 |
| Passport of Irish Free State |
Hän oli seurannut voitonjuhlia maailmansodan päättymiseksi VE- ja VJ-päivinä (Victory over Europe and Japan).
Humalaiset kotiutetut sotilaat tanssivat voitonhuumassa Times Squarella puolialastomien tyttöjensä kanssa,monen parin jopa uidessa nakuina suihkulähteissä puistoissa ja katuristeyksien patsaiden juurella .
Johnista ei tuntunut läheskään yhtä voitokkaalta otsanahan ja kämmenien kutistessa ja hilseillessä vieraasta peränahasta.
Paikattu iho ei edes hionnut kuin muualla kehossa.
Hän tulisi kantamaan omassa kropassaan arpensa sotamuistonsa kuin ikuisina pokaaleina Tyynenmeren taisteluista.
Tammikuussa 1946 John jälleen istui junassa,tällä kertaa New York-Ohio-Burlington-linjan sähköveturin vetämässä vaunussa suuntanaan Chicago.
Koko junamatka oli yhtä lumituiskua eikä vaunun ikkunasta ulos katseleminen antanut silmien verkkokalvoille muuta kuin lumimyräkässä vilahtelevia ohimeneviä valoja ja korvien rumpukalvoille tasoristeysten varoituskellojen kilinää.
Vähän väliä veturin kattotorvet päästivät varoitushuutoja vartioimattomille ylikäytäville..
Johnille torvien soitto vei takaisin Londonderryyn ja Fordsonin traktoritehtaan liukunauhalle,työmellakoihin ja
taistoihin brittihallintoa vastaan.
 |
| 1912 Carson allekirjoittaa protestanttien juhlallisen liiton. |
---------------------------------------------
Pohjois-Irlanti oltiin liitetty Iso-Britanniaan vuonna 1920,jolloin Home Rule Bill oli jakanut Irlannin kahteen osaan eli Etelään ja Ulsteriin eri hallintoalueiksi ja omin parlamentein.
Ulster oli alkujaan enemmistöltään protestanttinen,kunnes skottilaiset ja englantilaiset katoliset uskonveljet- ja sisaret muuttivat alueelle 1800-luvulla.
Samoin Etelä-Irlannista katolisia oli muuttamassa Ulsteriin.
Katoliset kannattivat kansallismielisinä irlantilaisen pohjoiskolkan itsenäistymistä,jota taas protestantit vastustivat.
V.1912 protestanttinen vähemmistö Sir Edward Carsonin johdolla vastusti aseellisesti kolmatta Home Rule Billiä,Irlannin melkein ajautuessa sisällisodan partaalle,kunnes onneksi I Maailmansota katkaisi nahistelun.
Vuoden 1920 Billin protestantit hyväksyivät,katolisten vastustettua ja v.1921 perustettiin Vapaa Irlantilainen Valtio (Free Irish State) eteläosaan.
Pohjoiskalotti liitettiin Yhdistyneiseen Kuningaskuntaan.
V.1920 lailla pohjoista hallittiin vuoteen 1972 asti,protestanttien hoitaessa lainsäädännön sekä hallinnon että talouden.
Katoliset puolestaan seisoivat ulkona kaikista hallintoelimistä.
V.1968 katoliset aloittivat mielenosoituksensa,mitkä johtivat brittiarmeijan puuttumiseen Ulsterin mellakoihin.
konflikti ei ollut vielä vuoden 1986 aikana jäähtynyt,vaikka vuoden 1985 anglo-irlantilaisen sopimuksen mukaan Irlannin parlamentilla oli neuvonantoäänietu Pohjois-Irlannin kysymyksissä.
Katoliset eivät pitäneet sitä riittävänä IRA:n eli Irish Republican Armyn napsiessa ja listiessä protestantteja ja päinvastoin.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| Fordson-traktorin jäähdytin |
Hän oli jo alusta asti taistellut kiihkeänä katolisena sekä sosialistina tehtaan brittijohtoa vastaan BMIW:n eli British Motor Industry Workers-ammattiliiton Londonderryn solussa.
Siitä huolimatta,että hän oli aina ollut Henry Fordin suuri ihailija ns. Self-Made-Mani'nä ja teollisuupohatta Andrew Carnegya Rags-To-Riches-miehenä,hän taisteli sitkeästi tehtaan työturvallisuuden laiminlyöntejä sekä kuusipäiväistä työviikkoa vastaan.
Henry Fordin Dearbornin tehtaalla julistamaa "5 dollaria päivässä"-palkkalinjaa brittiläinen Fordsonin johto ei seurannut,koska Ford of England oli päättänyt pystyttää tehtaat Corkiin ja Londonderryyn juuri halvan työvoiman takia.
 |
| Henry Ford-A Genuine Farmboy Juhart 2004 |
V.1901 syntynyt John Sr. oli kerinnyt osallistumaan v.1926 Brittien saaria kattavaan yleislakkoonkin,milloin useat työntekijäsektorit olivat liittoutuneet protestiin ,Londonderryn Fordsonin työväki mukaanluettuna.
Fordsonin Londonderryn ja Corkin tehtaat oltiin perustettu v.1916.
Amerikkalainen työväki ei ollut vielä 1920-luvulla ollut liittoutunut,jolloin Fordin tehtailla Henryllä oli vielä vapaat kädet hollata purnareita yhtiön turvapäällikön Henry Bennetin ja hänen gangsteriotteisen karhukoplan käsissä. Työläismellakat 30-luvun puolessa välissä nujerrettiin Fordin tehtaan porteilla verisesti palkkakoplin,nuijin ja patukoin.
Vain 4.5 miljoonaa työläistä Amerikassa v.1926 kuului ammattiliittoihin eli noin 22%:a oikeutetuista liittyjistä.
John Sr. oli liittynyt jo vuoden 1916 pääsisäismellakoiden aikana salaiseen Sinn Fein-järjestöön,minkä päämiehenä oli Eamon deValera.
1918 deValera,roomalaiskatolisen kirkon lipunkantajana valittiin Irlannin tasavallan päämieheksi.
Vuoden 1937 työläismellakat ja Pohjois-Irlannin liittäminen Britannian kuninkaan kruunun yhdeksi vihreäksi jadekiveksi sai Johnin vahvasti päättämään muuttamisesta Yhdysvaltoihin.
Londonderryn Fordsonin tehtailla oltiin otettu mallia Fordin Dearbornin tehtaan työläismellakoista,missä UAAW:hen (United American Automobile Workers) liittyneet työntekijät päätivät mennä istumalakkoon Fordin ja GM:n tehtailla.
Flintissä ,Michiganissa GM:n Fisher Body-koritehtaassakin istuttiin.
Londonderryn Fordsonin tehtaan johto oli värvännyt protestanttihuligaaneja kapuloimaan istumalakkolaiset maahan poliisien avulla.
Johnin nimi lakkolaisjohtajana tuli tehtaan johdon pöydälle poliisilaitoksen kuulustelupäiväkirjasta.
John oli päässyt verissä päin ja vapaana miehenä pidätyssellistä seuraavana aamuna,samoin kuin Fordsonin tehtailta..
Taksirenki
---------------------------------
New Yorkiin John Sr. saapui vuoden 1937 lokakuussa ja häntä oli vastassa Hudson-joen Manhattanin laivarannasta kaukainen serkku ja entinen Londonderryn Fordsonin tehtaan asentaja Liam O'Neil,joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin jo v.1935..
Liam vei Johnin Manhattanin East Siden asuntoonsa,missä tuore emigrantti vietti ensimmäisen Amerikan yönsä.
Seuraavana päivänä he lehti-ilmoituksesta löysivät Johnille huoneen Mrs.Elliotin rähjäisestä vuokratalosta lähellä 3. Avenueta 37. kadulla.
18 taalaa viikossa maksavassa huoneessa oli luksuksena yksi lavuaari ja kylmävesikraana,kiikkuva pöytä ja ruostunut putkisänky.
Vuokralaisen piti panna lantteja sähkö- ja -kaasumittareihin tavan takaa pystyäkseen näkemään muut yövieraat,kuten hiiret, täit ja lutikat sekä estääkseen jäätymisen ohuen viltin alla.
Mrs. Elliot näyttäessään kaikkien vuokralaisten käyttöön tarkoitettua käytävävessaa repäisi vessapaperipinkan seinäkoukusta,käskemällä Johnin ostaa omansa ja sanomalla perään:
--18 taalaa viikosta etukäteen!
--Tämä talo ei ole mikään hyväntekeväisyyslaitos..Mr.Fox!
 |
| 1942 Desoto Waters Yellow Cab |
Norkoiltuaan Hudson-joen laivalaitureilla aamuisin päiväpalkkaisten ahtaajien työnjakopaikalla muutaman kuukauden ja onnistuttuaan jopa lähes joka työpäivä saamaan duunin joko rahtilaivojen lastiruumissa tai tukkureiden varastoissa,John alkoi katselemaan pysyvämpää ja fyysisesti vähemmän rasittavaa työpaikkaa.
Liam oli kertonut hänelle,että heillä Yellow Cabillä olisi rasvarin paikka avoinna.
Liamin suosituksesta hän sai talleilta pestin.
Belfastilainen asentaja Kevin O'Connor oli heittänyt ensimmäisen työpäivän aamuna Johnille varsiharjan käteen ja naureskellen letkauttanut,että rasvarin työnkuvaan kuuluu rasvausmontun ja tallin lattian lakaisu,ennen kuin tämä laskeutuu rasvaprässi kädessä alas virkaansa taksien alustojen kymmenien rasvanippojen voiteluun.
Yellow Cabillä kaikki taksit olivat Desotoja.
Päivittäinen rasvaus oli käsille rasittavaa hommaa ja jotenkin henkisesti turruttavaa katsellessaan taksien mahakaluja päivästä toiseen.
John oli näyttänyt kyllä ajotaitoansa tallissa ajamalla takseja montulle ja montulta "Car Barn'iin" eli seisonta-alueelle.Jokaisen taksin piti päivisin seistä lainmukaisesti parisen tuntia tuurien välissä huilaamassa.
Johnille tulikin mahdollisuus taksirengiksi,kun eräs puertoricolainen kuljettaja Carlos Fernandez tuli liikuntakyvyttömäksi kolarissa 5. Avenuen ja 42.kadun kulmauksessa jarruttoman bussin ajettua Desoton perään.
Carlosista tuli pyörätuolimies,Johnin jäädessä ihmettelemään,miten jalaton mies pystyisi syöttämään kymmenlapsisen perheensä,kun presidentti Rooseveltin New Deal eli Uusi Diili ei ollut tuonut pula-aikana edes kunnon lihaa pöytään. Monet kehaisivatkin presidentin talousuudistusta Raw Dealiksi eli raa'aksi Diiliksi,koskei lihakaupan tiskiltä näkynyt possunkyljyksissä kuin luita.
Carlos sai onneksi TWU:n (Taxi Workers Union) eläkekassasta mukavan lumppusumman korvaukseksi ja muutti kotisaarelleen banaaniviljelijäksi.
John kävi autokoulun ABC-Driving Schoolissa viiden korttelin päässä Mrs.Elliotin vuokrakasarmista..
Kortin hän sai 121. poliisipiirin kamarilta.
John joutui kävelemään autokouluun mustien, puertoricolaisten ja muiden latinojen,italialaisten ja juutalaisten korttelien läpi,missä punanaamaisen ja katolisen irkun henkiriepua ei katsottu edes 25 centin arvoiseksi.
New Yorkin kovaotteiset ja korruptoidut poliisit olivat enemmistöltään irlantilaisia,joita yleisesti vihattiin Harlemissa.
Mustien ja muiden etnisten ryhmien vallatessa 1920-luvulla Harlemin 50 korttelia,valkoinen väestö pakeni Brooklyniin ja Queensiin Long Islandille.
Jalkakäytävillä hänen tiensä tukittiin porukalla ja häneltä vaadittiin tullirahaa ja hänen irlantilaisen ärrää rullaavaa murrettaan säälittiin pahana puhevikana.
V.1935 Harlemissa oli syttynyt suuri mellakka yhden mustan pojan kuolemasta poliisin luodista.
Ampuminen myöhemmin pantiin oikeudessa todistajan väärän valan syyksi.Satojen tuhottujen liikkeiden omistajien piti rakentaa puotinsa uudelleen omasta taskustaan ilman mitään korvauksia.
 |
| Harlem Gangs-elokuva. |
Hack yksinkertaisesti merkitsi taksisuharia.
Kokelaalta vaadittiin ajotaidon lisäksi notarisoitua dokumenttia hyvästä luonteesta, rikkeettömästä ja rikosrekisterittömästä taustasta.
Taksitallilla hänelle annettiin käteen ns. Fare Card eli taksakortti,missä painettuna ja paksulla teksillä kehoitettiin varovaisuuteen.
Kuhunkin taksakorttiin piti täyttää lähtöpaikka ja -aika ,päätepaikka ja mittarin mukainen ansaittu taksa kustakin ajosta.
Taksikuljettaja ansaitsi potista 40%:a ja talli 60%:a.
Myöhästymisestä talleille lähettäjä voi mielivaltaisesti käskeä renkiä tulemaan takaisin ylihuomenna.
Itseaiheuttamista kolareista samoin sai lähtöpassit.
Iltaisin päivätuurin päätteeksi John meni yhdessä Liamin,Kevinin ja Dear Johnin,brooklyniläisen sivutoimisen stand-up-koomikon kanssa Whitehall Streetin irkkupubiin tuopillisille Guinnesin Stoutia..
Dear John oli sukujaan dublinilaisia O'Hallorane'ja.
Dear John kertoi hakeneensa ennen taksirengin pestiä montakin työpaikkaa.
Muunmuassa Blue Crossin vakuutusyhtiöstä hän oli hakenut vakuutusmyyjän pallia,mistä jopa harjoitteluaikana maksettaisiin palkkaa.
Hakijajonossa hänen edessään oli seissyt Espanjan vapaussodassa haavoittunut bronxilainen,jonka suu puhui omituisessa virneessä oikealla poskella.Tiskille päästessään bronxilaiselta kysäistiin,mitä hyvää hän voisi tehdä Blue Crossille kyvyillään.
Mies oli vastannut poskestaan,että hän haluaisi auttaa kaikkia maan vammaisia.
Työhönottovirkailija oli hetkessä vastannut,että Red Cross sijaitsee kylläkin kadun vastapuolella .
--Next please!!
Dear John oli käynyt high schoolin läpi,mutta varattomana ei pystynyt kustantamaan jatkokoulutustaan,hyvä että perheelle riitti rahaa ruokaan silloin 30-luvun pula-ajan alussa.
Kolpakkonsa takaa Dear John kertoi,että stand-up-koomikkonakin kapakoiden lavoilla vitsit olivat vähissä kännisen yleisön buuatessa miestä alas jo siitä,ettei hänellä ollut päällään edes kunnon pukua kuin vanha kyynärpäistä kulunut samettitakki ja polvipussiset flanellihousut.
Yleisö oli käskenyt häntä menemään Pelastusarmeijan majaan hankkimaan itselleen ehjän esiintymisasun ja kravatin sekä ajamaan sinimustan parransängen..ja sitten yrittämään uudelleen.
Dear John palasi lavalle köyhäinapupuvussaan ja leuka ajettuna Burma Shavella.
 |
| FDR--presidentin potretti |
 |
| Anna Eleanor Roosevelt |
Hän muististaan laukoi pula-aikaan liittyviä Rooseveltin ajan New Deal-vitsejään:
"Eleanor Roosevelt oli miehensä presidentinvaalikampanjan aikana v.1933 vieraillut eräässä appalachilaisessa hillbilly-syrjäkylässä.
Eleanor oli kysäissyt pieneltä syrjässä seisovalta pikkutytöltä,miksi tämä yksin seisoo kadulla ja eikös olisi parempi mennä kotiin tähän aikaan syömään.
Tyttö vastasi:
--En voi,koska tänään on siskoni vuoro syödä,madame. "
"Chicagolainen passipoliisi yritti herätellä kadulla koisivaa pummia.
--No noustaanpas siitä nyt ja lähdetään kävelemään..kaveri!
Mies ei herännyt edes ravistuksista huolimatta,jolloin poliisi totesi miehen kuolleen.
--Jo viides kuollut pultsari tällä viikolla!
--"Jos Mister Roosevelt tulisi vakuuttuneeksi,että kannibalismi auttaisi tätä äänien kalastamisessa,niin hänen pitäisi alkaa lihottamaan yhtä lähetyssaarnaajaa Valkoisen Talon takapihan barbeque-kutsuilla ensi keskiviikkona!"
--"Sanon yhden asian Uudesta Diilistä:
-- Paksulompsainen pula-ajan keinottelija on enemmän huolissaan kuin lompakoton pummi.
--Mr. Roosevelt on kauhean yksinkertaisesti puhuva mies.
--Muistattekos sen radiotakkailtapuheen,kun presidentti puhui pankeista pitkillä adjektiiveilla ja substantiiveilla..eikä edes seonnut sanoissaan?!
--Hän oppi kuulijoiden palautuksesta,että maa tarvitsee pelastusta eikä pelkkiä puheita.
--Hän ensimmäisenä harvardilaisena ryhtyikin tiputtamaan muutaman tavun kerrallaan sanoakseen jotain!
--Minuun verrattuna Mr. Roosevelt on nyt täysin lukutaidoton!
 |
| FDR fireside chat in Washington D.C. |
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti