Katumuksen tiellä eli ostamatta jääneet autot.Vanhan roddarin muistelmat.2.

1960 MB 220-mainos

Messekiimaa Mainilan metropolissa
--------------------------------------------------------------
Messeunelmissa ja vielä Saudin petrodollareiden avustamana minä rouvani myöntymyksellä aioin lisätä autotalliimme toisen mersun..ehkä klassisemman 60-70-lukuisen mallin ns. projektiautoksi.
Olin aina himoinnut 60-lukuista pystylamppuista 220S-300S-mallia,koska kotikaupungissammme naapurin pöksytehtailijalla oli sellainen keskisininen 1963 MB 300SEL-malli.Ihailin sitä Langea (L) eli pitkämersua aina,kun pääsin sen kyytiin liukumaan kartsalle taikka tehtailijan kesämökille Hirsjärven rantaan.Mersun automaatti ei kuitenkaan ihan vastannut tasaisuudessaan sen aikaisille jenkkihydromaticeille,jotka vaihtoivat aivan huomaamatta.Langissa koin melkein aina pienen nytkähdyksen vaihteensiirrossa,mutta kokonaisuudessaan kermanvärisin nahkaistuimin,pähkinäpuulistoin ja tummanpunaisin kuitumatoin nautin ajosta kuin herran kukkarossa.Lukion luokkakaverinani oli varatuomari Langin Matti,mutta heillä ei ollut valitettavasti tallissaan sukunimeään vastaavaa Lang-mersua,vaan 1962 Opel Rekord L,missä Ällä taas vastasi Luxusta.Matista tuli lisäksi kuuden Ällän ylioppilas.
Kotikaupungissani oli kylläkin monta pystylamppuista W111 220S-mersua ja 1965 kesäduunissani Ruotsissa Uppsalan läänin Örsundsbron sikafarmarilla Anderssonin Kallella oli sellainen maantienharmaa mersu,jonka takapuskurikin oli sianpaskan happoisessa ilmassa syöpynyt kromihilseiseksi himmeliksi,vaikka auto oli kolmisen vuotta vanha..
Eli ruostuu se mersukin!

MB W123 200b
Juha

Minunkin W123-200-mallini oli ruostunut happoisesta akkutelineestä sekä takapaksin varapyöräsyvennyksestä,jotka jouduin hitsauttamaan kaasulla asuinalueeni Merville Access Roadin yhdellä autopeltisepällä .
Ensimmäisen pystylamppuisen W111 MB 220S:än näin ajaessani asuinalueeltani ulos Kalayan Villagen (Vapauden kylä) läpi kohti Villamoren lentotukikohtaa ruostuvan melkein tomuksi yhdellä parkkipaikalla.Siitä paikalliset herranlahjat olivat rikkoneet kaikki lasit ja hyppineet katon lehmänseljäksi,mutta kojetaulu puukoristeineen näytti pelastettavalta..
Kojetaulun pelastamisajatuksen kylläkin siirsin hamaan tulevaisuuteen,koska autoraadon omistaja läheisessä harkkotiilitalossa pyysi siitä kauheata hintaa pelkästä ulkolaisen Putin eli valkopärstän naamalukemasta.

2016 Cebu Cityssä myytävänä
1965 MB 220S
P5.4 miljoonaa

V.2004 toisen W111 220S-mallin löysin Pasay Cityn Evangelista Streetin autovaraosakadun Joen Benz Parts Supply-liikkeen viereiseltä kujalta.
Evangelistalta löytyi melkein kaikenlaista varaosaa automaailman taivaan ja maan väliltä, japanilaisista konttikaupalla uitetuista varaosista singaporelaisten MB-liikkeiden ,alkuperäisiin stuttgartilaisiin Mercedes-Benz-varaosapakkauksiin.
Kyseinen 1965 "Benz",joksi manilalaiset kutsuivat kaikkia messejä,seisoi kujan syrjässä pikamaalattuna keskisiniseksi uusin radiaalirenkain.Joen Benz Parts Supply-varaosaliikkeen beerbellyomistajan nostaessa näytille konepeiton silmiini paljastui tuttu tähtilogoinen inline-kuutonen,vaikka filippiinomainen temporary-permanent-tyylinen johtometsä haittasi konehuoneen siisteyttä sisälokasuojien rypäleisten kaasuhitsauspaikkojen lisäksi. Omistaja joutui starttaamaan auton jumpperikaapeleilla nokittain pistetystä Toyota Hiluxista,jolloin ihme kyllä messe hyrähti käyntiin tuttuun hiljaiseen kehräykseen.
Omistaja kertoi tehneensä konerempan Benziinsä,pyytämällä siitä 28.000 pesoa.

Joen MB Parts Supply-liikkeen
varaosasälää

Katsoin Benzin sopivan itselleni pitkäaikaiseksi projektiksi antaessani omistajan kouraan 500 pesoa takuurahan,luvatessani maksaa loput viikon sisällä,koska taidemesenaattini Mario Penya oli luvannut minulta ostamiensa taulujen maksuksi vanhan Benzin,jos sellaisen löytäisin jostain Manilasta.
Valitettavasti Don Mario kuolla kupsahti samalla viikolla hyvästä elämästä infarktiin eikä yksikään muu Super Mario Manilasta voinut auttaa minua Benzin ostossa..
Menetin siten 500 pesoa sekä unelman oikeasta siipi-Benzistä..
Tämän päivän (2016 heinäkuu) yhdestä Cebu Cityn Mitula-autoliikkeen entisöidystä 1965 MB 220S saisi pulittaa 5.4 miljoonaa pesoa....eli n.81.000 puntaa!

W123n MAGsit

Päädyin sitten autotalliini keskittymään vanhan Beirutin taksimersuni kohennukseen samasta Benz-varaosaliikkeestä ostamilla uusilla MAGSeillä eli aluvanteilla sekä lokasuojien kromilistojen asennukseen..
Olin perinyt filippiinojen tavan koristella autojaan POGIksi eli komeaksi.
Viimeinen yritykseni pystylamppuisen Benzin ostossa vei minut Metro Manilan pohjoisosaan Caloocan Cityyn,jossa Manila Bulletinin mukaan tarjottiin 1967-mallista W115 MB 250S-mallia.Samanikäistä 250CE Coupeta Saudin Yanbussa Punaisen meren rannalla kerran tarjosi yksi nuori arabimies minulle parintuhanteen rialiin v.1984,mutta kieltäydyin kunniasta,koska Benzin ovipaneelit oltiin päällystetty kukallisella pöytävahakankaalla..
Caloocan Cityn Benz löytyi eräältä kaupungin reuna-alueelta ylikasvaneen ruohikon takaa yhden barong-barong-talon pihalta.Barong-barong merkitsee jätepuista ja aaltopelleistä valmistettua hökkeliä.

1967 MB 220S-W115 Manilassa

Auton omistajana oli ylähampaaton autoasentaja,joka risaisessa teepaidassa ja rasvaisissa farkkushortseissa poltteli Champion-menttolisätkää suupielessään.Kingsize-sätkä yleensä oli autokaupoissa filippiinomiesten mietintäväine.jonka loppuun palamisaika vastasi seuraavaa tinkimistä taikka maaseudulla jalkapatikan matkamittarina (500m),koska täsmäaikaa ei koskaan katsottu kellosta.
Benz oli samoin keskisininen,jonka maali kupli helmoissa,lokasuojien päältä ,lampunkehyksien reunalta ja ovien kromiylälistojen alta eli koko auto näytti liian mädältä edes kunnostettavaksi.
Sisustaltaan Benzin jalopuuosat hilseilivät lakasta ja risaisten nahkaistuimien päälle oltiin vedetty Toyota Crownin harmaat ja pesussa haalistuneet vakosamettiset istuinpäälliset ,kuten maassa oli tapana pitää kaikissa autoissa.
En edes pyytänyt myyjää starttaamaan autoa sen kunnon takia ja kohteliaasti poistuin paikalta kertomalla puolivalheen.että harkitsen asiaa..

1993 Plymouth Voyager

Paluumatkalla Quezon Cityn kautta poikkesin rouvani kanssa Beirutin mersullani yhdessä osoitteessa,missä Bulletinin mukaan seisoi myytävänä 1993-mallinen,lankkukylkinen eli puuimitaatiotarrakylkinen Plymouth Voyager tila-auto..
Voyagerin koneena oli Mitsubishin 2.4-litrainen GB54B14-100hp-ruiskukone,joka kävi kuulema sievästi.mutta auton haalistunut ja linnunpaskaläikkäinen maali katossa sekä konepitossa jakarandapuun alla pitkään pitämisestä ajoi minut pois tontilta ennen kuin omistaja nousi narrapuiselta verannalta riippukeinustaan siestaansa koisimasta tervehtimään.

Autohautausmaa Dammamissa
Juhart

Saudin arolimusiinit
---------------------------------------
Saudi Arabiassa v.1980-2000 omistin useita autoja.
V8-kiimassani ostin kaksi Cadillac Eldoradoa peräkkäin,yhden syvänsinisen ja valkokattoisen 74-mallisen ja toisen kultaisen 77-mallisen Eldon. Riyadhissa asustaessani ostin uuden Citroen BX 16TRS:n seuraksi 78-mallisen Dodge Magnum XE:n 500 rialilla,joka muuttui uutteralla pesulla sisältä ja ulkoa rasvaisesta caterpillarimekaanikon saittiautosta bulevardilimoksi.Koneeseen ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa tulpat sekä ilmasuodatin.
Myin sen myöhemmin kanadalaiselle Mr.Lambertille 5000 rialilla.

Yanbun Vanhakaupunki ja edesmennyt Plymouth
tai Dodge

Yanbussa Punaisen meren rannalla asuessani en omistanut omaa autoa v.1982-84,vaan ajelin firman luunlujaa Toyota Cressida-farmaria Yanbun ja Jeddan väliä 720 kilometriä työpäivisin paikalliosostokeikoilla ja huolitsijoilla..
Yanbussa etsin itselleni amerikkalaista projektiautoa Suomeen vietäväksi. Stamakaupungin kujia ja katuja risteillessäni Cressidallani löysin lähellä kalastussataman rantaa avoimella tontilla 1955-mallisen ja alaosastaan vaaleanmetallivihreän ja katoltaan tummanvihreän tolppamallisen Cadillac Fleetwodin.
Jopa sen lasit olivat tummanvihreätä tinttiä.
Katuarabiallani yritin udella läheisessä vesipiippubaarissa hashista piipputupakassa polttelevilta ja kiiluvasilmäisiltä kaapuherroilta auton omistajaa..muttei kukaan osannut kertoa nauramalle minulle khatt-lehdistä punertavien hampaiden välistä silmille.että auto on Kharab..eli paskaa..

1955 Cadillac Fleetwood

Kuningaskunnassahan ostettiin vain uusia autoja!..ja paperittomia romisautoja oli melkein mahdotonta viedä maasta ulos,jollei tuntenut paikallista poliisipäällikköä,jolle piti tarjota rasvarahaa uuden rekisteriotteen kirjoittamisetsa..Mafi Mushkela..No problem!!
Dammamissa itärannikolla työskennellässäni Jubailissa päädyin paikalliseen autosukiin etsimään jenkkiautoa v.1982,jolloin ostin toisen Eldoni.Olin aluksi innostunut ostamaan 79-mallisen Chevrolet Caprice Classic 2-door coupen,jonka erikoisuutena oli kolmiosainen ja viisto takaliimalasi.Koneena taisi olla 305CID V8.
80-luvulla Capricea tarjottiin jopa V6-koneisina,jollaisia firmamme managereille oltiin ostettu työautoiksi.

1979 Caprice Classic Coupe

Lopulta kuitenkin löytämäni Eldo vei minut takaisin Jubailin työmaalle,
Capriceja ja halvempia Impaloita kaverini työmaalla pitivät Saudi Arabian Ladoina,koska niitä oli jokaisella hamehelmaisella arabibeduiinillakin.Toinen samanlainen saudien keskivertoauto oli Pontiac Bonneville.
Yleisin keskivertosaudinuorison suosima auto oli kuitenkin kuutoskoneinen Toyota Cressida ja toisena Nissan Laurel.

Taifin kaupungin
Cressida-monumentti

1961 Riyadhin keskussuki ja pari Fordia
Chevroletin,Chryslerin ja Mersun kera

Fordholistille kuningaskunnasta oli mahdotonta löytää yhtään Fordia,koska merkki oltiin pantu pannaan 70-luvun alussa kuningashuoneen aloitteesta,koska Fordilla oli kokoonpanotehdas Israelissa.
Samoin Coca-Cola..
Saudian lentoyhtiötä siksi kutsuimme Pepsi Airlineksi,missä tarjottiin lomille lentäville urakkamiehille vain alkoholitonta Pepsiä lammasriisin ja arosannan nielemisen kyytipoikana.
Silti kuningaskunnassa Ford oli ollut pitkään suosittuna merkkinä jo 30-luvulta 60-luvulle saakka ARAMCO:n amerikkalaisarabialaisen öljyfirman ansiosta.
ARAMCO jopa aikoinaan saudiomistajiensa hyväksyminä tarjosi työpaikkoja amerikkalaisille juutalaisille ammattimiehille.

1980 262C

V.1984 muutin Riyadhista Jeddaan firman urakoiden ostopäälliköksi.Olin ostanut Riyadhista metallinvaaleanvihreän Citroen BX 16TRS:n,jota käytin myös firmanajoissa.
Ennen Riyadhista lähtöäni hyvästelin perhecompoundilla Suomeen autolla palaavaa kahta manageriperhettä,jotka letkassa päättivät ajaa Jordanian ja Turkin kautta Eurooppaan.
Kotimaan tuontiautoina niillä oli BMW 325i ja Volvo 262C..
Bemarimiehiä minä en koskaan ollut,mutta kuolasin sitä 262C:tä,Bertonen kupeeta,jota automiespiireissä joka ihailtiin taikka inhottiin..
Tänä päivänä sekin olisi museoauto..
Itse ostin v.1989 käytetyn 79-mallisen käytetyn ja kuhmuisen 244DL:n projektiautoksi,jonka kansiremontin sekä korikohennuksen perästä maalautin Toyotan vitivalkoiseksi..

Askaripoliisien Land-Cruiserit kolarissa

Taisin olla silloin aikaa edellä vanhan Pappa Volvon kunnostamisessa.
Saudissa jopa askaripoliisit ajelivat patrullia vihervalkoisilla Volvo 264GL-malleilla,joita paikallinen Zahid Tractor-Volvo-diileri myi poliisilaitoksille fliittiautoiksi. Kuningaskunnan yleisin poliisiauto oli taasen Toyota Land-Cruiser,joilla mm. uskonpoliisit kuljettivat uhkarohkeasti muusta liikenteestä piittaamatta rukousaikoja noudattamattomia arabeja taikka hunnuitta kulkevia ulkolaisnaisia putkaan.

1983 Delorean-mainos

Jeddassa paikallisostokierroksilla tulin näkemään erikoisautoliikkeitä kaikkien arkitavallisten GM-,Toyota-,Nissan- jne.-liikkeiden ohella. Viedessäni Citroeniani korjaamolle huoltoon Mekan tien varteen, yhden palmubulevardin varrella eräs autoliike myi ikkunasta hurjalla 50-prosentin alennuksella Deloreaneja,jotka eivät olleet menneet kaupaksi. Alennusmyynnin syytä en tiennyt..oliko Deloreanin Fordin V6-kone syynä vajaasylinterisenä tai koska Ford oli pannassa Israel-kytkennästä vaiko saudit eivät ylilihavina pystyneet pujoittamaan ruhojaan lokinsiipiovien alle.? Saudit kyllä ostivat matalia Ferrareita,joissa oli kolme kertaa enemmän puhtia konehuoneissa.
Vasta seuraavana vuonna 1985 Michael J. Fox Takaisin tulevaisuuteen filmissä pisti Deloreanin kartalle yhdeksi halutuimmaiksi malleiksi.

1980-85 Renault Fuego Turbo

Citroenia ostaessani Riyadhissa v.1984 olin kahden vaiheilla Renault Fuegon välillä.Citoen ja Renault kummatkin tarjosivat tavallisesta poikkeavia malleja,jotka eivät olleet kaikkien makuun.
Fuegossakin oli jotain tulisesti poikkeavaa,joka minua kiehtoi (Fuego-tuli).Auton oli suunnitellut Michel Jardin,joka oli aiemmin työskennellyt Robert Opronin,Citroen GS-CX-ja SM-mallin muotoilijan alaisuudessa.Fuego oli alusvaatteiltaan täysin Renault 18 ja Saudin markkinoilla sitä tarjottiin 1,6-1.8-litraisilla koneilla..
Silti Citroen BX voitti minun prioriteeteissä,

1976 Cadillac Eldorado
Biarritz

Kaikessa autopoikkeavaisuudessani toin Suomeen Citroen BX:n,kun muut kaverini toivat niitä Diesel-Mersuja.
Kaikki urakkamiehet eivät olleet mersumiehiä.
Yksi Yanbun projektissa työskennellyt vanhempi inssi tosin toi Suomeen Honda Accordin ja toinen Jubailin projektin raudoittaja Honda Preluden. Samoin salolainen putkimies Malaskan Eikka Yanbun projektista osti tuontiautokseen 85-mallisen ja etuvetoisen Mitsubishi Galantin.
Aikeenani oli aiemmin tuoda mukanani 77-mallisen Eldoni,mutta jouduin jättämään sen jälkeeni firman vaihdon takia,jolloin Eldo päätyi takaisin Dammamin romuautotarhaan..
Pyssykyläläinen karhukuski,jonka hain aikoinaan Dhahranin kentältä Jubailiin tuoreena urakkamiehenä, toi sopimuksensa päätyttyä Sodankylään näyteille Saudista vitivalkoisen 78-mallisen Cadillac Eldorado Biarritzin...
Muistan vielä hyvin ajaessani karhukuskia Dhahranista Eldollani Jubailiin,kun arolla näkyi parisen kamelia hiekkadyynillä..
Karhukuski tokaisi minulle:
--Katho ..kamelitokha!

Kameliravit Isuzulla

Katumuksen tiellä eli ostamatta jääneet autot.Vanhan roddarin muistelmat.1.

1966 Mercury Comet Caliente topdown

Yleensä minulle on käynyt niin ,että jo pikkukundista jo haaveilemani autot ovat jääneet ostoissani vain haaveeksi.Kaikkia muita kohdalleni tulleita autoja olen ostanut eräänlaisina impullisostoina ja joista vain yhden myyntiä olen katunut: Mustan 1966 Mercury Comet Caliente-avomallia Manilassa.Sain sen kylläkin myöhemmin takaisin taidemesenaatiltani Mario Penyalta taulukaupan maksuna,mutta huonokuntoisena.joutumalla myymään 2000-luvulla sen Baguiossa asuvalle koripalloilijalle pilkkahintaan,koska asuin silloin jo vakituisesti Lontoossa.Mercuryn olin ostanut Manilasta v.1987
Käsieni läpi ovat menneet n.40 autoa VW-kuplasta Cadillac Eldoradoon,mutta yksikään niistä ei ole jättänyt suurempaa lovea sydämeeni,joskin enemmän rahapussiini..
Amerikan Fordeja Manilassa ollaan koottu jo vuodesta 1913 asti,jolloin Fordin T-malli tuli myyntiin.V.1929 Henry Ford perusti Pilipinas Ford Car Works Inc. -nimisen tehtaan Manilaan (PFCW),josta v.1963 tuli Ford Philippines Corp. eli FPC.V,1985 tehtaalla koottiin Ford Escort-,Cortina sekä Granada-malleja. Itsellänikin oli tovin yksi Manilassa valmistettu saksalaiskoneinen (2.0,-4-sylinterinen) Granada,mutten kovin jäänyt sitä kaipaamaan V8-kuumeessani.

Märkiä Ford-unia
--------------------------------------------
Yli 60 vuotta haaveenani on ollut saada alleni 1952-54 Ford Customlinen 4-ovinen tolppamalli,jollaisella taksilla sain monasti kyytiä meidän pappilan paraatiovelta silloisen pikkukauppalan moniin osoitteisiin tai jopa kauemmaksi maalle naapurin Fammu-tädin Myllymäen mökille Teijon tien varteen. Haaveenani sellaisen osto on alinomaan alitajussani täällä Lontoossa pulpahtanut aamuisina puolivalveununani,mutta varoja sellaiseen ei ole ollut liikoja,jollei ns. Postcode Lottovoitto joskus osuisi kohdalleni.Valitettavasti suuremmat lottovoitot minulle ovat aina menneet sivusuun jo 70-luvulta asti,etten paljoa laske pikavoittojen päälle.
Monet haaveilevat kaksiovisista ja avokattoisista malleista,mutta niitä minulla on jo ollut kolmisen kappaletta,kaksi Cadillac Eldoradoa ja yksi Mercury. Shortsijalkaisesta olen siis hiljalleen muuttunut pussihousuiseksi,voitaisiin minua ilkkua.Ns. tolppa-auto on mielestäni aina kuulunut suomalaiseen katu- ja tiekuvaan kuten koti,koivu ja tähti suomalaiseen maalaiskuvaan.
Jääköhän unelmani sittenkin vain haaveeksi?

Projektikuntoinen 1952 Customline Mercuryn
sivuventtiilikoneella
myytävänä Britanniassa 3750 puntaan

Lontoon markkinoilta löytyy kyllä muutama Jenkeistä maahantuotu Customline,yksi kaksiovinen ja loput kaksi neliovisia,mutta hintapyynnöt kylläkin niistä liikkuvat 3750-12000 punnan skaalassa projektikunnosta concoursiin...
Pitäisikö minun tyytyä halvimpana vaihtoehtona vain pienoismalliin taikka Revellin koottavaan,jos sellaista edes löytyy katalogeista.Pienoismalleja minulla on jo hyllyillä satoja..
Revelliltä löytyy valitettavasti vain 1956 Ford Sunliner-koottava..mutta Arko Productsilta löytyy 1954 Ford Customline 2-door-valumalli persikan värisenä.
--I have a Dream!
Lausui kerran Martin Luther King...ja kuoli sala-ampujan luodista...ja hänen viimeisin kulkuvälineensä oli 1959 Ford Galaxie 500..

1959 Ford Galaxie 500 Sunliner
Retractable Tup

1954 Ford Customline 2-door
Arko Products

Revellin 1959 Ford Galaxie 500 Sunliner Retractable top-koottava päätyi koottuna ja Humbrolin emalinpunavalkoisena huoneeni kirjahyllyyn v.1960 Pikkujättiläisen viereen,mutta aitoa yksiyhteen-skaalan Galaxieta enkä edes sen halvempaa neliovista Customia ole saanut alleni.....vaikka aina olen haaveillut sellaisesta.
Lohdutuksenani kaikesta päädyin asumaan lopulta itä-Lontoon Canning Townin Custom Houseen.
Jo Manilassa asuessani olin etsinyt Customlinea kaikkialta,muttei yksikään tullut vastaan taikka silmiini edes Manila Bulletinin käytettyjen autojen myyntipalstoilta.Silloin 80-luvulla ei ollut Pyhää Nettiä,että vain googlaamalla olisin löytänyt sellaisen.Ainoana keinona minulle oli ajella ympäri metropolista kaikkien jobbareiden osoitteissa,joista löytyi liuta muita mielenkiintoisia malleja.

1960s 1952-54 Ford Mainlin- poliisauto
Rizal Avenuella

Customline taisi olla aikoinaan harvinaisempi malli kuin Custom jopa Filippiineillä,joskin Manilan poliisilla oli ollut käytössä vielä v.1960 1952-54 Ford Mainline-patrulliautoja. Manilan taksifirmat samoin suosivat paljolti myös 1949-51-mallisia Ford Customeita.

1951 Ford Custom Manila Yellow Cab Co.-taksi
 by Juhart

1954 Ford Customline
Escoltassa,Manilassa

Manilan tarjouksia
-------------------------------------------------------------

Customlineja sekä Customeita etsiessäni Manilassa minulle tarjottiin jopa 1962-mallista Chevrolet Corvair Monzaa,mutta silloisessa V8-kuumeessani torjuin tarjouksen,koska auton peräpäästä löytyi vastaiskuinen ja ilmajäähdytteinen bokserikuutonen.Myöhemmin 2000-luvulla kaduin päätöstäni,koska volkkarikuumeessani rakenneltuani brasilialaista VW 1500-kuplaa tallissani,olisin halunnut sen rinnalle juuri oikean Corvairin..kaikista Ralf Naderin aivojeni takaosaan iskemistä kauhukuvista huolimatta.."Unsafe at any Speed!"
Samoin olin halukas ostamaan naapurin nuorelta filippiinokaverilta viistoperäisen VW 1600TL-mallin,jollaisella ajoin ajokortin vuonna 1968,Kaverini ei valitettavasti halunnut myydä sitä,vaikka olisin tarjonnut ylihintaakin.

1962 Corvair Monza-brosyyri

1970 ca.Baguion Session Road
ja VW 1600 TL

Vaikka olen vereltäni 90-prosenttinen Fordholisti,en koskaan lakannut pitämästä muista automerkeistä.
Olen vieläkin kaikkiruokainen autonälässäni..vai onko se janoa!?
Asuinalueellani Molave Avenuen varrella seisoi ja liikkui 1990-luvulla mm. yksi 1955-mallinen punavalkoinen Chevrolet Delrayn 2-ovinen tolppamalli,jonka koneena kävi se lujanluja Stovebolt Six-kuutonen,,samanlainen kuin minun 61-mallisessa kanadalaisessa 1961 Pontiac Laurentianissa Suomessa.

1955 Chevrolet Delray 2-door

1970-luvulla Baguiossa kuvattu
VW Karmann-Ghia
ajanmukaisin leveälahjekuskein

Delray kylläkin poistui myöhemmin katukuvasta muualle,mutta sen tilalle ilmestyi 60-mallinen junakeulainen VW Kombi.Samalla omistajalla oli myös 60-luvun alun punainen VW Karmann-Ghia,jonka peltikeula muistutti kymmenistä pikkukolhuista bataattisäkin kylkeä ja sen helmat taas reikäjuustoa..Sen ajan oikea Rat Look-Karmann!
Molave-asuinalueeni naapurissa Moonwalkissa näin usein 60-lukuisen valkoisen VW Karmann-Ghian modernimman version,sen Razor Edge-mallin,jonka keulaa koristeli tuplavalot..
Sekään ei valitettavasti ollut myytävänä..
Manilassa Customlinen etsimisessä päädyin aivan Quezon Cityyn saakka,jossa yhdessä takapiha-autokorjaamossa minulle tarjottiin mm. brittivalmisteista Rover 90 P4-mallia.
Britit kutsuivat sitä Auntie Roveriksi,kun taas Suomessa Amazonia kutsuttiin Pappa-Volvoksi.Korjaamon rasvafarkkuinen filippiino-omistaja taas kehui Roveria Vintageksi..eli vanhaksi.

1960 Rover 90 P4

Rover oli väriltään haalistuneen keskisininen ja sisusta muutettu siniseksi plyyshiksi,koska zenitissä aina paistava aurinko oli polttanut alkuperäisen nahkasisustan karrelle. Minuun oli iskenyt kummallinen alkuperäisyysinto,joka kaihtoi kaikkia nurkkapajakonversioita,jolloin torjuin 5000 peson ostotarjouksen,koska Roverin lokasuojan päällinen toisen parkkivalon lasikin oli rikki..
Myöhemmin sain tietää,että tavallisen Land-Roverin parkkivalon linssi olisi kelvannut tilalle..
Sitäkin oston torjumista kaduin..
80-luvulla vanhojen Fordien arvostus oli Manilassa melko alhaista.

1969 Mustang Boss 429

Kaikki 70-lukua vanhemmat jenkkifordit olivat halpaa jokamiehen kamaa..Gas Guzzlereita eli bensajuoppoja,joihin takapihaverstaissa oltiin asennettu Isuzu Diesel-motti alkuperäisen kuutosen taikka 289CID Veekahdeksan tilalle.Rupisia ja dieselsavua piereviä Mustangeja näkyi kaikkialla.
1990-luvulla taloni takaisessa rivitalokompleksissa seisoi takorautaisen kalteriaidan takana vuosikausia pölyn peittämänä alkuperäinen,vihreä 1969 Mustang Boss 429.Omistaja ei myynyt,koska uneksi sen entisöimisestä,mitä koskaan ei toteutunut.

1969 Yutivo Camaro-mainos

Manilan liikenteessä 80-luvulla tapasin useasti myös 60-luvun lopun Chevrolet Camaroja,jotka pakopuskistaan sylkivät dieselsavuja eli nekin pääsivät ajan kulussa eroon alkuperäisistä Yutivo Camaro-kuutoskoneistaan.Paikallinen Yutivo-konsernihan oli koonnut Chevroleteja jo 60-luvun alusta. Yhdellä autobongausmatkallani läheiseen Caviten maakuntaan,joka oli ollut kuuluisa sota-aikaisesta laivastoasemastaan.minulle tarjottiin Kawitin kaupungin esikaupunkialuella yhdeltä autotallin edustalta 67-mallista Chevrolet Chevelle Malibu 2-ovista hardtopia. Hinta oli tosin halpa,mutta auton helmat ja lokasuojat olivat merisuolailmasta piparikakun mureita.Mieleeni tuli Floridan suolan hapertamat autot..
Tämäkin Chevelle kulki..jos kulki matalapuristeisella L90-250CID-kuutoskoneella.Paljon myöhemmin tajusin,että kaikki Yutivo Chevrolet-mallit olivat harvinaisia ja Chevelletkin katsottiin jenkeissä keräilyautoksi,etenkin SS-optiolla.

Yutivo Camaron ID-lätkä

Yutivo oli aloittanut jo v.1953 GM:n fransiisikokoojana Manilan Pacon kaupunginosassa valmistamaan Chevrolet-henkilö- ja kuorma-autoja.Kokoonpano 50-70-luvuilla koostui seuraavista
malleista:

 Chevrolet: Bel-Air 4Dr, Impala 4Dr, Malibu 2Dr/4Dr, Camaro
 Buick:     Electra 225 and Pontiac Parisienne 4 Dr. (Canadian version
            of the Pontiac Bonneville)
 Vauxhall:  (GM UK) Victor, VX4/90, Viva 2Dr/4Dr
 Opel:      (GM Germany) Rekord 2Dr/4Dr, Rekord Wagon 5Dr, Ascona 4Dr,
            Manta 2Dr, Kadett 2Dr/4Dr
 Holden:    (GM Australia) Model EH-4Dr, Wagon 5Dr, Premier 4Dr

1987 Yutivo Chevelle Malibu SS Manil

2004 Molaven talon1 tyttöjä
 sekä mersutallini

Hankittuani v.1998 oikean Beirutin taksimersun eli 1980 Mercedes-Benz 200 -W123-bensamallin,joka myös oltiin koottu Manilassa,minussa heräsi eriskummallinen messekiima,jollaista aiemmin en ollut tuntenut. Se kulki ja kävi huolletuna kuin Duracell-paristokani ilman mitään vikaa.Koriltaan ja sisustukseltaan se oli spartaani kuten Wehrmachtin suorat housut,mutta laadultaan se oli luja ja vielä 18-vuotiaana se kulki kivuitta ilman mitään kitinöitä.
Manilassa aloitettiin MB:n kokoonpano v.1958 ja metropolin katuvilinässä nähtiin runsaasti 180D-dieselimersutakseja. Saudin aikoina 1980-luvun alussa hoisin suomalaisille työtovereilleni parinkymmenen W123-mersumallin ostot Dammamin Juffalilta,MB:n diileriltä.Työmaamme konttorin edustalle kerran sitten saapuivat nakuttamaan melkein kaikki W123-sarjan nakuvaihtoehdot 240-300D-mallien väliltä,mutta minua ne eivät hurmanneet silloin,koska ne olivat niitä tavallisia taksimersuja,jotka ääneltään saivat kaivamaan alitajuisesti perstaskun lompakkoa..
Ääneni muuttui kellossani pienellä viiveellä..omistettuani yhden,joskin bensamallin.

jatkuu..Messikiimassa..jne

FIAT-stoori Hermannista.Vanhan roddarin muistelmia.I osa.

1952 Radio Italianon Fiat 500
 Belvedere
Helsingin Olympialaisissa

1939 Fiat 500 Topolino

Hermannia
-------------------------------------

Pappilamme sijaitsi Salon kaupungin Hermannin kaupunginosassa.
Kauppala-aikana ennen v.1960 kaupungiksi tuloa emme pikkukundeina korttelissamme tienneet asuvamme missään Hermannissa.Jostain Hermannin nuorisoseurasta isäpastori joskus leukaili partiopojistaan.Hermanni-nimi ylestyi vasta 90-luvulla ja olettaisin nimen ehkä tulleen Salon kuuluisasta ja pitkäaikaisesta pormestari Hermanni Tuomaalasta..
Brittibändi Herman's Hermits taasen viihdytti meitä teini-ikäisiä Hermannin korttelissa 60-luvulla No Milk Today-biisillä..
Oli kulunut noin 7 vuotta siitä,kun olin hakenut viimeksi alumiinikannulla Torikadun maitokaupasta irtomaitoa,kun v.1967 maitokauppoja ei enää ollut olemassa ja lehmän tissihyvää myytin pussimaitona.
Silloisen maitokaupan naapurina oli Marttilan talo,jonka pihalla seisoi Onni Marttilan syvänsininen 1936-mallinen Opel Olympia Kadett  ja portin edessä tummanpunainen 1947 Studebaker Champion.
Maidonhakumatkalla aian pysähdyin ihailemaan sedän Studea,joka sattui olemaan yhtä vanha kuin itsekin.

Marttilan sedän 1947 Studebaker Champion
ja minä oikealla maitokannu kädessä...
Juhart

                                                                    1967 Herman'sHermits: No Milk Today

Piccolo Topolino
-------------------------------------------------------------------------------

1934 Fiat Balilla 4 Marche
Rooman taksi

Isäpastori flyygelin pimputuksen ohella soitti piccolohuilua.Piccolohan italiaksi merkitsee pikkuista ja uskon hänen ostaneen sen Roomasta v.1936.Isä taisi italiaa melko hyvin,koska pappiskoulutuksessa piti osata latinaa. Topolinoja hän muisti silloin jo liikkuneen Rooman kaduilla,mutta enemmänkin niitä Balilla-malleja.
Rooman taksit hän muisti kulmikkaina Fiat Balilla 4 Marche-mallisina.
Kauppalan kaikki autot tunsin jo 50-luvulla merkkaamalla niiden rekkarinumerot molskihousun takataskusta vedettyyn muistilehtiöön kosmoskynätumpilla Hermannin korttelimme Torikadun ja Rummunlyöjänkadun kulmalla.Kynän linkkuveitsellä teroittamaani lyijyä kyllä piti kastaa suuhun  ja josta huuliin jäi omituinen sinipunainen kuulto kuin arkkuun pistetyllä vainajalla.

Jokunen Fiatkin rekisteröityi muistilehtiööni Topolinona eli italiaano-Mikki Hiirenä.Yksi sellainen taisi olla vaaleanvihreä 500 Belvedere-farmarimalli .Se ei ollut kuitenkaan viisisatasen halvempi Giardinera- eli puutarhurimalli,joita kauppalassa oli parisen kappaletta. Eikä sen omistaja mikään puutarhuri ollut,vaan joku kauppalan ulkopuolelta tullut vihersorminen kurkunkasvattaja.Yleensä näin sen Salon Seudun Osuuskaupan maatalousosaston pihassa lastattuna lannoitesäkeillä.

SSO:n maaseutuosaston piha
ja Fiat 500 Belvedere

Salolaiset kauppapuutarhurit kylläkin ajoivat isoilla Rovereilla ja mersuilla eivätä millään pikku-Fiateilla.
Isän rintamakaveri agronomi,tilanomistaja ja reservin luutnantti Korvenoja Kuusjoelta ajoi taas vaaleanvihreällä Jowett Javelinilla,missä oli oikea vapaakytkinkin,ohjustelemalla ratista mustahanskaisella kädellä,joka isän kertoman mukaan oli proteesi.Isäpastorilla taasen oli upouudet ja itsehymyilevät hammaslääkäri Inkeri Linnan asentamat yläleuan proteesit,jolloin uskoin hänenkin olleen sotaveteraaneja paikallisessa resupseerikerhossa.
V.1957 jouluna tulin Fiatin omistajaksi saatuani joululahjaksi patterikäyttöisen Seat 1900 leluauton.Fiatin pitemmän nimen opin lausumaan melkein ulkoa isäpastorin italiantentissä saunanlauteilla..Fabricca Italiana Automobili Torino,mutta Seatin espanjalainen nimi Sociedad Espanola de Automotives de Turismo kangerteli kielenkannoissani.

Fiat 1900B (1400B)

Ei se lelu-Seat nyt ihan oikea Fiat ollut,mutta siihen aikaan mielestäni pirun hyvä kopio alkuperäisestä mallista.Kivointa siinä oli toimivat ajo- ja vilkkuvalot.Sen kori oli harmaata muovia eli samanvärinen kuin maalta kaupunkiin usein ajava Fiat 1400-malli.Seatin maskin keskellä istui komea kyklooppivalo kuin ensimmäisissä Suomeen tuoduissa 50-luvun alun Rovereissa.Italialaiset kylläkin osasivat tehdä siitä otsalampusta sievemmän näköisen.
Alakuvassa Fiat 1400 Rooman taksi-pienoismalli,joka koriltaan näytti minun Seatiltani.

1952, 1939 tai 1946 Fiat Millecento
Balilla E Fribergin uudella
Turuntien Essolla

Ne pikkukauppalan pikku-"Fiiut" olivat silloin harvalukuisisa 50-luvun puolivälin kieppeillä,mutta yksi kolkon musta 1939-52-mallinen Millecento (1100) Balilla E kävi tankkaamassa joskus Turuntien uudella Fribergin funkkis-Essolla.Balillaa valmistettiin v.1953 asti.kunnes uusi modernimpi Millecento esiteltiin.Se mainitsemani harmaa ja maantienvärinen 1400-mallikin erehtyi maalta melko usein samalle Essolle tankkaamaan.Olikohan Hankkijalla silloin yhteyksiä Fiatien myyntiin.koska isännät tykkäsivät niistä? Ainakin Salon Seudun Osuuskauppa myi aluksi Fiateja samasta maatalousosastosta kuin Hankkijan maahantuomia Massey-Ferguson-traktoreita.
 Autonovo myöhemmin toi maahan ja myi Fiateja 60-70-luvuilla.

Salolaisen Kanniston 1955 Fiat
 1100 kuvattuna
1957

Fiat ei ole ollut mikään tuore merkki suomalaisissa maisemissa eikä Salonseudullakaan.
Halikossa Wiurilan kartanolla oli iso suflettikattoinen ja shaföörin ajama Fiat jo 20-luvun lopulla privaattiautona.Åminne Godsin eli Joensuun kartanolla samoin oli komea Hispano-Suiza herrasväen kyytiautona..
Wiurilan 1928 Fiat meni myöhemmin vaihtoon Salon Autohalliin Vilhonkatu 10:ssä uuteen 1936 Chevroletiin.Kuvan otsikossa virheellisesti mainittuna 1937.Parisen vuosikymmentä myöhemmin  Saman kadun vastapuolella SSO myi Fiat 600-malleja maatalousosaston myymälästä.

Ranskalainen kokoelmani.
Kaksi Simca Viitosta edessä

Fiat Balilla-mainos
"Balilla per tutti"---ja Carabinierin
Fiat-kilpuri muutettuna Fiat-
hävittäjästä Mafia-roistojen
takaa-ajoautoksi
Juhart

1955 Niinistöjen 1939-48 Fiat
500 Topolino
Dyna Panhardin kanssa
Virtasen moottorin pihalla

Simcalla oli ihkasamanlainen Topolinon lisenssivalmiste Simca 5,jollaisen itse vasta ukkoiässä kokosin pienoismallivitriiniini Lontoossa.Simca 5-pienoismalli sai samaten kumppanikseen lasihyllylle valumallisen Simca 5 Breakin,jonka katolla istuu Michelin-ukko. Vanhempaa sotaaedeltävää Topolino-mallia Salossa oli ainakin yksi kappale...Niinistöillä.

1963 Auto-Lindblomin
mainos

V.1953 Fiat oli esitellyt uuden Millecento-mallin (1100),jota valmistettiin aina v.1969 saakka.
Kauppalaankin niitä ostettiin useita ja 50-luvun lopulla mallin saksalaisia Neckar-serkkujakin ilmestyi liikenteeseen.Vilhonkadulla Auto-Lindblom myi Neckareita NSU-merkin kyljessä.
Millecentoa näkyi muutama jopa Familiare- eli farmarimalleina.Vuosien vaihtuessa Millecenton maskit ja kylkikoristeet vaihtelivat muodin mukaan tekniikan pysyessä melko samanlaisena. Fiatien kuuluisa maskin keskeinen kyklooppivalokin poistui prässätyn alumiiniritilän tieltä.
Neckarit olivat mielestäni Fiatien rinnalla paljon prameampia kaksivärimaalauksin ja kylkilistoin ja niiden koneista oltiin puristettu ulos karvan verran enemmän caballioita eli italialaisia hummia.
Neckar Jagst 770-malli kilpaili tavallisen "Kusiaisen" eli Fiat 600:n rinnalla ja pappilaankin saatiin sellainen v.1967 tummansinisessä virkakuosissa,joka sopi isäpastorille "kirkkopompannapiksi".
Isäpastori ei kuitenkaan korottanut itseään Neckar Europa-malliin,ostamalla Traktoautosta vähän käytetyn (ilmeisesti erään sokean saaressa asuvan rovastin omistaman) taivaansinisen VW 1300-mallin virka-ajoihin sekä muihin Taivastieajoihinsa.

1965 Neckar Jagst 770

Yhtenä kesänä hän ajoi sillä Roomaan saakka ja takaisinkin,mukanaan kyydissä vanhat mustapaitakamunsa,harmaapäiset AKS-veteraanit,joidenka kanssa hän oli v.1936 käynyt ideologisilla sotilaskursseilla Campo Mussolinilla ja nähnyt Berliinin olympialaisissa Hitlerin sekä Göringin,jotka otsat typyssä katsoivat vääränvärisen amerikkalaisen Jesse Owensin voittoa hiilimurskalla.
Isärovasti vaihtoikin Jagstinsa sitten modernimpaan KdF-Wageniin..Kraft durch Freude..Iloa voimasta taikka voimaa ilosta..
--Aja varovasti,ajava rovasti!
Ilkuimme siskojeni kanssa isärovastin ajaessa tavanomaisesti Kemiön mökillemme tien vasenta puolta yksisilmäinen Tiibetin apso kartturinaan.Ilmeisesti rovastin luja usko ja tiibetiläiset rukousmyllyt auttoivat häntä selviytymään Taivastiellään ehjänä perille.
VW-merkissä hän pysyi kuolemaansa asti 1987,viimeisen ollessa VW Polo-farmarin.

Italialaisen perheen Fiat 600 rantalomalla
Juhart

Varsinaista Topolinon seuraajaa ja pientä 500-mallia eli Cinquecentoa ei kauppalan kulmilla näkynyt lainkaan tai en bongannut, joten uskoisin mallin maahantuonnin olleen pientä,600-mallin tultua paljon suositummaksi.
Itävaltalainen Steyr-Puchin viisisataisen klooni tosin korvasi italialaisen Cinqocenton.
Jonkun Cinquecento Giardineran ja Fiat 500 Panorama-pakettivaunun kaupungista...ja muutaman jopa Steyr-Puch-variaatioina.
Jos Fiat Cinqocento Vespa-skootterin jälkeen v,1957 pani koko saapasvarsimaan pyörille,niin v.1956 esitelty  Fiat 600 taisi panna Suomen maan pyörien päälle. Erikoisuutena olen havainnut täällä Lontoossa,että Cinqocento on tavallisempi ja saatavilla oleva keräilykohde,kun taas

Diakonissan
 Pompannnappi

Ceicento eli kuusisatainen eli se Suomessa yleinen Kusiainen ja Pompannappi on todella harvinaisuus Britteinsaarilla.,
Pikkukundina muistan ensimmäiset kaapparioviset Ceicentot ja muutamat siihen pohjautuvat Multiplat. Pappilamme sisäpihalle ilmestyi v.1958 ensimmäinen ja hääpulun valkoinen Ceicento,kun talon siipirakennuksessa asuva vanhapiikadiakonissa oli myynyt vaihdossa itäsaksalaisen Simson-mopedinsa kuusisataisen vaihdossa. Isäpastori samaan aikaan oli ostanut käytetyn länsisaksalaisen ja 51-kuutioisen Miele-mopedin,joka oltiin rekisteröity kevytmoottoripyöräksi Sachs-moottorinsa yhden lisäkuution takia.
Pappilan pyörävajassa itä-Simson ja länsi-Miele kuitenkin asuivat sulasovussa ohjaustankojen sarvet toisissaan kiinni ilman mitään poliittista muuria välissään.

Simson--työ-ja
huvimatkoille

Diakonissan Ceicento sai samana vuonna kaverikseen kanttorilan uuden ja armeijan viltin harmaan varpusen eli Wartburgin. Kolmas ja vanhin pappilan pihan auto oli vt.kappalaisen puolikengän ruskea rinkeli-ikkunainen Kuplavolkkari,jota hengenmies rullapolkimella kaasutteli tyhjäkäynnillä kirkkokonttorin edessä kuin kanttori pikkukirkon urkujen jalkapolkimia..

1961 Salon vuoden
autonainen
ja Fiat 600

Kuusisatanen oli silloin suosittu naisväen ensimmäisenä autona ja Salon tuoreessa kaupungissa vuoden autonaiseksi valittiin v.1961 eräs rouva Fiat 600:lla.
V.1959 taasen eräs toinen rouva oltiin valittu kauppalan viimeiseksi vuoden autonaiseksi Skoda 440-mallilla,sillä Octavian edeltäjällä.
Diakonissan Ceicento tuli myöhemmin vaihtumaan uudempaan 600D-malliin,jonka ovet oltiin jo saranoitu edestä.Kanttorilan Warre vaihtui samoin uudempaan ja valkomustaan 1000-malliin ja sekin lopulta uuteen Vauxhall Vivaan.

1960-luvun alussa uudet tuulet puhaltelivat Välimereltä,kun Fiat lanseerasi 1961 markkinoille 1300-1500-malliston.

1963 Fiat 1300-1500

Pian niitä näkyi  pikkukaupungin kaduilla,monen vaihtaessa vanhan Millecentonsa Milletrecentoon tai Millecinqocentoon. Lukiokaverini Mäkilän Kari ajoi Rinteenmäen herra-asuinalueelta kouluun isänsä uudella ja maruuninpunaiselle 1500:lla luokkakaveriensa ja opettajanhuoneen kateeksi. Kari ohjusteli sitä Venemestarinkadun soraa pöllyttäen mokkanahkaiset ja rei'itetyt autoilijan sormikkaat käsissään.
Lisävarusteiksi rallihenkeen hän oli asentanut pakoputken päähän Abarthin kromijatkeen sekä peräpeiliin Abarthin skorpionitarran.

Yhteiskoulun parkkipaikka

Silloin Yhteiskoulun opettajat ajelivat paljon vaatimattomilla autoilla,kuten suomenkielen maikka harmaalla Skoda Octavialla ja englanninkielen maikka Salan Jussi Standard-mallisella Ford Cortina 1200:lla,jonka maskikin oli korinväristä ja maalattua lattarautaa..
Komein auto opettajanhuoneen kateeksi olikin voimisteluopettaja ja oppeeralaulaja Pentti Perksalon valkoinen ja punasisustainen 1965 Plymouth Valiant V-100. Vanteen Jukka (Vanteen konepajan omistajan poika),samoin luokkakaverini Rinteenmäestä ajoi kouluun 1961 Pontiac Tempest-farmarilla,joka kulki puolikas-V8:lla.
Koulun reksillä Siitosen Olavilla oli opettajanhuoneen ja veistoluokan siiven väliin piiloitettuna kuin nurkkaan häpeämään pistettynä vanha kyrmyselkäinen Vanguard...
Toinen luokkakaverini Maaselän Antsa taas parkkeerasi koulun eteen 1957-mallisella ja vaaleanvihreällä Chevrolet tolppa-Bel Airilla.Bedetdinin Feisal taas ajoi kouluun lahna-Skodalla 16-vuotiaana mustat viiksenalut ylähuulissa suhisten.

1965 Neckar 1500 TS

1965 Pentti Katajan Neckar Jagst
770 rallivoittopytyin

Auto-Lindblom Vilhonkadulla taisi myydä muutaman Fiat 1500-mallin saksalaissisaren Neckar 1500 TC- ja TS-mallinkin Salossa...ja samoin jonkun Neckar 1200:n.Europan isoveljen.Neckar Jagst 770:llä saloralainen teknikko Pentti Kataja ajoi myös rallia.Kaverini Mäkilän Kari ajoi isänsä Fiat 1500:llä myös joitain ralleja.kunnes myöhemmin vaihtoi ikiomaan Ford Escortiin 70-luvulla.
Pikkukaupungista löytyi muutama isompi Fiat 1800-2100-mallikin. Kauppaoppilaitoksen kauppamatikanopettajalla Almenoksalla oli sellain harmaansininen 1800 Berline.
Sen näkemien Kauppiksen pihalla oli italialaista Lussoa eli Luxusta silmille, Almenoksan Dagmar-tuttinen ja blondi Dorrit-rouva opetti meille konekirjoitusta.Minä aina löin vikaan koneella Dorritin Dagmarien puskiessa liian lähelle,

1959-61 Fiat 1800

jatkuu...