 |
| 1976-85 MB W123 |
Vuoden 1980 lokakuussa odotin taksia Ruuhikoskenkadun Saloran kerrostalon ala-aulassa.
Olin lähtemässä Saudi Arabiaan etsimään itselleni elämäni uusia starttikaapeleita erämaan sannasta.
Kerrostalon pihalle kaarsi 5-sylinterinen Volvo 240 dieseltaksi,vaikka olin odotellut tavallista pirssitolpan MB 240d-mallia.
Kummatkin automallit aanailivat minulle tulevaisuudessa hankkimiani automerkkejä,joskin Volvoni tulisi olemaan Riyadhissa 1989 tavallinen 240DL-bensakoneella,mutta erikoisuutena,että auto oli valmistettu Kanadan Halifaxin Volvo-tehtaalla.
Kaksisataisen edellinen omistaja oli ollut paikallisen Mercedes-Benz-piirimyyjän Universal Motorsin omistajan rouvan ,joka ylipainoisena oli jattänyt mahtavalla perällään M-Texiseen takapenkin vinyyliin ison kranaattikuopan..
 |
| Molave Avenuen Mercedeksemme |
Saudissa en kuvitellut koskaan ostavani mersua,koska jenkkiautokuumeviruksessani päädyin ostamaan perätysten kaksi Cadillac Eldoradoa,yhden Dodge Magnum XE:n ja tuontiautoksi Citroen BX 16 TRS:n..
Firman autoina LWP Consortiumissa Riyadhissa ajelin Volvo 760GL:ää,Opel Senatoria ja MB 280S:ää. Volvo760:n kanssa minulla oli aina vaikeuksia,koska se keitti alituisessa 45-asteen erämaahelteessä. Volvon edustajan Zahid Tractorin Riyadhin korjaamolla sille oltiin tehty kallis kansiremontti eikä keittämisen syytä oltu löydetty,kunnes yksi suomalainen LWP:n Machine Poolin asentaja kertoi,että syynä oli ollut vain pikkuruinen jäähdyttimen viallinen sensori..joka vaihdettiin.
Mersua oltiin pidetty ns. saitti- eli työmaautona ja kontrahtini lopulla kysäisin esimieheltäni LWP:n omistajalta ,jos voisin ostaa auton yksityiskäyttööni.
 |
| Vanhojen mersujen yleinen kohtalo Saudissa |
Valitettavasti johtaja Reino Nurkalle oli luvannut minua ennen sen yhdelle libanolilaiselle firman expeditöörille,jolloin menetin tarjoukseni.
280 S-mallin luotettavuudesta minulle jäi kytemään jonkinlainen mersukuume.
LWP-kirjoituksessani olin muistellut firmani mersukokemuksia seuraavasti:
Olin kerran joutunut ostamaan johtaja Reino Nurkalle Riyadhin autosukilta melkein uuden nahkean Mersu 500 SEC- kupeenkin talvirenkain,koska auton oli ostanut Sveitsistä aiemmin eräs Saudi Arabian armeijan kenraali. Firman omistajohtaja kävi pari kertaa vuodessa Hesasta visiteeraamassa Riyadhin konttorilla..ja aina pyytämässä multa ekstraliksaa johonkin sen henkilökohtaiseen ostopälkähdykseen.
 |
| 1987 MB 500 SEC |
Ajoin dirikan firman saitti-MB 280 S:llä autosukille attashealaukku pullollaan rialeja ja viikon päästä mersu matkasi takaisin Saudian rahtijumbolla Sveitsiin samoin nastarenkain.Firman dirikalla oli oma paperiyhtiö Bernissä ja veroparatiisipankkitili Bermudassa..
Meillä oli melkoinen onni mersujen suhteen.
Firman sponsoriomistajana oli yksi saudiprinssi,joka joskus hyvän projektituloksen profiitin bonukseksi antoi firman manageriluokalle käyttöön ilmaiseksi upouusia mersuja.
Aina ei ollut hyviä kuukausimaksutuloksia korealaisten pääurakoitsijoiden siirrellessä Sveitsin pankkiin ministeriön jakamia progressimaksuja kasvamaan tileille korkoa.
Jouduin pakosta joskus ostamaan korealaisfirman projektipäällikölle huippuluokan golfmailasäkkejä ja maksamaan ekstrabaksiisia niiden pääkirjanpitäjälle,että allekirjoitettu shekki tuli käteen.Korrujohtajat olivat yhtä korruptioituneita kuin filippiinot Manilassa,mutta kiinalaisten tavoin eivät näytelleet rolexejaan eikä mersujaan,vaan tsekkasivat aikaa rannecitizenistä ja ajelivat työmailleen konttorista Hyundai Ponyilla sekä Stellareilla.
 |
| 1986 MB 300 SEL |
Samassa sairaalassa oli oikea kuninkaallinen sviitti kuningas Fahadille,joka silloin tällöin kävi korjauttamassa pumppuaan siellä.Rouvani paiski töitä silloin kardiologian erikoisairaanhoitajana "post surgery"-sydänteho-osastolla.
Omana pomonani oli firman toimitusjohtaja,pitkä vaaleanhuiskea hesalainen siviili-inssi,joka päiväateriakseen poltti puoli laatikkoa Prince Edward-sikareja,syömällä tumpit jälkisafkaksi vanilajäätelökulhollisen päälle. Sen mahakalut oli alinomaan solmussa kovasta duunipaineesta.
Se hankki itselleen uuden 1987 Jaguar XJ6:n kertomalla myyneensä Hesassa alta pois vanhan 1977-mallisen XJ6:n.
 |
| 1986 Jaguar XJ6 |
Betonitehtaan konepuulille kerran tuotiin prinssin serkun musta Jaguar XJS V12:a suomalaiset asentajat pitivät maailman pahimpana tapauksena koneen pikkuvikojenkin korjauksessa,koska puolet konehuoneen tilpehööreistä piti purkaa,jos halusi edes päästä starttimoottoriin käsiksi.
 |
| Abdullah--sauditaksikuski |
Moni suomalainenurakkatyömies eli "lumikupuli" hyvän palkan lisäksi piti tavoitteenaan ostaa kotiin vietäväksi dieselmersu.
Minä jouduin ostomiehenä duunaamaan niille mersun itäprovinssin diileriltä Dammamin Juffalilta tilauksen Stuttgartiin kymmenisen dieselmersun maahantuonniksi.
Kirjoituksessani "Petrorialeja,Kuvaitin pakolaisia ja johtotähtiä" olen kuvannut Juffalin tuontimersujen saapumista työmaalle seuraavasti:
Pikkutimpuri kertoi syövänsä vain sellaista campin komissaarista ostamaansa kaupparuokaa,jota ei olla tehty etelämpänä kuin purkin etiketttiin painettu... Made in Italy."
Kirjoituksessani "Petrorialeja,Kuvaitin pakolaisia ja johtotähtiä" olen kuvannut Juffalin tuontimersujen saapumista työmaalle seuraavasti:
"Saitilla jännitettiin ,kun Jubailin tieltä kuului diiselien kurnutusta,kromitähtien välkkyessä erämaaauringon kilossa.
10 auton mersukolonna parkkeerasi saittiportakabiinin eteen.
Näky oli kuin helsinkiläisellä taksitolpalla.
Insinöörit,rakennusmestarit sekä filippiinotyömiehet ympäröivät pian autot,kuin aikoinaan oltiin nähty suomalaisturistien 60-luvun alkupuolella vieraillessa omilla mersuillaan Leningradin Nevski Prospektilla.
Katselmuksesta rauhoitettuina ja osaksi kateellisina standbyporukka painui työmaalle haaveilemaan omista tuontiautoistaan."
 |
| Pioneer Kex M900 |
"Viikolla alkoi uudenlainen ruljanssi,kun nakumersujen omistajat ryhtyivät irroittelemaan kojetauluista alkuperäisiä Beckerin ja Philipsin radionauhureita ja asentamaan tilalle Pioneerin,Alpinen ja Nakamichin vastaavia ekvalisaattoreineen ja kaukosäätökapuloineen.
Uudet vanhat stereot lahjoitettiin filippiinoille samoin kuin vanhemmat japanilaiset Toyota Hilux-saittiautot.
Suomalainen urakkamies ajoi vain mersulla työmaalle.
 |
| 1976 Toyota Corolla |
 |
| Arabialainen 200d eli Beirutin taksimersu |
Filippiinot saivat täten hyvän pesämunan stereoista kotilomilleen kokoviikkoisen barriofiestan juhlintaan tai käsirahan käytettyyn Toyota Corollaan..ehkä vanhaan matkustajajeepneyhin,jolloin pääsisi makroskaalassa oman bisneksensä herraksi."
Projektin rantasalmelaisella pikkutimpurillakin oli allaan upouusi 240d.
Kaverit ilveilivät hänelle,miten hän Rantasalmella sitten uskaltaisi ajaa saksalaisella johtotähdellä rakennustyömaan parkkilueelle,Moskvitshien ja Ladojen seuraan ilman turpiin saamista rakennusväen ammattiliiton vasemmistolaisilta jäseniltä..."
"Pikkutimpuri oli vastannut,että mersu olikin tarkoitettu vain mimmikoslaksi sekä puolihuolimattomien tyttärien haarojen avaamiseksi.
Työmaalle hän ajaisi vain fillarilla..
Hän oli luonteeltaan myös oikea perussuomalainen lumikupuli eli Saudissa työskentelevä siirtotyöläinen,jonka menyyn kuului vain suomalainen koti- ja baariruoka lihapullin,nakkimuusein sekä läskisoosein.Hänelle kaikki Italiaa etelämpänä valmistettu ravintola- ja purkkiruoka oli myrkkyä suomalaiselle kropalle.
Bechtelin Camp 13:ssa,missä aluksi asuimme portakabiinimajoituksessa oli oma amerikkalaismallinen komissaari sekä ruokala.
Komissaarikaupasta sai tölkitettyä kansanravintoa iltapikkunälkään,pikkutimpurin tutkiessa tarkkaan kunkin tölkin teksteistä valmistusmaan ennen ostoskoriin panemista.
Oikealla puolella campin ruokalassa suomalaiset farkuissaan ahmivat haarukalla ja veitsellä nakkeja muusilla maitolasit kyytipoikinaan.Vasemmalla puolella pakistaanipojat löysissä muslimipöksyissään ahmivat tulista intialaista curry chicken tikkaa ja massalariisiä sormillaan..vesilasilasit kyytipoikina.Pikkutimpuri kertoi syövänsä vain sellaista campin komissaarista ostamaansa kaupparuokaa,jota ei olla tehty etelämpänä kuin purkin etiketttiin painettu... Made in Italy."
KUN ÄITI ISÄLLE MERSUN OSTI
I OSA
.................................................................
"Das beste oder Nichts"
Gottlieb Daimlerin motto.
Mustan Mercuryn kirous
------------------------------------
Viimeisen autokauppansa Jussi teki Riyadhissa v 1990 päätymällä Ruotsinmaan nopeimpaan traktoriin eli pappa-Volvo 240DL:ään. "Pohjolan nopein traktori" sattui olemaan Volvon Kanadan Halifaxiin tehtaalla valmistettu amerikkalaisin turvapuskurein,varustettuna ilmastoinnilla Saudiin vientiä varten.
Saudin poliiseilla eli askareilla oli samoin Kanadassa valmistettuja 264 GL-malleja
Auton hän osti eräältä amerikkalaiselta fender-benderiltä,joka tyypillisen huolimattomalla tavalla oli ajanut klommokylkistä Göteborgin (tai Halifaxin) ihmettä pisteestä A pisteeseen B.
Jenkeillehän pikkuklommot eivät haittaa ajoa,kun pääsee halvalla liukumaan työmatkansa.
Jussille iski uusi vimma parannella uutta käytettyään ja käväisi useita kertoja Riyadhin eteläpuolella sijaitsevalla Al Kharjin 10 hehtaarin suuruisella autohautausmaalla ostamassa neljä uutta ovea,siniset veluuri-istuimet,nahalla päällystetyn kojetaulun ja muuta käten tarttunutta tilpehööriä.Vanhat osat hän jätti jemenipapan peltihökkelin rasvaisella pihaplaanille.
Osien osto oli vaihtokauppaa pienellä välirahalla yhden jemenipapan kanssa,jonka khattlehden punaamien hampaiden välistä lehtimällin kanssa lensi arolle kehut osien laadukkuudesta..."Kwoyes..Kwoyes Habibi...Khamseen Riyal..Mafi Mushkela!"(hyvää..hyvää ystäväni...50 rialia..no problem!)
Kuukauden päästä Jussi kiillotti Toyotan helmiäisvalkoisella maalilla värjättyä saudilimoaan ylpeänä.
Sitten Saddam Hussein päätti vallata Kuvaitin ja skudeja alkoi lentelemään aron yli haja-ammunnassa kuin juopuneiden tikkakisoissa Riyadhiinkin,jolloin Jussille ja vaimolle tarjottiin Kuningas Feisalin sairaalasta sotaevakkolomaa.
Pariskunta lensi Manilaan evakkoon,jota kesti puoli vuotta.
Riyadhiin palattuaan Jussi tapasi autonsa sairaalan Medical Villagen rivitalon parkista noesta mustana Kuvaitin öljykenttien palopilvien ansiosta.
Palaaminen takaisin Riyadhiin oli myös aanailevaa etsikkoaikaa taistelussa inventaariosastolla pakistaanilaisen superviisori Ahmed Mirzan kanssa,joka vihasi eurooppalaista alaistaan...ja päinvastoin.
Kolmisen vuotta taisteltuaan pakistaanisaudilaisessa hallintodiktatuurissa ,Jussi yritti sanoa itseänsä irti.
Tätä materiaalihallinnon johto ei hyväksynyt pelossaan,että menettäisivät aasialaiset kasvonsa ja järjestivät Jussille potkut,milloin hän sai bonuksensa palkan päälle käteen.
Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä..
Jussi myi Volvonsa eräälle vaimonsa filippiinotutulle,joka kuulema oli myöhemmin ajanut filippiinojuanimaisesti sen katolleen suoralla pikitiellä.
Manilassa 80-luvulla Jussiin oli iskenyt samanlainen jenkkiautokuume kuin Saudissa,missä rialihymyisen käytetyn jenkkiauton sai omakseen pelkillä taskurahoilla.
"Das beste oder Nichts"
Gottlieb Daimlerin motto.
 |
| MB 200 "Beirutin taksi".Juhart 2011. |
------------------------------------
Viimeisen autokauppansa Jussi teki Riyadhissa v 1990 päätymällä Ruotsinmaan nopeimpaan traktoriin eli pappa-Volvo 240DL:ään. "Pohjolan nopein traktori" sattui olemaan Volvon Kanadan Halifaxiin tehtaalla valmistettu amerikkalaisin turvapuskurein,varustettuna ilmastoinnilla Saudiin vientiä varten.
Saudin poliiseilla eli askareilla oli samoin Kanadassa valmistettuja 264 GL-malleja
Auton hän osti eräältä amerikkalaiselta fender-benderiltä,joka tyypillisen huolimattomalla tavalla oli ajanut klommokylkistä Göteborgin (tai Halifaxin) ihmettä pisteestä A pisteeseen B.
Jenkeillehän pikkuklommot eivät haittaa ajoa,kun pääsee halvalla liukumaan työmatkansa.
Jussille iski uusi vimma parannella uutta käytettyään ja käväisi useita kertoja Riyadhin eteläpuolella sijaitsevalla Al Kharjin 10 hehtaarin suuruisella autohautausmaalla ostamassa neljä uutta ovea,siniset veluuri-istuimet,nahalla päällystetyn kojetaulun ja muuta käten tarttunutta tilpehööriä.Vanhat osat hän jätti jemenipapan peltihökkelin rasvaisella pihaplaanille.
 |
| Dammamin romis 1982. Juhart 1994. |
Kuukauden päästä Jussi kiillotti Toyotan helmiäisvalkoisella maalilla värjättyä saudilimoaan ylpeänä.
Sitten Saddam Hussein päätti vallata Kuvaitin ja skudeja alkoi lentelemään aron yli haja-ammunnassa kuin juopuneiden tikkakisoissa Riyadhiinkin,jolloin Jussille ja vaimolle tarjottiin Kuningas Feisalin sairaalasta sotaevakkolomaa.
Pariskunta lensi Manilaan evakkoon,jota kesti puoli vuotta.
Riyadhiin palattuaan Jussi tapasi autonsa sairaalan Medical Villagen rivitalon parkista noesta mustana Kuvaitin öljykenttien palopilvien ansiosta.
Palaaminen takaisin Riyadhiin oli myös aanailevaa etsikkoaikaa taistelussa inventaariosastolla pakistaanilaisen superviisori Ahmed Mirzan kanssa,joka vihasi eurooppalaista alaistaan...ja päinvastoin.
Kolmisen vuotta taisteltuaan pakistaanisaudilaisessa hallintodiktatuurissa ,Jussi yritti sanoa itseänsä irti.
Tätä materiaalihallinnon johto ei hyväksynyt pelossaan,että menettäisivät aasialaiset kasvonsa ja järjestivät Jussille potkut,milloin hän sai bonuksensa palkan päälle käteen.
Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä..
Jussi myi Volvonsa eräälle vaimonsa filippiinotutulle,joka kuulema oli myöhemmin ajanut filippiinojuanimaisesti sen katolleen suoralla pikitiellä.
 |
| Sama Dammamin romis ja Jussi.Juhart 1994. |
 |
| Jussin saudivolvo ja -perhe Riyadhin MCV:llä (Medical Village).Juhart 1995. |
Jussi omisti saudityöputkensa aikana kaksi Cadillac Eldoradoa ja yhden Dodge Magnumin (ei .38 kaliiberinen käsiase eikä Tom Selleckin auto) ja Manilan Molaven autotalliin ilmestyi 1978 Oldsmobile Cutlass Supreme,mikä vaihtui vuoden päästä mustaan 1966-malliseen Mercury Comet Caliente-rättikattoon.
Vaimon mielestä musta avoauto muistutti väriltään liikaa ruumisautolta väittämällä,että se levittää pahaa fengsuinvastaista karmaa talon ylle..
Filippiinothan ovat tunnetusti taika-ja epäuskoista kansaa ja päätyvät aina elämän vakavissa kysymyksissä padren silmien välttäessä ennustajiin sekä selvännäkijöihin.
Jussin jenkkiautot kuvina:
Kiinalainen fengsui määräsi Jussinkin talon kalusteiden paikan ja talon arkkitehtoonisen sijainnin eteläpohjoissuunnassa tarkoin asennetuin fengshuipeilein ovikarmien ylärivoissa.
Silti kaikesta "hyvänonnen peilien" asettelusta huolimatta vaimon äiti kuoli talossa ja isä kymmenen vuotta myöhemmin.,kumpienkin päästessä viimeiselle matkalleen La Pazin valkoisella Cadillac-ruumisautolla Santa Rosan hautauspuiston viheriöivän ja manikyroidun bermudanurmikon alle.
Gerryn vanhempi sisko Estrellita oli vakuuttunut,että talon edessä seisovassa Yucca-palmupuussa asuu kääpiön kokoinen "Dwende",joka taikoo pahaa henkeä talon päälle.
Jussi oli monta kertaa käynyt alumiinirappusilla katkomassa palmun reheviä oksiä eikä tavannut sen oksilla kuin käsinahkaa polttavia kusiaisia.
Sitten pantiin syyksi se Jussin musta avolimusiini,jonka sisäkaton nostolaitteen raudatkin näyttivät rumilta.
Jussi oli opettanut vaimonsa ajamaan samalla automaattivaihteisella autolla,koska vaimon aritmetiikka autonajossa rajoittui vain kahteen polkimeen eikä hän tarvinnut kolmatta jalkaa automaattivaihteista autoa sommatessaan.
Vaimoni oli oppinut ajamaan isoa autoa,jonka valtavassa takakontissa hänen mukaansa voisi vaikka pitää pienen barriofiestan Paranaquen kiinalaisen paloaseman messinkipumpun kanssa.
Joutuipa rouva kerran olemaan kuljettajana Jussille,joka eräillä synttäreillä oli ottanut vatsallisen mikkeliläistä (San Miguel) olutta.
Jussi oli katsellut ajavan vaimonsa profiilia Mercuryn ison vinyylisen etusohvan hanttimiehen puolelta..
Vaimon mielestä musta avoauto muistutti väriltään liikaa ruumisautolta väittämällä,että se levittää pahaa fengsuinvastaista karmaa talon ylle..
Filippiinothan ovat tunnetusti taika-ja epäuskoista kansaa ja päätyvät aina elämän vakavissa kysymyksissä padren silmien välttäessä ennustajiin sekä selvännäkijöihin.
Jussin jenkkiautot kuvina:
 |
| 1955 Mercury Comet Caliente |
 |
| 1974 Cadillac Eldorado |
 |
| Oma Eldoni ja Nam Kwanin Land-Cruiser by Juhart |
 |
| 1977 Cadillac Eldorado |
 |
| 1975 Oldsmobile Cutlass Supreme |
 |
| 1978 Dodge Magnum XE |
 |
| Oma Magnumini keittämässä Riyadhin Bathalla by Juhart |
Silti kaikesta "hyvänonnen peilien" asettelusta huolimatta vaimon äiti kuoli talossa ja isä kymmenen vuotta myöhemmin.,kumpienkin päästessä viimeiselle matkalleen La Pazin valkoisella Cadillac-ruumisautolla Santa Rosan hautauspuiston viheriöivän ja manikyroidun bermudanurmikon alle.
 |
| Dwende |
Jussi oli monta kertaa käynyt alumiinirappusilla katkomassa palmun reheviä oksiä eikä tavannut sen oksilla kuin käsinahkaa polttavia kusiaisia.
Sitten pantiin syyksi se Jussin musta avolimusiini,jonka sisäkaton nostolaitteen raudatkin näyttivät rumilta.
Jussi oli opettanut vaimonsa ajamaan samalla automaattivaihteisella autolla,koska vaimon aritmetiikka autonajossa rajoittui vain kahteen polkimeen eikä hän tarvinnut kolmatta jalkaa automaattivaihteista autoa sommatessaan.
Joutuipa rouva kerran olemaan kuljettajana Jussille,joka eräillä synttäreillä oli ottanut vatsallisen mikkeliläistä (San Miguel) olutta.
Jussi oli katsellut ajavan vaimonsa profiilia Mercuryn ison vinyylisen etusohvan hanttimiehen puolelta..
Gerry-rouvan veressä virtasi kansainvälistä hurmetta libanonilaisesta Ahmedv Ayashi-papasta ja kiotolaisesta Irene Tan- tädistä cavitelaiseen puoliespanjalaiseen Augusto Ventura- isoisään.
Vaimon piirteet olivat filipinamestisan kauniit ja Jussi oli uudelleen rakastumassa parempaan puoliskoonsa eli "bitter halfiinsä".
Jussi tarkoitti betterin sijasta bitteriä,koskei Geraldine pitänyt Jussin barkadoiden (kavereiden) istumisesta Molaven talon terassilla juomassa kalliita taxfreetuliaisviinoja aina,kun palattiin Saudista vuosilomille Manilaan. Lisäksi vaimo oli katsonut koko filippiinoporukan kuuluvan lasingero-luokkaan (lasingero--juoppo),jonka edustajat joko kaatuvat viimeiseen ja ainoaan sydäninfarktiin tai päätyvät jalattomina pyörätuolipotilaiksi ja hymyilevät kasvohalvauksessa vain toisella poskellaan suut vinosti irveessä kuin jossain ilmavoimien pilottien tuulitunnelitesteissä.
Vaimo ajoi kuten monet muutkin epävarmat naiset ajavat... otsa melkein tuulilasissa kiinni, Jussin katsellessa vatsallisella mikkeliläisolutta ja sirrisilmillään humalaisia ja kaatuvia lyhtytolppia Molave Avenuen varrella.Yhdessä kaarteessa vaimo ajoi erään talon etupuutarhan bermudanurmikkoa kuopien ,mutta sai oikaistua auton takaisin callelle.(Calle--katu)
Jussi käski puolifilippiinona vaimoaan vilkuttamaan valoilla päälleajaville juaneille,joilla aina on vain pitkät päällä.
Vastaan tuli yksi yksisilmäinen jeepney pitkät päällä vaimon vilkutellessa pitkillä valoilla vastaan,jolloin jeepneyn sammunut silmä syttyi palamaan ja palava valo sammui .Yhtäkkiä koko jeepneyn katollinen ojavaloja syttyi palavaksi halogeenivalomereksi,ettei Jussi nähnyt pitkään aikaan kuin vilkkuvia ja tanssivia tähtiä silmämunavalkuaisillaan "Floaterien" lisäksi,jotka kikkuraisina karvoina uivat retinan silmävedessä...
Hän uskoi jopa silmävetensä olleen jo 5-prosenttista mikkeliläiskaljaa.
Jussi käski vaimoaan kääntämään laajalla kaarroksella vasemmalle kotibungalowin portista sisään ja hermostuneena vielä koetteli kielellään kitalakeaan,etteivät yläleuan tekarit olleet jääneet synttärijuhlatalon vessan peililaudalle ,oksennettuaan puolivatsallisen sanmiguelia pönttöön.
Keittiökalut olivat onneksi kotona suussaan,joita maiskutellessaan Jussin vaimo ärähti,ettei voi keskittyä ajamiseen portista sisään,koska mies massuttaa suutaan kuin kymmenen katukollia bangus-kalan tähteillä .
Mercury hyppäsi yhdellä kaasutuksella porttiaukosta sisään,jolloin Jussin puoliselta kyljeltä takorautaportin salpa raapi metrin pituisen naarmun ilkeällä kirkauksella Mercuryn mustaan kylkeen.
Jussi kömpi nelinkontin autosta ulos ajotien sementtikannelle ja vaimonsa tukemana monen harha-askeleen perästä istutettiin rottinkirunkoisen parivuoteen päälle nuokkumaan.
Hän istuessaan valitti niska-ja selkäkipuaan aikaisemmasta välilevyn lipsahduksesta.
Geraldine ryhtyi läpsimään kämmensyrjillään papinpojan selkää ja hartioita kuin Manilan tyttökorttelin Mabini Streetin kovakourainen hierojatyttö.
Vaimokin sitten istuutui vuoteenreunalle Jussin jo odotellessa tämän kulmakarvojen nousemista sen sallitun millin verran seuraavan palveluksen merkiksi laskeutumalla polvilleen vaimonsa jalkojen juureen kuin Paavali mestarinsa jalkojen pesuun.
Jussi alkoi hieroa vaimonsa amerikkalaisen kenkäkoon numero 5:n pieniä lättäjalkoja
--Ei niin kovasti!
Vaimo kiljaisi kivusta.
--Ihan hellän varovasti..et osaa hallita voimiasi ja olet vielä kännissä.... !
--Tiedän mitä sanot eikä sitä tarvii mainostaa koko huushollille?
Jussi äkääntyi.katsoessan tekovihaisena rakkaan vaimonsa silmiin,mistä maskara oli illan kosteudessa valunut poskille kuin surevan klovin kyyneleinä..
Gerry nousi vuoteelta hieronnan jälkeen viileälle marmorilaattalattialle,mikä hemmotteli hänen turvonneita jalkojaan.
Hän katseli makuuhuoneen hyttysverkon läpi pihalla seisovaa pitkää ja mustanpuhuvaa Mercuryä ja huokasi syvään pitäessään punakyntistä kättään mustan housupuvun rinnuksella.
Jussi katseli vaimonsa kauneutta pitkään lattialta,pystymättä nousemaan ylös omin voimin jalkojen kangistuttua linkkuun. Pöytälampun kajeessa vaimo näytti samaan aikaan Tuhkimolta ja sitten pahalta äitipuolelta,Kleopatralta sekä mykkäelokuvien Lululta eli Louise Brooksilta..
Vaimolla on niin monet kasvot,kun katselee niitä eri kulmilta!
Hänen residenttipirusiskollaan Fhelyllä niitä naamareita on likaisen essun taskussa vieläkin enemmän,pahuuden ja ilkeyden kasvojen muuttuessa Notre Damen kyttyräselkäisetä kellonsoittajasta ilmestyskirjan monipäisiksi piruttariksi alta sekunnissa.
--Tuo sun autosi näyttää ihan ruumisautolta!
--Miksemme vaihtaisi sitä minivaniin?
Vaimon piirteet olivat filipinamestisan kauniit ja Jussi oli uudelleen rakastumassa parempaan puoliskoonsa eli "bitter halfiinsä".
Jussi tarkoitti betterin sijasta bitteriä,koskei Geraldine pitänyt Jussin barkadoiden (kavereiden) istumisesta Molaven talon terassilla juomassa kalliita taxfreetuliaisviinoja aina,kun palattiin Saudista vuosilomille Manilaan. Lisäksi vaimo oli katsonut koko filippiinoporukan kuuluvan lasingero-luokkaan (lasingero--juoppo),jonka edustajat joko kaatuvat viimeiseen ja ainoaan sydäninfarktiin tai päätyvät jalattomina pyörätuolipotilaiksi ja hymyilevät kasvohalvauksessa vain toisella poskellaan suut vinosti irveessä kuin jossain ilmavoimien pilottien tuulitunnelitesteissä.
 |
| 1987 Jussin Gerry-vaimo saudiabayanissa |
Jussi käski puolifilippiinona vaimoaan vilkuttamaan valoilla päälleajaville juaneille,joilla aina on vain pitkät päällä.
Vastaan tuli yksi yksisilmäinen jeepney pitkät päällä vaimon vilkutellessa pitkillä valoilla vastaan,jolloin jeepneyn sammunut silmä syttyi palamaan ja palava valo sammui .Yhtäkkiä koko jeepneyn katollinen ojavaloja syttyi palavaksi halogeenivalomereksi,ettei Jussi nähnyt pitkään aikaan kuin vilkkuvia ja tanssivia tähtiä silmämunavalkuaisillaan "Floaterien" lisäksi,jotka kikkuraisina karvoina uivat retinan silmävedessä...
Hän uskoi jopa silmävetensä olleen jo 5-prosenttista mikkeliläiskaljaa.
Jussi käski vaimoaan kääntämään laajalla kaarroksella vasemmalle kotibungalowin portista sisään ja hermostuneena vielä koetteli kielellään kitalakeaan,etteivät yläleuan tekarit olleet jääneet synttärijuhlatalon vessan peililaudalle ,oksennettuaan puolivatsallisen sanmiguelia pönttöön.
Keittiökalut olivat onneksi kotona suussaan,joita maiskutellessaan Jussin vaimo ärähti,ettei voi keskittyä ajamiseen portista sisään,koska mies massuttaa suutaan kuin kymmenen katukollia bangus-kalan tähteillä .
Mercury hyppäsi yhdellä kaasutuksella porttiaukosta sisään,jolloin Jussin puoliselta kyljeltä takorautaportin salpa raapi metrin pituisen naarmun ilkeällä kirkauksella Mercuryn mustaan kylkeen.
Jussi kömpi nelinkontin autosta ulos ajotien sementtikannelle ja vaimonsa tukemana monen harha-askeleen perästä istutettiin rottinkirunkoisen parivuoteen päälle nuokkumaan.
Hän istuessaan valitti niska-ja selkäkipuaan aikaisemmasta välilevyn lipsahduksesta.
Geraldine ryhtyi läpsimään kämmensyrjillään papinpojan selkää ja hartioita kuin Manilan tyttökorttelin Mabini Streetin kovakourainen hierojatyttö.
Vaimokin sitten istuutui vuoteenreunalle Jussin jo odotellessa tämän kulmakarvojen nousemista sen sallitun millin verran seuraavan palveluksen merkiksi laskeutumalla polvilleen vaimonsa jalkojen juureen kuin Paavali mestarinsa jalkojen pesuun.
Jussi alkoi hieroa vaimonsa amerikkalaisen kenkäkoon numero 5:n pieniä lättäjalkoja
--Ei niin kovasti!
Vaimo kiljaisi kivusta.
--Ihan hellän varovasti..et osaa hallita voimiasi ja olet vielä kännissä.... !
--Tiedän mitä sanot eikä sitä tarvii mainostaa koko huushollille?
Jussi äkääntyi.katsoessan tekovihaisena rakkaan vaimonsa silmiin,mistä maskara oli illan kosteudessa valunut poskille kuin surevan klovin kyyneleinä..
Gerry nousi vuoteelta hieronnan jälkeen viileälle marmorilaattalattialle,mikä hemmotteli hänen turvonneita jalkojaan.
Hän katseli makuuhuoneen hyttysverkon läpi pihalla seisovaa pitkää ja mustanpuhuvaa Mercuryä ja huokasi syvään pitäessään punakyntistä kättään mustan housupuvun rinnuksella.
Jussi katseli vaimonsa kauneutta pitkään lattialta,pystymättä nousemaan ylös omin voimin jalkojen kangistuttua linkkuun. Pöytälampun kajeessa vaimo näytti samaan aikaan Tuhkimolta ja sitten pahalta äitipuolelta,Kleopatralta sekä mykkäelokuvien Lululta eli Louise Brooksilta..
Vaimolla on niin monet kasvot,kun katselee niitä eri kulmilta!
Hänen residenttipirusiskollaan Fhelyllä niitä naamareita on likaisen essun taskussa vieläkin enemmän,pahuuden ja ilkeyden kasvojen muuttuessa Notre Damen kyttyräselkäisetä kellonsoittajasta ilmestyskirjan monipäisiksi piruttariksi alta sekunnissa.
 |
| Louise Brooks 1933 |
--Miksemme vaihtaisi sitä minivaniin?
Gerry kysäisi.
Jussi vastasi,ettei auton väri ole mikään ongelma,kun etulokasiipi tuli jo naarmutettua oveen saakka.
--Jos haluat ,niin maalaan auton huomenna La Pazin arkkuliikkeen Cadillac-hautausauton valkoiseksi,sellaiseksi Pearl-väriksi,että kelpaa viedä niille viimeisille helmiporteille eli Pearly Gateseille.
--Mitä Gatesiin tulee,niin oletkos kuullut Bill Gatesin vaimon kertoneen,että sängyssä sen Billin oma miehuus on ihan microsoft?
--Paneppas Jussi nyt nukkumaan?
--Sun puheet senkun vain pahenee rivouksissa!
--Puheissasi ei ole mitään tolkkua!
Geraldine kivahti äkäisenä.
Jotenkin Jussi kuuli oman äitinsä komentavan vaimonsa suulla.
--Annanko sulle kielen alle yhden Diapamin,että hiljennyt?
--En jaksa kuunnella sun monologiasi koko yötä!
Jussi yritti ummistaa silmänsä päästyään vaimonsa tukemana sänkyyn seljälleen ja koko sisäsilmän tähtitaivainen pimeys avautui mustavalkoiseksi laajakankaaksi.
Jussia hymyilytti kettumaisessa suuvirneessä taputellessaan vaimonsa pientä punakyntistä kämmentä.
--Olen ihan vesiselvä ja yhtä hiljaa kuin keskiyö..täynnä elämänriemua!
Jussin silmien eteen ajoi Sanna-äiti Mulanniemen mustalla T- Fordilla,jonka sufletti oltiin kaadettu taakse.
Äiti avasi Fordin takaoven komentamalla:
--Kom bort..sano kuolema ruohtalaeselle!
Auton takapenkillä istui knallipäinen Charlie Chaplin tokaisemassa Jussille:
Take a back seat...you Rusty Romeo!
Manilan Musta Mercury
---------------------------------
Kuuma Komeettako..Mercury Comet Caliente?
-----------------------------------------------------------------
Blogiotsikkoni muistuttaa paljolti nuorisokirja Mustan orin jatkosarjalta.Mustasta orista ollaan tehty elokuvakin 1979 (Black Stallion),mutta oma Musta Mercuryni pääsi vain kerran viemään omistajansa mainoskuvaukseen Makati Cityn Adformatix-mainosfirman ovelle asti,
Pappilan Jussista tehtiin silloin puolikuuluisa mainostähti Adformatixin studiossa Bonamine-pahoinvointitableteilla.
Kuvausvuosi taisi olla 1988.
Pahoinvointitabletti auttoi väliaikaisessa hyvinvoinnissa melko hyvällä kuvauspalkkiolla.
Jotain yhteistä hevos- ja eläinmaailman kanssa Mustalla 1966 Mercury Comet Calientella oli se,että malli jakoi pohjakalunsa sekä moottorinsa Ford Mustangin ja myös Ford Falconin kanssa.
Kooltaan Comet vastasi Ford Fairlanea.
Minun Cometini kulki tutulla Mustangin 289 CID-vinkkelillä,mutta muistan nähtyäni 60-luvun alussa ensimmäisen Cometin kotikaupungin Torikadulla,että siinä 61-mallisessa sinisessä ja vinoperävaloisessa Cometissa oli suora kuutonen.
V.1962 Naapurin tätini seurakunnan diakonissa Toini Piirainen oli käynyt Detroitissa Fordin Dearbornin tehtailla ja tuonut minulle Amerikan-tuliaisina v.1962 Mercury-Monterey-mainoskirjasen. Kotikaupungissani sellaista Montereytä en koskaan tavannut,mutta pari sen sisarmallia, 1962 Ford Galaxie 500:sta,joista yhden omisti ARSA:n omistaja ja toisen Romuliike Eklund.
Amerikkalainen kirjailija John Steinbek oli kirjoittanut paljon Monterey Valleystä,mistä ilmeisesti Mercury oli saanut nimensä.
Manilan Cometini oli rättimallia,mutta sen konversointi pehmeäkattoiseksi oltiin tehty 2-ovisesta hadtopista jossain manilalaisessa koripajassa. Mallin eroitti alkuperäisestä se,että tuulilasin ylälippaan oltiin jätetty viitisen senttiä peltikattoa kuin 50-lukuisissa avokattoisissa Hudson Hornetissa tai britti-Fordien Consuleissa,Zephyreissä ja Zodiaceissa.
Toista samanlaista avo-Cometia,puhumattakaan hardtopeista,ei minulle koskaan tullut vastaan Manilan liikenteessä.
Mercury-malleja Manilasta löytyi ruostumassa useimpiakin niityillä ja kadunvarsilla,mutta nämä olivat enimmäkseen 1968-mallisia Cougareita,joita oltiin muutettu Isuzun dieselkoneisiksi vähän niinkuin kuubalaisin keinoin.
Kuva-Mercuryitäni
--------------------------------------------------
Ford-fäninä en ole koskaan omistanut aitoa Amerikan Fordia.Ajanut olen Ford Escort GT:tä ja Granadaa sekä istunut taksi-Customlinejen ja Fairlaneiden takapenkeillä.
Mercury silti oli aina kiehtonut mieltäni ns. parempana Fordina,jonka isäksi voidaan kutsua Edsel Fordia,Henry Ford II:sen poikaa.
Mercuryistä ensimmäisenä minua kiinnostivat sodanjälkeiset 1946-48-mallit,jotka näyttivät komeimmilta kuin vastaavat Fordit, kromisin vesiputousmaskein.
Sama vesiputousmaskiaihe jatkui Mercuryn 1949-51-malleissa,joita kauppalassa oli yksi,toimittaja Tähtisen harmaa 1949 Mercury 4-Door Sedan.Mercuryissä silloin ei vielä käytetty komeita lisänimiä,kuten Monterey ja Montclair.
Mercury Eight oli vaatimattomasti aluksi mallin nimenä. Itse taiteilin vielä 60-luvulla tushilla 1949 Mercuryn 2-ovisen mallin vesiväripaperille ja 2000-luvulla Manilan studiossani 1951-mallin farkkuhousukundien kera. 2010-luvulla Lontoon studiossani väsäsin yhden Mercury-maalauksen lisää 1949-mallisesta Lohjanseutulaisesta taksista pirssikuskein. Ilmeisesti kuvat alitajunnassani peilasivat haavettani tulla joskus samanlaisen Mercuryn omistajaksi.
Mustia Mercuryitä muistaakseni olen tavannut ainakin yhden pikkupoikana,kun Salon uusi silta vihittiin 1951.Sellainen 49-50-mallinen seisoi Keskuksen liiketalon vastapuolella sillankorvassa..ja uskoisin sen kuuluneen Turun- ja Porin läänin maaherralle.
Jussi vastasi,ettei auton väri ole mikään ongelma,kun etulokasiipi tuli jo naarmutettua oveen saakka.
--Jos haluat ,niin maalaan auton huomenna La Pazin arkkuliikkeen Cadillac-hautausauton valkoiseksi,sellaiseksi Pearl-väriksi,että kelpaa viedä niille viimeisille helmiporteille eli Pearly Gateseille.
--Mitä Gatesiin tulee,niin oletkos kuullut Bill Gatesin vaimon kertoneen,että sängyssä sen Billin oma miehuus on ihan microsoft?
--Paneppas Jussi nyt nukkumaan?
--Sun puheet senkun vain pahenee rivouksissa!
--Puheissasi ei ole mitään tolkkua!
Geraldine kivahti äkäisenä.
Jotenkin Jussi kuuli oman äitinsä komentavan vaimonsa suulla.
--Annanko sulle kielen alle yhden Diapamin,että hiljennyt?
--En jaksa kuunnella sun monologiasi koko yötä!
Jussi yritti ummistaa silmänsä päästyään vaimonsa tukemana sänkyyn seljälleen ja koko sisäsilmän tähtitaivainen pimeys avautui mustavalkoiseksi laajakankaaksi.
Jussia hymyilytti kettumaisessa suuvirneessä taputellessaan vaimonsa pientä punakyntistä kämmentä.
--Olen ihan vesiselvä ja yhtä hiljaa kuin keskiyö..täynnä elämänriemua!
Jussin silmien eteen ajoi Sanna-äiti Mulanniemen mustalla T- Fordilla,jonka sufletti oltiin kaadettu taakse.
Äiti avasi Fordin takaoven komentamalla:
--Kom bort..sano kuolema ruohtalaeselle!
Auton takapenkillä istui knallipäinen Charlie Chaplin tokaisemassa Jussille:
Take a back seat...you Rusty Romeo!
Manilan Musta Mercury
---------------------------------
 |
| Mercury-logo |
 |
| Musta 1966 Mercury Comet Caliente avo |
-----------------------------------------------------------------
Blogiotsikkoni muistuttaa paljolti nuorisokirja Mustan orin jatkosarjalta.Mustasta orista ollaan tehty elokuvakin 1979 (Black Stallion),mutta oma Musta Mercuryni pääsi vain kerran viemään omistajansa mainoskuvaukseen Makati Cityn Adformatix-mainosfirman ovelle asti,
Pappilan Jussista tehtiin silloin puolikuuluisa mainostähti Adformatixin studiossa Bonamine-pahoinvointitableteilla.
Kuvausvuosi taisi olla 1988.
Pahoinvointitabletti auttoi väliaikaisessa hyvinvoinnissa melko hyvällä kuvauspalkkiolla.
Jotain yhteistä hevos- ja eläinmaailman kanssa Mustalla 1966 Mercury Comet Calientella oli se,että malli jakoi pohjakalunsa sekä moottorinsa Ford Mustangin ja myös Ford Falconin kanssa.
Kooltaan Comet vastasi Ford Fairlanea.
 |
| 1962 Mercury Monterey |
V.1962 Naapurin tätini seurakunnan diakonissa Toini Piirainen oli käynyt Detroitissa Fordin Dearbornin tehtailla ja tuonut minulle Amerikan-tuliaisina v.1962 Mercury-Monterey-mainoskirjasen. Kotikaupungissani sellaista Montereytä en koskaan tavannut,mutta pari sen sisarmallia, 1962 Ford Galaxie 500:sta,joista yhden omisti ARSA:n omistaja ja toisen Romuliike Eklund.
Amerikkalainen kirjailija John Steinbek oli kirjoittanut paljon Monterey Valleystä,mistä ilmeisesti Mercury oli saanut nimensä.
Manilan Cometini oli rättimallia,mutta sen konversointi pehmeäkattoiseksi oltiin tehty 2-ovisesta hadtopista jossain manilalaisessa koripajassa. Mallin eroitti alkuperäisestä se,että tuulilasin ylälippaan oltiin jätetty viitisen senttiä peltikattoa kuin 50-lukuisissa avokattoisissa Hudson Hornetissa tai britti-Fordien Consuleissa,Zephyreissä ja Zodiaceissa.
Toista samanlaista avo-Cometia,puhumattakaan hardtopeista,ei minulle koskaan tullut vastaan Manilan liikenteessä.
Mercury-malleja Manilasta löytyi ruostumassa useimpiakin niityillä ja kadunvarsilla,mutta nämä olivat enimmäkseen 1968-mallisia Cougareita,joita oltiin muutettu Isuzun dieselkoneisiksi vähän niinkuin kuubalaisin keinoin.
 |
| 1946 Mercuryt |
--------------------------------------------------
Ford-fäninä en ole koskaan omistanut aitoa Amerikan Fordia.Ajanut olen Ford Escort GT:tä ja Granadaa sekä istunut taksi-Customlinejen ja Fairlaneiden takapenkeillä.
Mercury silti oli aina kiehtonut mieltäni ns. parempana Fordina,jonka isäksi voidaan kutsua Edsel Fordia,Henry Ford II:sen poikaa.
Mercuryistä ensimmäisenä minua kiinnostivat sodanjälkeiset 1946-48-mallit,jotka näyttivät komeimmilta kuin vastaavat Fordit, kromisin vesiputousmaskein.
 |
| 6 Pairs of Jeans and 1951 Mercury Juhart |
 |
| 1949 Mercury Juhart 1967 |
 |
| 1949 Mercury-taksi ja taksimies Juhart |
Mercury Eight oli vaatimattomasti aluksi mallin nimenä. Itse taiteilin vielä 60-luvulla tushilla 1949 Mercuryn 2-ovisen mallin vesiväripaperille ja 2000-luvulla Manilan studiossani 1951-mallin farkkuhousukundien kera. 2010-luvulla Lontoon studiossani väsäsin yhden Mercury-maalauksen lisää 1949-mallisesta Lohjanseutulaisesta taksista pirssikuskein. Ilmeisesti kuvat alitajunnassani peilasivat haavettani tulla joskus samanlaisen Mercuryn omistajaksi.
Mustia Mercuryitä muistaakseni olen tavannut ainakin yhden pikkupoikana,kun Salon uusi silta vihittiin 1951.Sellainen 49-50-mallinen seisoi Keskuksen liiketalon vastapuolella sillankorvassa..ja uskoisin sen kuuluneen Turun- ja Porin läänin maaherralle.
 |
| 1910 Ford-mallisto. Bacharach Motors |
-------------------------------
Fordia ollaan tuotu Filippiineille jo vuodesta 1908 asti.
Fordin T-mallia alettiin valmistaa Manilassa 1913.
Fordin edustuksena oli silloin Bachrach Motor Co.
 |
| 1920 Manila Trading Co. Fordit |
Bachrach Motor Co. taas keskittyi White-kuorma-autojen ja Willys-Overland-henkilöautojen myyntiin.
Varsinainen Fordien kokoonpano aloitettiin vasta v.1967,jolloin oma Musta Mercuryni vuodelta 1966 kuului tuontimalleihin. Mercury ei kuulunut amerikkalaisiin Filippiineillä valmistettuihin Ford-konsernin malleihin.
Ainoa Filippiineillä valmistettu isompi Ford oli LTD.
Eurooppalaisina Fordeina Manilassa valmistettiin Escorteja, Cortinaa ja Granadaa..
 |
| 1946 Mercury Eight Filippiineillä |
1949-51-malliset Mercuryt tuntuivat olleen erittäin suosittuja,koska kollaamissani Manilan katukuvissa niitä näkyy useita.
Nykyisin entisenä Fordin edustajana tunnettu Mantrade myy vain Nissaneita ja Quezon Citystä löytyy yksi Mercury Cars-liike,joka nimestään huolimatta ei edusta mitään Mercuryä..ei edes perätuuppareita..koska liike sijaitsee kuuluisan Mercury Drug-rohtokauppaketjun liikkeen kyljessä.
Manilan Mercuryitä:
 |
| 1950 ca. Bureau of Civil Service. 1949 Mercury 8 |
 |
| 1950 ca. Quezon Blvd ja 1949 Mercury 8 Woody |
 |
| 1959 ca, 56 Buick,54 Aero Willys ja 59 Mercury Montery takavasemmalla |
 |
| 1966 Mercury Parklane Breezeway Dewey Boulevardilla |
 |
| 1956 Mercury Monterey Dewey Boulevardilla |
 |
| 1961 Santa Cruz Plaza ja 1950 Mercury 8 |
 |
| 1973 Makati.1968 Mercury Cougar keskellä |
 |
| 1969 Mercury Cougar Batangas Cityssä |
 |
| 1970 Mercury Cougar |
 |
| 1945 Manila ja 1939 Mercury 8 |
 |
| 1951 Mercury 8 Magnolia Mobilgas- asemalla |
 |
| 1963 MB 190d Mandalyongissa, Manilassa |
----------------------------
Manilaan asettuessani pysyvästi v.1983 asumaan omaan Paranaque Cityn Mervillen Molaven Subdivisioniin,en aluksi kuvitellutkaan ostavani minkäänlaista mersua,koska jenkkibiilikuume vielä poltti otsassa.Käsieni läpi kulkivat autotallini kautta 76-mallinen Oldsmobile Cutlass,66-mallinen Mercury Comet Caliente ja 90-mallinen Manilan Marikinassa valmistettu Toyota Land Cruiser..Välissä taisi olla Manilan Mantradellä koottu saksalaismallinen ja neloskoneinen Ford Granadakin,että melko lähelle pääsin saksalaisvalmisteisissa autoissa.
Benzien.kuten Filippiineillä amerikkalaisesti mersua siellä kutsuttiin,maahan saapuminen alkoi vasta 50-luvun loppupuolella,kun v.1955 sen 180d-Ponton-mallia ryhdyttiin kokoamaan Manilassa.
 |
| 1956 MB180d |
Mercedes Made in the Philippines:
-----------------------------------------------------------------------------------
1940-50-lukujen manilalaisessa liikenteessä vilkkui katukuvien pohjalta enemmistönä amerikkalaisia autoja.
 |
| 1938 Escolta,Manila,Austin A55 Cambridge taksi |
Suezin v.1955 öljykriisi oli pakoittanut autoilijoita siirtymään pienempiin ja taloudellisempiin eurooppalaisiin merkkeihin.Keskiluokan perheen tallissa nakutti jo Mercedes-Benz 180 D ja Manilan poliisivoimatkin sekä taksifirmat liukuivat silloisella Dewey Boulevardilla dieselmersuilla.(Nykyinen Roxas Boulevard).Paikallinen Universal Motors v.1961 alkoi kokoamaan Mercedesiä maahantuonnin sijasta.
 |
| 1957 Mercedes-Benz 180b.Dieselmalli näytti samalta |
Hiljaisesti käyviin amerikkalaisiin autoihin tottuneille filippiinokuskeille totutteleminen äänekkääseen ja vapisevaan dieselmoottoriin vei oman aikansa.
Mercedesin ensimmäiset 180D-mallit tuppasivat keittämään tropiikin kuumuudessa ja vasta 60-luvun alussa neljännen sukupolven dieselmersut 190D ja 200D suuremmin jäähdyttäjin pääsivät eroon keittämisestä ja kuljettajat pystyivät nauttimaan bulevardiajosta jälkiasennetuilla ilmastointilaitteilla..
Amerikkalainen taksikalusto näkyi senaikaisten kuvien ja postikorttien perusteella olleen väreiltään jopa täysin mustia. Manila Yellow Cabit taasen tietysti keltamustia..Kaksivärisyys paistoi kerskuvan muodikkaana jopa mustavalkoisina sekä oranssinmustina. Amerikkalaistyylisesti cabien katoilla loistivat taksivalot.
Mustiin takseihin kuuluivat myös Austin A55 Cambridget.Morris Oxfordit,Mercedes-Benz 180D:t ja Hillman Minxit.
Oma manilalainen 1980 MB200b-yksilöni oli ilmeisesti koottu mersun päädiilerin Universal Motorsin tehtailla.Sen omistajana rekisterikirjassa oli Universal Motorsin toimitusjohtajan rouva,ilmeisesti isokokoinen,koska mersun takapenkki oikealta puolelta oli painunut jousineen kranaattikuopaksi.
Universal Motorsilla koottiin myös busseja Mercedes-kuorma-autojen alustoille
Alla pari kuvaa aiheesta.
Filippiinien dieselmersuhistoriikki
..............................................................
Oma manilalainen 1980 MB200b-yksilöni oli ilmeisesti koottu mersun päädiilerin Universal Motorsin tehtailla.Sen omistajana rekisterikirjassa oli Universal Motorsin toimitusjohtajan rouva,ilmeisesti isokokoinen,koska mersun takapenkki oikealta puolelta oli painunut jousineen kranaattikuopaksi.
Universal Motorsilla koottiin myös busseja Mercedes-kuorma-autojen alustoille
Alla pari kuvaa aiheesta.
 |
| 1965 MB bussimainos. Universal Motors Corp. |
 |
| 1975 elokuun 7. päivä. Mersubussi Manilan tulvassa |
Filippiinien dieselmersuhistoriikki
..............................................................
 |
| 1960 MB 220S Kabriolet Manilassa |
 |
| 1960 MB 180 W120 leveämmällä maskilla |
MERSUKAUPPA
----------------------------
V.1998 Jussin vaimo petrorialansioillaan päätti ostaa miehelleen auton syntymäpäivälahjaksi.
Jussi oli läkähtyä onnesta moisesta anteliaisuudesta,vaikka auto tultaisiin rekisteröimään vaimon nimiin ja hänet palkattaisiin talon tsuperoksi eli privaattikuskiksi.
Oliko vaimon tarjous korvausta poikansa Danny D:n holtittomasta autovandalismista rikottuaan Jussin Land Cruiserin kaikissa Merville Access Roadin kuopissa ja perheen yhdistämisyrityksestä sekä kahden toista kyyräilevän osapuolen sovinnnosta?..Sitä Jussi ei lähtenyt aprikoimaan.
Danny D ei koskaan salannut sisäistä muukalaisvihaansa Jussia kohtaan,vaikka taloon tullessaan ruosteisella Nissan Sentrallaan jo portilla avasi leveän pinoymaisen ksenofobiahymynsä tervehdykseksi.
Hymy oli sitä insinööripojan feikki-irvistystä,jolla peitellään sisäistä pelkoa ja vihaa siitä ,että Jussi oli varastanut häneltä rakkaan äidin ja pohjattoman käteiskassan.
 |
| 1980 ruosteinen Nissan Sentra |
Dondi D:stä oli lisäksi tullut kaiken lisäksi uudelleen syntynyt kristitty ja pastori.Autonostopäivä alkoi sillä,kun insinööripastoripoika saapui vesitankkeri-Nissanillaan Molaven talon portin eteen vaimonsa ja pikkutyttönsä kanssa. Vesitankkeriksi Jussi oli kastanut pojan auton,koska alituisesta pesemisestä Jussin talon ilmaisella vedellä Sentran ovet loiskivat kraanavettä täynnä kuin katukasteluauton selkätankki.
Kotonaan DD ei koskaan pessyt autoaan,koska veden sai ilmaiseksi äidiltään.
Poika ei vielä onneksi kaikesta veden lotrauksesta kärsinyt hydrofiluksesta eli vesipäästä.
Nytkin hän kävi vetämässä puutarhan pumpusta vesiletkun ensitöikseen ja heitti auton jalkatiloista märät ja homeentuneet lattiamatot Jussin leikkaamalle puutarham bermudanurmikolle kuivumaan.
Jussi seisoi seuraamassa Hope-filtterimenttoli suussaan pesumanooveerejä hyräilemällä 70-luvun hittibiisiä--"I beg your pardon..I never promised you a Rose Garden.."
Inssipojan auton märäntyneet huopamatot jäivätkin siihen nurmikolle kuivumaan kuukaudeksi,kun Jussi lopulta heitti ne ohiajavan roska-auton lavalle eikä DD koskaan niitä kysellytkään. Siinä kävi ihan samanlaisesti kuin hole-in-the-wall bisneksen arabitoimitusjohtajan palisanteripöydän papereiden kanssa,jotka ajan hoitamina siirtyivät roskakoriin.
Aika hoitaa aasialaisessa mentaliteetissa kaikki ikävät asiatkin.
DD taas korvasi lattiamattonsa vanhoilla Manila Bulletin-sanomalehdillä,mitkä toimivat imupaperina auton siivilämäisellä lattialla.
Auton hohtaessa ruostepilkkuisena kadunreunalla Jussin perhe sai luvan astua kyytiin.
Inssipoika ajoi hyvin varovaisesti koko matkan Quezon Cityn automarkkinoille,koskei Nissanin takaiskuvaimentajat toimineet,auton perän viistäessä kipinöiden kuolleitten poliisien eli liikenteen hidastusmakkaroiden yli.
Autossa keskusteltiin siitä minkälaista autoa Jussin perhe tarvitsisi eikä siinä vilkkaassa rupattelussa papinpojan mielipidettä koskaan kyselty.
Jussikin piti suunsa lujasti kiinni kuin ziplockpussi,ettei tehtäisi äkkisuutuksissa täyttä U-käännöstä EDSA:n Guadalupen sillalla ja ajettu takaisin kotiin.
Hän pelkäsi jo etukäteen ,että vaimon tulevaan minivaniin hänet nimitettäisiin koko dela Cruz-suvun privaattikuskiksi,minä hän oli jo palvellut ensimmäisen Manila-autonsa oston jälkeen.
Mitä tilavampi auto,sitä enemmän kyyditeltäviä suvun synttäreiltä,häistä sekä kuoppaajaisista.
Satoja kertoja Jussi oli kyyditellyt hyvänahkaisena vaimonsa sukulaisia koteihinsa Manilan Pacon ja Makatin Buendian kaupunginosien sekä Paranaquen Mervillen asuntoalueen välillä.
DD vihdoin ajoi suuren käytettyjen autojen viiritetyn diilerin etupihalle,jonka markiisikankaisen katon alla seisoi puunattuna parisensataa autoa.
Auton viereen oli jostain tyhjästä astunut valkoiseen barong tagalog-paitaan pukeutunut diileri,joka avasi naisväelle oven kuninkaallisen hovilakeijan kumarruksella.
 |
| 1985 Dodge Caravan.Juhart 2011 |
Naisten seuratessa myyjää DD:n kanssa Jussi painui omia teitään kurkkailemaan vanien ikkunoista sisään,potkiessaan renkaita ja antamalla kätensä kulkea lokasuojan reunojen alta ruostevikoja ja pakkelipaikkoja kollatessaan.
Hän etsi Toyotoiden,Mitsubishien ja Nissaneiden seasta amerikkalaista Dodge Caravania sekä Plymouth Voyageria,joilla oli sellainen turvanenä eli etunokka,mitä japanilaisilla tylppänenävaneilla ei ollut.
Peräkolareissa kun japanilaisten autojen kuskeilla katkeaa jalat,Jussi oli oppinut televisiosta seuratessaan jokailtaisia TV Patrolin uutisvälähdyksiä Metro Manilan karmeista ja verisistä liikenneonnettomuuksista.
Jussi etsi autosta turvallisuutta ja taloudellisuutta,mitä Chryslerin vanit tarjosivat samassa paketissa eli paksua jenkkipeltiä ja japanilaista talousmoottoria.
Dodgessahan oli Mitsubishin nelosmoottori.
Valitettavasti koko autoplaanilta ei sellaista yhdistelmää löytynyt,vaan muita japanilaisia People Carriereitä,jotka olivat muunnoksia pakettiautoista ja joissa sai valtavan määrän rämisevää peltiä pikkurahalla.
Jussi ei halunnut sellaisen Space Cruiser-jakeluauton kuljettajaksi.
 |
| Jussin Beirutin taksimersu muutettuna v.2005 ruumisautoksi |
Kurkkiessaan erään japanilaisen pakettikruiserin ikkunasta sisään Jussin nuorin tytär 5-vuotias Riitta juoksi hänen luokseen ilmoittamaan ilouutisesta,että äiti oli juuri ostanut Mersun isälle.
Jussi löntysti vastahakoisena tyttärensä kädestä vetämänä paikalle,missä puoli dela Cruzin sukua oli ympäröimässä luunväristä Untertürkeimin ihmettä.
Hän ryhtyi tutkimaan tätä mersukatalogin perusmallin peltejä toteamalla pikaisesti ruiskutettuja make-up-ylimaalauksia ovissa sekä pientä maalin alta pilkoittelevaa aknepintaa lokasuojien huulissa.
Sisälle kurkattuaan ohjauspyörä näytti pehmeentyneen ja menisi vaihtoon aurinkorutosta,mutta kojetaulu oli säilynyt halkeamilta.
Istuinten beessinen M-Tex-keinonahka oli ehjä,mutta kuljettajan ja takaistuimen peräosa olivat menettäneet kimmokkeensa ja takapenkki hälytti jostain kuljetettavan mahtavasta elopainosta.
Diileri ryhtyi puolustelemaan.että auto oli ollut uudesta asti Mercedesin maahantuojan Universal Motorsin omistajan rouvan shaföörin ajama auto.Kyseinen Donja Rodriguez oli ollut elinaikanaan massiivinen 130-kiloinen teräskeiju.
Auton hansikaslokerosta löytyi paksu ja päivätty huoltokirja. Auton bensiininelosmoottori koeajoissa veti puhdikkaasti ilman pakoputkesta tupruttavaa sinistä savua..
Jussi kuiskasi vaimonsa korvaan auton vioista ja rouva sai tingattua alas ostohinnasta 20.000 pesoa.
Diileri sopi ajamaan seuraavana päivänä auton rekisteriotteineen Molaven talon eteen.
Mercedeksistä Jussilla oli kokemusta luotettavana dieseltaksina ja mielessään oli jo päättänyt,ettei koskaan seuraisi suomalaisten Saudi Arabian kontrahtityöläisten trendiä uuden vientimersun ostossa. Hänelle auto muistutti suomalaista taksitolppadieseliä ja heitellessään herjaa työkavereilleen,jotka Jubailin Finnvillassa olivat uppoutuneet paikallisen Juffali-mersudiilerin värikatalogeihin,että jokaisen mersun nähdessään hänelle tulee mieli vetää perstaskustaan lompakko mittarin näyttämän taksan maksamiseksi.
Vastaukseksi hän sai vain vihaisia silmäyksiä.
Nyt hänen piti syödä sanansa..
 |
| Mersu Molaven tallissa Jussin maalaaman MB- freskon suojassa. Verannalla Jussin naiset |
Auto saapuikin puunattuna ja vahattuna ja auton sisustan tuoksuessa fleurdelisin hehkeältä Sun-of-the-Gunilta,muovikiillokkeelta.
Auto näytti melkein uudelta portilla,kun silmiään siristeli keskipäivän auringopaisteessa.
Sitten nousivat ukkospilvet Molave Avenuen portin yläpuolelle ja mersu tummeni inssipojan astuttu näyttämölle.
DD alkoi rähjäämään auton rekisteripapereita selailtuaan diilerille,että OR eli Owner's Receipt oli vain xeroxkopio.
Myyjä sanoikin tuovansa alkuperäisen LTO:n (Land Transportation Office eli katsastusasema) konttorilta heti seuraavana päivänä,koska siellä on päivisin pitkä jonotuslista.
Inssipojan niska alkoi punottamaan käskiessään diileriä ajamaan auton takaisin myyntiplaanille ja tulemaan takaisin täydellisten papereiden kanssa.
Jussi meni väliin sovittelemaan katsoessaan inssipojan tahdittomuuden pilaavan koko diilin.
Vaimokin astui rinkiin puolustamaan poikaansa ja käskemällä Jussia olemasta puuttumatta koko asiaan kehuessaan,että "My Son" tuntee paremmin paikalliset autodiilit kuin oma miehensä.
 |
| DD:n Mitsubishi Space Wagon taloni vasta- puolella olevan koripallokentän edustalla. Kuvassa Geraldine ja isosisko Fhely |
Jussi piti silloin suunsa kiinni poistumalla kehästä,mainitsematta halkaistua sanaakaan,että oli ostanut suomalaisarabialaiselle firmalleen parisenkymmenen kattavan autofliitin busseineen,kuorma-autoineen,Mercedesin Putzmeister-betonipumppuautoineen ja niin poispäin..
Lisäksi hän oli tilannut suomalaistyökavereilleen Jubailin Juffalilta 10 Mercedestä Stuttgartin tehtaalta , katsoessaan olevansa jäävi kommentoimaan mitään autonostoista
 |
| Salolainen dieselmersu ja pirssimies jäiden lähdön aikaan 1963. Juhart 2011. |
Papinpoika oli näin saanut suoran arvonalennuksen tontillaan kuin aiemmin Riyadhin King Feisalin sairaalan materiaaliosaston inttaussuperviisorista varastotyöläiseksi pakistaanisuomalaisessa sanasodassa.
Poistuessaan kriisialueelta hän kommentoi dela Cruzeille,että niin kovaa melua ja pölyä tarvitsisi nostaa yhden vanhan Beirutin taksimersun ostosta. Hän poistui paikalta takaperin sisälle nakkaamaan tuopillisen kylmää San Miguelia vihapölypilven kuivaamaan kurkkuunsa.
Viimeisinä lauseina äiti ja poika kuulivat verannan alumiinisen hyttysverkko-oven läimäyksessä:
--Tästä lähtien en puutu teidän äiti-poikasuhteeseenne ja tuo inssipastoripoikasi saa tässä ja nyt porttikiellon tässä osoitteessa Number 18 Molave Avenue..
--Yhden auton romuttaminen ja inssipojan kerska riitti minulle!
Jussi näki hyttysverkon takaa,miten DD:n niska ja naama punoittaen pakeni Nissan Sentraansa eikä pojasta kuulunut mitään pariin kuukauteen.
Vaimo oli juossut makuuhuoneeseen meikit itkusta valuneina poskille.... ja siitä alkoi se siunattu kahden viikon mykkäkoulu..
Mercedes jäi taloon samana päivänä diilerin käytyä iltapäivällä tuomassa alkuperäisen rekisteriotteen leimattuna.
Moneen kertaan auton ollessa viitisen vuotta talossa rouva väitti poikansa olleensa oikeassa.
Jussi uskoikin syyn olleen kahden vastakkaisen miehenkuvan välisessä skismassa,missä kumpikaan ei luottanut toisiinsa.
Fantasioissaan Jussi oli päättänyt panna filippiinolainapoikansa myyntiin alkuperäisellä kastetodistuksilla.
Maahan oli kuuluisa lapsenmyynnistä.
 |
| Mersu upoksissa Jeddassa Saudi Arabiassa.Juhart 2011. |
--------------------------------
W123 dieseltaksi
Paskimoprojektimme mersukuumeesta vielä olin kirjoittanut Saudikirjani kappaleessa "Aropontikkaa ja savolaista aapista" seuraavaa:
"Mercedeksistä Jussilla oli kokemusta luotettavana dieseltakseina ja mielessään oli jo päättänyt,ettei koskaan seuraisi suomalaisten Saudi Arabian kontrahtityöläisten trendiä uuden vientimersun ostossa. Hänelle W123-korinen mersu muistutti suomalaista taksitolppadieseliä ja heitellessään herjaa työkavereilleen,jotka Jubailin Finnvillassa olivat uppoutuneet paikallisen Juffali-mersudiilerin värikatalogeihin,että jokaisen mersun nähdessään hänelle tulee mieli vetää perstaskustaan lompakko mittarin näyttämän taksan maksamiseksi.
Vastaukseksi hän sai vain vihaisia silmäyksiä.
Vasta Manilassa v.1998 hänen piti syödä sanansa,kun rouva lupasi ostaa hänelle oikean W123-Bensamersun...."
Lisäksi samassa kirjoituksessa olin kertonut.miten urakkatyömiehellä makasi raha päällä jopa viikonloppuisin muslimperjantaisin:
 |
| 10 saudirialia |
"Saittilotossa arvottiin 100:n rialin lippupanoksilla joka viikonloppu, pääpalkinnon ollessa onnelliselle uusi Mercedes 240 Diesel,ostettuna Juffalin Dammamin Mercedes-Benz myymälästä.
Raha makasi päällä ja sadikkihumalassa unohdettiin kaikki kotivelvotteet kuten rahalähetykset,talon kiinnityslainavähennykset sekä eronneen ruokkorahat.
Niihinkin piti vipata kavereilta pitkän pokkayön jälkeen,mutta urkumies ei surrut kun piikissä oli niin paljon ylitöitä,että rialitilipussikaan ei edes mahtunut perstaskuun."
 |
| Volvo 262C |
Jos suomalaisurakkamiesten suosituin kotiinvientiauto oli nakumersu,niin poikkeuksiakin oli joukossa. Yhden Arabian Lamahin inssin hyvästelimme firmamme Riyadhin villan uima-altaan vierellä BMW 325i-mallissa,jolla hän päätti ajaa rouvansa kanssa Jordanian ja Turkin kautta Euroopan läpi Suomeen. Toinen inssi rouvineen lähti samalle reissulle Volvo 262 Bertone Coupella.
Yksi Lamahin salolainen putkimies Malaskan Eikka lähetti Dammamin satamasta Suomeen laivalla etuvetoisen Mitsubishi Galantin. OMP:n porukasta Jubailista Suomeen lähti yksi Honda Prelude nakumersujen kanssa. Lamahin Yanbu-projektista taas lähti Suomeen yksi Honda Accord.
OMP:n pyssykyläläinen karhukuski Jubailista lähetti Lapin kairaan valkoisen 1978-mallisen Cadillac Eldorado Biarritzin,oman 77-mallisen Jubailin Eldoni kalliimmaan sisaramallin.
Oma Eldoni päätyi pölyttymään takaisin Dammamin erämaa-autosukiplaanille v.1982,lähdettyäni viisuminvaihtolomalle Suomeen.
 |
| Al Kharj Roadin romuttamon jemenipurkaajia |
Saudi-Arabian automerkkikirjo on yllättävän rikas.
Loistoautomerkkejä löytyy laidasta laitaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten mallien väliltä.
Klassikkoautomuoti ei vielä ollut iskenyt saudiherrojen huivien alle 80-luvulla,mutta vanhoja reliikkejä voi vielä löytää mm. Riyadhin Al Kharjin tienvarren monihehtaariselta autoromuttamoalueelta. Sieltä pystyi kartoittamaan,että jo 50-luvulla maahan oltiin tuotu Mercedes-Benz-mallejakin jonkinlainen määrä. Juffali Brothersit olivat jo silloin mersun maahantuojina.
 |
| 1959 MB 190b |
 |
| 1961 US Airforcen MB 190b Riyadhissa |
 |
| 1959 MB Ponton 190b Riyadhin sukilla |
 |
| 1961 US Airforcen VW Transporter Doppelkabine |
Vanhoista 1960-61 saudivalokuvista Riyadhista ,Hoffufista ja Al Khobarista voi kollata,että jopa Ponton-mallisia messejä oli ollut Riyadhissa takseina 190-bensakoneilla. En usko,että saudit olisivat vielä ostaneet nakumalleja,koska bensiinilitra maksoi muutaman hällälän (saudirialin pienin ns. pennikolikko) verran mittarilla.
Yhdysvaltojen ilmavoimat Riyadhin lentokentän tukikohdassa suosivat mustia siipimallisia MB 190-malleja ja jopa Volkswagen Transporterin Doppelkabine-lava-autoja.
 |
| Juffalin Jeddassa kokoama MB-tankkeri |
80-luvulla kuningaskunnan yleisin kuorma-automalli oli MB,jota Juffali kokosi Jeddan tehtaalla.
Niitä tapasi kaikkialla erämaapikiteillä rahtaamassa Dammamin ja Jeddan satamista tuontitavaraa maan eri kaupunkeihin Jordanian rajan ja kaakkoisen Rub Al Khalin äärettömän erämaan väliltä.
Moni oliivinvihreä saudimersukuorma-auto ajoi myös Turkin ja Saudin reittiä turkkilaisten omien punaisten Desoto-kuormureiden kanssa.
Saudikuskit yleensä pitivät siestaa sekä ruokapausseja tienvarsilla kuormureidensa värikkäästi koristeltujen lavojen alla auringonsuojassa.
Autojen hyteissä ei voinut erämaan polttavassa pätsikuumuudessa nukkua minkäänlaista päiväsiestaa..
 |
| Turkkilainen Desoto,jota näkyi myös Dodgena ja Fargona |
Jubailissa paikallinen arabimies,jota kutsuimme Paska-Paavoksi likaisesta thob-kaavustaan oli tehnyt sopimuksen projektipäällikkömme kanssa vedenkuljetuksesta saitille,piti viiden oliivinvihreän mersuvesitankkiauton fliittiä. Oikeastaan suomalaisegyptiläinen ekspeditöörimme Ali oli tehnyt Paska-Paavon kanssa kontrahdin omassa oveluudessaan.karhuamalla häneltä proviikkaa joka vesikuormasta.
Ali oli ostanut baksiisiprovikkarahoilla itselleen parissa kuukaudessa upouuden Porsche 924:n.
Tällainen oli mitä tavallisin arabiveljien oma bisnesskäytäntö jokaisessa kauppadiilissä.
Projektimme suomalaismanageritkin olivat oppineet saman arabialaisen kaupankäyntikäytännön melko nopeasti aivan vedenpuhdistamoprojektin alussa,jolloin Saudi Monetary Bank oli antanut firmalle ison ennakkostarttirahan.
 |
| MB 1819 Putzmeister betonipumppuauto |
Saudikirjani kappaleessa "Basimysiiniä ja baksiisia" olen kirjoittanut eräästä projektin alussa hankitusta MB 1819 kuorma-auton alustalle valmistetusta Putzmeister-betonipumppuaitosta seuraavaa:
"Firman johdolla oli ollut oma käsityksensä baksiiseita eli lahjuksista.
Asiasta hyssyteltiin ja käskettiin pitämään turpa rullalla.
Jussin esimies, projektin ostopäällikkö Jäntti varoittikin Jussia kerran exitillä,ostomiehen tutkiessa vanhoja pääomaostolaskuja.
 |
| Jeddassa valmistettu MB 1323 lavettiperävaunulla |
"Faturoissa" seisovat hinnat olivat täysin toisenlaisia,mitä hän oli kysellyt laitteista Dammamin toimittajilta.
Erään kerran hän oli ostamassa Dammamissa Dynapacin betonivibroja sekä kompaktoreita.
Liikkeen salissa seisoi Mercedes 1819--rungolle valmistettu Putzmeisterin betonipumppuauto.
Työmaalla oli ihka samanlainen betonipumppumersu käytössä.
Libanonilainen liukas myyjä Jussin udellessa hintaa sanoi,että laite maksaa 330.000:tta rialia ja 10-prosenttia käteisostossa "Takfitia" eli alennusta.
Projektin osto-osaston mapissa Putzmeisterin laskussa seisoi 770.000 rillua.
Suomalaiset pääkkärit olivat mobilisointiennakorahoilla Royal Commisionilta pistäneet fikkaansa eron.
Finski-insinöörit olivat muuttuneet liukkaiksi basaarien arabikauppiaiksi alta aikayksikön.
Firman Al Khobarin pääkonttorissa istuva ostopäällikkökin oli saapunut maahan tyhjätaskuna.
 |
| 1982 Chrysler LeBaron |
Parin kuukauden sisällä häen allaan oli upouusi musta Chrysler LeBaron-loistolimusiini.
Siitä huolimatta arabit pitivät suomalaisia rehellisinä kauppamiehinä...
Tulevaisuudessa Jussikin joutui muuttamaan käsitystään suomalaisesta rehellisyydestä kahdessa muussa suomalaisarabialaisessa firmassa,joidenka ostopäällikön pallille hänet tultiin valitsemaan.
Firman filippiinot aina kuiskivat Jussille,että ostopäällikkö se oli päässyt oikean hunajakummun juurelle,mistä raha helposti irtoaisi,kuten ilmeisesti Filippiineillä on ollut maan tapana..
Suomalaisessa urakointikulttuurissa näyttivät insinöörit olleen näitä oikeita välistävetäjiä..jopa firmojen omistajatkin.
Söivät omasta kuormastakin!
Rehellisyys se ei ainakaan erämaata peri!"
-----------------------------------------------------------
 |
| 1912 ca.Benz-automobiili maantiellä |
Alois Schultzin tapasin Merville Parkin asuinalueen katolisten nunnien pitämän Sacred Heart-alakoulun edestä maruuninpunaisesta dieselmersustaan.Hän oli odottelemassa koulun päättymistä,jota hänen filippiinanottotyttärensä kävi.Minunkin Riitta-tyttäreni oli samalla luokalla siniharmaassa ruutuhameessa ja valkoisessa liinapuserossa eli koulun univormussa. Itse istuskelin kadun vastapuolelle paikoittamassani luunvärisessä bensamersussa,jota itse haukuin Beirutin taksimersuksi.
 |
| 1976-85 MB W123-sivukuva |
Itse olimme naineet filippiinatyttäret ja pitäneet Manilaa parempana asuinpaikkana kuin Helsinkiä ja Bonnia,joten valittelu oli vain ajankulua,koska kummatkin pidimme Filippiineistä ja filippiinittäristä.
Kaikista asioista löytyy plussa- ja miinuspuolensa.
 |
| Muukalaislegioonalainen Juhart 2003 |
 |
| Rodolfo Biazon, Senaattori ja ent. Filippiinien armeijan komentaja |
Auttelin usean kerran Aloisin 330d-nakumersun pikkukorjauksissa sekä -huolloissa tämän Copenhagen-kadun autotallissa.Alois taas tuli erittäin äkäiseksi ja kärsimättömäksi Merdejä,Scheisseja ja Arschlockeja kiroilevaksi sekä keskisormeaan näyttäväksi sakslaiskarikatyyriksi pienissäkin ajoissa Mervillen pääportista ulos,missä manilalainen autotorvisoittokunta sekoili täydessä kaaoksessa latinomaisesti rikkomalla kaikkia taivaan alle laadittuja liikennesääntöjä perhosrouva Imelda Marcosin kutsumassa Luvatussa Maassa..tai Lupausten Maassa (Land of Promises).Hänen filippiinarouvansa ei kestänyt miehensä temperamenttia auton tähtiratissa,kutsumalla minut jääkylmänä suomalaisena kuskiksi pitemmille ajomatkoille.
Manilan liikenne minusta oli kaaoksellista,mutta Saudi Arabian liikenne vastaavanlaisesti oli pahempaa,ehkä petollistakin,missä ei koskaan voinut aavistaa edelläajavien liikkeitä. Siellä nupin piti kiertää 360 astetta aanatakseen potentiaaliset vaaratilanteet pelkässä risteyksessä kääntymisessä.
Sain sitten kutsun tulemaan kuljettajaksi Candelarian pikkukaupunkiin eteläiseen Quezonin provinssiin,minkä pääkaupunkina oli Lucena. Lucenasta muistin,miten kävimme ostamassa Beirutin taksimersumme Metro Manilan Quezon Cityn yhdeltä vaihtoautoplaanilta,missä myyjä kehui mersun käyneen ihan Lucenassa asti ja takaisin ilman mitään vaikeuksia.
Candelariasta en tiennyt mitään muuta kuin luullen nimen viittaavaan Candle-sanaan eli kynttilään, joita Aloisin dieselmersussakin oli 5 kappaletta jonossa hehkukynttilöinä.Joulunalusviikollakin hampaattomat katumyyjämummot huutelevat ja myyvät vahakynttilöitään Quiapon kirkon edessä talismaanitiskien takaa:
--Kandel buy..kandel buy!
Minun piti ajaa herrasväki Candelariaan,missä asusti isohko saksalaissiirtokunta,joista muutaman "Herrin" tunsin Aloisin 75-syntymäpäiväjuhlilta Copenhagen-kadun talossa.Kaikki saksalaismiehet olivat avioituneet filippiinittärien kanssa.Avioliitot olivat tapahtuneet Saksanmaalla,missä useat filippiinittäret olivat työskennelleet "Domesticeina" eli kotiapulaisina.Domestic-sana kuuluu kirosanana filippiiniläisten korvissa,yleistämällä kaikkia OFW:ta (Overseas Filipino Workers) eli vierastyöntekijöitä ammattitaidottomaan alakategoriaan.Filippiinien valtiokin oli kerran lähettänyt virallisen nootin Kreikan valtiolle siitä,että kotiapulainen kreikan kielen sanakirjassa seisoo nimillä Domestic,Filipino..
Saksalaiset ja skandinaavit taas pitävät filippiinittäristä kauneutensa ohella hyvinä ,rakastavina vaimoina,äiteinä ja palvelijattarina..
Aloisin vaimo kylläkin oli ammatiltaan opettaja ja minun rouvani erikoissairaanhoitaja.
 |
| SLEX:n tulli |
 |
| 1998 BLTBCO-bussi |
 |
| Encahanted Kingdomissa |
Vasta Lagunan tietullista läpipäästyäni tie kapeni kaksikaistaiseksi provinssimaantieksi. Taakse oikealle jäi Santa Rosa Industrial Park,missä paistettiin uusia Toyota-,Mazda-,Mitsubishi- ja Nissan-kiitäjiä tukostamaan Manilan jo melkein pysähtynyttä liikennettä,Tullista oikealle kääntyvällä tiellä pääsisi Manilan herrasväkien lomakaupunkiin ylös vuorille Tagaytayhin,missä laakson pohjalla nukkui Tuhkimon untaan järven pohjassa Taal-tulivuori.
 |
| Tyypillinen tasoristeys.Tässä Manilan Vito Cruzissa |
Batangas kylläkin sijaitsi kauempana Quezon-provinssista ja Candelarian kaupunkikunnasta,johon Manilasta oli ajomatkaa 134 kilometriä. Paikoittain maantie ylitti muutaman hyljätyn tasoristeyksenkin,joidenka molemmanpuoliset viidakoksi villiintyneet radanvarret olivat tupaten täynnä asuinhökkeleitä. Paikalliset pienliikenneyrittäjät kuljettivat radalla ihmisiä maksua vastaan lähimmälle jeepney- ja bussipysäkille kotona kyhätyillä sähköagregaattikoneisilla resiinoilla.
Alois oli herännyt nokkatirsoistaan ja nähtyään radanvarsiasukkaisen hökkelit lausahti legioonalaisen monikielisellä ilmauksella:_
--Ach ..hier paysanos live..merde.. in ze wild jungle bei ze Eisenbahn!
Wild-sanan hän lausui saksalaisttain Wilt--.
Itse vain ratissa nyökkäilen myötäilemällä:
-- Ja..Ja..as Filipinos call it Life Along de Riles..Life along the Railroad,if you have watched comedian Dolfi's TV comedy series on GMA channel..
Alois kysäisi kaivellessaan viikon lääkepatterista astmapillereitä suuhunsa:
--Was ist..GMA?
--Zat means Gloria Macapagal-Arroyo..ze Dame Prezident?
--She haz program.,too?
En viitsinyt selitellä enempää Aloisin tarttuessa vesipulloon kaksinkäsin kuin Oktoberfestin kolpakontyhjennyskilvassa.
 |
| Howard Taft |
 |
| 1899 Amiraali George Dewey-kalenteri |
 |
| Douglas McArthurin ja Manuel L. Quezonin V12 Cadillac |
Manueleja Filippiineillä on enemmän kuin sen äitimaassa Espanjassa.
Kuulin kerran erään suomalaisen matkanneen mersullaan Euroopan läpi Espanjaan. Sattumalta mersuun oli tullut joku tekninen vika,kuljettajan jouduttua pysähtymään erään päiväsiestaa viettävän pikkukylän ainoan autoverstaan pihalle. Espanjaa taitamattomana hän herätti verstaan ainoan automekaanikon siestalta,selittelemällä käsiliikkein ja englanniksi mersun viasta.
Mekaanikko vastasi tälle unisena vähäisellä englannin taidollaan:
--Manuel knows--!
Suomalaismies kävi hakemassa mersun peräkontista Haynesin Mercedes-Benz W123-sarjan korjauskirjan eli manuaalin.
Mekaanikko pudisteli päätään osoittamalla rasvaisella etusormellaan FINA-bensiinipumpun betonikorokkeella nukkuvaa toista haalaripukuista asentajaa,sanomalla:
--Manuel knows!
 |
| Candelarian tervetuliaisportti |
Candelaria tunnetaan Lucenan jälkeen alueen toiseksi suurimpana teollisuuskeskuksena,mikä on erikoistunut kookospähkinän jalostukseen.Kookosjalostamoita alueella on kymmenkunta Peter Paul Philippines Refineryn ja SuperStar Corporationin väliltä.Kookospähkinästä filippiinot eivät hukkaa milliäkään.Sen maidosta tehdään juomia,bukopiiraita ja maitojauhetta ja sen kuoresta valmistetaan akabakuitua,mikä kelpaa vaate- sekä mattoteollisuuteen raakakuiduksi.Akabakuitu oltiin valittu 50-luvulta asti jopa Mercedes-Benzin loistomallien lattiamattoaineeksi! Kalliit designer barong tagalog-miestenpaidatkin ovat abakakuidusta valmistettuja.
Tyttäreni tykkäsivät laulaa minulle kookospähkinälaulua josku masentavilla autoajeluilla Manilan ruuhkissa mielenvirikkeeksi Harry Belafonten karibialaisella aksentilla,että;
--Coconut nut is a giant nut..if you eat to much...you get veeerry FAT..!
 |
| Filippiinofiesta ati-atihan-tanssijoiden värittämänä |
Nykyinen Candelaria tunnetaan helmikuun 2. päivän Candelaria Candle Festivaleista eli kynttiläjuhlista,jonka perustajana pidetään seurakunnan padrea Monsignor Carlos (Charles) Pedro A.Herreraa.Ilmeisesti juhlat ja fiesta vastaavat suomalaista Kynttilänpäivää.Fiesta on kylläkin tarkoitettu Nuestra Senora de Candelarian kunniaksi juhlittavaksi ati-atihan-tanssiesityksin, paraatein,kiinalaisen palokunnan messinkipumpuin,amerikkalaismallisin lyhythameisin Pompom-tytöin sekä varraspossusyönnein.
Kynttilä filippiinoille on varteenotettava apuväline sähköttömissä maalaisbarrioissa ja jopa Metro Manilassa mahdollisten sähkökatkosten lamauttaessa suurkaupungin valoisan elämänsykkeen.
1980-90-luvuilla sähkökatkokset olivat jokapäiväistä leipää maan voimaloiden konkatessa huollon puutteesta sekä ylikulutuksesta.Presidentti Marcosin ja Westinghousen rakennuttama ydinvoimala seisoo vielä tänäänkin mustana ja valmistumattomana mörkönä Bataanin niemimaalla. muistona Marcosin ajasta,jolloin rikkaat oligarkit pistivät taskuihinsa voimalaurakasta miljoonia dollareita.
"Current corrupts..buy cheap Candles!
..ja lopuksi..
Filippiinien romutarhojen ruosteista kultaa
-----------------------------------------------------
 |
| 1949 US Armyn ylijäämäjeeppejä Filippiineillä |
 |
| PNR:n terminaali Manilassa |
Jopa maan kansallisen rautatieyhtiön PNR:n (Philippine National Railroad) Manila-Laguna paikallisjunaraide on kysyttyä tavaraa.Iltaisin.kun junaliikenne on pysähtynyt yöksi,radanvarren slummiasukkaat irroittelevat kiskoja,jotka päätyvät paikalliselle romukauppiaalle POR KILO eli kilohintaan.
Manilassa valitetaan aina kuoppaisista ja monsuunisateiden syömistä kaduista sekä valtateistä,jotka voivat muodostua hengenvaarallisiksi,jota lisää vielä varastetut valurautaiset viemärikannet--POR KILO..
Filippiinot ovat aina olleet oivallisia vanhan tavaran keräilijöitä sekä niiden uusiokäyttäjiä.
Mm. Jeepney oli heidän keksintönsä joukkoliikennekalustopulaan amerikkalaisten jättäessä II maailmansodan jälkeen suuren sotajeeppikalustonsa Clarkin lentotukikohtaan sekä Subicin laivastotukikohtaan lahjaksi filippiinoille.Näin presidentti Dwight "Ike" Eisenhowerkin oli sanonut,että Jeep oli suurin Amerikan lahja Filippiineille,
 |
| 1946 Early Jeepney |
Manila sai lisäksi 80-luvulla uuden ongelman joukkoliikennekalustonsa uusimisessa,kun kongressissa ja senaatissa hyväksyttiin bussikalustopulaan uittaa Etelä-Koreasta ja Japanista vanhaa bussikantaa,jota kansan suusssa ilkuttiin Kenji-busseiksi. Moni Manilasta Lagunaan matkustava sai yhä lukea japanilaisista bussien reittikilvistä,että Numero 13 Hino-bussi oli alunperin kulkenut Tokion ja Kioton väliä..
 |
| Pitempiakselivälinen jeepney-taideteos |
 |
| Vanha japanilainen Hino Turbodiesel "Kenji"-bussi |
Samoin niitä vanhoja japanilaisia Fuso- ja Hino-kuorma-autoja uitettiin tuhansia kappaleita satamakonttikuljetuksiin oikeanpuolisin ohjauksin.kunnes oikein lailla piti kieltää niiden maahantuonti.
Se sitten synnyttikin uuden autoverstasbuumin lain kiertämiseksi Subicin vapaasatama-alueella.missä ohjauslaitteita muutettiin vasemmalle puolelle oikein urakalla.
Bussien ja kuormureiden lisäksi tuhannet Mitsubishi Pajerot,Nissan Patrolit sekä Toyota Land-Cruiserit saivat vasemmanpuoliset ratit sekä polkimet uusin vasenkätisin kojetauluin verstaskonversoinneissa.
 |
| Manilalainen työntökärry |
Varsinaisia rautaromutarhoja Manilasta ei monikaan tapaa kuin metropoliksen ulkoalueilla,koska kaikki romujäte kadunvarsilta kaikkoaa köyhemmän kansanosan uusiokäyttöön.
Kysytyimpiä artikkeleja ovat taifuunien tuuleen paiskomat aaltopeltilevyt sekä narrapuiset sekä cocolumber-(kookospalmupuu) kakkoskakkoset,joita yleensä käytetään shantytown-mökkien runkomateriaaleiksi sekä katteiksi .
 |
| Taifuunin tekemä aaltopeltiromis |
Cocolumber on taas höylättynäkin niin karvaista ja huokoista materiaalia,että naula sujahtaa iskusta sen läpi,häviämällä kiinnitettävvän puuhun kiinni.Kookospalmu ei oikeastaan ole mikään puu,vaan kasvi,joka rungossaan säilyttää satoja litroja vettä.
 |
| 1970-lukuinen Ford Fiera-mainos |
 |
| Laituripyykkäri Juhart |
Lasten koulu-univormut kiilsivät pyykkinarulla Tide-saippuatangolla pestynä puhtautta aamuauringossa,jonka säteet pääsivät sisään compoundille tuuheiden palmuonoksien välistä,
 |
| Filippiniläinen Ulin- (puuhiili) hella |
Lapset toimittivat aamupesunsa varastorakennuksen nurkalla sadevesitynnöristä vettä kippaamalla päälleensä muovisella Tabo-kauhalla.Sama Tide-pyykinpesusaippuatanko kelpasi lastenkin pesuun.
 |
| Polku-trike |
Sivuvaunuun hän kantoi vanhan pyöreäkehyksisen viisarivaa'an,vasaran sekä muovinarukerän.
Suljettuaan compoundin korkeat ja sinkkipellitetyt ovet rouva ryhtyi polkemaan ylös Molave Avenueta mäen päälle. Ohittaessaan kadunvarsitaloja hän huusi " Tao Po..,diyario,kahoy...!"(Onko ketään kotona..sanomalehtiä,puutavaraa,,,!),
Useista talojen autotalleista kadulle ilmestyi univormuisia sisäkköjä käsissään sanomalehtipinkkoja,vanhoja vaatteita,muovipulloja ja -astioita,rikkonaisia lastenpyöriä,kattiloita ja pannuja sekä puisia rakennusjätteitä.
Sanomalehdet,muovit ja rautaromun hän punnitsi vaa'assa kertomalla sisäköille päivän kilohinnan..POR KILO..sisäköiden juostessa sisään kertomaan talojen emännille hinnoista..
Usean vuoden päästä asuttuani tällä asuinalueella kuulin,että rouva oli kouluttanut tällä romunkeruulla lapset yliopistodiploomehin saakka.
 |
| Hyljättyjä Holden Torana-romuja Manilassa |
Auton jämät olivat 1963-mallisesta Mercedes-Benz 220S.stä.
Jos näin kadunvarsilla yhdenkin autovanhuksen,niin senkin avonaisen nokkapellin alla työskenteli joku remonttia tekemässä.Itselleni tuli mieleen muistista heti joku havannalainen sivukatu.missä kuubalaismekaanikot istuttivat itädieselejä vanhoihin jenkkiautojen konetiloihin.
 |
| Havannalaisen Plymourhin kadunvarsikorjausta |
Manilan vanhoihin jenkkiautoihin kelpasivat Isuzu-dieselit.
Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa olin maininnut,niin Manilan kaikki autovaraosaliikkeet olivat keskittyneet oman asuinalueeni lähistölle Pasay Cityn Evangelista-kadun ja Taft Avenuen väliin..
Kaupungin keskustaan kun ei saanut lupaa romutarhoille,niin autovaraosaliikkeet pystyttivät puotinsa kadunvarteen,jonka takaosissa aaltopeltikattojen alle varastoitiin kaikkea autoista kannibalisoituja auton osia akseleista ja moottoreista peltiosiin. Joku varaosaliike oli keskittynyt pelkästään sähköosiin,kuten yksi Taft Avenuena alkupäässä LRT:n (Light Rail Transit) junaradan betonipaalujen varjossa..jonka kadunvarsivaraston betonilattialta löysin Boschin starttimoottorinkin vanhaan W123-mersuuni.
 |
| Evangelistan japanilaista ylijäämä- varaosaa kaupan |
Evangelista ja sen poikkikadut tunnettiin myös vanhatavaraliikkeistään,joita kaikkia ei voi ihan kutsua antiikkiliikkeiksi,Joku myi vanhaa puutavaraa,toinen vanhoja vaatteita ja kolmas kirjoja sekä vanhoja amerikkalaisia aikakausilehtiä.Väliin mahtui myös huonekaluliikkeitä.
 |
| Jätepuusta valmistettu ruokapöytäkaluste |
 |
| Evangelista Thrift Shop |
Filippiinot ovat kekseliäitä myös ns. uusantiikkihuonekaluissa:
Eräs insinööri ryhtyi valmistamaan tasokkaita ja moderneja huonekaluja roska- ja jätepuupalosta,joidenka valmistukseen hän palkkasi työttömiä ja kadulla asuvia sekä rehabitoituja narkkareita.Yksikään entinen Istambay (Standby) ei enää halunnut takaisin kadulle päästyään oikeaan ammattiin sekä hyville palkoille..
Itse kokosin Evangelistan Thrift Shopeista melko mahtavan amerikkalaislehtikokoelman 1930-60-luvuilta National Geographicin keltakansista Life-aikakausilehtiin,joskin osa lehtien sivureunoista oli hapertunut ilmastosta sekä torakoiden leuoista.
Amerikkalaista kirjallisuutta ostin taasen Shoemart-tavaratalojen pohjakerrosten Booksale-myymälöistä.Osa näistä teoksista Booksale oli hankkinut mm. kalifornialaisista kirjastoista,osan amerikkalaisista kirjakaupoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti