 |
| Korttelista hyljätty Juhart 2005 |
Seppälä istui keittiönsä baarituolilla lysähtäneenä tuijottaessaan parkettilattialle levinnyttä läjää puoleksisyötyä ruokaa.
Oksennuksen hapan ja ällöttävä haju oli nostanut hotkaistut maissihiutaleet takaisin kurkkuun hänen yrittäessä pakkoniellä niitä ruokatorvesta alas.
Hän siivosi lattiaharjalla sihveliin poikansa kaulajätteet kaatoaltaaseen,antamalla kuuman veden liuottaa ne alas viemäriin.
Katsellessaan synkkänä ulon pyörimistä sykloonina altaan reiässä hän oli näkevinään Rainen luisen käden kaivamassa roskapöntöstä ruoantähteitä,kun hänen oma poikansa itsekkäänä,ahneena,flegmaattisena ja poispilattuna oli saanut ahdettua mahansa makealla niin tupaten täyteen,että tämän piti oksentaa kaiken pihalle.
Kuumavesihanan hän löi inhossaan nyrkillä kiinni kiroilemalla kättään pidellen kämmensyrjään nousevaa mustelmaa ja sitä,että Rainella oli ollut kaikki potentiaalit käsissään elämässä eteenpäin pyrkimiseksi,mitkä häneltä oltiin evätty syntymästä asti.
Osku taas oli kyvyiltään keskiarvoa alempana kaikilla käsillä olevilla eduilla.
Seppälä nousi baarituolilleen jatkamaan aamupalaansa,missä maissihiutaleet olivat pehmenneet ja vetistyneet avonaisessa pahvilaatikossa kaatoaltaan hanan kuumavesihöyryistä.
Siitä huolimatta hän ei enää välittänyt,mitä pisti suuhunsa.
Rainen pelastamisella olisi oma palkkionsa,koska pojassa oli sitä potentiaalia.
Hän oli heti tajunnut sen pojan tultua kasvatuslaitoksessa ensimmäiseen haastatteluunsa.
Seppälän toimisto sijaitsi vankilamaisen tiilirakennuksen pohjakerroksessa käsittämällä vain pienen siivouskomeron kokoisen ikkunattoman huoneen,minkä vajaat viisi neliömetriä hänen työpöytänsä sekä kaksi puista tuolia täyttivät kokonaan.
Hän ei ollut koskaan ristimäluterilaisena käynyt katolisessa synnintunnustuskopissa,mutta kuvitteli sen sisällä käytävän papin ja synnintekijän välistä keskustelua,missä pappi antaa tunnustuksesta kaikki synnit anteeksi muutamaa Terve Maaria-rukousta vastaan.
Hän omassa "tunnustustoimistossaan" ei haastattelussa antanut pojan syntejä anteeksi,vaan kuunteli käsi sydämellä hakemassa ratkaisuja kadonneen lampaan pelastamiseksi.
Seppälä katsoi myös olevansa kurittomien sielujen hoitajana vähemmän epäilyttävämpi kuin joku katolinen pappi synninpäästäjänä,koska hänet oltiin käytännön kautta koulutettu ammattiin.
Papeille sielunhoitoa opetetaan vain kirkkolatinan teorioissa.
Rainen tullessa ensimmäiseen haastatteluunsa Seppälä oli lukenut pojan syntihistorian läpi---järjetöntä tuhoamaisen tarvetta,rikottuja ikkunoita,kauppalan puistojen roskakorien tuhopolttoja,autonrenkaiden viiltelemisiä,taskuvarkauksia jne.--- vähän sentapaisia kolttosia,mitä yhtäkkiä maalta juurettomina kaupunkiin istutettujen lapsenversojen oletettiin tekevän vinoon kasvaneina.
Rainen älykkyysosamäärä kylläkin nostatti kulmakarvoja---140.
Raine oli rojahtanut työpöydän edessä olevalle puiselle vierastuolille istumaan sen etureunalle ja roikottamaan käsiään hervottomina haarojensa välissä. Ainoa ilmanvaihtoritilästä sisääntuleva auringonvalokiila piirteli varjojaan tämän kasvoille,missä teräksenharmaat silmät valppaina katselivat eteensä kapeassa sektorissa.
Hänen tumma tukkansa roikkui latteana otsakiehkurana sivulla,ei huolettomasti sormilla sutaistuna kuin koulupojalla,vaan äkkinäisellä kädenliikkeellä järjestettynä kuin vanhalla miehellä.
Seppälä pystyi luotaamaan jonkinlaista fanaattista älykkyyttä pojan kasvoilta yrittäessään lyhentää etäisyyttä pienellä hymyntapaisella irvistyksellään..
Pojan ilme ei edes värähtänytkään muutettuaan asentoaan selkänojaan vasten ja nostettuaan sen hirviömäisen kompurajalkansa polvensa päälle.
Siinä jalassa oli pyykkinarunpätkällä solmittuna kolhittu ja likainen kenkä,minkä antura oli ainakin viitisentoista senttiä paksu ,kenkärajan kuluneen nahan näyttäessä aukeavan sukanrajasta harmaana kielenä jossain pahasti ruhjotussa päässä.
Seppälälle asia selvisi hetkessä,että pojan kurittomuus johtui pelkästä jalkansa kompensoimisesta.
--Kuuleppas Raine...näen näistä papereista,että sinulla on palvelusaikaa jäljellä vain vajaa vuosi.
--Mitä suunnitelmia sinulla on päästyäsi ulos?
Hän kysäisi.
--Ei mulloo mitään suunnitelmii.
Poika vastasi siirtämällä katseensa välinpitämättömästi tuulettimen ritilään, jäämällä tuijottamaan sen tuulenvireessä vapaana pyöriviä siipiä kuin puolihypnoosissa.
--Ehkä sinun sittenkin pitäisi!?
Seppälä lisäsi hymyn nykiessä elohiirenä suupielessään.
Raine jatkoi vain hypnoottista tuijottamistaan Seppälän selän taakse.
--Haluaisin nähdä sinun käyttävän hyväksi kaikkea Luojasi antamaa älykkyyttäsi.
--Voisimme keskustella,mikä olisi sinulle tärkeämpää ja sopivampaa..
Seppälä jatkoi katseensa laskiessa tahattomasti pojan jalkaterään.
--Päntätä oppikirjoist nuppis täyteen tietoo ja saara mahas täyteen!?
Raine lohkaisi.
Seppälän kasvot muuttuivat punaisiksi mustan epämuodostuneen kompurajalan paisuessa silmissä yrittäessään olla välittämättä pojan vastauksesta.
--Raine...olet ajanut itsesi kaikkiin mahdollisiin ja täysin järjenvastaisiin vaikeuksiin,mutta vain tajutessasi miksi näin olet tehnyt,olet vähemmän taipuvainen tekemään kolttosiasi uudelleen..
Seppälä hymyili jälleen.
 |
| Hymypoikapatsas |
Rainen tapaisilla oli niin vähän ystäviä sekä kavereita ,jotka näkivät ympäristössään hyvin harvoin edes ystävällisiä kasvoja,että puolet tämän potentiaalista tulisi ulos pelkällä hymyntapaisella.
Seppälä näki Rainen nyt tuijottavan valkoista Hymypoika-patsasta kirjahyllyn päällä takaseinällä harmaan täytetyn huuhkajan vieressä pölyyntymässä.
--Sinusta löytyy paljon sellaisia piirteitä,mistä minun pitäisi kertoa ja selvittää sinulle.
Hän jatkoi.
Raine siirsi kivettyneen katseensa Hymypoika-patsaasta Seppälään vastatessaan:
--Emmää ole tullu tänne pyytämään mitään selvityksii!
--Mää olen hiffanut jo ajat sitten,mitä mää teen ja miksi mää niin teen!
Seppälä vastasi ilostuneena:
--No sepä on hyvä juttu..ja voisitkos kertoa minulle nyt tässä,mikä on sinut saanut tekemään niitä kolttosiasi?
--Saatana!
--Saatana!
Raine vastasi mustien pupillien kiiltäessä.
--Se on ottanut mut kokonaan valtaansa!
 |
| Merikapteeni King-Kong ja lapset Juhart 2012 |
Seppälä tunsi hetkellistä ja tylsää epätoivoa ikään kuin olisi kohdannut jonkun kauan sitten luonnon tekemän vääristymän jossain korpikelossa ja jota pitäisi lähteä suoristamaan tässä ja nytten.
Pojan kysymyksiin elämän tarkoituksesta oltiin vastattu raamatullisesti ihmiselon kaidan tien ojanpenkalla seisovien mäntyjen runkoihin naulatuissa tauluissa :
"Onko Saatana vallannut sinut?
Kadu taikka palat helvetissä!
Vain Jeesus voi pelastaa Sinut!"
Seppälä osasi Ramattunsa ulkoa ja kiivastuksissaan päästi suustaan:
--Täyttä roskaa... mehän eletään nyt avaruusaikaa..ja sinun piti mennä antamaan noin fiksuna tuollaisen typerän vastauksen!
Rainen suu vääntyi.
Pojan silmistä näki hivahduksen uhmamieltä Seppälän tutkiessa pöytänsä takaa tämän kasvoja.
Poika hymyili uudelleen sellaisella virneellä,mikä olisi hyvin kelvannut vaikka kutsuksi astumaan keväiseen luokkahuoneeseen,minkä kaikki ikkunat olivat avattuina sepposen seljällään totuuden auringonvaloa kohti kevätvirren soidessa taustalla.
--Raine...aion järjestää sinulle kanssani pienen palaverin kerran viikossa.
Seppälä sanoi.
--Ehkä selitykselle löytyisi jokin toinen selitys ja ehkä minäkin voisin selittää sinulle,minkä merkkinen se sinun sieluasi vaivaava piru on.
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti