Olli Oravan evakkosodat.Onnelan avainlapsena.

Onnela
Juhart 2012

Pohterien talo kauppalan jokirannassa oli oikea kunnianosoitus nikkarityyliselle puupitsiarkkitehtuurille ja Ollista talon lasiverantojen ja räystäiden puuleikkaukset kilpailivat Terijoen huviloiden prameuden ja koreuden kanssa. 
Silmissä talo muistutti Terijoen Merikylpylää,mistä oltiin jätetty kulmatornit pois.
Poika lähti askeltamaan kohti pihanperäistä verantaa laskemalla matkalaukkunsa rapun juureen.
Pyylevähkö nainen,jonka harmaantuvat hiukset olivat takaa nutturalla ruskealla muovikammalla heilutti runsasta ahteriaan verannan ikkunanpesussa.
Olli kuuli ikkunalasien kiljahtelevan naisen pyyhkiessä sanomalehtitupolla ruutuja puhtaaksi
Ikkunat näyttivät häikäisevän auringonkilossa.Kotilaiskan talon ikkunat taas olivat aina pesemättömiä kuin sikalassa.Siiri Pirkitan forteen ei kuulunut huushollinpito kuin virkavallan pakon edessä.
Olli avasi suunsa esittelyyn:
Mie oon se Oravan Olli..."
Samalla nainen kääntyi pudottamalla paperitollon vesisankoon ja kasvot leveässä hymyssä vastasi:
Ai...sielt tuleeki se meiti kauan orotettu poik!
Me sit olla ventattu sunt melkke yli vuare ja mää ole kuulnu susta vain pelkkä hyvä Pirkolt !
No..tervetuloo nyte meiti perhhese ..Olli.
Pirkko o myäs kertonu kuink välkky sää oles koulus ja ossas iha enklantti...et semmost!
Mun tätin assu Missikani Ypsilantis Ameriikois ja men justins naimissi yhre amerikasaksalaise miähe Rayn kans..joka o teurastaja ja omistta makkar- ja lihakaupa.
Kuvvaa tää sota vai loppusis ja ne pääsis käymää meill,nii sää saisis oikke praatat ameriikaenklanniks.

Wanha Weturimies

Rva Pohterin
kaffepaussi
Juhart 2005

Rouvan puheripuli olisi jatkunut pitkäänkin,kun ovesta kurkkasi veturimies Pohterin tumma pää kysymään:
Mitäs metelii sää Anna pirä porttail?
Olekssä ihan seonnu vaihrevuaisinas tällasen kauniin suvipäivän?
Rouva ei voinut pidättää puhettaan ja vastasi iloisena:
Kuules Jallu...emmää ol sekkomas enk mää ymmär yhttä noist vuasvaihteist,kunne ova veturmiäste jutui,vaik voimmää oll pikkase pois raitteilt,kumme saatti meiti Olli-poik kotti!

Olli kotiutui nopeasti Pohtereille.
Hän oli aivan läimällä lyöty siitä,miten rouva ja herra Pohteri kohtelivat uutta tulokasta kuin kadonnutta poikaansa.
Iltarukouksissaan poika kiitteli herkkänä ja hiukan runollisenakin,että vihdoinkin oli saanut käteensä Onnelan avaimet.
Uuden siskopuolensa  Pirkon kanssa Olli kävi kylpemässä uimalaitoksella,jättämällä pyöränsä rakennuksvaiheessa olevan puusillan törmälle,mistä vesi kantoi kauaksi timpurien vasarankolkkeen koolingeista .Rannassa pari vuokrasi ruuhen saareen soutamiseen.
Saaressa nämä löysivät lämpimän kallionkolon,mistä käsin he katselivat uimarannan vilskettä ja välistä auringon hiostettua ihot pari juoksi kilpaa rantaveteen vilvoittelemaan.

Pirkko opetti Ollille myös vapaonkimisen salaisuuksia,missä pojan taidot perustuivat vain onkimatosyötteihin.Naiset eivät yleensä pitäneet madonlonkeroista, puhumattakaan niiden kaivamisesta tunkiolta,jolloin Pirkko oli tehnyt keittiössä vesivehnäjauhotaikinan lasipurkkiin matojen sijasta.Radan toisella puolella sijaitsevan kivenveistämön laivalaituri oli suosittu onkipaikka kauppalan lapsille,jonne Pohtereilta oli viiden minuutin kävelymatka.
Olli oli hämmästynyt kalaonneaan,miten innokkaasti  jokisalakat ja kiisket iskivät koukkuun kiinni,vaikka osa kaloista vain ovelina nyppivät taikinapallon koukusta suuhunsa.
Vapaonginnassa oli tiettyä urheilukalastuksen tunnetta,koskeivat pienet jokikalat kelvanneet kotona paistettaviksi Piikkiset kiisket ja alamittaiset salakat menivät laiturilta takaisin jokiveteen kasvamaan.
Pohterien musta Väiski-kolli oli aina tervehtimässä portilla kalasta saapuvia ja hieromassa selkäänsä häntä pystyssä lasten paljaita sääriä vasten salakka-aterian toivossa.

Uutisista kuultiin heinäkuulla,että Karjala oli menetetty.
Silti Suomen armeija piti itseään moraalisena voittajana Kannaksen puolustussodassa.
Kansan mielipiteet erosivat sodan tuloksesta,saksalaisten vielä pysyessä Lapissa.
Enää ei haluttu,että hallitus pitäisi yhtä saapasjalkaa Berliinissä ja toista Petsamon Liinahammarin sataman jääkylmässä vedessä.
Vaikka oltiin kestetty kuuma kesäsota tuntui,että Suomi-tuvan ikkunat Eurooppaan olivat umpijäässä,koskei muualta lännestä oltu tarjottu mitään tukea pienen maan puolustamiseksi bolshevismin uhan alla.Suurvalloilla oli omat sotansa sodittavanaan.
Kansainvälinen apukin loppui jatkosodan alettua ja ainoana maana hukkuvan käteen tarttui Saksa Ribbentrop-avunantokepillä.
Kansainvälisyys-sanaa pidettiin tylppänä terminä Suomen asemassa ja aikoinaan Snellmankin oli sanonut,että Suomen kansa on pieni kansa kansojen välissä.
Heinäkuun 15. päivänä venäläisen 23. armeijakunnan eteneminen pysähtyi Talissa oman armeijan johdon yhteisstrategian puutteesta.
Jos venäläinen johto olisi motivoinut enemmän joukkojaan uuteen hyökkäykseen keinäkuun 30. päivän jälkeen,vaakakuppi olisi painunut näille edullisemmin Talissa.
Stavka myönsikin väärinlaskennat,jolloin venäläisten hyökkäys vaihtuikin puolustussodaksi,koska tärkeimmät joukot oltiin siirretty muille rintamille.

1943 A.Hitler,Marsalkka Mnnerheim
ja presidentti Ryti

Heinäkuussa presidentti Ryti erosi ja vastaanhankaavasta marsalkka Mannerheimista leivottiin valtion päämies elokuun 4. päivänä 1944.
Kenttämarsalkka Keitel Saksasta kävi vielä tapaamassa marsalkka Mannerheimiä uutena presidenttinä,yrittäessään onkia tiedonjyväsiä,mitä oli tapahtunut Suomen poliittisen johdon mielissä.
Keitel oli luottanut presidentti Rytin vakuutukseen erillisrauhasopimuksesta,johon Marski oli vastannut,ettei häntä ollut sidottu yhteenkään entisen valtionpäämiehen lupauksiin.

Saksalaisten uusi offensiivi oli levitettynä kenraalikunnan karttapöydillä.
Birke- eli Koivuoperaatiolla vedettäisiin Gebirgsarmee eli alppijääkäriarmeija pohjoiseen puolustamaan Saksalle tärkeitä Petsamon nikkelikaivoksia ja eteläinen Tanne- eli Kuusioperaatio tähtäsi Ahvenanmaan ja Suursaaren valtaukseen.
Syyskuun 15. päivä saksalainen sodanjohto sopi suomalaisten kanssa joukkojensa vetämisestä etelä-Suomesta..vihjaamalla myös alppijääkärien poisvetämisestä.
Suomen sodanjohto lupasi olla estämättä saksalaisten vetäytymistä ja syyskuun 6. päivä Birke-operaatio lähti käyntiin joukkojen vetäytymisellä Yhtäälle.
Suomalaisten joukkojen ja siviilien evakuoiminen Lapista alkoi saman kuun 7. päivänä.
Hitler vaati Tanne-operaation täytäntöönpanoa,mutta alusten puutteesta Ahvenanmaa ja Suursaari jäivät valtaamatta.

Syyskuun 19. päivänä Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat rauhansopimuksen Moskovassa,mutta vasta 29. päivä neuvostoliittolaiset joukot lopettivat tulituksen ja aseelliset operaatiot Lapissa saksalaisten takaa-ajossa Kirkkoniemeen Norjan puolelle.

Ollille huoleton ja onnellinen kesä päättyi syyskuussa koulunkäynnin alkamiseen.
Vaikka Suomessa yritettiin asettua rauhanaikaiseen siviilielämään elintarvikesäännöstelykorttien jakamisen ja viinakauppojen avaamisten myötä,muualla maailmassa tapeltiin maailmansotaa loppuun.
Moni suomalainen sodasta palannut mies unohtui pysyvästi sotaan kymmeniksi vuosiksi,osan hukuttaessa viinalla sotamuistojaan ja osan koskaan puhumatta koetuista tappeluista.

Syyskuussa 1944 saksalaiset lähettivät V-2-raketin Lontooseen ja liittoutuneet vapauttivat Firenzen.Amerikkalaiset joukut valtasivat Tyynellä merellä Peleiun saaret japanilaisilta ja kuun lopussa taisteltiin Hollannissa lujasti Arnhemin kaupungin sillanpätkästä verisesti.

Vääpelin paluu rintamalta
Juhart 2012

Suomalaisia joukkoja aloitettiin kotiuttamaan. ja saksalaisten joukkojen rippeitten tueksi Reinin rantamille Hitler epätoivoisesti lähetti Volksturm-yksiköitä Vaterlandin puolustamiseksi.
Volksturm käsitti eläkeläispappoja ja teini-ikäisiä poikia,joista moni oli tuskin Ollia vanhempi.
Lokakuun 20. päivänä 1944 amerikkalaiset aloittivat Filippiineillä maihinnousun Leyten lahdella.
Saarivaltioista Olli ei tietänyt paljoakaan vuonna 1944,ja vasta 50-luvun alussa eräs filippiiniläinen Virgilio Hilario teki maataan tunnetuksi Suomessa,naituaan suomalaisen Miss Universumin Armi Kuuselan.
Virgiliosta automaattisesti tuli maansa emissaari Suomessa ja suomalaisten naisten kultapoika.

Lokakuun lopulla kauppalan holhouslautakunnan sihteeri,pienikokoinen ja kyttyrärintainen Esa Virkiö ajoi kolmipyöräisellä invaliidimoottoripyörällään Pohterien portista sisään.
Rouva Pohteri sattui olemaan kotosalla,Jalmarin ollessa ajamassa venttiilitehtaan sotakorvausjunaa Helsingin Eteläsatamaan.
Virkiö oli vetänyt salkustaan paperin rouvan luettavaksi,jossa ilmoitettiin,että Ollin ainoa lähisukulainen Olavi Orava,Ollin isän nuorempi veli ja pojan eno,oli palannut rintamalta Kangasalle.
Lainmukaisesti pojan holhousoikeus kuului elossa olevalle lähisukulaiselle.
Olavi-eno oli ennen sotaa mennyt naimisiin Annikki-rouvansa kanssa Tampereella.
Eno oli saanut paikan Tampellan tehtailla laitosmiehenä ja Annikki-täti työskenteli kaupungissa yhdessä kemikaliossa myyjättärenä.

Ollille vuoden 1944 kesä oli viimeinen vuosikymmenen onnellisin kesä,vaikka Suomen maassa viimeistä onnellista ja huoletonta kesää oltiin vietetty vuonna 1939.

Marraskuun alussa Olli jätti vetiset jäähyväiset Pohterien keittiössä tädille ja Pirkolle.
Kaikki kolme itkivät.
Setä vei hänet Turun junaan,jonka huurteisesta ikkunasta poika loi viimeiset katseet asemapuiston yli Pohterien talon lumenpeittämälle peltikatolle.
Olli oli syvästi uskonut,saavuttuaan tälle rautatieasemalle vuoden 1940 helmikuussa,että litteramääräys Lappeenrannasta oli tarkoitettu Hellaringin kauppalaan pysyväksi ilman paluulitteraa.
Olli pyyhki lapasellaan kyyneliä poskistaan pitäessään pahvimatkalaukkuaan lujasti sylissään ja muistellessaan hevoskuski Kankon jäähyväissanoja morsiamelleen vapaussotaan lähtiessään..pojan suusta kuului itkunsekainen nairunhörähdys.
Kanko oli lausunut:.
Oli muute vetiset hetket morsmaiku kans...tyttö itki...jam mää kusin!

Olli Oravan evakkosodat.Kadotus Eedenistä ja muutto puupitsitaloon..

Farewell to your Arms
Juhart 2005

KARKOITUS EEDENISTÄ JA MUUTTO PUUPITSITALOON


Vuoden 1944 tammikuussa Olli vihdoin pääsi sairaalasta uloskirjoitettuna ja sileähipiäisenä ihmisten ilmoille.
Ihme kyllä hän myös palasi takaisin Kotilaiskan Eedeniin.Siiti Pirkitta ja Allan olivat tehneet suuren urakan tarhan ja talon siivoamisessa,ehkä silmänlumeeksi terveystarkastajalle.Saavuttuaan pirssillä siistitylle ja kolatulle pihalle Kotilaiska ja Allan olivat vastassa mieroina ja tekoystävällisinä . 
Naamioiden takaa poika pelkäsi vanhojen pirujen paljastavan sarvensa Kotilaiskan toivottaessa hymysuin ja sydämellisesti häntä asettumaan taloksi.
Siiri Pirkitta oli jopa valmistanut maksalaatikoa pojalle ihan puolukkahillolla.Luiron leipomon tuore setsuurikakkuviipalekin oltiin pantu liinan päälle tuvan pöydälle paksusti keltaisella voilla voideltuna talriikin viereen täyden maitolasin kanssa.
Tupakeittiö ja makuukamari tuoksuivat mäntysuovalta.
Uusi höveliäisyys kuitenkin tuntui aluksi oudolta ja Olli oli varuillaan,että Eedenin myrkyllinen käärme voisi pistää persuuksiin minä hetkenä tahansa..

Oliko tämä vain luulottelua,hän monasti kysyi itseltään elämän asetuttua raiteilleen ja normaaliin päiväjärjestykseen.
Olli palasi takaisin kouluun,missä opettaja Pussila auttoi poikaa kirimään läksyissä ajantasalle.

Kevätaurinko alkoi sulattelemaan harjakatoilta lumia poiken samalla ryhtyessä polttelemaan suurennuslaseilla vanhoja filminegatiiveja koulun eteläpäädyssä.Koulutalon kivijalan vieressä heitettiin pennikolikoilla kruunaa ja klaavaa ja Ollikin oltiin hyväksytty joukkoon puhtaissa ja uusissa vaatteissa,jorka ylilääkäri Särki oli antanut hoitohenkilökunnan joululahjana.
Yksikään poika ei kutsunut häntä lannaksi uutena Ollina,jonka päässä istui uusi karvaläpällinen lippalakki ja niskassa popliininen ja rintataskullinen tuulipusakka.
Jaloissa Ollilla oli tuliterät siniset hiihtohousut ja Monosen kenkätehtaan keskiruskeat hiihtomonot,jotka hän aamulla oli klanssannut Kas-Kas kenkävoiteella.
Kaverit kyllä olivat hiukan kateellisia hänen uudesta talvivarustuksesta,jonka vielä kruunasi pitkävartiset ajurinhanskat
Välituntisin tyttöporukasta Pohterin Pirkko tuli hakemaan Ollia ja pari nopeasti hävisi koulun kadunpuoleisen räystään alle uteliaita katseita välttääkseen.
Ollin hiukset olivat kasvaneet uusille laineille,joita Pirkko äidillisesti suki sormikkailla otsalta lippalakin alle.
Huolehtivasta kohtelusta pojan sisässä veri alkoi kuohahtelemaan erikoisina hyökyaaltoina varpaista päälakeen ja hiihtohousutkin tuntuivat kutistuvan haaroissa.Hän luuli saaneensa kuumetta,kun kevättalvipakkasessa otsakin hikosi ja kainalot tuntuivat märiltä
Pirkko alkoi Ollin silmissä näyttämään koulun kauneimmalta tytöltä punaisissa lettisaparoissaan eikä Olli voinut uskoa,että jollain voisi olla niin syvänsiniset silmät ja helmenvalkoiset hampaat.
Luokan pojat kyllä ilkkuivat Ollin olevan pihkassa,vaikka hän ei voinut yhdistää sanontaa mihinkään muuhun kuin isän mottimetsästä vaatteissaan tuomaan kuusipihkan hajuun ja että pihka tarttui uuniklapisavotassa kämmeniin. 
Hän eli vielä täysin henkäyksin viattomuuden aikaa.
Kasvuikäisillä pojilla muutenkin tunteiden läikkymistä sielujen saloista tyttöjä kohtaan osoitettiin salaisilla katseilla ja kouluruokajonossa tönimisellä,lettisaparosta nykimisellä ja villatakin päältä tissinalkujen nipistämisellä.
Puheissa nurkan takana kuitenkin oltiin ronskeja ja Ollikin kuuli korvissaan naisen kehon osien monimuotoisia lempinimiä ja aina jonkun taskusta ja lompsasta vedettiin näytille kurkittavaksi ja hörötettäväksi ruttuinen ruskea valokuva,missä nainen illkosenaan makasi vuoteen päällä synnytysasennossa.
Ollia kuvat enemmän kuvottivat kuin herättivät.
Olli oli romantikko ja lainaston hakuteoksista hän ihaili daguerre-valokuvia,missä parisuhteita romantisoitiin jäähyväistunnelmissa.
Hän samaisti itseään erääseen kuvaan,missä amerikkalainen liittovaltion sinitakkinen rumpalipoika oli lausumassa jäähyväisiä kullanmurulleen.
Hän kuvitteli olevansa sama rumpalipoika joka oli lähtemässä sisällissotaan ja ehkä kaatumaan Gettysburgin taisteluissa,vaikkakin toivoi selviytyvänsä ehjin nahoin päätään alhaalla pitämällä luotisuihkuissa.

Lomaposeerausta waffenbrüderin
kanssa
1943

Nykyisessä maailmanpalossa ja kotimaan sekä Neuvostoliiton välisessä sodassa voitaisiin vielä taistella 50-luvulle saakka ja Ollikin voitaisiin kutsua aseisiin.
Hänelle olivat täysin vieraita myös kavereiden kertomat sotaportot ja -huorat,miksi monet sotaan lähteneiden sotilaiden vaimot laskettiin,puhumattakaan joistain suolakinkun maksuksi saaneista haroperseistä.
Hän eli täysin onnellista ja naivia kasvuikää,mikä hiljalleen alkoi kytemään salaperäisinä ja seksuaalisina tremoloina nivuksissa,puheäänen kiekauttaessa tahattomasti ylärekisterissä.

Elokuvateatteri Tähti-Kinon alkukuvat aina kiinnostivat Ollia.etenkin mitä tapahtui Tyynenmeren sodassa jossain Trukin,Guadalcanalin saarilla sekä Uudessa Britanniassa..Amerikkalaista uutta jitterbug-tanssityyliäkin hän seurasi innostuneesti,nähtyään valkokankaalla oikein tanssikilpailut,missä Bobbysox-nilkkasukkatytöiltä ilmalennossa näkyivät pitsireunaiset pitsipöksyt.
Näky sai Ollilla poikahormoonit enemmän kiertämään kuin nurkan takana näytetyistä ruttuisista asentofotoista.

Ollin aamukammassa oli vain toistakymmentä piikkiä jäljellä uuteen muuttoon kun hän sai käteensä kevättodistuksen.Hänet oltiin nimetty luokan priimukseksi,mikä ei kiehtonut rouva Kotilaista,Allanin jäätyä toisen kerran luokalle.
Pintapuolisiin hyviin suhteisiin alkoi tulla pientä säröä kesäkuun 9. päivänä 1944,kun Olli lähetettiin kauppalaan toimittamaan mehupulloja työntökärryillä eri osoitteisiin.
Hän vihelteli huolettomana kärryjensä aisoissa laskeutuessaan Kuhmuvuoren kylkeä maantietä alas kauppalan vihertävään laaksoon.Taivas oli kuulaan sininen tienvarren timoteiden ja apiloiden tuodessa makeaa aromiaan sieraimiin.Hän oli käärinyt paidanhihansakin rullalle saadakseen rusketusta arpisiin käsivarsiinsa.
Ihaillessaan mäeltä kauppalan talojen sinkkipeltisten hatjakattojen peilaamista auringossa elämä tuntui toivokkaalta.
Katot ikään kuin vilkuttivat auringonkilossa viestiä hänelle kuin laivaston viestittäjä saattueelle,että reitti on selvä vihollisista..

Tietämättään samaan aikaan Karjalan Kannaksen taivas alkoi tummumaan.
Venäläisten suuroffensiivi oli jyräämässä kolmella lohkolla Kannasta.Narvasta oli lähtenyt kenraali Korobnikovin 59. armeijakunta kohti Viipuria vesitse.
Kenraali Gevorovin 21. armeijakunta samanaikaisesti iski VT-linjalle (Vammelsuu-Taipale), ,joka oli vielä keskenrakennettu.
Kenraali Tsherepanovin 23. armeijakunta samoin iski VKT-linjalle Vuosalmella (Viipuri-Kuparsaari-Taipale) Vuoksen rannoilla.
Marsalkka Mannerheimin ensireaktiona offensiivista oli lähettää pikaisesti panssaridivisioona vastahyökkäykseen VT-linjan miehittämiseksi.
Marski pelkäsi venäläisten päähyökkäyksen keskittyvän Kivennavalle. 

1944 Omaha Beach

Kivennavasta oli tulossa taisteluiden napa,mutta lehdet ja radio olivat myös viestittäneet,että Liittoutuneet olivat nousseet maihin Normandiassa kesäkuun 6. päivänä.Olli toivoi pian näkevänsä jenkkiarmeijan marssivan Hellaringin kauppalan pääkadulla voitonparaatiisissa.
Hänen mielikuvitusmaailmassaan amerikkalaisest pelastaisivat Suomi-neidon Venäjän otson kynsistä.
Hän kuvitteli työntäessään mehukärryjään Kuurlan tullin kulmalta Itäisen Siltakadun katukäytävälle amerikkalaisten jeeppien ja Sherman-tankkien ajavan hurraavan kansanjoukon lävitse,sotilaiden heittäessä vaunuista Wrigley-purukumia ja Hersey-suklaata lapsille.
Hän oli maistanut sairaalassa amerikkalaista purkkaa ja suklaata,joita Pirkko Pohteri oli saanut lahjaksi Amerikan tanttansa paketista.
Kestäisi kyllä parisen vuotta,kunnes ensimmäinen sotajeeppi näyttäytyisi kauppalassa,kun Ollin koulun takana Koision pellolla jeeppi nähtäisiin kyntönäytöksessä vuoden 1946 toukokuussa.Sotavaunu palvelisi silloin rauhantoimissa,kun  vielä vuonna 1944 äekset sulatettiin sotaeollisuuden materiaaliksi.

Allan ei tällä kerralla ollut lähtenyt jakelukierrokselle jäämällä muorinkamariinsa inventoimaan jäljelle jääneitä varastettuja Klubiaskeja jälleenmyyntiin..
Tämä oli pihistänyt viikolla Hallbergin Shellin rasvaushallin seinältä rautasahan,lorvittuaan huoltoaseman nurkilla. Ollin lähdettyä jakelukierrokselle Allan oli mennyt siiderisuuliin sahaamaan Ollin pyörän turvaketjua poikki.
Siiri Pirkitta oli silloin ollut pruunaamassa puutarhassa omenapuun oksia ja Allan vielä kerkisi tyhjentämään äitinsä kukkarosta tuvassa parisataa markkaa.
Rahat taskussa hän oli hypännyt Ollin pyörälle ja sujahtanut kuusiaidan lävestä koivukujalle suunnistamaan  alas Kuurlan tulliin. 
Kauppalassa hän polki sivukatuja pitkin,ettei vain törmäisi pyörän omistajaan vahingossakaan,Raahen pyöräliikkeen korjaamolle.
Pantuaan pyörän korjaamon seinustaa vasten hän astui verstaaseen sisään,missä Antsa-mekaanikko kyykisteli lattialla sutimassa naistenpyörän runkoa vihreäksi emalimaalilla.

Guns and Bikes

Ostatsää jalkfillari?
Allan kysäisi Antsalta.
Antsa ei reagoinut kysymyksestä paljoakaan jatkamalla pensselöintiä,jolloin Allan toisti kysymyksen:
Ooksää kuuro...ostaksää jalkfillari?

Lopulta vastaus irtosi Antsan suusta räkälöntin kanssa:
Emmää oikke tiärä...riippuu asjahaaroista ja joskus asjakkaaki haaroist...
Pyörämekaanikko sanottuaan ja räkäistyaan kääntyi katsomaan kysyjää ja lisäsi:
Jos mää tunne su tarppeks.... niis su tavara yleens tuleva Nykäse irtotavaraliikkest.
Hän nousi hitaasti seisomaan pantuaan pensselinsä tärpättipurkkiin ja astui ovesta pihalle katsomaan pyörää.
Antsa oli joskus heikkoudessaan ostanut kuumia pyöriä,joita poikajengit olivat varastaneet kauppalasta ja myynyt niitä uudelleen maalatttuina ja jopa merkkikilvet vaihdettuna eteenpäin omaan laskuunsa.
Tarkasteltuaan verstaan seinustalla nojaavaa pyörää hän oli kahden vaiheilla pikakaupasta.
Venus-pyörän hän tunnisti samaksi,minkä hän oli koonnut Olli Oravalle,yritteliäälle ja harvinaisen kunnolliselle pojalle,jonkalaisia ei paljon tapaa kortteleista.
Häneen iski omituinen oikeudentaju,vaikka oli huijannut liikkeen omistajarouvaakin monet kerrat niinsanotuista pyörän sekundaosista,mitä hän oli asentanut varastettuihin pyöriin ja kirjoittanut ne inventaarista ulos,vaikka osat olivat olleet priimaa.
Antsa sanoi Allanille menevänsä konttoriin kysymään rouvalta,paljonko  pyörästä maksettaisiin . 
Hän oli veivannut bakeliittipuhelimesta keskukseen ja pyytänyt yhdistämään poliisilaitokselle.
Palattuaan verstaaseen Antsa sanoi Allanille,että rouva tulisi alas pian rahojen kanssa ja pyysi hermostunutta poikaa odottamaan viitisen minuuttia.
Kadulta kuului pian autonmoottorin ääntä ja pihaan kääntyi Kellonsoittajankadulta vallesmannin musta Nash Lafayette.Auto pysähtyi kapeaan porttikonkiin pakoreitin tukkimiseksi,jolloin Antsa tarttui Allanin kädestä ja väänsi sen selän taakse.
Vanhempi konstaapeli saapasteli Allanin eteen ja lausui:
No...Kotilaise Allani....otas toi reppus takaterakalt fölisäs,nii ajetaa valtijo pirssil kammaril!
Mää vihronki sain su kiine verekselttäs ja varmast sää tules kertto mul muistaki kolttosistas vapaehtosest!
Allanin repusta konstaapeli oli löytänyt viisitoista laaltikkoa Klubi 77-savukkeita.

Samaan aikaan Olli oli asioimassa korttelin päässä Kellonsoittajankadun kulmassa sijaitsevassa pappilassa.
Hän oli seisomassa keittiönrappusten alapäässä,missä mustalettinen ja valkoesiliinainen pappilan sisäkkö oli vastaanottamassa omenamehulähetystä.Antaessaan laatikkoa kärryistä sisäkön syliin, keittiönikkunasta pisti ulos ruustinna Grafbäckin harmaa nutturapää.
Ruustinna käski sisäkköä maksamaan orpopojalle 50 penniä lisäriksaa toimituksesta.
Monessa osoitteessa Olli yleensä sai viidestä kymmenen kuparipenniä toimitustipsejä,mutta ruustinna Karin Grafbäck ,kuuluessaan moneen hyväntekeväisyyskerhoon ,halusi esittää iloista antajaa Pyhän Sanan mukaisesti.
Rovasti Aulis Grafbäck taas ei koskaan avannut rahapussinsa nyörejä juoksupojille eikä läheteille,vaikka istuessaan hotelli Hellaan kabinetissa lionsien ja rotareitten symposiumeissa,hänet tunnettiin hyvänä tipsaajana tarjoilijattarien keskuudessa.

Olli syvään pokkaamalla kiitti ruustinnaa keittiön kivirappusilla ja nosti lippalakkiansakin teatraalimaisesti käsikaaressa kiitoksilla.Hän pyysi ruustinnalta lupaa kärryjensä jättämiseen pihalle tunniksi taikka pariksi muutaman juoksuasian hoitamisen takia,johon Karin Grafbäck suostui,koska Olli oli niin reipas ja kohtelias poika.
Astuttuaan porttikongista kadulle hän oli jäädä nimismiehen poliisiasemalle päin kiitävän mustan pirssin alle.Konstaapeli Kontkanen oli soittanut torvea varoitukseksi ja säikähdykssestä jäykkänä Olli jäi seisomaan katusoralle kuin Lootin vaimo erämaassa.
Hän kerkisi kyllä pelästyksestään huolimatta näkemään vilauksen tutusta oljenvärisestä kuontalosta Nashin takapenkiltä.

Tähti-Kinon mykät koomikot
Juhart 2012

Ollin asioiminen kauppalassa oli tekosyy.Hän osasi tietyissä tilanteissa näytellä filuria ja suuntasi sillan yli Tähti-Kinon päivänäytäntöön,missä esitettiin Casablancaa.
Opittuaan englanninkielen kulkutautiosastolla alkeita hänen oli helpompaa kuunnella valkokankaan amerikanenglantia ja vain hiukkasen vilkaista alatekstejä.
Elokuvateatterisalin ovien auetessa Olli tervehti Lehmusvirran Pekkaa,joka seisoi kaikessa univormukomeudessaan kultakaluunainen koppalakki päässään repimässä lippuja.
Pekka oli Olli kolmisen vuotta vanhempi ja jatkokoulun viimeisetä luokkaa käyvä ravintola Aikalan portierin poika,joka oli jo käynyt elokuvaprojektorin käyttäjän kurssin.Hän oli yhtä paljon filmihullu kuin Ollikin.
Pekka kysäisi Ollin lipunkantaa repiessään:
Sää halua tsiikata oikke nyyhykuvaa..Ola?!
Mää ole nähnys se jo viis kertta eik se pan mun silmii vetistämmä.
Olli vastasi  pantuaan lipun taskuunsa:
Miul se ei merkkaa mitään,onko se nyyhkylehva,kun kuulee vain englantii!.
Olis siulkii aika päntätä päähäs englanninkielen alkeit,kun istut lehterin alla tuntitolkul takapenkil kahtomas kuvii!
Pekka naurahti Ollile vastatessaan:
Mää ossa jo neljää eri kiält sujuvast kummu yks setä Kuapijost kerra sanos et...suomee,savvoo,hilijoo ja kovvoo! 

Päivänäytännössä istui  plyyshipenkeillä parisen tusinaa katsojaa ja raskaiden samettiverhojen auettua ja vadinkokoisten kattovalojen sammuttua kankaalla rätisi mustavalkoinen SF:n uutisväläys maailman tapahtumisista.Olli kurkisteli keskisalin istuimella edessä istuvan parin päitten välistä amerikkalaisen 5. armeijakunnan saapumista Roomaan.Hänelle oli tuttuja sotajeepit ja Sherman-tankit,joiden miehistöille uhkean kurvikkaat italialaisneidot tarjosivat kukkapuketteja ja viinipulloja suukkojen kanssa.
Uuitsväläykset olivat melko tuoreita,koska siinä esiteltiin myös Normandian maihinnousua tai D-Dayta,jota liittoutuneet kutsuivat Overlord-operaatioksi.
Amerikkalaiset joukot kahlasivat Utahin maihinnousulohkon rantavedessä saksalaisten tulittaessa jenkkisotilaita vedessä ja vedenrajassa säälimättömästi.
Kauempana ristiaallokkoisella lahdella kevyet maihinnousualukset haukoittelivat etuluukut auki kuin valaan suut.
Kuvakierroksen lopussa näytettiin saksalaisten antautumista liittoutuneille kädet ylhäällä Caenin kaupungin raunioiden reunustamilla kaduilla..
Yhtenä vanhempana kuvaleikkeenä toukokuulta 1944 esiteltiin puolalaisten liittoutunueiden joukkojen Monte Cassinon luostarin raunioiden valtaamista.

Bogartin 1940 Buick 8
Casablanca leffasta

Pääkuvan aikana Olli oli täysin imeytynyt Casablancan juoneen,mikä enimmäkseen oltiin kuvattu Rickin eli Humpfrey Bogartin Rick's Cafe Americain-baarissa.Ilse Lund Laszlo eli Ingrid Bergman,Victor Laszlo eli Paul Henreid ja kapteeni Lois Renault eli Claude Rains olivat juonen keskihahmoja Laszlojen yrittäessä saada viisumeita Rickiltä Yhdysvaltoihin Vichyn hallinnon alaisesta marokosta.
Filmin loppuosassa ravintolassa Ilse pyysi mustaa kapakkapianistia Samia eli Dooley Wilsonia soittamaan As Times Go By-kappaletta sanomalla...Play it Sam...Play As Times Go By...!
Samalla sisäänastuva Rick sanoo tupakantukkoisella äänellään Samille:
Sam..I thought I told you never to play it again!
Laszloja ajoi takaa natsiupseeri,majuri Heinrich Strasser eli Conrad Veidt.,koska pari oli kuulunut Pariisissa vastaritaliikkeeseen.
Ollia askarrutti filmin lopussa tapahtuneet jäähyväiset,jolloin Laszlot olivat jo istumassa lentokoneessa,kapteeni Renaultin ja Rickin kävellessä konetta kohti sumussa,että lentokoneen ympärillä hääräilevillä mekaanikoilla oli lyhyet kädet ja jalat.
Oikeasti nämä olivat filmiyhtiön kääpiöekstroja ja lentokonekin oli vain puukulissi.
Toinenkin detalji oli askarruttanut tarkkaavaisen filminkatsojan päätä.kun elokuvan alkuosassa Rick nousi kaatosateessa Pariisi-Marseilles-junaan läpimärkänä ,mutta junassa tämän takki oli kuivunut.
Kulissiirheistä huolimatta Olli imi sisäänsä kaikki sanonnat ja vuoropuhelut,toistellessaan ääneen niitä filmin aikana,että takana istuva pariskunta oli käskenyt poikaa olla häiritsemästä kuvan katselemista,luullen Ollia joksikin vapaalippulaiseksi Hurunummen sairaalan vapaakävelijäksi.
Filmi oltii kuvattu jo vuonna 1942 ja ilmeisesti sodan takia filmipurkit olivat seikkailleet Atlantilla ruotsalaisessa laivassa neutraaliin Sveariikiin ja lopulta Suomeen.
Eihän Olli päässyt näkemään vuoden 1939 suurkuvaa Tuulen Viemää kuin vasta 1951,kun pääministeri ja rouva Kekkonen olivat nähneet sen Adlonin premieerissä..

Gone with the Wind 1939

Jos liikutaan ajassa eteenpäin vuoden 1951 syksyyn,jolloin Tähti-Kinon rakennuksen oli ostanut hellarinkiläinen Triumph-ja Standard-Vanguard autoliike ja Ferguson-traktoriedustus,Olli pääsi katsomaan Tuulen viemää-filmiä toisessa kinossa sillan itäpuolella.
Barbara Mitchellin romaaniin perustuva Amerikan sisällissodan aikainen etelävaltiolainen plantaashimiljöö oli imaissut aikuisen Ollin sisäänsä.Elokuva kesti melkein neljä tuntia.jolloin Kinon elokuvakoneenkäyttäjä Lehmusvirran Pekka joutui puolivälin intervallissa vaihtamaan uudet kelat projektoriin.
Vaikka filmi kuvasi etelävaltioitten katsantokannalta sisällissotaa ja kaikissa amerikkalaisissa kuvissa ihailtiin sinitakkeja sekä kenraali Custeria,Olli ihaili harmaaunivormuista kenraali Leetä eikä sinitakkikenraali Grantia,josta myöhemmin tuli Yhdysvaltojen presidentti.Lee oli hänestä oiva strategisti ja herrasmieskenraali ja Grant parrakas ja barbaarimainen kenraali ,joka lahtautti Gettysburgissa melkein kaikki puolustajat huonona strategistina.
Mutta Tuulen viemää ei ollut mikään länkkäri,vaan historiallisesti romantisoitu filmi Georgiasta,missä kuvattiin Atlantan kaupungin suurpaloa.
Scarlett O'Hara alias Vivian Leigh,englantilainen näyttelijätär, sanoi filmissä kuuluisan lauseeensa Ashleylle eli Leslie Howardille toiselle,englantilaiselle näyttelijälle:
I am never going to see hunger in Tara.
Scarlett oli palaamassa takaisin perheplantaashilleen Taraan ja avioitumaan rakkaudettomaan liittoon rikkaan rautakauppiaan kanssa taloudellisissa tavoitteissaan.
Ollia koskettivat Scarlettin sanat syvästi.
Hänkin oli päättänyt lähdettyään Paajasilta,ettei enää näkisi nälkää,päädyttyään Kotilaisten Eedenin ludetarhaan... ja yhä nälkäisenä..


Kuvien jälkeen Olli kävi hakemassa kärrynsä pappilan pihalta ja lähti talssimaan kohti Eedeniä.
Eedenistä itään kaukana Karjalan kunnailla taivas oli mustunut kranaattiraudasta,tuoreitten etulinjaan tuotujen suomalaisten joukkojen juostessa paniikissa suojaan venäläiseltä terässateelta.
Saavuttuaan Eedeniin rouva oli seisomassa verannan rappusilla kädet puuhkassa lattarintojensa päällä ja poskijuonteet syvinä kuin Vuoksen virta.
Olli odotti jo sitä pahinta.
Sää saatanan huutolaiskakara...sää oles nussinu mu kukkarost kakssata markka!
Siiri Pirkitta huusi suoraa kurkkua.
Olli puolusteli viattomana:
Mie en oo koskaan varastanna keltään...saatika vielä Teiltä!
Samalla rouva kiskaisi Ollin käden kärryjen aisalta ja läiski luisella kätensä  rystyspuolella Ollia kasvoihin,että silmälulmasta alkoi vuotamaan verta.
Iskun jälkeen rouva Kotilainen lähti vetämään poikaa ranteesta kellarinovea kohti ja työnsi Ollin selästä kellarikomeron pimeyteen.Sisällä pimeydessä hän kuuli avimen kääntyvän ovella lukkoon sekä avainrenkaan helinäa,kun Siiri Pirkitta huusi viimeisen tuomionsa kellarin portailta:
Olli kuuli ulko-oven avautuvan ja sulkeutuvan rouvan kopistellessa puupohjaisilla pula-ajan kengillä verannalta tupaan.
Sää mun pualest saas märäntty nii kauva siäl kunnes tunnusta tekos!
Keittiön radio napsautettiin päälle ja Olli kuuli täydessä pimennossa vaimeasti Olavi Virran vuoden 1942 iskusävelmää Yö kerran unhoa annat.
Olli oli istunut perunasäkin päällä parisen tuntia.kiivettyään hyllytasoja pitkin ylös repimään kellarin ikkunasta pois tiivistepaperilla limatun pahvisuojan,saadakseen valoa sellliinsä,kun koivukujalta kuului saapuvan auton hurinaa.
Auton ääni kuulosti tutulta ja pian autosta pihalle astuneiden äänet.

Nimismiehen Nashilla olivat vanhempi konstaapeli Kontkanen ja nuorempi konstaapeli Vasanko tuoneet Allanin kotiin,pojan tunnustettua tekonsa kamarilla.
Siiri Pirkitta oli salamana juossut pihalle suojelemaan poikaansa,joka näytti kalpealta kasvoistaa kahden poliisin välissä.
Rouva ryhtyi rähisemään virkavallalle:
Mitäste pollari oles raahamas mun viatont poikka kahleis ku kakola konnaa?
Oletteks tulle lopult nii hulluiks,et lapsii piräs pirättää?
Eiks aikkusis ja kännisis ol tarppeeks harmi?
Kyllö maailma kirjam menny sekas...et alaikässi kirutetta!

Kontkanen vastasi rauhallisena räyhäävälle rouvalle:
Ottakas nyte Siiri Pirkitta vähä lunkimmi!
Tää teirä kultapoju saatti kiine Raahe Pyäräst myymäst varastettu polkpyärä.
Kammari tarkastuksest se repust löytys Plmkvisti siitomaatavarakaupast pari kuukaut sitte vohnitui klupiaskei aikmoine määrä.
Toissaalt se villari ol teirä holhokpoik Orava Olli oma,joka ilmesest assu täss samas osottees.
Raahe Pyärä villarikorjaaja ol toristannu itte koonnees ja Olli ostanees se osamaksul tiänesteistäs pullo-ja lehtikeräyksest.
Muute misäs se Olli oikke luuraa?

Rouva katsoi tovin poliiseja sekä siiderisuulin ovea,missä ei näkynyt rautalenkissä kiinni Ollin pyörää ja pojan mehukärryt seisoivat tyhjinä verannan rappusten edessä.
Siiri Pirkitta tuhahti:
Emmää vaa tiär misse hultjo oikke kuhna villarillas!
Eisse ainaska koton ole!

Kivijalan juuresta kuului koputusta lasiin ja vaimeata huutoa:
Mie oon tääll kommuutis vankin!
Konstaapeli Kontkanen jätti samalla Allanin nuoremman virkaveljensä huostaan kolistellen rappuja alas kellarinovelle ja käski Siiri Pirkittaa luovuttamaan avaimet.Kotilaiska käsiään hermostuneena raapien luovutti essuntaskustaa kellarin avaimen ja kirosi:
Se saatana hunsvott varast mu näppikukkarost tänä kaksata markka ja mää panis se arestti...rikolline se poik o!

Ollin tullessa Kontkasen kanssa päivänvaloon,vanhempi konstaapeli kysäisi,minkä takia hänen silmäkulmastaan vuotaa verta.
Olli vastasi paikalla:
No...tuo rouv se hutaisi!
No varastitkos rouvalta ne rahat?
Kontkanen tivasi.
Olli oli jo vastaamassa,kun Allan konstaapeli Vasangon takaa avasi suunsa:
Eisse Olli mittä rahna ol sun kukkarostas vohninu!
Mää ne oti su rahapussistas sillo kussä pruunasis omenapuit tohkessas ja mää se varasti Olli villarinki samonkus Plumkvisti tupakikki.
Allanilta pääsi itku tunnustuksestaan hetkeksi,kunnes tämän ilme paatui peruslukemille vanhaan happamaan muotoon.
Allan katsoi pitkään äitiään sylkäisemällä suustaan loppusanat:
Sää äitee kyl hyvi tiäräs miss mää niit tupakeit jemmasi,kussää ain pyysi mult niit lissä omiks.

Siideritalossa tehtiin täydellinen inventaario.Muorinkamarista löytyi kolme pahvilaatikollista erimerkkisiä savukkeita ja piipputupakkaa,jotka lastattiin Nashin takaluukkuun.
Konstaapeli Kontkanen samalla käski Ollia noutamaan omaisuutensa ja kamppeensa tarjoamalla kotoaan yhtä vapaata makuukamaria väliaikaiseksi kortteeriksi.
Rouva Kotilainen sai lähteä Allanin seurassa poliisiauton takapenkillä kamarille ja Olli sai kunniapaikan kahden poliisin välissä,missä hän ihaili amerikkalaisen auton kojelaudan kromikomeutta,Kontkasen annettua pojan puhua jopa poliisiradion mikrofoniin.
Ollille Nash oli oikea piiska-auto.

Seuraavana aamuna konstaapeli Kontkanen ajoi Ollin Suojeluskuntatalolle rouva Sundelinin puhuteltavaksi.
Kamarilta oltiin tiedoitettu orpopojan tilanteesta.
Rouva Kotilainen oltiin pidätetty yöksi ja pistetty yöselliin Hurja-Helmin kanssa,joka oli tarjonnut jokirannassa kalleintaan  Vaakuna-pullosta.Helmin haarat haisivat virtsalle ja tämän pula-ajan nailonit eli mustekynällä piirretyt saumat pohkeissa olivat tuhrautuneet mustiksi läikiksi
Siiri Pirkittaa oltiin syytetty ryhtymisestä anastettuun tavaraan ja alaikäisen pahoinpitelystä.Nimismies oli vapauttanut rouvan viimeisellä varoituksella holhouslapsen laiminlyömisestä ja haasteilla syyskäräjille anastetun tavaran hallussapidosta.
Kotilaiska pantiin kamarin kirjoihin sormenjäljillä ja potrettikuvalla vahvistettuna kuulustelupäytäkirjaan viralliseksi rikosrekisteriksi.
Allanille oltiin alaikäisenä varattu aika sosiaalitoimistosta,missä lähetettä alettiin kirjoittamaan kasvatuslaitokseen.

Rouva Josefina Sundelin pudisti harmaata päätään todettuaan Ollin kärsineen toistuvaa vääryyttä kahdessa sijoituskodissa.Hän myös myönsi,että Mannerheimin lastensuojeluliitossa pitäisi tehdä parempaa taustatutkimusta sijoitusperheistä.
Vanharouva yllätykseksi kertoi Ollille,että veturimies Pohterin perheessä odotettin häntä avosylin
Lottavääpeli Sundelinin mielestä rouva Anna-Liisa Pohteri on mitä herttaisin ja sydämellisin äitihahmo ja veturinkuljettaja Jalmari Pohteri oli kauppalan vapaapalokunnan varapalopäällikkö.

Olli istui puutuolilla rouva Sundelinin työpöydän edessä melkein puoliunessa ajatellessaan Pirkko Pohterin enkelimäisiä kasvoja.

Rakkautta ja Pommacia
Juhart 2012

Olli Oravan evakkosodat.Kielioppia kutiavaan nahkaan..

Sunny Days-lainastokirja
Juhart 2004

Olli makasi kauppalan kulkutautisairaalan eristyhuoneen putkivuoteella selällään tuijottamassa ponttilautaisen sisäkaton kellertäviä vesivahinkorenkaita.Hänen huulensa mutisivat joitain englanninkielisiä sanontoja.
Sitten hän kääntyi vatsalleen ottamalla tyynyn alta englanninkielen oppikirjan ja ryhtyi tenttaamaan aukaistun sivun sanontoja:
Good morning Mr.Smith!
How do you do?
Very well,thank you!
Englanninkielinen yksinpuhelu kumisi eristyshuoneen seinien läpi käytävälle,missä sisar Peltola pysähtyi kitkuttavien instrumenttikärryjen kanssa kuuntelemaan ovelle.Sisar kuunneltuaan tovin pudisteli päätään tervehtimällä ohikulkevaa päivystävää lääkäriä:
Hautujutuu Mistö Mitt!?
Lääkäri hymyillen vastasi sisarelle:
Ai äm oolrait,nöös Peltola.
Tuntui,että koko kulkutautisairaalan siipi oli mukana harjoittelemassa englanninkielen alkeita.

Ollin kädet oltiin paketoitu sideharsolla,minkä alla tervanhajuinen sinkkipasta muhi nahkaa kutittamalla.
Hänestä koko kroppa jalkoja myöten tuntui liimautuneen sairaalakolttuun kiinni kuin kärpäspaperi otsaan.
Ollin ruskeat kutrit oltiin ajettu klaniksi kuin keskiktysleirivangilla eikä sairaalakoltun alla pojalla ollut edes aluskalsareita sinkkipastan takia.
Vesiklosetissa käynti oli myös hankalaa,koskei paketoidulla kädellä voinut tyyrätä kunnolla pissakaarta pöntön vesilukkoon.
Ollin aliravittu vatsakin tuntui taistelevan sairaalan dieettiruokaa vastaan alituisella kurinalla ja äkkinäisillä krampeilla.Annokset olivat kylläkin tuplaten suurempia ja vaihtelevampia kuin Siiri Pirkitan huushollissa,vaikkakin mauttomia. Aliravitsemus vain oli pannut vatsan kapinoimaan.
Ensimmäisen kerran sitten lähdettyään Jäppilästä evakkoretkelle Olli sai ihan lihapullia perunamuusilla.
Kotilaiskan päivällinen yleensä oli vedellä jatkettua kauravelliä laihan kokkelipiimälasillisen kanssa.
Kuivien ruisleivänkantojen puremisesta hänellä oli aina ikenet verillä ja syöminen tuskallista.
Kotilaiskan vanhalla liekaan sidotulla harmaapartaisella pässilläkin homeisten leivänkannikoiden märehtiminen oli yhtä vaivalloista ja se muutenkin olisi voinut millä hetkellä tahansa voinut kuolla kupsahtaa ahteeseen ykkösvaihde päällä.
Siiri Pirkitan lammaskaalipatakin oli täynnä jänteitä ja lihariippeitä,rouvan vietyä silloin tällöin yhden ikääntyneen lampaan teurastettavaksi.Allankin huonoilla hampaillaan jauhoi lampaanlihapalaa poskessaan pitkään uskaltamatta äitinsä silmien alla sylkeä sitä talriikin reunalle.
Kotilaiskan lukitussa ruokakommuutissa säpin ja munalukon takana oli hyllyt täynnä elintarvikepurkkeja,kilon paketteja keltaista meijerivoita,purkkikaupalla pikkelsöityjä avomaakurkkuja sekä useita varttikilon paketteja oikeata pöönäkahvia..
Kotilaiska tunnettiin kauppalassa myös mustanpörssin kauppiaana ja Olli yllätti rouvan useasti voitelemassa iltamyöhällä sekapullasiivuja meijerivoilla panemalla punaisia ja suolattuja hevosenlihasiivuja tahkojuustoviipaleiden päälle.
Ollille rouva tarjosi lohdutukseksi kovempia kantapaloja ohuesti voilla voideltuna homeisen sinileimaisen tahkojuustokannikan kanssa.
Pojan vastustellessa homepilkkuisen juuston syömistä Siiri Pirkitta oli kivahtanut pojan kiittämättömyydestä ja selittänyt,että homeessa on sellaista uutta lääkettä kun penisilliiniä,millä sotasairaaloissa parannetaan jopa vatsaan ammuttuja etulinjasotilaita.
Olli väitti vastaan,ettei häntä ole mahaan ammuttu,vaikka joskus tuntui suolissa olevan reikiä,koskei maha koskaan täyttynyt ehtoollisesta.
Siiri Pirkitta oli käskenyt pojan pitämään leipäläpensä kiinni,koska huutolaispojan asema oli huomattavasti parempi kuin eturintamalla taistelevilla sotapojilla.

Maailman nuorin cowboy
Juhart 2012

Ollin lainastokortilla oltiin kauppalan kirjastosta lainattu Setälän vihreäkantinen keskikoulun englanninkielen kirja.
Pohterin Pirkko oli antanut hänelle luettavaksi amerikkalaisen Zane Greyn englanninkielisen seikkailukirjan Riders of the Purple Sage,joka myös löytyi lainastosta suomeksi käännettynä Purppurarinteiden ratsastaja-romaaniksi.Kumpaakin kirjaa  kahlatessaan Setälän englanninoppikirjan avulla Olli pääsi sivu sivulta eteenpäin peräänantamattomana.
Kirjat avasivat Ollille karjaportin raolleen oikeaan Villiin länteen ,minkä preerioilla ratsastivat mormoonit,intiaanit,kullankaivajat,metsästäjät sekä karjaparoonit.
Olli kyllä aluksi kompuroi englannin oppikirjan foneettisissa merkeissä yrittäessään mongertaa ja lausua tiettyjä diftongeja,missä kielenkärjen piti lipaista suulakea kuin puolisylkemällä englanninkielisen th- ja the-äänteen muodostamiseksi.

Pian jopa sairaalan ylilääkäri ja kirurgi Olli Särki kävi haastattelemassa toista Ollia ihan englanniksi kuultuaan kulkutautiosaston erinomaisesta kivennapalaisesta kielinerosta.
Tohtori kehuikin pojan kielitaitoa ainutlaatuiseksi kehoittamalla Ollia pyrkimään oppikouluun.
Ollilla oli kyllä toisenlaiset suunnitelmat horisontissa vastaamalla tohtorille menevänsä ammattikouluun jatkokoulun lopetettuaan huonekalupuuseppälinjalle.
Hän kertoi tohtori Särjelle isävainaansa olleen menetetyn Viipurin parhaan  mööpelinikkarin ja haluaisi näyttää pilvenlongalla istuvalle papalleen papalleen tulevansa Turun ja Porin läänin parhaimmaksi huonekalualan ammattimieheksi.
Sairaalan kirjaston suomalaisesta sivistyssanakirjasta lainaamalla Olli vastasi kirurgille näsäviisaana,ettei sudeettikarjalaiselle emigrantille puoliruotsalaisen lyseon ambienssi tarjoaisi hänelle sopivaa opiskelumiljöötä.
Tohtori oli tiputtaa stetoskooppinsa ihmetyksestä pissapottaan kaulaltaan,kuultuaan kymmenvuotiaan evakkopojan lakonisen selvityksen vastaamalla:
No...me lääkärit kun tutkimme joskus fyysisten vaivojen ohella myös potilaiden psyykkistä puolta,niin katsoisin sinulla Olli-poika olevan älyllistä potentiaalia korkeampaankin opetukseen.
Oli kerrankin hauskaa pitää yllä keskustelua oikein sivistyneesti tieto-oppineen nuoren potilaan kanssa!

Tohtori Särki vatkasi Ollin sideharsoista kättä hyvästiksi ja kääntyi ovella tokaisemaan:
Well ...see you then further on down the trail..padner...sanoi John Wayne vuoden 1939 Wagon Train -elokuvassa!

Back to Ponderosa
Juhart 2012

Seuraavassa numerossa... Karkoitus Eedenistä ja muutto pitsipuutaloon....