 |
| Salora 212-matkaradio 1956 |
Viljon radiokamarissa yhtenä sunnuntaina maaliskuussa 1969
------------------------------------------------------------------------------------------------
--Tuuppas Viljo jo syömään sielt kammaristas niire rariovehkeittes äärest!
--Sää ole olnu korvak kiine nois luureissas koko aamun...kalasoppas jäähtyy..vai annaks mää sen meirän kollill!?
Rouva Kovalainen huusi keittiöstä pojalleen pannessaan esiliinansa roikkumaan ovenviereiseen koukkuun mustuneiden patalappujen viereen.
--Mää lähren täst kaupunkil haukkamaan raitist ilmaa kunnon niin fiini kevätilma ulkkon...
--Sun soppas on sähköliärel kattilas!.
Viljo kuuli ulko-oven sulkeutuvan ovipumpun vetämällä napsauksella kalibroidessaan radioamatöörin lyhytaaltovahvistimestaan paraikaa Radio Luxemburgia kuulokkeet korvillaan.
Hän tiesi,ettei Radio Luxemburg lähettänyt musiikkia sieltä minimaasta,vaan keskeltä Lontoota.
Hän oli jo kerinnyt aamuneljästä ottamaan yhteyttä moneen amatööriin 50 megahertsin frekvenssillä maapallon toiselta puolelta,kuten yhteen brisbanelaiseen Rodneyhyn New South Walesissa Australiassa ja toiseen Chrisiin Manilan Paterosin kaupunginosassa Filippiineillä.
Hänen työpöytänsä takainen seinätapetti oli täynnä nastoilla kiinnitettyjä radioamatöörien asemakortteja maailmalta.
Viljo halusi rentoutua hiukan musiikin kuuntelulla aluksi Voice of American asemalta Frankfurt am Mainista,missä Bob Dylan santapaperisella äänellä lauloi "Times are a-changing"-kappaletta.
Hän väänsi kanavanvalitsinta oikealle amerikkalaisen protestilaulajan hävittyä eetteriin,kun aalloilta alkoi kuulua Luxemburgista Johnny Cashin Holsom Prisonista saaneella viiinabaritonillaan melkein puolilausuttuna amerikkalaisten rahtareiden mielibiisi "Walk the Line".
--Tää se on mun mielimusaa,kun Johnny tulkkaa melkken syrämes juurest rekkakuskie raskaast tosielämäst,kuten Kaisan baarin pitkänlinjan kuski päivänpannu nokkas all vihriän nortin karventama äänell kerran lausus...
--Kerran mää istusin Kaisass aamukaffell,kun yks rahtari ol nukahtanu yöajost väsähtäneen pöyrän ääreen,kun tarjoilija ol tulnu kysymään tämän joka-aamust tilaust,ett...Päivänpannu?
--Rahtar ol heränny säpsähtäen ja vastannu:
--Ei...kun koko yän ajanu!
Viljo oli 36-vuotias ja vaalealaineinen ja jerryleelewisotsakiharainen poikamies,joka asui äitinsä Saaran,parturikampaamon omistajan kanssa omakotitalossa lounaissuomalaisen rantakaupungin Sepänkadulla "toispualjokke" lähellä ammattikoulua.
Oikeastaan,jos häntä tutkisi lähemmin,voisi havaita tämän olemuksesta hivenen piirteitä amerikkalaisesta saarnamiehestä Billy Grahamistäkin.
Näin oli hänen äitinsä sanonut,käytyään kerran Helsingissä kuuntelemassa paikallisen kähertäjäliiton osaston kanssa saarnamiehen julistusta Messuhallissa.
Parturinaiset olivat paluumatkalla bussissa keskustelleet saarnamiehen julistuksesta ja sitä oliko Billyllä aidot vaaleat laineet päässään vaiko permanentti,mikä oli silloin suurta huutoa minivoguena miesasiakkaiden keskuudessa.
Viljollakin oli tapanaan ryhtyä julistamaan saarnamiehen lailla aina juurta jaksaen kaikista asioista ja asian vierestä,vaikkei ollut hajullakaan koko jutuista.
Se oli kai kiinni geeneissä.
Viljon jo kauan sitten kuollut isä oli ollut pastorina adventtikirkossa.
 |
| Billy Graham |
Yhtäkkiä hänen kuulokkeistaan häipyi Cashin kähinä johonkin eetteriin ja tilalle alkoi rätisemään suomenkielistä keskustelua.
--Mitäs saakurin polemiikkii tää on?
Viljo päästi suustaan kuin kirouksena.
--Onks mun taajuuret menne täysin sekasin jonkun eruskunnan valtiovarain valijokunnan butjettineuvottelujen saunaillan kanss?
Aalloilta yksi miesääni rätisi:
Kuules Riio..tää paikka on ihan täynnäs savuu ja jos joku naapureist hälyttää palokunnan tai poliisin,niin meirän on parast pakata kamppeet ja lähtte livohkaan..!
Toinen miesääni vastasi säristen:
--Kuules Sorbus...essää kyl liikahra siält piipunjuurest mihkäs..me ollaan melkken jo kaapin sisäss..!
Viljo katsahti samalla rippilahja-Leijona-rannekelloaan,mikä näytti kello 9.10 aamulla,pikkukirkon kellojen alettua soittamaan pyhää.
Lähettimestä kuului taas Riion vastaus:
--Rahna kais on sun pääjumalas,muttei meikämannen...ja mää en kauaa orota,kummää kiippeen alas tikatrappui ja painun mutkast tiät näkymättömiin!
Viljo säpsähti pahemman kerran tajutessaan,että kuulokkeissa oli menossa jonkinlainen ryöstö..ehkä jopa oikea pankkiryöstö.
Hän heitti kuulokkeet pöydälle ryntäämällä keittiön seinäpuhelimelle vääntämään poliisin hätänumeroa.
Päivystyksestä vastasi nuoremman konstaapeli Lundelinin haukotteleva ääni,joka Viljon hätäisestä kertomuksesta vastasi vitsaillen:
--Onkssul muute rarioamatöörilupa..ja ett tiäräksää,ett Rario-Luksemburkin kuuntelu vois olla yht rankastava teko kute merirosvorario-Noortinkin...?
Lundelin oli tottunut moniin kylähullujen soittoihin lupaamalla kuitenkin,että lähettäisi yhden passipoliisin paikalle Viljon selitettyä,että radiosignaali oli niin selvä,että rosvokopla voisi puuhata lähellä jossain parin kilometrin säteellä..
Odotettuaan puolisen tuntia konstaapeli Lundelin soitti ja kysyi oliko Viljolla magnetofonia.
Viljo kertoi omistavansa Tandbergin edellisvuonna ostamansa pystykelamankkarin,jolloin Lundelin vastasi,että nimismies oli käskenyt nauhoittamaan lähetystä varmuudeksi,ettei kyseessä ollut Harry Lime ja se kolmas mies...
 |
| Tandbergin stereopysty- kelamagnetofoni |
Puolen tunnin päästä ovikello soi ja sisään astui virnuileva nuorempi konstaapeli Jalava.
Viljo ohjasi poliisin lähetinpöydän ääreen antamalla kuulokkeet tämän korville.
Jalava kaivoi sivutaskustaan lehtiön ja kuulakynän muistiinpanoja varten alkamalla räppäilemään Elviksen "biibappalula--shiis-mai-beibi"-biisiä,mikä soi Luxemburgista väliin.
Sitten konstaapeli havahtui kysäisten Viljolta:
--Kuunteleks sää poliisirariota?
--Sellane on rankastava teko!
--Mää ihan selväst kuulin jonkun Riion kysyvän Sorbust!..ett ne ajaa suoraan Ruissalon kentäl!
--Kuules Viljo..ne vois olla Turun poliisei jollan partiokeikal..
--Suuremmis kaupunkeis poliisit käyttävä tollassii koodinimii poliisirarioss!
--Olekssää kuulnu aikkonas televisost,kun Roterik Kroovoorti (Broderick Crawford) Haivei Patroliss (Highway Patrol) puhus amerikaks,ett..."Hiör Donalt..iis theör Dack..risiiving..tseising van car-näbber..Routser..ouver änd aut!?(Here Donald..is there Duck..receiving..chasing one car-nabber...Roger..Over and Out?).
 |
| Broderick Crawford |
Konstaapeli poistui talosta hyräilemällä Elviksen Jailhouse Rockia.
Viljo palasi radiolaitteensa ääreen myrtyneenä .
Ovikello soi.
Ovella seisoi kuuluisa poliisikamarin rikosetsivä Arska,kaljulakinen ja pyylevä nuuskija,joka lyllersi Viljon ohi sisään kysymällä:
--Missun rariovehkkees ovat?
--Mull ilmotettiin,etsää kuunteles luvatta poliisirariota...ja mää kuulin josttan rarioaaltomurrostakin...
--Ekkai sää oles vaan lukenu liikkaa Jerry Kottoneit ja muit dekkareit?
--Joskus vilkas mielikuvitus..mää meinaan sun vanttasiaas enkä sitä "mieli-kun-vitus"-asjaa,mitä poikmieähill on ain miälesäss...hehheehh...voisis saara koko etelä-Suamen poliisivoimat varppailles ja tutkittaess se toristettais vaan paskaseks pilaks..
--Sull voisis käyrä kuten siin yhress sarus sill pojal,joka huus susihukkaa,vaikk maisemas ei olnu näkyny sutta maal eikä halmeill..
--Vääräst ilmotuksest vois saara sälehoitoo Kakolas ja lusimises jälkkeen kukkaan ei enää uskois sun puheitas...
--Mut mää tällasen ikusest eppäilevän Tuamaana annan sulle mahrollisuure toristaa mun väitteen vääräks,jossää antaisisis mun kuunnella niit sun kelamagnetofoonil äänitetyi rosvokoplan keskusteluit.
Etsivä Aska istui pyhäiltapäivän neljään asti kelanauhurin ääressä Koffin alumiinituhkakupin täytyttyä kukkuralleen pikkupartnerin ruskeafiltterisistä tumpeista.
Radiolähetinkin oli vaiennut Luxemburgin kohdalla,antamalla vain kummallista staattista sähkötystä.minkä päälle jokin neuvostoliittolainen vahva radioasema lähetti propagandamolotustaan.
Arskan mielestä koko ryöstöjuttu voisi olla jonkun porukan suuri huuli,mutta silti hän halusi pitää hoksottimensa avoinna,jos jotain uutta tietoa pulpahtaisi pinnalle.
Etsivä oli hyvästelemässä Viljoa,joka oli jo nukahtanut laverisängyn päiväpeitolle sikiöasentoon maiskutellen suutaan kuin tuttinsa tiputtanut kehtolapsi.
Arska hiipi varovaisesti talon pääovesta ulos.
Maanantaiaamuna Viljon äiti oli tullut kotiin kuuden kieppeillä haiskahtaen vanhalta viinalta, korvan taakse pikaisesti ruiskutellulta kolinalta sekä tunkkaiselta tupakalta.
Saara oli tapansa mukaan päätynyt pelaamaan pokeria yhden naisparturikolleegansa kanssa ja yhdessä menneet istumaan iltaa valomerkkiin saakka Kaupunginhotelliin.
63-vuotias Saara näytti blondatussa May West-peruukissaan 50-vuotiaalta iloiselta leskeltä.
Viljo oli herännyt aamuviideltä käymällä viruttamassa kasvojaan vessan lavuaarissa kylmällä vedellä ja vetäissyt ulko-oven postiluukusta maanantaiaamun paikallislehden.
Veijo hätkähti vilkaistuaan maanantain lehden etusivun otsikkoa,että sillankulman HOP:n (Helsingin Osakepankki) oltiin ryöstetty keskellä kirkasta pyhäpäivää 500.000 markkaa kassaholvista ja tyhjennetty kaikki talletuslokerot,joiden arvoa ei voida julkaista pankkisalaisuuden takia.
Pankinjohtaja Kallio oli ilmoittanut ryöstöstä poliisille sunnuntai-iltana,käytyään hakemassa konttorista tärkeitä asiapapereita.
 |
| HOP:in kulma v.1957. Risteys häytti aivan samalta v 1969, vaikka autot olivat muuttuneet. Juhart 2010 |
-----------------------------------------
Sen maanantaipäivän aamun Veijo tuli muistamaan pitkään ehkä ristiriitaisenakin.
Hänestä oli tullut yhtäkkiä pikkukaupungin kuuluisuus,vaikka poliisikamarilta ei annettu mitään kehuja hänen radionkuuntelustaan.
Poliisilaitoksella peiteltiin julkisuudesta tietoja poliisien vastahakoisista ja "vain niinkuin pilan vuoksi"- tarkastuskäynneistä Kovalaisten huushollissa yhden radiohullun luona.
Sepänkadun omakotitalon pihaan oli ajanut ensiksi haalistuneen harmaa 49-mallinen Mercury,josta oli astunut ulos popliinitakkinen ja borsapäinen paikallissanomalehden toimittaja Tähtinen.
Tähtinen yleensä kävi aamuisin nuuskimassa poliisiaseman päivystyksestä tietoja rikoksista tai pidätyksistä.
Päivystävän vanhemman konstaapeli Kaljusen poistuttua kahvihuoneesen täyttämään kahvista piintyneen likaista mukiaan,Tähtinen oli kääntänyt tiskiltä päiväkirjaa ja hoksannut viennin sunnuntai-illalle klo 9.47,missä johtaja Kallio oli ilmoittanut pankkiryöstöstä.
Siirrettyään etusormeaan sivulta ylemmäs hän havaitsi konstaapeli Lundelinin viennin sunnuntaiaamupäivälle Sepänkadulla asuvan Veijo Kovalaisen soitosta klo 9.17 radioaalloilta.kuullusta pankkimurrosta.
--Bingo!
Tähtinen oli huudahtanut,konstaapeli Kaljusen tullessa tulikuuma kahvimuki kädessä ja sormiinsa puhallellen takaisin tiskille.
--Mikä perkalan bingo?
Kaljunen kysäisi Tähtiseltä.
--Ei sun fikkarahoillas pal bingoo pelata,kus kaikil sunkaltasil rentuil toimittajil menee liksat kurkust ales Rikalan vintis!
--Ajoiksää kammaril omal autollas..vai seisook se viäl hotellin eres parkis Asemakarull?
--Henkes haissee raikkaalt koskenkorvalt ja tervaleijonalt!
--Painus siit urkkimast tai mää pistän sunt päiväselliin huilaamaan!
--Sun henkest kuplii romillei kun meikäläisen vichypullost poreet aamujanos!
Tähtinen oli ollut menevinään poliisilaitoksen rappuun,mutta nähtyään Kaljusen keskustelevan parin nuoremman konstaapelin kanssa,hän livahti tiskin ohi koputtamaan etsivä-Arskan ovelle.
Arska oli puoliväkisin kertonut kassakaappimurrosta,mutta sanonut olevansa jäävi kertomaam muuta,koska tutkimukset olivat vielä kesken.
Sepänkadun pihalla oli tungosta.
Turun Sanomien harmaansininen Opel Rekord-pakettiauto seisoi Tähtisen Mercuryn vieressä ja portista tunki Helsingin Sanomien musta Volvo Amazon sisään.
Kadunvieressä seisoi tipunkeltainen Plymouth Valiant,minkä etuoveen oli teipattu punapohjainen Iltasanomien tarra.
Leutona maaliskuisena aamuna Saara oli kattanut puutarhan pöydälle kahvit ja Lydmanin konditoriasta ostamansa leivokset.
Salamavalot räpsivät sokeuttavasti,että sankarin silmäkalvoilla vilisteli vaakasuorassa kymmeniä punaisia pilkkuja toimittajien Sony-kasettinauhurien valkoisella pöytäliinalla nauhoittaessa Viljon jo käheä-äänistä selostusta sunnuntain tapahtumista..
Toimittajien halvat Sony-kasetinauhurit kattoivat melkein puolet katetun pöydän serviisistä.
Tiistaiaamuna Viljo luki lehdestä aamulehden otsikon:
"HOP:IN PANKKIMURTO.
RADIOAMATÖÖRI PALJASTI MURRON...
Poliisi piti rikosilmoitusta ennenaikaisena aprillipilana..."
Kaupungissa toimivan radioamatöörikerhon puheenjohtaja Kaarlo Huotarikin oli käynyt maanantai-iltapäivällä antamassa sankarille epävirallisen kultaisen amatöörikerhon kaulusnapin,minkä keskeltä vinosti alapäin iski punainen salama.
Salamakuva oli kopio saksalaisten sota-aikaisten radiomiesten eli Funk'ien (Kipinöiden) hihamerkistä .
Napin Huotari oli itse suunnitellut sen palveltuaan Ukrainan aroilla 1942-43 Ukrainan aroilla Viking-pataljoonassa sähköttäjänä.
Huotari vieraillessaan Viljon luona oli pukeutunut poksattuihin ratsastussaappaisiin ja prässättyihin pussihousuihin.
Kaarlo oli ylistyspuheessaan kutsunut Viljoa Meisterfunk'iksi.
 |
| UKK Juhart 2009 |
Etsivä ojensi rapuilla Viljolle virallisen kirjeen presidentin kansliasta.
Kirjeessä määrättiin herra Viljo Kovalaista täydelliseen vaitioloon pankkiryöstöstä valtiosalaisuuksien paljastumisten uhalla.Lisäksi hänet määrättiin luovuttamaan nauhoitetut magnetofoninauhat presidentin kanslialle.
Viljo oli kysäissyt täysin ymmällä,mitä ne valtionsalaisuudet sitten mahtoivat olla.
Arska oli vastannut:
--Mullei ole valtuuksii mennä mihkäs detaljeihin,mutt ei ne ryästetyt rahat ainaskas ole valtiosalisuuksii.
--Jos mää niinkus niinkus markinaalikommenttin kerron vain meirän kahren kesken,niin yhress vöhnityss talletuslokeross oli julkisuurell herkkii valokuvii presidentist yhrest kainuulaisest kelokämpäst alastoman mimmin kanss karhuntaljall...
--Kuvat saattus kuulumaan sill meirän vasenkätisell toimittaja Tähtisell,joka Urkin vihamiähenä säilytti niit pankin talletuslokeross pahan päivän varall niinkus pikakontanttin ja vähän niinkus revanssiks..
--Ett piräs turpas rullal äläkä hiisku sanaakaan meirän keskustelust,muuten sun lyhkänen kuulusuutes muuttuu ikuseks kiroukseks.
--Niis nauhois oli pätkii rosmojen keskusteluist ja höröttelyist niist fotoist eik ne varmaankas jelppais Urkkii tulevis pressanvaaleis...
Arskan istuuduttua Miniinsä Viljo kulki etsivän perässä auton ovelle sanomaan:
--Ja mää kun pelästysin siit,et mää olin kertonu lehristöl,miten meirän paikallinen poliisikammari mokas koko pankkimurtojutun uskomat mun ilmotukseen ja siit,ett yks passipoliisi ja yks rikosettivä istusivas mun kämpäs tuntitolkul kuuntelemas rariot ja niit nauhoi ..
--Samaan aikkan kussää istusis persseelläs kuuntelemas niit nauhoi,niin rosvokopla lastas kasseihis kassakaapist rahoi ja kulttaa,timangei ja jalokivii talletuslokeroist...
--Nyssää kerros,ett residentinlinnas pelätään skantaalii.kun UKK halailee jossan mustavalkokuvas alastont Suamineitoo...
--Eisse ol mikkään valtijonsalaisuus,ett Urkki tykkää nuarist naisist!
--Sen Sylvikin on jo ennenaikkasest kutistunu ja vanhentunu miähes pitkäst juaksuajast samallaiseks kun kunnalliskorin mummot...
--Urkin miältymyksist naisten perään tiätävät yhthyvin Enontekijän lappalaiset kun Hankoniemen sillinkalastajakkin..eik Urkki ol ainoo pressa tääll maailmas,joll maisttuu viaras pissaliha...
--Amerikas Kennedykin juaks Marilynin peräss,vaikk sen oma muija ol yht nätti kun Ava Gardner,vaik sen oman muijan silmät harottivakki vähän kauemppan toisistas....
 |
| JFK ja Marilyn. Juhart 2005. |
--Nossää kyl niinkus kuvannollisest pillasit kaffes tyykil,kun paljastit meitin mokan..
--Poliisit ei ollu kovin hyvilläs sun jutuist lehriss ja rarioss..ja niillon kuules pitkä elefantin muisti...
--Mää niinkus rikosettivän en ota mittään kantaa koka asjaan,kosk poliisityäs ain tehrään virhearviointtei..
--Mää ole niinkus immuuni lehristön suurenteluist..
--Varotukseks sull mää voisin vihjata,ettes erehtyis viikonloppusin kaupunkinhotelliin tai muihin kaupungin juottopaikkoihi paukuil..
--Siell moni nuaremp konstaapeli irrottelee vappavuarollas..vois niinkus tulla jottan tönimist..munkin pualest..
--Ett...kuulemiin nyten Viljo ja tämä poik lähtee paskall..jos mää niinkus lainaisin kreivi Creutzin sanoja Yleisrarion iltauutisista..
Viikon päästä koko pankkiryöstö oli unohtunut sanomalehtien ja aikakauslehtien palstoilta.
Kaupungissa alettiin jopa ilkkua Viljoa "Maanantaipäivän radiojulkkikseksi".
Työpaikalla televisiotehtaan pakkaamossa hän sai kuulla ilkeitä kommentteja sekä kuiskailuja.
Poliisilaitoksen kahvihuoneesta oltiin alettu levittämään vastapropagandaa.
Moni poliisin vaimo työskenteli televisionauhatyöläisenä tehdassalin kokoonpanonauhalla.
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti