Aidan toisella puolella.Seniorin työmaamuistoja..Osa 1.

Teräsmies- paalutus- eli junttakone

Asuinkatumme Coolfin Roadin varressa British Telecommunicationin talon naapurissa monet vuodet villiintyi pieni verkkoaidalla eristetty tontti melkein viidakon korkuiseksi umpimetsäksi. Paikalliset ohikulkijat käyttivät sitä kaljatölkkien ja kaikenlaisen irtoroskan heittopaikkana. Eli oma asuintalomme sijaitsi kaljatölkin heiton päässä tontista,koska näitä kaljatölkkejä näkyi ripotellun talomme kulman ohi Mandela Roadille kunnan asuinkerrostalojen portaille asti.
Sain kuulla,että tontti oltiin myyty ja että sille rakennettaisiin tulevaisuudessa asuintalo.

BT:n takaisen verkkoaidan takainen
 roskankaatopaikka,
aivan
rakennustyömaan vieressä

Noin vuoden perästä huhusta tontille ajoi nelivetoinen Toyota pickuppi keltaisin hi-viz-takkisin ja valkokypäräisin miehistöin,joka ryhtyi perkaamaan moottorisahoin ja vesurein portin edestä viidakkoa auki.Porukka näytti mittamiehiltä,jotka teodoliitilla aloittivat jostain peruskorosta mittaroimaan tontin rajoja..
Kuukausi vierähti,kun portista sisään ajoi kuorma-auto puskutraktorein,jolla viidakko jyrsittiin korkeiksi penkoiksi kanaverkkoaidan sivulle..
Kaivurin kauhasta syntyi alueelle korkea musta kukkamultapenkare.joka muutaman päivän sisällä tasaantui,kuorma-autojen vietyä lavoillaan jätemaan jonnekin täyttömaaksi,.
Ilmeisesti maa-alueen pintamullassa viidakko versoi täysin villiksi,vaikka aluetta oltiin perattu pariinkin otteeseen.
Työmaalle purettiin trailerilta samoin erikoinen kumipyöräinen porakone,millä kaksimiehinen kypäräpääpari poraili maanäytteitä alueelta.
Viikko sitten portit taas avattiin ja kuorma-auto-trailerilta ajettiin perärampista tontille Hitachi-kaivinkone,joka aloitti kauhallaan kiivaan alueen perkaamisen.Samanlaisia Hitacheja sain katsella 80-luvun alussa Saudi Arabian Jubailin paskimo-urakan eli vedenpuhdistamon laguunien kaivannoissa.
Arabian tummassa yössä ne keltaisina aaveina kaivoivat erämaan santaa kuin kiiltomadot tunneleitaan..

1927 valmistunut KOP Turuntien
pankki

Mittamiehistä putkahti mieleeni oma lyhyt urani mittamiehen assistentin urani Salon KOP:n Turuntien pankkirakennuksen perustöistä v.1969-70,jolloin vanha v.1927 valmistunut komea pankkirakennus sai väistyä kolhon ultramodernin pankki-ravintola-liiketalon alta.
Vanha pankki ei halunnut luopua edes paksusta pankkiholvilaatastaan hyvällä  Åkermanin kaivurin kauhan iskuistakaan,joilla laatasta irtosi vain pieniä betonimuruja.
Laatta oli niin täynnä pyörökankia,että paikalle tilattiin räjäytysosasto,joka dynamiitilla sai rikottua holvilattian pala palalta.
Vanhan pankin pohjalta kaivuri lopulta kauhallaan nosti 40 vuotta vanhan hirsipedin,joka vanhasta merenpohjan savesta noustuaan vielä tuoksahti tuoreelta.
20-luvulla ei tiedetty mitään paalutuksista eikä ihme kyllä hirsipedin ansiosta  pankkitalokaan ollut laskeutunut kuten muut Turuntien vanhat liiketalot..
Uusien perustöiden aikana koko rakennustyömaalle paalutuskoneella iskettiin saveen monta kymmentä kilometriä puu- ja betonipaaluja,jotta uusi pankkitalo pysyisi vajoamasta plinisaven alla pohjakarin päällä.
Silloin myös pankin Asemakadun puoleiselle rakennustyömaan lauta-aidan portille aamuisin kerääntyi joukko miespuolisia eläkeläisiä,jotka uteliaina seurasivat perustöitä mielenkiinnolla ja ajan tappamiseksi.

1959 Salon Osuuskassan talon
työmaa

Ilmeisesti osa niistä oli omina aikoinaan ollut rakennustyömiehinä.raudottajina,kuramiehinä (betonimiehinä),laudankantajina,timpureina,putki- sekä sähkömiehinä..
Ja nyt itse eläkeläispappana katselen verkkoaidan takaa brittiläistä rakennustyömaata suuresti ihmetellen,miten teknologia on koneistanut rakennutekniikkaa konevoimalla niin paljon ,että rakennusmiesten vain lapiolla tarvitsee siivota portin edestä asvaltilta koneiden telaketjujen jättämiä savijälkiä..
Mutta tämä on vasta alkusoittoa!
Suureksi ihmetyksekseni työmaan verkkoaidan taakse ei ollut kerääntynyt yhtään eläkeläispappaa seuraamaan rakennustöiden kehitystä.Minä kylläkin innolla ohikulkiessani NISA-markettiin matkalla seurailen työmaan toimia...
Ilmeisesti Custom Housen asukaskunta ei ole kiinnostunut tippaakaan rakennustöistä,koska suurehko osa asujista ei ole eläissään ollut töissä tai muuten vieraantuneet työelämästä,perittyään geeneissään vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan oman ansiomuodon... tuilla elämisen.

Custom Housen Crossrailin aseman
arkkitehtisketsi

Freemason Roadin puolella kylläkin on täysi meno päällä Crossrailin uuden Custom Housen aseman rakennustyömaalla,jolta aamuisin ja päivällistaukojen aikana raahatuu iso porukka älypuhelimet korvillaan oranssihaalarisia ja hi-viz-liivisiä rakennusmiehiä liettulaiseen ja brittiläistä perusruokaa tarjoavaan baariin syömään British Breakfastia paistetuin munin (Sunny Side Up),keitetyin pavuin sekä suolatuin bekonisiivuin..
Nämä työmiehet ovat saapuneet muualta Lontoosta töihin,Yleisimmin kuulen bussipysäkillä seistessäni näiden puhuvan latviaa ja liettuaa..jonkun porukan mongertaessa leveätä Cockneytä...INNIT...
Tänä aamuna Coolfin Roadin oli tukkinut Volvo-veturi,jonka matalalta trailerilta oltiin ajettu työmaalle paalutuskone sekä mobiilinosturi,joka vaijeriropun koukun nokasta laski harjateräsnippuja verkkoaidan viereen.Työmaalle oltiin myös purettu pari työmaakoppia sekä portatoilettia.
Pienessä pakkasessa ohi kulkiessani näin toisen kopin ikkunasta valkoisia kypäräpäitä tauolla kuuman maitoteen sumentamin silmälasein..
Raudoituspenkkikin yhtäkkiä oli ilmestynyt aidan taakse,missä raudoittaja pumppukoukullaan oli jo neulomassa pilariraudoituskehikkoja...
Raudoittajan tekniikka ei mielestäni ole muuttunut sitten 80-luvulta yhtään,kun seurasin Jubailin työmaamme rautamiesten  duunailuja varastoni edustalla ns. Prefab-alueella .
Silloin vain haittana olivat myrkylliset mustat skorpionit,jotka piilivät valulaudoituksesta purettujen lautapinojen alla.

"Lautamies"
Juhart

Vuoden 1969 Pankkitalon työmaakopista muistan erittäin hyvin ruokataukoajat ja lauantaiset työpäivät,jolloinka tehtiin töitä vielä kello neljään saakka,joskin tilipussit merkonomi Sirenin Jukka työmaakirjurina oli  jakanut kopistaan puolelta päivin sarkapusakoiden rintataskuihin tai pussihousujen perätaskujen siannahkalompakoihin.
Puolelta päivin "Suen Kallu" eli Suden Kalle,karjalainen kottaraistimpuri (anturalaatikkotimpuri) ja entinen kaukopartiomies oli naistenfillarilla käynyt ostamassa Vilhonkadun ALKO:sta vaakkupullon (Vaakuna-viina) ja avannut sen korkin kuudella naksauksella..ja naukattuaan suullisen hän oli laskeutunut alas montun pohjalle töihin..Hänen raskas nahkasalkkunsa roikkui työmaakopin seinänaulassa,keventymällä iltapäivän aikana,salkun sivutaskun auetessa joka puoles tunti.
Kello kahdelta työmaakoppi täyttyi uudelleen kahvitauolla.
Airamin termospulloja availtiin,maitokahvin mennessä monen suihin huulien välistä Sirkku-sokeripalan läpi.Näin se vanhempi kansa ryyppäsi pappilan kinkereilläkin tassilta eli lautaselta soekripala huulillaan.Hienoa sokeria vain rikkaammat sotkivat soroppiinsa!
Työmaan vanha timpuri lankkupöydän päässä ja joka aina kulki etukenossa ja pää alaspäin alituisesta kyykkyasennostaan valulaudoitusta naulattuaan puolisen vuosisataa,,oli syönyt eväsrepustaan viimeisen ruisleipäsiivun lauantaimakkarasiivuin ja tahkojuustoviipailein,ryyppäsi Jaloviinapullosta viimeiset kermapintaiset maitopohjat.
Prosessin lopuksi hän otti suustaan yläleuan tekohampaansa,nuolemalla kielellään ne molemmilta puolilta puhtaiksi ruisleivän ja juustonmuruista..
Siinä paikalla me nuoremmat..mittamies Lehtonen ja minä painuimme ulos yökkäämään nähdystä,kahvit jäätyä juomatta sekä Kastun leipomon viinerit syömättä.
Työmaakopista kuului vain kovaa hörötystä rikkaiden perheiden poikapenikoiden lällärimäisyydestä,miten ne eivät kestä raavaan työmiehen pöytätapoja..missä oltiin opittu jo pula-aikana,ettei mitään saa heittää hukkaan.
Minuthan papinpoikana ja mittamies Lehtonen osuuskaupan tavaratalon osastopäällikön poikana laskettiin siihen yläkastiin,joka töppää hienonokkina Schmandtin rusinapullaa maitokahviin..

Sekatyömiespari Tini ja Maukka,jotka aina kulkivat kaksissaan kuin köyhän talon lampaat,laskivat tilipussejaan raakalankkupöydälla.
Tini kehui menevänsä Kitulaan yhden varakkaan leskirouvan luokse viikonlopuksi..
Kuuleman mukaan leskirouvalla "makasi päällä" eli tämä oli perinyt poismenneeltä mieheltään sievoisen summan.
Maukka oli pyytänyt päästä mukaan,mutta Tini kertoi,että ne ihmistyöt hän tekee tällä kertaa yksinään.
Pettyneenä Maukka oli pyytänyt,että Tini parhaana kaverina muistaisi aina häntä..sekä hyvässä että pahassa.
Tinin ex-rouvalla oli naisten korsettiliike Asemakadun Kuparikulmassa työmaata vastapäätä,jonne hänen piti mennä tilittämään ensiksi lastenruokkorahojaan..
Miesparin työhönotto paria kuukautta aiemmin oli tapahtunut erikoisella tavalla.
Työmaakirjuri Sirenin Jukka oli koppinsa ovelta kuullut koputusta. Avattuaan oven hän näki siilitukkaisen ja lyhyen Maukan seisomassa lippalakki kädessään portailla kysymässä Maukalle ja Tinille töitä sekamiehinä.Jukka oli sanonut heti,että missäs se Tini sitten luuraa..eikä työmaalla ole duunia kuin yhdelle.
--No..kusse on niin ujo!
Maukka vastasi.
--Se luuraa tuall kopin takan!
--Meit ei kyll voira erottaa,kun me ollaan oltu syränkavereit iha kakarast asti!
--Voisiks sää ottaa meirät hyväsyrämisen kummakkin`?
Jukka oli heittänyt suustaan punaisen marlboron tumpin kopin eteen kuralätäkköön sammumaan sanomalla:
--No tulkkas sit huamenis kovan duuona kello seittemän ja verokirjat taskuss..mää pane teirät kummakkin paalutustöihi..eik sitte viinaa ryypätä tyämaall..onks selvä!?
Maukka:
--Kiitoksii kauhhiast sull Sirreeni...me tullan yhres huamenis..eik juara Jallupullost väkevii ku lauvantaiehtosin!

ALKOn Jaloviina- eli Jallupullo

jatkuu..

Muistoja maistissa saunan lauteilla.Ekin kiero(katseinen) elämä.

Jussi ja Eki tutkimassa
Angelniemen kanttorin A Ford-kupeeta

Alhaisten vanha puukoulu ja
väliaikainen yhteiskoulu

Eki ja pappilan Jussi olivat olleet parhaita kavereita jo vuodelta 1958 Yhteiskoulun ekaluokalta,jolloin koulua pidettiin Alhaisten kansakoulun vanhassa puukoulussa vuoteen 1960 asti,
Eki fillaroi sinne uudella isänsä syntymälahjaksi antamalla Pyrkijä-fillarilla Asemakadulta rautatiesillan kautta vaihteita ohjaustangosta naksutellen,sitten Salmenrannan pyörätietä pitkin Röykkälänmäkeen ja sieltä Peniöntien pyörätietä pitkin ylös Alhaisiin.
Jussi taasen polki lyhyemmän matkan Rummunlyöjänkadun ja Torikadun kulman puupappilasta isänsä vanhalla yksivaihteisella sotapyörällä suoraan Salmensillan yli vanhan suojeluskuntatalon ohittaen ylös Röykkälänmäkeen,
Röykkälänmäki oli niin jyrkkä,että Jussin piti seisten polkea raskasvaihteisesta sotapyörää selkä hiessä ylös Haapasaaren kaupan kohdalle mäen päälle raskas,nahkainen koulusalkku takaterakalla.

1968 Yhteiskoulu keskellä
ilmakuvassa.
Kauppaopisto sen vasemmalla
puolella

Uuden modernin Yhteiskoulun valmistuttua v.1960 uuden kaupungin (Salo oli julistettu kauppalasta kaupungiksi v.1960 Uutenavuotena) itäpuolen Venemestarinkadulle,koulumatkat kummallekkin kaverukselle lyhentyivät puolella ja fillarimatka sujui nopsasti tasaisella maaperällä.
Kaveruutta kesti aina vuoteen 1962 saakka,kun Ekin perhe yhtäkkiä muutti Kajaaniin,josta perheen isä ja Salon Seudun Sanomien päätoimittaja sai uuden pestin Kajaani-lehden päätoimittajana.,
Kajaani-lehti eli valitettavasti lyhyen elämän vuoteen 1966 eikä pappilan Jussilla ollut hajuakaan,miten Ekin isä jatkoi siitä eteenpäin..ehkä uuden Kainuun Sanomien toimittajana.
Elämän erikoisempana sattumana oli Jussin ja Ekin kaveruudessa,että kumpaisenkin pojan isät olivat Yhteislyseossa tuntiopettajina keskikoulun alaluokilla.Jussin isä opetti uskontoa ja kirkkohistoriaa ja Ekin isä pelkkää historiaa ilman kirkkoa.

Pappilan sali 1970

V.1970 syksyllä pappilan Jussin käydessä kauppaopiston yo-luokkaa kotikaupungissaan ja asuessaan uudessa kivitalopappilassa,seurakunnan viranhaltijoille v.1967 rakennetussa tiilikerrostalon kolmannen kerroksen kappalaisen  neljämakuuhuoneisessa.avarassa virkalukaalissa,Eki yllättäen ilmestyi ovelle.
Äitikappalaiska oli avannut oven ja säikähtänyt ovelle ilmestyneitä kasvoja,joista oikea silmä katsoi sarvihankalasien lävitse nenänjuureen,sammaltavan ja viinalta tuoksahtavan ylähuuliviiksuun kysyessä onkos Jussi kotona.
Äitikappalaiska:
--Ai..uotkos sinä se Erkki..se Ylängön poeka..se Jussin entinen kaverj,jonka isä olj Kunnanvaevaesenj piätoimittjana tiällä kaappalassa aekoenaan?
--Tuo suti sinnuun ylhuulessas panj mietityttämään..mutta uot kasvoeltasj ihan issäesj näkönen..
Erkki:
--Kylpä vaan..sama Erkki mää olen ja terveisii vaa Kajaanist..!
Äitikappalaiska:
--No mitäs se issäesj jaksoo,että vieläkös se hoetaa niitä piätoimittajan hommia?
Erkki:
--Joo..kyl se..mut on olnu sairaan pikkasen ajan verenpaineen takii..
Äitikappalaiska ;
--Se toimittajan iltatyö ja kabinettilunssit ne pannoo kyllä kenenkä tahansa terveennin reportterin verenpaeneen ylälukemiin mittarissa ...
--Vuotas hetkisen,kun kään hakemassa Jussin huoneesta..ja astu peremmälle tänne salliin ja istu alas tuonne sohovalle toviks..

Äitikappalaiska astui Jussin huoneeseen kädet syvällä esiliinan taskuissa ilmoittamaan pojalleen:
--Tuolla salissa istuu sinnuen entinen kaverisj..se Ylängön Erkki ja se haesoo viinalle ja on humalassa kun issäänsä aekonaan piätoemittajan virassaan..
--Niin vuan ne gienit issäeltään ovat siirtynnä pojalle,että..taejanpas panna sisäsaanan lämpimmään teille kavereille,että Erkki seleviytesj tuas takaesinj tolopilleen...
--Kääppäs tervehtimäsää kaverias tuolla salin puolella..eläkä lähe sen mukkaan kaapunnin kapakoehin,,se on laki tiällä kotonas,kun uot vielä meijän kirjoissa elätettävänä!
Jussi:
--Mää olen kuule maksanu sulle oleskelustani vuokraa ja safkarahaa täällä KOPin raksatyön palkoillani,etten  laske itseeni ihan elätettäväksi...ja kuppilaliksat päälle omasta fikastani..
Äitikappalaiska:
--No..kun piäset joskus ommiin oloihisi,niin suat tehä mitä tahansa lystäät.mutta pappilaan et tuu juovuspäessäesj..uon suanna elämässäenj katella ihan tarpeeksi omia Kaappisten suvun viinamäenmiehijänj
Jussin äidillä oli melko paljon kokemusta juovikkaiden hoidossa Iisalmen lapsuusajoiltaan.
Hänen isänsä kauppias ja tilallinen Kalle Kauppinen aikoinaan teki pitkiä osotosmatkoja Kajaaniin ja Ouluun,jopa Viipuriin asti.Kajaanin oltua lähimmän ostosmatkaetapin ja Kalle-isän jäätyä sinne "kortinpelluuseen" viikkotolkuksi",Riitta-äiti lähetti Sanna-tyttärensä hakemaan isäänsä Kajaanin yhdestä matkustajakodista junalla kotiin "tokkeutummaan" pitkästä ryyppykuurista.

19339 Ville-eno keskellä
sianlahtauksessa
Iisalmessa

Äidin vanhempi veli Ville Kauppinen,joka Rantasalmelta käsin teki sikakauppaa kuorma-autollaan aivan Varsinais-Suomeen saakka,käväisi pappilassa pikkusiskoaan helssaamassa...ja yleensä "korkin päälle astuneena",jolloin äiti joutui petaamaan tälle salin sohvalle juoppopedin oksennusvateineen,joten kappalaiskalta ei puuttunut kokemusta juoppojen jälkihoidosta.
Hän kyllä eli pienessä alituisessa pelossa,ettei oma ainukainen Jussi-poikansa geeneissä saanut samanlaista juoppobasillia.Siinä äiti-Kaisa oli puoliksi oikeassa eivätkä hänen tyttärensäkään osaksi välttyneet tartunnalta.

Jussi ja Eki istuivat pappilan puupaneloidun sisäsaunan ylälauteilla vieretysten.Sähkökiuas sihisi Jussin heittäessä kuparisella saunakauhalla vettä isä-Antin ottein,saunamittarin viisarin noustessa 120 asteeseen,mikä vastasi pappilan saunassa tyypillistä kiirastulen lämpöä.
Kaverukset taisivat olla ensi kertaa vieretysten elämässään saunan lauteilla,Jussi vesielvänä ja Eki sikunassa.
--Voisks sää Jussi heivat tota veren heittoo kivill..mun selknahka kärisee mustaks kun hampparmakkara nuatioll!
Eki irvisteli pellavapyyhe peränsä alla.
Jussi:
--Mää vain kokeilin sun kanttias tääl helvetin esikammaris!
--Et sää ol vettä peljänny enneskäs,vaik sanotaanki,eteskis sanomalehren toimittajien kabinettikeskusteluis,ett vesi on parast viinan plantinkiks ja veneen alla..

Salonjoen moorroripaatit lähellä Äyhön rantaa
20-luvulla
Juhart

--Muistaks sää kun me vuaren 58 syksyl me kiivettiin hammaslekuri Äyhön Moto kakkoseen luvatta ja pantiin se sisälaita käyntiin tuall kauppatorin jokirannas?
Eki silmiään kädensyrjällä hikeä silmistään pyyhkien:
--Emmää taira muistaa...mutt jottain pahoi me ollaan yhres tehty..
Jussi:
--Vahinko siin vain kävi,kun se prutku lähti käymään pelkäst pikkupoikien uteliaisuudest...mut pienest pelost me pötkittin pakoon sinne soittolavan taakse piiloon.,,

"50-luvun lopllaa Jussi ja kaverinsa Salon Seudun Sanomien päätoimittajan poika Eki olivat jokirannassa ihailleet kauppalan privaattipaatteja,jotka liplattelivat kaakaovedessä skrapattuina ja vernissoituna.

Hammaslääkäri Eklund-Äyhön mahonkikabiinivene Moto II näytti kaikista erikoisemmalta suippoperäisten rannikkopaattien ja lasikuiruliippareitten keskellä.Se oli punamahonkinen 20-luvulla veistetty pystykokkainen ja tasaperäinen sisälaitavene,minka hytti näytti melkein yksiyhteen Äyhön talon takapihan lasiverannalta.Moottoripaatti muistutti myös Jussista kuvista nähtyä 20-lukuista salakuljettajien pirtupaattia.

Pojat uteliaisuudessaan hyppäsivat sen kannelle pujoittautuen pressun alta kabiiniin.Näplätessään kojetaulun vipuja ja kytkimiä Jussi sattui painamaan sähköstarttinappulaa,jolloin Fordin lättäpäävinkkeli moottorikopan alla lähti käymään,Moton II:den kokan alkaessa puskea jokipaalutusta vasten..
Kumpikaan pojista ei saanut konetta sammumaan päättämällä hypätä hurjistuneesta paatista rantaan,
Alkuryntäyksessa kaverukset juoksivat torin laitaan pyörilleen ja polkivat niillä puiston soittolavan taakse piiloon seurauksia pelkäämään.

Iltakuudelta Moto II oli lopettanut käyntinsä petroolin loppuessa tankissa.Ainoa vahinko tihutyöstä oli moottoriveneen kokan messinkinen topparikilpi,joka sattui jokipaalutusta vasten nokitettuaan mennä littaan."
Eki:
--Ei me sitten mitään kovin pahoi poikii oltu,kun mää muistan,ett melkken ain saatiin turpaan Voiton ja Salmisten poiken nyrkeist,kun satuttiin erehtyy niiren kortteliin muurlan Tulliin itäkauppalass...
Jussi:
Ai..sää rupeet muistaa jotain täss mun isä-Antilt oppimassan saunatenttilöylys..?
Eki:
--Jos mää saisin huika votkaspraittii,niin mun muisti terävöityis alta sekunnin!
Jussi:
--Meillä on vain kraanavettä sun honkkelin alkuun,jos sun kieles on juuttunu kitalakeen kiinni kun kärpäspaperi!
--Se Salmisen Veikko--muuten oli Alhaisten kansakoulun alaluokill mun pulpettikaverinani ja haisi aina paskalle likaisiss vaatteiss..mut pelkuri se oli mun mielestän,kun kerran päätettiin poistaa ilmat lukituist fillareist sen uuden virastotalon polisirapun edestä Kirkkokadulla.
--Kun mää irrotin venttiihatut vanteist,,niin Veikko juoksi pakoon Torikadun kulman Postin nurkan taa..
--Vain poikaporukassa se näyttää kovalta kundilta..

1957 Kirkkokadun virastotalo,Posti ja lennätin
sekä poliisilaitos

Jussi kertoi Ekille yhden tapauksen aivan 60-luvun alkupuolelta talssatessaan Vilhonkatua pitkin linja-autoasemalle.
Hän oli silloin menossa Suomusjärven kesämökille koko kesälomaksi..
Veikko ja Jussi olivat samanikäisiä v.1947 syntyneitä ja noin 15-ikäisiä finninaamoja.
Veikko oli jo tupakanpolton lisäksi oppinut juomaan viinaa kaupungin rantojen miesten seurassa rautatiesillan alla sekä ratapuiston kivisen sirpalesuojan takana.
Veikko pyysi käheällä viinanpolttamalla äänellä papinpojalta tullimaksua:
--Ann satamarkka..ann satamarkka papinpoik...tai tulee taas uuremma kerra turppa!
(Sadanmarkan paperiseteli vasta v.1963 rahanuudistuksessa vastasi yhtä markkaa)
Jussi joutui laskemaan kassinsa pakon edestä katukäytävälle ja kaivamaan sadanmarkan setelin taskustaan,jolloin spittarinkärki hävisi tieltä.
--Kiiti vitust..papinpoik--ja alas talssii siit landel!!
Jussi sai peräänsä kiitokset Salmisen Veikon vaahtokuplaisesta suusta..
Jussi ei halunnut tulla toista kertaa tulla mukiloiduksi Salmisten poikien kesken.

1960 Itäkauppala.Rengastettuina pappila ja
Puukirkko.Vasemmassa ylälaidassa Muurlan
tullia,
Salmisten poikien
reviiriä

Kerran 50-luvun lopulla Ylängön Ekin kanssa keskustasta poispäin itäkauppalaan kävellessään Salmisen pojat sakinhivuttivat "Kauppalan kapitalistien kakaroita".Itäkauppala oli Salmisten ja Voiton poikien reviiriä vasenkätisten työläisperheiden pioneeriperillisinä.
Oikeastaan Salmiset ja Voitot kuuluivat kauppalassa kaikista alimpaan kansankerrokseen pimeän pullon myyjinä ja pikkurikollisina.
Muurlan tulli oli heidän privaattireviiriään.
Kaiken lisäksi Veikko repi Ekin paksulinssiset silmälasit nokalta ja runttasi ne spittarinkannalla kuin Dollar-piipun superlonfiltterin nuuskaksi,läiskimällä nyrkillä tämän silmäkulman auki.
Eki oli ollut taluttamassa uutta Pyrkijä-fillariaan silloin ja Veikko kapitalisti-isän pojan vaurauden symboolin nähtyään kaatoi sen Helsingintien pyörätielle,potkimalla uuden Solifer-lampun littaan ja etupyörän soikeaksi.
Siinä mukiloinnissa Salmisen Veikko,Jussin entinen Alhaisten alakoulun pulpettikaveri läiski papinpojan poskille kämmensyrjällään kostoksi jostain.
Jussi kotikasvatuksesta ja biblian opetuksesta sekä Jeesuksen neuvosta käänsi toisenkin poskensa,saamalla läiskäykset sillekin.
Siitä lähtien hän ei paljoakaan noudatellut pyhiä sakramentteja katutappeluissa.
Jussi muisti alaluokilta,miten Veikko haisi oikealta peräpaskalta saapuessaan kouluun pesemättömänä iholtaan sekä vaatteiltaan.
Äiti oli naureskellut Jussin ikävää kohtaloa likaisen pulpettikaverin vieressä ja tokaissut,että "Hajussa kasvaa,kun vain saa oltua!"
Hyvin hiljaista vauhtia Jussi kasvoi lyhyentanakaksi teinipojaksi 60-luvuna alussa hajun kanssa sekä ilman.
Se poskille läpsiminen harmitti Jussia pitkään.
Hän piirsi ensimmäisen kömpelön runonsa tapauksesta ruutupaperivihkoonsa:
"Mitä enempi omistaa,
sitä enempi haluaa.
Koskaan en ole sellaista mustasilmäistä jätkää tavannut,
joka kahta mustaa silmää olisi halunnut."

jatkuu..

Olli Oravan evakkosodat II.Kohtaaminen Messuhallissa

Pentagon

Taustaa Ollien tiedustelu-upseeriuralle
--------------------------------------------------

Presidentti Ramos

West Pointin sotilasakatemian kurssin takia Ollielta jäi kokematta Korean sota. Kurssikavereita hänellä oli jopa Filippiineiltä saakka,kuten majuri Fidel Ramos,jonka erikoisena tapana oli roikottaa polttamatonta Tabacalera-sikaria sormiensa välissä joka vapaahetki. Fidel Ramos tunnettiin myöhemmin Philippine Constabularyn komentajana 1970-80-luvuilla ja Filippiinien presidenttinä 1990-luvulla.Ramosia kutsuttiinkin omassa maassaan Mr. Tabacoksi.
1958 kovan Elvis Presleyn mediahuuman varjossa Ollie siirrettiin Länsi-Saksan Frankfurt am Mainin amerikkalaiseen tukikohtaan,jossa hän havaitsi Yhdysvalyojen olevan kukkona tunkiolla NATO-asteikossa,
Lomillaan hän kävi Air American postikoneilla ilmaiseksi Beirutissa,Lähi-Idän Pariisissa,Gibraltarissa,Ateenassa,Kyproksella,Maltalla,Marseillesissa ja Monte Carlossa.
Jokaisessa lomakohteessaan hän tunsi suurta ylpeyttä amerikkalaisuudestaan Yhdysvaltojen jälleenrakentaessa Eurooppaa Marshall-avulla ,dollarin ollessa korkeassa kurssissa.
Lisäbonuksena Ollielle jokaisen lomakohteen viehättävät neitoset tarjosivat sulojaan aina hymyilevälle,äänekkäälle ja iisille amerikkalaisupseerille,joka havaijipaitansa rintataskusta avoimesti loihti taalan seteleitä.
Vuoden Frankfurtin komennuksen jälkeen Ollie kutsuttiin takaisin asemapaikkaansa Jamestowniin,Virginiaan,mikä oli tullut kuuluisaksi mantereen ensimmäisestä siirtokunnastaan sekä puritaanisista maan perustajasiirtolaisista.
Sieltä hänet komennettiin Pentagonin sotilastiedusteluosastolle ja tutustumaan neuvostoliittolaiseen ydinasevakoiluun,näkymättömän neuvostovihollisen aloitettua kylmän sodan aikana varustamaan ohjuksiinsa ydinkärkiä.Kuuban vesillekin oli alkanut saapua neuvostoliittolaisia rahtialuksia enemmän kuin aiemmin Fidel Castron otettua vallan saarella.
Kommunismin leviämistä Ollie oli jo pelännyt nuorempana, joutumalla harjoittelemaan veljiensä ja siskonsa kanssa evakuoimista potentiaalisen ydinhyökkäyksen alla isän rakentamaan maanalaiseen betonibunkkeriin talon takapihalla. Isä oli tilannut Popular Mechanics-lehdestä ydinsuojabunkkerin piirustukset ja rakentanut sellaisen betonikammion hellästi manikyroidun Bermuda-nurmen alle Ted-sedän kanssa.

1959 Nikita USA:ssa maissintähkä
nyrkissä

V.1959 Nikita Hrustsevin vierailtua Washingtonissa Ollie katsoi varapresidentti Nixonin toimineen isänmaallisella tavalla tökittyään etusormellaan kuuluisassa ja televisioidussa näyttelykeittiöpolemiikissa Nikitan rintaa,Neuvostoliiton pääministerin kritisoitua modernia amerikkalaista keittiötä julkisivukapitalismiksi.
Kommunisteille piti antaa samalla mitalla takaisin eikä veljeillä punaisen pirun kanssa..!
V.1938 Iso-Britannian pääministeri Chamberlainkin uskoi naivisti Sakasan valtakunnankanselirn Hitleriin,allekirjoitettuaan hyökkäämättömyssopimuksen tämän kanssa,ettei Kolmas Valtakunta koskaan hyökkäisi sumujen saarille.
Sellainen veljeily potentiaalisen vihollisen kanssa toistui myös presidentti Lyndon B. Johnsonin pussattua Neuvostoliiton pääministeri Leonid Breznevin poskille aitovenäläiseen tapaan..
(Kymmenisen vuotta myöhemmin USA:n maapähkinäviljelijäpresidentti Jimmy Carter paini junioriliigassa JFK.hon ja Tricky Dicky Nixoniin verrattuna pehmopolitiikallaan.).

1960 Ollien esimiehet havaitsivat luutnantin kyvyt asevakoilusektorilla.Hänen vahva kommunisminvastaisuutensa ja isänmaallisuutensa ylittivät jopa sotilastiedosto-osaston paksut betonimuurit ja hänet kutsuttiin haastatteluun Langleyn eristettyyn tukikohtaan Virginiassa.
Langley oli silloin CIA:n salaisen palvelun pääesikuntana,jota johti vakoilupäällikkö Archie Roosevelt.
Ollien mielestä USA:n armeijan sotilasuran ollessa riittämättömän hänen omille maallisille tarpeilleen armeijan kapealla leivällä,kuten ison maailman näkemiselle,hän otti CIA:n tarjouksen hankailematta vastaan.
Vuosipalkkana hänellä tulisi olemaan runsaat 5900 dollaria,kun taas siviilisektorilla,kuten IBM:llä vastaava palkka pätevälle tutkijalle olisi ollut kolminkertainen eli yli 15.000 dollaria per annum.
Käytyään läpi CIA:n alokaskoulutuksen hänet lähetettiin ensimmäiseen asemapaikkaansa Helsinkiin.mikä Yhdysvaltojen intresseissä oli lähin eturintamapaikka kommunismin uhassa.

Messuhalli 

3.Kohtaaminen messuilla
------------------------------------

Allan Dulles.Time

Ollie O'Brian oli kotiutunut Helsinkiin mukavasti.

Hänellä oli käytössään suurlähetystön vuokraama kaksio Katajanokalla,mihin viikonloppuisin tuli yövieraiksi maan kuuluja televisiokuuluttajattaria seka muotilehtien toimittajattaria virka-ajan ulkopuolella. 

Toisen lehdistösihteerin toimessa hän tapasikin paljon maan naispuolisia tiedoittajia sekä sosieetin kermaneitoja.Yhteen Teija-nimiseen televisiokuuluttajattareen hän oli jo langennut eräillä kutsuilla.

Hänen todellisena esimiehenään oli suurlähetystön sotilasattashea eversti Jack Connolly,

joka taas oli suoraan  CIA:n Euroopan päällikön James Hagerthyn alainen.

Hagerthy taasen vastasi Langleyssä suoraan CIA:n päällikölle Allan Dullesille,edellisvuonna kuolleen Yhdysvaltain Secretary of Staten  John Dullesin nuoremmalle velipojalle.

Allan Dulles Suezin kriisin aikana työskenteli Saudi Arabiassa ARAMCO:n palveluksessa CIA:n palkkaamana.

NL:n,nykyisen Venäjän
suurlähetystö Helsingissä

Yhtenä tehtävänään Olliella oli Neuvostoliiton suurlähetystön virkailijoiden seuraaminen sekä salakuuntelu.
Molemmin puolin tiedettiin hyvin,että Neuvostoliiton suurlähetystön paksujen seinien betonisekoituksena oltiin käytetty soran ja raudan lisäksi mikrofoneja ja lähettimiä...omia sekä CIA:n asentamia.
CIA:n Watcher-radioautojen liukuessa NL:n suurlähetystön edustalla CIA nappasi samalla taajuudella peilaavia KGB:n lähettimiä. Venäläiset tiesivät hyvin CIA:n lähettimien paikat, tarkoituksella antamalla väärää kooditietoa purettavaksi.
Neuvostoliiton lähetystön salaiset neuvottelut pidettiin rakennuksen kellaribunkkerissa,mikä urakoitiin CIA:n mikrofonien ja lähettimien asennusten jälkeen,jolloin 
Watcherit eivät enää pystyneet peilaamaan puolimetriä paksuisten kassaholviseinien läpi.

Erästä lähetystön lehdistösihteeriä alias KGB:n agenttia Sergei Lutkinia Ollie mielenkiinnolla seurasi Helsingin parhaimmissa ravintoloissa ja v.1963 Lutkin loikkasikin Lontooseen MI5:n palvelukseen...

Ollie toisena salaisena tehtävänä oli saada kontakti venäläisen GRU:n eli sotilastiedusteluosaston upseeriin Oleg Penkovskyyn,joka oli ottanut Neuvostoliiton Helsingin suurlähetystön erään virkailijan kautta yhteyttä CIA:han.

Penkovskykin halusi loikata länteen.

Ollie oli saanut käsiinsä Penkovskylta takuiksi mikrofilmejä,mitkä paljastivat,ettei Neuvostoliiton avaruustekninen valmistelu ollut vielä lähelläkään Yhdysvaltain NASA:n tasoa.

NL:n avaruustekniikan suurena bluffina oli TV-satelliitti Sputnik sekä myöhemmin Vostok,jotka itseasiassa toimivat GRU:n vakoilutehtävissä.

Elviksen tyttöystävän punainen MGA
 Blue Hawaii-
filmissä

Lokakuun 2. päivänä 1964 agentti O’Brien kulissivirkansa puolesta päätti ajaa punaisella MGA-urheiluautollaan Messuhalliin suomalaisen teollisuuden messuille.Pääkaupungissa ainoastan yhdellä viihdyttäjällä Pertti Pasasella oli samanlainen punainen urheiluauto.

Maan lehdistö oli kirjoittanut paljon suomalaisesta muotoilusta sekä korkealaatuisista tuotteista.

Monen maan kauppavaltuuskuntia kävi vierailemassa messuilla

Parkitettuaan autonsa VIP- paikoitusalueelle,minkä usean ison yrityksen sekä lähetystön isot mustat amerikanraudat täyttivät,hänen huomiotaan herätti erikoisen näköinen vihervalkoinen auto,jonka takaluukussa luki PL 17.

Hänellä itselläänkin oli oma privaatti-PL:nsä (Postilokero),mikä kylläkin sijaitsi Helsingin pääpostissa.

Ranskalainen PL oli lyhennys Panhard-Levassorista.

Kiertämällä auton eteen Ollie luki konepeitosta Panhard.

Panhard PL 17
Juhart

Hänellä oli hämärähkö kuva jostain vuosisadan alun mobilismin ranskalaisesta pioneerista sekä hevoskärrymaisista Panhard-Levassor-vaunuista.

Autossa näytti olevan alumiiniset lokasuojia kiertävät turvapuskurit ja sisään kurkistettuaan koko ohjauspylväs naytti käsittävän mittariryhmän yhtenä pakettina.

Ollie otti kuvia vakoilupienoiskamerallaan autosta,päättämällä lähettää kuvat kadettikaverilleen Nick Brooksille,joka työskenteli General Motorsin muotoiluosastolla Detroitissa.

Nick oli kadettikoulusta päästyään mennyt opiskelemaan teollisuusmuotoilua,jättämällä sotilasuran viekkaimmille.

Nick oli suuri Raymond Loewen,kuuluisan automuotoilijan ihailija.

Työskenneltyään aluksi freelancerina, hänen onnistui myydä General Electricille virtaviivaisen kromatun höyrysilitysrautamallin.

Disainin hän oli saanut Loewen suunnittelemasta virtaviivaisesta veturista.

Aerodynaamiikka kiinnosti Nickiä eikä GM vielä ollut valmis 50-luvulla innostumaan hänen kiilamaisista projektiehdotuksistaan.

Vahvasti kromatut ja siivekääat  maantiecruiserit olivat valttia .

Chez Yvonne ja Citroen ID19
Juhart

Jos GM:n  muotoilu-ja suunnittelupäällikkö Virgil Exner  olisi päästänyt eksentrisyytensä vaatetuksessaan valloille,hän olisi pitänyt kaulassaan kromista kravattia.

Ranskalainen Citroenin vuonna 1955 lonssaama uusi ID-malli oli Nick Brooksin suurimpia suosikkeja.

Ollie tarkasteli Messuhallin sisällä suomalaisen teollisuuden uusia tuotteita.

Hän ihaili suomalaisia minimalistisia huonekaluja, luonnonläheistä lasidisainia sekä kirkkaanväristä että geometrista naismuotia.

Raskaamman teollisuuden puolella hän jäi katsomaan punaista pikkutraktoria Valmet 20:ta,joka toi mieleen 40-luvun pienen Allis-Chalmersin.

Melko hyvalla suomenkielen taidollaan hän kuunteli muutaman vieraan kutsuvan traktoria piikkilanka-aidan kiristäjäksi eli englanniksi barb-wire tensioneriksi.

Christine Lahti

Ollien suomenkielen opettajana Langleyssä oli ollut minnesotalainen Kaarlo ‘Carl’ Lahti,jonka nuoreen teini-ikäiseen tyttäreen Christineen agentti oli lätkääntynyt.  Tyttö oli paassyt Chicagossa paikallisen televisioyhtiön mainosmannekiiniksi.Lahtien perhe oli kotoisin Minnesotan Ypsilannista.

Suomalainen televisomuotoilu tuntui Olliesta  skandinaavisen pelkistetyltä verrattuna heidän Santa Anitan kodin RCA-hifi-televisioon,joka kooltaan ja koristeiltaan muistutti barokkipiironkia.
(Toisena suomenkielen opettajanaan hänellä oli Hollywoodista kuuluisa amerikansuomalainen kovistähti Albert Salmi,jolle Ollie ei pärjännyt juomisessa Washingtonin kuuluisissa juottopaikoissa.
Kolmantena suomenkielen opettajana hänellä oli kurvikas amerikansuomalainen Hollywood-näyttelijätär Saima Nurmi,jonka opastuksella hän pääsi kokemaan myös suomalaista vuodetekniikkaa.).

Silti Pohjoismaat kulkivat tuhansia maileja perässä amerikkalaisesta televisiotekniikasta,koska näytteillä ei ollut yhtään väritelevisiomallia,vaan mustavalkovastaanottimia. 

Kulkiessaan näyttelyosastoja eteenpäin,hän havaitsi erään englantia hyvin puhuvan ruskeatukkaisen miehen esittelemässä yhdelle brittiryhmälle uusia suomalaisia koulukalustemalleja.

Ollie katseli kauempaa uusia pulpetteja sekä putkesta väännettyjä tuolirunkoja muistamalla,että Santa Anitan Senior High'ssa oli ainakin 50 vuotta opiskeltu vanhanmallisissa tuoleissa,joidenka oikeanpuolisissa käsinojissa oli pienet kirjoitusalustat.

Amerikkalainen koulukalustesuunnittelu ei koskaan ottanut huomioon vasenkätisiä oppilaita.

Oppikirjojakaan ei voinut pistää talteen pulpettilaatikkoon,vaan nahkavyöllä sidottua kirjapinkkaa piti säilyttää jalkojen juuressa luokkahuoneen lattialla taikka koulun pääkäytävän peltisisissä pukulokeroissa...

Suomalaiset olivat perusteellisesti tutkineet oppilaiden tarpeita ja vaatimuksia.

Ollie kävi esittelemässä itsensä pulpettidemonstroijalle, pyytämällä lupaa ottaa kuvan suomalaisesta myyntimiehestä sekä tuotteista.

Koulukalustetehtaan demonstroija,Ollie kirjoitti muistilehtiöönsa, oli Factory Manager Olli Orava,panemalla visiittikortin  rintataskuunsa.
Pienessä häkellyksessä Ollielta pääsi naurahdus,että jenkki-Ollie lopulta tapasi Finn-Ollin....

Käteltyään hyvästiksi Ollia ,Ollieta vastaan käveli käytävällä venäläinen kauppavaltuuskunta.

Hänen kohdalla eräs venäläinen delegaation hänniltä irrottautui pariksi sekunniksi joukosta kurkistamaan suomalaisen pulpetinkannen alle.

Samassa mies sujautti Ollien takintaskuun jotain.

Mies oli Oleg Penkovsky.

jatkuu...

  

Olli Oravan evakkosodat II.Suezin konkarit Kyprokselle.

1961 JFK ja Marilyn by Juhart

Maailmantilanne 60-luvun alussa tuntui melko kiehuvalta,ainakin päivälehtien otsikoissa.
Vuonna 1960,kun savilaaksokauppalasta oltiin tehty kaupunki,Berliini jaettiin muurilla kahteen osaan.
Amerikan presidentti John F. Kennedykin kävi lausumassa Berliinin muurilla,että " Ich bin ein Berliner!".
Ollista presidentin Länsi-Berliinissä  lausuma virke ei tuntunut yhtään ihmeelliseltä,koska itsekin oli kasvanut varsinaissuomalaisen kaupungin itäisessä ja työväen asuttamassa latteassa savipohjaisessa kaupunginosassa. Länsiosan rajalla vastapainoksi humisevassa mäntyrinteessä asui villoissa ja rivitaloissa kaupungin kerma. Berliiniä jakoi muuri ja kotikaupumkia joki.
Kerran hän oli lausahtanut eräälle länsisaksalaiselle kovapuutoimittajalle Amerikan presidentin kommenttia lainaten,että "Ich bin ein Ost Hellaringer" eli olen itähellarinkiläinen.Kauppalan Hellarinki-nimi oli tullut sen keskustassa sijaitsevasta hellatehtaasta seudun suurimpana työllistäjänä vuosisadan alusta.

LBJ ja JFK

Samoin lehtiotsikot sekä muut tiedotusvälineet raportoivat Indo-Kiinasta,miten presidentti Johnson oli lisäämässä amerikkalaisjoukkojen määrää amerikkalaisen demokratian sekä nuudelitasavallan pystyssä pitämiseksi.Presidentti Kennedy oli ennen kuolemaansa laatinut kirjelmän joukkojen puolittamiseksi Vietnamissa. Johnsonin valettua presidentinvalan Washingtoniin Dallasista lentävässä Yhdysvaltojen presidentin suihkukoneessa,Jaqueline Kennedyn taustalla seistessä vielä attentaatista veren tahrimassa jakkupuvussa,LBJ heti istuttuaan Valkoisen Talon soikean huoneen työpöytänsä ääreen pisti JFK:n kirjelmän suoraan paperisilppuriin.

Nikuta modernin taiteen näyttelyssä
katsomassa metsätaulua
Juhart

Suomen itänaapurissakin tapahtui vallanvaihto Neuvostoliiton päämiehen Nikita Hrustshevin tiputtua pois suosiosta ontuneen ulkopolitiikkansa takia.Hän ei enää pystynyt pienillä possuntihrusilmillään eroittamaan Karjalan autonomisen tasvallan mäntyä Azerbaizdanin tasavallan taatelipalmuista,saamalla lisäksi Kiinan päämiehen Mao Tsetungin vihat niskaansa sekä Kuuban ohjuskriisin ydinkärjet persuuksiinsa.
Uutta kommunistisen puolueen puheenjohtajaa oltiin valikoimassa KGB:n johtoportaan sohvapolitiikkojen ja- kenraalien eläkeläisjonojen rintamitallikiillosta.

Koulujen avoimista ikkunoista kuuluessa heleätä lasten laulamaa suvivirttä "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen" pyöräilevä postinkantaja Huitinen aamukankkusessa pisti omakotialueella Särkänkatu 25:n postilaatikon kannen alle
Suomen YK:n esikunnan virkakirjeen. Samanlaisen kuoren kantoi itäkauppalan postinainen Bertta tavarapolkupyöränsä etutarakan nahkakassissa Kuurlantulliin Henrikinkatu 13. punamullatun torpan postilaatikkoon.
Olli oli ruokatunnillaan kotona käydessään heti töihin palattuaan soittanut konttoristaan Tenkasen Penalle Hersalon pulpettiosastolle tulla pikaisesti käymään hänen luonaan.
Penan astuttua esimieskaverinsa konttorin oven vihreän liikennevalon sytyttyä sisään Olli puolihermostunut virne kasvoillaan tiikkipöydän takaa kysäisi:
--Sie kai sait samanlaiseen kirjeen kuin mie?
Pena vastasi paikalla:
--Joo.. mää kävin ruaktunnill postloorall ja siäll oli Kansan Uutiste kanss sellanen kuari...
--Kirjees tarjottiin mulle Kyproksen Larnakast vääpelin vakanssii suamalaisten YK-joukkojen Laplanteri-varikon pomoks...
--Entäs sull..?
Samalla Pena istahti rotkahtaen putkiteleskooppiselle konttorituolille,mikä päästi perän alta kuuluvan tussahduksen.
--Tua tualikin jo vastas mun pualest piäremäll!
Olli naurahtaen lisäsi:
--No-- miullekkii tarjottii Famagustast sotilasmestarin pallii autokomppaniast...
--Mitä sie meinaat ite tarjouksest..Pena?
Pena vastasi vasenta kankkuaan nostellen:
--Emää tiärä sun siit Varma Kustaast  eikä mun Larnakastakaan mittään..mutt lisäliksa nykyäs ei pahimmite olsis suureks vahinkoks mull....jos vaan Monntaaki antasis meitil pikkase sotalomaa yhren kerra lissää...

Olli katseli konttorin ikkunasta johonkin kaukaiseen avaruuteen vastaamalla:
--Mie kyllä ottaisin vuoden pestin,jos Monntag antais vuoden rokuliloman,kun viimeinen keikka Suezilla tupsahti lyhkäseks ekyptiläisten kranaatist...
--Siulla olis helpompi lähtee poikamiehenä,mutta miun pitäis jutella Monntagin kanssa,kun istun vielä melko tuoreella pallilla ja Pirkonkin kanssa pitäis neuvotella,vaikka sillä on melko hyvä työpaikka Sokoksen tavaratalon uutena kassapäällikkönä..ettei se niinkuin rahallisest vedä persmäkeen päin..
--Miulle kyllä sopis hyvin kun miun oikee käsi teknikko Sahala osaa hoitaa puljun yksistään...
--Lisäks se Monntag reservin majurin kyllä suosii YK:ta ja sinibaretteja,kun oikeen virallisesti kuhtuvat palvelukseen...
--Kuule.. mie käyn Monntagin juttusil ihan meijän kummankin puolest...että anna miun hoitaa se juttupuoli...
--Tämä virallinen kutsuminen oikeesti on melkein samanlaista velvoitetta kuin kertausharjotuksiin meno,...joskin pikkaisen pidempänä kontrahtina..

Kesäkuun 5. päivänä Olli ja Pena nousivat Kirin urheilutalon betonirappusia ylös Penan rummuttaessa ohimennen rystysillään keltaista Veikkaus-kilpeä lasioven karmin vieressä..
Urheilutalon ja oravapihlajapensasaidan väliseen konkiin oli parkkeerattu kaksi oliivinvihreätä Suomen armeijan kuorma-autoa..Kärppä-Sisu ja Ford Trader-koneinen Vanaja. Urheilutalon edessä seisoi puunatun musta vanha Ford Mainline-virka-auto.jonka valkoisissa rekisterikilvissä keikkui musta leijona miekan päällä.
Olli havaitsi,että Suomen YK-päällystö kulki Suomen armeijan autoilla.
Pakollisessa lääkärintarkastuksessa sinibarettipäinen lääkintämajuri tarkasti Ollin selästä kranaatinsirpalearpia toteamalla puoli-ironisella irveellä,että näin oli kai parempi kuin lyijyarkussa kotiin tuotuna.
--Hyvin ovat parantuneet,eivätkä ne paljon haittaa autokomppanian konttorituolilla istuskellessa.
Penan säärihaavatkin olivat parantuneet eivätkä haitanneet kävelyä,vaikka oudompi luulisi Penan muutenkin huojuvanlaisen kävelyn johtuneen korkin päälleastumisesta,vaikka arkipäivisin ei koskaan kajonnut Kuningas Alkoholiin.
Viikonloput tosin menivät Penalla monasti pienessä putkessa.
Lääkintämajuri sattui olemaan samainen lääkintäkapteeni,joka oli tarkastanut kaverukset Suezille-menosyynissä. Majuri vielä letkautti perään leimattuaan parin kuntoluokkakortit:
--Taidettiin saada takaisin samat sankarpojat,joita egyptiläisten tykinkranaatitkaan ei tappaneet!
Kaverukset joutuivat lisäksi Suomen YK-joukkojen everstiluutnantin puheille urheilutalon konttoriin.
Everstiluutnantti tarjosi heille tulevaa työkuvaa leppoisasti poltellen poskisavuja suomalaisesta Life-filtteritupakasta:
--Tiedätte kai hyvin Kyproksen tilanteesta.että olemme siellä vain kontrolloimassa kreikkalaisten sekä turkkilaisten rajavyöhykettä. Te sotilasmestari Orava vastaatte Famagustan autokomppanian varikosta ja vääpeli Tenkanen Larnacan varikon huollosta sekä korjaamosta eli masiinapuulista.
Pestit ovat huomattavasti turvallisempia kuin aiemmin Suezin rannalla radioautolla partioidessa.
Tulette olemaan yhteistyössä keskenänne päivittäisissä toiminnoissanne,joskin paljolti puhelimitse.
Ja..palatkaa takaisin tällä kerralla ilman turkkilaisista pippurikudeista saatuja haavoja..onko selvä!?

Kaverusten astuttua urheilutalon portaita alas etupihalle.missä seisoskeli jonossa muita syyniin saapujia,Pena piti äänekkäästi kehaista seisojille Suezin kokemuksistaan:
--Paljo onnee teitil pojil vaan tulevas komennuksess...
--Mun kokemukse pohjalt muslimi ja orttoroksi ovas yht hullui....
--Suezil mää sai venäläisest epyktiläiste ampumast kranaatist persseesen ja nyte mää jourun hualtamaan ruattalaisii Suamen YK:n Laplanterei yhres orttoroksipiispapressan johtamas saarivaltios...
--Se Makarioskin aikonas oli olnu oikkeen nuari kapinalline ja tappanu ammatikses britei sekä muslimei..
--Mää kyl sanosisin,ett tääll Suamess asjat ovas pal paremmas reeras,ett papit ja piispat piretää valtijost erilläs..
--Jos papit pantas johtamaan valtijot,niin vainait tulsis yhrel rytäkäl enämpi ja kirkollisverokki nousisi kuoppausten kanss taivaissin..
--Onse kumma kun meitin evankelisluterilaises kirkos hukataan niin paljon aikaa kaikkeen synninpäästöön ja Saatanan kanss painimisseen,ett sen takii jourutaan maksamaan pelkäst saarnaamisest korkeet kirkollisveroo..
--Saarnaspöntöst saa vaan rahan vastineeks jonkinlaissii haavekuvii kultaraittisist ja vihernurmisist paratiiseist neitsyiren kanss ta pirkulan kuumast helvetin pannuhuaneest,miss piräis lapioira kaula paskasen ikusest koksii luukust sissään.....
--Mää olen seljällän maannu umpikännis meirän kaupunkin joenpenkal mimmi kainalon alla ja lapioinu koksii pannuhuanees minimipalkall..ett voisin sanoo kokeneen helvetin ja taivaan tääl maan pääll melkken vuoronperään...

Me Tammelat

Kotona Ollin istuskellessa Pirkon kanssa olohuoneen kernisohvalla katsomassa Me Tammelat-perhesarjaa mustavalkotelevisiosta,Pirkko oli aanannut jotain Ollin levottomasta käytöksestä.
Pirkko ohimennen kysäisi Ollilta kaataessaan lisää kahvia kuppeihin tiikkipöydällä,missä Katso-lehden kannessa oli kuva mustanpuhuvasta ja partasuisesta Makarioksesta:
--Sano mulle suoraan,koska sulla ja Penalla on lähtö sinne Kyproksell!
--Mää en kestä tollast saloitteluu,kun jo sun pärstäs jo paljastaa,ett lähtö on eress!
Pirkko pyörittäessään sormillaan vihkisormuksia jo lievästi pöhöttyneissä käsissään lausui:
--Tieräksää,ett mää olen jo kolmat kuukaut paksuna..?
Olli kavahtui lisäämään:
--Nytkös siun piti kertoo miull,että perheenlisäyst on tulos,kun miull on melkeen lähtö ees..?
Pirkko vastasi:
--Mää tiäsin sun lähröst jo etukäteen,kun sää aina seisosis töiren jälkkeen olkkarin ikkunan eress tiiraamas verhojen välist johkiin taivaall ja siirtelis vaasei ja kukkaruukui ikkunalaurall kuin jollan shakkipelilaural ihan ankeleekist.
--Emmää olis halunnu pelotella sua tiineks tulemisest,kussää olsis kuiteskin huamannu mun vyätärönkin paksuuntunneen jo koton ollessas..
Olli:
--No en mie voi sitä kontrahtii enää peruuttaakaan ja se tenava saa sitten tulla,kun on tullakseen.
--Kyllä kai siun äitees vois jelpata näissä huushollihommis,kun sillä ei oo muuta tekemistäkään,kun papan kanssa nokitusten kiikkua keinutuoleissa televisijon ääressä..
--Mie tuun takaisin ensivuojen elokuun tienoilla,kun täällä pijetään ne suuret messutkin ja tulijaisiks mie kasvatan meijän pankkitilijäkin,että saahaan rakennettua se lisäsiipi tuonne makuuhuoneen perrään...
--Niin...kait miut vielä huolitaan yhden oravanpojan tai -tytön isäks?
Olli lisäsi hieroskelemalla hellästi Pirkon alkavaa vatsakumpua ..
--En mie kyllä tienny olleeni niin myrkyllinen,että sie yhen vällykäärmeen pistosta pamahit tiineks..
Pirkko:
--Kyll me tääll pärjätään..älä ole hualisas...ja äitee saa kutoo töppösii ja koltui tuleval vauval...
--Eniten mää pelkkän ett joku hualimaton muslimi ampuis sult kontit alta siäl Kyproksel... ja sust tulis invaliidi loppuelämäks ...tai pahimmas tapaukses...no emmää uskal eres ajatella..
Olli:
--Elä sie Pirkko murehi...mie pijän päätän alhaalla eivätkä niiden turkkilaisten kiväärit ulotu sinne Famagustaan asti...

Kyprosta

Jaakko Nousiaisen kokoama radio-ohjelma kertoo pysyvän YK-pataljoonan perustamisesityksen eduskuntakäsittelystä, saaren historiasta, kriisin taustasta sekä Suomen YK-joukkojen ensimmäisestä tehtävästä Suezilla 1956.

Päättäjät pitivät YK:n pyyntöä osoituksena Suomea kohtaan tunnetusta luottamuksesta. Ohjelma muistuttaa kuitenkin, että saarelaisten ristiriidat olivat ankaria, ja kotoista 1930-luvun kielitaisteluamme voitiin pitää tähän verrattuna "lastenleikkinä".

Raamattuja ja rynnäkkökiväärejä

Kyprokseen haluavia vapaaehtoisia totutettiin Santahaminassa mm. vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja englanninkielisiin liikennemerkkeihin. Rynnäkkökiväärikin oli toisille vielä outo tuttavuus. Tv-uutisten haastattelussa moni kertoi lähtevänsä Kyprokseen rahan tähden tai yksinkertaisesti nähdäkseen maailmaa.

YK-sotilaat varustettiin myös hengen ravinnolla. Suomen Pipliaseura lahjoitti YK-pataljoonalle tuhat Raamattua. Rauhanturvaajille pidettiin 23. huhtikuutalähtökatselmus ja kenttähartaus, joissa tehtävän uutuutta ja poikkeuksellisuutta tähdennettiin.

Pääjoukon lentokuljetukset amerikkalaisilla kuljetuskoneilla alkoivat 25. huhtikuuta 1964.Uutisvälähdyksessä lentokoneeseen jonottavien sotilaiden ilmeet näyttävät huolettomilta.

Saunovat suomalaisurhot

Kaarle Nordenstrengin radioreportaasissa tutustuttiin Suomen YK-miesten tunnelmiin runsaan kuukauden kuluttua. Ohjelma kuvaa suomalaisia "arvostetuiksi urhoiksi, jotka avaavat olutpullon konepistoolin jyvällä ja kylpevät 16 saunassaan eukalyptusvihdoilla".

Leppoisassa reportaasissa tavataan YK-sotilaita mm. uimarannalla ja komppanioiden välisessä pesäpallo-ottelussa. Vartiopisteessä reportteri herättää sikeäunisen vapaavuorolaisen kertomaan, millaista unta hän näkee.

Eräät paikalliset asukkaat osasivat jo mm. ilmaisut "kaunis nainen" ja "puukko". Vastapainoksi osalla meikäläisistä oli englanninkieli vasta opetteluvaiheessa.

Mieliala oli sotilaiden mukaan "swinging", ja suhteet saarelaisten molempiin osapuoliin olivat kohteliaat ja mukavat. Aiempi jokaöinen ammuskelu oli nyt jo loppunut.

Aivan huolettomaksi ei rauhanturvaaminen Kyproksella kuitenkaan osoittautunut. Jo toukokuussa lennätettiin kotiin siunattavaksi turkkilaisten luodista kaatunut jääkäri Unto-Pekka Juhani Matikainen, suomalaisten ensimmäinen ja onneksi ainoa kuolonuhri kaikkiaan toistakymmentä vuotta kestäneessä operaatiossa.

Vuoden lopulla Yleisradio järjesti YK-sotilaille sota-ajan tyyliin aseveli-illan, jossa joukkoja viihdyttivät mm. laulaja Ragni Malmsten, hanuristi Kalevi Nyqvist, näyttelijä Liana-Kaarina sekä pataljoonan omat voimat. Toimittaja Kaarle Nordenstreng raportoi ohjelmassa "vihreäksi linjaksi" kutsutulta rajavyöhykkeeltä, jossa ainoat pamaukset kuuluvat enää puhjenneista pyöränrenkaista.

Jaettu Kypros

jatkuu...

Olli Oravan evakkosodat.Lammasta öljykastikkeessa kuninkaan linnassa.

LAMMASTA ÖLJYKASTIKKEESSA KUNINKAANLINNASSA


Vuotta ennen Suezin kriisiä vuoden 1955 kesäkuussa odotteli kuninkaan audienssia amerikkalainen delegaatio.Riyadhin Islamiyahin savilinna oli valtava korttelin käsittävä kompleksi,missä Saudi Arabian kuningas Ibn Saud oli ottamassa vastaan ARAMCOn arabialaisamrikkalaisen äljy-yhtiön edustajia.Mukana delegaatiossa olivat ARAMCOn reidenssiedustaja Randell sekä CIAn asiamies Hubert preidentti Eisenhowerin valtuutettuina neuvottelemaan kuninkaan kanssa mahdollisesta painostuksesta Nasseria kohtaan Suezin kanavan kansallistamiskysymyksessä.Toisena neuvottelukysymyksenä oli Dhahranin amerikkalaisen lentotukikohdan vuokra-ajan jatkosopimuksesta.
Amerikkalaispari kutsuttiin loisteliaalle lounaalle linnansaliin,missä kuningas Abdulaziz Ibn Saud ja  kruununprinssi Faisal keskustelivat vieraiden kanssa aterian jälkeen.Paikalla oli kuningaskunnan hovin,puolustusvoimien ja viisaitten kerho.Itse ateriointi tapahtui syvässä hiljaisuudessa ja päättyi palvelijoiden tuomiin suitsukemaljoihin,joita tarjottiin kunkin juhla-aterioijan parran alle.
Kuningas päätti aterian käskyllä viedä suitsukkeet pois,mikä merkitsi tilaisuuden päättymistä.
Lammaspääaterian rippeet,syömättömät taatelikakut ja minttukahvikarahvit korjattiin pois pöydästä,jolloin linnan palveluskunta sekä piilossa asuva naisväki saisi osansa päivän tarjoilusta.
Kuningas oli alaisilleen erittäin myötämielinen.

Aterian jälkeen amerikkalaiset kutsuttiin marmorilattiaiseen ja rokokoo-kalustettuun kokoussaliin,missä kuningas Saud,prinssi Faisal sekä egyptiläissyntyinen neuvonantaja Najib istuivat vääräsäärisillä antiikkituoleilla.
Amerikkalainen delegaatio istutettiin salin ikkunan eteen antiikkisohvalle.
Beduiinipalvelija kävi kaatamassa amerikkalaisten pieniin kuppeihin hopeakarahvilla makeata ja vahvaa arabialaista kuminakahvia.
Najib johti keskustelua.
Kuninkaan neuvonantaja näytti pujoparrassaan 1001-yön tarinoiden viekkaalta velholta.
Suezin kansalllistamiskysymyksessä kuningas Najibin välityksellä vastasi kannattavansa Nasseria,koska kanava kuuluu Egyptille eikä briteille ja ranskalaisille..
Aramcon edustaja Randell yritti toista taivuttelukeinoa kuninkaan mioelen muuttamiseksi..
Hän kertoi kuninkaalle najibin välityksellä,että saksalaiset ovat keksineet täysin uuden energiamuodon,mika tulisi vallankumoukselliseti korjvaamaan öljyn tulevaisuudessa.
Tämä läpimurtoinen keksintö pistäisi arabit takaisin cadillaceista kamelien selkään.
CIAn asiamies Hubert näki kruununprinssi Faisalin ymmärtäneen väitteen,vaikkei ollut puhunut sanaakaan keskustelun aikana.
Hubert itsekin oli yllättynyt ARAMCOn öljy-yhtiön edustajan omalaatuisesta kommentista,mikä täysin oli ristiridassa fossiilituotteiden myyntipolitiikan kanssa.
Kuningas viittasi kädellään osoittamalla,että keskustelu oli päättynyt.

Amerikkalaiset ajettiin hotelliinsa.
Illalla miehille tuli soitto,että kuninkaallinen Cadillac oli odottamassa näitä hotellin edustalla.
Astuttuaan valkoiseen Cadillaciin,takapenkillä istui mustassa kultabrokaadisessa viitassa kruununprinssi Faisal.
Auto ajoi Riyadhista länteen Nejdin laaksossa sijaitsevaan wadiin,mitä ympäröi taatelipalmutarha.Kruununprinssi ohjasi amerikkalaiset yhden palmun alle.
Tämä aloitti keskustelun puhtaalla Etonin englannilla ja sanoi tietävänsä paljonkin Randellin mainitsemasta energiasta...atomienergiasta.
Kruununprinssi kertoi tutkineensa sitä monen alan ekspertin kanssa ja että kestäisi vielä vuosikymmen,kunnes atomienergiaa pyastyttäisiin valjastamaan. 
Prinssi ojensi Hubertille kirjeen vietäväksi presidentti Eisenhowerille.Keskustelu loppui lyhkäseen ja amerikkalaiset ajettiin takaisin hotelliinsa.

ARAMCOn privaatti-Convairissa,mikä oli lentämässä Riyadhista Jeddaan ja sieltä edelleen New Yorkiin,Hubert avasi kirjeen,mikä oli kirjoitettu arabiaksi.Arabiankielentaitoisena hän luki viestin,missä kuningas Ibn Saud oli närkästynyt eikä katsonut hyvällä amerikkalaisten kiritysmetodeja Suezin kysymyksessä energiapolitiikalla...etenkin atomienergialla.
Kuningas oli myös torjunut Dhahranin lentotukikohdan uudelleenvuokrauksen amerikkalaisille.

Tulisi kestämään kymmenisen vuotta,kunnes amerikkalaiset pistäisivät jalkansa Riyadhin hoviin.Silloin jenkit suostuisivat satsaamaan rahallisesti Dahahranin kansainvälisen lentokentän rakentamiseen.

Randell ja Hubert kolmen tunnin lennon jälkeen astuivat jeddan lentokentän  polttavan kuumalle asvalttitarmakille Punaisen meren kosteudessa.
ARAMCOn Jeddan edustudton musta Chevrolet odotti peltihangarin varjossa,missä huollettiin Saudi Arabian Airlinesin DC-3.konetta.Tummanpuhuvan Tihama-vuorijonon takaa Mekan suunnasta näkyi nousevan hiekkamyrsky.
Amerikkalaiset astuivat kiireessä autoon myrskyn alta.Chevrolet suuntasi kromimaskinsa Jeddan kaupunkiin ajamalla ohi Eevan,maailman äidin haudan ohi Mekan tielle.


Suomalaisen YK-tukikohdan päällikkö majuri Kittinen oli vakuutellut Port Saidin satamapäällikölle yhden muukalaislegioonalaisen pudonneen neutraalista kuljetusaluksesta egyptiläisten huolimattoman tulenavauksen takia.Toiseksi egyptiläisten tuli oli tappanut yhden suomalaisen radistikorpraalin.Asiasta tultaisiin lähettämään virallinen nootti Egyptin valtiolle.
Satamapäällikkö oli vaiennut paikalla myöntymällä  ottamaan heti yhteyttä Liberte-aluksen kapteeniin radioteitse.

Ennen kotiutumistaan vuoden 1959 kesäkuussa juuri ylennetty everstiluutnantti Kittinen oli kutsunut ylikersantti Oravan toimistoonsa.
Olli oli ihmetellyt kutsua,koska kotiutettavien bussi oli jo odottamassa paraatikentällä konen käyden.
Ilmoittautuessaan sininen verikauhakenttälakki päässään everstille,Kittinen käski ylikersantin lepoon.
Everstiluutnantti luki kädessään olevasta paperista,että ylikersantti Olli Orava tällä päivämäärällä on ylennetty YK-pataljoonan komentajan kenraalimajuri Martolan käskystä vääpeliksi ja toiseksi Ranskan muukalaislegionan komentaja kenraali Jacques DuBonnet on myöntänyt vääpelille Croix dela Guerren eli sotaristin urheudestaan pelastettuaan legioonalaiskopraali Alois Erwin Schulzin hukkumasta.
Onneksi olkoon,vääpeli Orava!
Oletteko musiikkimiehiä?
Eversti oli kysäissyt.
Tässä olisi YK-pataljoonan lahja vääpelille,Pariisin varpusen Edith Piafin single-levy Plaisir d'Amour.Tarvitsette varmaan taustamusiikkia uusissa lähestymisissä ja tunnusteluissa vastasukupuolen kanssa!?
Ja asiasta toiseen.
Se legioonalaiskorpraali oli kysynyt kotiosoitettanne.
Korpraali Schulzin sopimus legioonassa menee umpeen vuoden päästä ja haluasi käydä Suomessa..
Näkemiin vääpeli!
En sano hyvästi,koska uskon teidän vielä harkitsevan uudelleen värväytymistä.kotimaahan päästyänne..