lauantai 4. huhtikuuta 2020

Juan dela Cruz,peruspinoy (filippiino).1.osa.

Kalesa-kuskin siesta
by Juhart

JUAN DELA CRUZ--PERUSPINOY
---------------------------------------------
(Pinoy--syntyjään filippiino)
Peruspsykologiaa Jussin ja Juanin kulttuurikriisissä
(Kirjoitan väliin toisesta vieraammasta kulttuurista,jonka kanssa olen elänyt puolisovinnossa 37 vuotta.)



JUAN
---------
Juan dela Cruz  perusfilippiinona (pinoyna) vastaa suomalaista Matti Virtasta eli sitä tavallista Virtasta.
Jussin vaimo on myös dela Cruz-sukua ja epäillään hänen ilocosnortelaisen sukunimensä tulleen 1600-luvun konkistadorien ajoilta,jolloin katolinen kirkko ryhtyi rekisteröimään alkuasukkaita uskonsa piiriin.
Kielitaidottomat ja sukunimettömät alkuasukkaat eli ilustradot saivat allekirjoituksenaan kruksata sulkakynällä upouuden dela Cruz-nimensä viereen puumerkkinsä ristillä.
Dela Cruz merkitsee sananmukaisesti  "rististä",mutta joissakin tapauksessa nimen alkulähteenä pidetään asuinpaikkaa eli sukunimi juontuu tienristeyksestä.
Vaimoni kotiprovinssi sijaitsee Filippiinien Luzon-pääsaaren pohjoisosassa Ilocos Nortessa ja jotkut leikillisesti väittävät,että Jeesus Nasaretilainenkin on sieltä kotoisin.
Hänellähän ristin päällä oli naulattuna INRI-kyltti,mikä lyhennettynä merkitsee Ilocos Norte Region I eli Ilocos Norten I vaalipiiri.
Kissing the feet of the
Black Nazarene
Juhart 2003
Jokapäivän elämässään Juan dela Cruz näkee uskollisena katolisena Herransa käden jäljet kaikkialla.
Hän on syvällisesti uskollinen itselleen sekä kirkolleen.
1600-luvulla espanjalaiset konkistadorit erehtyivät poikkeamaan maustereiteiltään aluksi Cebun saarelle,jonka jo aiemmin arabialaiset olivat vallanneet  käyrämiekkalähetyksellään , istuttamalla islamin siemenen palmupuutarhaan.
Espanjalaiset puolestaan omassa miekkalähetyksessään joutuivat käännyttämään saaren sulttaanin Lapu-Lapun ensimmäisenä katoliseen uskoon. Sulttaani pani kyllä aluksi hanttiin,mutta läkkiunivormuisten konkistadorien ylivoimasta hän pian kääntyi uuteen uskoon.
Luojan miekkakäsi oli hetkessä tehnyt saarelaisista uuden jumalan palvelijoita,Espanjan kuningas Filip I sekä kuningatar Isabellan tullessa saaren hallitsijoiksi.

Fierce Ilonggot tribesman
.Juhart 2002
Isabellasta myös tuli saaren naisten suojelijatar sekä idoli,kuten 300-vuotta myöhemmin rautaperhosrouva Imelda Marcosista,joka opetti köyhiä naisia ihailemaan nälässään kaikkea ostamaansa ja päällään kantamaansa kallista kauneutta.
Saaria altettiin kutsumaan Islas Filipinas-nimellä hallitsijansa mukaan ja alkuasukkaita ruskean hipiänsä mukaan kutsuttiin indioiksi.
Alkuindiot olivat aikojen saatossa seilanneet saarille Malaijin lähisaarilta ja hiljalleen kiinalaisten sekä arabialaisten kauppiaitten naidessa indiotyttäriä ,asukkaiden ihon väri muuttui vaaleammaksi sekä enemmän orientaalisiksi.
Cebun saarelta voi vielä tänä päivänä löytää arabin näköisiä miehiä,joita lasketaan myös perusjuaneiksi..
Espanjalainen konkistadoori alisti alleen myös malaijinaisen akabamatolle,jolloin perilliset saivat aidot andaluusialaiset piirteensä ja sydämiinsä manjaanamentaliteetin.
Maahan seilanneet intialaiskauppiaat lisäsivät mannermaista väriä  ripauttamalla tummempaa verta siemenissään ja nykyisen Cebu Cityn kaduilla tummat intialaiset moottiripyörillä ajelevat "bombay-kaupustelijat" kuuluvat näiden jälkeläisiin.

Tässä etnisessä kaleidoskoopissa kaikki antropologiset sekä kansainväliset tekijät muotoilivat erinäköisiä filippiinoja.
Ulkomaalaisista kaikki filippiinot näyttävät samannäköisiltä ensisilmäyksellä,mikä heittää kauaksi totuudesta.
Luzonin pääsaari ja suurin saariryhmästä on alkuperäisen malaijiväestön asuttama,joskin muilta lähisaarilta muuttanut väestö on värittänyt Luojan pensselillä asujamiston kirjavaksi.
Eteläisellä Mindanaon saarella  tummempia alkuasukkaita kutsutaan moro-indioiksi ja suurin osa Davaon ja Zamboangan kaupunkein väestöstä on taas puhtaasti vaaleita espanjalaisia segnoreita seka segnoritoja,jotka myös puhuvat espanjalaisella korostuksella saarien yleiskieltä tagalogia.Bueno-Buenoin,ja Amigoin höystämällä...

 Mountain tribeswoman. Juhart 2001
Alkuperäinen pienikokoinen moroindio oli kääntynyt Muhammedin uskoon Mindanaon saarella. Nykyään minoriteettina MNLF eli Moro National Liberation Front johtajansa Nur Misuarin kanssa vaativat saaren muuttamista autonomiseksi morotasavallaksi.Aselepoja morot ovat tehneet monen presidentin aikakaudella,viimeksi 1990-luvulla Fidel Ramosin presidenttikaudella.Vuonna eli 2013 syyskuussa morotaistelijat jälleen kerran taistelivat Zamboanga Cityssä Filippiinien armeijaa vastaan.Useat taistelijat olivat liittyneet joukkoihin pelkästä nälästä,joten sodan syynä ei pelkästään ollut Mindanaon saaren islamilaistaminen.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten astuttua maihin isännöimään saaria, saatiin uusi amereuroaasialainen rotuhaara,mikä lisäksi on vaalentanut ja pidentänyt jälkipolvia Fil-Ameinä sekä Fil-Euroina.Afroamerikkalaiset jenkkisotilaat taasen tummensivat jälkipolvia,etenkin suuremmissa Yhdysvaltojen ilmavoimien ja laivaston tukikohtakaupungeissa Angeles Cityssä ja Olongapo Cityssä.

Se alkuperäinen perus-Juan on rungoltaan lyhyenläntä,mukavuutta rakastava,uutterahko ja tummaihoinen puurtaja,joka vapaalla voi pistää tienestinsä barriofiestaan ajattelematta mitään huomisesta.(Barrio-pieni kyläyhteiskunta)
Hänen elämänsä on puolifataalista menoa ja vastoinkäymisten tullessa tielle hän turvautuu Bahala-epäjumalansa puoleen hokiessaan "Bahala na...Bahala na",mikä suomeksi vastaisi .."Se on itsestä kiinni"-mentaliteettia.
Hän aina jää odottamaan huomista,jolloin onnenpyörän neula pysähtyisi jättipotin kohdalle.

Juan käy kukittamassa kirkossa suojeluspyhimyksensä jalkoja rukoillen helpotusta kurjuuteensa..
Kevyin mielin sekä jaloin hän voi taas jatkaa elämäntyyliään samalla tavalla kuin ennenkin eli eteenpäin.


Filipina
By Juhart
Juanin nainen eli Mrs. Juanita dela Cruz on filippiinoperheen kassa sekä kirjanpitäjä,muuten ansiot menisivät miesbarkadan gini-istujaisiin (barkada--kaveripiiri) tai kukkotappeluarenoiden vedonlyönteihin.
Juan on sisimmältään pikkupoika,joka silmän välttäessä karkaa kotoaan huveihin ja lurjusteluihin ja hänellä on kyllä silmää naiskauneudenkin perään eikä ole harvinaista,että hänellä on samaan aikaan elätettävänään useampiakin perheitä.
Barkadoissaan hän esiintyy machona kehuessaan kimein äänenkorotuksin valloituksistaan naismaailmassa.
Toiseksi hän on mitä kaikkein turhamaisin kaksijalkainen olento maan päällä.
Hän pukeutuu riikinkukkona merkkivaatteisiin sekä -kenkiin ja ajaa viimeistä japaninmersumallia,joka mallaa sävysävyyn ajoasun kanssa. Kultaa hän kantaa kaulassaan,ranteissaan ja sormissaan timanttien välkkeessä ja rannerolexin tikityksessä..

Ulkolaisia kohtaan Juan on vieraanvarainen,ehkä liiallisuuteen saakka.
Kuitenkin hän sisimmissään vihaa niitä,valkoihoisten eli puti'en viedessä parhaat tarjolla olevat mimmit.
Ja Luojansa käden jäljet hän näkee kaikissa arkielämän muodoissa.
Presidentin äkkikäännökset päätöksissään ovat hänelle Herran korkeata johdatusta Juanin rukoillessa viisautta,suojelusta sekä ymmärrystä valtiojeepneyn kuljettajalle.(Jeepneyhän on Filippiinien kansallisbussi)
Entisen presidentin ollessa kaikkien kieltelyjen kuninkaan ja hampaittensa välistä puhujan (siis ex-presidentti Erap Estrada)...hän lupasi köyhille maanpäällistä paratiisia entisenä Manilan filmitaivaan Asiong Salongana eli katugangsterien niittaajana.
Erap oli maan kuuluisimpia filmitähtiä ennen presidenttiyttään. Erap-nimi johtuu sanasta Pare (kaveri) väärinpäin luettuna..
Filippiinot kutsuvatkin kotimaataan Lupauksien sekä Kieltelyjen maaksi...Land of Promises and Denials.

Joseph Estrada Asiong Salongana
2001.4.25
Presidentti Jospeh Estrada syytettynä


 Jeepney Wash.Juhart 2005.
Juan uskoi presidenttinsä heikkouksienkin parantuvan itsestään rukoilemalla suojeluspyhimykseltään päämiehelleen järkeä päähän, tietäessään Erapin istuvan keskiyönparlametiessaan barkadansa kanssa kippaamassa Jack Danielsin viskiä kitaansa, päättäessään maan kiperistä kysymyksistä huomispäivän poliittisessa kriisissä.Eräänä kiperänä probleemana oli Erapille Pampangan provinssin kuvernöörin presidentin linnaan lähettämä ja bagmankuriirin tuoma juetengpotti ja miten se jaettaisiin barkadan kesken. (Jueteng--laiton numeropeli)
Juanin kohtalo näin roikkui Erapin ranteen tennisrannekkeen langan ja Jack Daniels-grogilasin välissä.

Juan kyllä tiesi Erapin jättäneen kertomatta koko totuutta kansalle presidentin virkaanastumispuheista luvatessaan,ettei yksikään hänen kaverinsa saatika sukulaisensa pääsisi istumaan valtion valtapalleille.
Presidentti oli jyrähtänyt silloin mikrofoniin,että "Walang kamag-anak... walang barkada!"...Ei sukulaisia eikä kavereita!..,mutta politiikassahan lupaukset ovat vain lupausten rikkomista varten.
Näin Juan itsekin olisi tehnyt,jos saisi istua firmansa pomona.
Hänkin on syntyjään pinoy!

JUANIT JA JUANITAT
---------------------------------
1940 Amerikkaa Manilan Sta Cruzissa

1942 April 24
Bataan Surrenders
Juanin kärttyisyys ulkolaisia kohtaan on maan kolonialisen historian mukana tuomaa ksenofobiaa eli vieraan pelkoa.
Konkistadoorien nelisatavuotinen ie jätti suuren avohaavan Juanin kannikoihin.jenkkien karkoittaessa espanjalaiset donit ja donjat vuosien 1899-1901 espanjalaisamerikkalaisen sodan päätteeksi .Amerikkalaiset katsoivat Juaneja alaspäin heitä pienempinä ja ruskeina serkkuinaan,jotka yksin eivät pärjäisi hoitamaan oman maansa asioita.
Amerikkalaista Hollywoodin,Burma Shaven ja Coca-Colan aikaa kestikin 40 vuotta,joka päättyi päivää jälkeen Pearl Harborin hyökkäystä joulukuun 7. päivänä Lingayanin  lahdella tapahtuneen Japanin keisarillisen armeijan maihinnousuulla Filippiinien Luzonin saarelle.
Filippiinot muistelevatkin pitkää kolonialistista historiaansa sanonnalla:
"400 years conquistadores' boots
40 Years Hollywood
4 years Japanese samurai."
V.1942 japanilaiset marssittivat antautuneet amerikkalaisjoukot Bataanin niemimaalta sadan kilometrin päähän McDonnellin vankileirille Pampangan provinssissa ns. kuuluisalla Kuolemanmarssilla,missä tuhansia amerikkalaisia ja filippiinoja kuoli nääntymykseen ja japanilaisten kiväärinperiin.
McDonnell oli siirtoleiri,josta amerikkalaiset internoitiin Nueva Viscayan provinssissa sijaitsevalla Cabanatuanin leirille,josta henkiinjääneitä pelastui v.1944 amerikkalaisten Scout Rangerien operaatiossa vain satakunta.
Nipponin armeijaa kumartamattomat ylpeät filippiinot menettivät päänsä samuraimiekasta.
Marcos ja kenraali McArthur samassa
maalauksessa Malacananin
presidentinlinnassa.
Kummatkaan eivät ole tavanneet
koskaan toisiaan.
Moni Juan silti mukavuussyistä vaihtoi japanilaiseen leiriin,josta ehkä kuuluisin olit tiedustelu-upseeri ja luutnantti Ferdinand Marcos,joka teki pimeätä kauppaa japanilaisten sekä amerikkalaisten kanssa.
Marcos itsekoristeltuna sissisankarina eteni sodan jälkeen kongressiin ja sitä tietä vuonna 1965 maan presidentiksi.
Hänen sota-aikaista Maharlika-sisijärjestöänsä (Ang Maharlika--jalot) amerikkalaiset sotilaslähteet eivät dokumenteistaan ole koskaan löytäneet ja uskotaan hänen pienen ja tuntemattoman sissiporukkansa liittyneen isompaan vastarintaliikkeeseen.Kaikki amerikkalaiset kunniamerkit Marcos oli teetättänyt itse rintansa koristeeksi.

Presidentti Ferdinand Marcosin
patsas Ilocos Norten kotiprovinssissa


 Todelliset
filippiinosotaveteraanit
Nueva Vizcayan rykmentistä.
Juhart 2003


Marcosin amerikkalainen 21. tiedustelukomppania oli hajonnut Bataanin taisteluiden aikana tai hävinnyt miehistöluettelosta.Marcosin oma tarina urhoollisuudestaan yksin taistellessaan paljain käsin japanilaisia tankkeja vastaan on satua,koskei yksikään komppanianpäällikkö taikka pataljoonankomentaja sallisi yhtä hurjapäistä luutnanttia sooloilemaan hyökkäävää keisarillista armeijaa vastaan.
Marcosin sotasankarin legendaarinen imago on yhtä suurta puppua kuin loytämänsä kenraali Yamashitan kulta-aarre kultaisine Buddha-patsaineen,ainakin osaltaan.
Manilassa päästyään japanilaisesta ns. sotavankeudesta  Marcos raahautui sairaana japanilaisluutnantin univormussaan amerikkalaiseen sotasairaalaan.Hänet pidätettiin petturina ja vieraan vallan agenttina ja tuomittiin ammuttavaksi kenttäoikeudessa.
Eräs hänen serkkunsa Filippiinien armeijasta pelasti hänet alibina väärällä valalla teloitusryhmän kiväärinpiippujen edestä.

Sodan jälkeen Juan ei tarvinnut enää uusia alistajiaan,G.I.Joe-joukkojen jo alistettua Manilan vapautetut naisjoukot alleen.
Manila Harborin laitureilla lähteviä amerikkalaisjoukkoja oli hyvästelemässä suuri joukko filipinanaisia,jotka olivat päätyneet pika-avioliittoon jenkkisotilaiden kanssa kultaisen tulevaisuuden toivossa.
Nämä ns. Pompom-tytöt olivat katolisen padren edessä vannoneet avioliittovalanaan "Till Pier Us part eli kunnes laituri meidät erottaa".


 1945.Pompom girls with US Marines.
Amerikkalaisten joukkojen jälkeensä jättämät FilAm-lapset vaalensivat uutta sodanjälkeistä sukupolvea pikkujuanien-ja juanitojen kasvoilla.
V.1946 Juan sai täyden itsenäisyyden alistuessaan omien isäntiensä orjaksi.
500:n vuoden kolonialismi oli jättänyt syvän juopansa yhteiskuntaan.
Espanjalainen tai oikeastaan meksikolainen katolinen kirkko,koska kaljuunat olivat seilanneet Acapulcon ja Manilan välistä RoRo-reittiä jo vuosisatoja,jäi valvomaan kansan siveyttä ja uskoa joka syrjäkylänkin keskustorin kirkkoon,vaikuttamalla jokaisen pinoyn elämänmenoon.
Kaljuunathan olivat tuoneet jo 1500-luvulta lähtien Acapulcosta katolisen kirkon padreja,kardinaaleja ja "obispoja" eli piispoja käännyttämään pakanaindioita kuningas Filipin uskoon.
Jokaisessa kaupunkikorttelissa on ainakin yhdelle pyhimykselle rakennettu kirkko,puhumattakaan kouluista ja yliopistoista,jotka ollaan nimetty jonkun mariateresan taikka santotomasin mukaan.
Filippiino on niin uskollinen kirkolleen.ettei voi ohittaa temppeliänsä ilman ristinmerkin tekoa.
 Alms for the Poor.Kerjäläisnainen
kirkon edessä.Juhart 2003.
Espanjalainen pieni yhteisö Manilan suljetussa ja muurilla ympäröivässä Intramuros-kaupungissa eli vuosisatoja insestissään,jokaisen Juanin näyttäessä pikku-Filipiltä ja Juanitan pikku-Isabellalta..
Kiinalaiset eli pinoyden suussa intsekit elivät omassa Chinatownissaan Binondon kaupunginosassa ja muut köyhemmät manilenjot ympäröivissä Shantytowneissa.

Näin Juan sai uskonsa ja kasvonsa.

Silti amerikkalaisuus tuli jäädäkseen syrjäyttämällä virkaespanjankielen valtion laitoksista ja virastoista
Nykyinen lehdistö ,televisokanavat ja radio ovat englanninkielisiä,vaikkakin rinnalla rehottaa tagaloginkielinen media pinoytabloidineen sekä radio-ja TV-ohjelmineen.
MacDot,kentuckyläisen everstin kananpojat,Kenny Rogersin pariloidut kanat,Burgerkingin  hampurilaiset,Shakeyn pizzat ja Starbucksin sekä Seattlen kahvit ravitsevat juaneita ja juanitoja paikallisin riisiannoksin ja halohalopirtelöin.

1956 Jones Bridge Manila.Juhart 2011
Kaikki ns. Stateside eli Amerikasta maahantuotu on haluttua,jopa korruptio,jonka Juan kehui vielä parantaneensa kansalliseksi sivuelinkeinomuodoksi.

Kauneutta Juan arvostaa etenkin naisissa,kukissa sekä auringonlaskussa Manilan Roxas-rantabulevardin puistonpenkillä.
Pariisissa jo 1900-luvun vaihteessa opiskelleet pinoytaidemaalarit Luna,Amorsolo ja Laurena oppivat kuvaamaan impressionisesti Filippiinien ja filipiinittärien kauneutta.
Musiikki Juanilla on verissä ja hän voi ryhtyä laulamaan sentimentaalisia kundimaneja eli rakkauslauluja milloin tahansa tytölleen,tai vetää sinatrat karaokebaarissa.
Fernando Amorsolo
Smiling Plain Maiden
Hän voi nousta konkurssimontustaan laulamaan,juomaan ja tanssimaan viikoksi kiitokseksi uudesta onnestaan,heittämällä omat,lainatut taikka varastetut pesonsa yhteen barriofiestaan.
Tyhjin taskuin ja morkkiksessa hän seuraavana aamuna polvistuu korttelikirkkonsa suojeluspyhimyksensä jalkojen juureen kiittämään onnestaan ja rukoilemaan uutta onnea.
Juan puurtaa koko pienen elämänsä kouluttaakseen lapsistaan insinöörejä,lääkäreitä,tuomareita ja sairaanhoitajia,jotka voisivat päästä töihin OFW:ina eli Overseas Foreign Workerseinä Amerikkaan,Saudiin tai Isoon Britanniaan.
Lapset ovat Juanin eläkekassana,koska paikalliset eläkejärjestöt GSIS (Government Social Security and Insurance System) ja SSS (Social Security System) ovat sijoittaneet huonolla onnella kaikki eläkevarangit pimeisiin kohteisiin..

Juanin luonnetta ollaan verrattu carabaoon eli vesipuhveliin-
Tämä on hidas ja sitkeä puurtaja,jonka sietokykyä voidaan venyttää viimeiseen pänniin.
Kun suututat sen tulee joko haavoja taikka vainajia.
Entinen presidentti Erap vertasi itseään vesipuhveliin ja senaattoriaikansa nukuttuaan senaatin Session Hallissa hän sai läpi ainoan lakiehdoituksensa,vesipuhvelin suojelulain.

 Carabao wash.Juhart 2001.
Vastoinkäymisensä Juan ottaa vastaan huumorillaan ,pitäessään niitä välttämättöminä pahoina elon tiellä kuin carabaon lantakasat eli väistämällä ne..
Hän mieluummin haistelee ilmaa taifuunin jälkeisessä tyynessä istuessaan palmupuun alla hieromassa talismaaniaan tai jäniksen käpäläänsä.
Näin hänen elämänsä jatkuu uuden onnen toivossa.

Juan on aika suurpiirteinen käsityksissään.
Jos vieras kysyy matkan pituutta jonnekin,hän vastaa,että sinne on yhden kingsizefiltteritupakan polton pituinen matka..
Hänen ajantajunsa kulkee päivissä,viikoissa ja kuukausissa eikä tunneissa,minuuteissa eikä sekunneissa.
Jos teet treffit Juanin kanssa sovittuun aikaan kello 2 iltapäivällä,hän tulee yleensä 2 tuntia myöhässä.
Jos kerrot tämän olevan myöhässä.hän olkaansa kohauttelemalla vastaa,että on vielä pari tuntia iltapäivää jäljellä.
Kellot Juanille ovat turhuuskapineita.
Rolexit,Cartierit ja Guccit eivät kerro hänelle aikaa,vaan statusta ja hän voi vielä tarkistaa ajan naapurin kellosta.

Home from Rice Field
Juhart 2004
Maalais-Juan voi istua riisivainioltaan tultuaan nipamökkinsä lattialla katsomassa teeveestä Manilan kullattuja katuja ja ihmeitä.
Hän elää vaatimattomasti.mutta itsenäisesti riisitilkullaan,carabaollaan,kahdella possullaan sekä kymmenellä munivallaan.
Hetken insipiraatiosta hän voi myydä omaisuutensa ja astua Philtrancon Manilan bussiin perheineen.
Sitten hän päätyy asumaan Manilassa South Super Highwayn ylikulkusillan alle ja hyytyy onnettomana Frigidairen pakastinpahvilaatikkoonsa kerjäämään pesoja perheensä elättämiseksi .


Juan on ylpeä ihonväristään sekä juuristaan.
--"I am proud to be a Filipino!"
Hän voi huudahtaa tai mainostaa teepaidassaan.
Silti hän voi olla epävarma identiteetistään.
Historia on antanut hänelle epävarmuuden moni-identtisyydestään.
Useimmassa tapauksessa hän on tuplarotuinen,joskus jopa monirotuinen juuriltaan.
Filippiinoista voit löytää moon-uskoisia,buddhalaisia,katolisia sekä muslimeja.
He voivat olla vuoristoheimojen ifugaoita, kivikautisia kikkaratukkaisia negritoja tai davaolaisia espanjalaisia.
Siitä huolimatta he osaavat koodata toisiaan ,toistensa tapoja ja kieliä jo lapsuudesta asti.
Kuitenkin he voivat kärsiä siitä,etteivät saa itseään ymmärretyiksi.
Hän tajuaa,ettei ole espanjalainen eikä amerikkalainen.
Mutta miksi?

Igorot Tribesman
by Juhart
JUANIN IDENTITEETTIKRIISI
-----------------------------------------
Juan puhuu hyvää,vaikkakin aksentillista englantia.
Espanjalaisessa kulttuurissa oli tapana pitää kolmea nimeä; kastenimeä sekä isän ja äidin sukunimeä.
Vaimonikin ristimänimen ja nykyisen sukunimen välissä on C-kirjain, mikä vastaa dela Cruz-nimeä isän ja äidin puolelta F eli Fransisco eli tyttönimeä.Siitä huolimatta filippiinot mieluiten käyttävät amerikkalaisia lempinimiä kutsumaniminään.
Vaimoni omistaa kaksi kastetodistusta,yhden espanjankielisen ja toisen ja virallisen englanninkielisen.
Ensimmäisessä hänet oltiin kastettu Geraldina Rositaksi ja toisessa Geraldine Rosemaryksi.
Amerikkalaisesti häntä ollaan aina kutsuttu Gerryksi.
Filippiinojuanit voivat olla Tomeja,Dickejä sekä Harryjä Tomasin,Ricardon sekä Hilarion sijasta.
Amerikkalaisuus paistaa muallakin.
Lelut,aseet,urheilu ja politiikka matkivat amerikkalaisuutta.
On vain pelkkää pintaa,että Juan haluaa sisässään apinoida jenkkejä,joita hän sydämessään vihaa.
Juanin idolit tulevat länkkäreistä,kuukävelijöistä,koripalloilijoista,filmitähdistä sekä muista julkkiksista.
70-luvulla Juan protestoidessaan Vietnamin sotaa vastaan Yhdysvaltojen suurähetystön edessä Roxas Boulevardilla tuli seuraavana päivänä jonottamaan samalle portille Yhdysvaltojen viisumia ja Green Cardia.

1965 Taft Avenue
Parisen vuotta sitten hän protestoi Manilassa Mendiolan sillalla KMU:n (Kilusan Mayo Uno eli First of May Movement) ja Anak Bayanin ( Child of Nation) punalippujen alla kongressin hyväksymää VAT-lakia (Value Added Tax eli arvonlisävero) vastaan,mikä saisi Juanin putoamaan yhä syvempään velkakuoppaan.
Hän on myös kirjoittanut veljelleen Seattleen ja serkulleen Vancouveriin sponsoroimaan viisumiaan Yhdysvaltoihin sekä Kanadaan,kumpi vain ensimmäiseksi tärppäisi.
Silloinen ekonomistipresidentti Gloria Macapagal-Arroyo oli ajanut maan mahtavaan velkamonttuun ja ryhtynyt pommittamaan kongressia uusilla veroesityksillä Juanin köyhdyttämiseksi,saadakseen IMF:n tunnustusta aloitekyvylleen ja lisävippiä korruption ylläpitämiseksi.

Ate Glo eli Gloria-sisko,
Filippiinien
 14. presidentti. Juhart 2011
Ate Glo eli Gloria-sisko,miksi kansa naispresidenttiään kutsui, suuttui silmittömästi opposition kritiikistä ja väitti,että oli saanut valtion velkaperinnön edeltäjiltään Erapilta ,Fidel Ramosilta sekä ensimmäiseltä naispresidentti- Cory Aquinolta.
Näin hänen edeltäjänsäkin väittivät presidenttikausinaan.

Juanin ihailu jenkkien voimaa ja rikkauksia kohtaan energiassa kuten kulttuurissakin saa koomisia muotoja.
Juan halusi olla 50-luvulla korkealantioinen ja suavetukkainen tumma jenkkikopio.
Tänään hän kulkee amerikkalainen collegepusero niskassaan,New York Yankees-baseball-lippis päässään ja AirNiket jaloissaan ruskeana amerikkalaisena paragonkopiona.
Juanin kultturinjano Newsweekistä Playboyhin mainoksineen antaa hänelle sisäistä virikettä Statesidesta eli Jenkkilästä maahan tuodusta kulutusinnosta.
Kaikki kodinkoneet,autot,pesuaineet,Hallmarkin tervehdyskortit,hajusteet,vaatteet jne. ovat pinoyperheiden ostoslistoilla käteis-sekä korttiostoissa.
Kulutusvimmassaan Juan huitaisee kädellään sanomalla,että huomisen huono likviidi kääntyy onnenpyörässä ylihuomisen onnenpotkuun.
Kukkotappelu ca. 1900
--" Bukas ang Swerte .... Malas Ngayon!"
Hän huutaa tagalogiksi tulevan huomisen onnesta ja tämänpäivän huonosta onnesta ja pistää viimeiset pesonsa Tongitsiin eli korttipeliin,mahjongiin,rulettiin sekä vedonlyöntiin kukkotappelussa..
Juanin käsi voi kieltäytyä kotitöistä,mutta kasinon yksikätistä rosvoa hän voi tuntikaupalla kammeta sinatroja rallatellen.
Norsunluisen rulettikuulan rullaus on hänen korvilleen sinfoniaa kiekon numeroilla,groupierin laulaessa korkeita Seven Eleven-sointuja sekä kovia kahdeksikkoja.

Uhkapeli ei tee Juanin onnea täydelliseksi Manilan yössä.
Hän voi tunkea peränsä diskon herneenkokoiselle lattialle heilumaan ja sormeilemaan ohisoolaavien tarjoilijattarien keinuvia pyrstöjä.
Hän voi baaritiskillä vetää serenaadit tarjoilijatytölle ja pyytää tätä jatkoille yömotelliin laulamaan kaksiäänisesti selällään Strangers in the Nightia karaoketeeveen Minus One-ohjelmasta.
Musiikkia tulvii Manilan yönä,ja päivällä melkein joka lävestä,ovesta,ikkunasta ja shantytownien hökkelikylistä.
Sitä kuuluu jazzina,countrynä,rappina hiphoppina,bluegrassina,pinoyrockina sekä OPM:nä (Original Pinoypop Music).
13 televisiokanavaa pitää slummialueiden samoin kuin keskiluokan asuinalueiden rouvat kiinni väriruuduissa teleseriedraamojen ja päiväshowien katselussa.
Ulkolaisista tuntuu,että maassa juhlitaan jatkuvaa fiestaa,missä laulaminen ja tanssiminen ei koskaan lopu.

1950-luvun
Manilan
tyttöjä
Juanitakin on päässyt vapautumaan ns. mariaclarakahleistaan eikä kulje kouluun enää aina valvovan esiliinansa (Chaperon) kanssa.
Vanha Maria Clara on jäänyt historiaan.
Hän on tasavertaistunut Macho-Juaninsa vierellä.
Manilan Juanitan menneisyyden kahleet ovat vaihtuneet saudikultaisiksi rannekkeiksi ja kaikkine muutoksineen Juanitassa vielä paljastuu hänen omaperäisyytensä.
Samassa ravintolan pöydässä Juanita voi istua illasta toiseen Margaritagrogi edessään.
Sitten sattumalta yhtenä iltana hän pitää hauskaa kavaljeerinsa kanssa ikään kuin olisi tehnyt näin joka ikinen ilta.
Yliopistolehden apulaistoimittajatyttö voi ajaa Vespallaan Jukaristikirkon pappisseminaarin portin ohi vain tiukat bikinit päällään ja aiheuttaa täyden seisokin pappiskandidaattien keskuudessa.

"Filippiino on kuin sipuli käärittynä historian sanomalehtipaperiin.
Ottaessasi sen käteesi historian irtosivujen välistä,heität pois päällimmäiset ulkomaansivut.
Sipulin sydämenä löydät esihispaanisen filippiinon."

JUANIN SIPULINKUORINAHKA
-----------------------------------------------
Barriobound. Juhart 2001.




"Sibuyas Sea eli Sipulimeri.Filippiinejä reunustava meri."
Juanin heikompana luonteenpiirteenä pidetään hänen arvostelun herkkää ja ohutta nahkaansa.
Hän ei osaa ottaa kaikkea kritiikkiä neutraalisti,oli se positiivista taikka negatiivista,puhumattakaan omaa tappiotaan objektiivisesti..
Taistelu liike-elämässä sekä poliittisella areenalla viedään yleensä katkeraan loppuun asti.
Taistossa listitään voittaja joko itse tai palkkatappajan aseesta,vaikka itse joutuisi siitä syteen ja saveen.
Politiikassa filippiinot ovat saaneet puolivuosisataisen amerikkalaisen koulutuksen,missä malaijimentaliteetilla ammutaan kilpailevat pinoyt ulos kilparadalta.
Häviäjät ovat aina katkeria ikuiseen hamaan asti,vaikka aika parantaisi tappiosta saadut haavat.
Kostosta nauttiminen tekee pinoylle oikeata mielihyvää..ainakin hetkeksi.

Jose P.Laurelin postimerkit
1945
Presidentti Marcosin vielä ollessa lainopiskelija 30-luvulla hän henkilökohtaisesti ampui kuoliaaksi isänsä silloisen pohjoisilocandialaisen Sarratin kaupungin pormestarin kilpailijana.
Tuomari Jose P. Laurel,josta myöhemmin tuli japanilaismiehittäjien asettaman nukkehallituksen presidentti,vapautti Marcosin syytteestä ihastuttuaan nuorukaisen vakuuttavasta ja loistavasta puolustuspuheesta.

Pinoyt kehuvat oppineensa valehtelemisen taidon amerikkalaisilta.
Kun tarpeeksi valehtelee,uskoo jopa omiin valheisiinsa.
Sitten Juan suuttui kateuden pirusta valkoisille miehille ,jotka olivat siunanneet hänelle paljon onnea itsenäistymiselleen.
Kateus niitä kohtaan,jotka istuvat valtio- ja privaattihierarkian ylimmillä lehtereillä sai Juanin nauttimaan aina vähemmän vallan sekä menestyksen symbooleista.
Veitsenkärjellä hänen piti piirtää pitkä kylkiviiru ísäntänsä Mercedesin Anzahl-lakkamaaliin pelkästä kateudesta.
Kateus näin levisi asuinalueiden naapureihinkin kovassa elintasokilvassa.
Itsellä piti aina olla parempaa kuin naapureilla,vaikka itsellä siihen ei ollut varaa.
Espanjalaiset kutsuivatkin Juanin soolailua "Consuelo de bobo'ksi" eli hölmön neuvoksi.
Juan oli tyypillisesti kerännyt mätiä omenia ulkomaisita puista.
Miksi piti lähteä apinoimaan valkoista miestä?

 Fisherman Juan
delos Santos.
Juhart 2001.
Ainoan hyvän omenan hän kylläkin poimi: Amerikan ajan!
Amerikan aika vaatii täsmällisyyttä,filippiinoajan ollessa pelkkää aikaraamia erittäin laajassa mittakaavassa.
Turha odottaminen filippiinoajassa pistää  täsmällisyyteen tottuneen odottajan harmaaseen limboon.
Filippiinolulttuurissa on shokeeravaa saapua ajoissa kutsuille,koska myöhästymisestä ei pidä pyytää anteeksi..
Päinvastoin...ajoissa saapumista katsotaan tahdittomuudeksi.
Putkimiehestä poliitikkoon myöhästellään,kummankaan osapuolen kunnioittamatta aikaa ja kummankaan siitä suuttumatta.
Tässä Juanilta puuttu täysin logiikka.
Kotipiika voi pyytää viikon lomaa kertomalla isäntäväelleen provinssissa asuvan äitinsä olevan sairaana.
Hän vakuuttaa palaavansa ajoissa.
Paluu voi kestää vuosia.

Ajan tajun suhteen ulkolaiset pitävät Juania eksistentialistina.
Elämäniloon ja irroitteluun hänellä on mitä suurin ja laserintarkka keskittymiskyky.
Hän osaa keskittyä huvitteluun sekunnin murto-osassa...nyt ja tässä!
Hauskanpitoa kestää niin kauan ,kun on aikaa ja pesoja. Siinä ei katsella toimiston kellokorttikoneen aikaa pomonkin ymmärätessä,että tekisi itse aivan samoin,jos vain tilaisuus tulisi.

Itselleen Juan myös osaa nauraa,mutta vieraan pilkka osuu pahasti nilkkaan.
Juan voi panna kiertämään hihastaan vedetyn juorun,saamalla sen leviämään kulovalkean lailla ja kaikkien ottaessa sen täydestä.
Flirttailu hänelle on elämäntapa ja sen hän tekee ylpeydellä,vaikkei olisi varaa pelehtiä naapurin rouvan kanssa.
Juanin ollessa tyhjätaskuna hänen vatsansa silti pullottaa täytenä,koska vippiä voi saada ilman takuita ja vakuita.
Hän maksaa velkansa kun jaksaa taikka kun muistaa.
Yli vuoden vanhat vipit ollaan jo maksettu unohduksen tiliin.
Näin hän tekee myös tavaroiden lainaamisessa.
Juan on oman aikansa apostoli,jota voitaisiin verrata vanhaan hippiin,jolla aina tapahtuu paljon..
---------Whazzup--man!?
Juan kulkee virran mukana joutumalla satoihin arvottomiin seikkailuihin, saamalla itsensä tasapainottelemaan veitsenterän ja komedian väliin pingotetulla trapetsinuoralla.
Tulevaisuuttaan hän ei koskaan suunnittele,koska tuleva voisi olla yhtä arvaamatonta kuin lämpömittarista lattialle valahtanut elohopea.
Juanin elämä on alituista reunalta tipahtamista ja ratkaisut hän löytää kekseliäisyyden.inspiraation sekä innovaation alkemiassa jokaiseen tilanteeseen sopivalla reseptillä.

Rikoksissa Juan näyttä parhaimmat kykynsä ja taitonsa..
Ferdinand ja Imelda Marcos näyttivät hänelle oivallista esimerkkiä,miten johdetaan privaattiyhtiötä nimeltään Philippines Inc.
Heiltä Juan oppi uutta know-howta vilpin ja voitelun taidossa,mikä ulottui valtiojeepneyn dieselkoneen jokaiseen öljykanavaan..aivan öljypohjaan asti.

Jeepney ride. Juhart 2011



Poliisin,armeijan sekä valtion virkamiesten rikokset kulminoituivat presidentti Erap Estradan hallintokaudella.
Pahinta oli se,että Erap jäi vilpistä kiinni.
Erap lausuikin viattomalla ilmeellä TV-kameroihin päin ,kun häntä vietiin käsiraudoissa Malacanyanin linnasta oikeaan linnaan,että "Innocente Ako..Olen viaton!"
Kestää kyllä aikoja,kunnes muiden kanssapäättäjien päät alkavat tippumaan,koska valtion oikeussysteemi on maailmankuuluisa hitaudestaan.
Kymmenen vuotta vanhat tuomarien mapeissa lojuvat rikostapaukset ovat liian tuoreita esille ottamiseksi,jollei altavastaajalla ole varoja lahjoa tuomareita ja rikoshan vanhenee sekä todistajia muuttaa ulkomaille..
Taikka niitä kuolee vanhuuteen sekä magnumpistoolin kuulaan.

"Hai mill sie löit kun tul sata haavaa?
Ai..sahanterällä?
(Mannen sanonta kun verikostajat iskivät Kakolan edessä vapauduttaan)

MANILALAISET---UUSI ETNINEN FILIPPIINOLAJI?
---------------------------------------------------------------------
1971 Lod Market,Sta Ana
Manila.Juhart 2011




Filippiinien saarilta löytyy ainakin 81 erilaista murretta ,joita myös kutsutaan kieliksi,koska monella murteella ei ole mitään kieliopillisesti yhteyttä toistensa kanssa.
Manilasta oli ajan saatossa maalta- sekä maahanmuutossa tullut näiden kaikkien kielten Baabeli.
Samanlaista antropologista ja filologista erilaisuutta näkee sekä kuulee Metro Manilan toreilla, kaduilla,calleilla,calsadoilla ja avenidoilla.
Yhteisenä tekijänä kadulla liikkujilla on filippiiniläinen elämänlaatu.

Kadulla voit törmätä pampangalaiseen riisitukkuriin Rico Reyesiin,iloilolaiseen ruokosokeritehtaan työnjohtajaan Joselito Padillaan,mindanaolaiseen kännykkämyyjään ja moromuslimiin Abdulrahman Aburazzakiin sekä Binondon Chinatownin rautakauppiaaseen Emilio Taniin.
Manilaan johtavien maantiesiltojen alustoja ja Walton Plazaa lähellä pääpostitaloa asuttavat v.1993 Pinatubon tulivuoren purkausta pakoon lähteneet aeta-alkuasukkaat Zambalesin provinssista.
Moni Cordilleras-vuoriston inkakasvoiset igorot voi käydä pummaamassa sinulta Champion- mentholsavukkeen taikka peson kolikon jeepneymaksuun Pasay Cityn Rotondassa eli liikenneympyrässä Taft Avenuella, aivan LRT:n (Light Rail Transit) junakiskosillan alla.
Nämä monirotuiset ja -kieliset manilenjo-Juanit ja -Juanitat täyttävät yli 20-miljoonaisen Metro Manilan 13 kaupungin kadut päivisin ja öisin.
Rekisteröimättömiä kerjäläisiä sekä mielisairaaloista karanneita Taong Grasa-kulkureita (Taong Grasa--rasvaihminen,siis pesemätön) voi löytyä parisen miljoonaa lisää..

Kerjäläinen kävely-ylikulkusillan
rapuilla. Juhart 2011.
 Kadulla voi tavata tai törmätä kehenkä tahansa filippiinolaisella tavalla.
Keskustelu virittäytyy aluksi kysymyksellä mistä provinssista ollaan kotoisin..
Tämä on manilalaisten ja maalta muuttaneiden provinssiaivojen muokkaamaa omaa käytöstä taitoineen,tapoineen,saavutuksineen sekä tulevaisuuden haaveineen.
New Yorkista Manila erottuu täysin.
Manilasta ei löydy kansallisetnisiä eikä provinssipohjaisia kaupunginosia iloilolaisineen,visayalasineen,ilokaanoineen,igorotineen,pampang-enjoineen ja davaolaisineen. Ainoastaan kaksi etnistä erillisryhmää asuu omilla alueillaan; kiinalaiset Binondon Chinatownissa sekä moromuslimit Rizalissa Bicutanin vankilan liepeillä.

 Metro Manila Map
Kielellisesti manilenjo on kehittänyt oman hybriidi-taglish-kielensä tagalogin ja englannin sekoituksella ja kielitaitoisen korvia särkee tahallisesti tai tahattomasti vääristeltyjen sanontojen kaiunta kaduilta, ostarien seiniltä,televisiosta,radiosta ja tuhansien koulujen pihoilta.
Taglishia ei voi välttää kuulemasta,koska se on kiinni kaikkien kielenkannoissa.
Taglishia saa myös painettuna tabloidlehdistä sekä laulettuna CD:eiltä.

1914 Howard "Bill" Taft
carabaon selässä
Ennen filippiinoja yhdisti espanjan kieli ja kun saaret menivät amerikkalaisille, presidentti Teddy Roosevelt  lähetti paksun Bill Taftinsa kenraalikuvernöörinä katsastamaan saarien kielikysymystä.
Kuvernööri Taft onnistui tilaamaan saarille Amerikasta tomasiittiopettajia,jotka kulkivat barriosta toiseen opettamassa englantia indioille.Tomasiitti-nimen he saivat saapuessaan Manilan satamaan SS Thomas-höyrylaivalla.
Englannin kieli oli Teddyn suurin lahja koko Filippiinien kansalle,vaikka myöhemmin II maailmansodan jälkeen kenraali Douglas MacArthur myöhemmin sanoi Jeepneyn olleen se suurin lahja Amerikalta Filippiineille.Jeepistä keksitty Jeepney oli tullut jäädäkseen saarivaltakunnan perusjoukkoliikennemuodoksi.
Englannin kielen ja Jeepneyn avulla tiettömien taipalaiden takaiset naapurikyläläisetkin oppivat koodaamaan toisiaan.

Alkuperäinen 40-lukuinen Willys-jeepney


Kenraali Douglas
Mac Arthur
Manilassa
30-luvulla
Taglishista oli kehittynyt jonkinlainen hybridikieli etenkin nuorison keskuudessa abstraktisen käsitysten kuvaamisessa ja joku on jopa onnistunut kirjoittamaan taglishinkielisen teoksenkin.
Jos taglish on Manilan omaa slangia,niin amerikkalaisella kaudella manilenjoja kutsuttiin erinäisillä nimillä.
Kadulla kyyköttävä eli skvattaava toimeton Juan oli jenkeille "Bum Brown"
Sanonta vääntyi myös manilenjojen suussa uutena versiona "Kanto Boy'ksi" eli kulman kundiksi.
Viimeisin ja vielä nykyisin käytetty versio on "Istambay" eli Standby,mikä kuvaa seisoskelijaa.
"Ka-Rancho"-sanonta ilmeisesti on lähtenyt John Waynen sekä Roy Rogersin ihannoinnista.Ka-rancho merkitsee samaa kuin teksasilainen "Padner",joka asuu maatilkullaan eli ranchilla eli On The Ranch.
Manilalaiset karanchot istuskelevat iltojaan beerhausien kaljatuoppien ääressä kehumassa.."Mag beer muna Tayo!" eli "Otetaanpas pojat lisää kaljaa!"

 Karanchot jeepneyssä. Juhart 2011
Mag-Happy-Happy Tayo-lause karanchoille merkitsee lisää hauskanpitoa,muttei aivan hunningolle saakka.
Rakkaalla seksiaktillekin karanchot machoina ovat keksineet runsaan sanastonsa,mikä on kehittynyt aivan lyriikaksi rakkaan asian kunniaksi.
Tyttö,joka on puhjennut tytöstä naiseksi on "Ginalaw" eli kosketettu.
Tyttö voi toisaalta olla "Baguyo" eli myrsky,mikä vastannee jännittävää ja hyvännäköistä mimmiä,etenkin jos tämä on vaaleaihoinen tai mestisa.
Vaaleaverikköjä Manilan roomeot kutsuvat "Blue Seal"-nimellä,koska Amerikasta maahantuodussa Marlboro-askissa on sininen verotäky.Maahantuotu Marlboro ja tyttö maistuvat paremmalta kuin paikalliset punaleimaiset.
Tällöin blondi neitonen on maahantuotu eli ulkolainen.
Yleisin ulkolaisnaisten nimi manilenjojen suussa on "Matinik",mikä tarkoittaa terävää ja fiksua (Tinik--kalanruoto).
Miesbarkadoissa ollaan "Pare'ja" eli frendejä ja kaljakuppiloissa "Glassmate'jä" eli lasikavereita..
Pyhäisin messun jälkeen glassmatet kokoontuvat "Knights of Columbus"-klubissa eli kristillisessä mieskerhossa tutkimaan Raamattua.
Illalla näistä tulee Kolumbuksia yössä eli "Columbus by Night."
Hinttipojilla eli bakla-sukupuolella on oma slanginsa.
Heitä yleisesti kutsutaan AC/DC:ksi eli tasa- ja vaihtovirtaisiksi.
Hinttikielinen T-L-lyhenne taasen merkitsee True Lovea ja T-Y Thank You'ta.
Auto baklalle on "Da Wheels" ja ihanaa sekä komeata miestä he kutsuvat "Ang Type Ko"-nimellä eli "minun tyyppiäni".

70-lukuista Manilaa
Manilenjot ovat ihmeellisen ystävällistä kansaa.
Törmätessään ventovieraaseen kadulla manilenjot käyttäytyvät kuin vanhat leikkikaverit.
Juttuun tullaan täpötäysissä ruuhkabusseissa,jeepneyissä,toreilla,tungoksessa,elokuvateatterien lippujonoissa ja joskus palopaikallakin.
Taksikuski voi kertoa sinulle surkean elämäntarinansa juopottelevasta veljestään tai tubisesta vaimostaan,koulunkäynnin kalleudesta ja miten asiat saataisiin laakista kuntoon,jos lottopotti osuisi kohdalle.
Hymyileviä maniljenjoja tulee vastaan kaikkialla,mutta monen maniljenjon hymy voi johtua ksenofobiasta,jolloin defenssimekanismilla levitetään posliinihymy kasvoille.
Kaverukset voivat kiireessään helssata kadulla Pidgin English-sanonnalla eli.."no time long see"-tervehdyksellä "long time no see"-version väännöksenä,kummankin kadotessa tungokseen..
Aikaa voi samoin tuhlaantua kuppilassa tuntitolkulla vilkkaassa väittelyssä tai kuulumisten vaihdossa ja yhtäkkiä pöytä on tyhjentynyt keskustelijoiden kadottua avenidalle,ehkä koskaan enää tapaamatta.

Linda ja Charing
 by Juhart
Tyttökaveriden tavatessa kadulla tervehditään tavallisella "Kumosta Ka'lla" eli miten voit-kysymyksellä.
Huulien hipaisulla poskille sekä halauksella tai kevyellä tapututuksella olkapäälle kulmakarvojen millin kohotessa, julistetaan iloisesti hauskasta tapaamisesta.
Vastata ei tarvitse hyvinvoinneista,koska naisen joku ylimääräinen vaisto kertoo ollaanko saatu liikakiloja tai laihduttu pari kiloa  tai tarvitaanko lisäunta työpaineiden takia lisähuomautuksella siitä,että toisen pitäisi päästä rikkaisiin naimisiin..
Sitten voidaan kertoa kuulleensa,että ystävätär nukkuu uuden miehen vuoteessa vai onko sekin vain jotain hetken huumaa,joka sisuksia vääntelee..
Yhtäkkiä taas suukotellaan besobesoja poskille ja halataan kädestä puristamalla ohikulkijoiden vähääkään tietämättä ollaanko siinä tapaamassa taikka eroamassa.
Niin paljon vaivaa tapaamisesta!
Muualla sanottaisiin;
Heippa taas...mulla kuule just on kova kiire!

50-lukuinen
Baguio-juliste
Maniljenjot eivät ole jäykkiä kukkakeppejä ruusupenkissä.
Juuriaan ne eivät katko jäykkinä Baguion vuoristokaupungin mäntyinä taifuunissa,vaan hyväksyvät muut sellaisenaan ja näin he eivät ui koskaan vastavirtaan.
Filippiiniläisiä on verrattu bambupuuhun,joka myrskyssä vain taipuu katkomatta juuriaan.

Missä muualla maailmassa miljonääriperijätär ryhtyy ruukkutaiteilijaksi tai missä yhden miehen mielenosoituksessa pappi juoksee protestiksi maratoonin presidentti Erapia vastaan Roxas Boulevardilla ja jää seisomaan presidentin linnan portille koko kosteankuumaksi päiväksi?
Missä mualla naistenlehden ruokareseptitoimittaja tiputtaa vahingossa leninkinsä spagettiolkanarut alas Manilan katedraalin edessä paljastamalla liivittömät rintansa,jolloin Filippiinien piispainkokouksen obispot joutuvat oikoilemaan punaisia pääkalottejaan kaljuillaan?
Missä muualla näet lenkkipukuisia ja niketossuisia filippiinohotellivieraita Intercontinental-hotellin ala-aulassa, ulkolaisten valmistuessa frakeissaan ja iltapuvuissaan gaalailtaan?

JUANIN USKO
--------------------

Sepoy-Kristus Pääsiäisenä ennen
ristiin naulitsemista.
Juhart 2011
"Uskosi on luja,mutta mistasit kivet!"
(Mestarin sanat Pietarille,joka hyppäsi veneestä hakemaan rannalta lisää onkimatoja)
Juan on syvästi uskovainen ja uskollinen kirkolleen.
Hänen uskonsa seisoo Mama Maryn narrapuupatsaina sekä Mustan Nasaretilaisen ebonipuuveistoksissa,joille aika on kaivertanut itämaisen vinot silmät
Jussin körttiusko seisoi 50-luvulla pappilansalin korkkimatolla Aku Rädyn lapikkaissa ja kotikutoisessa sarka-asussa tuohikontti selässä.
Jussin avioliitto filippiiniläisvaimon kanssa yhdisti katolilaisuuden sekä luterilaisuuden amalgaamiin,missä kumpikaan ei puuttunut toisensa uskoon . Heidän ainoa kirkossa käyntinsä kerran vuodessa Molaven asuinalueensa roomalaiskatolisessa kappelissa jouluaaton iltana supistui varttituntiin,vaimon tuskastuneena sanoessa,että pitää mennä panemaan jouluruokaa pöytään. Mihinkä olivat molempien aviopuolisoiden uskot kadonneet kasteessa annetulla valalla,että heidät oltiin otettu ikuisesti seurakuntansa jäseniksi?
Jussin Molaven kodissa lisäksi tuoksui arabialainen suitsuke pitkähkön kaksivuosikymmenisen visiitin muistoksi Arabian Lawrencen jalanjälkien ja uuden elämän starttikaapeleiden etsimisessä kuumasta erämaasannasta.
Monen taloonsa erehtyneen filippiinovieraan kysyessä papinpojalta mitä uskontoa hän kumartaa,Jussi oli lakonisesti vastannut olevansa "Uudelleen syntynyt muhamettilainen".Uskonto oli vaikuttanut kumpienkin vakaumuksiin ristiriitaisella tavalla parin asuttua moskeijan varjossa vuosikausia nauhalta kuuluvan poikaäänisen ja kauniin rukouskutsun  kaiussa .
Tätä eteeristä Riyadhin wahhabilaista rukouslaulantaa mustasi vain paikallisväestön ylimielinen suhtautuminen ulkomaalaisiin,jotka olivat tulleet rikastuttamaan ja rakentamaan heidän hyvinvointiaan maailman suurimmassa hiekkalaatikossa.
GM Temple of Worship
Juanin uskoon taas on hitsautunut kiinni pakana-ajoista kulkeutunut animismi.
Filippiinit ovat myös kaakkois-Aasian ainoa katolinen maa eikä Juanin usko ole sitten muuttunut konkistadorien ajoista opeissaan eikä rituaaleissaan mihinkään keskiajan katolilaisuudesta.
Avioerot ja abortit ovat kiellettyjä,mutta silti avioliittoja puretaan lainpykälillä ja vaatehengariabortit valitettavasti ovat erittäin tavallisia.Erikoisissa filippiiniläisessä seksuaalisten vähemmistöjen avioitumiskysymyksissä katolinen kirkko on yhtä paljon pannut hanttiin kuin kondomien vapaassa jakelussa,mutta kansanlaajuisesti ollaan hyväksytty kolmannen ja neutrisen sukupuolen olemassaolo jo puolivuosisataa sitten.


 2010 Quiapo Church. Juhart 2011.
Quiapon kirkko Manilan sydämessä on hyvänä esimerkkinä kirkon vaikutuksesta ympäristöön sekä päinvastoin.
Quiapon katukäytävät ovat kodittomien ja kiertävien Taong Grasojen eli pesemättömien hullujen sekä pikkukonnien kotiseutua.
Tätä kansanluokkaa senaattorit ja kongressimieht kutsuvat maan suureksi pesemättömäksi kastiksi.."The Great Unwashed".
Kirkon edessä seisoo kilometrin pituinen katu suoraan synninpäästöön paikallisena Via Dolorosana.
Kaupungilla kyllä on omat hyvätkin ihmisensä,mutta liukkaat ja rasvaiset ovat antaneet alueelle oman maineensa.
Usko ja taikausko seisovat käsikädessä kirkon portailla.
Rikos jakaa kirkkotarhan pieteetin kanssa.
Köyhyys roikkuu risaisina rätteinä katukauppiaan kerskan yllä.
Vanha seisoo nuoren kanssa katutungoksessa.
Prinssi ja kerjäläinen parkkeeravat vieriviereen Mercedeksensä ja roskakärrynsä MacDonaldsin eteen.
Quiapo on levoton,ajaton sekä kiivas. Sen raaka voima sekä puhtaus,rakkaus sekä hyväntekeväisyys,rosvous sekä painajainen ja muistot ovat Juanin ikuisia ystäviä.
Quiapo alkaa ja loppuu ammutuimassa.
Muitten vielä nukkuessa hän on jo tekemässä totta unelmistaan.
Elämän bisnes nousee huippuunsa torilla jo ennen auringon nousua,huuman ollessa täydessä vauhdissa.
Jos synti on aikaisin jalkeilla,niin on myös rukouskin.
Kello neljältä aamuvarhaisella kirkon ovet avataan,ensimmäisten rukoilevaisten astuessa käytävälle.
Moni pesemätön on noussut pahvikartonkivuoteeltaan kadulla,rahvaiden pitsihuivisten matruunojen nypeltäessä sormissaan rukousnauhojaan hajuveden tuoksuisina ja parasoliensa alla suojassa.


Lola Andang messussa.
Juhart 2011.
Yhtäkkiä kirkkosali on täynnä Herran palvelijoita,mennen tullen,polvistuen ja sekä polvillaan.
Jokaisella on ajatus jostain toivosta,halusta tai kaihosta,joka on tuonut rukoilijan Mustan Nasaretilaisen luokse.
Kirkosta ulos astuttuaan rukoilevaiset ohittavat jalkakäytävien talismaanien myyjät.
Katu on katolisen uskon täydellinen vastakohta ennustajamummojen sekä käärmeenöljykauppiaitten tarjotessa tulevaisuutta sekä tautien parannusta,monen sivuartistin leikkiessä koobrilla ja viidakkokyillä.
Usea tukeutuu ennustajamummoon,joka voisi loihtia takaisin harhautuneen poikaystävän taikka erehtyneen aviomiehen.
Kirkon muurin viereltä voi ostaa kipsisiä ja katusaasteen mustaamia pyhimysten kuvia,arpalippuja,pähkinöitä,talismaaneja,rukousnauhoja sekä medaljonkeja..ja tietysti alttarilla poltettavia vahakynttilöitä.
Pienestä maksusta joku mummo voi rukoilla asiakkaansa sekä itsensäkin puolesta.
Kotirouva voi samoin ostaa muutamalla centavolla kynttilän rukoillakseen miljoonapottia lotossa tai raha-arpajaisissa.

Omituista,ettei Kristus ole vielä heittänyt ulos rahanvaihtajia temppelistään?

Jos Herra sattumoisin ei olisi kuullut rukoilevaisen pyyntöä,asiakas voisi kääntyä kirkon edessä uskossaan katukauppiaan puoleen ja turvautumaan johonkin talismaanikiveen taikka tikkupuskaan.
Unelmia ja parannuksia kaupataan Quiapossa.
Yrttikauppiaat tarjoavat laventelia kylpyyn.sitruunaruohoa ryppyihin sekä rosmariinia sydämentykytyksiin.
Juan voisi myös ostaa tuoksukynttiläpystejä,joita polttamalla kaikki kivut kaikkoavat ja voitelevia öljyjä,jotka ajavat pois pahimmat kivut sekä säryt..jopa parantamalla särkyneen sydämen.

Toiset kauppaavat erilaisia siemeniä ja helmiä itsepäisiä vaivoja vastaan..
Hainhammasta korallihaavoihin,gitaa kuukautiskipuihin sekä sambongia ympärileikkaushaavojen parantamiseen.
Sibuhaota eli sipuliruohoa taas otetaan anemiaan,makabhayta ihotauteihin sekä akneeseen taikkapa väärin käytettyyn vaginaan.
Näin katolinen sekä taikausko hoitavat käsikädessä sielun ja ruumiin vaivat.


 In God and Jeep we trust. Juhart 2011.
Filippiinoilla on eriskummallinen taito nähdä ilmestyksiä ja uskoa niiden olevan merkkejä taivaasta.
Kerran Neitsyt Maaria ilmestyi kurkkaamaan pilvenlongalta ja auringonsäteiden välistä luvattua kansaansa Manilan yllä,ainakin rautaperhosrouva Imelda Marcosin eräässä ilmestysunessa.

Monessa pikkikirkossa Neitsyt Maaria on vuodatellut poskilleen verikyyneliä ja saanut tuhatpäisen pyhiinvaelluksen paikalle.
Monessa tapauksessa oli kyse suntion ja padren vilpistä bisnesmielessä saada kolehtirahaa jalkavaimojensa ylläpitoon.
Maarian kyynelvesi todettiin karamellivärivedeksi.
Uskossakin osataan huijata.

Eräässä banaanipalmutarhassa eräs poimija oli nähnyt Mestarin partaiset kasvot kaarnassa ja tapaus sai aikaan suuren pyhiinvaelluksen pyhään hedelmätarhaan..uuteen Eedeniin.
Sadevesi,minkä poimija oli kerännyt palmupuun lehdiltä  muuttui pyhäksi vedeksi,jota poimija myi pullotettuna.
Eedeniin saapuneet raajarikot palasivat kotiinsa terveinä, samoin kuin hullut viisaina,vaikka veteen oltiin lisätty kraanavettä
Jos Aatami ja Eeva olisivat Eedenissä olleet kiinalaisia,he olisivat syöneet käärmeen tästä hyvän tiedon banaanipalmupuusta.

Oliko Jeesus jonkinlainen kiusottelija?
Eräs jesuiittapappi oli kysäissyt saarnastuolistaan.
Ilmestyttyään ylösnousunsa jälkeen Maria Magdalenalle,apostoleilleen sekä kahdelle opetuslapselleen Emmauksen tiellä---hän hävisi ilmaan..
Silti he eivät olleet tunnistaneet Mestaria ja Jeesus oli lohduttanut heitä.
Kuitenkin Herran äkkinäinen katoaminen askarrutti heitä.
Kaikki olivat ilahtuneita Mestarinsa ilmestymisestä,mutta täysin ymmällä yhtäkkisestä haihtumisesta ilmaan.
Vasta myöhemmin viimeisellä yhteisellä ehtoollisella he tunnistivat Herrannsa,jolloin Hän jälleen katosi.(Luukas 24:31)
Leikkikö taivaallinen hovinarri opetuslastensa kanssa kuurupiiloa?

Tästä syystä filippiinot katselevat useasti ylös pilviin..ei tulevaa säätiedoituksen lupamaa taifuunipilvien kerääntymistä,vaan etsimässä sitä reikää pilvien välistä,mistä Herra lopulta laskeutuisi luvatun kansansa, filippiinojen keskuuteen.


 1945.Kristus japanilaisten hylkäämänä Manilassa.Juhart 2011,



 Taifuuni Manilan lahdella.Juhart 2000.


torstai 2. huhtikuuta 2020

Das Beste Oder Nichts.Mersustoori.Vanhan roddarin muistelma-kooste.


1976-85 MB W123


Vuoden 1980 lokakuussa odotin taksia Ruuhikoskenkadun Saloran kerrostalon ala-aulassa.
Olin lähtemässä Saudi Arabiaan etsimään itselleni elämäni uusia starttikaapeleita erämaan sannasta.
Kerrostalon pihalle kaarsi 5-sylinterinen Volvo 240 dieseltaksi,vaikka olin odotellut tavallista pirssitolpan MB 240d-mallia.
Kummatkin automallit aanailivat minulle tulevaisuudessa hankkimiani automerkkejä,joskin Volvoni tulisi olemaan Riyadhissa 1989 tavallinen 240DL-bensakoneella,mutta erikoisuutena,että auto oli valmistettu Kanadan Halifaxin Volvo-tehtaalla.
Mersu taasen tulisi olemaan minun ensimmäinen Stuttgartin tuote,1980-mallinen 200-bensamalli,koruton perusmalli,jota kutsuinkin Beirutin taksiksi..ja koottu Manilassa.
Kaksisataisen edellinen omistaja oli ollut paikallisen Mercedes-Benz-piirimyyjän Universal Motorsin omistajan rouvan ,joka ylipainoisena oli jattänyt mahtavalla perällään M-Texiseen takapenkin vinyyliin ison kranaattikuopan.. 
Molave Avenuen Mercedeksemme

Saudissa en kuvitellut koskaan ostavani mersua,koska jenkkiautokuumeviruksessani  päädyin ostamaan perätysten kaksi Cadillac Eldoradoa,yhden Dodge Magnum XE:n ja tuontiautoksi Citroen BX 16 TRS:n..
Firman autoina LWP Consortiumissa Riyadhissa ajelin Volvo 760GL:ää,Opel Senatoria ja MB 280S:ää. Volvo760:n kanssa minulla oli aina vaikeuksia,koska se keitti alituisessa 45-asteen erämaahelteessä. Volvon edustajan Zahid Tractorin Riyadhin korjaamolla sille oltiin tehty kallis kansiremontti eikä keittämisen syytä oltu löydetty,kunnes yksi suomalainen LWP:n Machine Poolin asentaja kertoi,että syynä oli ollut vain pikkuruinen jäähdyttimen termostaatin viallinen sensori..joka vaihdettiin.
Mersua oltiin pidetty ns. saitti- eli työmaautona ja kontrahtini lopulla kysäisin esimieheltäni LWP:n omistajalta ,jos voisin ostaa auton yksityiskäyttööni.
Vanhojen mersujen yleinen kohtalo
Saudissa
Mersussa oli käytön jälkiä,istuimet likaisia ja tummanpronssinen maali haalistunut erämaan auringossa,mutta tekniikka siinä pelasi moitteettomasti hyvän huollon ansiosta.
Valitettavasti johtaja Reino Nurkalle oli luvannut minua ennen sen yhdelle libanolilaiselle firman expeditöörille,jolloin menetin tarjoukseni.
280 S-mallin luotettavuudesta minulle jäi kytemään jonkinlainen mersukuume.
LWP-kirjoituksessani olin muistellut firmani mersukokemuksia seuraavasti:

Olin kerran joutunut ostamaan johtaja Reino Nurkalle Riyadhin autosukilta melkein uuden nahkean Mersu 500 SEC- kupeenkin talvirenkain,koska auton oli ostanut Sveitsistä aiemmin eräs Saudi Arabian armeijan kenraali. Firman omistajohtaja kävi pari kertaa vuodessa Hesasta visiteeraamassa Riyadhin konttorilla..ja aina pyytämässä multa ekstraliksaa johonkin sen henkilökohtaiseen ostopälkähdykseen.
1987 MB 500 SEC
Jouduin ottamaan kassakaapista palkkoihin varaamani rahat ja vastustellessani dirikan temppua sain kuulla leukailua,että jossei rahoja löydy,niin finanssipäällikkö saa pakata laukkunsa himaan.

Ajoin dirikan firman saitti-MB 280 S:llä autosukille attashealaukku pullollaan rialeja ja viikon päästä mersu matkasi takaisin Saudian rahtijumbolla Sveitsiin samoin nastarenkain.
Firman dirikalla oli oma paperiyhtiö Bernissä ja veroparatiisipankkitili Bermudassa..

Meillä oli melkoinen onni mersujen suhteen.
Firman sponsoriomistajana oli yksi saudiprinssi,joka joskus hyvän projektituloksen profiitin bonukseksi antoi firman manageriluokalle käyttöön ilmaiseksi upouusia mersuja.
Aina ei ollut hyviä kuukausimaksutuloksia korealaisten pääurakoitsijoiden siirrellessä Sveitsin pankkiin ministeriön jakamia progressimaksuja kasvamaan tileille korkoa.
Jouduin pakosta joskus ostamaan korealaisfirman projektipäällikölle huippuluokan golfmailasäkkejä ja maksamaan ekstrabaksiisia niiden pääkirjanpitäjälle,että allekirjoitettu shekki tuli käteen.
Korrujohtajat olivat yhtä  korruptioituneita kuin filippiinot Manilassa,mutta kiinalaisten tavoin eivät näytelleet rolexejaan eikä mersujaan,vaan tsekkasivat aikaa rannecitizenistä ja ajelivat työmailleen konttorista Hyundai Ponyilla sekä Stellareilla.

1986 MB 300 SEL
Itsekin sain firmamme sponsoriprinssin lahjana käyttööni uuden valkoisen MB 300 SEL:n takaikkunaverhoineen ja hakiessani rouvaa King Faisalin sairaalasta tuurin päätyttyä, sairaalan portinvartijat pistivät kättä lippaan kuin kuninkaallisille.
Samassa sairaalassa oli oikea kuninkaallinen sviitti kuningas Fahadille,joka silloin tällöin kävi korjauttamassa pumppuaan siellä.
Rouvani paiski töitä silloin kardiologian erikoisairaanhoitajana  "post surgery"-sydänteho-osastolla.

Omana pomonani oli firman toimitusjohtaja,pitkä vaaleanhuiskea hesalainen siviili-inssi,joka päiväateriakseen poltti puoli laatikkoa Prince Edward-sikareja,syömällä tumpit jälkisafkaksi vanilajäätelökulhollisen päälle. Sen mahakalut oli alinomaan solmussa kovasta duunipaineesta.
Se hankki itselleen uuden 1987 Jaguar XJ6:n kertomalla myyneensä Hesassa alta pois vanhan 1977-mallisen XJ6:n.

1986 Jaguar XJ6
Nykyään vanhasta 70-lukuisesta XJ6-Jaggesta saa maksaa Lontoossa tukun tuhansia puntia,kun 80-lukuisia XJ-kuutosia saa muutamalla sadalla punnalla.
Kallein 1971-mallinen XJ6 täällä on Loordi Mountbattenin entinen Jagge,minkä nokkakoristeena on kultainen laivaston viestimies lippuineen kromisen jaguaarin sijasta..
Betonitehtaan konepuulille kerran tuotiin prinssin serkun musta Jaguar XJS V12:a suomalaiset asentajat pitivät maailman pahimpana tapauksena koneen pikkuvikojenkin korjauksessa,koska puolet konehuoneen tilpehööreistä piti purkaa,jos halusi edes päästä starttimoottoriin käsiksi.

Abdullah--sauditaksikuski
LWP:tä ennen olin työskennellyt Jubailissa,Saudin itäprovinssissa suomalaisen maaurakoitsijan,oululaisen OMP:n vedenpudistamourakan varastosuperviisorina ja paikallisostajana 1980-1982.
Se oli minun ensimmäinen urakkaduunini 20-vuotisen Saudikarriärini aikana.
Moni suomalainenurakkatyömies eli "lumikupuli" hyvän palkan lisäksi piti tavoitteenaan ostaa kotiin vietäväksi dieselmersun.
Minä jouduin ostomiehenä duunaamaan niille mersun itäprovinssin diileriltä Dammamin Juffalilta tilauksen Stuttgartiin kymmenisen dieselmersun maahantuonniksi.

Kirjoituksessani "Petrorialeja,Kuvaitin pakolaisia ja johtotähtiä" olen kuvannut Juffalin tuontimersujen saapumista työmaalle seuraavasti:
"Saitilla jännitettiin ,kun Jubailin tieltä kuului diiselien kurnutusta,kromitähtien välkkyessä erämaaauringon kilossa.
10 auton mersukolonna parkkeerasi saittiportakabiinin eteen.
Näky oli kuin helsinkiläisellä taksitolpalla.
Insinöörit,rakennusmestarit sekä filippiinotyömiehet ympäröivät pian autot,kuin aikoinaan oltiin nähty suomalaisturistien 60-luvun alkupuolella vieraillessa omilla mersuillaan Leningradin Nevski Prospektilla.
Katselmuksesta rauhoitettuina ja osaksi kateellisina standbyporukka painui työmaalle haaveilemaan omista tuontiautoistaan."

Pioneer Kex M900
"Viikolla alkoi uudenlainen ruljanssi,kun nakumersujen omistajat ryhtyivät irroittelemaan kojetauluista alkuperäisiä Beckerin ja Philipsin radionauhureita ja asentamaan tilalle Pioneerin,Alpinen ja Nakamichin vastaavia ekvalisaattoreineen ja kaukosäätökapuloineen.
Uudet vanhat stereot lahjoitettiin filippiinoille samoin kuin vanhemmat japanilaiset Toyota Hilux-saittiautot.
Suomalainen urakkamies ajoi vain mersulla työmaalle.
1976 Toyota Corolla
Arabialainen 200d eli Beirutin taksimersu

Filippiinot saivat täten hyvän pesämunan stereoista kotilomilleen kokoviikkoisen barriofiestan juhlintaan tai käsirahan käytettyyn Toyota Corollaan..ehkä vanhaan matkustajajeepneyhin,jolloin pääsisi makroskaalassa oman bisneksensä herraksi."
Projektin rantasalmelaisella pikkutimpurillakin oli allaan upouusi 240d.
Kaverit ilveilivät hänelle,miten hän Rantasalmella sitten uskaltaisi ajaa saksalaisella johtotähdellä rakennustyömaan parkkilueelle,Moskvitshien ja Ladojen seuraan ilman turpiin saamista rakennusväen ammattiliiton vasemmistolaisilta jäseniltä..."
"Pikkutimpuri oli vastannut,että mersu olikin tarkoitettu vain mimmikoslaksi sekä puolihuolimattomien tyttärien haarojen avaamiseksi.
Työmaalle hän ajaisi vain fillarilla..
Hän oli luonteeltaan myös oikea perisuomalainen lumikupuli eli Saudissa työskentelevä siirtotyöläinen,jonka menyyn kuului vain suomalainen koti- ja baariruoka lihapullin,nakkimuusein sekä läskisoosein.Hänelle kaikki Italiaa etelämpänä valmistettu ravintola- ja purkkiruoka oli myrkkyä suomalaiselle kropalle.

Jubailin Bechtelin Camp 13:ssa,missä aluksi asuimme portakabiinimajoituksessa oli oma amerikkalaismallinen komissaari sekä ruokala.
Komissaarikaupasta sai tölkitettyä kansanravintoa iltapikkunälkään,pikkutimpurin tutkiessa tarkkaan kunkin tölkin teksteistä valmistusmaan ennen ostoskoriin panemista.
Oikealla puolella campin ruokalassa suomalaiset farkuissaan ahmivat haarukalla ja veitsellä nakkeja muusilla maitolasit kyytipoikinaan.Vasemmalla puolella pakistaanipojat löysissä muslimipöksyissään ahmivat tulista intialaista curry chicken tikkaa ja massalariisiä sormillaan..vesilasilasit kyytipoikina.
Pikkutimpuri kertoi syövänsä vain sellaista campin komissaarista ostamaansa kaupparuokaa,jota ei olla tehty etelämpänä kuin purkin etiketttiin painettu... Made in Italy."

KUN ÄITI ISÄLLE MERSUN OSTI
I OSA
.................................................................
"Das beste oder Nichts"
Gottlieb Daimlerin motto.
 MB 200 "Beirutin taksi".Juhart 2011.


Mustan Mercuryn kirous
------------------------------------
Viimeisen autokauppansa Jussi teki Riyadhissa v. 1990 päätymällä Ruotsinmaan nopeimpaan traktoriin eli pappa-Volvo 240DL:ään. "Pohjolan nopein traktori" sattui olemaan Volvon Kanadan Halifaxiin tehtaalla valmistettu amerikkalaisin turvapuskurein,varustettuna ilmastoinnilla Saudiin vientiä varten.
Saudin poliiseilla eli askareilla oli samoin Kanadassa valmistettuja 264 GL-malleja
Auton hän osti eräältä amerikkalaiselta fender-benderiltä,joka tyypillisen huolimattomalla tavalla oli ajanut klommokylkistä Göteborgin (tai Halifaxin) ihmettä pisteestä A pisteeseen B.
Jenkeillehän pikkuklommot eivät haittaa ajoa,kun pääsee halvalla liukumaan työmatkansa.
Jussille iski uusi vimma parannella uutta käytettyään ja käväisi useita kertoja Riyadhin eteläpuolella sijaitsevalla Al Kharjin 10 hehtaarin suuruisella autohautausmaalla ostamassa neljä uutta ovea,siniset veluuri-istuimet,nahalla päällystetyn kojetaulun ja muuta käten tarttunutta tilpehööriä.Vanhat osat hän jätti jemenipapan peltihökkelin rasvaisella pihaplaanille.

Dammamin romis 1982. Juhart 1994.
Osien osto oli vaihtokauppaa pienellä välirahalla yhden jemenipapan kanssa,jonka khattlehden punaamien hampaiden välistä lehtimällin kanssa lensi arolle kehut osien laadukkuudesta..."Kwoyes..Kwoyes Habibi...Khamseen Riyal..Mafi Mushkela!"(hyvää..hyvää ystäväni...50 rialia..no problem!)
Kuukauden päästä Jussi kiillotti Toyotan helmiäisvalkoisella maalilla värjättyä saudilimoaan ylpeänä.

Sitten Saddam Hussein päätti vallata Kuvaitin ja skudeja alkoi lentelemään aron yli haja-ammunnassa kuin juopuneiden tikkakisoissa Riyadhiinkin,jolloin Jussille ja vaimolle tarjottiin Kuningas Feisalin sairaalasta sotaevakkolomaa.
Pariskunta lensi Manilaan evakkoon,jota kesti puoli vuotta.
Riyadhiin palattuaan Jussi tapasi autonsa sairaalan Medical Villagen rivitalon parkista noesta mustana Kuvaitin öljykenttien palopilvien ansiosta.
Palaaminen takaisin Riyadhiin oli myös aanailevaa etsikkoaikaa taistelussa inventaariosastolla pakistaanilaisen superviisori Ahmed Mirzan kanssa,joka vihasi eurooppalaista alaistaan...ja päinvastoin.
Kolmisen vuotta taisteltuaan pakistaanisaudilaisessa hallintodiktatuurissa ,Jussi yritti sanoa itseänsä irti.
Tätä materiaalihallinnon johto ei hyväksynyt pelossaan,että menettäisivät aasialaiset kasvonsa ja järjestivät Jussille potkut,milloin hän sai bonuksensa palkan päälle käteen.
Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä..
Jussi myi Volvonsa eräälle vaimonsa filippiinotutulle,joka kuulema oli myöhemmin ajanut filippiinojuanimaisesti sen katolleen suoralla pikitiellä.

 Sama Dammamin romis ja Jussi.Juhart 1994.






Jussin saudivolvo ja -perhe Riyadhin
 MCV:llä (Medical Village).Juhart 1995.
Manilassa 80-luvulla Jussiin oli iskenyt samanlainen jenkkiautokuume kuin Saudissa,missä rialihymyisen käytetyn jenkkiauton sai omakseen pelkillä taskurahoilla.
Jussi omisti saudityöputkensa aikana kaksi Cadillac Eldoradoa ja yhden Dodge Magnumin (ei .38 kaliiberinen käsiase eikä Tom Selleckin auto) ja Manilan Molaven autotalliin ilmestyi  1978 Oldsmobile Cutlass Supreme,mikä vaihtui vuoden päästä mustaan 1966-malliseen Mercury Comet Caliente-rättikattoon.
Vaimon mielestä musta avoauto muistutti väriltään liikaa ruumisautolta väittämällä,että se levittää pahaa fengsuinvastaista karmaa talon ylle..
Filippiinothan ovat tunnetusti taika-ja epäuskoista kansaa ja päätyvät aina elämän vakavissa kysymyksissä padren silmien välttäessä ennustajiin sekä selvännäkijöihin.

Jussin jenkkiautot kuvina:
1955 Mercury Comet Caliente 
1974 Cadillac Eldorado

Oma Eldoni ja Nam Kwanin Land-Cruiser
by Juhart
1977 Cadillac Eldorado
1975 Oldsmobile Cutlass Supreme
1978 Dodge Magnum XE
Oma Magnumini keittämässä Riyadhin
Bathalla by Juhart

Kiinalainen fengsui määräsi Jussinkin talon kalusteiden paikan ja talon arkkitehtoonisen sijainnin eteläpohjoissuunnassa tarkoin asennetuin fengshuipeilein ovikarmien ylärivoissa.
Silti kaikesta "hyvänonnen peilien" asettelusta huolimatta vaimon äiti kuoli talossa ja isä kymmenen vuotta myöhemmi.,kumpienkin päästessä viimeiselle matkalleen La Pazin valkoisella Cadillac-ruumisautolla Santa Rosan hautauspuiston viheriöivän ja manikyroidun bermudanurmikon alle.
Dwende
Gerryn vanhempi sisko Estrellita oli vakuuttunut,että talon edessä seisovassa Yucca-palmupuussa asuu kääpiön kokoinen "Dwende",joka taikoo pahaa henkeä talon päälle.
Jussi oli monta kertaa käynyt alumiinirappusilla katkomassa palmun reheviä oksiä eikä tavannut sen oksilla kuin käsinahkaa polttavia kusiaisia.
Sitten pantiin syyksi se Jussin musta avolimusiini,jonka sisäkaton nostolaitteen raudatkin näyttivät rumilta.
Jussi oli opettanut vaimonsa ajamaan samalla automaattivaihteisella autolla,koska vaimon aritmetiikka autonajossa rajoittui vain kahteen polkimeen eikä hän tarvinnut kolmatta jalkaa automaattivaihteista autoa sommatessaan.

Vaimoni oli oppinut ajamaan isoa autoa,jonka valtavassa takakontissa hänen mukaansa voisi vaikka pitää pienen barriofiestan Paranaquen kiinalaisen paloaseman messinkipumpun kanssa.
Joutuipa rouva kerran olemaan kuljettajana Jussille,joka eräillä synttäreillä oli ottanut vatsallisen mikkeliläistä (San Miguel) olutta.
Jussi oli katsellut ajavan vaimonsa profiilia Mercuryn ison vinyylisen etusohvan hanttimiehen puolelta..
Gerry-rouvan veressä virtasi kansainvälistä hurmetta libanonilaisesta Ahmedv Ayashi-papasta ja kiotolaisesta Irene Tan- tädistä cavitelaiseen puoliespanjalaiseen Augusto Ventura- isoisään.
Vaimon piirteet olivat filipinamestisan kauniit ja Jussi oli uudelleen rakastumassa parempaan puoliskoonsa eli "bitter halfiinsä".
Jussi tarkoitti betterin sijasta bitteriä,koskei  Geraldine pitänyt Jussin barkadoiden (kavereiden) istumisesta Molaven talon terassilla juomassa kalliita taxfreetuliaisviinoja aina,kun palattiin Saudista vuosilomille Manilaan. Lisäksi vaimo oli katsonut koko filippiinoporukan kuuluvan  lasingero-luokkaan (lasingero--juoppo),jonka edustajat joko kaatuvat viimeiseen ja ainoaan sydäninfarktiin tai päätyvät jalattomina pyörätuolipotilaiksi ja hymyilevät kasvohalvauksessa vain toisella poskellaan suut vinosti irveessä kuin jossain ilmavoimien pilottien tuulitunnelitesteissä.

1987 Jussin Gerry-vaimo
saudiabayanissa
Vaimo ajoi kuten monet muutkin epävarmat naiset ajavat... otsa melkein tuulilasissa kiinni, Jussin katsellessa vatsallisella mikkeliläisolutta ja sirrisilmillään humalaisia ja kaatuvia lyhtytolppia Molave Avenuen varrella.Yhdessä kaarteessa vaimo ajoi erään talon etupuutarhan bermudanurmikkoa kuopien ,mutta sai oikaistua auton takaisin callelle.(Calle--katu)
Jussi käski puolifilippiinona vaimoaan vilkuttamaan valoilla päälleajaville juaneille,joilla aina on vain pitkät päällä.
Vastaan tuli yksi yksisilmäinen jeepney pitkät päällä vaimon vilkutellessa pitkillä valoilla vastaan,jolloin jeepneyn sammunut silmä syttyi palamaan ja palava valo sammui .Yhtäkkiä koko jeepneyn katollinen ojavaloja syttyi palavaksi halogeenivalomereksi,ettei Jussi nähnyt pitkään aikaan kuin vilkkuvia ja tanssivia tähtiä silmämunavalkuaisillaan "Floaterien" lisäksi,jotka kikkuraisina karvoina uivat retinan silmävedessä...
Hän uskoi jopa silmävetensä olleen jo 5-prosenttista mikkeliläiskaljaa.

Jussi käski vaimoaan kääntämään laajalla kaarroksella vasemmalle kotibungalowin portista sisään ja hermostuneena vielä koetteli kielellään kitalakeaan,etteivät yläleuan tekarit olleet jääneet synttärijuhlatalon vessan peililaudalle ,oksennettuaan puolivatsallisen sanmiguelia pönttöön.
Keittiökalut olivat onneksi kotona suussaan,joita maiskutellessaan Jussin vaimo ärähti,ettei voi keskittyä ajamiseen portista sisään,koska mies massuttaa suutaan kuin kymmenen katukollia bangus-kalan tähteillä .
Mercury hyppäsi yhdellä kaasutuksella porttiaukosta sisään,jolloin Jussin puoliselta kyljeltä takorautaportin salpa raapi metrin pituisen naarmun ilkeällä kirkauksella Mercuryn mustaan kylkeen.
Jussi kömpi nelinkontin autosta ulos ajotien sementtikannelle ja vaimonsa tukemana monen harha-askeleen perästä istutettiin rottinkirunkoisen parivuoteen päälle nuokkumaan.
Hän istuessaan valitti niska-ja selkäkipuaan aikaisemmasta välilevyn lipsahduksesta.
Geraldine ryhtyi läpsimään kämmensyrjillään papinpojan selkää ja hartioita kuin Manilan tyttökorttelin Mabini Streetin kovakourainen hierojatyttö.

Vaimokin sitten istuutui vuoteenreunalle Jussin jo odotellessa tämän kulmakarvojen nousemista sen sallitun millin verran seuraavan palveluksen merkiksi laskeutumalla polvilleen vaimonsa jalkojen juureen kuin Paavali mestarinsa jalkojen pesuun.
Jussi alkoi hieroa vaimonsa amerikkalaisen kenkäkoon numero 5:n pieniä lättäjalkoja
--Ei niin kovasti!
Vaimo kiljaisi kivusta.
--Ihan hellän varovasti..et osaa hallita voimiasi ja olet vielä kännissä.... !
--Tiedän mitä sanot eikä sitä tarvii mainostaa koko huushollille?
Jussi äkääntyi.katsoessan tekovihaisena rakkaan vaimonsa silmiin,mistä maskara oli illan kosteudessa valunut poskille kuin surevan klovin kyyneleinä..

Gerry nousi vuoteelta hieronnan jälkeen viileälle marmorilaattalattialle,mikä hemmotteli hänen turvonneita jalkojaan.
Hän katseli makuuhuoneen hyttysverkon läpi pihalla seisovaa pitkää ja mustanpuhuvaa Mercuryä ja huokasi syvään pitäessään punakyntistä kättään mustan housupuvun rinnuksella.
Jussi katseli vaimonsa kauneutta pitkään lattialta,pystymättä nousemaan ylös omin voimin jalkojen kangistuttua linkkuun. Pöytälampun kajeessa vaimo näytti samaan aikaan Tuhkimolta ja sitten pahalta äitipuolelta,Kleopatralta sekä mykkäelokuvien Lululta eli Louise Brooksilta..
Vaimolla on niin monet kasvot,kun katselee niitä eri kulmilta!
Hänen residenttipirusiskollaan Fhelyllä niitä naamareita on likaisen essun taskussa vieläkin enemmän,pahuuden ja ilkeyden kasvojen muuttuessa Notre Damen kyttyräselkäisetä kellonsoittajasta ilmestyskirjan monipäisiksi piruttariksi alta sekunnissa.

Louise Brooks 1933
--Tuo sun autosi näyttää ihan ruumisautolta!

--Miksemme vaihtaisi sitä minivaniin?
Gerry kysäisi.
Jussi vastasi,ettei auton väri ole mikään ongelma,kun etulokasiipi tuli jo naarmutettua oveen saakka.
--Jos haluat ,niin maalaan auton huomenna La Pazin arkkuliikkeen Cadillac-hautausauton valkoiseksi,sellaiseksi Pearl-väriksi,että kelpaa viedä niille viimeisille helmiporteille eli Pearly Gateseille.
--Mitä Gatesiin tulee,niin oletkos kuullut Bill Gatesin vaimon kertoneen,että sängyssä sen Billin oma miehuus on ihan microsoft?
--Paneppas Jussi nyt nukkumaan?
--Sun puheet senkun vain pahenee rivouksissa!
--Puheissasi ei ole mitään tolkkua!
Geraldine kivahti äkäisenä.
Jotenkin Jussi kuuli oman äitinsä komentavan vaimonsa suulla.
--Annanko sulle kielen alle yhden Diapamin,että hiljennyt?
--En jaksa kuunnella sun monologiasi koko yötä!

Jussi yritti ummistaa silmänsä päästyään vaimonsa tukemana sänkyyn seljälleen ja koko sisäsilmän tähtitaivainen pimeys avautui mustavalkoiseksi laajakankaaksi.
Jussia hymyilytti kettumaisessa suuvirneessä taputellessaan vaimonsa pientä punakyntistä kämmentä.
--Olen ihan vesiselvä ja yhtä hiljaa kuin keskiyö..täynnä elämänriemua!

Jussin silmien eteen ajoi Sanna-äiti Mulanniemen mustalla T- Fordilla,jonka sufletti oltiin kaadettu taakse.
Äiti avasi Fordin takaoven komentamalla:
--Kom bort..sano kuolema ruohtalaeselle!
Auton takapenkillä istui knallipäinen Charlie Chaplin tokaisemassa Jussille:
Take a back seat...you  Rusty Romeo!

Manilan Musta Mercury
---------------------------------

Mercury-logo

Musta 1966 Mercury Comet
Caliente avo
Kuuma Komeettako..Mercury Comet Caliente?
-----------------------------------------------------------------

Blogiotsikkoni muistuttaa paljolti nuorisokirja Mustan orin jatkosarjalta.Mustasta orista ollaan tehty elokuvakin 1979 (Black Stallion),mutta oma Musta Mercuryni pääsi vain kerran viemään omistajansa mainoskuvaukseen Makati Cityn Adformatix-mainosfirman ovelle asti,
Pappilan Jussista tehtiin silloin puolikuuluisa mainostähti Adformatixin studiossa Bonamine-pahoinvointitableteilla.
Kuvausvuosi taisi olla 1988.
Pahoinvointitabletti auttoi väliaikaisessa hyvinvoinnissa melko hyvällä kuvauspalkkiolla.
Jotain yhteistä hevos- ja eläinmaailman kanssa Mustalla 1966 Mercury Comet Calientella oli se,että malli jakoi pohjakalunsa sekä moottorinsa Ford Mustangin ja myös Ford Falconin kanssa.
Kooltaan Comet vastasi Ford Fairlanea.
1962 Mercury Monterey
Minun Cometini kulki tutulla Mustangin 289 CID-vinkkelillä,mutta muistan nähtyäni 60-luvun alussa ensimmäisen Cometin kotikaupungin Torikadulla,että siinä 61-mallisessa sinisessä ja vinoperävaloisessa Cometissa oli suora kuutonen.

V.1962 Naapurin tätini seurakunnan diakonissa Toini Piirainen oli käynyt Detroitissa Fordin Dearbornin tehtailla ja tuonut minulle Amerikan-tuliaisina v.1962 Mercury-Monterey-mainoskirjasen.
 Kotikaupungissani sellaista Montereytä en koskaan tavannut,mutta pari sen sisarmallia, 1962 Ford Galaxie 500:sta,joista yhden omisti ARSA:n omistaja ja toisen Romuliike Eklund.
Amerikkalainen kirjailija John Steinbek oli kirjoittanut paljon Monterey Valleystä,mistä ilmeisesti Mercury oli saanut nimensä.
Manilan Cometini oli rättimallia,mutta sen konversointi pehmeäkattoiseksi oltiin tehty 2-ovisesta hadtopista jossain manilalaisessa koripajassa. Mallin eroitti alkuperäisestä se,että tuulilasin ylälippaan oltiin jätetty viitisen senttiä peltikattoa kuin 50-lukuisissa avokattoisissa Hudson Hornetissa tai britti-Fordien Consuleissa,Zephyreissä ja Zodiaceissa.
Toista samanlaista avo-Cometia,puhumattakaan hardtopeista,ei minulle koskaan tullut vastaan Manilan liikenteessä.
Mercury-malleja Manilasta löytyi ruostumassa useimpiakin niityillä ja kadunvarsilla,mutta nämä olivat enimmäkseen 1968-mallisia Cougareita,joita oltiin muutettu Isuzun dieselkoneisiksi vähän niinkuin kuubalaisin keinoin.

1946 Mercuryt
Kuva-Mercuryitäni
--------------------------------------------------

Ford-fäninä en ole koskaan omistanut aitoa Amerikan Fordia.Ajanut olen Ford Escort GT:tä ja Granadaa sekä istunut taksi-Customlinejen ja Fairlaneiden takapenkeillä.
Mercury silti oli aina kiehtonut mieltäni ns. parempana Fordina,jonka isäksi voidaan kutsua Edsel Fordia,Henry Ford II:sen poikaa.
Mercuryistä ensimmäisenä minua kiinnostivat sodanjälkeiset 1946-48-mallit,jotka näyttivät komeimmilta kuin vastaavat Fordit, kromisin vesiputousmaskein.
6 Pairs of Jeans and 1951 Mercury
Juhart

1949 Mercury
Juhart 1967

1949 Mercury-taksi ja taksimies
Juhart 
Sama vesiputousmaskiaihe jatkui Mercuryn 1949-51-malleissa,joita kauppalassa oli yksi,toimittaja Tähtisen harmaa 1949 Mercury 4-Door Sedan.
Mercuryissä silloin ei vielä käytetty komeita lisänimiä,kuten Monterey ja Montclair.
Mercury Eight oli vaatimattomasti aluksi mallin nimenä. Itse taiteilin vielä 60-luvulla tushilla 1949 Mercuryn 2-ovisen mallin vesiväripaperille ja 2000-luvulla Manilan studiossani 1951-mallin farkkuhousukundien kera. 2010-luvulla Lontoon studiossani väsäsin yhden Mercury-maalauksen lisää 1949-mallisesta Lohjanseutulaisesta taksista pirssikuskein. Ilmeisesti kuvat alitajunnassani peilasivat haavettani tulla joskus samanlaisen Mercuryn omistajaksi.
Mustia Mercuryitä muistaakseni olen tavannut ainakin yhden pikkupoikana,kun Salon uusi silta vihittiin 1951.Sellainen 49-50-mallinen seisoi Keskuksen liiketalon vastapuolella sillankorvassa..ja uskoisin sen kuuluneen Turun- ja Porin läänin maaherralle.

                                                   1946 Mercury 8 palmulehtolöytö by Juhart


1910 Ford-mallisto.
Bacharach Motors
Mercury in Manila
-------------------------------
Fordia ollaan tuotu Filippiineille jo vuodesta 1908 asti.
Fordin T-mallia alettiin valmistaa Manilassa 1913.
Fordin edustuksena oli silloin Bachrach Motor Co.
1920 Manila Trading
Co. Fordit
ja myöhemmin 20-luvulta asti Manila Trading Co.,joka minun Manilassa oloaikanani oli lyhentynyt Mantradeksi.
Bachrach Motor Co. taas keskittyi White-kuorma-autojen ja Willys-Overland-henkilöautojen myyntiin.
Varsinainen Fordien kokoonpano aloitettiin vasta v.1967,jolloin oma Musta Mercuryni vuodelta 1966 kuului tuontimalleihin. Mercury ei kuulunut amerikkalaisiin Filippiineillä valmistettuihin Ford-konsernin malleihin.
Ainoa Filippiineillä valmistettu isompi Ford oli LTD.
Eurooppalaisina Fordeina Manilassa valmistettiin Escorteja, Cortinaa ja Granadaa..


1946 Mercury Eight Filippiineillä
Mercuryitä siis tuotiin maahan sekä virallisia teitä että epävirallisesti Yhdysvaltojen armeijan sotilaiden tilaamina Clarkin lentotukikohtaan Angeles Cityssä ja Subicin laivastotukikohtaan Olongapossa.
1949-51-malliset Mercuryt tuntuivat olleen erittäin suosittuja,koska kollaamissani Manilan katukuvissa niitä näkyy useita.
Nykyisin entisenä Fordin edustajana tunnettu Mantrade myy vain Nissaneita ja Quezon Citystä löytyy yksi Mercury Cars-liike,joka nimestään huolimatta ei edusta mitään Mercuryä..ei edes perätuuppareita..koska liike sijaitsee kuuluisan Mercury Drug-rohtokauppaketjun liikkeen kyljessä.

Manilan Mercuryitä:

1950 ca. Bureau of Civil Service.
1949 Mercury 8

1950 ca. Quezon Blvd ja 1949
Mercury 8 Woody
1959 ca,
56 Buick,54 Aero Willys
ja 59 Mercury Montery takavasemmalla
1966 Mercury Parklane Breezeway
Dewey Boulevardilla
1956 Mercury Monterey
Dewey Boulevardilla
1961 Santa Cruz Plaza ja 1950 Mercury 8
1973 Makati.1968 Mercury Cougar keskellä
1969 Mercury Cougar
Batangas Cityssä
1970 Mercury Cougar
,,
1945 Manila ja 1939
Mercury 8

1951 Mercury 8 Magnolia Mobilgas-
asemalla
1963 MB 190d Mandalyongissa,
Manilassa
Mersustoorin jatkoa:
----------------------------

Manilaan asettuessani pysyvästi v.1983 asumaan omaan Paranaque Cityn Mervillen Molaven Subdivisioniin,en aluksi kuvitellutkaan ostavani minkäänlaista mersua,koska jenkkibiilikuume vielä poltti otsassa.Käsieni läpi kulkivat autotallini kautta 76-mallinen Oldsmobile Cutlass,66-mallinen Mercury Comet Caliente ja 90-mallinen Manilan Marikinassa valmistettu Toyota Land Cruiser..
Välissä taisi olla Manilan Mantradellä koottu saksalaismallinen ja neloskoneinen Ford Granadakin,että melko lähelle pääsin saksalaisvalmisteisissa autoissa.
Benzien.kuten Filippiineillä amerikkalaisesti mersua siellä kutsuttiin,maahan saapuminen alkoi vasta 50-luvun loppupuolella,kun v.1955 sen 180d-Ponton-mallia ryhdyttiin kokoamaan Manilassa.


1956 MB180d



Mercedes Made in the Philippines:

1950-luku ja Amerikan Aika ja eurooppalainen maihinnousu
-----------------------------------------------------------------------------------
1940-50-lukujen manilalaisessa liikenteessä vilkkui katukuvien pohjalta enemmistönä amerikkalaisia autoja.
1938 Escolta,Manila,Austin A55
Cambridge taksi
Eurooppalaiset mallit aloittivat nurkanvaltauksena bensiinisyöppöisten jenkkiautojen markkinoilla jo 50-luvun alussa. Taksikalustoksikin hankittiin amerikkalaisten Fordien,Chevroletien.Studebakerien,Packardien jne. lisäksi eurooppalaisia valtamerkkejä,kuten Austin A55 Cambridge,Hillman Minx sekä Ford Taunus 17M. Borgwardiakin näkyi liikenteessä jopa taksina ja viimeksi näin yhden siviilimallisen 1959 Isabella Kombin v.2003 kotini lähellä Paranaquessa Merville Service Roadilla. 

Eurooppalaiset merkit kävivät hyvin kaupaksi filippiinotaksiyrittäjien ihastuttua pieniin transatlantilaisiin pikkujenkkeihin,jotka jopa olivat bensiinipihejä.
Suezin v.1955 öljykriisi oli pakoittanut autoilijoita siirtymään pienempiin ja taloudellisempiin eurooppalaisiin merkkeihin.Keskiluokan perheen tallissa nakutti jo Mercedes-Benz 180 D ja Manilan poliisivoimatkin sekä taksifirmat liukuivat silloisella Dewey Boulevardilla dieselmersuilla.(Nykyinen  Roxas Boulevard).Paikallinen Universal Motors v.1961 alkoi kokoamaan Mercedesiä maahantuonnin sijasta.
1957 Mercedes-Benz 180b.Dieselmalli
näytti samalta
Hiljaisesti käyviin amerikkalaisiin autoihin tottuneille filippiinokuskeille totutteleminen äänekkääseen ja vapisevaan dieselmoottoriin vei oman aikansa.
Mercedesin ensimmäiset 180D-mallit tuppasivat keittämään tropiikin kuumuudessa ja vasta 60-luvun alussa neljännen sukupolven dieselmersut 190D ja 200D suuremmin jäähdyttäjin pääsivät eroon keittämisestä ja kuljettajat pystyivät nauttimaan bulevardiajosta jälkiasennetuilla ilmastointilaitteilla..
Amerikkalainen taksikalusto näkyi senaikaisten kuvien ja postikorttien perusteella olleen väreiltään jopa täysin mustia. Manila Yellow Cabit taasen tietysti keltamustia..Kaksivärisyys paistoi kerskuvan muodikkaana jopa mustavalkoisina sekä oranssinmustina. Amerikkalaistyylisesti cabien katoilla loistivat taksivalot.
Mustiin takseihin kuuluivat myös Austin A55 Cambridget.Morris Oxfordit,Mercedes-Benz 180D:t ja Hillman Minxit.
Oma manilalainen 1980 MB 200b-yksilöni oli ilmeisesti koottu mersun päädiilerin Universal Motorsin tehtailla.Sen omistajana rekisterikirjassa oli Universal Motorsin toimitusjohtajan rouva,ilmeisesti isokokoinen,koska mersun takapenkki oikealta puolelta oli painunut jousineen kranaattikuopaksi.
Universal Motorsilla koottiin myös busseja Mercedes-kuorma-autojen alustoille
Alla pari kuvaa aiheesta.

1965 MB bussimainos.
Universal Motors Corp.

1975 elokuun 7. päivä. Mersubussi Manilan tulvassa


 

1960 MB 220S
Kabriolet Manilassa



1960 MB 180 W120 leveämmällä
maskilla


MERSUKAUPPA
----------------------------
V.1998 Jussin vaimo petrorialansioillaan päätti ostaa miehelleen auton syntymäpäivälahjaksi.
Jussi oli läkähtyä onnesta moisesta anteliaisuudesta,vaikka auto tultaisiin rekisteröimään vaimon nimiin ja hänet palkattaisiin talon tsuperoksi eli privaattikuskiksi.
Oliko vaimon tarjous korvausta poikansa Danny D:n holtittomasta autovandalismista rikottuaan Jussin Land Cruiserin kaikissa Merville Access Roadin kuopissa ja perheen yhdistämisyrityksestä sekä kahden toista kyyräilevän osapuolen sovinnnosta?..Sitä Jussi ei lähtenyt aprikoimaan.
Danny D ei koskaan salannut sisäistä muukalaisvihaansa Jussia kohtaan,vaikka taloon tullessaan ruosteisella Nissan Sentrallaan jo portilla avasi leveän pinoymaisen ksenofobiahymynsä tervehdykseksi.
Hymy oli sitä insinööripojan feikki-irvistystä,jolla peitellään sisäistä pelkoa ja vihaa siitä ,että Jussi oli varastanut häneltä rakkaan äidin ja pohjattoman käteiskassan.

1980  ruosteinen
Nissan Sentra
Dondi D:stä oli lisäksi tullut kaiken lisäksi uudelleen syntynyt kristitty ja pastori.
Autonostopäivä alkoi sillä,kun insinööripastoripoika saapui vesitankkeri-Nissanillaan Molaven talon portin eteen vaimonsa ja pikkutyttönsä kanssa. Vesitankkeriksi Jussi oli kastanut pojan auton,koska alituisesta pesemisestä Jussin talon ilmaisella vedellä Sentran ovet loiskivat kraanavettä täynnä kuin katukasteluauton selkätankki.
Kotonaan DD ei koskaan pessyt autoaan,koska veden sai ilmaiseksi äidiltään.
Poika ei vielä onneksi kaikesta veden lotrauksesta kärsinyt hydrofiluksesta eli vesipäästä.
Nytkin hän kävi vetämässä puutarhan pumpusta vesiletkun ensitöikseen ja heitti auton jalkatiloista märät ja homeentuneet lattiamatot Jussin leikkaamalle  puutarham bermudanurmikolle kuivumaan.
Jussi seisoi seuraamassa Hope-filtterimenttoli suussaan pesumanooveerejä hyräilemällä 70-luvun hittibiisiä--"I beg your pardon..I never promised you a Rose Garden.."
Inssipojan auton märäntyneet huopamatot jäivätkin siihen nurmikolle kuivumaan kuukaudeksi,kun Jussi lopulta heitti ne ohiajavan roska-auton lavalle eikä DD koskaan niitä kysellytkään. Siinä kävi ihan samanlaisesti kuin hole-in-the-wall bisneksen arabitoimitusjohtajan palisanteripöydän papereiden kanssa,jotka ajan hoitamina siirtyivät roskakoriin.
Aika hoitaa aasialaisessa mentaliteetissa kaikki ikävät asiatkin.
DD taas korvasi lattiamattonsa vanhoilla Manila Bulletin-sanomalehdillä,mitkä toimivat imupaperina auton siivilämäisellä lattialla.

Auton hohtaessa ruostepilkkuisena kadunreunalla Jussin perhe sai luvan astua kyytiin.
Inssipoika ajoi hyvin varovaisesti koko matkan Quezon Cityn automarkkinoille,koskei Nissanin takaiskuvaimentajat toimineet,auton perän viistäessä kipinöiden kuolleitten poliisien eli liikenteen hidastusmakkaroiden yli.
Autossa keskusteltiin siitä minkälaista autoa Jussin perhe tarvitsisi eikä siinä vilkkaassa rupattelussa papinpojan mielipidettä koskaan kyselty.
Jussikin piti suunsa lujasti kiinni kuin ziplockpussi,ettei tehtäisi äkkisuutuksissa täyttä U-käännöstä EDSA:n Guadalupen sillalla ja ajettu takaisin kotiin.
Hän pelkäsi jo etukäteen ,että vaimon tulevaan minivaniin hänet nimitettäisiin koko dela Cruz-suvun privaattikuskiksi,minä hän oli jo palvellut ensimmäisen Manila-autonsa oston jälkeen.
Mitä tilavampi auto,sitä enemmän kyyditeltäviä suvun synttäreiltä,häistä sekä kuoppaajaisista.
Satoja kertoja Jussi oli kyyditellyt hyvänahkaisena vaimonsa sukulaisia koteihinsa Manilan Pacon ja Makatin Buendian kaupunginosien sekä Paranaquen Mervillen asuntoalueen välillä.

DD vihdoin ajoi suuren käytettyjen autojen viiritetyn diilerin etupihalle,jonka markiisikankaisen katon alla seisoi puunattuna parisensataa autoa.
Auton viereen oli jostain tyhjästä astunut valkoiseen barong tagalog-paitaan pukeutunut diileri,joka avasi naisväelle oven kuninkaallisen hovilakeijan kumarruksella.

1985 Dodge Caravan.Juhart 2011
Naisten seuratessa myyjää DD:n kanssa Jussi painui omia teitään kurkkailemaan vanien ikkunoista sisään,potkiessaan renkaita ja antamalla kätensä kulkea lokasuojan reunojen alta ruostevikoja ja pakkelipaikkoja kollatessaan.
Hän etsi Toyotoiden,Mitsubishien ja Nissaneiden seasta amerikkalaista Dodge Caravania sekä Plymouth Voyageria,joilla oli sellainen turvanenä eli etunokka,mitä japanilaisilla tylppänenävaneilla ei ollut.
Peräkolareissa kun japanilaisten autojen kuskeilla katkeaa jalat,Jussi oli oppinut televisiosta seuratessaan jokailtaisia TV Patrolin uutisvälähdyksiä Metro Manilan karmeista ja verisistä liikenneonnettomuuksista.
Jussi etsi autosta turvallisuutta ja taloudellisuutta,mitä Chryslerin vanit tarjosivat samassa paketissa eli paksua jenkkipeltiä ja japanilaista talousmoottoria.
Dodgessahan oli Mitsubishin nelosmoottori.
Valitettavasti koko autoplaanilta ei sellaista yhdistelmää löytynyt,vaan muita japanilaisia People Carriereitä,jotka olivat muunnoksia pakettiautoista ja joissa sai valtavan määrän rämisevää peltiä pikkurahalla.
Jussi ei halunnut sellaisen Space Cruiser-jakeluauton kuljettajaksi.

Jussin Beirutin taksimersu muutettuna v.2005
ruumisautoksi
Kurkkiessaan erään japanilaisen pakettikruiserin ikkunasta sisään Jussin nuorin tytär 5-vuotias Riitta juoksi hänen luokseen ilmoittamaan ilouutisesta,että äiti oli juuri ostanut Mersun isälle.
Jussi löntysti vastahakoisena tyttärensä kädestä vetämänä paikalle,missä puoli dela Cruzin sukua oli ympäröimässä luunväristä Untertürkeimin ihmettä.
Hän ryhtyi tutkimaan tätä mersukatalogin perusmallin peltejä toteamalla pikaisesti ruiskutettuja make-up-ylimaalauksia ovissa sekä pientä maalin alta pilkoittelevaa aknepintaa lokasuojien huulissa.
Sisälle kurkattuaan ohjauspyörä näytti pehmeentyneen ja menisi vaihtoon aurinkorutosta,mutta kojetaulu oli säilynyt halkeamilta.
Istuinten beessinen M-Tex-keinonahka oli ehjä,mutta kuljettajan ja takaistuimen peräosa olivat menettäneet kimmokkeensa ja takapenkki hälytti jostain kuljetettavan mahtavasta elopainosta.

Diileri ryhtyi puolustelemaan.että auto oli ollut uudesta asti Mercedesin maahantuojan Universal Motorsin omistajan rouvan shaföörin ajama auto.Kyseinen Donja Rodriguez oli ollut elinaikanaan massiivinen 130-kiloinen teräskeiju.
Auton hansikaslokerosta löytyi paksu ja päivätty huoltokirja. Auton bensiininelosmoottori koeajoissa veti puhdikkaasti ilman pakoputkesta tupruttavaa sinistä savua..
Jussi kuiskasi vaimonsa korvaan auton vioista ja rouva sai tingattua alas ostohinnasta 20.000 pesoa.
Diileri sopi ajamaan seuraavana päivänä auton rekisteriotteineen Molaven talon eteen.

Mercedeksistä Jussilla oli kokemusta luotettavana dieseltaksina ja mielessään oli jo päättänyt,ettei koskaan seuraisi suomalaisten Saudi Arabian kontrahtityöläisten trendiä uuden vientimersun ostossa. Hänelle auto muistutti suomalaista taksitolppadieseliä ja heitellessään herjaa työkavereilleen,jotka Jubailin Finnvillassa olivat uppoutuneet paikallisen Juffali-mersudiilerin värikatalogeihin,että jokaisen mersun nähdessään hänelle tulee mieli vetää perstaskustaan lompakko mittarin näyttämän taksan maksamiseksi.
Vastaukseksi hän sai vain vihaisia silmäyksiä.
Nyt hänen piti syödä sanansa..

Mersu Molaven tallissa
Jussin maalaaman MB-
freskon suojassa.
Verannalla Jussin
naiset
Auto saapuikin puunattuna ja vahattuna ja auton sisustan tuoksuessa fleurdelisin hehkeältä Sun-of-the-Gunilta,muovikiillokkeelta.
Auto näytti melkein uudelta portilla,kun silmiään siristeli keskipäivän auringopaisteessa.
Sitten nousivat ukkospilvet Molave Avenuen portin yläpuolelle ja mersu tummeni inssipojan astuttu näyttämölle.
DD alkoi rähjäämään auton rekisteripapereita selailtuaan diilerille,että OR eli Owner's Receipt oli vain xeroxkopio.
Myyjä sanoikin tuovansa alkuperäisen LTO:n (Land Transportation Office eli katsastusasema) konttorilta heti seuraavana päivänä,koska siellä on päivisin pitkä jonotuslista.
Inssipojan niska alkoi punottamaan käskiessään diileriä ajamaan auton takaisin myyntiplaanille ja tulemaan takaisin täydellisten papereiden kanssa.
Jussi meni väliin sovittelemaan katsoessaan inssipojan tahdittomuuden pilaavan koko diilin.
Vaimokin astui rinkiin puolustamaan poikaansa ja käskemällä Jussia olemasta puuttumatta koko asiaan kehuessaan,että "My Son" tuntee paremmin paikalliset autodiilit kuin oma miehensä.
DD:n Mitsubishi Space Wagon taloni vasta-
puolella olevan koripallokentän edustalla.
Kuvassa Geraldine ja isosisko Fhely
DD oli juuri saanut ensimmäisen työpaikkansa paikallisen KIAn edustajan Columbia Motorsin huoltoinsinöörinä ja ostanut ikioman ensimmäisen autonsa,sen Nissan Sentra-tankkerin paria kuukautta ennen.
Pojan Nissanin oltua aina korjattavana "pikkuvikojen" takia inssipastori ajelikin firman uutta esittelyautoa KIA Sportagea ja lopulta hän osti itselleen uudehkon käytetyn manilalaisvalmisteisen Toyota Revon..ja sen jälkeen Mitsubishi Space Wagonin..
Jussi piti silloin suunsa kiinni poistumalla kehästä,mainitsematta halkaistua sanaakaan,että oli ostanut suomalaisarabialaiselle firmalleen parisenkymmenen kattavan autofliitin busseineen,kuorma-autoineen,Mercedesin Putzmeister-betonipumppuautoineen ja niin poispäin..
Lisäksi hän oli tilannut suomalaistyökavereilleen Jubailin Juffalilta 10 Mercedestä Stuttgartin tehtaalta , katsoessaan olevansa jäävi kommentoimaan mitään autonostoista.

 Salolainen dieselmersu ja pirssimies
 jäiden lähdön aikaan 1963. Juhart 2011.
Papinpoika oli näin saanut suoran arvonalennuksen tontillaan kuin aiemmin Riyadhin King Feisalin sairaalan materiaaliosaston inttaussuperviisorista varastotyöläiseksi pakistaanisuomalaisessa sanasodassa.
Poistuessaan kriisialueelta hän kommentoi dela Cruzeille,että niin kovaa melua ja pölyä tarvitsisi nostaa yhden vanhan Beirutin taksimersun ostosta. Hän poistui paikalta takaperin sisälle nakkaamaan tuopillisen kylmää San Miguelia vihapölypilven kuivaamaan kurkkuunsa.
Viimeisinä lauseina äiti ja poika kuulivat verannan alumiinisen hyttysverkko-oven läimäyksessä:
--Tästä lähtien en puutu teidän äiti-poikasuhteeseenne ja tuo inssipastoripoikasi saa tässä ja nyt porttikiellon tässä osoitteessa Number 18 Molave Avenue..
--Yhden auton romuttaminen ja inssipojan kerska riitti minulle!

Jussi näki hyttysverkon takaa,miten DD:n niska ja naama punoittaen pakeni Nissan Sentraansa eikä pojasta kuulunut mitään pariin kuukauteen.
Vaimo oli juossut makuuhuoneeseen meikit itkusta valuneina poskille.... ja siitä alkoi se siunattu kahden viikon mykkäkoulu..
Mercedes jäi taloon samana päivänä diilerin käytyä iltapäivällä tuomassa alkuperäisen rekisteriotteen leimattuna.
Moneen kertaan auton ollessa viitisen vuotta talossa rouva väitti poikansa olleensa oikeassa.
Jussi uskoikin syyn olleen kahden vastakkaisen miehenkuvan välisessä skismassa,missä kumpikaan ei luottanut toisiinsa.

Fantasioissaan Jussi oli päättänyt panna filippiinolainapoikansa myyntiin alkuperäisellä kastetodistuksilla.
Maahan oli kuuluisa lapsenmyynnistä.

 Mersu upoksissa Jeddassa Saudi Arabiassa.Juhart 2011.

Saudi- eli Juffalimersut
--------------------------------



W123 dieseltaksi


Paskimoprojektimme mersukuumeesta vielä olin kirjoittanut Saudikirjani kappaleessa "Aropontikkaa ja savolaista aapista" seuraavaa:
"Mercedeksistä Jussilla oli kokemusta luotettavana dieseltakseina ja mielessään oli jo päättänyt,ettei koskaan seuraisi suomalaisten Saudi Arabian kontrahtityöläisten trendiä uuden vientimersun ostossa. Hänelle W123-korinen mersu muistutti suomalaista taksitolppadieseliä ja heitellessään herjaa työkavereilleen,jotka Jubailin Finnvillassa olivat uppoutuneet paikallisen Juffali-mersudiilerin värikatalogeihin,että jokaisen mersun nähdessään hänelle tulee mieli vetää perstaskustaan lompakko mittarin näyttämän taksan maksamiseksi.
Vastaukseksi hän sai vain vihaisia silmäyksiä.
Vasta Manilassa v.1998 hänen piti syödä sanansa,kun rouva lupasi ostaa hänelle oikean W123-Bensamersun...."
Lisäksi samassa kirjoituksessa olin kertonut.miten urakkatyömiehellä makasi raha päällä jopa viikonloppuisin muslimperjantaisin:
10 saudirialia
"Saittilotossa arvottiin 100:n rialin lippupanoksilla joka viikonloppu, pääpalkinnon ollessa onnelliselle uusi Mercedes 240 Diesel,ostettuna Juffalin Dammamin Mercedes-Benz myymälästä.
Raha makasi päällä ja sadikkihumalassa unohdettiin kaikki kotivelvotteet kuten rahalähetykset,talon kiinnityslainavähennykset sekä eronneen ruokkorahat.
Niihinkin piti vipata kavereilta pitkän pokkayön jälkeen,mutta urkumies ei surrut kun piikissä oli niin paljon ylitöitä,että rialitilipussikaan ei edes mahtunut perstaskuun."


Volvo 262C
Jos suomalaisurakkamiesten suosituin kotiinvientiauto oli nakumersu,niin poikkeuksiakin oli joukossa. Yhden Arabian Lamahin inssin hyvästelimme firmamme Riyadhin villan uima-altaan vierellä BMW 325i-mallissa,jolla hän päätti ajaa rouvansa kanssa Jordanian ja Turkin kautta Euroopan läpi Suomeen. Toinen inssi rouvineen lähti samalle reissulle Volvo 262 Bertone Coupella.
Yksi Lamahin salolainen putkimies Malaskan Eikka lähetti Dammamin satamasta Suomeen laivalla etuvetoisen Mitsubishi Galantin. OMP:n porukasta Jubailista Suomeen lähti yksi Honda Prelude nakumersujen kanssa. Lamahin Yanbu-projektista taas lähti Suomeen yksi Honda Accord.
OMP:n pyssykyläläinen karhukuski Jubailista lähetti Lapin kairaan valkoisen 1978-mallisen Cadillac Eldorado Biarritzin,oman 77-mallisen Jubailin Eldoni kalliimmaan sisaramallin.
Oma Eldoni päätyi pölyttymään takaisin Dammamin erämaa-autosukiplaanille v.1982,lähdettyäni viisuminvaihtolomalle Suomeen. 
Al Kharj Roadin romuttamon
jemenipurkaajia

Saudi-Arabian automerkkikirjo on yllättävän rikas.
Loistoautomerkkejä löytyy laidasta laitaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten mallien väliltä.
Klassikkoautomuoti ei vielä ollut iskenyt saudiherrojen huivien alle 80-luvulla,mutta vanhoja reliikkejä voi vielä löytää mm. Riyadhin Al Kharjin tienvarren monihehtaariselta autoromuttamoalueelta. Sieltä pystyi kartoittamaan,että jo 50-luvulla maahan oltiin tuotu Mercedes-Benz-mallejakin jonkinlainen määrä. Juffali Brothersit olivat jo silloin mersun maahantuojina.
1959 MB 190b

1961 US Airforcen
MB 190b Riyadhissa

1959 MB Ponton 190b
Riyadhin sukilla

1961 US Airforcen VW Transporter
Doppelkabine
 Vanhoista 1960-61 saudivalokuvista Riyadhista ,Hoffufista ja Al Khobarista voi kollata,että jopa Ponton-mallisia messejä oli ollut Riyadhissa takseina 190-bensakoneilla. En usko,että saudit olisivat vielä ostaneet nakumalleja,koska bensiinilitra maksoi muutaman hällälän (saudirialin pienin ns. pennikolikko) verran mittarilla.
Yhdysvaltojen ilmavoimat Riyadhin lentokentän tukikohdassa suosivat mustia siipimallisia MB 190-malleja ja jopa Volkswagen Transporterin Doppelkabine-lava-autoja.
Juffalin Jeddassa kokoama
MB-tankkeri


80-luvulla kuningaskunnan yleisin kuorma-automalli oli MB,jota Juffali kokosi Jeddan tehtaalla.
Niitä tapasi kaikkialla erämaapikiteillä rahtaamassa Dammamin ja Jeddan satamista tuontitavaraa maan eri kaupunkeihin Jordanian rajan ja kaakkoisen Rub Al Khalin äärettömän erämaan väliltä.
Moni oliivinvihreä saudimersukuorma-auto ajoi myös Turkin ja Saudin reittiä turkkilaisten omien punaisten Desoto-kuormureiden kanssa.
Saudikuskit yleensä pitivät siestaa sekä ruokapausseja tienvarsilla kuormureidensa värikkäästi koristeltujen lavojen alla auringonsuojassa.
Autojen hyteissä ei voinut erämaan polttavassa pätsikuumuudessa nukkua minkäänlaista päiväsiestaa..
Turkkilainen Desoto,jota näkyi
myös Dodgena ja Fargona
Jubailissa paikallinen arabimies,jota kutsuimme Paska-Paavoksi likaisesta thob-kaavustaan oli tehnyt sopimuksen projektipäällikkömme kanssa vedenkuljetuksesta saitille,piti viiden oliivinvihreän mersuvesitankkiauton fliittiä. Oikeastaan suomalaisegyptiläinen ekspeditöörimme Ali oli tehnyt Paska-Paavon kanssa kontrahdin omassa oveluudessaan.karhuamalla häneltä proviikkaa joka vesikuormasta.
Ali oli ostanut baksiisiprovikkarahoilla itselleen parissa kuukaudessa upouuden Porsche 924:n.
Tällainen oli mitä tavallisin arabiveljien oma bisnesskäytäntö jokaisessa kauppadiilissä.
Projektimme suomalaismanageritkin olivat oppineet saman arabialaisen kaupankäyntikäytännön melko nopeasti aivan vedenpuhdistamoprojektin alussa,jolloin Saudi Monetary Bank oli antanut firmalle ison ennakkostarttirahan.
MB 1819 Putzmeister
betonipumppuauto
Saudikirjani kappaleessa "Basimysiiniä ja baksiisia" olen kirjoittanut eräästä projektin alussa hankitusta MB 1819 kuorma-auton alustalle valmistetusta Putzmeister-betonipumppuaitosta seuraavaa:
"Firman johdolla oli ollut oma käsityksensä baksiiseita eli lahjuksista.
Asiasta hyssyteltiin ja käskettiin pitämään turpa rullalla.
Jussin esimies, projektin ostopäällikkö Jäntti varoittikin Jussia kerran exitillä,ostomiehen tutkiessa vanhoja pääomaostolaskuja.
Jeddassa valmistettu MB 1323
lavettiperävaunulla










"Faturoissa" seisovat hinnat olivat täysin toisenlaisia,mitä hän oli kysellyt laitteista Dammamin  toimittajilta.
Erään kerran hän oli ostamassa Dammamissa Dynapacin betonivibroja sekä kompaktoreita.
Liikkeen salissa seisoi Mercedes 1819--rungolle valmistettu Putzmeisterin betonipumppuauto.
Työmaalla oli ihka samanlainen betonipumppumersu käytössä.
Libanonilainen liukas myyjä Jussin udellessa hintaa sanoi,että laite maksaa 330.000:tta rialia ja 10-prosenttia käteisostossa "Takfitia" eli alennusta.
Projektin osto-osaston mapissa Putzmeisterin laskussa seisoi 770.000 rillua.
Suomalaiset pääkkärit olivat mobilisointiennakorahoilla Royal Commisionilta pistäneet fikkaansa eron.
Finski-insinöörit olivat muuttuneet liukkaiksi basaarien arabikauppiaiksi alta aikayksikön.
Firman Al Khobarin pääkonttorissa istuva ostopäällikkökin oli saapunut maahan tyhjätaskuna.
1982 Chrysler LeBaron
Parin kuukauden sisällä häen allaan oli upouusi musta Chrysler LeBaron-loistolimusiini.
Siitä huolimatta arabit pitivät suomalaisia rehellisinä kauppamiehinä...
Tulevaisuudessa Jussikin joutui muuttamaan käsitystään suomalaisesta rehellisyydestä kahdessa muussa suomalaisarabialaisessa firmassa,joidenka ostopäällikön pallille hänet tultiin valitsemaan.
Firman filippiinot aina kuiskivat Jussille,että ostopäällikkö se oli päässyt oikean hunajakummun juurelle,mistä raha helposti irtoaisi,kuten ilmeisesti Filippiineillä on ollut maan tapana..
Suomalaisessa urakointikulttuurissa näyttivät insinöörit olleen näitä oikeita välistävetäjiä..jopa firmojen omistajatkin.
Söivät omasta kuormastakin!
Rehellisyys se ei ainakaan erämaata peri!"

Legioonalais-Aloisin Mersulla Candelariaan
-----------------------------------------------------------
1912 ca.Benz-automobiili maantiellä


Alois Schultzin tapasin Merville Parkin asuinalueen katolisten nunnien pitämän Sacred Heart-alakoulun edestä maruuninpunaisesta dieselmersustaan.Hän oli odottelemassa koulun päättymistä,jota hänen filippiinanottotyttärensä kävi.Minunkin Riitta-tyttäreni oli samalla luokalla siniharmaassa ruutuhameessa ja valkoisessa liinapuserossa eli koulun univormussa. Itse istuskelin kadun vastapuolelle paikoittamassani luunvärisessä bensamersussa,jota itse haukuin Beirutin taksimersuksi.
1976-85 MB W123-sivukuva
Kaveruutemme alkoi saksalaisesti mersutunnelmista ja yleensä Aloisin keittiönpöydän ääressä keskustelimme saksalaisuuden ja skandinaavisuuden järjestyksen paremmuudesta sekä kaikesta,mitä Manilassa oli vialla.
Itse olimme naineet filippiinatyttäret ja pitäneet Manilaa parempana asuinpaikkana kuin Helsinkiä ja Bonnia,joten valittelu oli vain ajankulua,koska kummatkin pidimme Filippiineistä ja filippiinittäristä.
Kaikista asioista löytyy plussa- ja miinuspuolensa.
Muukalaislegioonalainen
Juhart 2003
Alois oli minua 14 vuotta vanhempi entinen Puolan saksalainen,pakkovärvättynä Hitler Jugendiin ja vapaaehtoisena ajautunut ranskalaiseen muukalaislegioonaan.Minä taasen olin lounaissuomalainen savolaisverinen ja rantapyssyn reservinalikessu,joten monet keskusteluaiheet sivusivat maiden armeijoita sekä saksalaismallista disipliiniä,jota tarvittaisiin Filippiinienkin armeijan ja Baguio Cityn John Hayn sotilasakatemian kadettien koulutuksessa.Vaimoni setä Uncle Rudy eli kenraali Rodolfo Biazon edusti kylläkin ainoana,hyvänä esimerkkinä eliittistä crewcut-tukkaista West Pointissa koulutettua mariiniammattiupseeria...
Rodolfo Biazon,
Senaattori ja ent.
 Filippiinien
armeijan komentaja
Tavallinen filippiinorivisotilas mielestämme oli huonosti koulutettu,veltohko manjanasoturi,joka mielestämme ei osannut edes marssia tahdissa...rechts,links,rechts,links,vasen oikea..nosta koipea..Ainoa,missä Juan dela Cruz-soturi oli nopea,oli aseensa laukaisussa lonkalta ihaillessaan kaikkia John Waynen westernejä sekä Paluu Bataaniin-sotafilmiä,missä jälkimmäisessä myös meksikolaisamerikkalainen Anthony Quinn näytteli Filippiinien vapaussankari Juan Aguinaldon pojanpoikaa..
Auttelin usean kerran Aloisin 330d-nakumersun pikkukorjauksissa sekä -huolloissa tämän Copenhagen-kadun autotallissa.Alois taas tuli erittäin äkäiseksi ja kärsimättömäksi Merdejä,Scheisseja ja Arschlockeja kiroilevaksi sekä keskisormeaan näyttäväksi sakslaiskarikatyyriksi pienissäkin ajoissa Mervillen pääportista ulos,missä manilalainen autotorvisoittokunta sekoili täydessä kaaoksessa latinomaisesti rikkomalla kaikkia taivaan alle laadittuja liikennesääntöjä perhosrouva Imelda Marcosin kutsumassa Luvatussa Maassa..tai Lupausten Maassa (Land of Promises).Hänen filippiinarouvansa ei kestänyt miehensä temperamenttia auton tähtiratissa,kutsumalla minut jääkylmänä suomalaisena kuskiksi pitemmille ajomatkoille.
Manilan liikenne minusta oli kaaoksellista,mutta Saudi Arabian liikenne vastaavanlaisesti oli pahempaa,ehkä petollistakin,missä ei koskaan voinut aavistaa edelläajavien liikkeitä. Siellä nupin piti kiertää 360 astetta aanatakseen potentiaaliset vaaratilanteet pelkässä risteyksessä kääntymisessä.

Sain sitten kutsun tulemaan kuljettajaksi Candelarian pikkukaupunkiin eteläiseen Quezonin provinssiin,minkä pääkaupunkina oli Lucena. Lucenasta muistin,miten kävimme ostamassa Beirutin taksimersumme Metro Manilan Quezon Cityn yhdeltä vaihtoautoplaanilta,missä myyjä kehui mersun käyneen ihan Lucenassa asti ja takaisin ilman mitään vaikeuksia.
Candelariasta en tiennyt mitään muuta kuin luullen nimen viittaavaan Candle-sanaan eli kynttilään, joita Aloisin dieselmersussakin oli 5 kappaletta jonossa hehkukynttilöinä.Joulunalusviikollakin hampaattomat katumyyjämummot huutelevat ja myyvät vahakynttilöitään Quiapon kirkon edessä talismaanitiskien takaa:
--Kandel buy..kandel buy!
Minun piti ajaa herrasväki Candelariaan,missä asusti isohko saksalaissiirtokunta,joista muutaman "Herrin" tunsin Aloisin 75-syntymäpäiväjuhlilta Copenhagen-kadun talossa.Kaikki saksalaismiehet olivat avioituneet filippiinittärien kanssa.Avioliitot olivat tapahtuneet Saksanmaalla,missä useat filippiinittäret olivat työskennelleet "Domesticeina" eli kotiapulaisina.Domestic-sana kuuluu kirosanana filippiiniläisten korvissa,yleistämällä kaikkia OFW:ta (Overseas Filipino Workers) eli vierastyöntekijöitä ammattitaidottomaan alakategoriaan.Filippiinien valtiokin oli kerran lähettänyt virallisen nootin Kreikan valtiolle siitä,että kotiapulainen kreikan kielen sanakirjassa seisoo nimillä Domestic,Filipino..
Saksalaiset ja skandinaavit taas pitävät filippiinittäristä kauneutensa ohella hyvinä ,rakastavina vaimoina,äiteinä ja palvelijattarina..
Aloisin vaimo kylläkin oli ammatiltaan opettaja ja minun rouvani erikoissairaanhoitaja.


SLEX:n tulli
Lähdimme aamuyhdeksältä Copenhagen-kadulta Mercedes 300 D:llä ja ensimmäisenä stoppina Merville Access Roadin päässä oli dieselin tankkaaminen Caltexilla. Aloisin rouva ja ottotyttö istuivat takapenkillä,Alois minun vieressä pelkääjän istuimella edessä. Mersun johtotähden lykättyä aamuruuhkaiseen jeepneyliikenteeseen Aloisin verenpaine nousi mittarissa punaiselle,jolloin Merdet,Scheisset ja Arschlocket nostivat desibelejä dieselkoneen murinan yli Aloisin rouvan hyssytellessä takapenkillä suustaan miehelleen rauhoittumiskehotuksilla. Varttitunnin seisokista SLEX:in (South Luzon Expressway) service roadilta Bicutanin risteyksestä mersu pääsi luikahtamaan moottoritien hurjaan ja lemansimaiseen kilpa-ajoon.Vasta Alabangin jälkeen pääsin isommasta ruuhkasta ohi suoraan Lagunaan johtavalle nelikaistaiselle pikitielle,missä Lucenaan ajavat JAL Linesin ja JAM Linesin bussit ohittivat jopa pengerkaistan puolelta.JAL Lines ei vastannut lyhennyksellään Japan Airlinesia eikä JAM Lines Ruuhkalinjaa,vaikka supersonisilla nopeuksillaan ja ruuhkia aiheuttamalla saivat muut tienkäyttäjät pitämään kiinni henkirievuistaan.Manila-Lucena-bussiliikenteen aloitti 50 vuotta aikaisemmin  BLTBCO-linja-autoyhtö (Batangas-Lucena-Tayabas Bus Company),joka vieläkin kulkee laajana yhtiönä Luzonin saarten reiteillä.
1998 BLTBCO-bussi
South Luzon Expressway oli minulle tuttu tie entuudestaan.Olin perheeni kanssa ajanut sitä pitkin Lagunaa ennen sijaitsevaan Enchanted Kingdom-huvipuiston,paikalliseen Disneylandin korvikkeeseen,mikä käsitti jopa pienen amerikkalaisen kulissipikkukaupungin 4D-elokuvateatterein.Tien vastapuolella olimme käyneet Water Wonderland-vesipuistossa liukumassa vesiränneissä ja räpiköimässä altaassa,missä aallontyrskyjä eivät tehneet taifuunit,vaan mekaaninen aaltokone.
Encahanted Kingdomissa
Lagunan tullista olimme myös ajaneet Galambaan kellimään purovesialtaan reunalle perheen kanssa ja missä melkein tuhat ihmistä seisoskeli matalassa altaassa "salvavidat" eli puhalletut pelastusrenkaat vyötäröillä räkimässä ja pissaamassa kloorattuun veteen pääsisäisviikon vapaan kunniaksi..Itsekin olin pikkupoikana käynyt isäni kanssa körttiläisten herättäjäjuhlilla,missä tervetuloksi portilla luki lakanassa "Tervetuloa virvoittavien vesien äärelle!".Uimaan sillä herätyskentällä ei päässyt eikä pesemään itseään pulmusen puhtaaksi,isän selvitellessä virvoittavien vesien merkitsevän hengellistä vesipesua  sielunvirkistykseksi..

Vasta Lagunan tietullista läpipäästyäni tie kapeni kaksikaistaiseksi provinssimaantieksi. Taakse oikealle jäi Santa Rosa Industrial Park,missä paistettiin uusia Toyota-,Mazda-,Mitsubishi- ja Nissan-kiitäjiä tukostamaan Manilan jo melkein pysähtynyttä liikennettä,Tullista oikealle kääntyvällä tiellä pääsisi Manilan herrasväkien lomakaupunkiin ylös vuorille Tagaytayhin,missä laakson pohjalla nukkui Tuhkimon untaan järven pohjassa Taal-tulivuori.

Tyypillinen tasoristeys.Tässä
Manilan Vito Cruzissa
Alois oli torkahtanut vieruspenkillä kuorsaamaan moottorisahamaisella pärinällä,saamalla takapenkkiläiset tirskumaan batangasilaisella murteella "Alla eh!",nakumersun suunnatessa Batangas-provinssia kohti.
Batangas kylläkin sijaitsi kauempana Quezon-provinssista ja Candelarian kaupunkikunnasta,johon Manilasta oli ajomatkaa 134 kilometriä. Paikoittain maantie ylitti muutaman hyljätyn tasoristeyksenkin,joidenka molemmanpuoliset viidakoksi villiintyneet radanvarret olivat tupaten täynnä asuinhökkeleitä. Paikalliset pienliikenneyrittäjät kuljettivat radalla ihmisiä maksua vastaan lähimmälle jeepney- ja bussipysäkille kotona kyhätyillä sähköagregaattikoneisilla resiinoilla.
Alois oli herännyt nokkatirsoistaan ja nähtyään radanvarsiasukkaisen hökkelit lausahti legioonalaisen monikielisellä ilmauksella:_
--Ach ..hier paysanos live..merde.. in ze wild jungle bei ze Eisenbahn!
Wild-sanan hän lausui saksalaisttain Wilt--.
Itse vain ratissa nyökkäilen myötäilemällä:
-- Ja..Ja..as Filipinos call it Life Along de Riles..Life along the Railroad,if you have watched comedian Dolfi's TV comedy series on GMA channel..
Alois kysäisi kaivellessaan viikon lääkepatterista astmapillereitä suuhunsa:
--Was ist..GMA?
--Zat means Gloria Macapagal-Arroyo..ze Dame Prezident?
--She haz program.,too?
En viitsinyt selitellä enempää Aloisin tarttuessa vesipulloon kaksinkäsin kuin Oktoberfestin kolpakontyhjennyskilvassa.

Howard Taft
Koko matkan ajan Lagunan maantietullista Quezonin provinssin korkein piste Banahaw-vuori siinti horisontissa riisiviljelmien takana. Quezon-provinssi oli saanut tietysti,kuten monet muutkin saarivaltakunnan paikkakunnat ,kadut ja kaupungit nimensä maan historiallisista kuuluisuuksista.Manilassa on amerikkalaisesta hallintoajasta jäljellä enään Taft Avenue,kun Dewey Boulevard muutettiin kansalaisinnossa 60-luvulla Roxas Boulevardiksi presidentti Manuel.Roxasin mukaan. Big Bill Taft oli 1900-luvun alussa maan kenraalikuvernöörinä Teddy Rooseveltin hallintokauden aikana ja myöhemmin USA:n presidenttinä.Amiraali Dewey taas Manilan lahden taistelussa voitti espanjalaisen armadan,josta alkoi 40-vuotinen amerikkalainen hallintokausi. Manuel Roxas oli maan 5. amerikkalaisen kansainyhteisöajan presidentti 1946-48. Manuel L. Quezon puolestaan oli amerikkalaisen ajan neljäntenä presidenttinä 1935-1944.Japanilaisen valtakauden aikana 1941-44 maalla oli toinenkin interim-hallituksen presidentti Jose Laurel,joka joutui sotaoikeuteen japanilaisten liepeilemisestä.
1899 Amiraali George Dewey-kalenteri


Douglas McArthurin ja
Manuel L. Quezonin
V12 Cadillac
Manuel L.Quezon sodan päätyttyä sai lainaksi kenraali Douglas MacArthurin komean Cadillac V12-virka-auton.Hänen ensimmäinen virka-autonsa oli "nokitettu" 1936 Chrysler Airstream Imperial,joka jäi viimeiseksi aerodynaamiseksi 30-lukuiseksi Chrysleriksi.
Manueleja Filippiineillä on enemmän kuin sen äitimaassa Espanjassa.
Kuulin kerran erään suomalaisen matkanneen mersullaan Euroopan läpi Espanjaan. Sattumalta mersuun oli tullut joku tekninen vika,kuljettajan jouduttua pysähtymään erään päiväsiestaa viettävän pikkukylän ainoan autoverstaan pihalle. Espanjaa taitamattomana hän herätti verstaan ainoan automekaanikon siestalta,selittelemällä käsiliikkein ja englanniksi mersun viasta.
Mekaanikko vastasi tälle unisena vähäisellä englannin taidollaan:
--Manuel knows--!
Suomalaismies kävi hakemassa mersun peräkontista Haynesin Mercedes-Benz W123-sarjan korjauskirjan eli manuaalin.
Mekaanikko pudisteli päätään osoittamalla rasvaisella etusormellaan FINA-bensiinipumpun betonikorokkeella nukkuvaa toista haalaripukuista asentajaa,sanomalla:
--Manuel knows!

Candelarian tervetuliaisportti
Olimme saapumassa Candelarian pitäjään ja ajoimme korkean tervetuliaisportin alta liikenteen perässä kohti päätepaikkaamme Bukal Norten kylää.Candelarian kunta on jakautunut kahteen osaan eli Candelaria Norteen sekä Suriin ja tämä pieni kyläpahanen sattui sijoittuvan Norten kaakkoisrannalle,mistä Tyynimeri alkoi.
Candelaria tunnetaan Lucenan jälkeen alueen toiseksi suurimpana teollisuuskeskuksena,mikä on erikoistunut kookospähkinän jalostukseen.Kookosjalostamoita alueella on kymmenkunta Peter Paul Philippines Refineryn ja SuperStar Corporationin väliltä.Kookospähkinästä filippiinot eivät hukkaa milliäkään.Sen maidosta tehdään juomia,bukopiiraita ja maitojauhetta ja sen kuoresta valmistetaan akabakuitua,mikä kelpaa vaate- sekä mattoteollisuuteen raakakuiduksi.Akabakuitu oltiin valittu 50-luvulta asti jopa Mercedes-Benzin loistomallien lattiamattoaineeksi! Kalliit designer barong tagalog-miestenpaidatkin ovat abakakuidusta valmistettuja.
Tyttäreni tykkäsivät laulaa minulle kookospähkinälaulua josku masentavilla autoajeluilla Manilan ruuhkissa mielenvirikkeeksi Harry Belafonten karibialaisella aksentilla,että;
--Coconut nut is a giant nut..if you eat to much...you get veeerry FAT..!

Filippiinofiesta ati-atihan-tanssijoiden
värittämänä
Candelaria oltiin julistettu itsenäiseksi kunnaksi Espanjan kuningas Alfonso XII:n julistuksella. Amerikkalaisten ottaessa saarimaan hallittavakseen Amerikan Aikaan,jota kesti 40 vuotta,v.1908 Candelaria kategorioitiin IV luokan kunnaksi.Alue tuli myös kuuluisaksi Filippiinien itsenäisyystaistelijoista.Teollisuus ja kauppa alkoivat kehittymään amerikkalaisten pystytellessä paikallishallintorakennuksia,kunnes v.1941 japanilaiset pistivät kaikki uurastukset sekä saavutukset maan tasalle ja tuhkaksi.
Nykyinen Candelaria tunnetaan helmikuun 2. päivän Candelaria Candle Festivaleista eli kynttiläjuhlista,jonka perustajana pidetään seurakunnan padrea Monsignor Carlos (Charles) Pedro A.Herreraa.Ilmeisesti juhlat ja fiesta vastaavat suomalaista Kynttilänpäivää.Fiesta on kylläkin tarkoitettu Nuestra Senora de Candelarian kunniaksi juhlittavaksi ati-atihan-tanssiesityksin, paraatein,kiinalaisen palokunnan messinkipumpuin,amerikkalaismallisin lyhythameisin Pompom-tytöin sekä varraspossusyönnein.
Kynttilä filippiinoille on varteenotettava apuväline sähköttömissä maalaisbarrioissa ja jopa Metro Manilassa mahdollisten sähkökatkosten lamauttaessa suurkaupungin valoisan elämänsykkeen.
1980-90-luvuilla sähkökatkokset olivat jokapäiväistä leipää maan voimaloiden konkatessa huollon puutteesta sekä ylikulutuksesta.Presidentti Marcosin ja Westinghousen rakennuttama ydinvoimala seisoo vielä tänäänkin mustana ja valmistumattomana mörkönä Bataanin niemimaalla. muistona Marcosin ajasta,jolloin rikkaat oligarkit pistivät taskuihinsa voimalaurakasta miljoonia dollareita.
"Current corrupts..buy cheap Candles!

..ja lopuksi..
Filippiinien romutarhojen ruosteista kultaa
-----------------------------------------------------

1949 US Armyn ylijäämäjeeppejä
Filippiineillä


PNR:n terminaali Manilassa
Filippiineillä ollaan aina arvostettu vanha rautaromua.
Jopa maan kansallisen rautatieyhtiön PNR:n (Philippine National Railroad) Manila-Laguna paikallisjunaraide on kysyttyä tavaraa.Iltaisin.kun junaliikenne on pysähtynyt yöksi,radanvarren slummiasukkaat irroittelevat kiskoja,jotka päätyvät paikalliselle romukauppiaalle POR KILO eli kilohintaan.
Manilassa valitetaan aina kuoppaisista ja monsuunisateiden syömistä kaduista sekä valtateistä,jotka voivat muodostua hengenvaarallisiksi,jota lisää vielä varastetut valurautaiset viemärikannet--POR KILO..
Filippiinot ovat aina olleet oivallisia vanhan tavaran keräilijöitä sekä niiden uusiokäyttäjiä.
Mm. Jeepney oli heidän keksintönsä joukkoliikennekalustopulaan amerikkalaisten jättäessä II maailmansodan jälkeen suuren sotajeeppikalustonsa Clarkin lentotukikohtaan sekä Subicin laivastotukikohtaan lahjaksi filippiinoille.Näin presidentti Dwight "Ike" Eisenhowerkin oli sanonut,että Jeep oli suurin Amerikan lahja Filippiineille,
1946 Early Jeepney
Näistä ylijäämäjeepeistä syntyikin kyläpeltiseppien käsistä ensimmäiset Hurricane-neloskoneiset ja bensiinikäyttöiset Töpöhäntä-Jeepneyt,jotka puolenvuosisadan kuluttua olivat mutatuoineet pitkiksi rosteripeltisiksi Jumbo-Isuzu Diesel-Jeepneyksi,joista yksikään maan hallitus ei ole päässyt eroon joukkoliikennekaluston uusimisessa.
Manila sai lisäksi 80-luvulla uuden ongelman joukkoliikennekalustonsa uusimisessa,kun kongressissa ja senaatissa hyväksyttiin bussikalustopulaan uittaa Etelä-Koreasta ja Japanista vanhaa bussikantaa,jota kansan suusssa ilkuttiin Kenji-busseiksi. Moni Manilasta Lagunaan matkustava sai yhä lukea japanilaisista bussien reittikilvistä,että Numero 13 Hino-bussi oli alunperin kulkenut Tokion ja Kioton väliä..

Pitempiakselivälinen jeepney-taideteos

Vanha japanilainen Hino Turbodiesel "Kenji"-bussi
Nämä japanilaiset Kenji-bussit vielä olivat varustettuina oikeanpuolisilla ohjauksilla,aiheuttamalla uhkarohkeissa ohituksissa suurta turmaa ja surua satojen ihmishenkien menetyksellä.
Samoin niitä vanhoja japanilaisia Fuso- ja Hino-kuorma-autoja uitettiin tuhansia kappaleita satamakonttikuljetuksiin oikeanpuolisin ohjauksin.kunnes oikein lailla piti kieltää niiden maahantuonti.
Se sitten synnyttikin uuden autoverstasbuumin lain kiertämiseksi Subicin vapaasatama-alueella.missä ohjauslaitteita muutettiin vasemmalle puolelle oikein urakalla.
Bussien ja kuormureiden lisäksi tuhannet Mitsubishi Pajerot,Nissan Patrolit sekä Toyota Land-Cruiserit saivat vasemmanpuoliset ratit sekä polkimet uusin vasenkätisin kojetauluin verstaskonversoinneissa.

Manilalainen työntökärry
Metro Manilassa autolla liikkuva tapaa päivittäin sadoittain miehiä,naisia ja lapsia aisoissa työntämässä puisia carotella-työntökärryjä,joihin varakkaampien asukkaiden poisheitetty ja kerätty muovi-sanomalehti- lumppu- ja rautajäte kulkee läheiseen korttelin kierrätyskeskukseen.
Varsinaisia rautaromutarhoja Manilasta ei monikaan tapaa kuin metropoliksen ulkoalueilla,koska kaikki romujäte kadunvarsilta kaikkoaa köyhemmän kansanosan uusiokäyttöön.
Kysytyimpiä artikkeleja ovat taifuunien tuuleen paiskomat aaltopeltilevyt sekä narrapuiset  sekä cocolumber-(kookospalmupuu) kakkoskakkoset,joita yleensä käytetään shantytown-mökkien runkomateriaaleiksi sekä katteiksi .
Taifuunin tekemä aaltopeltiromis
Itse omasta kokemuksestani en ole vaivannut fyysistä voimaani yhdenkääm narrapuisen kakkoskakkosen naulaamiseen,koska sen läpi ei saa vasaralla iskettyä puolitoistatuumaista rautanaulaa ilman kannan kontkaamista eli vääntymistä.Ainoana keinona on ollut aluksi ennen vasarointia reiän poraaminen narrapuuhun,johon myös yleensä ohut poranterä katkeaa,puun savutessa kuin Mindanaon saaren negritoalkuasukkaiden antiikkisissa tulentekoyrityksissä ennen tulitikun keksimistä.
Cocolumber on taas höylättynäkin niin karvaista ja huokoista materiaalia,että naula sujahtaa iskusta sen läpi,häviämällä kiinnitettävvän puuhun kiinni.Kookospalmu ei oikeastaan ole mikään puu,vaan kasvi,joka rungossaan säilyttää satoja litroja vettä.

1970-lukuinen Ford Fiera-mainos
Laituripyykkäri
Juhart
Paranaque Cityn Molave Parkin asuinalueella melkein naapurissani asusti eräs perhe harkkotiilimuurin sisäisellä compoundilla.Perheen isä ajoi ammatikseen kutsufirman renkinä vanhalla ja rämisevällä Ford Fiera-avolavalla pöytiä ja tuoleja sekä ilmapalloja kaikkiin mahdollisiin filippiinokutsuihin sekä fiestoihin.Perhe asui tällä katetulla avovarastocompoundilla melko primitiivisesti oikeata maalaiselämää keskellä Manilan metropoliksen kiihkeätä elämää,missä herättiin aamuaskareisiin neljältä hyvin syötetyn ja trimmatun tappelukukonkieuntaan,rouvan syöttäessä porsaat ja kanat sekä lapset..ennen kouluun lähtöä.
Lasten koulu-univormut kiilsivät pyykkinarulla Tide-saippuatangolla pestynä puhtautta aamuauringossa,jonka säteet pääsivät sisään compoundille tuuheiden palmuonoksien välistä,
Filippiniläinen Ulin- (puuhiili) hella
Aamiaisriisin rouva oli köksännyt puuhiilitulella valurautakattilassa.Samalla tulella hän oli kuumentanut raskaan valurautaisen silitysraudan,jonka sisällä hehkuivat puuhiilikekäleet. Lasten valkoiset kouluasupaidat rouva silitti narrapuisen istuinpenkin päällä pirskuttamalla suustaan tynnyrivettä silityksen kosteuttamiseksi...
Lapset toimittivat aamupesunsa varastorakennuksen nurkalla sadevesitynnöristä vettä kippaamalla päälleensä muovisella Tabo-kauhalla.Sama Tide-pyykinpesusaippuatanko kelpasi lastenkin pesuun.

Polku-trike
Lasten lähdettyä kouluun prässätyissä ja puhtaissa koulu-univormuissa ja mustaksi plankatuissa kengissään rouva kävi vielä helssaamassa aamun ensimmäiselle kutsukalustekeikalle lähtevää miestään,joka oli pinonnut putkirautaiset ja vanerikatteiset kalusteet Fieran lavalle.Aamuneljältä täytetyt värikkäät ilmapallot kuorman päällä hävisivätkin pian Fieran dieselin sinisessä savussa asuinalueen vartiokopin kulman taakse,jolloin rouva työnsi varaston nurkalta avonaiselle portille kolmipyöräisen sivuvaunupolkupyörän eli polku-triken.
Sivuvaunuun hän kantoi vanhan pyöreäkehyksisen viisarivaa'an,vasaran sekä muovinarukerän.
Suljettuaan compoundin korkeat ja sinkkipellitetyt ovet rouva ryhtyi polkemaan ylös Molave Avenueta mäen päälle. Ohittaessaan kadunvarsitaloja hän huusi " Tao Po..,diyario,kahoy...!"(Onko ketään kotona..sanomalehtiä,puutavaraa,,,!),
Useista talojen autotalleista kadulle ilmestyi univormuisia sisäkköjä käsissään sanomalehtipinkkoja,vanhoja vaatteita,muovipulloja ja -astioita,rikkonaisia lastenpyöriä,kattiloita ja pannuja sekä puisia rakennusjätteitä.
Sanomalehdet,muovit ja rautaromun hän punnitsi vaa'assa kertomalla sisäköille päivän kilohinnan..POR KILO..sisäköiden juostessa sisään kertomaan talojen emännille hinnoista..

Usean vuoden päästä asuttuani tällä asuinalueella kuulin,että rouva oli kouluttanut tällä romunkeruulla lapset yliopistodiploomehin saakka.

Hyljättyjä Holden Torana-romuja
 Manilassa
1980-luvulla en tavannut lähistön kadunvarsilta yhtään hyljättyä autonromua...tai oikeastaan yhden asuinalueeni lähistöllä Kalayyan Villagessa eli opettajielle tarkoitetussa kylässä.Sekin autonromu oli kaluttu irti kaikesta irrallisesta,mitä käsivoimin ja sivuvaunupyörällä pystyi kuljettamaan...
Auton jämät olivat 1963-mallisesta Mercedes-Benz 220S.stä.
Jos näin kadunvarsilla yhdenkin autovanhuksen,niin senkin avonaisen nokkapellin alla työskenteli joku remonttia tekemässä.Itselleni tuli mieleen muistista heti joku havannalainen sivukatu.missä kuubalaismekaanikot istuttivat itädieselejä vanhoihin jenkkiautojen konetiloihin.
Havannalaisen Plymourhin
kadunvarsikorjausta
Erona Havannan ja Manilan välillä oli,että Havannassa kaikenlainen ulkomainen autontuonti stoppasi 1960,jolloin Manilaan avautuivat uudet tuontimarkkinat Japanista.
Manilan vanhoihin jenkkiautoihin kelpasivat Isuzu-dieselit.
Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa olin maininnut,niin Manilan kaikki autovaraosaliikkeet olivat keskittyneet oman asuinalueeni lähistölle Pasay Cityn Evangelista-kadun ja Taft Avenuen väliin..
Kaupungin keskustaan kun ei saanut lupaa romutarhoille,niin autovaraosaliikkeet pystyttivät puotinsa kadunvarteen,jonka takaosissa aaltopeltikattojen alle varastoitiin kaikkea autoista kannibalisoituja auton osia akseleista ja moottoreista peltiosiin. Joku varaosaliike oli keskittynyt pelkästään sähköosiin,kuten yksi Taft Avenuena alkupäässä LRT:n (Light Rail Transit) junaradan betonipaalujen varjossa..jonka kadunvarsivaraston betonilattialta löysin Boschin starttimoottorinkin vanhaan W123-mersuuni.
Evangelistan japanilaista ylijäämä-
varaosaa kaupan
Pasayssa Taft Avenuen Rotondasta (liikenneympyrä) saattoi laskea melkein puolisensataa autojen sähköosien myyjää yhden korttelin matkalla Epifanio de los Santos Avenuella (EDSA) Makati Cityyn päin ajaessa,joissa useassa sai jopa käämitettyä ja korjattua vanhat starttimoottorit ja laturit odotellessa paikan päällä. Väliin mahtui muutama tusina autopeltikorjaamoa,erikoisvannemyymälää sekä automaalaamoa.
Evangelista ja sen poikkikadut tunnettiin myös vanhatavaraliikkeistään,joita kaikkia ei voi ihan kutsua antiikkiliikkeiksi,Joku myi vanhaa puutavaraa,toinen vanhoja vaatteita ja kolmas kirjoja sekä vanhoja amerikkalaisia aikakausilehtiä.Väliin mahtui myös huonekaluliikkeitä.
Jätepuusta valmistettu
ruokapöytäkaluste
Evangelista  Thrift Shop
Antiikkinarrapuuhuonekaluliikkeet sijaitsivat Makati Cityn businesskeskustassa.
Filippiinot ovat kekseliäitä myös ns. uusantiikkihuonekaluissa:
Eräs insinööri ryhtyi valmistamaan tasokkaita ja moderneja huonekaluja roska- ja jätepuupalosta,joidenka valmistukseen hän palkkasi työttömiä ja kadulla asuvia sekä rehabitoituja narkkareita.Yksikään entinen Istambay (Standby) ei enää halunnut takaisin kadulle päästyään oikeaan ammattiin sekä hyville palkoille..
Itse kokosin Evangelistan Thrift Shopeista melko mahtavan amerikkalaislehtikokoelman 1930-60-luvuilta National Geographicin keltakansista Life-aikakausilehtiin,joskin osa lehtien sivureunoista oli hapertunut ilmastosta sekä torakoiden leuoista.
Amerikkalaista kirjallisuutta ostin taasen Shoemart-tavaratalojen pohjakerrosten Booksale-myymälöistä.Osa näistä teoksista Booksale oli hankkinut mm. kalifornialaisista kirjastoista,osan amerikkalaisista kirjakaupoista.