 |
| Rovastin psykedeelinen volkkari ja Tipsu Tiibetin apso Juhart 2010 |
Pappilan lasten lennettyä kotoa avioon kussakin taloudessa pidettiin jonkinlaista kotieläintä lemmikkinä. Vanhempien siskojen ajan mittaan pitovaikeuksien takia hyljättyä miehensä tai toisinkin päin,tilalle tuli lemmikeiksi kissat sekä yksi lattiamopan näköinen Tiibetin apso,joka päätyi myöhemmin rovastin hoitoon ja punaisen kuplavolkkarin yksisilmäiseksi kakkoskuskiksi Kemiönsaaren taivastielle.
Isosiskoista tuli ajan myötä vapaita lepakkomiehiä ja könsikkäitä jahtaavia kissanaisia tai mitä nykyään kutsutaan puumanaisiksi. Miehiä kuulema kun ei tarvittu kuin lapsentekoihin ja miehen paikan piti olla oven oikealla puolella eli sen ulkopuolella.
Nuoremmat siskot ovat pysyneet tähän päivään saakka yhden miehen naisina,mutta olivatkin syntyneet 50-luvun alkupuolen turvallisella nousukaudella eivätkä juurettomina sotalapsina.
 |
| Boxer ja Cheapy karkuteillä By Juhart |
Filippiinokoirat ja -kissat ovat moniruokaisempia kuin länsimaiset serkkunsa. Niille kelpaa jopa keitetyn riisin jäänteet ja possun- sekä kananluut,joskus jopa pelkkä lihan tuoksuinen liemi riisin sekoitettuna. Filippiiniläiset kissat ovat kehittäneet satojen vuosien saatossa pitemmän suoliston,mikä sulattaa yhtä hyvin roskisruoan kuin Whiskasin lohiannoksen.
Filippiinoaskalkoiranlihaa pidetään myös hyvinä sormiruokalajeina miesten ginijuhlissa joko etikkaliemessä tai grillivartaassa.
Kissaruokalajeja löytyy taasen korealaisissa ja kiinalaisissa Lazy Susan-ruokapöydissä. Lazy Susan -nimi tulee pyöreästä pöydän keskellä pyörivästä pöytälevystä.
Lemmikkien pidosta Jussi oppi yhden asian,että hurtat katsoivat isäntäänsä ylös,kun taas kissat regaalisesti katsoivat alas.
Kissathan yleensä pitävät isäntäväestään vain hyvästä kohtelusta ja ruokatarjoilusta,koirien kasvaessa pennuista aikuisiksi pennuiksi ihmiseläinten ikuisina ystävinä. Poikkeuksina olivat kissoissa Mingming ja Tiger,joita ihmisystävinä voitiin verrata koiriin.
Lontoon kodissa Jussin adoptoi ensiksi Tramp-poikakissan,joka mielistelyllään saa kissanruokansa kuppiinsa ja poistuu takaovesta vahtimaan reviiriään,kunnes palaa seuraavalle aterialleen korvat repaleisina ja kissannenä verissä partioreissuiltaan.
Toinen,tässä tapauksessa leikattu poikakissa Blacky päätti muuttaa korttelia Jussin asuntoon entisen emäntänsä muutettua hiippakuntaa.
Blackie päätti tulla kotikissaksi ja unilukkariksi herättämään Jussin aamuisin kello neljä ja seisomaan häntä pystyssä tämän rintakehän päälle kehräämään ja puskemaan märällä nenällään isäntäänsä aamiaisen valmisteluun.
Kissaherätystäkö?
"Sitt mää heräsin ja päästin kissan ulos!" Kaikuu vieläkin Jussin takaraivossa yhtenä salonseutulaisena sanontana 60-luvulta.
Tramp ja Blacky eivät koskaan sovi ruokailemaan yhdessä Trampin sihistessä ja hyökkäillessä ruokakupiltaan nurkanvaltaajansa päälle,jolloin Blackie päätti muuttaa ruoka-aikaansa myöhemmäksi ajankohdaksi.
Cockney-katukissoina kummatkin ymmärtävät myöskin ihmeen sujuvasti suomenkieltä.
Kotieläimet eivät tunne kielirajoja.
 |
| Tramp |
 |
| Blacky |
Olosuhteisiinsa nopeasti mukaantuneena tiibetiläinen sai koiranunensa läpi heristellä luppakorviaan rovastin transistoriradion luterilaisissa aamuhartauksissa.
Nuorin Jussin siskoista muutti keski-Suomeen pitämään lammasfarmia ja aasitarhaa miehensä kanssa.
Heillä oli myöskin kissoja sekä koiria lapsinaan.
Ihmislapsia heille ei koskaan siunautunut.
Yksi koirista oli Siperian husky-vetokoira ja toinen border collie,joka piti ammatikseen lampaita koossa ja kurissa.
Husky sattui myös verottamaan vapaakävelyillään naapuritilan kanoja,isännän uhatessa lopettaa sen oikein haulikolla seuraavalla varkausreissulla. Siskonmiehen nuhdellessa koiraa kanavarkaudesta husky kantoi seuraavan kanasaaliinsa suussaan tämän vuoteen viereen ja tarjoamaan sitä lauman uudelle johtajakoiralle.
Siskonmies saikin tapauksesta uuden tittelin Herra Johtajakoira,huskien totellessa vetokoirina vain laumansa johtajakoiraa.
Kummatkin koirat olivat oikeita palvelukoiria,vaikka husky sydäntalvella piti parhaampana nukkua ulkona hangessa puuttumatta muuten talon töihin. Isokokoisena mutta lempeäluonteisena se olisi päästänyt murtomiehetkin sisään pelkällä maanittelulla ja makupaloilla.
Keskisuomalaisen lammasfarmariparin saapuessa Kemiön kesämökille fiiraamaan juhannusta,mukana aina seurasi Volvo Duettin tavaratilassa iso husky,jonka turkkia pappilan lasten jälkipolvi sai silitellä ja jopa repiä koiran yhtään välittämättä.
Siitä huolimatta se piti omaa reviiriään mökin keittiön ruokakupilla päästämättä lähelle rovastin apsoa. Kerran ruokakupilla se puraisi apsolta toisen silmän puhki.
Rovastin kirkkovolkkarin yksisilmäinen kartturikoira siitä lähtien löi päätänsä aina mökin ovenkarmien sokeaan kulmaan kierrellessään huushollissa makupalojen perässä. Pitkäkarvainen apso vaati jatkuvaa takkuuntuvan turkin hoitoa,rovastin kammatessa metallipiikkisellä afrokammalla jopa sen pitkäkarvaista peräpäätä,mihin maastossa tarttuivat risut sekä tarpeilla ns. "kleeperin marjat" (Dungleberries) eli kakkapallot.
 |
| Tipsu apso mökin talvipolulla |
Alustan halkoliiteristä äiti kantoi kirvespölkyn salin nurkkaan jukkapalmun viereen kissojen kynsien kutinaan. Sohvakaluston lankajuoksut tyssäsivät melkein kokonaan eikä flyygelin jalkoja tarvinnut paikata mustalla miranolilla..
Pappilan köksän nurkassa niille oli varattuna oma kissanvessansa eli matalareunainen muovivati,mihin santalaatikosta leikkiämpärillä kantaen lapset vaihtoivat puhtaat purut.
Sanomalehtikääröön pistettyjen kissanjätöksien poiskantamisesta aina syntyi tappelu lasten välillä,vaikka jokainen ensimmäisenä oli varaamassa kattia vuoteensa jalkopään lämmittäjäksi.
Silloin ei oltu vielä keksitty tehdasvalmisteisia ,itseensä imeäviä ja hajuntappavia kissanpaskapuruja
Jussin lontoolaiset mirrit eivät vaadi omaa kakkalaatikkoa tarpeisiinsa,vaan juoksuillaan tekevät tarpeensa korttelin orapihlaja-aitojen juurelle ja naapurin rouvien kukkapenkkeihin.
Manilan talossa Jussin tehtäväksi oli muotoutunut naisväen mykkänä päätöksenä koirien ruokkiminen,jätöksien korjaaminen,kävelyttäminen sekä peseminen.
20-vuotisen koiranhoitouransa aikana hän oli ollut koirakätilönä,eläinsairaanhoitajana ja kuoppaajana eräänlaisessa "poikimispedistä hautaan-hoivakulttuurissa".
Talon naisväki sai omalta osaltaan pitää hauskaa lemmikkien kanssa.
Isärovastin tultua koiranhoitajasta itse hoidettavaksi viimeisinä elinvuosinaan,tiibetiläinen apso myös vanheentuneena ja reumatismisena sai armokuoleman eläinlääkärin piikistä.
Jussin omat koirat ja kissat joko kuolivat vanhuuteen taikka jäivät auton alle.
Viimeinen vartiokoira Cheapy oltiin heitetty yliajettuna kadulta talon etupuutarhaan.
Katuojasta hän oli sen pienenä kourakuppiin mahtuvana penikkana löytänyt.
Yksi koirista Rambo nimeltään kuoli myrkytettynä löydettyään naapurin roskiksesta porsaanluun.
Cheapy oli oikea aso calle,askal eli katukoira,joka aamuisin Jussin pandisal-leivän hakumatkalla lähileipomosta juoksi kuplavolkkarin edessä johtajakoirana..ja takaisin kotiin.
Koskaan se ei halunnut istua autossa kulkurin luonteellaan.
Kulkukoiralle ei sopinut kartanlukijan paikka volkkarin etuistuimella luottaessaan vain omaan herkkään kuonotutkaansa.
 |
| Cheapy pentuna |
Isärovasti vietti koirattomana elämänsä loppuvuodet nautiskelemalla paidannapit avoinna elämänriemussaan Espanjan aurinkorannoista,Rooman trattorioista,Marokon kameliraveista sekä Kreikan zorbajuhlista marmoriterasseilla.
Silti hän kaihoili sumenevin silmin rantasaunansa puuverannalta auringonlaskussa koirakumppaniaan,jonka hän tulisi tapaamaan uudelleen v.1987 tähtitaivaan kennelissä.
Jussi viettäessään v.1989 kesän mökillä Saudin viisumivaihtolomaansa oli kuulevinaan kerran rovastin kansurin parkkipaikalta mäntyrinteestä isänsä lederhosejen kahinaa sekä koirankutsuja.."Tipsu tse..Tipsu tse!"
Isärovasti oli ilmeisesti käynyt pikavisiitillä suuntaamalla takaisin taivastielleen yksisilmäinen kartturi vierellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti