 |
| Isosaari pohjoisesta katsottuna |
Amerikkalaisten sotahistorijoitsijoiden sanonta Japanin keisarillisen armeijan
strategiasta kaakkois-Aasian saarien valloituksesta II maailmansodan aikana.
"Souetaan suareen!"
Isärovastin savonranskankielinen mietelmä.
Rannikkotykistön reservialiupseerikoulu sijaitsi Helsingin edustalla Isosaaressa.
Vasemmalla yhteysveneestä katsottuna mantereen puolella sijaitsi Santahamina ja etelässä vanha Viapori eli Suomenlinna,mistä rannikkotykistön rautavene vei Jussin Isosaareen tammikuun alussa 1968.
Tuliko tästä saaresta aliupseerioppilaalle Alcatraz vaiko Zacharias Topeliuksen Välskärien kertomusten Mustan Jaanan saari,oli vain ajan kysymys?
Jussi oli saapunut edellispäivänä Helsingin kauppatorin rantaan,mistä Suomenlinnan lautta vei hänet Helsingin kuuluisammalle sotilaslinnakeluodolle.
Hän oli joutunut yöpymään saaren esikuntakomppanian yhdessä vanhassa tsaarinaikaisessa kivikasarmissa,mikä oli synkän pimeä ja kostea keskellä jäätävää tammikuuta.
Sveaborgin eli Viaporin kasarmit löivät laudalta rappiossaan ja hoitamattomuudessaan kaukaisen Örön luodon tsaarinaikaiset ja tuulenpieksemät puukasarmitkin.
Jussista tuntui saaren rakennusten rappiotilan vastaavan läpikulkukäyntiään myöhemmin v.1972 valloitetussa Viipurissa, kauppaoppilaitoksen yo-luokan ekskursiolla Leningradiin.
(Jussin muisti on hiukan hapertunut tänään v.2011 siitä vietiinkö hänet Suomelinnan rannasta Y4-yhteysveneellä vaiko Pukkio-luokan Porkkalalla Isosaareen,)
Onneksi ei kuljetettu vanhalla ja kapean kiikkerällä Augustin Ehrensvärdillä,mikä oli palvellut tsaarin laivastossa miinanraivaajana jo vuodesta 1915 asti..
Sen hän oli nähnyt kauppatorin rannassa astuttuaan Suomenlinnan lauttaan.
 |
| Augustin Ehrensvärd v.1947 miinanraivaajana |
 |
| Suomenlinna-lautta |
Suomenlinnan lauttalaiturilta hän viimeisillä voimillaan raahautui Tilkkaan,missä au-oppilas joutui houriskelemaan vanhassa putkivuoteessa pari viikkoa aasialaisessa flunssassa.
Sotilassairaala muistutti valkoisin ja lohjennein emaloiduin putkivuotein ja ja ämmän näköisin "sisar hento valkoisin" 1920-luvun lasareetilta .
Isosaaren kasarmirakennus oli tullut poikkeavana yllätyksenä kylmää merituulta sisään päästäviin ja lämpöä ulos falskaaviin Örön puukasarmeihin tottuneelle tykkimiehelle. Isosaaren kasarmirakennus oli v.1958 valmistettu betonirunkoinen ja tyyliltään sen ajan uusien koulujen tapainen rapattu, kolmikerroksinen rakennus..
Alakerrassa olivat opetustilat sekä ylemmissä kerroksissa oppilastuvat.
Silti aliupsseerikoulun varusmieskouluttajat eli santsarit muistuttivat pussihousuissaan ja rähinäremmeissään sotilasfarssifilmien 30-luvun alikersantteja ja kersantteja,joidenka traditiona oli santsata eli kohdella oppilaita maailman matalimpina olioina. Nykymaailmassa pantaisiin linnaan sellaisesta ihmisoikeuksien loukkaamisesta.
Pahin ja veemäisin santsari oli turkulaissyntyinen (2.5.1947) varusmieskersantti Matti Viironen,joka myöhemmin ollaan tunnettu näyttelijänäkin TV:ssä Pikkukakkosesta Häräntappoaseeseen.
Ilmeisesti santsarina tarvittiin näyttelijän taitoja.
Silloin Jussi ja muut au-oppilat katsoivat kersantti Viirosen olleen luihin ja ytimiin asti maailman veemäisin varusmiesalipupseeri,jolle tulevaisuus aukeaisi vain armeijan sisässä.
Väärin arvattu!
Jos uskoo,että kaikki Suomi-Filmin sotilasfarssien kantapeikot ja santsarit ovat vain fantasian tuotteita,niin RaUk:issa ja muissa joukko-osastoissa nämä karikatyyrit olivat suoraan reaalielämän tuotteita .
Rähinäremmejä rintaansa paukuttelevat santsarikessut olivat käytökseltään pahempia kuin sotapoliisit katuratsioissaan.
Ilmeisesti niiden ankea lapsuus ja vähäiset puulelut antoivat mahdollisuuden kostaa elämänsä kaltoin kohtelusta nuoremmille ikäluokille.
Samanlaisella santsaustyylillä koulusta valmistuvat ryhmänjohtajat äkseerasivat uusia alokkaita yksiköissään, jolloin traditio siirtyi yhdeltä ikäluokalta toiselle.
Diktatuurista perinnettä oltiin pidetty jo itsenäisen Suomen puolustusvoimien syntyajoista ja varmaan aiemmin ihan Suomen sodasta lähtien 1808-09.
Santsareiden suosiota sai myös ostettua alistautumalle näiden
Alakerrassa olivat opetustilat sekä ylemmissä kerroksissa oppilastuvat.
Silti aliupsseerikoulun varusmieskouluttajat eli santsarit muistuttivat pussihousuissaan ja rähinäremmeissään sotilasfarssifilmien 30-luvun alikersantteja ja kersantteja,joidenka traditiona oli santsata eli kohdella oppilaita maailman matalimpina olioina. Nykymaailmassa pantaisiin linnaan sellaisesta ihmisoikeuksien loukkaamisesta.
Pahin ja veemäisin santsari oli turkulaissyntyinen (2.5.1947) varusmieskersantti Matti Viironen,joka myöhemmin ollaan tunnettu näyttelijänäkin TV:ssä Pikkukakkosesta Häräntappoaseeseen.
Ilmeisesti santsarina tarvittiin näyttelijän taitoja.
Silloin Jussi ja muut au-oppilat katsoivat kersantti Viirosen olleen luihin ja ytimiin asti maailman veemäisin varusmiesalipupseeri,jolle tulevaisuus aukeaisi vain armeijan sisässä.
Väärin arvattu!
 |
| Matti Viironen...viiro |
Rähinäremmejä rintaansa paukuttelevat santsarikessut olivat käytökseltään pahempia kuin sotapoliisit katuratsioissaan.
Ilmeisesti niiden ankea lapsuus ja vähäiset puulelut antoivat mahdollisuuden kostaa elämänsä kaltoin kohtelusta nuoremmille ikäluokille.
Samanlaisella santsaustyylillä koulusta valmistuvat ryhmänjohtajat äkseerasivat uusia alokkaita yksiköissään, jolloin traditio siirtyi yhdeltä ikäluokalta toiselle.
Diktatuurista perinnettä oltiin pidetty jo itsenäisen Suomen puolustusvoimien syntyajoista ja varmaan aiemmin ihan Suomen sodasta lähtien 1808-09.
Santsareiden suosiota sai myös ostettua alistautumalle näiden
sotilaspalvelijaksi.
Niin syvälle Jussi ei koskaan alentanut itseään.
Armeijassahan kysyttiin kuinka pitkä on sotamiehen ja aliupseerin ero.
Vastaus: kielen pituus upseerin pussihousun perästä
Armeija ei halunnut muuttua....eivät aliupseerit eivätkä sotilaatkaan.
Papinpoika lauleskelikin vapaillaan Pasi Kauniston "Koskaan et muuttua saa"-iskelmää omalla "Joutukaa sielut"-virsisanoituksellaan inttiä irvailemalla:
"Joutukaa sielut..on aikamme kallis...mut koskaan et muuttua saa.
Jeesus ei syntisen sortua sallis..mut koskaan et muuttua saa.
Olet sellainen vaan,jotta taas uudestaan..oman nuoruutein takaisin saan..."
Koskaan et muuttua saa.Pasi Kaunisto
Vuoden 1968 kevättalvi oli runsasluminen,mutta lumen alkaessa sulamaan koulussa päätettiin vielä kurssilaisten fyysiseksi kohentamiseksi pitää oikeat suksisulkeiset.
Koko oppilaskunta oltiin koottu saaren eteläpuoliselle jäälle muotoon komennettavaksi.Rannalla seisoivat putket vaakatasoon laskettuina sota-aikaiset saksalaiset 88mm Itko-tykit todistamassa au-oppilaiden vetisiä suksisulkeisia.
Jään päällä oli vettä jo viitisen senttiä. Yhdellä täyskäännöskomennuksella koko koulu makasi rähmällään hyisessä jäävedessä valkoiset maastopuvut läpimärkinä, suksen ja porkkaan säpäleiden koristaessa jääsohjoa.
Taisteluharjoituksia pidettiin saaren mäntymetsässä ja yhden TsT-harjoituksen päätteeksi koulun johtajaeversti halusi pitää oman katselmuksena.
Koulun oppilaat seisoivat muodossa paraatikentällä aseineen koulutusluutnantin huutaessa jalalle vie-komennuksen everstille, ilmoittaakseen yksikön vahvuuden ja valmiuden.
Kaikkien viedessä ryhmäaseensa jalkojensa juureen opetetuin robottimaisin aseottein,Jussi kuuli vieressään pikakiväärin papatusta.
Vieruskaveri oli pistänyt Lahti-Saloranta-pikakiväärinsä maahan käskystä,puupääammusten lentäessä sarjana "patiraiskaajan" läpi ilmaan.
Papatus kuulosti Zetor 25-traktorin pakoputkesta tulleelta.
Vieruskaverin pidettyä piipun "patiraiskaajan" päästä kiinni, ammukset olivat vieneet tältä kolme sormea,jotka roikkuivat verisinä nahkaremmeleinä.
Oppilas itse ei sitä aluksi tajunnut,mutta vierestä alkoi kaatua miestä ketoon veren näkemisestä.
Lopulta tämäkin pyörtyi.
Siihen loppui yhden oppilaan aliupseerikoulutus eli Helsingin Tilkan kautta siviiliin.
Tykkikoulutustakin oltiin saatu jonkin verran saksalaisilla 88-millisillä Itko-ilmatorjuntatykeillä.
Tykeillä ei kyllä aluksi ammuttu,vaan niitä asennettiin porukalla pyöriltä haarukkajaloille ampuma-asemiin ja takaisin armeijan asekäsittelyn järeämpänä pura-ja kokoa-menetelmänä.
Tykinkaato oli santsareista oppilaille eräs simputuskeino päiväpalveluiden eräänä fyysisenä rangaistusmuotona
Asemokoulutustakin saatiin linnakkeen betonibunkkerissa,vaikkakin Jussin uneliaalla ja hajanaisella matikkapäällä opit menivät osittain ohi korvien kuin myöhemmin alikersantti Tarkkasen suorasuunta-ammunnat Russarön linnakkeella.
Tarkkasen Pena pärjäsi matikan approbaturillaan Jussia paremmin asemokoulutuksessa.
Jussi kunnostautuikin paremmin tykkiharjoituksissa oikeassa tykkimontussa, katsoessaan sopeutuvan paremmin käytännölliselle pyssyalalalle, aina kiinostuneena kaikkiin mekaanisiin vempeleisiin.
88 Itk 36 RMB- ilmatorjuntatykeillä myös tehtiin harjoitusammuntoja merelle.
Tykin kantomatka ylitti kymmeneen kilometriin asti jopa suorasuuntauksella.
Vaikka ammunnoista oltiin ilmoitettu radiossa merenkulkijoille,niin uppiniskainen merenkulkijakansa ajeli sillitroolaleillaan keskellä ampumasektoria.
Yleisradion uutisten lukijan kreivi Creutzin ilmoitukset merenkulkijoille eivät ilmeisesti olleet saaneet laajempaa kuulijakuntaa...
Sanotaankin,että oikeilla merimiehillä on laineet päässä sekä vettä polvessa...
Säätiedotus 12.7.1960.Kreivi Creutz
Harjoitusammunnoissa tykkimontulla siitä Itkon lukkoperän oliivinvihreästä maalipinnasta alkoi lohjeta paloja, ja hilseilevän maalin alta paljastui svastikaa jaloissa kantava kotkankuva.
Tykit joko olivat Kolmannen Valtakunnan Suomelle antamaa aseapua jatkosodasta tai suomalaisten joukkojen venäläisiltä evakuoituja aseita,joita iivanat olivat evakuoineet saksalaisilta Stalingradin taisteluista tai Leningradin saartomotista.
Jussin mieleen tuli näistä ammunnoista saksalaisilla tykeillä,miten historia tulisi toistamaan itseään
Hänen päähänsä tuli kuvavälähdyksiä näkemästään television brittiläisestä BBC:n WWII-ohjelmasta,missä suomalainen SS-Viking-pataljoonan kenttätykkipatteri ammuskeli Ukrainan tasangoilla samanmerkkisillä tykeillä.
Au-oppilas ei tuntenut silloin syvääkään myötätuntoa Viking-pataljoonaa kohtaan,vaikka myöhemmin ajateltuna nämäkin kaverit samanikäisinä kuin Jussi värväytyivät enimmäkseen seikkailunhalusta SS-joukkoihin.
Historia vain oudolla tavalla Jussin nokan edessä näytti likaista takapuoltaan yhden tykin lukon maalipinnan alta.
Osa Saksaan lähteneistä porukasta oli AKS-läisiä fanaatikkoja,mutta suurin osa pelkkiä puoluekannoista sen kummemmin välittäneitä pojankloppeja.
Marsalkka Mannerheim myöhemmin jatkosodassa kieltäytyi lähettämästä Saksaan toista suomalaista Viking-pataljoonatäydennystä.
Kotikaupungin kulmapubissa rähjäsi eräs punatukkainen entinen SS-Viking-pataljoonalainen 60-luvun loppupuolella saksalaisella rintaansa rummutuksella .
Silloin kukaan ei ottanut miestä vakavasti ja yleensä hänet laskettiin maanpetturiksi sekä Neuvostoliiton viholliseksi,etenkin kun kapakan karvalakkipuoli koostui vasemmalle nuokkuvista duunareista ja tulipuheisista taistolaisista samettijakkuopiskelijoista.
BBC World War II .1941.Man of Steel..Stalin
Reservinviikinki yleensä häipyikin naurun saattelemana karvalakkipuolelta kapakan kabinettiin samanhenkisten pöytiin.
Raukkikin tuli päättymään aikoinaan.
Kuten aiemmin olin maininnut au-oppilaan meri- ja maamatkasta Santahaminan kautta Suomenlinnan sotilassairaalaan eli Tilkkaan,voin yksityiskohtaisemmin selvittää muististani matkakertomustani:
--Jussin pitkästä Suomenlinnan Tilkassa makaamisesta aasialaisen kourissa,ballistiikan ja asemo-opin vajaakoulutuksesta au-oppilas sai palkinnoksi punalaattaansa yhden kultaisen kopraalin arvokulman.
Hänet ylennettiin korpiksi eli lintu-upseeriksi.
Se koko sairaalareissu Suomenlinnan Tilkkaan oli varsinainen farssi kulkuyhteyksien puutteesta.
Kovan pakkastalven ja paksun jääpeiton takia ei yksikään yhteysvene kulkenut Isosaaresta Suomenlinnaan.
Yhdysvene Porkkala vei hänet nopeasti umpeutuvaa meriväylää seilaamalla salmen yli Santahaminaan.
Sinä talvena jäänmurtajilla oli työtä vuorotta.
"Santiksesta" hän sai kyydin nitisevän,paukkuvan ja lämmityslaitteettoman neukku-Gaz-maastoauton takaistuimella Helsingin kauppatorille,mistä Suomenlinna-lautta vei hänet Viaporiin .
Armeijan autoissa lämmityslaitteet olivat luksuskamaa ja tarkoitettu vain kenraalikunnalle.
Pakkasta silloin oli lähes -30-astetta..
Ei silloin potilaalle tarjottu mitään erikoiskuljetusta,ei ambulanssia eikä helikopteria,kuten nykyään.Varusmiesaikanaan
Jussi ei ollut nähnyt yhtään armeijanvihreää ambulanssia puhumattakaan ilmavoimien taikka rannikkovartioston pelastukopteria. Örön linnakesaarella sai itse kävellä lääkintäkersantin vastaanotolle ja jos sattui olemaan liikuntakyvytön,niin Töpinän eli huollon hevoskärryillä potilas pääsi tutkittavaksi
Ensimmäisen kerran hän oli nähnyt ilmielävän helikopterin joulupukin koneena vuoden 1958 joulunalusviikolla,Kopteri laskeutui silloin Turuntien puoleiseen sillankulmaan kotikauppalassa.
Vispiläkoneen kumitassuissa mainostettiin SOKOS:ta.
Sillä juustokupuohjaamoisella Bell-kopterilla tuotiin joulupukkia näytteille pikkukauppalan räkänokille.
Armeijan potilaskuljetuksissa katsottiin, että kun potilas pysyi vielä tolpillaan,niin tarjolla oli ilmainen armeijan kyyti senaikaisin sekalaisin kulkuvälinein.
Reipasta kävelyä ilman saattoa keskelle merta avoväylälle odottavaan yhteysalukseen sairaalamääräys manttelin taskussa ilmeisesti katsottiin armeijan lääkintämenetelmissä yhdeksi kuumen laskemiskeinoksi .
Suomenlinnan Tilkan putkisängyssä Jussi räki vihreitä flunssarämmäleitä parisen vikkoa lohjenneille maaliseinille.
Äitiruustinnakin sanoi aikoinaan kansanlääkitsijänä:
--Nuha lähtöö niistämällä ja yskä köhimällä iliman mittään linimenttejä!
Aasialaisesta viruksesta parantuneena ja korpin natsat kultaisina punalaatoissa kiiltäen Jussi matkusti kesäkuun alussa tulevan ryhmänjohtajaporukan kanssa junalla Karjaalle ja sieltä moottoripätkäjunalla Hankoon.
Koko Isosaaren asemokoulutus tuntui myöhemmin olleen pelkkää ajanhukkaa,koska Jussin uudessa asemapaikassa Russarön linnakkeella Itkoilla ammuttaisiin vain suorasuuntauksella merellä hinattavaan maalilauttaan.
Siellä ei mittatikku-ja logaritmimiehillä ollut mitään virkaa.
Eikä saarelta löytynyt edes asemotorniakaan,vaan alituisesti merenkulkijoille vilkuttava majakka,minkä ylätasanteella ei uskaltanut edes nojata ruosteen syömään ja säiden piiskaamaan rautakaiteeseen pelossa,että putoaisi reilingin mukana alas kallioluodolle..
Jussilla muutenkin oli korkean paikan kammo,kuten Jimmy Stewartilla kalifornialaisessa kellotornissa Kim Novakia pelastaessaan vuoden 1958 Vertigo-filmissä.
Yksikään RaUK:sta reserviupseerikouluun päässyt salmiakkikauluksinen upseerikokelas saanut samanlaista hands-on- tykkikoulutusta kuin Jussin au-ikäluokka.
Russaröönkin niitä upseerikokelaita ja entisiä Jussin ylioppilaskavereita tuli rähinäremmejään paukuttelemaan ja seuraamaan takaviistosta pois tykkimontuista suorasuunta-ammuntoja Suomenlahdelle.Niinistön Saulikin kuului tähän porukkaan ..
Jussi sattui olemaan silloin tykinjohtajana itkoilla ja jokaisella tykinpaukauksella upseerioppilaat pakenivat rantapusikkoon trotyylipilvessä.
Jussin Russarön savolainen tykkivääpeli Voutilainen kehaisikin nuhaisille tykkimiehille,että tykkikoulutus oli flunssaisille varusmiehille paras nuhalääke,kun joka paukauksella räkä lentää rinnuksille.
Hoitoon ei tarvita mitään lääkintäkersantin aspiriineja eikä C-vitamiinitabletteja
Niin syvälle Jussi ei koskaan alentanut itseään.
Armeijassahan kysyttiin kuinka pitkä on sotamiehen ja aliupseerin ero.
Vastaus: kielen pituus upseerin pussihousun perästä
Armeija ei halunnut muuttua....eivät aliupseerit eivätkä sotilaatkaan.
Papinpoika lauleskelikin vapaillaan Pasi Kauniston "Koskaan et muuttua saa"-iskelmää omalla "Joutukaa sielut"-virsisanoituksellaan inttiä irvailemalla:
"Joutukaa sielut..on aikamme kallis...mut koskaan et muuttua saa.
Jeesus ei syntisen sortua sallis..mut koskaan et muuttua saa.
Olet sellainen vaan,jotta taas uudestaan..oman nuoruutein takaisin saan..."
Vuoden 1968 kevättalvi oli runsasluminen,mutta lumen alkaessa sulamaan koulussa päätettiin vielä kurssilaisten fyysiseksi kohentamiseksi pitää oikeat suksisulkeiset.
Koko oppilaskunta oltiin koottu saaren eteläpuoliselle jäälle muotoon komennettavaksi.Rannalla seisoivat putket vaakatasoon laskettuina sota-aikaiset saksalaiset 88mm Itko-tykit todistamassa au-oppilaiden vetisiä suksisulkeisia.
Jään päällä oli vettä jo viitisen senttiä. Yhdellä täyskäännöskomennuksella koko koulu makasi rähmällään hyisessä jäävedessä valkoiset maastopuvut läpimärkinä, suksen ja porkkaan säpäleiden koristaessa jääsohjoa.
Taisteluharjoituksia pidettiin saaren mäntymetsässä ja yhden TsT-harjoituksen päätteeksi koulun johtajaeversti halusi pitää oman katselmuksena.
Koulun oppilaat seisoivat muodossa paraatikentällä aseineen koulutusluutnantin huutaessa jalalle vie-komennuksen everstille, ilmoittaakseen yksikön vahvuuden ja valmiuden.
Kaikkien viedessä ryhmäaseensa jalkojensa juureen opetetuin robottimaisin aseottein,Jussi kuuli vieressään pikakiväärin papatusta.
Vieruskaveri oli pistänyt Lahti-Saloranta-pikakiväärinsä maahan käskystä,puupääammusten lentäessä sarjana "patiraiskaajan" läpi ilmaan.
Papatus kuulosti Zetor 25-traktorin pakoputkesta tulleelta.
Vieruskaverin pidettyä piipun "patiraiskaajan" päästä kiinni, ammukset olivat vieneet tältä kolme sormea,jotka roikkuivat verisinä nahkaremmeleinä.
Oppilas itse ei sitä aluksi tajunnut,mutta vierestä alkoi kaatua miestä ketoon veren näkemisestä.
Lopulta tämäkin pyörtyi.
Siihen loppui yhden oppilaan aliupseerikoulutus eli Helsingin Tilkan kautta siviiliin.
Tykkikoulutustakin oltiin saatu jonkin verran saksalaisilla 88-millisillä Itko-ilmatorjuntatykeillä.
Tykeillä ei kyllä aluksi ammuttu,vaan niitä asennettiin porukalla pyöriltä haarukkajaloille ampuma-asemiin ja takaisin armeijan asekäsittelyn järeämpänä pura-ja kokoa-menetelmänä.
Tykinkaato oli santsareista oppilaille eräs simputuskeino päiväpalveluiden eräänä fyysisenä rangaistusmuotona
Asemokoulutustakin saatiin linnakkeen betonibunkkerissa,vaikkakin Jussin uneliaalla ja hajanaisella matikkapäällä opit menivät osittain ohi korvien kuin myöhemmin alikersantti Tarkkasen suorasuunta-ammunnat Russarön linnakkeella.
Tarkkasen Pena pärjäsi matikan approbaturillaan Jussia paremmin asemokoulutuksessa.
Jussi kunnostautuikin paremmin tykkiharjoituksissa oikeassa tykkimontussa, katsoessaan sopeutuvan paremmin käytännölliselle pyssyalalalle, aina kiinostuneena kaikkiin mekaanisiin vempeleisiin.
88 Itk 36 RMB- ilmatorjuntatykeillä myös tehtiin harjoitusammuntoja merelle.
Tykin kantomatka ylitti kymmeneen kilometriin asti jopa suorasuuntauksella.
Vaikka ammunnoista oltiin ilmoitettu radiossa merenkulkijoille,niin uppiniskainen merenkulkijakansa ajeli sillitroolaleillaan keskellä ampumasektoria.
Yleisradion uutisten lukijan kreivi Creutzin ilmoitukset merenkulkijoille eivät ilmeisesti olleet saaneet laajempaa kuulijakuntaa...
Sanotaankin,että oikeilla merimiehillä on laineet päässä sekä vettä polvessa...
 |
| 88 Itk 37 RMB, 8.8 cm Flak 18 eli Flugabwehrkanone 37.8.8. Itko suomeksi |
Harjoitusammunnoissa tykkimontulla siitä Itkon lukkoperän oliivinvihreästä maalipinnasta alkoi lohjeta paloja, ja hilseilevän maalin alta paljastui svastikaa jaloissa kantava kotkankuva.
Tykit joko olivat Kolmannen Valtakunnan Suomelle antamaa aseapua jatkosodasta tai suomalaisten joukkojen venäläisiltä evakuoituja aseita,joita iivanat olivat evakuoineet saksalaisilta Stalingradin taisteluista tai Leningradin saartomotista.
Jussin mieleen tuli näistä ammunnoista saksalaisilla tykeillä,miten historia tulisi toistamaan itseään
Hänen päähänsä tuli kuvavälähdyksiä näkemästään television brittiläisestä BBC:n WWII-ohjelmasta,missä suomalainen SS-Viking-pataljoonan kenttätykkipatteri ammuskeli Ukrainan tasangoilla samanmerkkisillä tykeillä.
Au-oppilas ei tuntenut silloin syvääkään myötätuntoa Viking-pataljoonaa kohtaan,vaikka myöhemmin ajateltuna nämäkin kaverit samanikäisinä kuin Jussi värväytyivät enimmäkseen seikkailunhalusta SS-joukkoihin.
Historia vain oudolla tavalla Jussin nokan edessä näytti likaista takapuoltaan yhden tykin lukon maalipinnan alta.
Osa Saksaan lähteneistä porukasta oli AKS-läisiä fanaatikkoja,mutta suurin osa pelkkiä puoluekannoista sen kummemmin välittäneitä pojankloppeja.
Marsalkka Mannerheim myöhemmin jatkosodassa kieltäytyi lähettämästä Saksaan toista suomalaista Viking-pataljoonatäydennystä.
Kotikaupungin kulmapubissa rähjäsi eräs punatukkainen entinen SS-Viking-pataljoonalainen 60-luvun loppupuolella saksalaisella rintaansa rummutuksella .
Silloin kukaan ei ottanut miestä vakavasti ja yleensä hänet laskettiin maanpetturiksi sekä Neuvostoliiton viholliseksi,etenkin kun kapakan karvalakkipuoli koostui vasemmalle nuokkuvista duunareista ja tulipuheisista taistolaisista samettijakkuopiskelijoista.
Reservinviikinki yleensä häipyikin naurun saattelemana karvalakkipuolelta kapakan kabinettiin samanhenkisten pöytiin.
Raukkikin tuli päättymään aikoinaan.
Kuten aiemmin olin maininnut au-oppilaan meri- ja maamatkasta Santahaminan kautta Suomenlinnan sotilassairaalaan eli Tilkkaan,voin yksityiskohtaisemmin selvittää muististani matkakertomustani:
--Jussin pitkästä Suomenlinnan Tilkassa makaamisesta aasialaisen kourissa,ballistiikan ja asemo-opin vajaakoulutuksesta au-oppilas sai palkinnoksi punalaattaansa yhden kultaisen kopraalin arvokulman.
Hänet ylennettiin korpiksi eli lintu-upseeriksi.
Se koko sairaalareissu Suomenlinnan Tilkkaan oli varsinainen farssi kulkuyhteyksien puutteesta.
Kovan pakkastalven ja paksun jääpeiton takia ei yksikään yhteysvene kulkenut Isosaaresta Suomenlinnaan.
Yhdysvene Porkkala vei hänet nopeasti umpeutuvaa meriväylää seilaamalla salmen yli Santahaminaan.
Sinä talvena jäänmurtajilla oli työtä vuorotta.
"Santiksesta" hän sai kyydin nitisevän,paukkuvan ja lämmityslaitteettoman neukku-Gaz-maastoauton takaistuimella Helsingin kauppatorille,mistä Suomenlinna-lautta vei hänet Viaporiin .
Armeijan autoissa lämmityslaitteet olivat luksuskamaa ja tarkoitettu vain kenraalikunnalle.
Pakkasta silloin oli lähes -30-astetta..
Ei silloin potilaalle tarjottu mitään erikoiskuljetusta,ei ambulanssia eikä helikopteria,kuten nykyään.Varusmiesaikanaan
 |
| 1958 Sokoksen joulupukkikopteri laskeutumassa Salossa |
Ensimmäisen kerran hän oli nähnyt ilmielävän helikopterin joulupukin koneena vuoden 1958 joulunalusviikolla,Kopteri laskeutui silloin Turuntien puoleiseen sillankulmaan kotikauppalassa.
Vispiläkoneen kumitassuissa mainostettiin SOKOS:ta.
Sillä juustokupuohjaamoisella Bell-kopterilla tuotiin joulupukkia näytteille pikkukauppalan räkänokille.
Armeijan potilaskuljetuksissa katsottiin, että kun potilas pysyi vielä tolpillaan,niin tarjolla oli ilmainen armeijan kyyti senaikaisin sekalaisin kulkuvälinein.
Reipasta kävelyä ilman saattoa keskelle merta avoväylälle odottavaan yhteysalukseen sairaalamääräys manttelin taskussa ilmeisesti katsottiin armeijan lääkintämenetelmissä yhdeksi kuumen laskemiskeinoksi .
Suomenlinnan Tilkan putkisängyssä Jussi räki vihreitä flunssarämmäleitä parisen vikkoa lohjenneille maaliseinille.
Äitiruustinnakin sanoi aikoinaan kansanlääkitsijänä:
--Nuha lähtöö niistämällä ja yskä köhimällä iliman mittään linimenttejä!
 |
| Gaz-69 |
Koko Isosaaren asemokoulutus tuntui myöhemmin olleen pelkkää ajanhukkaa,koska Jussin uudessa asemapaikassa Russarön linnakkeella Itkoilla ammuttaisiin vain suorasuuntauksella merellä hinattavaan maalilauttaan.
Siellä ei mittatikku-ja logaritmimiehillä ollut mitään virkaa.
Eikä saarelta löytynyt edes asemotorniakaan,vaan alituisesti merenkulkijoille vilkuttava majakka,minkä ylätasanteella ei uskaltanut edes nojata ruosteen syömään ja säiden piiskaamaan rautakaiteeseen pelossa,että putoaisi reilingin mukana alas kallioluodolle..
Jussilla muutenkin oli korkean paikan kammo,kuten Jimmy Stewartilla kalifornialaisessa kellotornissa Kim Novakia pelastaessaan vuoden 1958 Vertigo-filmissä.
 |
| Kim Novak ja James Stewart.Vertigo 1958 |
Yksikään RaUK:sta reserviupseerikouluun päässyt salmiakkikauluksinen upseerikokelas saanut samanlaista hands-on- tykkikoulutusta kuin Jussin au-ikäluokka.
Russaröönkin niitä upseerikokelaita ja entisiä Jussin ylioppilaskavereita tuli rähinäremmejään paukuttelemaan ja seuraamaan takaviistosta pois tykkimontuista suorasuunta-ammuntoja Suomenlahdelle.Niinistön Saulikin kuului tähän porukkaan ..
Jussi sattui olemaan silloin tykinjohtajana itkoilla ja jokaisella tykinpaukauksella upseerioppilaat pakenivat rantapusikkoon trotyylipilvessä.
Jussin Russarön savolainen tykkivääpeli Voutilainen kehaisikin nuhaisille tykkimiehille,että tykkikoulutus oli flunssaisille varusmiehille paras nuhalääke,kun joka paukauksella räkä lentää rinnuksille.
Hoitoon ei tarvita mitään lääkintäkersantin aspiriineja eikä C-vitamiinitabletteja
 |
| Moottorijuna Juhart 2004 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti