 |
| Onnela Juhart 2012 |
Pohterien talo kauppalan jokirannassa oli oikea kunnianosoitus nikkarityyliselle puupitsiarkkitehtuurille ja Ollista talon lasiverantojen ja räystäiden puuleikkaukset kilpailivat Terijoen huviloiden prameuden ja koreuden kanssa.
Silmissä talo muistutti Terijoen Merikylpylää,mistä oltiin jätetty kulmatornit pois.
Poika lähti askeltamaan kohti pihanperäistä verantaa laskemalla matkalaukkunsa rapun juureen.
Pyylevähkö nainen,jonka harmaantuvat hiukset olivat takaa nutturalla ruskealla muovikammalla heilutti runsasta ahteriaan verannan ikkunanpesussa.
Olli kuuli ikkunalasien kiljahtelevan naisen pyyhkiessä sanomalehtitupolla ruutuja puhtaaksi
Ikkunat näyttivät häikäisevän auringonkilossa.Kotilaiskan talon ikkunat taas olivat aina pesemättömiä kuin sikalassa.Siiri Pirkitan forteen ei kuulunut huushollinpito kuin virkavallan pakon edessä.
Olli avasi suunsa esittelyyn:
Mie oon se Oravan Olli..."
Samalla nainen kääntyi pudottamalla paperitollon vesisankoon ja kasvot leveässä hymyssä vastasi:
Ai...sielt tuleeki se meiti kauan orotettu poik!
Me sit olla ventattu sunt melkke yli vuare ja mää ole kuulnu susta vain pelkkä hyvä Pirkolt !
No..tervetuloo nyte meiti perhhese ..Olli.
Pirkko o myäs kertonu kuink välkky sää oles koulus ja ossas iha enklantti...et semmost!
Mun tätin assu Missikani Ypsilantis Ameriikois ja men justins naimissi yhre amerikasaksalaise miähe Rayn kans..joka o teurastaja ja omistta makkar- ja lihakaupa.
Kuvvaa tää sota vai loppusis ja ne pääsis käymää meill,nii sää saisis oikke praatat ameriikaenklanniks.
 |
| Wanha Weturimies |
 |
| Rva Pohterin kaffepaussi Juhart 2005 |
Mitäs metelii sää Anna pirä porttail?
Olekssä ihan seonnu vaihrevuaisinas tällasen kauniin suvipäivän?
Rouva ei voinut pidättää puhettaan ja vastasi iloisena:
Kuules Jallu...emmää ol sekkomas enk mää ymmär yhttä noist vuasvaihteist,kunne ova veturmiäste jutui,vaik voimmää oll pikkase pois raitteilt,kumme saatti meiti Olli-poik kotti!
Olli kotiutui nopeasti Pohtereille.
Hän oli aivan läimällä lyöty siitä,miten rouva ja herra Pohteri kohtelivat uutta tulokasta kuin kadonnutta poikaansa.
Iltarukouksissaan poika kiitteli herkkänä ja hiukan runollisenakin,että vihdoinkin oli saanut käteensä Onnelan avaimet.
Uuden siskopuolensa Pirkon kanssa Olli kävi kylpemässä uimalaitoksella,jättämällä pyöränsä rakennuksvaiheessa olevan puusillan törmälle,mistä vesi kantoi kauaksi timpurien vasarankolkkeen koolingeista .Rannassa pari vuokrasi ruuhen saareen soutamiseen.
Saaressa nämä löysivät lämpimän kallionkolon,mistä käsin he katselivat uimarannan vilskettä ja välistä auringon hiostettua ihot pari juoksi kilpaa rantaveteen vilvoittelemaan.
Pirkko opetti Ollille myös vapaonkimisen salaisuuksia,missä pojan taidot perustuivat vain onkimatosyötteihin.Naiset eivät yleensä pitäneet madonlonkeroista, puhumattakaan niiden kaivamisesta tunkiolta,jolloin Pirkko oli tehnyt keittiössä vesivehnäjauhotaikinan lasipurkkiin matojen sijasta.Radan toisella puolella sijaitsevan kivenveistämön laivalaituri oli suosittu onkipaikka kauppalan lapsille,jonne Pohtereilta oli viiden minuutin kävelymatka.
Olli oli hämmästynyt kalaonneaan,miten innokkaasti jokisalakat ja kiisket iskivät koukkuun kiinni,vaikka osa kaloista vain ovelina nyppivät taikinapallon koukusta suuhunsa.
Vapaonginnassa oli tiettyä urheilukalastuksen tunnetta,koskeivat pienet jokikalat kelvanneet kotona paistettaviksi Piikkiset kiisket ja alamittaiset salakat menivät laiturilta takaisin jokiveteen kasvamaan.
Pohterien musta Väiski-kolli oli aina tervehtimässä portilla kalasta saapuvia ja hieromassa selkäänsä häntä pystyssä lasten paljaita sääriä vasten salakka-aterian toivossa.
Uutisista kuultiin heinäkuulla,että Karjala oli menetetty.
Silti Suomen armeija piti itseään moraalisena voittajana Kannaksen puolustussodassa.
Kansan mielipiteet erosivat sodan tuloksesta,saksalaisten vielä pysyessä Lapissa.
Enää ei haluttu,että hallitus pitäisi yhtä saapasjalkaa Berliinissä ja toista Petsamon Liinahammarin sataman jääkylmässä vedessä.
Vaikka oltiin kestetty kuuma kesäsota tuntui,että Suomi-tuvan ikkunat Eurooppaan olivat umpijäässä,koskei muualta lännestä oltu tarjottu mitään tukea pienen maan puolustamiseksi bolshevismin uhan alla.Suurvalloilla oli omat sotansa sodittavanaan.
Kansainvälinen apukin loppui jatkosodan alettua ja ainoana maana hukkuvan käteen tarttui Saksa Ribbentrop-avunantokepillä.
Kansainvälisyys-sanaa pidettiin tylppänä terminä Suomen asemassa ja aikoinaan Snellmankin oli sanonut,että Suomen kansa on pieni kansa kansojen välissä.
Heinäkuun 15. päivänä venäläisen 23. armeijakunnan eteneminen pysähtyi Talissa oman armeijan johdon yhteisstrategian puutteesta.
Jos venäläinen johto olisi motivoinut enemmän joukkojaan uuteen hyökkäykseen keinäkuun 30. päivän jälkeen,vaakakuppi olisi painunut näille edullisemmin Talissa.
Stavka myönsikin väärinlaskennat,jolloin venäläisten hyökkäys vaihtuikin puolustussodaksi,koska tärkeimmät joukot oltiin siirretty muille rintamille.
 |
| 1943 A.Hitler,Marsalkka Mnnerheim ja presidentti Ryti |
Kenttämarsalkka Keitel Saksasta kävi vielä tapaamassa marsalkka Mannerheimiä uutena presidenttinä,yrittäessään onkia tiedonjyväsiä,mitä oli tapahtunut Suomen poliittisen johdon mielissä.
Keitel oli luottanut presidentti Rytin vakuutukseen erillisrauhasopimuksesta,johon Marski oli vastannut,ettei häntä ollut sidottu yhteenkään entisen valtionpäämiehen lupauksiin.
Saksalaisten uusi offensiivi oli levitettynä kenraalikunnan karttapöydillä.
Birke- eli Koivuoperaatiolla vedettäisiin Gebirgsarmee eli alppijääkäriarmeija pohjoiseen puolustamaan Saksalle tärkeitä Petsamon nikkelikaivoksia ja eteläinen Tanne- eli Kuusioperaatio tähtäsi Ahvenanmaan ja Suursaaren valtaukseen.
Syyskuun 15. päivä saksalainen sodanjohto sopi suomalaisten kanssa joukkojensa vetämisestä etelä-Suomesta..vihjaamalla myös alppijääkärien poisvetämisestä.
Suomen sodanjohto lupasi olla estämättä saksalaisten vetäytymistä ja syyskuun 6. päivä Birke-operaatio lähti käyntiin joukkojen vetäytymisellä Yhtäälle.
Suomalaisten joukkojen ja siviilien evakuoiminen Lapista alkoi saman kuun 7. päivänä.
Hitler vaati Tanne-operaation täytäntöönpanoa,mutta alusten puutteesta Ahvenanmaa ja Suursaari jäivät valtaamatta.
Syyskuun 19. päivänä Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat rauhansopimuksen Moskovassa,mutta vasta 29. päivä neuvostoliittolaiset joukot lopettivat tulituksen ja aseelliset operaatiot Lapissa saksalaisten takaa-ajossa Kirkkoniemeen Norjan puolelle.
Ollille huoleton ja onnellinen kesä päättyi syyskuussa koulunkäynnin alkamiseen.
Vaikka Suomessa yritettiin asettua rauhanaikaiseen siviilielämään elintarvikesäännöstelykorttien jakamisen ja viinakauppojen avaamisten myötä,muualla maailmassa tapeltiin maailmansotaa loppuun.
Moni suomalainen sodasta palannut mies unohtui pysyvästi sotaan kymmeniksi vuosiksi,osan hukuttaessa viinalla sotamuistojaan ja osan koskaan puhumatta koetuista tappeluista.
Syyskuussa 1944 saksalaiset lähettivät V-2-raketin Lontooseen ja liittoutuneet vapauttivat Firenzen.Amerikkalaiset joukut valtasivat Tyynellä merellä Peleiun saaret japanilaisilta ja kuun lopussa taisteltiin Hollannissa lujasti Arnhemin kaupungin sillanpätkästä verisesti.
 |
| Vääpelin paluu rintamalta Juhart 2012 |
Volksturm käsitti eläkeläispappoja ja teini-ikäisiä poikia,joista moni oli tuskin Ollia vanhempi.
Lokakuun 20. päivänä 1944 amerikkalaiset aloittivat Filippiineillä maihinnousun Leyten lahdella.
Saarivaltioista Olli ei tietänyt paljoakaan vuonna 1944,ja vasta 50-luvun alussa eräs filippiiniläinen Virgilio Hilario teki maataan tunnetuksi Suomessa,naituaan suomalaisen Miss Universumin Armi Kuuselan.
Virgiliosta automaattisesti tuli maansa emissaari Suomessa ja suomalaisten naisten kultapoika.
Lokakuun lopulla kauppalan holhouslautakunnan sihteeri,pienikokoinen ja kyttyrärintainen Esa Virkiö ajoi kolmipyöräisellä invaliidimoottoripyörällään Pohterien portista sisään.
Rouva Pohteri sattui olemaan kotosalla,Jalmarin ollessa ajamassa venttiilitehtaan sotakorvausjunaa Helsingin Eteläsatamaan.
Virkiö oli vetänyt salkustaan paperin rouvan luettavaksi,jossa ilmoitettiin,että Ollin ainoa lähisukulainen Olavi Orava,Ollin isän nuorempi veli ja pojan eno,oli palannut rintamalta Kangasalle.
Lainmukaisesti pojan holhousoikeus kuului elossa olevalle lähisukulaiselle.
Olavi-eno oli ennen sotaa mennyt naimisiin Annikki-rouvansa kanssa Tampereella.
Eno oli saanut paikan Tampellan tehtailla laitosmiehenä ja Annikki-täti työskenteli kaupungissa yhdessä kemikaliossa myyjättärenä.
Ollille vuoden 1944 kesä oli viimeinen vuosikymmenen onnellisin kesä,vaikka Suomen maassa viimeistä onnellista ja huoletonta kesää oltiin vietetty vuonna 1939.
Marraskuun alussa Olli jätti vetiset jäähyväiset Pohterien keittiössä tädille ja Pirkolle.
Kaikki kolme itkivät.
Setä vei hänet Turun junaan,jonka huurteisesta ikkunasta poika loi viimeiset katseet asemapuiston yli Pohterien talon lumenpeittämälle peltikatolle.
Olli oli syvästi uskonut,saavuttuaan tälle rautatieasemalle vuoden 1940 helmikuussa,että litteramääräys Lappeenrannasta oli tarkoitettu Hellaringin kauppalaan pysyväksi ilman paluulitteraa.
Olli pyyhki lapasellaan kyyneliä poskistaan pitäessään pahvimatkalaukkuaan lujasti sylissään ja muistellessaan hevoskuski Kankon jäähyväissanoja morsiamelleen vapaussotaan lähtiessään..pojan suusta kuului itkunsekainen nairunhörähdys.
Kanko oli lausunut:.
Oli muute vetiset hetket morsmaiku kans...tyttö itki...jam mää kusin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti