin terästä joulusanomana
------------------------------------------------------------

Obuhov 305/52 tykki eli 12-tuumainen rannikkotykki Kuivasaaressa.

Savolaisvääpeli Voutilainen järjesti aliupseerikouluun lähtijöille joulukuussa erillisreissun tutustumaan järeään 12-tuumaiseen rantapatteriin..Saarelta löytyi myös 6-tuumainen raskas patteri sekä 76-millinen kevyt IT-patteri.
Matka tehtiin tällä kertaa porukalle patterin Valmetin peräkärryn päällä.
Voutilainen näytti betonibunkkerissa vanhaa 12-tuumaista patteria,joka kasematteineen aikoinaan tarvitsi 33-päisen tykkimiesryhmän mm.juontamaan kartussit hissillä ylös tykkilukoille,lataamaan sekä ampumaan .
Vääpeli kehaisi vielä,että jokainen laukaus silloisissa markoissa (1967) maksaisi kuplavolkkarin hinnan (n.7000 Mk) ja jokaisessa laukaisusta tykinputkista irtoaisi 7 kilogrammaa terästä.
Vaikka 12-tuumaista patteria kutsuttiin Obuhov-patteriksi vääpeli huomautti,että putket oltiin valmistettu Bethlehem Steel Companyn tehtailla Amerikan Pennsylvaniassa.Putkissa lukikin stenslattuna Bethlehem Steel Co.Pa.USA..Yhden tykinputken laukaisumäärä oli siten rajoitettua ja linnakkeelle oltiin aikoinaan varattu varaputkia kuluneiden vaihtamiseksi.Kerran eräässä putkilastin purkaamisessa Örön laiturilla oli kymmenittäin tykinputkia rullannut reilingin yli merenpohjaan,jonne ne olivat jääneet ikuisesti, kannattamattomina edes nostaa toimenpiteiden kalleudesta ylös.

Ns. Pietari Suuren merilinnoitukset,mihin Örökin laskettiin saivat vuonna 1906 uudet 12-tuumaiset järeät tykit,jotka toimitettiin Venäjältä Obuhovin terästehtailta yhteistyössä englantilaisen Vickers-tehtaan kanssa.
1910-luvulla Venäjän rakennettua pääkaupunkinsa Pietarin suojaksi Suomenlahdelle linnoitusketjun,venäläiset pakkolunastivat Örön saaren  Rosalan ja Bölen kyläläisiltä,jotka eivät saaneet ruplaakaan korvausta menetetyistä laidunmaistaan.
Vasta Suomen itsenäistyttyä v.1917 jas otilastoiminnan jatkuessa saarella,valtio maksoi saaristolaisille korvauksen maan arvon mukaan.
V.1916 Örön mukulakivitiet teetettiin kiinalaisella vankityövoimalla,joka oltiin tuotu elokuussa Venäjältä aluksi Helsingin seudulle linnoitustöihin.
Vankien kokonaismäärä oli ollut aluksi 2100. Suurin osa kiinalaisvangeista oli ns.hunghuuseja,kotoisin Amurinmaalta sekä Mantsuriasta.Pääasiassa vangit olivat seikkailevia kulkureita ja rosvoja.
Vankeja käytettiin mm.linnakkeen parinkymmenen hirsirunkoisen ja lautaverhotun miehistö- ja talousrakennusten rakennustöissä,teiden mukulakivityksissä sekä kapearaiteisen rautatien valmistuksessa.
Rautatietä käytettiin tykkipatterin ammusten juontamisessa sekä huollossa. Saaren etelä-ja pohjoiskärkeä yhdistävää tietä kutsuttiin Pitkäksi Ikäväksi.
Sen keskiosasta koilliseen keskeiselle kasarmialueelle johtavaa tietö kutsuttiin Lyhyeksi Ikäväksi.

Örön kasarmialuetta

Örön viimaista rantaa

Örö-nimi ruotsiksi merkitsee sorasaarta ja se lasketaan Salpausselkä II:sen etäisimmäksi soraharjun jatkeeksi.
Sata vuotta ennen kiinalaisvankeja saarelle oli myös haudattu Ruotsin Itämeren laivaston sotilaita,jotka kaatuivat taikka kuolivat Suomen sodassa 1808-09. Osa kuoli keripukkiin ja osa taisteluissa kuten Lövön kahakassa.
Örö toimi silloin Ruotsin laivastotukikohtana.

Örötä ja Bengtskärin majakkasaarta on yhdistänyt monta tekijää ja tapausta.
10 kilometriä Bengtskäriä luoteeseen sijaitsevalla Örön linnakkeella oli tärkeä osa Bengtskärin taistelussa 26-27.7.1941.
Jatkosodan alussa kesäkuussa 1941 Örön linnake osallistui Hangon rintaman taisteluihin.
Hankoniemelle ammuttiin järeällä patterilla häirintätultä.
Vääpeli Voutilainen kertoi,että Örön 12-tuumainen järeä patteri ampui myös Russaröön maalinaan linnakkeen kasarmi.
Ammuntamatkaa oli  42 kilometriä. ja osumaharhaa oli vain kymmenisen metriä,venäläisten käyttämän sotilaskodin tuhottua iskusta.
Bengtskärin taisteluun liittyen Örön järeät ja raskaat patterit ampuivat venäläisten maihinnousussa majakan puolustajille.
Suomalaisia lisäjoukkoja samoin lähetettiin venekuljetuksilla apuun Öröstä majakkasaarelle.
Bengtskärissä kaatuneet venäläiset haudattiin ensin Öröseen,mutta sodan jälkeen ruumiit siirrettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta Täcktomin venäläiseen sankarihautaan Hankoniemellä..

 Bengtskärin majakka v.1941 taisteluiden jälkeen

Bengtskärin taistelun muistomerkki

Majakan piirros

Bengtskär
-----------------------------
Örötä saaristolaiset olivat myös kutsuneet Storlandetiksi ja osassa kirjoituksissa saari mainitaan kuuluvan Kemiön saaristoon ja toisissa Hiittisten saariston (Hiittis på svenska).
Bengtskärin majakka on saaristomerein komein nähtävyys ja yli sata vuotta se on ohjannut tuhansia merenkävijöitä turvallisille väylille.
Hiittisten saaristo karikkoineen ei ole koskaan ollut turvallinen.
Jussikin muistaa meripartiolaisena,miten eräällä  kesäseilausmatkalla 1960-luvun puolivälissä Ahvenanamaalle ja takaisin Saloon lippukunnan Hwal-kaljaasilla he pelastivat Rosalan lähellä erään purjevenekunnan myrskyltä.
Myrskyn runtelema ja kastama venekunta käsitti nuoren perheen ja kaksi pientä lasta.
Vene oli iskeytymässä ohjauskyvyttömänä jyrkkää rantakalliota vasten ja partiolaiset pääsivät hinaamaan kaljaasillaan venekunnan ja noukkimaan pelastetut kannelle.
Lyhytaaltoradiolla partiolaisten kippari Toivosen Jorkku sai hälytettyä rannikkovartioston paikalle.


Hiittisten saaristo on aina ollut karineen oikullinen merenkulkijoille ja merihavereita on tapahtunut yltäkyllin.
Lopullisen sysäyksen oli antanut majakan rakentamiselle höyrylaiva Helsingforsin haaksirikko v.1905,jonka jälkeen keisarillinen senaatti myönsi varat arkkitehti Florentin Granholmin piitämän Itämeren komeimman majakan rakentamiseksi.
Kaoliini ja kiinanposliinilastissa seilannut S/S Helsinfors oli  kallistunut pahasti myrskyssä 1.1.1905 Bengtskärin majakan edustalla kuuden miehistön jösenen jäädessä loukkuun.
Yksi hukkui ja viisi pelastui. 
V.1906 Bengtskärin rakennustöissä hääräsi 120 työntekijää ja luodon oma kiviaines katsottiin hyväksi louhittavaksi.
Östergårdin tiilitehdas Hangossa toimitti majakkaurakkaan 448.000 tiiltä.
Asuinosa muurattiin ensimmäiseksi  ja tiiliseinät päällystettiin luodolta louhituilla mukulakivillä.
Uskottavaa on,että urakan alhaisempana työvoimana käytettiin kiinalaisvankeja..
V. 1906 elokuussa pidettiin juhlalliset harjankaiset ja majakan kiviseinään muurattiin majakan piirustukset,perustamisasiakirja ja sen ajan kopekkakolikoita.
Pyöreä torni rakennettin sen perästä ja jonka huipulle pääsi 252:n betoniaskelman kiipeämisellä.
Majakan valo sytytettiin enikertaa 19.12.1906 ja Pariisista tilatun petroolikäyttöisen valolähteen valotunnuksena oli 3 välkkyä  joka 20. sekunti ja kantomatkaa peräti 20 meripeninkulmaa.
Vuoden 1907 talvella tornin ullakko sai seitsenmetrisen sumusireenin,jonka sumutöräykset kuuluivat ihan 15 meripeninkulman päähän 
Bengtskärin asukkaiden elämä (30-luvulla 32 henkilöä,3 majakanvartijaa perheineen,sumusireenin vartija ja majakkamestari perheineen) oli täysin luonnonvoimien säädeltävissä.
Tyynellä sai kalastaa,linnustaa,pyytää hylkeitä tai käydä veneellä lähikylässä maidonnoudossa.
Luotsihallituksen tarkastuslaiva ja joku jäänmurtaja huolitsi muonaa,vettä ja polttoainetta.
Myrskyn myllerryksessä koko majakka tuntui vavahtelevan monimetristen hyökyjen piiskatessa ja vyöryessä luodon yli.
Myrskyjen aikoina asukkaat pysyttelivät kivimuuriensa suojassa.

 Kleiner Kreutzer Magdeburg

I maailmansodan puhjetessa 1914 koko majakan asujamisto evakuoitiin.
Saksalaiset risteilijät Magdeburg ja Augsburg ampuivat tykeillään majakkaan kolmisenkymmentä kranaattia vaurioittamatta pahastikaan rakenteita. 
(Augsburg ajoi v.1915 Bornholmin edustalla miinaan ja upposi,Magdeburg taas ajoi karille 26.8.1914 Odensholmin saaren kohdalla..Kapteeni Richard Habenicht parin korvettin vetoyritysten epäonnistuttua päätti räjäyttää laivan.Evakuoimisesa tapahtuneessa paniikissa 54 merisotilasta plus kapteeni kuolivat panoksien räjäytyksestä.) 

Henkilökunta palasi majakalle jo seuraavana suvena eikä majakan valoa sytytetty kunnes vasta v.1919.
Saarta ympäröivät vesialueet olivat miinoitettuja eivätkä viranomaiset halunneet aloittaa korjaustöitä ennen miinanraivausta.
Sotien välinen aika oli tyyntä majakkaluodolla perheiden kasvaessa,saaren saadessa oman opettajattarensa ohjaamaan ja opastamaan suurentuvaa lapsikatrasta.

Yllätyshyökkäys heinäkuussa 1941
---------------------------------------------------------  

 Bengtskär tänään

Majakan historian tuhoisin  tapahtuma ns. Bengtskärin taistelu käytiin jatkosodan alussa 26-27.7.1941.
Bengtskär sijaitsi lähellä Neuvostoliiton haltuun luovutettua Hankonientä ja majakkasaari palveli tärkeänä tähystys-sekä tulenjohtopaikkana.
Perheet oli evakuoitu ja saarta vartioivat sotilaat.
V.1941 heinäkuussa majakkasaaren miesvahvuus oli 41 miestä ja sumuisena heinäkuisena yönä puolenyön jälkeen kaksi venäläistä partiovenettä rantautui huomaamatta saaren eteläkärkeen.
Yliluutnantti Kurilovin johtama vajaa 100 miehen maihinnousuosaston päämääränä oli räjäyttää majakka,jottei se häiritsisi venäläisten sotatoimia.
Yllätyshyökkäys ja maihinnousujien ylivoima pakottivat suomalaispuolustajat vetäytymään ylimpään asuinkerrokseen.
Vihollinen pääsi murtautumaan pohjakerrokseen taistelun käydessä tulisena siätiloissa.
Suomalaispuolustajien käsikranaatitkaan eivät räjähtäneet lopsiessaan niitä vihollisen niskaan 
Koko käsikranaattivaranki oli viallinen.
Taistelua johti nuori vänrikki Fred Luther,joka haavoittui kahdesti taistelussa.
Örön ja Granholmin patterit tulittivat paikalle avuksi saapuneita vihollisveneitä sekä kallionkoloihin piiloutuneita vihollisia. yli kymmenen kilometrin etäisyydeltä.
Aamuyön tunneilla suomalaiset tykkiveneet saapuivat apuun, iskuosaston päästessä maihin.
Ilmavoimien  3 Fokker-hävittäjää tukivat iskujoukkoja,joista 2:den väitetään pudonnen mereen Hangosta saapuneiden Iljushin-hävittäjien ampumina. 
Hellittämättömässä ja verisessä kamppailussa illansuussa vuorokausi päättyi suomalaisvoittoon.
Venäläiset jatkoivat pommitustaan seuraavaan aamuun saakka,yhden pommin surmatessa asuinosan katon läpi pudonneena 7 puolustajaa. 
Taisteluun osallistui maalla.ilmassa ja merellä yhteensä yli 1000 suomalaista ja venäläistä.
Kiivaassa taistelussa kaatui 31 suomalaista ja 60-100 venäläistä.
Vangiksi otettiin 28 ja enimmääkseen vaikeasti haavoittunutta venäläistä.

Majakan korjaukseen kului monta vuotta ja vasta v 1950 se voitiin vihkiä uudelleen vanhaan tehtäväänsä.
Sodan päätyttyä majakanvartijat muuttivat ilman perheitään.Kahdessa vuorossa neljä vartijaa palveli kaksi viikkoa kerrallaan.
Huonolla säällä saattoi mennä kuukausikin vahdinvaihtoa odotellessa.

Vuonna 1968 majakka automatisointiin  ja majakanvartioiden toimet lakkautettiim.
Majakka muutettiin v.1989 sähkökäyttöiseksi katolle asennetun tuuligeneraattorin avulla.
Autioksi ja kylmilleen jääneet rakennukset rappeutuivat kosteusvaurioista ja kesäisin tuhojaan tekivät lisäksi vierailevat kiusantekijät..
V.1985 merenkulkuhallitus rappeutumisen ja ilkivallanteon estämiseksi päätti antaa saaren vuokralle ja valittu Pro Bengtskär-yhdistys ei kuitenkaan onnistunut tehtävissään.
1992 Turun yliopisto vuokrasi saaren täydennyskoulutuskeskukseksi ja v. 1995 korjaustöiden päätteeksi majakka vihittiin uuteen tehtäväänsä matkailu-,kokous- ja tutkimuskäyttöön.

Tykkimies-Jussin ja tulevan reservin aliupseerin viimeisenä komentopaikkana v.1968 kesällä tulisi olemaan Russarön majakka- ja linnakesaari Hangon edustalla....
Silloin elettiin uudessa itärajan takaisen naapurin uhassa Tsekkoslovakian kriisin takia.

Russarön majakka

jatkuu...

"Armeijan saappais' ".Suomikirja.

Itko ja vääpelin Mosse
Juhart 2010

                     Spedevisio-Armeijan tupatarkastus


"Kun tyttöset meiltä jäi siviiliin
hurraa ja huhhahhei.
Kengät armeijan saappaisiin vaihdettiin,
hurraa ja huhhahhei..."

Tervetulolaulu alokkaille

Patterin kasarmirakennus oli pitkän maatalon päärakennuksen mallinen yksikonkinen talli,minkä joskus punamullatut seinät näyttivät sateen piekseminä yhtä harmailta kuin alhaalla roikkuva lokakuinen taivas.
Tuvat sijaitsivat keskikäytävän kummallakin puolella kuin hevospilttuut,varusteiden kuivatushuoneen sijaitessa  pitkän kongin päädyssä.
Patterin vääpelin toimisto sijaitsi kasarmia vastapäätä rapatun keittiörakennuksen vieressä ja loput kasarmialueesta käsitti hajasijoitettuja kantaupseerien puutaloasuntoja,joista yksi palveli lääkintäylikersantin vastaanottoasemana.,
Kassun viereisellä kalliolla seisoi  ruostumassa maastonväriseen pressuun käärittynä yksinäinen Madsen IT-konekivääri muistuttamassa uusille alokkaille,että oltiin tykkilinnakesaarella.
Linnakkeen isommat tykit sekä kasematit olivat piilossa rantabunkkereissa kallion sisässä,joihin alokkaat pääsisivät tutustumaan vain kerran annettuaan valansa Suomen armeijalle. 
Vääpelin toimiston edessä nuokkui armeijan viltti kuonollaan harmaa piikkinokka-Mosse,millä patterin "äiti" rallasi Örön  mukulakiviteitä tarkastuksillaan tai sotilaskodissa soropilla käydessään,auton ovien lepsuessa inkasukkanauhojen varassa kuin lentoon lähtevän variksenpojan siivet..
Mosse oli Örögorodin ainoa lepakkoauto.
Toinen saaren moottoriajoneuvo oli armeijanvihreä Valmet 506-traktori,mikä kuului huollolle ja mitä käytettiin köksän ajoissa laiturin ja perunateatterin välisissä ajoissa.
Samanlaisella Valmetilla agronomi Varis .pappilan kesämökin omistaja Suomusjärvellä, pelloillaan kynti 60-luvulla vaihdettuaan piskuisen Valmet kaksikymppisen isompaan.
Jussin ollessa possuassistenttina Ruotsissa vuoden 1965 kesällä Karl Anderssonin tilalla,isäntä kehui suomalaista Valmetia:
--Jaa."Vamlet"..den är en bra traktor!
Isäntä silti käytti isoa kotimaista BM (Bolinder-Munktell) Bison-traktoria maatöissään ja Jussi pantiin yksin  biisonin pukille päiviksi muokkaamaan maatilan laajoja peltoja 

 Valmet 500-mainoskuva

Just samanlainen BM Bison kuin Karl
Anderssonilla
 ja muokkausvispilä perässä

Kasarmimme takana....ei eessä kuten Liisa pien'-laulussa...seisoi  keittiörakennuksen ja vääpelin toimiston välisessä rinteessä punamullattu rättivarastorakennus,jonka pihtaavana kuninkaana puutiskin takana seisoi vanhempi värvätty kersantti,jota sattumoisin kutsuttiin sattumakessuksi ansioistaan,pelastettuaan kerran huoltohevosen uppoamasta Öröfjärdin jäältä.
Tapahtumahetkellä tämä sattui olemaan sattumakorpraali.
Armeijassahan sattuu monenlaista...
Rättikessulta tuoreet alokkaat saivat pesuvehkeensä ,työ-palvelus-sekä suntisvormunsa,kusenväriset alushyvoninsa sekä peltikalsarinsa plus ne kuuluisat armeijan saappaansa.
Pesuvehkeisiin kuului karhea pellavapyyhe sekä alumiinikotelo,minkä kivikovalla "Topilux"-saippualla pestiin kasvot aamuheräysmarssilla kylmässä merivedessä.
Näin pojista karaistiin miehiä.
Saippuaa kutsuttiin Topiluxiksi,mikä ei 10 kuukauden palvelunkaan jälkeen ollut sulanut milliäkään alituisesta pesusta.Alokkaiden ensimmäisenä herätysaamuna kello 6 tuvan seinän kaiuttimesta ei kuulunut vinyylilevyltä Johnny Liebkindin Ihanaa aamua..."Voiko ihanammin aamun elää alkaa"...,vaan rätisevältä 30-lukuiselta bakeliittilevyltä armeijan herätysmusiikkia kuin sota-aikana kannaksella Iitin Tiltun propagandalähetyksissä.
Levy jäi soittamaan staattisesti uralle "Armeijan saappaita" pariksi minuutiksi,kunnes ryhmyrituvassa äkättiin siirtää vanhaa His Master's Voice-grammarin neulaa.,kunnes se taas juuttui uraan...armeijan saappais..armeijan saappais..armeijan saappais....!!!

Koko alkokaskoulutuskuukausi meni täydessä sumussa ja hiessä.
TsT- ja asekoulutuksen lisäksi,armeijan piti opettaa alokkaille disipliiniä paraatikentällä käännöksin ja aseottein.Tuvissa taas ryhmänjohtajat tekivät alokkaiden kiusaksi tarkastuksia kaappeja tyhjennellen,sänkyvaatteita lattialle repien ja villakoiran metsästyksin..eli kaikkea pientä kiusantekoa,mitä vanhempi ikäluokka tai kauluslaatan osoittama arvokulmainen aliupseeri veemäisyydessään keksi.
Vasta valansuorituksen perästä  koko patteri pantiin älykkyystestiin (palikkatesti),missä erotettiin jyvät akanoista eli kuka jäisi tykkimieheksi saarelle 7:ksi kuukaudeksi ja kuka lähetettäisiin aliupseerikouluun sekä jotkut sieltä vielä upseerikouluun 10:ksi kuukaudeksi.
Maastossa paukkupatruunoilla ammuskelu laukaus-sekä sarjahuutojen myötä TsT-harjoituksissa syvässä lumessa kahlaamalla ei ollut Jussille kovinkaan mieleistä sotaleikkiä.
Lyhytjalkaisena hän oli ollut surkea urheilija jo kouluaikoina.Partiossa hän kyllä oli tehnyt hiihtovaelluksia täyspakattuja ahkiota vetämällä kymmeniä kilsoja,mutta suksitta polvenkorkuisessa hangessa kahlaaminen vie jopa tukkisavottahevoselta voimat pois.
Armeijassahan aina ajateltiin sotatilaa,jolloin kukaan ei marssisi santatiellä vihollisen maalina.

Eräissä TsT-harjoituksissa (TsT--taisteluharjoitus) Jussi eksyi omasta ryhmästään uupumuksesta pyörtyen kupsahtamalla vieraan ryhmän perässä laahattuaan täyspakkaus selässä paraatikentän lumiselle soralle.
Siitä oli alkamassa papinpojalle monenmoinen eksyminen väärien johtajien perässä tulevalla työalallakin
Vääriä profeettojakin hän tulisi seuraamaan vaihtamalla lutterilaisen uskonsa maailmankansalaisuuden kanssa ilman välirahaa.
--Souva,souva...eikun huopoo,huopoo!
Sanoi isäkappalainenkin verkon nostossa.

Soutava kenttätykistövääpeli.
Isäpastorin sotakavereita

Sotilasvalalla Jussista tehtiin tykkimies ja palikkatestin pohjalla hänet tultaisiin lähettämään Tarkkasen Penan  kanssa Helsingin Isosaaren reservialiupseerikouluun.
Yhtäkään tykkimiestä Suomen "kuninkaallisen" rannikkotykistön linnakkeella ei koulutettu tykeillä,vaan valikoidut saarelle jääneet pantiin töihin huoltoon,hevosmiehiksi tai traktorikuskeiksi..Osa pääsi viestimies-tai säämieskursseille koulutuksen taikka taitojen mukaan.Vain yhden kerran tykkimiehet vietiin marssien kolmijonossa kierrokselle Örön tykkiasemiin ja tiiraamaan betonisesta asemosta kapean tiirausluukun läpi aavaa Itämerta ja mahdollisia vihollisen sukellusveneiden periskooppeja.
Ihan samalla tavalla myöhemmin Russarön linnakkeen kasarmilla Jussi alikessuna pani uudet alokkaat palleilta katsomaan kasarmin yläkerroksen ikkunasta ilmaiseksi Hangon valoja,kun nämä olivat kyselleet iltalomista kaupungissa.
Kummassakin tapauksessa sai käyttää omaa mielikuvitustaan.

Loput Örön poppoosta pantiin palloilemaan Hangon esikuntapatterin käytäville päiväpalveluksiin.
Työtä kaihtava Elosen Maukka taisi jäädä 7:ksi kuukaudeksi tykkimiehenä Öröseen Töpinän keittiöapulaiseksi ja repimään punkkansa ruutupäiväpeiton päälle aamukammasta piikkejä..
Kun tuntee Maukan viinamäen miehenä,niin uskoisin hänen kimppaantuneen talli-ja hevosmiesten kanssa kiljun taikka pontikan tekoon,jota hevostallista myytiin varusmiehille sekä kanta-aliupseereille sormi suun edessä kuiskaten..."Älä kerro kellekään!!" 
Kaikki luodon elävät kalalokit mukaanluettuna tiesivät paikallisesta hevostallin viinatehtaasta ja vääpeli Lahden piikkinokka-Mossella oli useasti viikonloppuisin vaikeuksia pysyä kiinalaisten junttaamalla mukulakivitien kannella siksakajossa..
Lokitkaan eivät päässeet kunnolla lentoon tallin taakse heitetyn viinamäskin nokkimisesta,vaan tekivät uhkarohkeita piruetteja luodon yllä, putoamalla pää edellä karille kuin iivanan pommisuutarit.
Lähin viinakauppa oli Hangossa.

Piikkinokka-Mosse

Hikipedia kuvaa tykkimiestä seuraavasti:
1.Tykkimies (putkis mortarus)
On suurin nykyisin elävä varusmies,jopa kasvaa 1.5 metrin korkeaksi.
Sillä on lyhyet jalat ja kaula,se on taistekukyvytön,mutta voi juosta 70 kmh lomabussin kadotessa horisonttiin.
Se elää villinä armeijassa,mutta sitä tarhataan kaikkialla maailmassa munien,lihan ja gineslappujen takia. 
Tykkimiesten leiritarhausta harjoitetaan Suomessakin. 
Tykkimiehestä tavattiin nimitystä "vemppakameli" vanhoissa Raamatun käännöksissä.

2.Rannikkotykkimies (Putkio mortalis littoralis)
Rantamaiden alalaji,joka viihtyy kivillä ja luolissa..


jatkuu...