maanantai 20. helmikuuta 2012

Suuri radioryöstö.Etsivätoimisto A-1.Suomikirja

Iberian Sud Aviation Caravelle 1973.
jatkoa karhukoplaan...

--Pelkäl kontantill me saatiin vuakrattuu se kaksmoottorinen Paiper Atsteekkikin Ruissalon kentält.(Piper Aztec)...
Rio selosti
--Raha se kummast saa monen lärvinkin kiine,kuten sen Paiperin pilotinkin...
--Ei me oltas päästy Turun lentoaseman tullii piremmäl niire raskairen pakaasien kans,jos oltas yritetty Finnairil Arlandaan ja siält SAS:sil Madridiin.
--Me istuttas paraikka tutkintovankeures jossa Kakolan kopis...
--Jammää uskon,ett pian me lennetäänki kuninkaallisest Iberian puikon ykkösluakas kauas etelääm päite.
--Mää orotan puhelinsoittoo,onks meirän yhteysmiäs Enrico Rodriguez löytäny niill Suamen markoil hyvän pesupaikan.
--Pian meillon taaloi fikas tai... oikkestaan James Cookin dollarimatkashekkivihkoi..Banco Central de Espanjan Sevillan tililt vaihrettun ja loput liksoist menee meirän tilill Barbadossil toisel pankktilill...
--Enricon pyytämä viis rossaa välityspalkkion on napanöyhtää kunne kultakorut ja timankit ovas viäl tyrkyl myynttiin...
--Enricoll on yks marokkolaine ostaja kiikarisas jasse on ilmottannu,et suamalane kulta kyllon vain 14-karaattist,mutt romukultan ja sulatettun niist saa aikamoisen potin..
--Arapit kun myyvä kultasukeillas vain 18-21:n karaatin kulttaa eik alemppaa..
--Ja niist arvokivist kyll saa siavosen potin pääll..
--Ett pojat...otetaas taas paukku lyhkäsen murhheen pääll!!

--Joo pojat...mää nostan klasin Sevillan pankkiireill,vaik mää luulin,ett täällon niit enemmäskin "Sen Villan" partureit,,niit prostei!
Tinto laukoi kaataessaan kirkasta Smirnoffia lasiinsa.

--Meilt tais kyl unohtuu yks pikkane asja!
Rio lisäsi.
--Siält yhrest talletuslokerosta löytys Urkist otetui valokuvii yhren pualnakun mimmin kansa karhuntaljall..
..Me voiras myyrä ne kovast hinnast Hymyl,Jallul taik jollekki ruattalaisel sensaatiolehrell...
--Mää uskosin,ett hurrit miälelläs antas julki jottan revanssiks Suamel,kun hävisivät viimeks mairen välisiss yleisurheilukisois..

Degasin ballerinasketsi
hiilellä
--Ja..mitäs me tehrään niill pallerinan kuvill,jokka näyttävän olevan sotattu jollan hiilell?
Tinto uteli.
--Ai...ne pulpettitehttaan johtajan Monntaakin piirrokset?
Rio kysäisi kaataessaan lasinpohjat kurkkuunsa imiessään sitruunanpalaa silmät vesissä:
--Perkal kunnon hapant,et ihan veret tulee silmiin!
--Jaa ne Monntaakin hiilisketsit..?!
--Mää ole lukenu uteliaisuurest tairekirjoi Kakolas ja mää uskon,ett niire piirrosten alareunas on kirjotettu vähän suttasest Degasin nimi...
--Degas oli viimevuassaran lopull ja tämän vuassaran aluss kuulusa ranskalainen impressionisti,joka piirs eneimmäksen pastellifäreilll..ja joskus öljylläkin..
--Jos jonkun Pablo Picasson harosilmäsist kuvatuksist maksetaan miljoonii taaloi,nii ei ne Degasin sketsit jää pal jälkkeen hintas pualest..
--Jassää Tinto meinasis heittää ne kuvat roskikseen jonain kakaroire riipustuksin?!

Etivätoimisto A-1
-------------------------------------
Yksityisetsivä Arska Laaksonen oli lössähtänyt kesäkuun kuumuudesta ruuvituolilleen työpöytänsä ääreen.Omakotitalon työhuoneen ikkuna retkotti ammollaan,nikotiinin ja pölyn harmaanuttamien ikkunaverhojen roikkuessa alaskäsin kuin torikauppiaan säänhaalistamat telttamarkiisit.
Ei tuulenvirettäkään.
Arska tuuletteli kasvojaan vispatessaan kädessään suurennettua mustavalkokuvaa viuhkana.
Hän oli vuoden alussa päässyt eläkkeelle ja muistona siitä hänen viuhkakädessään kiilteli nimismiehen antama lahjakultaeterna.
Eläkkeelle menosta huolimatta nimismies Kallio oli pyytänyt häneltä apua HOP:in pankkiryöstön selvittämiseen,koska uusi ja Arskan tilalle nimitetty nuorempi rikosetsivä Lundelin ei ollut päässyt tutkimuksissa pidemmälle kuin sormenjälkipenslauksiin ja kuvien ottoon rikospaikalta sekä hajatietoihin mahdollisista ryöstäjistä.
Työpöydällä oli hajallaan erilaisia raportteja ja mustavalkokuvia pankkiryöstöpaikalta.
Tutkimuksissa Arska oli päätynyt yhteen epäiltyyn,rautakaupan ja pankkitalon talonmieheen Rauno Aspiin,joka ei ollut ilmoittautunut töihin ryöstön jälkeisellä viikolla.
Miehestä ei oltu kuultu mitään.
Rautakaupan Fordson-pakettiauto oli löytynyt Ruissalon lentokentältä erään hangarin takaa.
Löydöstä Turun rikospoliisi oli soittanut.
Arska oli päätynyt siihen,että ryöstäjiä oli mahdollisesti ollut kaksi henkilöä,koska kassaholvin eteen oltiin jätetty asetyleenipolttovehkeet ja kaksi kaksi paria asetyleeni-ja happipulloja,joiden kuljettaminen maanalaisesta tunnelista olisi ollut liian raskasta yhdelle miehelle.Rikospaikalle oli myös jätetty raskas AEG-kulmahiontakone,minkä kahvassa oli Perusyhtymän tarra.
Kaasuhitsausregulaattorissakin oli samanlainen liimatarra.
Pankkiholvin oven edessä ammotti 50 x 50-senttimetrin kokoinen aukko,mistä linoleumin ja lattialankkujen palasia oltiin pinottu sivuun kasaan nätisti,ikäänkuin merkkinä siististä rakennusalan ammattityöstä.
Holvin lattian tuuman paksuinen panssarilaatta oli leikattu asetyleenipillillä ammattimaisesti ja jopa siistitty terävistä piikeistä kulmahiomakoneella sileäksi.

 Polttoleikkausta
Arska oli kutsunut rikospaikalle kaupungin eläkkeellä olevan rakennusmestari Rannikon,joka oli vuosisadan alkuvuosikymmeniltä itse suunnitellut ja rakentanut asuin- ja liiketaloja.
Nyt puretun ja v.1928 valmistuneen KOP:in pankkitalon vastaavana mestarina Rannikko myös tiesi,miten pankkiholvit oltiin valettu panssarilevylattioineen.
HOP:in pankkitalo taas oli rakennettu 1890-luvulla liike-ja asuintaloksi ja vasta 30-luvun vaihteessa pääkadun puoleinen siipi oltiin remontoitu pankkikäyttöön,jolloin holvin alle oltiin asennettu tuuman paksuinen teräslaatta.
Murtotyön jäljistä Rannikko oli sanonut:
--Mää olen satarosenttisest varma,ett asjall on olnu oikken ammattimiäs..niin nätist on toi reik permannol tehty polttopilleill,ett siin on tarvinnu olla oikke luokan suorittanu levyseppä taikk kaarihitsari..!
Rannikko tutkiessaan lähemmin asetyleenivehkeitä ja kulmahiontakonetta oli sanonut  etsivälle:
--Jos te ettivä välittäis käyrä tos toispualjokke KOP:in työmaal,.nii siält sais varmuure onks joku pöhliny noi vehkke kaluvajast,kun niiss näkky ihan selväst Perusyhtymän nimilaput!
--Kaupunkis ei ol muuta Perusyhtymän pohjatyäurakkaa..
--Muill paikallisill työmaill on vaan piänemppii ämpäriurakoittijoit..
Rannikko oli mennyt Arskan kanssa pihalle ja punatiiliseen varastorakennukseen tutkimaan tunnelitöitä.
Varaston puoleisesta tunneliaukosta oli löytynyt autonasentajan pikkupyöräinen kelkka ja hitsarin pitkävartinen hanskapari.
Kelkalla konnat olivat ilmeisesti raijanneet polttovehkeet pankin puolelle.
Pihaa tutkiessaan Rannikko oli todennut,että pihaan oli tullut notkelma tunnelin päälle rautakaupan kuorma-auton reitille pankkisiiven ja varastopytinkin väliseen kujaan.
--Jos ne konnat olsis kaivanee tunnelin pualmeetterii ylemmäs,niin eress olsis olnu sekä hirsipeti ja kivisokkeli..
--Osasivat kaivaa niiren ali,muuten olsis tulnu seinä eteen!
Arska tiirasi taskulampulla mustaan tunneliaukkoon,jo sieltä löytyisi muita todistekappaleitta näkemättä muuta kuin kiiluvia rotansilmiä.

1959 Morris Mini Minor
Arska oli hypännyt punaiseen, melkein 10 vuotta vanhaan Morris Miniinsä ja avannut kummatkin liukuikkunat saadakseen tuulenvirettä hikoilevaan nahkaansa..
Manuntupien omakotialueelta oli runsaan kilometrin matka sillankulman pankkityömaalle.
Ajon aikana etsivän hionnut otsa ja märkä kaula olvat kuivuneet Arskan lukitessa auton ovea Asemakadun päässä,minkä kulmassa haisi Farmoksen saippuatehdas.
Kävellessään KOP:in pankkityömaan porttia kohti hän kuuli paalutuskoneen jyskytystä.
Katsahtaessaan alas työmaamonttuun  timpurit olivat laudoittamassa vanhan merenpohjan plinisavessa anturakotteroita,Åkermanin paalukoneen jyskyttäessä betonipaaluja maan sisään kovalla paukkeella.
Työmaakopin ovesta astui avopäinen isokokoinen mestari paidanhihat käärittynä ylös karvaisille käsivarsille.
Kättään ojentamalla vastaava mestari asteli Arskaa kohti tervehtimään:
--No tervetulloo tänne meijän työmaalle..ehtivä!
--Minuva haakutaan Hakkaraesen Puavoksi!
--Uotte kat piässeet tutustummaan oikeen pankin pohojatöihin kunnolla niinkun okulaarisesti!?
Arska pyyhkäisi hikistä kättään terleenihousun pohkeeseen ennen kuin tarjosi sitä mestarin valtavaan kouraan,mihin hänen kämmenensä hävisi kuin työmaan penkkaa kaapivan laahakauhan hampaisiin.
Saatuaan kämmenensä irti mestarin kovasta puristusotteesta Arska havaitsi parinmetrisen miehen otsassa punertavan viisisenttisen arven,missä näkyi mustia tikinjälkiä.
Osa harmaata ohimotukkaa oli ajettu valkeaksi kentäksi punaisten kasvojen syrjässä.
Arskan tuijottaessa arpea,mestari lausahti:
--Ettekai vuan ehtivä uattele,että uon ollunna tappelussa?!
--Ee tokkiinsa...vuan laavantae-ehttoolla ilitavaluja valavoessaenj kahtelin töetä tualta penkalta parin paukun lämmittämänä,kun olj maesti iskennä piälleen..
--Luiskahin liukkaalta penkalta ja pyörähin alas tuonne kuopan pohojalle,mihin meijän timpurit oli pykänneet noeta valukottaraesija..
--Olj onni,etten mätkähtännä suoraan noijen kakskymmentäviismillisten pystytartuntakankijen piälle,mitkä olsj seivästänneet minut piikeillään sellaseksi varraslampaaksi..
--Jos olisin ollunna kissa,niin olisin tullunna alas nelinkontin..eikä meillä työmualla uo kunniin yks kissa,mikä juoksoo iestakesin tuolla Potain-kraanan puomissa...
--Se on se pyörillä liikkuva kelekka,minkä vaijerin piästä niätte tuolla montun pohojalla kuavettavan jassikasta betonija anturakotteroon..hehhehehh..
--Olj onni onnettomuuvessa taej sitä juopon tuuriva!
--Poljklinikalta tikkaaksen jäläkeen suunnistin nakupirssillä Kaapunninhotelliin jatkoelle...

KOP oikealla n.v.1965 ennen purkamista.
Samoin purettiin Kauppa OY:n kulmarakennus

KOP:in liike-ja ravintolarakennus nykyään.

Kättään hieroskellessaan Arska kysäisi mestarilta:
--Josme siirryttäs noist juama-asjoist oikke niihin kaasuvehkeiren ja rälläkän katoamissiin,mistä me puhelimes jo keskustelttiin,niin kell teirän tyämaan ammattimiähist ol taitto käyttää niit?
Mestari mietti hetken otsa-arven tikinjäljet rypyssä ja vastasi:
--Meillä suattaa olla ainakin yksi eholla,jota haakutaan Riioksi elj Oksasen Reijoksi.
--Riio ossoo kaasuvehlejien ja rälläkän käätön ja yks toinenniin,jota kututaan Tinoksi elj Nikkasen Timoksi.
--Ne ovat sellanen velejesparj,mitä ee ies raatakangella erota..hehheh..en tarkoeta tällä niitä hurreja...hehhehh..
--Ovat aena yhessä kunniin identtiset kaksoset..
--Riio on meijän yks raatamies elj kangenviäntäjä ja Tinto apurinnaan..
--Se Riio olj oekeen metsarj tuossa vanahan pankin pohojalaatan raatakannen palottelussa polttopilleillä ja eekä se Tintokaan mikkään huono ollunna polttopilleissä,kun vaen saej jaloviinoo pohojalle..
--Sillä ihan taeto ja näkö parantu silimissä napsujen mukkaan..
--En minnee jutuillan tarkota,että työmualla aena juopoteltesj,mutta kuka nyt pystyy kaekkien ruavaitten miesten perässä juoksemaan ja kollaamaan työmaakoppiin,että kellä sitä jallupullo olis piilossa salakun- taej repunläpän alla...
--Valitettavasti molemmat kaverukset ovat kaonneet johonkin mualiman taruille eikä niijen kaveritkaan tiijä niijen menemisistä ja tulemisista mittään.
--Viikon palakattiin niiltä olj jiänynnä hakematta tyämuakonttorista..
--Ette kaet työ ehtivä meinoo,että tämä velejesparj olisj ollunna osallisena siinä HOP:in pankin murrossa?

Arska vastasi takaisin :
--Emmää voi kerttoo paljookaan kun tutkimukset ovak kesken,mut tää lisätiato panee mun päävärkin panemaa nää herrat epäilyksen alasiks... ja jopa pankin alustas juoksevat rottakkin...
--Ett kiitos vaan mestar tiaroist ja näkemiin!

Avatessaan Mininsä ovea Arska pysähtyi tuumimaan jotain.
Hän katseli kadunviereen pysäköityä kahta uutta Fordin D-sarjan kuorma-autoa,jonka kummankin paljaan rungon päälle oli sidottu  liinoilla isohko puulaatikko.Arska vanhana automiehenä ja autokomppaniassa sodassa palvelleena tiesi Englannin Ford Sussexien saapuneen pataljoonaan ilman lavoja ja pakkilaatikot selässä ,kunnes ne toimitettiin lavantekijälle.
Puulaatikoissa seisoi stenslattuna:
Ford Motor Company
Dagenham
Essex
Great Britain

1970 Ford D-Series lorry (British)
--Ei perkala!
Arska huudahti.
--Se Tinto ol Automyynnis töiss autopeltiseppän..jassen muijall on liiviliike ihan toss tyämaat vastapäät!
Arska lähti siltä paikalta harppomaan kadun yli liiviliikettä kohti.
Avattuaan liikkeen oven etsivä joutui häveliäästi katselemaan kattoon yhden maalaisemännän koetellessa isoja  vaaleanpunaisia kureliivejä kukkamekkonsa rinnuksille.
Tiskin takaa kiersi ampiaisvyötäröinen ja mustapompaduurihiuksinen nainen,jonka kasvot vahvan meikkikerroksen alta kielivät kovasta elämästä.
Naisen räikeänpunaisita suupielistä meni syvät juonteet leualle kuin vatsastapuhujan marionetilla.
--Mitäs herrall olis miäless?
Nainen kysäisi Arskalta kokeneen asiakaspalvelijan maireudella.
Arska, katsellessaan hyllyille ja telineille näytteille pantuja liivejä ,joidenka kupit vaihtelivat isoista pyöreistä
muhveista teräväpäisiin suppiloihin, vastasi vainosti:
--Emmä vois sanoo,mitä mull olis miäles tällast muhvikokoelmaa kattelles,mut oikkestaan mää tulin kyselemään Timo Niskasest eli Tintost..rouva..?
--Niskanen..Soile!
Rouva napsautti
--Jaa..mää olen rikosettivä Arska evp,mutt palvelen epävirallisest viäl poliisilaitost yhress pankkiryästöasjass..
--Oliskos teitill sattumalt tiatoo miähenne olinpaikast?

Voitaskos me mennä ton takahuaneesse juttelemma!
Rouva Niskanen kuiskasi käheällä tupakanpolttajan äänellä,viittaamalla oviaukkoon takaseinällä.
Rouva pyysi Arskaa istumaan puiselle pinnatuolille istuuduttuaan lasisen työpöydän ääreen.
Pöydän lasikannen läpi Arska näki,miten rouva pisti muodokkaan säärensä toisen päälle,vilauttamalla härnäävästi mustia alushousujaan ja tarjosi tälle askista Menthol Meil-savuketta.
Arska veti nailonpaitansa rintataskusta tarjousta torjuen Life-askin.
Kummankin puhallellessa savuja toisistaan poispäin rouva aloitti:
--Mää ennoo nähny Timoo eli Tintoo sitkun viime maaliskuus..
--Se tul vippaamaan mult snelmannii rahapulasas ja mää sanosin sill,ettse miinustettaan pesänselvittämisess,kummeill on erojuttu päälläs..
--Se ain kulkke sellase Oksasen kans,jota kututaan Riioks.. kun siamilaisek kaksoset.
--Mää olen monenmonituisen kerran sanonu sill,ett onkse joku hintti,kunnei naine kelppaa.
--Mää jopa kehotin sitä menemää naimissiin sen Riios kans sillon,kun Suames nuijitaan sellane laki lävitte,jollon äijäs saa panna karvassii ja känsässii nimettömiis kultkihlat..
Meirän avioero tulee voimaan syyskuus.
--Sen ryyppämise takii ja moniin lupauksiin kyllästyneen mää panin eron vireill.
--Sillon viimeks se ol sanonu snellu kourasas,ett sill kuulema alkkaa uus elämä nollast ja sitä olttiin pyyretty johin kommandiittiyhtiöön kolmanneks partneriks..niinkus äänettömäks osakkaaks.
--Se sanos viäl,etsen ammattitaito olsis niinkus hänen paras investointi..
--Hitsarin se kehus kutovas kaasul taik sähköl kiine melkken minklaisen raurankappaleen mellarauran ja rosterin välilt melkken yhthyvin kun Riio.
--Niil kuulema olsis olnu tiaros keikkahommii Espanjas ja jossan Filippiineil ast jottain romulaivojen purkui.
--Emmää sitä sen enemppää tentannu,mut helkkarin hyvä hitsari se oli ,vaik aviomiähen se ol täysin eresvastuuton ja selkäruaroton..
--Kaik mikä fikkaan tul,niin meni kurkust ales,ikkänkus olsis laskenu ilmast pilsnerii kapakan kaljahanast...

Arska riipusteli kuunnellessaan muistilehtiöönsä sanat Ruissalo,Espanja ja Filippiinit,piirtämällä nuolia niiden väliin ja perään kysymysmerkin.
Filippiinien alle hän oli merkannut sanat Armi ja Gil,koskei tietänyt maasta muuta kuin Miss Universumin ja Gil Hilarion häät vuonna 1953..

--Oletteks te koskaan käyny niill Keihäsmatkoil Espanjas:
Arska kysäisi rouvalta.
Rouva Niskanen,joka hermostuneesti raapi etusormen kynnestä toisen etusormen terävällä lakkakynnellä punaista cutexia,vastasi:
--Erellistalven me Tinin kanss käyttiin Mallorcall,kusse oli pääsny Perniön alkoholiparantolast ja oli olnu neljä kuukaut vesiselvän.
--Mää pistin sill matkan sellaset ihmeparantumisest.
--Mut Mallorcal se viikon peräst ratkes ryyppämmä,kun viina siäl ol palhalvemppaa kun vesi.
--Mää yritin pistää sitä katkasuunki sen keikan peräst,mutse ei kestäny sellast tremoloo ja housuihin paskantamist vatta kural,ettse kävi Alkost hakemas loivennust..
Eli niisse meitin huushollis taas piiri piän pyäris..
--Te ettivä mainitsitte siit pankkiryästöst?
--Meinaatekkos,ett meirän Tini olis...?

--Emmää teirän eksmiästänne vois ihan poiskaa laskee..
Arska vastasi kiittäessään rouvaa selostuksesta.
Arskan poistuessa liiviliikkeestä rouva Nikkanen oli raapinut jokaisesta punakynnestä lakat lasipöydälle.



jatkuu..

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Suuri radioryöstö.Karhukopla.Suomikirja

 Karhukoplan Marbella-villa
Karhukopla
Marbella,Espanja.Juhannusaatto 1970
----------------------------------------------------
Kolme punanahkaista miestä lepäili Marbellan yhden valkorapatun bungalowin uima-altaan äärellä lepotuoleissa.
Miehet nostelivat vodkaspraittilaseja toisilleen "på bottniska viken ja heikunkeikun"-skoolauksin ja katselivat mustien aurinkolasien takaa altaassa rypeviä senjoritakeijuja.
Kolmikko kutsui toisiaan nimillä Sorbus,Rio ja Tinto.
Sorbus oli oikealta nimeltään Rauno Asp,naimaton ja rautakaupan talonmies.Ei rikosrekisteriä.
Rio taas oli Reijo Oksanen,naimaton,KOP:in pankkityömaan raudoittaja,joka oli viettänyt kaksi vuotta Turun Kakolassa shekkiväärennöksistä.
Hän oli koulutukseltaan luokkahitsari.
Tinto tai myös Tiniksi haukuttu taas tunnettiin kotona Timo Nikkaseksi.
Hän oli saanut potkut Automyynnin asentajana ryyppäämisen takia.
Viimeinen työpaikka Tintolla alias Tinillä oli KOP:in pankkityömaalla sekatyömiehenä .
Hän asui asumuserossa vaimostaan,joka omisti liivikaupan aivan KOP:in työmaan vastapuolella Asemakadulla.
Sorbus oli yksinsoolaaja,mutta Rio ja Tinto erottamattomina kavereina kävivät yhdessä kaljalla,työnhaussa ja naisilla.

--No..otetas taas yhret,ettei pääs selkkimään!
Tinto huusi lepotuolista,miesten jälleen nostellessa paukkulaseja huulille.
--Seuraava paukku otetaan kotikaupunkin leveeperseisten poliisien kunniaks!
Tinto hihkaisi perään.
--Kyssä nys siin kehus,kussull ol melkke paskat housus siel Hopin pankin katol korsteeni juures kyttämäs!
Rio huomautti ilkeästi vierestä,kiepauttamalla kätensä muodokkaan espanjattaren vyötärön ympäri.
Tyttö suuteli Rion punaista otsaa ja juoksi altaalle kikattaen muchos garzioita pesetasetelitukku kädessään.
--Tuliks sul siäl katol Klupimiähen neonvalosavui silmiin,kussää viäläkin noin karsastat kun kiarosilmäne teurastaja?
Rio lisäsi.
--Olekssää kuulnu siit osuusteurastamon kiarosilmäsest possupatolokist,kussil ei ykskään apupoik pysyny päiväkään enemppä töiss pitämäss kattokoukust roikkuvast sianruhost kiine?
--Apupojak kun ain kysäsivät silt,ett lyöksse sill kirveell sian kahttii siit kohtta,mihin se kattoo.
--Yks silmä kattos nokanjuureen ja toine apupoikkaan päite..
--Teurastaja ols sanonu..ett JUU...!

Spanish bikini beauty
--Sää et tainnut kässätä siäl korsteeni juures,ett siin kassaholvin lattian paksun rautalaatan polttamises meni perkalan pitkä aika!
Rio jatkoi.
--Eisse olnu mittään haperon autoplootun polttamist,mihi sää oles tottunu Automyynni korjjamoll!
--Sitkun me raijattiin ne asetyyli-happihitsausvehkkeet ja raskkaan rälläkän kans piuhoines tunnelist siit permannon reiäst holviin,niin sit vast alkos saatanan kova homma sen panssaroven polttamises,et saattiin syteemilukko irti..
--Siin meni parisen  tunttii ja kahret kaasupulloparit..
--Jassää parkusis katol korsteenin savust,kun me olttiin tukehtumas asetyleenin savuun!
Rio lisäsi sytyttämällä kultaronsonilla John Player's-tupakan.
--Olsse muuten onni,ett meill oli ne Amerikan armeijan ylijäämävaraston rariopuhelimet käytöss..
--Eik poliiseilkka ol muit rariovehkkeit kun mustamaijoiss...

Hitsari
Juhart 2009
Sorbuskin yhtyi keskusteluun:
--Kylmää arvostan teitin kahren ammattiataitto,kun te kummakkin ole seuranneet KOPin tyämaall vanhan pankkitalon purkaust,miss Åkermannin kaivinkoneen kauha ei tehnyt kun murui pohjalaattaan...
--Se tais näyttää sellaselt kun olsis kuanavasarall hakannu panssarilaiva Ilmarisen kylkkeen..
--Tynamiitill piti hoittaa loput,ett pääs kassaholvin rautlaatal,mikä ol pari tuumaa paksu ja polttopillil pir leikata panssarlevy palasiks..
--Kylssää Riio hitsarinammatiss ossaas hoittaa ja Tinto samall vartijomiähen siäll korsteeni juures,vaikk meirän vahrin pir pittää jallupulloo kaulas all melkke joka viires minuutti...
--Mut suakkaa poja mulkin jottan kunnijaa!!
--Eisse mun osa siin urakas niin helppoo olnu..
--Ensteks mää joutusin kopsaamaan meirän rautkaupan pihavaraston oven abloylukon liikkeen avainkoneell.
--Se tiilipytinki  on olnu vuassaran aikkan muuten kauppalan juappoputkanakin markkinoiren aikkan ja siit ol vain viiren meetterin matka HOPin pankin sokkelikivel ja kassaholvill.
--Pankin hälytyssysteemin mää tiesin tarkalleen talon talkkarina,kummää usean kerran olin käyny korjaamas konttorin sähköjohtoi ja vaihtamaan propui taulus..
--Sillon lauantaakiehtton ennen meirän keikkaa mää kävin napsauttamas sivuleikkureill hälytysjohron irtipoikki.
--Ol muuten onni,ettei johtaja Kallio olnu jääny ylitöihi  sen hemasevan sihteeris kanssa muhimaan toimistos nahkasoffall!
--Se ol muuten monen kuukauren homma mull kaivaa siit varastopytinkin lankkulattijan alt sitä tunnelii pankin sokkelin alle..
--Mää oppisin sen tunnelinkaivaustekniikan siit jenkkivilmist Suuri pako,miss Steve McQueen ajos viissataapiikkisel Trumpal sakui pakkoon...
--Ne pakoyrityst suunnittelevat vankit kantoiva housunpunteisas kaiken hiakan paraatikentän pihal ja sirottelivas sen tasasest päiväkävelyl ettei ykskään saku hiffannu...
--Mää käytin osan hiakast katukäytävän sannottamisse liukkail kevättalvi-ilmoil,ettei kaupunkin mummot valittais kaatumisist ja murtuneist nilkoist sekä ranneluist..
--Loput sannat ja mullat sekä plinisavenkappalat mää ajon säkeis rautkaupan Fordson-pakull Vuahensaarentiän päähä jättömaaplaanil,ett kaupunki sais enemmä neliömeeetterei kasvatekses merell päite..
--Emmää mikkä mainari olnu tairoiltan,mut hissust kaivellen mää sain tunnelin poratuks,vaikk mää rikkosin hakul yhren valurautasen viemärputken,ett paskvesi ol täyttää koko tunnelröörin.
--Mää haisin paskalt melkke viikon,vaikk olin kuurannu nahkan saunas joka ehttoo!!

Fordson-pakettiauto
Juhart 2009
--Pask reissu,mut tulssekin tehtyy...niisse Linnakin ol kirjottanu Tuntemattomas!
Rio huudahti loppukaneetiksi,kaataessaan Sorbukselle lisää vodkaa lasiin.
Sorbus jatkoi kertomustaan yläkroppaansa ravistellen, maisteltuaan kitkerää vodkaa,missä ei ollut enää tippaakaan spraittia jäljellä:
--Tää sun votkas maistuu kuules pussihousun lämpimält koskenkorvalt,Riio!
--Me kyl tairettiin pelätä hiukka vähän,kussää tyyräsis sitä rautkaupan pakettiautoo sin Ruissalon kentäl päite keskell Turkkuu sillon sunnuntaakiehttoopäiväll..
--Sää ajos Puutorilt ales kaupunkinteatterin viärest Aninkaisten kattuu linja-autoasemall päite melkken sivuliiraukses liukkaal mukulakivikarull,kun torin kyljes seisos poliisimaija parkis...
--Jossää muistas viiskytluvu loppupualel,ett samass mäjes mirän sillose kauppalan kuulusin konna Hultjo jäi verekseltäs kiine varastetull Austin-pakull...
--Se ol yäll murtautunu Wikluntin tavarataloon ja lastannu autos täytee kallei kankaspaalei..
--Sen paku ol pysähtynny ylämäkkee just siin kaupunkinteatterin eress josttan vijast.
--Poliisit olivat sattumalt tulnu paikal maijallas ja kysyny,jos herra tarttee appuu.
--Hultjo ol pask jäykkän vain nyäkänny ratiss.
--Kun poliisipartijo ol lykänny pakuu takkaakäsin ylös mäkken,nii sen takaove ol auennu ja kankaspaali pyärinee mukulakivill ales linja-autoasemall päite..
--Sillo taas uuremman kerran Hultjo ol päässy uuremman kerran Kakolaan sälehoittoon!

--Niisse Hultjo on maannu hauras jo kymmenen vuatt.
Sorbus lisäsi.
--Meirä kuulusa Ettivä-Arksa pan sill nippelin ottaan Kiikalas vuaren kyyskyt kesäll..ja mullon sellane aaninki,ett se Arska vois hyvinki ruvet selvittämmä HOPin ryästöäkin,vaikk se ol jääny eläkkeel viime vuan..
--Se pittää omaa yksityisettivätoimistoos kotonas ja käy nuuskimas ja kuvaamas teleskooppikamerallas maksust kaupunkin rikkaire syrjähypyi..
--Se löys sen pöksytehttaan housutukun kuskinkin Lonttoost,joka ol sen kanslisti Suamisen salane poikystävä siin kavallusjutus.
--Suamisen frouv löytys kualleen yhrest lontoolaisest asunnost ja sen kuskin pani Kotlantin Jaarti syytteesse tapost...

Suuri Pankkiryöstö 1963 ja tyhjä
Royal Mailin postivaunu.
--Sää Sorbus sit ain epäiles,etteiks rikos kannat?
Rio pani väliin.
--Luikssää siit suurest junaryästöst Enklanniss vuan 1963?
--Eisse Kotlanti Jaarti saanu yhtän jeppee siint ryästöst kiine eik liksojakaan käsisäs,kun koko porukka hajos kuin piaru Saharaan johkiin Espanjaan ja Etelä-Amerikkaan..
--Eikä me muuten kauan maata tääll Marpellaskaan,vaik kuink makais pääll niinkus rahallisest.
--Me häivytään johkiin kauko-Aasiaan,missei ol minkkälaist karkotussopimust mairen välil Suamen kanssa.--
--Mullon kiikaris Filippiinit ja eteläinen Mindanaon saari,miss mun yks tuttu britti Brian Todd alias Shanhgai, jonk mää olen tavannu kerran Turuus ostamass diiselikonet paattisas,on paraikka sukellusporukkas kans nostamas Kiinan merest enämp kulttaa,mitä te ole koskka kuvitellu nupissanne olevas Suamen Pankin holveis kultaharkkoin...

jatkuu..




perjantai 17. helmikuuta 2012

Suuri radioryöstö.Etsivä Arska.Suomikirja.

Salora 212-matkaradio 1956


Viljon radiokamarissa yhtenä sunnuntaina maaliskuussa 1969
------------------------------------------------------------------------------------------------
--Tuuppas Viljo jo syömään sielt kammaristas niire rariovehkeittes äärest!
--Sää ole olnu korvak kiine nois luureissas koko aamun...kalasoppas jäähtyy..vai annaks mää sen meirän kollill!?
Rouva Kovalainen huusi keittiöstä pojalleen pannessaan esiliinansa roikkumaan ovenviereiseen koukkuun mustuneiden patalappujen viereen.
--Mää lähren täst kaupunkil haukkamaan raitist ilmaa kunnon niin fiini kevätilma ulkkon...
--Sun soppas on sähköliärel kattilas!.

Viljo kuuli ulko-oven sulkeutuvan ovipumpun vetämällä napsauksella kalibroidessaan radioamatöörin lyhytaaltovahvistimestaan paraikaa Radio Luxemburgia kuulokkeet korvillaan.
Hän tiesi,ettei Radio Luxemburg lähettänyt musiikkia sieltä minimaasta,vaan keskeltä Lontoota.
Hän oli jo kerinnyt aamuneljästä ottamaan yhteyttä moneen amatööriin 50 megahertsin frekvenssillä maapallon toiselta puolelta,kuten yhteen brisbanelaiseen Rodneyhyn New South Walesissa Australiassa ja toiseen Chrisiin Manilan Paterosin kaupunginosassa Filippiineillä.
Hänen työpöytänsä takainen seinätapetti oli täynnä nastoilla kiinnitettyjä radioamatöörien asemakortteja maailmalta.
                                     1964 Bob Dylan.Times are Achanging

Viljo halusi rentoutua hiukan musiikin kuuntelulla aluksi Voice of American asemalta Frankfurt am Mainista,missä Bob Dylan santapaperisella äänellä lauloi "Times are a-changing"-kappaletta.
Hän väänsi kanavanvalitsinta oikealle amerikkalaisen protestilaulajan hävittyä eetteriin,kun aalloilta alkoi kuulua Luxemburgista Johnny Cashin Holsom Prisonista saaneella viiinabaritonillaan melkein puolilausuttuna amerikkalaisten rahtareiden mielibiisi "Walk the Line".
--Tää se on mun mielimusaa,kun Johnny tulkkaa melkken syrämes juurest rekkakuskie raskaast tosielämäst,kuten Kaisan baarin pitkänlinjan kuski päivänpannu nokkas all vihriän nortin karventama äänell kerran lausus...
--Kerran mää istusin Kaisass aamukaffell,kun yks rahtari ol nukahtanu yöajost väsähtäneen pöyrän ääreen,kun tarjoilija ol tulnu kysymään tämän joka-aamust tilaust,ett...Päivänpannu?
--Rahtar ol heränny säpsähtäen ja vastannu:
--Ei...kun koko yän ajanu!

Viljo oli 36-vuotias ja vaalealaineinen ja jerryleelewisotsakiharainen poikamies,joka asui äitinsä Saaran,parturikampaamon omistajan kanssa omakotitalossa lounaissuomalaisen rantakaupungin Sepänkadulla "toispualjokke" lähellä ammattikoulua.
Oikeastaan,jos häntä tutkisi lähemmin,voisi havaita tämän olemuksesta hivenen piirteitä amerikkalaisesta saarnamiehestä Billy Grahamistäkin.
Näin oli hänen äitinsä sanonut,käytyään kerran Helsingissä kuuntelemassa paikallisen kähertäjäliiton osaston kanssa  saarnamiehen julistusta Messuhallissa.
Parturinaiset olivat paluumatkalla bussissa keskustelleet saarnamiehen julistuksesta ja sitä oliko Billyllä aidot vaaleat laineet päässään vaiko permanentti,mikä oli silloin suurta huutoa minivoguena miesasiakkaiden keskuudessa.
Viljollakin oli tapanaan ryhtyä julistamaan saarnamiehen lailla aina juurta jaksaen kaikista asioista ja asian vierestä,vaikkei ollut hajullakaan koko jutuista.
Se oli kai kiinni geeneissä.
Viljon jo kauan sitten kuollut isä oli ollut pastorina adventtikirkossa.
Billy Graham
Cashiä kuunnellessaan Viljo kruksasi vuoden 1969 Esson "pane tiikeriä tankkiin"-seinäkalenteriin mustalla tushikynällä sunnuntain kohdalle ison ristin.
Yhtäkkiä hänen kuulokkeistaan häipyi Cashin kähinä johonkin eetteriin ja tilalle alkoi rätisemään suomenkielistä keskustelua.
--Mitäs saakurin polemiikkii tää on?
Viljo päästi suustaan kuin kirouksena.
--Onks mun taajuuret menne täysin sekasin jonkun eruskunnan valtiovarain valijokunnan butjettineuvottelujen saunaillan kanss?
Aalloilta yksi miesääni rätisi:
Kuules Riio..tää paikka on ihan täynnäs savuu ja jos joku naapureist hälyttää palokunnan tai poliisin,niin meirän on parast pakata kamppeet ja lähtte livohkaan..!
Toinen miesääni vastasi säristen:
--Kuules Sorbus...essää kyl liikahra siält piipunjuurest mihkäs..me ollaan melkken jo kaapin sisäss..!
Viljo katsahti samalla rippilahja-Leijona-rannekelloaan,mikä näytti kello 9.10 aamulla,pikkukirkon kellojen alettua soittamaan pyhää.
Lähettimestä kuului taas Riion vastaus:
--Rahna kais on sun pääjumalas,muttei meikämannen...ja mää en kauaa orota,kummää kiippeen alas tikatrappui ja painun mutkast tiät näkymättömiin!

Viljo säpsähti pahemman kerran tajutessaan,että kuulokkeissa oli menossa jonkinlainen ryöstö..ehkä jopa oikea pankkiryöstö.
Hän heitti kuulokkeet pöydälle ryntäämällä keittiön seinäpuhelimelle vääntämään poliisin hätänumeroa.
Päivystyksestä vastasi nuoremman konstaapeli Lundelinin haukotteleva ääni,joka Viljon hätäisestä kertomuksesta vastasi vitsaillen:
--Onkssul muute rarioamatöörilupa..ja ett tiäräksää,ett Rario-Luksemburkin kuuntelu vois olla yht rankastava teko kute merirosvorario-Noortinkin...?
Lundelin oli tottunut moniin kylähullujen soittoihin lupaamalla kuitenkin,että lähettäisi yhden passipoliisin paikalle Viljon selitettyä,että radiosignaali oli niin selvä,että rosvokopla voisi puuhata lähellä jossain parin kilometrin säteellä..
Odotettuaan puolisen tuntia konstaapeli Lundelin soitti ja kysyi oliko Viljolla magnetofonia.
Viljo kertoi omistavansa Tandbergin edellisvuonna ostamansa pystykelamankkarin,jolloin Lundelin vastasi,että nimismies oli käskenyt nauhoittamaan lähetystä varmuudeksi,ettei kyseessä ollut Harry Lime ja se kolmas mies...

Tandbergin stereopysty-
kelamagnetofoni
Viljo pani mankkarin päälle nauhoittamaan radiokeskustelua ,jäämällä odottelemaan poliisivoimia.
Puolen tunnin päästä ovikello soi ja sisään astui virnuileva nuorempi konstaapeli Jalava.
Viljo ohjasi poliisin lähetinpöydän ääreen antamalla kuulokkeet tämän korville.
Jalava kaivoi sivutaskustaan lehtiön ja kuulakynän muistiinpanoja varten alkamalla räppäilemään Elviksen "biibappalula--shiis-mai-beibi"-biisiä,mikä soi Luxemburgista väliin.
Sitten konstaapeli havahtui kysäisten Viljolta:
--Kuunteleks sää poliisirariota?
--Sellane on rankastava teko!
--Mää ihan selväst kuulin jonkun Riion kysyvän Sorbust!..ett ne ajaa suoraan Ruissalon kentäl!
--Kuules Viljo..ne vois olla Turun poliisei jollan partiokeikal..
--Suuremmis kaupunkeis poliisit käyttävä tollassii koodinimii poliisirarioss!
--Olekssää kuulnu aikkonas televisost,kun Roterik Kroovoorti (Broderick Crawford) Haivei Patroliss (Highway Patrol) puhus amerikaks,ett..."Hiör Donalt..iis theör Dack..risiiving..tseising van car-näbber..Routser..ouver änd aut!?(Here Donald..is there Duck..receiving..chasing one car-nabber...Roger..Over and Out?).

Broderick Crawford
Konstaapeli Jalava antoi kuulokkeet Viljolle sanomalla kuulleensa tarpeeksi ja kehoittamalla pysymään laillisilla taajuuksilla,muuten heilahtaa häkki..
Konstaapeli poistui talosta hyräilemällä Elviksen Jailhouse Rockia.

Viljo palasi radiolaitteensa ääreen myrtyneenä .
Ovikello soi.
Ovella seisoi kuuluisa poliisikamarin rikosetsivä Arska,kaljulakinen ja pyylevä nuuskija,joka lyllersi Viljon ohi sisään kysymällä:
--Missun rariovehkkees ovat?
--Mull ilmotettiin,etsää kuunteles luvatta poliisirariota...ja mää kuulin josttan rarioaaltomurrostakin...
--Ekkai sää oles vaan lukenu liikkaa Jerry Kottoneit ja muit dekkareit?
--Joskus vilkas mielikuvitus..mää meinaan sun vanttasiaas enkä sitä "mieli-kun-vitus"-asjaa,mitä poikmieähill on ain miälesäss...hehheehh...voisis saara koko etelä-Suamen poliisivoimat varppailles ja tutkittaess se toristettais vaan paskaseks pilaks..
--Sull voisis käyrä kuten siin yhress sarus sill pojal,joka huus susihukkaa,vaikk maisemas ei olnu näkyny sutta maal eikä halmeill..
--Vääräst ilmotuksest vois saara sälehoitoo Kakolas ja lusimises jälkkeen kukkaan ei enää uskois sun puheitas...
--Mut mää tällasen ikusest eppäilevän Tuamaana annan sulle mahrollisuure toristaa mun väitteen vääräks,jossää antaisisis mun kuunnella niit sun kelamagnetofoonil äänitetyi rosvokoplan keskusteluit.

Etsivä Aska istui pyhäiltapäivän neljään asti  kelanauhurin ääressä Koffin alumiinituhkakupin täytyttyä kukkuralleen pikkupartnerin ruskeafiltterisistä tumpeista.
Radiolähetinkin oli vaiennut Luxemburgin kohdalla,antamalla vain kummallista staattista sähkötystä.minkä päälle jokin neuvostoliittolainen vahva radioasema lähetti propagandamolotustaan.
Arskan mielestä koko ryöstöjuttu voisi olla jonkun porukan suuri huuli,mutta silti hän halusi pitää hoksottimensa avoinna,jos jotain uutta tietoa pulpahtaisi pinnalle.
Etsivä oli hyvästelemässä Viljoa,joka oli jo nukahtanut laverisängyn päiväpeitolle sikiöasentoon maiskutellen suutaan kuin tuttinsa tiputtanut kehtolapsi.
Arska hiipi varovaisesti talon pääovesta ulos.

Maanantaiaamuna Viljon äiti oli tullut kotiin kuuden kieppeillä haiskahtaen vanhalta viinalta, korvan taakse pikaisesti ruiskutellulta kolinalta sekä tunkkaiselta tupakalta.
Saara oli tapansa mukaan päätynyt pelaamaan pokeria yhden naisparturikolleegansa kanssa ja yhdessä menneet istumaan iltaa valomerkkiin saakka Kaupunginhotelliin.
63-vuotias Saara näytti blondatussa May West-peruukissaan 50-vuotiaalta iloiselta leskeltä.
Viljo oli herännyt aamuviideltä käymällä viruttamassa kasvojaan vessan lavuaarissa kylmällä vedellä ja vetäissyt ulko-oven postiluukusta maanantaiaamun paikallislehden.
Veijo hätkähti vilkaistuaan maanantain lehden etusivun otsikkoa,että sillankulman HOP:n (Helsingin Osakepankki) oltiin ryöstetty keskellä kirkasta pyhäpäivää 500.000 markkaa kassaholvista ja tyhjennetty kaikki talletuslokerot,joiden arvoa ei voida julkaista pankkisalaisuuden takia.
Pankinjohtaja Kallio oli ilmoittanut ryöstöstä poliisille sunnuntai-iltana,käytyään hakemassa konttorista tärkeitä asiapapereita.

HOP:in kulma v.1957.
Risteys häytti aivan samalta v 1969,
vaikka autot olivat muuttuneet.
Juhart 2010
Kuuluisuuden kirous
-----------------------------------------
Sen maanantaipäivän aamun Veijo tuli muistamaan pitkään ehkä ristiriitaisenakin.
Hänestä oli tullut yhtäkkiä pikkukaupungin kuuluisuus,vaikka poliisikamarilta ei annettu mitään kehuja hänen radionkuuntelustaan.
Poliisilaitoksella peiteltiin julkisuudesta tietoja poliisien vastahakoisista ja "vain niinkuin pilan vuoksi"- tarkastuskäynneistä Kovalaisten huushollissa yhden radiohullun luona.
Sepänkadun omakotitalon pihaan oli ajanut ensiksi haalistuneen harmaa 49-mallinen Mercury,josta oli astunut ulos popliinitakkinen ja borsapäinen paikallissanomalehden toimittaja Tähtinen.
Tähtinen yleensä kävi aamuisin nuuskimassa poliisiaseman päivystyksestä tietoja rikoksista tai pidätyksistä.
Päivystävän vanhemman konstaapeli Kaljusen poistuttua kahvihuoneesen täyttämään kahvista piintyneen likaista mukiaan,Tähtinen oli kääntänyt tiskiltä päiväkirjaa ja hoksannut viennin sunnuntai-illalle klo 9.47,missä johtaja Kallio oli ilmoittanut pankkiryöstöstä.
Siirrettyään etusormeaan sivulta ylemmäs hän havaitsi konstaapeli Lundelinin viennin sunnuntaiaamupäivälle Sepänkadulla asuvan Veijo Kovalaisen soitosta klo 9.17 radioaalloilta.kuullusta pankkimurrosta.
--Bingo!
Tähtinen oli huudahtanut,konstaapeli Kaljusen tullessa tulikuuma kahvimuki kädessä ja sormiinsa puhallellen takaisin tiskille.
--Mikä perkalan bingo?
Kaljunen kysäisi Tähtiseltä.
--Ei sun fikkarahoillas pal bingoo pelata,kus kaikil sunkaltasil rentuil toimittajil menee liksat kurkust ales Rikalan vintis!
--Ajoiksää kammaril omal autollas..vai seisook se viäl hotellin eres parkis Asemakarull?
--Henkes haissee raikkaalt koskenkorvalt ja tervaleijonalt!
--Painus siit urkkimast tai mää pistän sunt päiväselliin huilaamaan!
--Sun henkest kuplii romillei kun meikäläisen vichypullost poreet aamujanos!
Tähtinen oli ollut menevinään poliisilaitoksen rappuun,mutta nähtyään Kaljusen keskustelevan parin nuoremman konstaapelin kanssa,hän livahti tiskin ohi koputtamaan etsivä-Arskan ovelle.
Arska oli puoliväkisin kertonut kassakaappimurrosta,mutta sanonut olevansa jäävi kertomaam muuta,koska tutkimukset olivat vielä kesken.

Sepänkadun pihalla oli tungosta.
Turun Sanomien harmaansininen Opel Rekord-pakettiauto seisoi Tähtisen Mercuryn vieressä ja portista tunki Helsingin Sanomien musta Volvo Amazon sisään.
Kadunvieressä seisoi tipunkeltainen Plymouth Valiant,minkä etuoveen oli teipattu punapohjainen Iltasanomien tarra.
Leutona maaliskuisena aamuna Saara oli kattanut puutarhan pöydälle kahvit ja Lydmanin konditoriasta ostamansa leivokset.
Salamavalot räpsivät sokeuttavasti,että sankarin silmäkalvoilla vilisteli vaakasuorassa kymmeniä punaisia pilkkuja toimittajien Sony-kasettinauhurien valkoisella pöytäliinalla nauhoittaessa Viljon jo käheä-äänistä selostusta sunnuntain tapahtumista..
Toimittajien halvat Sony-kasetinauhurit kattoivat melkein puolet katetun pöydän serviisistä.

Tiistaiaamuna Viljo luki lehdestä aamulehden otsikon:
"HOP:IN PANKKIMURTO.
RADIOAMATÖÖRI PALJASTI MURRON...
Poliisi piti rikosilmoitusta ennenaikaisena aprillipilana..."

Kaupungissa toimivan radioamatöörikerhon puheenjohtaja Kaarlo Huotarikin oli käynyt maanantai-iltapäivällä antamassa sankarille epävirallisen kultaisen amatöörikerhon kaulusnapin,minkä keskeltä vinosti alapäin iski punainen salama.
Salamakuva oli kopio saksalaisten sota-aikaisten radiomiesten eli Funk'ien (Kipinöiden) hihamerkistä .
Napin Huotari oli itse suunnitellut sen palveltuaan Ukrainan aroilla 1942-43 Ukrainan aroilla Viking-pataljoonassa sähköttäjänä.
Huotari vieraillessaan Viljon luona oli pukeutunut poksattuihin ratsastussaappaisiin ja prässättyihin pussihousuihin.
Kaarlo oli ylistyspuheessaan kutsunut Viljoa Meisterfunk'iksi.


UKK
Juhart 2009
Kaiken ylistyksen ja kuuluisuuden vielä huumatessa päätä,Viljo sai iltakuudelta yllätysvieraan,etsivä-Arskan,joka karautti punaisella Morris Minillään Sepänkadun omakotitalon pihalle.
Etsivä ojensi rapuilla Viljolle virallisen kirjeen presidentin kansliasta.
Kirjeessä määrättiin herra Viljo Kovalaista täydelliseen vaitioloon pankkiryöstöstä valtiosalaisuuksien paljastumisten uhalla.Lisäksi hänet määrättiin luovuttamaan nauhoitetut magnetofoninauhat presidentin kanslialle.
Viljo oli kysäissyt täysin ymmällä,mitä ne valtionsalaisuudet sitten mahtoivat olla.
Arska oli vastannut:
--Mullei ole valtuuksii mennä mihkäs detaljeihin,mutt ei ne ryästetyt rahat ainaskas ole valtiosalisuuksii.
--Jos mää niinkus niinkus markinaalikommenttin kerron vain meirän kahren kesken,niin yhress vöhnityss talletuslokeross oli julkisuurell herkkii valokuvii presidentist yhrest kainuulaisest kelokämpäst alastoman mimmin kanss karhuntaljall...
--Kuvat saattus kuulumaan sill meirän vasenkätisell toimittaja Tähtisell,joka Urkin vihamiähenä säilytti niit  pankin talletuslokeross pahan päivän varall niinkus pikakontanttin ja vähän niinkus revanssiks..
--Ett piräs turpas rullal äläkä hiisku sanaakaan meirän keskustelust,muuten sun lyhkänen kuulusuutes muuttuu ikuseks kiroukseks.
--Niis nauhois oli pätkii rosmojen keskusteluist ja höröttelyist niist fotoist eik ne varmaankas jelppais Urkkii tulevis pressanvaaleis...

Arskan istuuduttua Miniinsä Viljo kulki etsivän perässä auton ovelle sanomaan:
--Ja mää kun pelästysin siit,et mää olin kertonu lehristöl,miten meirän paikallinen poliisikammari mokas koko pankkimurtojutun uskomat mun ilmotukseen ja siit,ett yks passipoliisi ja yks rikosettivä istusivas mun kämpäs tuntitolkul kuuntelemas rariot ja niit nauhoi ..
--Samaan aikkan kussää istusis persseelläs kuuntelemas niit nauhoi,niin rosvokopla lastas kasseihis kassakaapist rahoi ja kulttaa,timangei ja jalokivii talletuslokeroist...
--Nyssää kerros,ett residentinlinnas pelätään skantaalii.kun UKK halailee jossan mustavalkokuvas alastont Suamineitoo...
--Eisse ol mikkään valtijonsalaisuus,ett Urkki tykkää nuarist naisist!
--Sen Sylvikin on jo ennenaikkasest kutistunu ja vanhentunu miähes pitkäst juaksuajast samallaiseks kun kunnalliskorin mummot...
--Urkin miältymyksist naisten perään tiätävät yhthyvin Enontekijän lappalaiset kun Hankoniemen sillinkalastajakkin..eik Urkki ol ainoo pressa tääll maailmas,joll maisttuu viaras pissaliha...
--Amerikas Kennedykin juaks Marilynin peräss,vaikk sen oma muija ol yht nätti kun Ava Gardner,vaik sen oman muijan silmät harottivakki vähän kauemppan toisistas....

JFK ja Marilyn.
Juhart 2005.
Arska istui Mininsä ratin ääressä kuuntelemassa vaiteliaana Viljon tunteenpurkausta ja vastasi lopulta puolivaisusti:
--Nossää kyl niinkus kuvannollisest pillasit kaffes tyykil,kun paljastit meitin mokan..
--Poliisit ei ollu kovin hyvilläs sun jutuist lehriss ja rarioss..ja niillon kuules pitkä elefantin muisti...
--Mää niinkus rikosettivän en ota mittään kantaa koka asjaan,kosk poliisityäs ain tehrään virhearviointtei..
--Mää ole niinkus immuuni lehristön suurenteluist..
--Varotukseks sull mää voisin vihjata,ettes erehtyis viikonloppusin kaupunkinhotelliin tai muihin kaupungin juottopaikkoihi paukuil..
--Siell moni nuaremp konstaapeli irrottelee vappavuarollas..vois niinkus tulla jottan tönimist..munkin pualest..
--Ett...kuulemiin nyten Viljo ja tämä poik lähtee paskall..jos mää niinkus lainaisin kreivi Creutzin sanoja Yleisrarion iltauutisista..

Viikon päästä koko pankkiryöstö oli unohtunut sanomalehtien ja aikakauslehtien palstoilta.
Kaupungissa alettiin jopa ilkkua Viljoa "Maanantaipäivän radiojulkkikseksi".
Työpaikalla televisiotehtaan pakkaamossa hän sai kuulla ilkeitä kommentteja sekä kuiskailuja.
Poliisilaitoksen kahvihuoneesta oltiin alettu levittämään vastapropagandaa.
Moni poliisin vaimo työskenteli televisionauhatyöläisenä tehdassalin kokoonpanonauhalla.

jatkuu..











tiistai 14. helmikuuta 2012

Ketunleipä.Vapaa Irlanti ja Newyorkilainen taksirenki. Pohjoisirlantilaisen John Foxin tarina.

Passport of Irish Free  State

1912 Carson allekirjoittaa protestanttien juhlallisen liiton.

Pohjois-Irlannin historiaa
--------------------------------
Pohjois-Irlanti oltiin liitetty Iso-Britanniaan vuonna 1920,jolloin Home Rule Bill oli jakanut Irlannin kahteen osaan eli Etelään ja Ulsteriin eri hallintoalueiksi ja omin parlamentein.
Ulster oli alkujaan enemmistöltään protestanttinen,kunnes skottilaiset ja englantilaiset katoliset uskonveljet- ja sisaret muuttivat alueelle 1800-luvulla.
Samoin Etelä-Irlannista katolisia oli muuttamassa Ulsteriin.
Katoliset kannattivat kansallismielisinä irlantilaisen pohjoiskolkan itsenäistymistä,jota taas protestantit vastustivat.
V.1912 protestanttinen vähemmistö Sir Edward Carsonin johdolla vastusti aseellisesti kolmatta Home Rule Billiä,Irlannin melkein ajautuessa sisällisodan partaalle,kunnes onneksi  I Maailmansota katkaisi nahistelun.
Vuoden 1920 Billin protestantit hyväksyivät,katolisten vastustettua ja v.1921 perustettiin Vapaa Irlantilainen Valtio (Free Irish State) eteläosaan.
Pohjoiskalotti liitettiin Yhdistyneiseen Kuningaskuntaan.
V.1920 lailla pohjoista hallittiin vuoteen 1972 asti,protestanttien hoitaessa lainsäädännön sekä hallinnon että talouden.
Katoliset puolestaan seisoivat ulkona kaikista hallintoelimistä.
V.1968 katoliset aloittivat mielenosoituksensa,mitkä johtivat brittiarmeijan puuttumiseen Ulsterin mellakoihin.
Konflikti ei ollut vielä vuoden 1986 aikana jäähtynyt,vaikka vuoden 1985 anglo-irlantilaisen sopimuksen mukaan Irlannin parlamentilla oli neuvonantoäänietu Pohjois-Irlannin kysymyksissä.
Katoliset eivät pitäneet sitä riittävänä IRA:n eli Irish Republican Armyn napsiessa ja listiessä protestantteja ja päinvastoin.


Fordson-traktorin jäähdytin
.John Sr. päätti muuttaa Yhdysvaltoihin v.1937 jäätyään työttömäksi Londonderryn Fordsonin traktoritehtaalta lakkoilun ja lakkoon kiihoittamisen takia.
Hän oli jo alusta asti taistellut kiihkeänä katolisena sekä sosialistina tehtaan brittijohtoa vastaan BMIW:n eli British Motor Industry Workers-ammattiliiton Londonderryn solussa.
Siitä huolimatta,että hän oli aina ollut Henry Fordin suuri ihailija ns. Self-Made-Mani'nä ja teollisuupohatta Andrew Carnegya Rags-To-Riches-miehenä.
Hän taisteli sitkeästi tehtaan työturvallisuuden laiminlyöntejä sekä kuusipäiväistä työviikkoa vastaan.
Henry Fordin Dearbornin tehtaalla julistamaa "5 dollaria päivässä"-palkkalinjaa brittiläinen Fordsonin johto ei seurannut,koska Ford of England oli päättänyt pystyttää tehtaat Corkiin ja Londonderryyn juuri halvan työvoiman takia.

 Henry Ford-A Genuine Farmboy
Juhart 2004
V.1932 Fordin Birminghamin tehtaat lopetettiin ja uudet Dagenhamin tehtaat Essexissä Lontoon ja Thames-joen kyljessä avattiin,jolloin käskyt ja direktiivit Londonderryynkin lensivät kuin maapallon toiselta puoliskolta.

V.1901 syntynyt John Sr. oli kerinnyt osallistumaan v.1926 Brittien saaria kattavaan yleislakkoonkin,milloin useat työntekijäsektorit olivat liittoutuneet protestiin Londonderryn Fordsonin työväki mukaanluettuna.
Fordsonin Londonderryn ja Corkin tehtaat oltiin perustettu v.1916.

1941 Harry Bennet Fordin lakossa



Amerikkalainen työväki ei ollut vielä 1920-luvulla ollut liittoutunut,jolloin Fordin tehtailla Henryllä oli vielä vapaat kädet hollata purnareita yhtiön turvapäällikön Harry Bennetin ja hänen gangsteriotteisen karhukoplan käsissä. Työläismellakat 30-luvun puolessa välissä nujerrettiin Fordin tehtaan porteilla verisesti palkkakoplin,nuijin ja patukoin.
Vain 4.5 miljoonaa työläistä Amerikassa v.1926 kuului ammattiliittoihin eli noin 22%:a oikeutetuista liittyjistä.
John Sr. oli liittynyt  jo vuoden 1916 pääsisäismellakoiden aikana salaiseen Sinn Fein-järjestöön,minkä päämiehenä oli Eamon deValera.
1918 deValera,roomalaiskatolisen kirkon lipunkantajana valittiin Irlannin tasavallan päämieheksi.

Vuoden 1937 työläismellakat ja Pohjois-Irlannin liittäminen Britannian kuninkaan kruunun yhdeksi vihreäksi jadekiveksi sai Johnin vahvasti päättämään muuttamisesta Yhdysvaltoihin.
Londonderryn Fordsonin tehtailla oltiin otettu mallia Fordin Dearbornin  tehtaan työläismellakoista,missä UAAW:hen (United American Automobile Workers) liittyneet työntekijät päätivät mennä istumalakkoon Fordin ja GM:n tehtailla.
Flintissä ,Michiganissa GM:n Fisher Body-koritehtaassakin istuttiin.
Londonderryn Fordsonin tehtaan johto oli värvännyt protestanttihuligaaneja kapuloimaan istumalakkolaiset maahan poliisien avulla.
Johnin  nimi lakkolaisjohtajana tuli tehtaan johdon pöydälle poliisilaitoksen kuulustelupäiväkirjasta.
John oli päässyt verissä päin ja vapaana miehenä pidätyssellistä seuraavana aamuna,samoin kuin Fordsonin tehtailta..




1936 Checker cab


Taksirenki
---------------------------------
New Yorkiin John Sr. saapui vuoden 1937 lokakuussa ja häntä oli vastassa Hudson-joen Manhattanin  laivarannasta kaukainen serkku ja entinen Londonderryn Fordsonin tehtaan asentaja Liam O'Neil,joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin jo v.1935..
Liam vei Johnin Manhattanin East Siden asuntoonsa,missä tuore emigrantti vietti  ensimmäisen Amerikan yönsä.
Seuraavana päivänä he lehti-ilmoituksesta löysivät Johnille huoneen Mrs.Elliotin rähjäisestä vuokratalosta lähellä 3. Avenueta 37. kadulla.
18 taalaa viikossa maksavassa huoneessa oli luksuksena yksi lavuaari ja kylmävesikraana,kiikkuva pöytä ja ruostunut putkisänky.
Vuokralaisen piti panna lantteja sähkö- ja -kaasumittareihin tavan takaa pystyäkseen näkemään muut yövieraat,kuten hiiret, täit ja lutikat sekä estääkseen jäätymisen ohuen viltin alla.
Mrs. Elliot näyttäessään kaikkien vuokralaisten käyttöön tarkoitettua käytävävessaa repäisi vessapaperipinkan seinäkoukusta,käskemällä Johnin ostaa omansa ja sanomalla perään:
--18 taalaa viikosta etukäteen!
--Tämä talo ei ole mikään hyväntekeväisyyslaitos..Mr.Fox!

1942 Desoto Waters Yellow Cab



1936 Cunard Linen Hudson-joen terminaali

Norkoiltuaan Hudson-joen laivalaitureilla aamuisin päiväpalkkaisten ahtaajien työnjakopaikalla muutaman kuukauden ja onnistuttuaan jopa lähes joka työpäivä saamaan duunin joko rahtilaivojen lastiruumissa tai tukkureiden varastoissa,John alkoi katselemaan pysyvämpää ja fyysisesti vähemmän rasittavaa työpaikkaa.
Liam oli kertonut hänelle,että heillä Yellow Cabillä olisi rasvarin paikka avoinna.
Liamin suosituksesta hän sai talleilta pestin.
Belfastilainen asentaja Kevin O'Connor oli heittänyt ensimmäisen työpäivän aamuna Johnille varsiharjan käteen ja naureskellen  letkauttanut,että rasvarin työnkuvaan kuuluu rasvausmontun ja tallin lattian lakaisu,ennen kuin tämä laskeutuu rasvaprässi kädessä alas virkaansa taksien alustojen kymmenien rasvanippojen voiteluun.
Yellow Cabillä kaikki taksit olivat Desotoja.
Päivittäinen rasvaus oli käsille rasittavaa hommaa ja jotenkin henkisesti turruttavaa katsellessaan taksien mahakaluja päivästä toiseen.
John oli näyttänyt kyllä ajotaitoansa tallissa ajamalla takseja montulle ja montulta "Car Barn'iin" eli seisonta-alueelle.
Jokaisen taksin piti päivisin seistä lainmukaisesti parisen tuntia tuurien välissä huilaamassa.

Johnille tulikin mahdollisuus taksirengiksi,kun eräs puertoricolainen kuljettaja Carlos Fernandez tuli liikuntakyvyttömäksi kolarissa 5. Avenuen ja 42.kadun kulmauksessa jarruttoman bussin ajettua Desoton perään.
Carlosista tuli pyörätuolimies,Johnin jäädessä ihmettelemään,miten jalaton mies pystyisi syöttämään kymmenlapsisen perheensä,kun presidentti Rooseveltin New Deal eli Uusi Diili ei ollut tuonut pula-aikana edes kunnon lihaa pöytään. Monet kehaisivatkin presidentin talousuudistusta Raw Dealiksi eli raa'aksi Diiliksi,koskei lihakaupan tiskiltä näkynyt possunkyljyksissä kuin luita.
Carlos sai onneksi TWU:n (Taxi Workers Union) eläkekassasta mukavan lumppusumman korvaukseksi ja muutti kotisaarelleen banaaniviljelijäksi.

1940 Plymouth Yellow Cab



John kävi autokoulun ABC-Driving Schoolissa viiden korttelin päässä Mrs.Elliotin vuokrakasarmista..
Kortin hän sai 121. poliisipiirin kamarilta.
John joutui kävelemään autokouluun mustien, puertoricolaisten ja muiden latinojen,italialaisten ja juutalaisten korttelien läpi,missä punanaamaisen ja katolisen irkun henkiriepua ei katsottu edes 25 centin arvoiseksi.
New Yorkin kovaotteiset ja korruptoidut poliisit olivat enemmistöltään irlantilaisia,joita yleisesti vihattiin Harlemissa.
Mustien ja muiden etnisten ryhmien vallatessa 1920-luvulla Harlemin 50 korttelia,valkoinen väestö pakeni Brooklyniin ja Queensiin Long Islandille.
Jalkakäytävillä hänen tiensä tukittiin porukalla ja häneltä vaadittiin tullirahaa ja hänen irlantilaisen ärrää rullaavaa murrettaan säälittiin pahana puhevikana.
V.1935 Harlemissa oli syttynyt suuri mellakka yhden mustan pojan kuolemasta poliisin luodista.
Ampuminen myöhemmin pantiin oikeudessa todistajan väärän valan syyksi.Satojen tuhottujen liikkeiden omistajien piti rakentaa puotinsa uudelleen omasta taskustaan ilman mitään korvauksia.

Harlem Gangs-elokuva.

John ajokortin saamisen lisäksi joutui Hack Bureau of the Police Department of New York'in ankaraan testiin (New Yorkin poliisilaitoksen taksinkuljettajakonttori).Hack-sana oli tullut Lontoon Hackneystä,missä  pidettiin vuosisadan alussa Hansom Cabien eli hevostaksien ja myöhemmin bensiinimoottoristen taksien talleja.
Hack yksinkertaisesti merkitsi taksisuharia.
Kokelaalta vaadittiin ajotaidon lisäksi notarisoitua dokumenttia hyvästä luonteesta, rikkeettömästä ja rikosrekisterittömästä taustasta.
Taksitallilla hänelle annettiin käteen ns. Fare Card eli taksakortti,missä painettuna ja paksulla teksillä kehoitettiin varovaisuuteen.
Kuhunkin taksakorttiin piti täyttää lähtöpaikka ja -aika ,päätepaikka ja mittarin mukainen ansaittu taksa kustakin ajosta.
Taksikuljettaja ansaitsi potista 40%:a ja talli 60%:a.
Myöhästymisestä talleille lähettäjä voi mielivaltaisesti käskeä renkiä tulemaan takaisin ylihuomenna.
Itseaiheuttamista kolareista samoin sai lähtöpassit.

Iltaisin päivätuurin päätteeksi John meni yhdessä Liamin,Kevinin ja Dear Johnin,brooklyniläisen sivutoimisen stand-up-koomikon kanssa Whitehall Streetin irkkupubiin tuopillisille Guinnesin Stoutia..
Dear John oli sukujaan dublinilaisia O'Hallorane'ja.
Dear John kertoi hakeneensa ennen taksirengin pestiä montakin työpaikkaa.
Muunmuassa Blue Crossin vakuutusyhtiöstä hän oli hakenut vakuutusmyyjän pallia,mistä jopa harjoitteluaikana maksettaisiin palkkaa.
Hakijajonossa hänen edessään oli seissyt Espanjan vapaussodassa haavoittunut bronxilainen,jonka suu puhui omituisessa virneessä oikealla poskella.Tiskille päästessään bronxilaiselta kysäistiin,mitä hyvää hän voisi tehdä Blue Crossille kyvyillään.
Mies oli vastannut poskestaan,että hän haluaisi auttaa kaikkia maan vammaisia.
Työhönottovirkailija oli hetkessä vastannut,että Red Cross sijaitsee kylläkin kadun vastapuolella .
--Next please!!

Dear John oli käynyt high schoolin läpi,mutta varattomana ei pystynyt kustantamaan jatkokoulutustaan....hyvä että perheelle riitti rahaa ruokaan silloin 30-luvun pula-ajan alussa.
Kolpakkonsa takaa Dear John kertoi,että stand-up-koomikkonakin kapakoiden lavoilla vitsit olivat vähissä kännisen yleisön buuatessa miestä alas jo siitä,ettei hänellä ollut päällään edes kunnon pukua kuin vanha kyynärpäistä kulunut samettitakki ja polvipussiset flanellihousut.
Yleisö oli käskenyt häntä menemään Pelastusarmeijan majaan hankkimaan itselleen ehjän esiintymisasun ja kravatin sekä ajamaan sinimustan parransängen..ja sitten yrittämään uudelleen.
Dear John palasi lavalle köyhäinapupuvussaan ja leuka ajettuna Burma Shavella.



FDR--presidentin potretti
Anna Eleanor Roosevelt

Hän muististaan laukoi pula-aikaan liittyviä Rooseveltin ajan New Deal-vitsejään:
"Eleanor  Roosevelt oli miehensä presidentinvaalikampanjan aikana v.1933 vieraillut eräässä appalachilaisessa  hillbilly-syrjäkylässä.
Eleanor oli kysäissyt pieneltä syrjässä seisovalta pikkutytöltä,miksi tämä yksin seisoo kadulla ja eikös olisi parempi mennä kotiin tähän aikaan syömään.
Tyttö vastasi:
--En voi,koska tänään on siskoni vuoro syödä,madame. "

"Chicagolainen passipoliisi yritti herätellä kadulla koisivaa pummia.
--No noustaanpas siitä nyt ja lähdetään kävelemään..kaveri! 
Mies ei herännyt edes ravistuksista huolimatta,jolloin poliisi totesi miehen kuolleen.
--Jo viides kuollut pultsari tällä viikolla!

--"Jos Mister Roosevelt tulisi vakuuttuneeksi,että kannibalismi auttaisi tätä äänien kalastamisessa,niin hänen pitäisi alkaa lihottamaan yhtä lähetyssaarnaajaa Valkoisen Talon  takapihan barbeque-kutsuilla  ensi keskiviikkona!"

--"Sanon yhden asian Uudesta Diilistä:
-- Paksulompsainen pula-ajan keinottelija on enemmän huolissaan kuin lompakoton pummi.
--Mr. Roosevelt on kauhean yksinkertaisesti puhuva mies.
--Muistattekos sen radiotakkailtapuheen,kun presidentti puhui pankeista pitkillä adjektiiveilla ja substantiiveilla..eikä edes seonnut sanoissaan?!
--Hän oppi kuulijoiden palautuksesta,että maa tarvitsee pelastusta eikä pelkkiä puheita.
--Hän ensimmäisenä harvardilaisena ryhtyikin tiputtamaan muutaman tavun kerrallaan sanoakseen jotain!
--Minuun verrattuna Mr. Roosevelt on nyt täysin lukutaidoton!

FDR fireside chat in Washington D.C.
Dear John oli saanut sinä iltana vakinaisen iltatyön samaisesta pubista....

Lisänä John Foxin Checker-diili:



1926 Chicago Checker cab


Foxin Checker-diili ja bonus-Ford
---------------------------------------------------------

Vuosi 1951 oli ollut hyvä Foxeille Johnin tultua ylennetyksi v.1947 Checker Cab Companyn korjaamopäälliköksi.
Enää ei tarvinnut istua ratin takana seisomassa talviviimoissa rautatieasemien edessä taksitolpalla.
Uudet A2-Checkerit olivat tilavia,mutta lämmityslaitteiltaan tehottomia.Asiasta taksifirman johtaja Foden oli jopa kertonut Morris Markinille Checker-tehtaan perustajalle,mutta alihankkijoilta ei löytynyt tehokkaampia laitteita muuten kuin lisähintaan ja Markinin piti taloudellisista syistä kieltäytyä hankinnoista.
Foden oli myös sukulainen Markinille naituaan tehtailijan tyttären.

Morris Markin oli venäläisiä emigrantteja ja tullut kuuluisaksi I maailmansodan jaloissa Yhdysvaltojen armeijan univormujen ja housujen valmistajana ennen kuin pystytti taksiautotehtaansa.
Checker Cab Company oli jo 20-luvun lopulla laajentunut maanlaajuiseksi taksiyritykseksi ostettuaan Yellow Cab Companyn Mr.Hertziltä,jonka nimi myöhemmin näkyi kuuluisan autovuokraamokonsernin kylteissä.
Fuusioitumista ennen taksifirmat ja niiden olivat verisesti taistelleet tolpilla ja julkisilla paikoilla.
Oli nimellisesti sattuman satoa,että v.1925 kaksi Checker Cabin kuljettajaa Chicagossa Mr. Philip Fox ja Mr.Morris päätyivät syyttöminä vankilaan yhden Yellow Cab-kuljettajan murhasta. Todellista tekijää oltiin suojeltu ammattiliiton,poliisin ja Yellow Cabin puolelta. 

Väärät todistajalausunnot,poliisien veriset kuulustelukeinot tunnustuksen saamiseksi ja oikeuslaitoksen korruptio veivät syyttömät kahdeksi vuodeksi vankilaan,kunnes eräs asianomaisten palkkaama asianajaja sai Foxin ja Morrisin ulos vankilasta todistusaineiston puutteesta ja pohjaamalla syytettyjen asemaa perustuslakiin.Vangittujen edellisenä puolustusasianajajana oli ollut kuuluisa Chicagon mafian juristi,jolla oli hyvin vähän kiinnostusta kahden taksirengin kohtalosta.
Mr. Philip Fox sattui myös olemaan chicagolaisia juutalaisia.


1939 Checker A Landaulet Cab

Vuonna 1951 Chicagon Checker Cab Companyä oltiin otettu yhteyttä jostain kaukaisesta Suomesta,mistä pieni liikemieslähetystö oli tullut tapaamaan Fodenia Chicagoon käytettyjen taksien ostossa.Yleensä kaikki loppuunajetut 1946-48-malliset taksit,jotka sinä vuonna oltiin poistettu käytöstä ja varastoitu vartioidulle kentälle säiden armoille,menivät terässulattamoon ja takaisin Checker-tehtaalle prässättäväksi uusiksi koreiksi.

Fodenia kiinnosti suomalaisten tarjous,jolloin varastointialueella siloiteltiin ja korjattiin viitisensataa A2 Checker-mallia lähetettäväksi Suomeen,missä ajoneuvot oltiin jo ennaltamyyty helsinkiläisille ammattiautoilijoille käsirahapanoksilla.Taksit tulisivat käyttöön vuonna 1952 heinäkuussa pidettäviin Helsingin olympialaisiin. Suomalainen taksikanta oli samoin sodassa loppuunajettua amerikkalaista merkkikirjoa,joidenka moottorit oltiin tuhottu puukaasulaitteilla.

Johtaja Foden oli luvannut Johnille mukavan bonuksen fliittivarastosta poimitun viidensadan taksin saamisesta ajokuntoon,jolloin tuore korjaamopäällikkö kymmenen asentajan kanssa kannibalisoi muista raakeista osia ja renkaita lähetettäviin Checkereihin.
Autot olivat lievästi kolhittuja ja kromeista hilseileviä,mutta moottorit kävivät joskin sinistä savua pöllyttämällä.
Taksit ajettiin ensiksi autonkuljetuslaveteilla Chicago Union Stockyardin rahtiasemalle,missä ne lastattiin avovaunuihin toimitettavaksi rautateitse Baltimoren satamaan.
Samalle rahtiasemalle tuotiin karjaa teurastettavaksi Illinoisin osavaltion joka kolkasta.



Chicago Union Stockyardin fasaadi 1950-luvulla
1952 Ford Crestline Sunliner

Viimeisen Checker Cabin mentyä työnnettynä junanvaunuun John teki ristinmerkin rintaansa lausumalla syvään huokaisten "Godspeed!"
Tuhat taalaa rikkaampana John ajoi tutulle Ford-diilerille,minkä vitriinissä kiilteli uusi 1952-mallinen valkoinen Ford Crestline Sunliner-avoauto.Auto maksoi kuusisylinterisenä 2164 dollaria ja V-8:lla 77 greenbackiä lisää.
John valitsi V-8-mallin 8-putkisella AM-radiolla,Ford-O-Matic-automaatilla,fender skirtseillä ja kaksin peruutusvaloin. Vuoden vanha Sunliner meni vaihtoon 1500:lla taalalla.
Hän halusi olla parempi kuin naapurin Jonesit.

1951 Checkereitä laivataan Rotterdamissa

1951 Checkereitä puretaan laivasta
Helsingissä



Parisen kuukautta myöhemmin johtaja Foden oli saanut vihaisen sähkeen Suomesta,missä kirottiin Checkereiden ala-arvoista kuntoa.Autot oltiin lastattu kansilastina rahtilaivoihin,missä Atlantin pauhuissa korit olivat lommoutuneet .
Toisena syynä oli jälleenlastaus Rotterdamin satamassa,missä huolimattomat ahtaajat trukeilla olivat rutanneet autoja lisää.
Foden vastasi sähkeellä olevansa syytön laivayhtiön ja huolitsijoiden laiminlyönneistä,mitkä kuuluvat vakuutuslaitosten huoleksi.Autojen kunnosta hän oli jo ensimmäiselle delegaatiolle sanonut ostotarkastuksessa,että hän myy taksit AS IS-kunnossa eli sellaisina minä ne seisovat plaanilla..."Take it or leave it!!"
Lopulta Fodenin konttoriin ilmestyi suomalainen liikemies,autokauppias ja entinen kilpa-ajaja S.P.J.Keinänen Checker-ostajien edustajana keskustelemaan korvauksista ja mahdollisista varaosista.
Fodenin käskystä John Fox Sr. joutui kokoamaan varastoalueelta varaosalähetyksen.
John toimitti puulaatikkokollit jälleen Chicago Union-rahtiasemalle tekemällä ristinmerkin rintaansa ja huokaisemalla "Godspeed II!"


1957 Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä-filmi ja
 Checker A2,eräs taksiraukka.