Takaisin tulevaisuuteen aikasitikalla. .Papinpoika ja pakanasarja

Gone with the Wings
Juhart 2003

Pappilan Jussia on aina kiehtonut ajatus palata takaisin vuoteen 1957 kolmetoistavuotiaaksi koulupojaksi,jonka pieni maailma oli ythtäkkiä muuttunut potkukelkka-ajasta avaruusaikaan pienessä kotikauppalassa.
Kauppalan kaduille sotaaedeltävien köyryselkäisten tummien autojen tilalle olivat tulleet siivekkäät ja jopa kolmiväriset avaruuslaivoja muistuttavat rakettiautot,joidenka kiiltäviä kylkiä koristivat kromiset raketit ja joidenka perävalotkin leiskuivat tulipunaisina kuin rakettimoottorit jälkipoltossa äänivallia rikkoessaan.

Ming

Se oli koulupojalle Flash Gordonin ja maapalloa uhkaavan kaukaiselta vieraalta planeetalta uhkaavan Ming-hallitsijan aikaa,jolloin maailman suurempana uhkana oli Neuvostoliiton avaruuteen lähettämät sputnikit,ainakin amerikkalaisten mielestä satelliitti- ja rakettiteknologiakilvassa.
Epäiltiin jopa venäläisen Laika-koirankin Suomenkin Pohjantähtitaivaan kantta piirtävässä sputnikissaan vakoilevan jenkkien asevarustelua ja ottavan kuvia venäläisellä Zenith-peiliheijastuskameralla amerikkalaisista sotilastukikohdista.
La-laika..La-laika---lauloi suomalainen laulutähtönen Laila Kinnunenkin eetterissä hiukan sössöttävällä ässällään lauantain toivotuissa.
1957 17-vuotias Laila oli haastanut maan tunnetun ja suositun kultakurkun Olavi Virran laulukisaan.Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen hiihteli ja kalasteli kotimaassa ja joskus itänaapurien johtotovereidensa kanssa Novosibirskissä  laannuttaakseen suomalaisten mieliä ainaisesti pelottavaa itäuhkaa.

UKK postari

Jussin ja hänen ikäistensä koululaisten mieleen ei olisi koskaan pälkähtänyt tasavallan presidentin pelanneen silloin ovelaa valtapolitiikkaa maan itsenäisyyden pitämiseksi .Pappilassakin uudenvuoden päivänä lapset komennettiin kuuntelemaan ularadiosta tasavallan presidentin uudenvuoden puhetta kuin epistolaa maan itsenäisyydestä,joka oltiin saavutettu vain 15 vuotta aikaisemmin isien verellä.
Itsenäisyyttä ja suomalaisuutta pidettiin lasten mielissä itseselvänä asiana. Ulkomaat ja ulkomaiden asiat kuuluivat vain presidentille sekä ulkoasiaainministerille.Ulkolaisia maassa kunnioitettiin häveliäästi turisteina,paitsi saksalaisia,jotka olivat polttaneet Lapin.
Omassa ahtaassa ksenofobiassa Suomessa pälyiltiin rantaruotsalaisia sekä venäläisiä,jotka aikoinaan olivat vallanneet tuhansien jarvien maan. Mutta se olikin sisäpoliittinen asia.
Jossain Ivalossa tukkijätkä ja poromies revanssiksi raaviskeli saksalaisen turistibussin vieressä punttikaupalla sampotikkuja.

Kenellekään sota-ajan lapsista ei olisi ikinä juolahtanut mieleen,miltä tulevaisuudessa joskus 55 vuoden päästä Suomenmaa ja kotikauppala näyttäisi teknisen kehityksen kulkiessa pikavauhtia eteenpäin kantorakettien siivillä.Suurten sukupolvien vanhemmat eivät tulisi näkemään uutta monikulttuurista Suomenmaata kuin vilaukselta poistuessaan hiljalleen taka-alalle kalmistojen kukkakumpujen alle.
Jos  he olisivat eläneet satavuotiaiksi,monikaan ei olisi altzheimereissaan eikä parkinssoneissaan olisi tajunnut paljoakaan ulkomaailman menosta vanhainkotien tauluteeveiden edessä.

Doc Brownin keksimä DeLoreanin kojetaulun
 näyttö aikahyppäykseen  vuoteen 2012

Jussin Citroen BX 16TRS

1980-luvun puolivälissä Jussi oli nähnyt Saudi Arabian Jeddassa VHS-kaseteilta hollywoodyläisen version omasta mielikuvituslennostaan takaisin menneisyyteen ja sieltä takaisin tulevaisuuteen ja vuoteen 2012. Hänellä itsellään oli kutkutellut mielessään ostaa Mecca Roadin lähellä sijaitsevasta erikoisautoliikkesstä teräksenvärisen DeLoreanin,päätymällä kuitenkin ranskalaieen BX Citroeniin,mikä myös futuristisena poikkesi täysin muista sen ajan autoista. Hänen piti vain kuvitella lujasti vilkkaalla mielikuvituksellaan ajaessaan Jeddan Al Cornichen rantabulevardia pitkin toimistoltaan työmaasaitille,miten sitikka nousisi Al Cornichen automonumenttipatsaan ylle,sitten Hajj-lentoerminaalia kiertämällä Tihama-vuoriston yläpuolelle cumuluspilviin.

Al Cornichen
autopatsas

De Lorean

 Citroenin digitaalisesta kojetaulukonsolista hän oli näppäillyt aikakonesitikkansa ETA:ksi (Estimated Time of Arrival) kesäkuun 27. päivän v.2012 ja laskeutumispaikaksi kotikaupunkinsa Salon torin.
Korvillaan hän piti uuden ja viimeistä viihde-elektroniikkateknologian huutoa olevan Sony Walkmaninsä kuulokkeita,mistä hänen suosikkikruunerinsa Frank Sinatra lauloi Come Fly with Me-biisiä. Frankin ääni kähisi,ei pelkästään Cutty Shark-bourbonista,vaan C-kasetin pyörien kulumisesta. Turbulenssi ravistutti Citroenin lasikuituista kattoa auton syöksyessä jossain Taifin yläpuolella myrskypilveen.Hän tunsi Marty McFlyn tavoin ohjaspyörän tärisevän käsissä ja Citroenin kaksoissakaramerkin heiluvan auton yksisompaisessa keskiössä kymmeninä ainevihon pukkeina.Sitikan rullamainen nopeusmittari oli pysähtynyt punaiseen viivaan eli 200:an

                                            Come Fly with Me.Frank Sinatra

Yhtäkkiä myrskypilvien hälvettyä Jussi heräsi transsinomaisesta lentomatkastaan Citroenissaan suuren paikoitusalueen keskellä.,jonka reunustalla kohovien liikkeiden seiniltä vilkkuivat värikkäät mainosvalot..Morrisons,Primark,Debenhams,Marks & Spencer,Iceland,Asda,Tesco....SALE...SALE...SALE..
Parkkipaikkojen BMW:den ja Mercedesien takaluukkuihin purki ostoskärryistä partaista ja liinapäistä mieshameväkeä,mustahuntuisten naisten ahtaessa suuria lapsilaumoja autojen takapenkeille.
Jussi pelästyi ajaneensa Jeddan International Market-ostoskeskukseen.
Silti mainosvalot näyttivät vierailta.
Niiden piti olla Euromarcheta,Printempsiä,Safewaytä ,Zahid Tractoria,Binladen Groupia jne...
Hän kuuli omituista murretta sivuikkunaan koputtavasta harmaapartaisesta suusta:
--You allright,mate?
--Haven't seen an old Citroen BX for ages 'cept in salvage yards..
--Where did you get those personal Arabic licence numbers?
--My special LQ0012 numbers cost me fifteen-hundred quid ...(LQ0012---Al Qaida-0012)
--Yours must have cost you thousands of quids!
Jussi kysäisi ällistyksissään:
--Where am I?
--Am I still in Jeddah..Kingdom of Saudi Arabia?
Harmaaparta vastasi kysymykseen kysymyksellä:
--You lost ,mate?
--This is Stratford UK,where Olympic Games are being held coming July..
--Did you drive all the way from Saudi Arabia with this old clunker to see the Games,mate?
Puhuessaan partasuun hameentaskussa soi puhelin.
Jussi tunsi puhelimen sointisignaalin,vaikka se kuulosti erilaiselta kuin Jeddan ALCO:n toimiston amerikkalaiset ITC-näppäinpuhelimet..
Hamemies vetäisi taskustaan huivinsa päälle lattean levyn,mistä kuulsi monivärinen pieni television värikuva,mihin tämä puhui toiselle partaniekalle:
--I'm at Morrison's parking lot ,Osama!
--Ring you later..just met a white foreigner in an old BX from our Holy Land,who talks like a confused dot com carinsurance advert in our telly...
--No...Osama.. no...it's no BMX bike...a bloody old Citroen BX...see you soon..inshallah!
--Only hoodies ride BMX bikes nicking wallets,mobiles and handbags from innocent pedestrians...!
--You have already declared a holy jihad against hoodies unless they join our brave warriors in Afganistan!

Hänestä väriteeveepuhelimen partaniekka muistutti yhtä imaamioppilasta Dhahranin Petroleum-yliopiston ruokalassa eksyttyään Al Khobarissa etsiessään taksilla suomalaisen urakoitsijansa konttoria.Hän oli silloin vuoden 1980 lokakuussa saapunut Dhahranin kentälle ja eräs pakistaanipoika volgamallisella Toyota Cressidalla oli vienyt hänet yliopistolle,missä tämän teologista öljytiedettä opiskeleva isobroidinsa Al Khobarin tuntevana olisi neuvonut reitin Al Jubail Streetille,missä oululaisen urakoitsijan konttorin piti sijaita.
--Sorry..saddiq..wrong address!
Jussi sanoi hätäkässä ryhtyessään painelemaan aikasitikkansa ledinäyttöä,korjaamalla laskeutumispaikaksi SALOn SALEn sijasta,minkä hän oli disleksikkona painellut ruutuun Al Cornichella.
Citroen nousi samassa ylös kuin Harrier-hävittäjä lentotukilaivan kannelta Jussin nähdessä allaan leviävän valtavan olympiakylän stadioineineen pienenevän mustaksi pilkuksi maapallolla jonkinlaisena Mikä-Mikä-maana..
Se autonikkunaan koputteleva hamemies oli näyttänyt arabialaiselta Kapteeni Koukun versiolta klikkaillessaan koukkukädellään kutsumaansa mobiilin ruutuun kuvia jostain protestikokouksesta Yhdysvaltojen suurlähetystön edessä..
Kertoi vielä lisäksi mobiilipartaniekalle pitävänsä uuden vihasaarnan jossain Finsbury Parkin moskeijassa.

Vihasaarnaaja Al Hamza

Lisäksi sillä oli ollut vain yksi haaleanvärinen puolisokea ja harhaileva silmä,mihin oli vaikeata saada kunnon silmäkontaktia.
Saudissa hän oli tavannut useita puolisokeita vanhempia miehiä,jotka geeneissään olivat perineet esi-isiltään jonkinlaisen sukupuolitaudin,vaikka julkisesti kuningaskunnassa oltiin kielletty niiden olemassaolosta.
Sairaaloiden miesten syöpäosastotkin olivat AIDS-osastoja Oncology-kylttien alla.

Sitikka hävisi imussa sadepilven sisään turbulenssin tuntuessa vielä kovemmalta Espanjasta päin sisään tunkeutuvan lämpöaaallon ja Skandinaviasta lähestyvän matalapaineen lyödessä kättä 30.000:n jalan korkeudessa Pohjanmeren yllä.
Pian hän näki alapuolellaan Saaristomeren aivan kuin edellisellä kerralla v.1983 Finnairin DC-kympin ikkunasta lomamatkallaan kotimaahan,Citroenin laskeutuessa harmaaseen ja villasukan väriseen pilvimassaan,mikä peitti koko Lounais-Suomen.
Jussi tunsi vatsanpohjastaan  koko suolistonsa nousevan kurkkuun ukkossalamoiden iskiessä ristiin rastiin sumussa. Hän piteli ohjauspyörästä silmät kiinni ja rystyset valkoisena,kun Citroenin michelinit koskivat maata.

Aukaistessaan silmänsä sitikka seisoi kauppatorin ympyrämäisen paikoitusalueen parkkiruudussa,minkä vastapuolella pidettiin kirpputoria.Toripuiston eteen oli kokoontunut tusinan verran paikallisen Hotrod-kerhon jenkkiautoja iltacruisalua varten.Pari collegepuseroista ja cowboysaappaista kaveria seisoi Citroenin vieressä naureskelemassa Jussin autoa,minkä kylkiä ja konepeittoa kattoi kimppukaupalla alumiinisia kurkkuputkia ja rosterisia rakettittuubeja.Sitikan perässä sihisivät rakettimoottorit jäähtyessään aikalennosta.
Toinen roddaripojista koputtaessaan sitikan tummennettuun sivulasiin kysäisi ivallisesti:
--Ooksää tulnu kruisailee Gotham Cityn kartsal iha omall lepakkoautollas?
--Harvemmin on näkyny ranskalaist ruasterautaa kustomoitun tollai kute jossan Deloreanis kahreksankymmentluvull,jollommää viäl heilusin iskän vasemmas housunpuntis..
--Ooksää ajanu toll koslallas takasin tulevaisuuteen?
--Mun isäukoll oli tollane uuten vuan 1984!

Salolainen ratroddattu Chevrolet Styleline torilla.

Jussi nousi autosta koko 167 sentin pituuteensa ottamalla kojelaudalta nokalleen tummat pilottilasit sulkemalla kuskinoven avaimella..
--Eiksul ol koslasas eres avaintont sissänpääsyy eik varashälytint...vaik emmää usko ett kukkan tollast hervelii nussis eres kännipäisäs tai piänes ecstasipilves..
--Kattos poikaa kunnon pukeutunu oikkes retrovaatteisiin samalt vuakymmenelt löysähihasess bleiseris ja porkkanahousis..
--Noi sun Raybanin pilottimerkkilasis maksaa nykysin parisataa euroo...
--Sull näkyy makkavan pääll--!?
Collegepuseroinen vielä ivaili pistäessään suupieleensä elektronisen savukkeen.
Jussi ei vastannut,vaan lähti paseeramaan Samsonite-attasheasalkkua kädessään heiluttaen ja  Rayban-kilolasit nokallaan kohti Torikatua,minkä varrella entinen pappila sijaitsi. Hänen piti käydä kirkkoherranvirastossa siirtämässä kirjansa siviilirekisteristä takaisin seurakuntaan harhauduttuaan kymmeneksi vuodeksi maailmankansalaisuuden teille.
Horninkadun kulmassa,missä hänen lähtiessään maailmalle v.1980 myi Pukimo Kari miesten vaatteita istuskeli katukaytävän pöydissä teepaidoissa ja shortseissa ryystämässä kolpakkokaljaa.Juottopaikan nimi oli Toriterassi.
Reissusta janoisena hän päätti käymässä ottamassa kolpakollisen huurteista sisällä.
Raskas oluen maltainen tuoksu kutitti sieraimia jo katukäytävällä. Ulkoterassilla asiakkaat polttivat tupakkaa  pöydissä ja jotkut sisäasiakkaatkin nojailivat ulko-oven karmeihin sätkä suupielessä.
Kaikki näyttivät näppäilevän niitä mobiilejaan toisistaan piittaamatta.
Erämaavaellukselle lähdettyään Arabian niemimaalle Saloranomistajaportaan Chrysler-fliitin kussakin mustassa New Yorkerissa sellaiset kannettavat NMT-puhelimet,mitkä oltiin ankkuroitu tiileskiven paksuiseen akkuun ja nyt jokainen kulki siitä kehitetyt liuskat korvillaan tai näppäili niitä puolisokeina ympäristöstään.
--Eiks sisällä saa enää röökätä?
Jussi kysäisi yhdeltä ovenkarmiin nojaavalta ja mobiiliaan naksuttavalta pojanklossilta.
--Mistsää oles oikke kotosin...landelt vai taik jostain Pualast..kusset tiärä,ettei ravintoloiren sisäl ol saanu polttaa muutamaan vuatten..?
Astuttuaan baaritiskille Jussi hivuttautui kahden leveäselkäisen,takkupartaisen ja tatuoidun ponitukan välistä tilaamaan ison tuopin Karjalaa. Tiskin takana pieni ja siro taimaalaistyttö jutteli salonmurteella modaristien kanssa valuttaessaan olutta hanasta tuoppiin.
Lähdettyään pikkukaupungista maailmalle hän tiesi vain Ollikkalan alueella asuvan vietnamilaisia pakolaisperheitä.Silloin kerrostalokaupunginosaa kutsuttiin Ala-Vietnamiksi.Vietnamilaisten perästä olivat saapuneet kosovolaiset,jotka tuillaan ostelivat käytettyjä nakumersuja kuin mannet. Vietnamilaiset sopeutuivat työelämään väsymättöminä puurtajina,kosovolaiset joskus pakosta,koska työvoimatoimisto kolmannella työtarjouksella pisti nämä töihin pienellä pakolla,että tuet jatkuisivat pankkitilille.
Toriterassilta näytti olevan oli kova liikenne kulman pankkiautomaatille,kapakan ollessa keskipäivällä tupaten täynnä.
Jussi kysäisi toiselta modarilta olivatko kesälomat päällä jo näin aikaisin,jolloin lohikäärmetatuoidun niskan takaa kuului:
--Ei ne mittän kesälomalaissii ol,vaan Nokijalt lomautetui!
Jussi kääntyi kolpakko kädessä etsimään vapaata tuolia jostain pöydästä modariparin väitellessä jostain knuckleheadeistä ja panheadeistä.
Jussi oli lähtenyt Nokialta vuoden 1980 syksyllä tai oikeastaan Salorasta,ei raskain mielin,vaan helpoittuneena suuntana Saudi Arabian santaiset työmaat.
Saloran sisäinen tunkkainen ,nousukasmainen sekä toisiaan kyyläävä mentaliteetti oli saanut hänet irtisanomaan itsensä.Yhtenä syynä oli hänen suoranainen esimiehensä varastopäällikkö Nymanin Unto ja toisena henkilöstöpäällikkö Norkelan Jorma,jotka kummatkin luovivat omaan pussiinsa,Unto viinalle haisevana juonina ja Jorma paksuniskaisena hallintotikapuulla kiipijänä.
Unto eli Unski oli viekotellut Jussin ensimmäisen vaimonkin tai oikeastaan Sirkka Unton,koska kullakin oli yhteistä taipumusta liirailla enemmän huvittelun puolelle. Sitä avioliittoa kesti Hollywoodin tai hiljalleen maailmankartalle nousevan piilaakson mittapuun mukaan neljä kuukautta .Jos Salorasta ei erotettu niin ainakin avioliitoissa erottiin. Erään fiksun suunnitteluinsinöörin hän vuoden 1983 Suomi-lomallaan tapasi kaivelemassa roskiksia ja pummaamassa rahaa ohikulkijoita siivottomana ja housuihinsa kusevana pularina.
Insinööri oli ollut suunnittelemassa firman uusia autopuhelimia 70-luvulla eikä pärjännyt pehmona olantyrkkijöiden parissa.
Unton eli Unskin saatua potkut Saloran halinnon uudelta toimitusjohtajalta Öhqvistiltä työmaajuopottelusta pian Jussin itsensä irtisanomisen perästä, entinen varastopäällikkö alkoi päivystämään kaupungin juottopaikoissa täystyöllistettynä inventoimassa baaritiskiltä vodkapullovarastojen senttejä..

Saatuaan luvan istua yhteen nurkkapöytään täysin tuntemattomilta asiakkailta Jussi ryhtyi tutkimaan salista edes yhtä tutunnäköistä naamaa.Ikkunanvierustalla istui tutunnäköinen,mutta ryppyinen sekä kumarainen vanha mies,jonka hän muisti käyneen Libyat ja Irakit 70-luvulla urakkainssinä.Mies siemaili pikkutuoppia rullatessaan käsin Kilta-pussista sätkää nikotiinin kellastamissa sormissaan.
Jussi pyysi anteeksi tuntemattomilta pöytäkavereiltaan siirtyessään istumaan inssin viereen ikkunan viereen,mistä näkyi kirpputorille farkkuhousuisen ja collegepuseroinen miesryhmän ympäröimässä hänen aikasitikkansa digitaalikameroiden ja mobiilien salamoiden välkkeessä.
Jussi esitteli itsensä inssille,jonka nimi keikkui ihan kielen päässä,vaikka 70-luvulla hän tiesi tarkkaan jopa missä tämä asui.,koska tämän uusi metallihopea ässämersutuontiautonsa seisoi uuden tiilisen omakotitalon edessä.
Insinöörivanhus katseli häntä puolilukulasien yltä häntä nikotiinin kellastamien viiksien välistä suhisemalla:
--Ais sää olesse pappilan Jussi?
--Essää sit ol mikskää muuttunu kute isäski sillon viäl kahreksankytluvul yli seitkytvuatiaan ja jonk partijolippukunttaanki mää liittysi het alkuvuarest 1949.
--Panisiksää kuule mull yhre karjalakolpako,kummu eläke tulee toho kulman pankkiautomaatti lauvantaaki?
--Mää kyl maksa takas..
Jussi meni tilaamaan thaitytöltä kummallekin kolpakot niinkuin puhevaroiksi,vaikkakin inssipapan kaljan pyynti muistutti paljolti Nymanin Unton tavanomaiselta retooriikalta pummaamisessa. Unski jopa töissä tuli Jussin konttoriin läpsyttämällä käsiään puvun rintataskua vasten kertomalla juuri unohtaneensa tupakat oman konttorinsa pöydälle,nakkaamalla alaisensa Marlboroaskista sätkän suuhunsa.
Näin Unski pummasi häneltä kaljatkin vippaamalla vielä huntin päälle lauantain työttömyyskorvauksen maksuun asti Jussin lomalla käydessä.
Koskaan Unski ei maksanut takaisin vippejään eikä edes saapunut samaan kapakkaan.
Eikä Jussi tältä odottanutkaan sellaista tuntiessaan entisen esimiehensä tavat perusteellisesti.
--No..mitäs mies!?
Inssivanhus kysäisi ilahtunut pilke syväuurteisissa suupielissä saatuaan uuden kierroksen nenänsä alle.
--No..mitäs mää nyt..Saudissa mää vielä ja just nainut yhden filippiinohoiturin..
--Käytiin Turun maistraatissa vihillä vuoden 1984 kesällä..tuolla kirpputorin parkkipaikalla seisovalla sitikalla.
--Saudian rahtijumbolla se sitikka lensi Riyadhista Frankkuun ja ajoin sen autobaanaa pitkin Travemündeen Finnjetille...
Jussi vastasi ohjaustankoviikset vaahdossa tajutessaan yhtäkkiä mokauksensa,koska nyt ilmeisesti oli kesäkuun 27. päivä 2012. Hän oli tuntia aiemmin lähtenyt aikasitikallaan lennolle Jeddan Al Cornichelta lokakuun 26. päivänä 1985.
--Korjaan...vuoden 2011 kesällä...oltiin tavattu Riyadhissa vuonna 1983 ja asuttu susiparina Manilan talossa viime kesään saakka,kun päätettiin lasten painostuksesta mennä lopulta avioon....että perisivät talon,kun me lopulta kuukahdetaan...
Jussi valehteli.
--Aissää vaan viäl ajeles vanhoil autoil?
Inssi kysäisi.
--Sää oles ain olnu kiinnostunnu vanhoist autoist ja mulkin on viäl autotalliss mun vuan 1975 Irakin Mosulist ostaman ässämersu..
--Oikkestan se on kyl mun vaimon autotalliss,kumme erottiin vuaren 1999 syksyll kolkytvuatise soran kunnijaks..et semmottii..
--Irakil ei ol koskka menny niin hyvin kun Saddam Husseinin aikoin sillo seitkytluvull..pelkkää persmäkkee öljysell aroll nykyjäs jonkin temokratijan peräs..sanommää..

1970-luvun olutbaari
Juhart 2012

jatkuu...

Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan 1.

Korttelista hyljätty
Juhart 2005

Seppälä istui keittiönsä baarituolilla lysähtäneenä tuijottaessaan parkettilattialle levinnyttä läjää puoleksisyötyä ruokaa.
Oksennuksen hapan ja ällöttävä haju oli nostanut hotkaistut maissihiutaleet takaisin kurkkuun hänen yrittäessä pakkoniellä niitä ruokatorvesta alas.
Hän siivosi lattiaharjalla sihveliin poikansa kaulajätteet kaatoaltaaseen,antamalla kuuman veden liuottaa ne alas viemäriin.
Katsellessaan synkkänä ulon pyörimistä sykloonina altaan reiässä hän oli näkevinään Rainen luisen käden kaivamassa roskapöntöstä ruoantähteitä,kun hänen oma poikansa itsekkäänä,ahneena,flegmaattisena ja poispilattuna oli saanut ahdettua mahansa makealla niin tupaten täyteen,että tämän piti oksentaa kaiken pihalle.
Kuumavesihanan hän löi inhossaan nyrkillä kiinni kiroilemalla kättään pidellen kämmensyrjään nousevaa mustelmaa ja sitä,että Rainella oli ollut kaikki potentiaalit käsissään elämässä eteenpäin pyrkimiseksi,mitkä häneltä oltiin evätty syntymästä asti.
Osku taas oli kyvyiltään keskiarvoa alempana kaikilla käsillä olevilla eduilla.
Seppälä nousi baarituolilleen jatkamaan aamupalaansa,missä maissihiutaleet olivat pehmenneet ja vetistyneet avonaisessa pahvilaatikossa kaatoaltaan hanan kuumavesihöyryistä.
Siitä huolimatta hän ei enää välittänyt,mitä pisti suuhunsa.
Rainen pelastamisella olisi oma palkkionsa,koska pojassa oli sitä potentiaalia.
Hän oli heti tajunnut sen pojan tultua kasvatuslaitoksessa ensimmäiseen haastatteluunsa.
Seppälän toimisto sijaitsi vankilamaisen tiilirakennuksen pohjakerroksessa käsittämällä vain pienen siivouskomeron kokoisen ikkunattoman huoneen,minkä vajaat viisi neliömetriä hänen työpöytänsä sekä kaksi puista tuolia täyttivät kokonaan.
Hän ei ollut koskaan ristimäluterilaisena käynyt katolisessa synnintunnustuskopissa,mutta kuvitteli sen sisällä käytävän papin ja synnintekijän välistä keskustelua,missä pappi antaa tunnustuksesta kaikki synnit anteeksi muutamaa Terve Maaria-rukousta vastaan.
Hän omassa "tunnustustoimistossaan" ei haastattelussa antanut pojan syntejä anteeksi,vaan kuunteli käsi sydämellä hakemassa ratkaisuja kadonneen lampaan pelastamiseksi.
Seppälä katsoi myös olevansa kurittomien sielujen hoitajana vähemmän epäilyttävämpi kuin joku katolinen pappi synninpäästäjänä,koska hänet oltiin käytännön kautta koulutettu ammattiin.
Papeille sielunhoitoa opetetaan vain kirkkolatinan teorioissa.
Rainen tullessa ensimmäiseen haastatteluunsa Seppälä oli lukenut pojan syntihistorian läpi---järjetöntä tuhoamaisen tarvetta,rikottuja ikkunoita,kauppalan puistojen roskakorien tuhopolttoja,autonrenkaiden viiltelemisiä,taskuvarkauksia jne.--- vähän sentapaisia kolttosia,mitä yhtäkkiä maalta juurettomina kaupunkiin istutettujen lapsenversojen oletettiin tekevän vinoon kasvaneina.
Rainen älykkyysosamäärä kylläkin nostatti kulmakarvoja---140.

Raine oli rojahtanut työpöydän edessä olevalle puiselle vierastuolille istumaan sen etureunalle ja roikottamaan käsiään hervottomina haarojensa välissä. Ainoa ilmanvaihtoritilästä sisääntuleva auringonvalokiila piirteli varjojaan tämän kasvoille,missä teräksenharmaat silmät valppaina katselivat eteensä kapeassa sektorissa.
Hänen tumma tukkansa roikkui latteana otsakiehkurana sivulla,ei huolettomasti sormilla sutaistuna kuin koulupojalla,vaan äkkinäisellä kädenliikkeellä järjestettynä kuin vanhalla miehellä.
Seppälä pystyi luotaamaan jonkinlaista fanaattista älykkyyttä pojan kasvoilta yrittäessään lyhentää etäisyyttä pienellä hymyntapaisella irvistyksellään..
Pojan ilme ei edes värähtänytkään muutettuaan asentoaan selkänojaan vasten ja nostettuaan sen hirviömäisen kompurajalkansa polvensa päälle.
Siinä jalassa oli pyykkinarunpätkällä solmittuna kolhittu ja likainen kenkä,minkä antura oli ainakin viitisentoista senttiä paksu ,kenkärajan kuluneen nahan näyttäessä aukeavan sukanrajasta harmaana kielenä jossain pahasti ruhjotussa päässä.
Seppälälle asia selvisi hetkessä,että pojan kurittomuus johtui pelkästä jalkansa kompensoimisesta.
--Kuuleppas Raine...näen näistä papereista,että sinulla on palvelusaikaa jäljellä vain vajaa vuosi.
--Mitä suunnitelmia sinulla on päästyäsi ulos?
Hän kysäisi.
--Ei mulloo mitään suunnitelmii.
Poika vastasi siirtämällä katseensa välinpitämättömästi tuulettimen ritilään, jäämällä tuijottamaan sen tuulenvireessä vapaana pyöriviä siipiä kuin puolihypnoosissa.
--Ehkä sinun sittenkin pitäisi!?
Seppälä lisäsi hymyn nykiessä elohiirenä suupielessään.
Raine jatkoi vain hypnoottista tuijottamistaan Seppälän selän taakse.
--Haluaisin nähdä sinun käyttävän hyväksi kaikkea Luojasi antamaa älykkyyttäsi.
--Voisimme keskustella,mikä olisi sinulle tärkeämpää ja sopivampaa..
Seppälä jatkoi katseensa laskiessa tahattomasti pojan jalkaterään.
--Päntätä oppikirjoist nuppis täyteen tietoo ja saara mahas täyteen!?
Raine lohkaisi.
Seppälän kasvot muuttuivat punaisiksi mustan epämuodostuneen kompurajalan paisuessa silmissä yrittäessään olla välittämättä pojan vastauksesta.
--Raine...olet ajanut itsesi kaikkiin mahdollisiin ja täysin järjenvastaisiin vaikeuksiin,mutta vain tajutessasi miksi näin olet tehnyt,olet vähemmän taipuvainen tekemään kolttosiasi uudelleen..
Seppälä hymyili jälleen.

Hymypoikapatsas

Rainen tapaisilla oli niin vähän ystäviä sekä kavereita ,jotka näkivät ympäristössään hyvin harvoin edes ystävällisiä kasvoja,että puolet tämän potentiaalista tulisi ulos pelkällä hymyntapaisella.
Seppälä näki Rainen nyt tuijottavan valkoista Hymypoika-patsasta kirjahyllyn päällä takaseinällä harmaan täytetyn huuhkajan vieressä pölyyntymässä.
--Sinusta löytyy paljon sellaisia piirteitä,mistä minun pitäisi kertoa ja selvittää sinulle.
Hän jatkoi.
Raine siirsi kivettyneen katseensa Hymypoika-patsaasta Seppälään vastatessaan:
--Emmää ole tullu tänne pyytämään mitään selvityksii!
--Mää olen hiffanut jo ajat sitten,mitä mää teen ja miksi mää niin teen!
Seppälä vastasi ilostuneena:
--No sepä on hyvä juttu..ja voisitkos kertoa minulle nyt tässä,mikä on sinut saanut tekemään niitä kolttosiasi?
--Saatana!
--Saatana!
Raine vastasi mustien pupillien kiiltäessä.
--Se on ottanut mut kokonaan valtaansa!

Merikapteeni King-Kong ja lapset
Juhart 2012

Seppälä katseli poikaa suoraan silmiin,jotka eivät peilanneet mitään siitä,että vastauksessa olisi ollut jotain koomista.Pojan viivanohut suu näytti vain kiristyvän suupielistä ylpeänä ja omahyväisenä kuin Mussolinin propagandapuhepausseissa.
Seppälä tunsi hetkellistä ja tylsää epätoivoa ikään kuin olisi kohdannut jonkun kauan sitten luonnon tekemän vääristymän jossain korpikelossa ja jota pitäisi lähteä suoristamaan tässä ja nytten.

Pojan kysymyksiin elämän tarkoituksesta oltiin vastattu raamatullisesti ihmiselon kaidan tien ojanpenkalla seisovien mäntyjen runkoihin naulatuissa tauluissa :
"Onko Saatana vallannut sinut?
Kadu taikka palat helvetissä!
Vain Jeesus voi pelastaa Sinut!"
Seppälä osasi Ramattunsa ulkoa ja kiivastuksissaan päästi suustaan:
--Täyttä roskaa... mehän eletään nyt avaruusaikaa..ja sinun piti mennä antamaan noin fiksuna  tuollaisen typerän vastauksen!
Rainen suu vääntyi.
Pojan silmistä näki hivahduksen uhmamieltä Seppälän tutkiessa pöytänsä takaa tämän kasvoja.
Poika hymyili uudelleen sellaisella virneellä,mikä olisi hyvin kelvannut vaikka kutsuksi astumaan keväiseen luokkahuoneeseen,minkä kaikki ikkunat olivat avattuina sepposen seljällään totuuden auringonvaloa kohti kevätvirren soidessa taustalla.
--Raine...aion järjestää sinulle kanssani pienen palaverin kerran viikossa.
Seppälä sanoi.
--Ehkä selitykselle löytyisi jokin toinen selitys ja ehkä minäkin voisin selittää sinulle,minkä merkkinen se sinun sieluasi vaivaava piru on.


jatkuu..

Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan.

Kas-Kas-plankkipoika
Juhart 2012

Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan
----------------------------------------------------------------------------------------


Seppälä istui putkijalkaisella baarituolilla nojaamassa kyynärpäänsä varassa keittiötä jakavan baaritiskin melamiinipintaa vasten. Hän popsi robottimaisesti samalla Kellogsin maissihiutaleita sormillaan suoraan laatikosta suuhunsa.Laatikon takapuolelta hän katseli saksenkuvaa ja pilkkuviivoja,mistä voisi leikata paperinuken uimapuvun ja kesämekon.
Hänellä ei ollut tytärtä,vaan ylipulska poika,joka ei liikkunut edes paljoakaan ulkona muiden poikien leikeissä,vaan joko kokoili meccanoa makuuhuoneessaan tai tiiraili iltaisin teleskoopillaan tähtitaivasta
Seppälä vilkaisi vähän väliä paidan kalvosimen alta kultadubleekelloaan,sitten keittiön paneloituja seiniä,katseen kiinnityttyä poikalapseen,joka keräsi varpaillaan seisten yläkaapista aamiaistarpeita syliinsä.
Poika oli noin kymmenisen vuotta vanha ja tukevahko kuin televisiosarjan Me Tammeloiden perheen nuori ja paksu poika,joka kesäisin aina tuli sukuloimaan kauppalaan Horninkadun sekatavarakaupan omistajaperheeseen Helsingistä.
Seppälän oman pojan tulevaisuus näkyi jo pulskista kasvoista: ehkä pankin sivukonttorin johtaja taikka ainakin pienen ämpäriurakointiliikkeen omistaja.
Hän halusi pojalleen vain parasta sekä roppakaupalla epäitsekkyyttä,mikä näytti kuitenkin hänestä sumuiselta tulevaisuudelta.
Seppälä itse oli aikaisin harmaantunut nelikymppinen mies,jonka hiukset kiersivät kaljua ja vaaleanpunaista päälakea valkoisen sädekehänä.
Poika,jota kutsuttiin kotona Oskuksi,kantoi sylissään tiskille suklaasulatepurkin,siivun suklaakakkua kahvilautasella sekä kainalossaan Heinzin ketsuppipullon.
Osku ei ollut edes huomaavinaan isäänsä,kiipeämällä toiselle baarituolille levittämään veitsellä suklaasulatetta suklaakakkuviipaleen päälle.
Pojan pyöreitä kasvoja koristivat ohimoilla isot hörökorvat,jotka vetivät tämän silmiä yläviistoon erilleen vahvojen silmälasien takana ,oikean harmaansinisen silmän näyttäessä katselevan karsastaen ulkosyrjälle.
Oskun autokuvainen ja sinipohjainen kesäpaita oli haalistunut pesusta niin,että yhden Buickin leveä kromihymy oli venynyt yhdeksi Floyd Pattersonin valkoiseksi hammassuojukseksi mustan naaman keskelle..
--Osku..tajuatkos,mitä olet juuri tekemässä?
Seppälä kysyi pojaltaan.
--Voitelet suklaasulatetta suklaakakun päälle ja tuolla itäkauppalan reuna-alueen vuokrasarmien hellahuoneissa tuskin edes saadaan voinokaretta ruutunäkkileivän päälle.
--Asiasta toiseen...tapasin eilispäivänä Jokisen Rainen.
--Tiedätkös.mitä Raine oli tekemässä?
Osku ei edes katsonut isäänsä päin,vaan oli keskittynyt suklaasulatteen levittämiseen,oikean silmän vaellellessa silmälasien raamikehällä kuin lasten kissaonnittelukortin nappisilmä,mitä sai ravistella kaikkiin hassuihin asentoihin.
--Tapasin Rainen osuuskaupan takapihan roskapöntöltä.
--Hän oli etsimässä suuhunsa jotain syötävää sioille tarkoitetusta jätepöntöstä,mitä yksi sikalanomistaja oli pistämässä pakettivaunuunsa.
--Raine näytti nälkiintyneeltä.
Seppälä lisäsi yrittämällä katsoa tiukkana poikaansa,joka oli jyrsimässä suklaakakusta palaa poskihampaallaan.
--Osku..onko sinulla mitään tietoa,mitä jakaminen on?
Poika posket täynnä kakkua vastasi kysymyksellä työntämällä kakkulautasta isäänsä päin:
--Haluuksää palasen?
Seppälä huokaisi syvään pojan ravistellessa ketsuppipulloa kakunviipaleen päällä:
--Tuo pala kuuluu hänelle..Jokisen Rainelle!
Poika jatkoi ketsuppipullon pohjan taputtamista kämmenpohjallaan.
Seppälän sietokyvyn pystyi näkemään jo kasvojen tuskasta syvästi toivoessaan poikansa vikaluettelon olevan itsekkyyden sijasta vaikka äkkipikaisuutta tai jopa pikkaista taipumista valehteluun.
--Olet jo kymmenvuotias ja Raine neljäntoista korvilla ja uskoisin sinun paitasi sopivan tismalleen Rainenkin niskaan.
Raine Jokista Seppälä oli yrittänyt jelppiä apukoulussa viimeisen vuoden aikana.
Poika ei ollut tyhmä,torjumalla vain kaiken kurinalaisen opettamisen jättäytymällä lopulta pois koulusta kokonaan.
Seppälä sanoi pojalleen:
--Apukoulussa Raine näytti vielä voivan hyvin,mutta nähtyäni eilen hänet,poika näytti pelkältä nahkaiselta luurangolta kuin Auswitchista juuri vapautettuna.
--Eipä kovinkaan näyttänyt siltä,että Raine olisi voidellut suklaasulatetta hopeaveitsellä suklaakakun päälle viime aikoina aamupalaksi!
Poika vastasi:
--Tää kakku maistuu hiukka pliisulta ja siksi mää levitän suklaata sen päälle.
Seppälä kääntyi katselemaan keittiön ikkunasta ulos pihanurmikolle,minkä oravapihlaja-aidan takaa nousi harvahko kuusimetsä.
Vaimonsa vielä oltua elossa perhe oli useasti jopa syönyt aamiaisenkin nurmikon  puutarhakalusteilla eikä silloin pojasta ollut näkynyt hiventäkään itsekkyydestä.
--Kuunteleppas minua!
Hän sanoi kääntymällä poikaansa päin.
--Ja katso sekä kuuntele minua!
--Annoin Rainelle meidän talomme ulko-oven avaimen ennen kuin tämä livisti luokasta kokonaan,jotta hän voisi vapaasti tulla kotiin,missä hän aina tuntisi itsensä tervetulleeksi.
--Avainta hän ei koskaan käyttänyt,mutta uskoisin hänen nyt käyttävän nähtyäni minut osuuskaupan pihalla nälkäisenä.
--Jollei hän vapaaehtoisesti tule,niin haen hänet vaikka pakon edessä meille itse..
--En kestä katsella pojan ruoan etsimistä roskalaatikoista!
Oskun naama venähti isänsä sanoista aavistellessaan jotain uhkaavaa.
Seppälänkin suu venähti inhosta:
--Rainen isä kuoli ennen pojan syntymää ja hänen äitinsä istuu vankilassa.
--Poikaa kasvatti sen isoisä pienessä torpassa,missä ei ollut vesijohtoa eikä sähköjä ja sen lisäksi vanhus pieksi poikaa päivästä toiseen.
--Miltäs sinusta tuntuisi kuulua samanlaiseen perheeseen?
--Emmää vaan tiedä!
Poika vastasi latteasti.
--No,olisi jo aika ruveta tietämään!
Seppälä tiuskasi suu mutkalla sylkikuplien vaahdotessa suupielissä.

Seppälä oli kauppalanvaltuuston virkistystlautakunnan puheenjohtaja ja alakoulun veistonopettaja. Puusepäntaidoillaan hän oli rakentanut paneloidun keittiön kaappeineenkin uuteen
omakotitaloonsa.Viikonloppuisin hän teki vapaaehtoistyötä kauppalan kasvatuslaitoksessa ja lastenkodissa neuvojana enimmäkseen omantuntonsa tyydyttämiseksi ,auttamalla poikia,joita yksikään perhe taikka instanssi ei enää huolinut.
Raine oli hänestä kaikkein välkyin poika apukoulussa,minne tämä oltiin pistetty pelkästä passiivisesta vastarinnasta koululaitosta kohtaan.
Osku työnsi kakkulautastaan kauemmaksi itsestään ikään kuin ei enää aamupala maistunut sanomalla silmät hieman kirkastuneina:
--Ehkä se Raine ei sittenkään tule meille!?
Seppälä tivahti pojalleen:
--Paneppas nupissasi yhteen nyt kaikki syyt miksei Raine tulisi?
--Pane itsesi hänen housuihinsa kaivamaan roskapöntöstä aamiaisesi ja kuvittele,että sinulla olisi yksi ylisuuri ja paisunut kompurajalkaterä,mitä kävellessä pitää kurottaa maahan toista lyhkäsempänä!
Oskun kasvot näyttivät täysin tyhjiltä pystymättä edes ajattelemaan sellaista kauhistusta.
--Saat olla onnellinen,että sinulla on oma koti eikä sinulle ole opetettu kotona muuta kuin totuutta ja totuuden puhumista!
--Isäsi on aina antanut sinulle kaiken tarvittavan eikä sinulla ole sellaista isosisää,joka alinomaa pieksee...eikä sinun äitisi istu linnassa!
Poika työnsi tiskillä kakkulautastaan yhä kauemmaksi Seppälän murahtaessa äänekkäästi.
Pojan alahuuli meni mutrulle alasvääntyneessä ja suklaan tahrimassa suussa ja hänen kasvonsa muuttuivat vinojen silmien alla pelkiksi poskilihoiksi sihauttaessaan:
--Ainaskin mää saisin käydä sitä äitii kattomassa siellä posessa!
Kyyneleet valuivat pojan poskilta alas leualle,mistä valui ketsuppia tiskille ikäänkuin hän olisi juuri saapunut verissä päin kotiin suoraan jostain katutappelusta.
Osku juoksi vollottaen keittiöstä ulos.

Cowboy-poika ja mannekiininuket
Juhart 2012

Seppälä istui baarituolillaan avuttomana ja lyötynä kuin mies,jonka jokin valtava luonnonvoima oli piiskannut maahan. Syynä ei ollut mikään tavallinen poismenneen sureminen,vaan osaksi omaa itsekkyyttä.
Soilen kuolemasta oli kulunut vain runsas vuosi eikä lapsen suruajan olisi  pitänyt kestää niin pitkään.
--Olet täyttämässä yksitoista!
Seppälä toisti pojan perään mutisten.
Olohuoneesta kuului Oskun vingahtavaa hengitystä.
--Jos lopettaisit oman itsesi ajattelemisen ja ajattelisit,mitä voisit tehdä jollekin toiselle,niin äitisi kaipuu loppuisi kertaheitolla siihen!
Seppälä huusi käytävään.
Poika istui olohuoneen sohvalla olkapäitään ravistellen peittäessään kasvonsa silkkiseen sohvatyynyyn aloittamalla ulvomisen uudelleen.
--Luuletkos,etten minäkään tunne itseäni yksinäiseksi,vaikken istu sohvalla parkumassa ikävääni!
--Minulla on täysi työ muitten ihmisten auttamisessa!
--Koska viimeksi näit minut parkumassa omista vaikeuksistani?
Poika makasi sohvalla mahallaan puolikippurassa,kunnes uusi kyynelryöppy nikottelun kanssa kastoi sohvatyynyn.
--Mikäs on aikeenasi tehdä tänään?
Seppälä uteli yrittäessään johdattaa ajatuksiaan muualle.
Poika nousi istualleen pyyhkimään kummallakin kämmenselällään vetisiä silmiään:
--Meinaan myydä kukansiemeniä!
--Myydä kukansiemeniä?
Seppälä ihmetteli.
Aina se on myymässä jotakin ja pitää piilossa makuuhuoneensa vuoteensa alla säästössä kolmea lasista sillipurkkia täynnä markan- ja penninkolikoita ja laskee niiden sisältöä joka toinen päivä kuin jokin Roope Ankka.
--Mitä varten myyt niitä siemeniä?
--Palkinnon saamiseksi!
--Minkä palkinnon?
--Tuhatlappusen!
--Ja mitä sitten tekisit sillä tuhatlappusella?
--Pistäisin säästöön!
Poika vastasi niiskauttaen pyyhkiessään nenäänsä kesäpaidan hihaan Fordin merkin keskelle.
--Henry Ford se osas säästää ihka omaa autotehdastaan varten eikä edes oppinut kunnolla kirjoittamaan maalaiskundina..
--Olen kyllä varma,että panet säästöön!
Seppälä vastasi ja ääntään laskien melkein pyytämällä kysäisi:
--Voisit ehkä antaa rahat jollekin,jonka elämä ei olisi yhtä hyvällä mallilla kuin sinun?
--Tai ostaa ja lahjoittaa orpokotiin vaikka keinun,liukuradan taikka kiipeilyseinän?
--Ta vaikka ostaa Jokisen Rainelle korjauskengän?

Poika tuli syöksyen olohuoneesta keittiöön ja oksensi kyyryssä kaula pitkänä puunatulle isänsä tekemälle parkettilattialle koko aamiaisensa,..suklaakakun,suklaasulatteen ja ketsupin.
Mitä enemmän hän rytki kurkkuaan,sitä enemmän puski ulos,kunnes hän luuli jopa sydämensä seuraavaksi tippuvan lattialle.
--Okei..okei!
Seppälä sanoi taputtaessaan Oskua selkään.
--Et voinut pidättää sitä!
--Pyyhippäs sitten suusi ja pane makuulle.
Poika kyrmi tovin kippurassa kunnes katsoi puolisokeana ylös isäänsä baarijakkaralla.
--No meneppäs nyt siitä makuulle!
Seppälä sanoi sydän kivettyneenä.

Koulujumalanpalveluksessa
Juhart 2012

jatkuu...

Koiranelämää,kissankalaa ja lukkarinrakkautta 1.

Rovastin psykedeelinen volkkari ja Tipsu Tiibetin apso
Juhart 2010

Pappilan lasten lennettyä kotoa avioon kussakin taloudessa pidettiin jonkinlaista kotieläintä lemmikkinä. Vanhempien siskojen ajan mittaan pitovaikeuksien takia hyljättyä miehensä tai toisinkin päin,tilalle tuli lemmikeiksi kissat sekä yksi lattiamopan näköinen Tiibetin apso,joka päätyi myöhemmin rovastin hoitoon ja punaisen kuplavolkkarin yksisilmäiseksi kakkoskuskiksi Kemiönsaaren taivastielle.
Isosiskoista tuli ajan myötä vapaita lepakkomiehiä ja könsikkäitä jahtaavia kissanaisia tai mitä nykyään kutsutaan puumanaisiksi. Miehiä kuulema kun ei tarvittu kuin lapsentekoihin ja miehen paikan piti olla oven oikealla puolella eli sen ulkopuolella.
Nuoremmat siskot ovat pysyneet tähän päivään saakka yhden miehen naisina,mutta olivatkin syntyneet 50-luvun alkupuolen turvallisella nousukaudella eivätkä juurettomina sotalapsina.

Boxer ja Cheapy karkuteillä
By Juhart

Pappilan Jussi petrasi samoin naisasialiikkeessä kahdella avioerolla,korvaamalla akkavallan koirilla sekä kissoilla.Manilassa hänellä yhtaikaa kerran sattui olemaan kolme askalkoiraa (askal- lyhennys aso callesta eli katukoirasta) Boxer ja Cheapy sekä Japanin pystykoira Fluffy , seitsemän koiranpentua Browny,Spotty,Whity jne.sekä kaksi puskalkissaa (pusa calle- katukissa) Tiger ja Mingming..
Filippiinokoirat ja -kissat ovat moniruokaisempia kuin länsimaiset serkkunsa. Niille kelpaa jopa keitetyn riisin jäänteet ja possun- sekä kananluut,joskus jopa pelkkä lihan tuoksuinen liemi riisin sekoitettuna. Filippiiniläiset kissat ovat kehittäneet satojen vuosien saatossa pitemmän suoliston,mikä sulattaa yhtä hyvin roskisruoan kuin Whiskasin lohiannoksen.
Filippiinoaskalkoiranlihaa pidetään myös hyvinä sormiruokalajeina miesten ginijuhlissa joko etikkaliemessä tai grillivartaassa.
Kissaruokalajeja löytyy taasen korealaisissa ja kiinalaisissa Lazy Susan-ruokapöydissä. Lazy Susan -nimi tulee pyöreästä pöydän keskellä pyörivästä pöytälevystä.
Lemmikkien pidosta Jussi oppi yhden asian,että hurtat katsoivat isäntäänsä ylös,kun taas kissat regaalisesti katsoivat alas.
Kissathan yleensä pitävät isäntäväestään vain hyvästä kohtelusta ja ruokatarjoilusta,koirien kasvaessa pennuista aikuisiksi pennuiksi ihmiseläinten ikuisina ystävinä. Poikkeuksina olivat kissoissa Mingming ja Tiger,joita ihmisystävinä voitiin verrata koiriin.
Lontoon kodissa Jussin adoptoi ensiksi Tramp-poikakissan,joka mielistelyllään saa kissanruokansa kuppiinsa ja poistuu takaovesta vahtimaan reviiriään,kunnes palaa seuraavalle aterialleen korvat repaleisina ja kissannenä verissä partioreissuiltaan.
Toinen,tässä tapauksessa leikattu poikakissa Blacky päätti muuttaa korttelia Jussin asuntoon entisen emäntänsä muutettua hiippakuntaa.
Blackie päätti tulla kotikissaksi ja unilukkariksi herättämään Jussin aamuisin kello neljä ja seisomaan häntä pystyssä tämän rintakehän päälle kehräämään ja puskemaan märällä nenällään isäntäänsä aamiaisen valmisteluun.
Kissaherätystäkö?
"Sitt mää heräsin ja päästin kissan ulos!" Kaikuu vieläkin Jussin takaraivossa yhtenä salonseutulaisena sanontana 60-luvulta.
Tramp ja Blacky eivät koskaan sovi ruokailemaan yhdessä Trampin sihistessä ja hyökkäillessä ruokakupiltaan nurkanvaltaajansa päälle,jolloin Blackie päätti muuttaa ruoka-aikaansa myöhemmäksi ajankohdaksi.
Cockney-katukissoina kummatkin ymmärtävät myöskin ihmeen sujuvasti suomenkieltä.
Kotieläimet eivät tunne kielirajoja.

Tramp

Blacky

Silloin 70-luvun vaihteessa ,kun itämaiset uskonnot olivat suuressa huudossa Beatlesienkin vierailtua psykedeelisessä huumassa Intiassa tapaamassa salaperäisiä sitraa soittavia ja haara-asennossa istuvia alinomaan meditoivia guruja,pappilan mökin sohvalla mietiskeli ja nukkui tiibetiläinen apsokoiruus,jonka esi-isät ja -äidit olivat palvelleet munkkien lemmikkeinä rukousmyllyjen raksutuksissa sekä myskihärkäpaimenten gutturaalisissa moniäänijoiuissa..
Olosuhteisiinsa nopeasti mukaantuneena tiibetiläinen sai koiranunensa läpi heristellä luppakorviaan rovastin transistoriradion luterilaisissa aamuhartauksissa.

Nuorin Jussin siskoista muutti keski-Suomeen pitämään lammasfarmia ja aasitarhaa miehensä kanssa.
Heillä oli myöskin kissoja sekä koiria lapsinaan.
Ihmislapsia heille ei koskaan siunautunut.
Yksi koirista oli Siperian husky-vetokoira ja toinen border collie,joka piti ammatikseen lampaita koossa ja kurissa.
Husky sattui myös verottamaan vapaakävelyillään naapuritilan kanoja,isännän uhatessa lopettaa sen oikein haulikolla seuraavalla varkausreissulla. Siskonmiehen nuhdellessa koiraa kanavarkaudesta husky kantoi seuraavan kanasaaliinsa suussaan tämän vuoteen viereen ja tarjoamaan sitä lauman uudelle johtajakoiralle.
Siskonmies saikin tapauksesta uuden tittelin Herra Johtajakoira,huskien totellessa vetokoirina vain laumansa johtajakoiraa.
Kummatkin koirat olivat oikeita palvelukoiria,vaikka husky sydäntalvella piti parhaampana nukkua ulkona hangessa puuttumatta muuten talon töihin. Isokokoisena mutta lempeäluonteisena se olisi päästänyt murtomiehetkin sisään pelkällä maanittelulla ja makupaloilla.
Keskisuomalaisen lammasfarmariparin saapuessa Kemiön kesämökille fiiraamaan juhannusta,mukana aina seurasi Volvo Duettin tavaratilassa iso husky,jonka turkkia pappilan lasten jälkipolvi sai silitellä ja jopa repiä koiran yhtään välittämättä.
Siitä huolimatta se piti omaa reviiriään mökin keittiön ruokakupilla päästämättä lähelle rovastin apsoa. Kerran ruokakupilla se puraisi apsolta toisen silmän puhki.
Rovastin kirkkovolkkarin yksisilmäinen kartturikoira siitä lähtien löi päätänsä aina mökin ovenkarmien sokeaan kulmaan kierrellessään huushollissa makupalojen perässä. Pitkäkarvainen apso vaati jatkuvaa takkuuntuvan turkin hoitoa,rovastin kammatessa metallipiikkisellä afrokammalla jopa sen pitkäkarvaista peräpäätä,mihin maastossa tarttuivat risut sekä tarpeilla ns. "kleeperin marjat" (Dungleberries) eli kakkapallot.

Tipsu apso mökin talvipolulla

Pappilan kattien sisätapoja yritettiin muokata ruustinnan kekseliäisyydellä.Yleensähän kissoilla oli tapana teroitella kynsiään Asko-sohvan nyppyläkankaassa tai flyygelin mustalakatuissa jaloissa.
Alustan halkoliiteristä äiti kantoi kirvespölkyn salin nurkkaan jukkapalmun viereen kissojen kynsien kutinaan. Sohvakaluston lankajuoksut tyssäsivät melkein kokonaan eikä flyygelin jalkoja tarvinnut paikata mustalla miranolilla..
Pappilan köksän nurkassa niille oli varattuna oma kissanvessansa eli matalareunainen muovivati,mihin santalaatikosta leikkiämpärillä kantaen lapset vaihtoivat puhtaat purut.
Sanomalehtikääröön pistettyjen kissanjätöksien poiskantamisesta aina syntyi tappelu lasten välillä,vaikka jokainen ensimmäisenä oli varaamassa kattia vuoteensa jalkopään lämmittäjäksi.
Silloin ei oltu vielä keksitty tehdasvalmisteisia ,itseensä imeäviä ja hajuntappavia kissanpaskapuruja
Jussin lontoolaiset mirrit eivät vaadi omaa kakkalaatikkoa tarpeisiinsa,vaan juoksuillaan tekevät tarpeensa korttelin orapihlaja-aitojen juurelle ja naapurin rouvien kukkapenkkeihin.

Manilan talossa Jussin tehtäväksi oli muotoutunut naisväen mykkänä päätöksenä koirien ruokkiminen,jätöksien korjaaminen,kävelyttäminen sekä peseminen.
20-vuotisen koiranhoitouransa aikana hän oli ollut koirakätilönä,eläinsairaanhoitajana ja kuoppaajana eräänlaisessa "poikimispedistä hautaan-hoivakulttuurissa".
Talon naisväki sai omalta osaltaan pitää hauskaa lemmikkien kanssa.

Isärovastin tultua koiranhoitajasta itse hoidettavaksi viimeisinä elinvuosinaan,tiibetiläinen apso myös vanheentuneena ja reumatismisena sai armokuoleman eläinlääkärin piikistä.
Jussin omat koirat ja kissat joko kuolivat vanhuuteen taikka jäivät auton alle.
Viimeinen vartiokoira Cheapy oltiin heitetty yliajettuna kadulta talon etupuutarhaan.
Katuojasta hän oli sen pienenä kourakuppiin mahtuvana penikkana löytänyt.
Yksi koirista Rambo nimeltään kuoli myrkytettynä löydettyään naapurin roskiksesta porsaanluun.

Cheapy oli oikea aso calle,askal eli katukoira,joka aamuisin Jussin pandisal-leivän hakumatkalla lähileipomosta juoksi kuplavolkkarin edessä johtajakoirana..ja takaisin kotiin.
Koskaan se ei halunnut istua autossa kulkurin luonteellaan.
Kulkukoiralle ei sopinut kartanlukijan paikka volkkarin etuistuimella luottaessaan vain omaan herkkään kuonotutkaansa.

Cheapy pentuna

Isärovasti vietti koirattomana elämänsä loppuvuodet nautiskelemalla paidannapit avoinna elämänriemussaan Espanjan aurinkorannoista,Rooman trattorioista,Marokon kameliraveista sekä Kreikan zorbajuhlista marmoriterasseilla.
Silti hän kaihoili sumenevin silmin rantasaunansa puuverannalta auringonlaskussa koirakumppaniaan,jonka hän tulisi tapaamaan uudelleen v.1987 tähtitaivaan kennelissä.
Jussi viettäessään v.1989 kesän mökillä Saudin viisumivaihtolomaansa oli kuulevinaan kerran rovastin kansurin parkkipaikalta mäntyrinteestä isänsä lederhosejen kahinaa sekä koirankutsuja.."Tipsu tse..Tipsu tse!"
Isärovasti oli ilmeisesti käynyt pikavisiitillä suuntaamalla takaisin taivastielleen yksisilmäinen kartturi vierellään.

Koiranelämää,kissankalaa ja lukkarinrakkautta. Puusepänpoika ja pappisarja

Pappilan Jussin koirat Boxer ja Cheapy jaloittelemassa Manilassa
Juhart 2004

Koiranelämää,kissankalaa ja lukkarinrakkautta
-------------------------------------------------------------------------
Puolifiktio

Pappilassa pidettiin kotieläimiä ja kotieläimistä.
Isäpastori ei niinkään ollut eläinihmisiä,jollei puhuta seurakunnan lampaista sekä ihmisen karitsasta.
Karitsat ja lampaat ovat laumaeläimiä.
Pula-aikana jopa nälkää kärsineenä hänestä Iisalmen Sandelsinkadun kortteerin ympäristössä liikkuvat kaksi- ja nelijalkaiset elukat kuuluivat pataan taikka paistinpannulle.
Naapurin kauppias Kauppisella oli puodin pihassa ketjussa kiinni kylläkin Halli-pystykorva,mutta se kuuluikin työkoirarotuun eli vartiokoiriin eikä suuhun pistettäväksi. Koiria ei kuulema pistetty poskeen kuin jossain Kauko Aasiassa
Koiranpidossa piti olla tarkoitus.
Iisalmen rikkaiden pieniä sylikoiria,perhoskoiria,puudeleita ja kääpiöpinssereitä hän vihasi.
Ne kun räkyttivät mamsellien turkkien  muhvien turvasta ja lämmöstä umpivaunujen ikkunoiden takaa vain sen takia,että olivat pitkälle jalostettuja räkyttäjiä jo syntyjään.
Sellaisia hän piti maailman hyödyttömimpinä otuksina,mitä Herra oli koskaan luonut maan päälle ja joita ihminen oli jalostanut koirankuvikseen.

Hallia ei kyllä saanut syödä,vaikka kuinka kurni suolissa Kauppisten puodin takaportailla Laineen poikien kanssa kuivan leivän kerjuussa. Isän arkkuverstaan nurkissa kulkevia mirrejäkään ei saanut teilata eikä syödä,koska ne pitivät tontin puhtaana hiiristä ja rotista ja joille äiti aina pisti tappopalkaksi kahvitassillisen maitoa. Päästäisiä kissat eivät huolineet niiden erikoisesta hormonaalisesta hajusta,mikä sattui olemaan jyrsijän erikoista puolustusmekanismia.Tappoivat kyllä niinkuin huvikseen feliinisillä saalistajanvaistoillaan ja leikkivät sekä pompottelivat niitä tassuilla saaliin lihan pehmentämiseksi.
Kissat lisäksi pitivät Kauppisten pihan rekolissa vahtia kottaraisista ja mustarastaista,joidenka mieliherkkua olivat puutarhamansikat.
Näitä rosvolintuja ei edes variksenpelätin peloittanut,mutta kapine olikin vain variksille tarkoitettu.
Korttelin mirrit olivat siis työkissoja.
Kauppias Kalle Kauppinen ei eläinrakkaana osallistunut hirvenkaatoihin eikä muihin metsästyslajeihin,mutta sianlahtauksessa hän oli haka. Sikamaisen taidon Kauppisten kolmanneksi vanhin poika Ville oppi kotoaan ja koko elämänsä osti sekä myi sikoja elämäntyönään.
Kalle piti myös tallissa paria lämminveristä ravihevosta.
Pokaalejakin raveista oli tullut ja voittoja vedonlyönneistä,mitkä menivät joko kaulasta alas akvaviitina taikka markkoina lompsasta markustajakotien pokkaringeissä Kajaanissa,Oulussa ja Viipurissa. Pelihimostaan huolimatta hän oli kertonut naapurin arkkupuusepän pojalle,joka oli lapsesta asti oli ollut Sanna-tyttären kasvinkumppaneita,että naimakaupan ehtona oli papiksi lukeminen.
Ehkä ehdon takana seisoi vahvasti körttiläinen Riitta-emäntä.
Sanna Mulanniemen tilalla oli hevosnaisia ja vielä ilmavalvontalottana kirjoitti päiväkirjaansa Hevosmiehen kalenteriin,kun hänen sotilaspastorimiehensä kirjasi Karjalan kannaksen Ihantala-Tali-rintama-akselin tapahtumia rintamalta Ajastaikoihin ja Aseveljen kalenteriin.

Kauppisten ravuri 1920-luvulla

Ville (keskellä) porsaanlahtauksessa 30-luvulla

Kalle Kauppisen kaupan lihatiski 1910-luvun vaihteessa

Kerran pula-aikana naapuritalon Laineen Edvin oli velipoikiensa kanssa tuonut metsästä ansaan astuneen piisamin,minkä he olivat kolauttaneet hengiltä kivenmurikalla.Elukka oli jäänyt lanka-ansaan patonsa vieressä.
Laineiden veljesten äidin pesutuvassa nämä keittivät sen nyljettynä ituisten jakkupottujen ja kuivuneiden tillinvarsien kanssa valurautapadassa kiilto silmissä oikeasta piisaminlihamuhennoksesta.
Arkkutimpurin veljessarjakin oltiin kutsuttu piisamipeijaisiin.
Piisaminahan he olivat myyneet eräälle kiertävälle laukkuryssälle,joka oli maksanut viisikymmentä kopeekkaa kehumalla ostostaan avoteilla ja toprahujilla,sulloessaan sitä reppuunsa.
Piisamimuhennos meni hetkessä muriseviin mahoihin,vaikka se maistui pesulipeälle sekä kyykäärmeelle.
Viikon pojat oksentelivat ja ripuloivat piisamin myrkkyjä sisuksistaan pihamaan nokkosille.
Piisameista ei edes kuuluisa Amerikan salojen tutkija ja erämies Daniel Boone ole kertonut syöneensä,vaikka pitikin piisamihattua kutreillaan.
1970-luvulla Antti oli rovastina katsellut kesämökkinsä väritelevisioista,miten kokki Kolmonen oli piisamitieteestä tuntevan ja ohjelmassa vierailevan riistakokin kanssa tehneet piisamimuhennosta..pahoinvoinnin noustessa kurkkuun lapsuuden muistoista.
--Piisami puussa..Besame mucho!
Hän oli huudahtanut piisamimuhennoksesta,joka oltiin valmistettu katajanmarjaliemessä...napsauttaessaan television pois päältä inhossaan.

1960-luvun alussa pappilaan hankittiin lasten pyynnöstä poikakissa,joka kappalaisen kiusaksi piti lempipaikkanaan  vuohennahalla päällystettyä korituolia. Kissoja pappilassa oli ollut aiemminkin 50-luvulla kesämökillä ja jotka luonnollisella tavalla olivat taipuvaisia lisääntymään.
Pastori eläinystävänä oli päättänyt kerran antaa armokuoleman kissanpennuille panemalla ne potaattisäkkiin ja hukuttamalla ne.
Hän oli soutanut säkki veneen tralleilla keskelle Enäjärven selkää ja kietaissut säkin sisään riipaksi vielä rantakiviä.
Soudettuaan takaisin mökkisaareen kissanpennut odottivat läpimärkinä rantakalliolla.
Teologiassa ei vielä oltu uskottu kissojen inkarnaatioon seitsemässä elämässä.
Moisesta kissojen hukuttamisyrityksestä nykyään istuisi linnassa.
Pappilan Kalle-poikakissa,joka piti kappalaisen korituolista samoin synnytti pesueen keittiön räsymatolle,vaikka hengenmies oli antanut siveysopin tutkinnollaan kissan sukupuolesta takuulapun koiraana..
Kissanpidosta hän ei niinkään pitänyt myöskään syystä,että korituolista irtosi vuohenkarvojen lisäksi kissankarvoja mustiin papinhousuihin. Kappalaisen pyhän hengen haiskahdellessa filtterittömälle bostonille,Kalle-kissa haukotellessaan haiskahti pappilan salin lämpimän kakluunin vieressä torisilakalle,kappalaiskan aina ostaessa torilta puolisen kiloa Rymättylän silakkaa mirrille,joka innolla naksutteli raateluhampaillaan kalanpäitä keittiön Leino-puuhellan tulipellille levitetyn Uuden Suomen päältä.
Toisen ostamansa puolen silakkakilon kappalaiska pani papinperheen silakkalaatikkoon.
Kalle päätti kissanpäivänsä korituolissa joko suolistomatoihin tai muihin kissasairauksiin,pappilan lasten lääkitellessä sille pipettipullolla jotain mikstuuraa.
Kappalainen oli sanonut tautidiagnoosissaan kissojen saavan matoja raa'asta ja mynnähtäneestä silakasta.Hän oli kerran huomauttanut torilla Karjalan Kalan myyjättärelle,ettei tiskin lahnat olleet enää tuoreita,vaikka niiden kidukset olivat verenpunaisia.Kalakauppiaiden myyntitemppuna oli silloin harjata kynsiharjalla vanhemmista pyynneistä kidukset punaisiksi.

Suurarpa-Mosse kalatorilla
Juhart 2004

Pappilan katras sai 50-luvun alussa taasen lapamatoja,jotka matolääkityksestä tulivat peräpäästä ulos sentin pätkinä. Äiti oli toistamiseen käskenyt lapsiaan pesemään kätensä ennen ruokailua ja muutenkin hoitamaan hygieeniaansa,koska oman kutisevan perän kaivelusta kuulema saa matoja.Hänen lentävänä lauseenaan olikin ollut,että jos " ei paraekoo uo muuta tekemistä,niin kaeva vuanj perrääs ja haestele kynsijäs ajan tappamiseksi".

Surutalossa Kalle-kolli pistettiin isän Maaheimon kenkäkaupan kenkälaatikkoon ja haudattiin omenapuutarhaan itkuvirrellä "Mää oon vain mato matkamies maan!
Kallehan piti matkailusta,joskus jopa viikkotolkulla riiustellessaan kaukana itäkauppalan rajoilla.
Se oli jostain saanut perintönään jotain Kauppisten Kalle-vainaan henkeä levottomin tassuihinsa.
Pappilassa asui Kallen lisäksi myös Kille sekä 60-luvulla pulloharjan muotoinen venäjänsininen eli harmaa persialaiskatti,joka sisäsiistinä käytti vessanaan keittiön rosterista kaatoallasta.

Pappilan kissavessa

1950-luvun alussa pappilan ensimmäisessä kesäpaikassa, maanviljelijäparin Konradin sekä Editin piarakennuksessa Kemiönsaaren Kiilan kylän Ornäsissa,lapset saivat tutustua lampaisiin.
Lampaat ovat tunnetusti tyhmiä laumaeläimiä,jotka määkivät sekä märehtivät eivätkä liikahda lampolasta ulos kevätniitylle ilman johtajalampaan esimerkkiä.
Siitä huolimatta niiden lapsista eli karitsoista tuli papinpesueen lemmikkejä.Kaikki lampaiden lapset ovat pieninä aina niin suloisia karitsoja,kenenkään ajattelematta,että isoina niistä tulee joko villasukkia tai pujoliivejä tai Kallion lihakaupan tiskeille villasukalle haisevia kyljyksiä.
Jussikin kantoi lempikaritsaansa sylissään jopa ulkohuussiin esittelemällä rantaruotsalaiselle Bäätä-määkivälle päkälle huussin ovesta Allersin kansista Ruotsin kuningasparin ja vastasyntyneen prinssi Kustaan.
"Bää..bää vita lamm har du någon ull?
Äiti varoitteli moisesta  karitsan "imettämisestä" emolampaan hylkäävän sen ihmishajuisena.
Yleensä äiti manaili papinlasten eläinrakkaudesta,etenkin kissanpoikien lellimisestä,kutsumalla palluttamista "kissan imettämiseksi". Kissanpoikien emot eivät kylläkään hyljänneet pentujaan ihmisen hajusta,koska itsekin tykkäsivät silittämisestä ja korvantaustan rapsuttamisesta.
Liiallinen eläinrakkaus ja helliminen voi olla tuhollista
Lammasemo hylkäsi lopulta ihmiskaritsansa ja lapset saivat juottaa orpokaritsalle maitoa tuttipullosta.
Talossa oli myös Huli-pystykorva,joka Jussin kiusaksi repi pojan uimahousutkin räsymaton tarpeiksi. Siihen aikaan melkein joka rantaruotsalaisen maatalon pihalla räksytteli Suomen "pystykoira".
Ruotsin pystykoiria ei silloin vielä tunnettu,vaikka jossain laulussa niitä oli vastarannalla ruikuttamassa kalamiehen koirina merimiehen muijan kanssa..
Ensimmäinen "koiruus" ilmestyi pappilaan 70-luvulla Tiibetin apson moppamaisessa muodossa rovastin kaveriksi ja kartanlukijaksi kuplavolkkarin pelkääjän paikalle.
Pitovaikeuksien takia  pappilan vanhin tytär oli antanut sen isälleen.

Katavasaaren mökin kissanpennut

Kesämökillä tämä apso erehtyi kerran samalle ruokakupille pappilan nuorimman tyttären Siperian huskyn Keenain kanssa,jolloin moppakoirasta tuli yksisilmäinen kartanlukijakoira Kemiönsaaren mutkaiselle taivastielle,
Jos koira olisi osannut puhua.tämä olisi rovastin pikamatkanuoteista lukenut:
--Maitolaituri oikealla..äkkivasen mäen päällä..aja varovasti..ajava rovasti!

Rovastin psykedeelinen kupla ja kartanlukija-apso

Katajaisen kansan kari ja Davy Crockettin visiitti. Papinpoikasarja

Katavasaari
Juhart 2011

Katajaisen kansan kari
-------------------------------------------
Jatkoa tuntemattomalle kolkkapojalle

"Vapaa-ajan elämä ja laiskan elämä ovat kaksi eri asiaa."
Benjamin Franklin

Patikkamatka
---------------------
Jussi laskeutui sininen jenkkikassi kädessään Pekka Laineen sinikeltaisesta bussista Salitun tienhaarassa. Tuppopeukaloaan pystyssä pitäen kuin varoitusmerkkinä hän varoi kolauttamassa sitä onnikan taitto-oveen astuessaan tomuiselle tienpenkalle.Musta Salitun tienviitta oli aina askarruttanut häntä,uskoessaan jonkun viittamaalarin joko tahallaan tai puolilukutaitoisena jättäneen yhden L-kirjaimen pois nimestä. Bussin ikkunasta hän oli kyllä seurannut olisiko Karjalohjalle menevän tien varressa yhtään Kielletty-tienviittaa.
Ei ollut,ei edes moottoriajoneuvoilla ajo kielletty-merkkiä!
Salitun kylän nimi oli jäänyt hänelle ikuiseksi mysteeriksi.
Versovana lingvistinä hän oli jopa yrittänyt löytää sanalle ruotsalaisia taikka venäläisiä sananjuuria,koska kummankin suurvallan alla suomalaiset torpparit olivat kuokkineet ja kaskenneet metsistä viljeltäviä hehtaareita.

Hän oli partioleirillä haavoittanut peukaloansa isän lahjoittamalla uudella ja terävällä lapinleukulla,mihin Marttiini-puukkosuku oli keksinyt oikean veriurankin.
Verta oli uraan tullut peukalohaavasta niin,että valkoinen nivelkin paistoi pahasti ,partiopojan päätä siniristilakin alla oikein huimatessa ja männikön suhinan lisääntyessä korvissa. Isä partiolaisten erämaassa selviytymisoppaan ja kannaksen joukkosidontapaikan ensiaputaidoilla oli pessyt pojan peukalon kenttäolosuhteissa Riitusjärven leirin sammakonpoikia kuhisevassa keittiörannassa ja sitonut sideharsolla sen paksuksi tupoksi oikein pupukorvarusetilla. Partioleirin ensiapulaukusta ei löytynyt edes bacimysiinisalvaa haavan sterilointiin,Jussin saatua vain aspiriinipillerin huuleensa isän sanoessa:
--Noh...kyllähän siitä vielä peukalon sua,muttet sinä sillä partijotaetohihamerkkejä sua puukon käätöstä tällä leirillä,että ajjaa hurraatan mopedillaenj sinut ensimmäeselle kaappalaan menevälle onnikalle Kiikalan tien varteen ja suat sieltä kaappalasta siten tokkeentua mökille äetisj hotteisiin ja käävä ostamassa kaapasta kahavit sekä nisupullat sekä ottoo postin mukkaasj..
--Ee se vasurille oekeenj käenj peukalo työntekkoo haettaa siellä suaressa!

Mökin veranta
Juhart 2010

Tienhaarassa ei tälläkään kertaa ollut ketään vastassa kantoavuksi Jussin pannessa sandaalejansa toisen eteen parin kilometrin patikkamatkalle mökkisaaren vastaiseen leppärantaan.
Saaren jakoi lääninrajapyykki,minkä Turun ja Porin läänin puoleisella tontilla seisoi kaksikerroksinen hirsinen ja arboolitervattu mökki,joka sai lasiverannan kylkeensä v.1958. Mökin omistaja ja vastarannan maatilan omistaja viipurilaissyntyinen agronomi oli rakentanut viipurilaisen arkkitehtikaverinsa kanssa verannan.Kummatkin entisinä Viipurin Voimistelijoina nousivat kiepillä kurkihirren päälle naulaamaan kattolautoja,ettei naularepusta tippunut yhtäkään puolentoistatuuman kattonaulaa maahan. Agronomin sukunimi viittasi erääseen harmaaseen ja kraakkuvaan lintulajiin,josta Lauri Pohjanpään kirjoittama runokin kuvaa torkkuvan aidalla vanhan,vanhan kaverinsa kanssa aidalla..
Talssatessaan santatietä pitkin ja vaihdellessaan raskasta jenkkikassia kädestä toiseen,välillä pysähtymällä lepäämään seisaaltaan ja ihmettelemään kesäluonnon seesteisyyttä Jussi kuuli kaukaa kuusimetsästä palokärjen tai tikan koputusta kelon runkoon.
--Noit lintujen nimii kyll löyttää kauppalan puhelinluettelost!
Papinpoika huudahti.
--Ja kaikk ovat tulleet Karjalast..
Niiren sukunimii on melkkes yht paljon kun ruattalaistenki... ikäänkuten kaikk korven elukat ja rantaruottalaiset olisivas muuttanee yhtten kurjaan savilaaksoon..
--Meirän hoviräätäliki on Närhen Uuno-setä ja talvel kiakkorinkis pelaa laitahyäkkääjän yks Mesikämmen jonk etunimikin on Otso ja sitt yks Oravan neiti on töiss lainastos,ja yks mun alakoulun pulpettkaver oli Tikan Kallu...
--Karhuikin löyttyy omakotialueelt ja joku Näätäkin ja Kettussii löyttyy melkken joka karunkulmast...
--Yks Susi..taik oikkestaan Suren muija on pesijän ja hiarojan Esterinkarun yleisess saunass...
--Siin saa joku Lindströmmi tai Lundkreeni oikken lauvantaiehttoll pää täynäs karhuviinaa naarassurelt selkkäsäs taik selänpesijäks..miten vain..
--Kaikkein erikoisin ol se Hiiren Veera,joka nykyjäs on autonpesijän Helsinkintiän Essoll..
--Vanhemma kauppalalaisek kertosiva,ettse kolkytluvull ol jelpannu semmossii onnettomii ja pualhualimattomii tytöi,joll ol käyny sellanen vahinko.
Sill ol kauppakassisas ain valmiin saippuatanko, pari pellavapyyhet ja litran peltine vesikannu,mink pohjast tul ulos sellane kumiletku..ja niill vehkkeil se pääst lapsenalup pihall..
--Eisse koskkan rahaa pyytäny,vaan joskus varttikilon paketin kaffet tai sokurii vastapalvelukseks,kun ol pula-aika..
--Jokku kauppalan pahakiäliset ja katteelliset muijat käryttiväs sen ja Veera istus linnas pari vuatt..
--Toiset sanosivat,ett Veera kyl pelast monenkin tyttären henken,ettei tarvinnu rautlankahenkareil ittesäs sorkkii ja kualla veremmyrkytykseen...
--Ei sillo eres kauppalan lasareetin pääkirurkikkan tehny aportei,kun laki kiäls..
--Nysse Veera pessee kauppalan rikkairen piilei Helsinkintän Essol...

Veera autonpesussa
Juhart 2011

Jussi otti kassinsa terveeseen käteensä jatkamalla patikointiaan .Hiekkatien santa kyllä tuppasi pojan avokärkisten sandaalien sisälle,koska hän kävelytyylillään kanta-astujana aina kopisteli kuuluvasti kengänkantojaan.Santahaaleiksi niitä kauppalan pojatkin kutsuivat.
Siitä kanta-astumisesta äiti joutui toistuvasti viemään pojan kenkäparit Anjalantien Hotakan juopoille suutarille korjattavaksi kumisten kantalappujen vaihtoon.
Jussi kiroillen puisteli santaa sandaaleistaan kävellessään ja potkiessaan kärjillä ojanpiennarheiniä ikään kuin koiranpaska olisi juuttunut kengänpohjaan. Äiti oli alinomaan saarnaanut hänelle hanhenmarssisesta kävelytyylistä sanomalla,että "Uot kunniin issäesj,jonka kirkkopatinat tuasen kulluu käristä varvasastujana!".



"Järellistä" maataloutta

Tunnin tuskallisen paseerauksen perästä hän viimeisen mäen päältä näki kuusirinnan välistä alhaalta salmesta Katavasaaren pannen vauhtia sandaaleihinsa viimeiselle pikataipaleelle,
Jenkkikassi oli tullut yhä raskaammaksi,jalkojen tuntuessa keitetyiltä makarooneilta,kun hän ohitti agronomin hirsisen puusuulin,minkä edusta seisoi vain ruosteinen harvakone. Edelliskesänä samanlaisella reissullaan bussilta mökille hän oli tavannut agronoomin halkaisemassa keksimällään kirvespyörällä sahattuja halkoja hellapuiksi suulin edessä. Maatilan Valmet kaksikymppinen eli piikkilanka-aidankiristäjä oli sivu-ulosotosta pyörittänyt klapikonetta letkuttavalla rättihihnalla..

Harvan kerran Jussi oli nähnyt agronomin edes hymyilevän.
Tavallisesti saarelaisten käydessä maidonhakumatkalla isännän tapasi kahvilta istumassa päärakennuksen tuvan ruokapöydän päässä puisen seinäpuhelimen alla kiroamassa huonoja elonkorjuuilmoja tai kurjaa satoa täristellessään kumiterässappaita permannolle sotkemalla.
Tupakkakin paloi filtteriin asti toisensa perästä siinä hermoilussa.
Tilalla taisi olla seudun ensimmäinen leikkuupuimurikin 50-luvulla ja traktorit vaihtuivat suuremmiksi brittiläisiin natikoihin ajan mittaan,kun naapuritiloilla työt hoidettiin hevosvetoisilla koneilla.
Maatila oli tosiaan esimerkillisesti ja viipurilaisella "järellä" hoidettu,vaikkakin säät panivat maataloudessa aina hanttiin.
60-luvun alussa Jussi kävi kesätöissä sotapyörällään kaupungin lähellä Inkereellä sijaitsevalla maatilalla,jota hoiti rouva-agronomi ja isän entinen oppilas lyseosta .Tämä tila oli oikea edistyksellinen ja koneellistettu mallitila,vaikkakin rouvan mies ja isäntäkoulun käynyt punaniska yritti "omal pertteliläisel maalasjärel" teetti maatyöt esi-isiltään perimillään tavoilla yrittäessään päteä emäntänsä rinnalla.
Isäntä myös saituudessaan käytti kylältä värvättyä puoli-ilmaista työvoimaa,jotka Jussin lisäksi olivat puoliksi kylähulluja tai korvesta ruokapalkalla houkuteltuja erakkoja.

Fordson ja Suomihumma
Juhart 2004

Maatiloja Jussi tulisi elämässään näkemään,jopa oikean pertteliläisen Putkinotkon 70-luvulla,

missä lehmät pystyi laskemaan navetasta ravistuneiden vuorilautojen välistä.

Jussi oli silloin tv-tehtaan työkaverinsa kanssa ostamassa teuraskanoja isännältä,joka päivätöinä oli tv-tehtaan yhden mersukuorma-auton hanttimiehenä.

Kuorma-autonkuljettaja joutui viikoittain vaihtamaan hytissä vihreän wunderbaumin lantalalle haisevasta hanttimiehestä.  

"Lannaksi" nimitetyn isännän kanala oli paljon edellä tulevia teollisuuskanaloita siinä,ettei kanoja löytynyt kanalasta,vaan tallin vintin kattohirsien päältä tai nokkimassa ympäri tiluksen pihapiiriä.

Kanat olivat vapaasti kasvatettuja tai miten nykyään luomutaloudessa kutsutaan "Free Range"-kanoja,joidenka munatkin kaupanhyllylä maksavat enemmän euroja kuin häkkikanojen kevennykset.
Tutkimuksissa ollaan päädytty tulokseen,etteivät kummassakaan taloudessa kasvatettujen kanojen munissa laadullisesti,maullisesti eikä ravinnollisesti ole suurtakaan eroa,muuuta kuin hinnassa.
Jussin yrittäessä kaverinsa kanssa ottaa kiinni tiluksen avohoitokanoja,isännän nuorin poika tuli avuksi susikoiransa kanssa. Sheefferi kyllä sai kanat kiinni hampaisiinsa,vaikkakin osaksi siipirikkoina ja valmiiksi puolikuolleina.
Koira oli kaveruksille lajissaan ensimmäinen näkemänsä pertteliläinen "kanannoutaja",vaikka jollain särkisalolaisella kalastajalla kuultiin olevan oikea "mateennoutajakoirakin".
Jussin yritellessä kotona ensiksi keittää pari kanaa painekattilassa,niiden jalat työntyivät ulos ensimmäisinä kattilan kantta avatessa. Kananliha oli niin sitkeätä,että perheen kissakin häpäisi häntäperällään ateriansa.
Jussin kaverikin oli samaa mieltä lausuessaan,että kanat olivat "ykkösvaihre mäkkeen kuolneit kuin mustalaisen hevonen".

Souetaan suareen
---------------------------------
(Savonranskaksi soudetaan saareen)

Jussi avasi hirsisuulin alapuolella rinteessä puolilahon veräjän,jonka ruostuneesta rautalankapannasta hän sai terveen käden kämmeneen haavan. Ojavedessä hän huuhteli kämmenensä imemällä sen lisäksi haavasta myrkyt pois kuin kyynpuremasta.Näin hän oli oppinut partiolaisten ensiapiuoppaasta,koskettelemalla kielenpäällä kitalakeansa ja ikeniään,ettei vain sattunut olemaan rakkoja suussa,jolloin myrkky menisi suoraan verenkiertoon ja sitten tulisi äkkikuolema.
Hän kurlasi lantalan alustasta solisevaa ojavettä suussaan kuin vademecumia sylkäisemällä vedet saniaisille. Verenmyrkytys tai kyynpurema hoitamatta päätyvät aina terminaalisesti.
Enemmän hän oli huolissaan peukalotupostaan,minkä alta hän tunsi oman pulssinsa vipattavan kiivaasti äidin sanojen mukaan kuin lampaansaparon.
Hän lähti jenkkikassia heilutellen talssimaan kärrytietä pitkin alas leppärantaan väistellen lehmien jättämiä polkumiinoja ja ayrshirenkarjan uteliaiden ja nuuhkivien turpien tunkeutumista liian lähelle.Lehmiä hän ei niinkään pelännyt ja oli jopa antanut kerran haassa jonkun nutipäävasikan nuolaista poskelleenkin.
Vasikan kielen nuolaus kylläkin tuntui karhealta 150:n numeron santapaperilta.
Katsellessaan mökkisaarta hän mietiskeli saaren erikoisen nimen syntyä:
--Katavasaari!
--Kuka pirus sellasen nimen on oikkeen keksiny,kun karill kasvaa enimmäkses koivui,kuusii ja mäntyi?
--Kaks piänt ja kituvaa katajaa seissoo kyll pihatanterell,mutt kallioit löyttyy vaikk geologien tutkittavaks pualen hehtaarin karill,miss veren allakin Amurannas on oikken kiviportaat kuin jossain sisäuimalass....
--Koko kylän maaperä on tunnettu mustast graniitist,mist kauppalanki hautuumaat on täynäs graniitissii hautapaasei...
--Kaissil Salitulkin vois olla jottain tekemist kivenveistämisen kans?
--Olskos niit kivii salvettu?

Pikkusiskot venerannassa n.1957 kesällä
Juhart 2011

Saavuttuaan leppärantaan saaren keskisuomalainen suippokokkainen ja-peräinen vene oli vedettynä rantaan kaislikon kupeeseen.Pappilan lapset kutsuivat paikkaa punkkirannaksi,mistä matkatuliaisiksi voi saada vaatteisiinsa tai ostoskassiinsa vihonviimeisiä mustaperäisiä verenimijöitä,jos joutui odottamaan venettä saaresta istuessaan ventalla lepikön suojassa.

Pian Jussi kuulikin äidin tuttua löntystelyä,että maa oikein tärisi kuin buffalolauman saapuessa. Äidin elopaino oli varmaan jotain sata kiloa ja hänen voimakkaan läsnäolonsa tunsi näkemättäkin töminästä ja kenkien läskipohjien erikoisesta vingunnasta tämän astellessa paikalle.
Jos äiti haukkui pappilan miesväkeä omituisesta kengänkulutuksesta,niin tämä osasi myös kuluttaa patinoitaan linttaan astumisellaan kengänpohjien ulkosyrjiltä. Hänen läskärinsä muistuttivat kummasti kallellaan olevia ja melkein vettä hörppääviä järviruuhia.
--Noh..Jussi...uot saapununna linjurilta?
Äiti kysäisi huohottaen. Hänen kainalossaan rullalle kääritty sanomalehti oli kastunut hiestä.
--Kävväisin Arpalahessa postinhaussa...
--Noh...mittäesj uot saanna peukaloos,kun sijeharsokin on noenj likkaantunna?
--On tuas taenna issäesj olla sanitäärinä...
--Kahtelempa sinulle suaressa jonniinlaesta helepompoo työtä..
--Kaet ossoot soutoo peukalo pystyssä,kun minä pijän perrää melalla?
Jussin soutaessa peukalossa tykytti pulssi paisuvan sideharson alla,mökiltä kuuluessa ovien pauketta ja siskosten huutelua,matkaradion sammuttamisesta ja tupakoiden piilottamisesta,kun äiti näkyy tulevan jo rantaan.

Prinssi Rohkea,Davy Crockett ja Jussin jälleensyntyminen
--------------------------------------------------------------------------------------

Davy Crockett.William
Henry Huddle 1889

Jussi jakeli lehdet verannan kahvipöydässä,isosiskojen saadessa Kuva-Postin,Hopeapeilin sekä Elokuva-Aitan ja pikkusiskot Nakke Nakuttajan ja Aku Ankan. Äiti oli jo veneessä ottanut kauppakassista Uuden Suomen sekä Kotimaan.
Pikkusiskot riitelivät sarjakuvalehdistä repimällä toisiaan tukasta ,punaisten rusettien auettua,jolloin äiti lupasi taas kerran kirkastua eli räjähtää,jolloin verannalle laskeutui hiljaisuus tyttöjen kiltisti alkaessa vaisun lukuhetkensä. Isosiskot olivat kiivenneet yläkertaan Jussin haistaessa herkässä nenässään Pepsodentillä ja Sisupastillilla peitetyn tupakanhajun.

Timo-sedän 1953 Nash
Statesman
Juhart 2010

Jussikin istuutui pöydän päähän kaivettuaan jenkkikassin pohjalta uuden Populär Mekanikin,minkä kannessa seisoi allekkain värikuvat uudesta Ford Falconista,Chevrolet Corvairista ja Chrysler Valiantista.
Valiantin hän oli jo koeajanut takapenkillä,koska pöksytehtaan johtaja oli ottanut hänet kyytiin poikiensa kanssa heidän kesämökilleen Vilikkalaan Hirsjärven rannalle.Musta Valiant oli johtajan bisneskaverin kuopiolaisen Turon johtaja Turusen Turusta ostama uusi amerikanrauta. Valiant englanniksi käännettynä tarkoittaa rohkeata. Uuden Suomen sunnuntailehdestä Jussi aina luki Prinssi Rohkea- sarjakuvan (Prince Valiant) ensimmäiseksi. Prinssin mustasta ja kiiltävästä polkkatukasta hänen mielestään siskotkin voisivat olla hivenen kateellisia,perittyään äidiltään hiekanväriset letit,vaikka vanhimmalla kutrit hiekan rusottivat kuin viikinkitytöllä.

Prinssi Rohkea

1960 Chrysler Valianteja
Tukholman takseina

Jussi oli aina ollut lievästi kade pöksytehtailijan pojille,koska niiden pihaan aian saapui uusi,joskin käytetty auto,kuten viimeiseksi tummansininen Mercedes 220S. Kerran hän oli näyttänyt pitkää nenää kavereilleen,että kyllä pappilassakin ajellaan amerikanraudalla,äidin serkun Laitisen Timon saapuessa Kuopiosta vaaleanpunaisella 1953-mallisella Nash Statesmanillä kauppalaan vierailulle. Timo-setä kyllä oli muuttanut Kuopiosta Helsinkiin Pohjolan vakuutusmieheksi.

Nuorin sisko verannan kahvipöydässä vilkuili tämän tästä isoveljeään Nakke Nakuttajan ylitse,jolloin Jussi lopulta äkäisenä kysäisi:

--Mitäs piruu sää oikkes tölläät?

--Onks mull räkää poskes vai?

Sisko vastasi:

--Eikun sull valuu vert peukalostas äirin just rannas pesemäl pellavaliinall!

--Äitee..Jussil valuu vert pöytätyykill!

Äiti kiikkutuolistaan noustuaan avasi Jussin mustuneen peukalotupon lausumalla:

--Ee tämä kyllä hyvältä näätä!

--Peekalos on alakanna mätimään ja nivelkin näkkyy palajaana kunniin pässin kallo paistouunissa!

--Mee pesseen kätes Ilitarannassa ja minä puan basimyssiiniä piälle ja vaihan sitteen!

--Sitten souetaan äkäsesti Salamanesillalle kunnanliäkärille!

Äiti tömistellen meni portaikon juureen käskemään:

--Työ isommat siskot siellä ylyhäällä kutemassa puatte vuatteita piälle ja piäsette sootajiksi

viemään Jussija liäkärille!

--Minä tulen pitämään perrää!

Jussi heräsi soutumatkalla puolihorroksissa veneen trallilla pää isosiskon vekkihameella kovaan tuskaan,peukalon kolottaessa jokaisella aironvedolla ikään kuin joku olisi puukolla kaivertamassa sormirustoa irti.

Kidutus päättyi kahden kilometrin soudun päästä veneenkokan karahtaessa Salmensillan viereisen poukaman savirantaan.

Kaljupäinen ja pyöreälasinen kunnanlääkäri oli tullut ovelle aamutakissa ja tohveleissa. Ovesta samalla oli astunut kylän konstaapeli,joka käsiraudoista veti perässään siilitukkaista ja humalaista miestä,jonka toinen silmä oli muurautunut sinisenä kiinni ja otsarajasta pisti ylös musta karhulankamainen tikin pää.

--Hyvää ehttoot frouva kappalaiska!

Konstaapeli tervehti.

--Mää täsä kävin paikkauttamas tota Laaksose Anssuu,joka listis tanssilaval kanveesiin kolme poliisii..

Kunnanlääkäri istutti Jussin kerniselle tutkintapedille tutkiakseen pojan peukaloa kysymällä:

--Kukas tämän haavan on jättänyt steriloimatta?

--Ilman penisilliiniä tähän sormeen voisi iskeä verenmyrkytys sekä kuolio!

Äiti vastasi tohtorille:

--Noh ....se tuo meijän kappalaenen elikkä poejan isä se partijoleirillä sen lääkihti ja solomi harsositteellä,kun poeka vuolj puukolla peukaloonsa telettakepin sijasta.

--Ee meijän perreen miesjväjellä uo ollunna niitä teräasseijen taetoja kunniin meijän Kaappisten naesjväjellä,vaekka kappalaasen isä olj Iisalamen arkkupuuseppänä ijät ja ajat..

--Eikös siellä partioleirillä edes ollut ensiapupakkauksessa betadiiniä tai bacimysiiniä?

Tohtori uteli steriloidessaan Jussin peukaloa sairaala-alkoholiin kastetulla pumpulitukolla,Jussin kiristellessä hampaitaan vihlomisisesta.

--En minnäen tiijä niistä partijolaesten ensjapupakkauksista,mutta pastorj olj käännä läpi jonniin ensjapukurssin upseerjkoulussa.

--Se kaet kahtoo,että jumaluusopin piästotodistuksella ja sivveysopin approbaatturilla voesj myös liäkitä sielunhuavojen sijasta oekeita ruumiin huavoja..

--Enemmän se pastorj viime sovassa hoetelj jii-es-peellä kuatuneita ja lähettelj ommaesille suruadresseja...,
Tohtori vastasi tikatessaan Jussin peukaloa puolivihaisena:

--No...kaikkien pappien ja poppamisesten lääkitykset eivät tässä ole auttaneet.

--Tikkauksen perästä annan pojan perään penisiliinipiikin!

Jussi heräsi painajaisunesta kesämökin yläkerran hirsiseinän ja äidin leveän selän puristuksesta.
Äiti oli pakoittanut pojan nukkumaan viereensä,jos korkea kuume sattuisi panemaan tämän hourailemaan. Jussi oli pannut aluksi vastaan siitä,että siskot haukkuisivat häntä mammanpojaksi,muttei vastaanpaneminen johtanut muuhun kuin tiukkaan käskyyn.

Davy Crockett,se miesten mies oli unessa koputtanut Viitassaren kirkon apupapin ovea musketin piipulla sisään pääsemiseksi.
Apupapin asunto sijaitsi kirkkolaivan jatkeessa aivan sakarstin vieressä.
Jussi oli avannut raskaan tammioven Davyn vilahtaessa sisään mokkanahkaisessa metsästysasussa ja pesukarhulakissaan,kun kirkkomaalta julman näköiset, sulkapäiset ja sotamaalatut huronit ampuivat perään nuolisateella ja muskettien paukkeella.
--Nuo huronit ovat ajaneet minua takaa Erie-järveltä saakka!
Davy sanoi hengästyksissään litistymällä sakarstin seinää vasten vilkuillessaan koristemaalausikkunasta takaa-ajajiaan pihalla.
Davy kaatoi ruutia buffalon sarvesta ja kuulia vyöllä roikkuvasta oravannahkapussistaan suustaladattavan Bessien piippuun lisätessään:
--Kanoottini upposi tuohon rantaan..
Jussi uteliaana kysäisi:
--Onkos Se Erie-järvi jossain tuolla Keiteleen takana?
Davy ei vastannut kurkkiessaan koristemaalauksen Paavalin haarojen välistä pihalle.
Hän heitti hikisenä pesukarhulakkinsa sakarstin pöydälle hopeisen ehtoolliskalkkivadin päälle sakarstin puukaminan kuumuudesta.
Syyskuun 30. päivänä 1947 Keiteleen selältä puhalsi kylmänkostea itätuuli ja huronitkin melkein puolinakuina hyppivät ripaskaa hautapaasien takana lämmitäkseen.
Tuuli vinkui kirkon peltisissä räystäyskouruissa sekoittuen huronien falsettisiin sotahuutokiljahduksiin selkäpiitä jäätävällä kakofonialla.
Jostain kaukaa järvenselän yli kumisivat sotarummut.
--Niillä on ihkauudet sinitakeilta varastetut Winchester-kivääritkin ja minä tässä vain latailen kertapanoksia vanhan Bessien suuhun!
Davy huudahti ikkunan vierustalta.
--Niillä on ylivoima!
--Kirkko voi kyllä palaa poroksi niiden tulinuolista,mutten anna periksi!

Sakarstin seinän takaa kuului naisen parkaisu:
--Tuuppas sieltä suarnateosta pijan appuun ja pane pesuvesj vattiin jo valamiiksi...lapsj tulloo...ja soetappa sakarstista kunnankätilölle..
--Noe voej Herranen aeka...lapsjvesj on jo nilikoessa!
Sakarstin kello näytti varttia vaille neljää aamulla,kun viisarit tipahtivat alas päällekkäin kello kuuden kohdalle,lasinpalojen varistessa avonaiseen kolehtihaaviin vihreäsarkaisella pöydällä.
Kelloon oli osunut Winchesterin luoti napakymppiin Junghansin merkin keskelle.
--Tais mennä lasit Limpopon pakanalähetykseen Afrikassa!
Jussi vitsaili ,vaikka pelkäsi henkensä edestä pian tulevansa skalpatuksi.
Sakarstin lyijyraamista koristelasi-ikkunaa jo hakattiin skalppaustomahawkilla Paavalin paimensauvan keskeltä...
Seinän takaa kuuli huuto:
--Hei ...lopeta nyt ihimeessä sen suarnan vässääminen...lapsen piä on jo huarukoessa!
--Sinnuenj pittäesj antoo hetj hätäkaste lapselle,kun se kätilökkiin sua polokea pyörällä pitkä matkan kirkonkylästä tällaesessa kuatosatteessa!

Jussi seurasi yhden huronin pääsulkien tunkeutumista Paavalin haarojen välistä,kun Davy löi olantakaa Bessien perätukilla tätä kalloon.
Punainen huronin hurme väritti punaisin veripisaroin vaatehengarissa kasukkakappin ovessa roikkuvan kirkkoherran valkoisen messukasukan.
Jussilta pääsi suusta isänsä ehtoollislausahdus alttarille polvistuville:
--Jeesus Kristuksen verellä minä ....

Samassa kirkon puolelta kuului siipien suhinaa,alttaritaulun arkkienkelin lentäessä ikkunan läpi edes sitä rikkomatta kirkkotarhaan,minkä yllä ihmislintu teki valkoisessa kaavussaan pari tarkastuskierrosta kuin merivartioston Lysander-pelastuskone.
Pakanalliset maaäitiään palvovat huronit heittivät ilmestyksestä maahan rukoilemaan polvilleen ylistämään uutta lintujumalaansa.
Sakarstin seinän takaa kuului naisen huudahdus:
--Se onniin poeka ja varmaan ylj viijen kilon mötikkä!
--Haeppas siitä liperit kaalassa ja vappaana seesoskelemasta se meijän keittijön kuapista kalapuntarj,niin mitataan poejan paeno!
--Tervetulloo mualimaan..Johannes...taekka Jussikshan myö voejaan alakoo sinnuu kuhtuva!

Äiti katsoi olkansa yli Jussia vilkaisemalla rannekelloaan,mikä näytti puoli viittä aamulla.
--Mittee uot jo ylyhäällä näen aekaesinj?
--Kolottaakos peukalovas vielä?
--Pua piäsj vuan tyynylle,niin kiehaatan uamukahavit kello kuuvelta.
--Kuume näättää jo laskeneen,että piäset uamulla hakkamaan hellapuita varoeksj!

Klapiteatteria
Juhart 2012