Kappalaiska olikin monet kerrat joutunut viemään kappalaisen virkalakeriparin Hotokan jupoille suutariveljille korjattavaksi Kiikalan tulliin hengenmiehen moisesta balettiprimadonnamaisesta kärkiastunnasta.
Hotokan vanhempi suutariveli tiskin takana oli tarkastellut kenkäparia pikiliimaisissa käsissään ja puhallellut makeita sorbusfenniahöyryjä kappalaiskan laseille ja todennut patinoiden olevan korjauskelvottomia.
Vanha lakerinahka oli revennyt sivusta ,että välipohjat vilkkuivat ja kannat oli astuttu linttaan ihan korkonahkaan asti.Suutari oli vain todennut,että kai siellä pappilassa olisi varaa ostaa uusi kenkäpari,jotka olivat lähtöisin kapinan ajoilta.Ja jos rahasta on kyse,niin seuraavan pyhän merimieslähetyksen kolehdin jälkeen voitaisiin kerätä kolehti papin virkapatinoita varten.
Isäkappalaisen polkaistua moponsa käyntiin,Jussi manaili aikuisten etuoikeuksista helpompiin töihin.,jouduttuaan raahaamaan täyteen pakatut ostoskassit linja-autoasemalle-
--Mitesse sai sivulaukkusas mahtumaankaan nii paljo roinaa,kussil pir olla fölisäs vain perästverettävä parra-ajovehkke,yks Abu-kiintokelavirvel,piplia ja kirjotusvehkke juhannussaarnaa varte ja kaks parii hyvoneit!?
Jussi manaili itsekseen,laskeutuessaan kivirappusilta porttikongin sannalle.
Isä otti äkkinäisen spurtin mopollaan takorautapottia päin ja heilautti pitkävartisella ajurinrukkasella perään hyvästiksi.Samalla hän jarrutti ja pysäytti moponsa sementtiselle katukäytävälaatoitukselle ja huusi muovisesta vakuumitöötistä pojalle,äänen kuulostaessa kumeana likakaivoon pudonneen avunpyynnöltä:
--Muistappas poeka tulla onnikasta alas siinä Salamensillan korvassa!
--Meijän tasaperänen merjpuatti makkoo siinä lahenpohjukassa.
--Jätin sen viime reissulla sinuva varten,että souvappa sieltä suareen!
Sitten isäkappalainen helpotti kytkinkahvasta rukkasensa ja mopo hyppäsi kadulle kuin satapiikkinen motokrossipyörä,viisiprosenttisen ja sinisen kaksitahtibensan savun peittäessä porttikongin laivaston fregatin Matti Kurjen kamuflaasisavun lailla.
Mopon leveä ja musta rekisterikilpikin vääntyi kulmastaan takorautaportin tolpasta,51-kuutioisen kevytmoottoripyörän luoviessa asvaltointikorokeppejä kuin Tomi Sailer Garmisch-Partenkirchenin slalomkisoissa.
Jussin seistessä kellarinoven edessä huiskimassa silmistään sinistä usvaa,kyklooppisilmäinen vihreä Cezeta-skootteri kiepsahti portista sisään melkein solkikenkiä nuollen .Kuskina oli uuden seurakuntatalon talkkari Jorkku,joka pysäytti pyöränsä asuntonsa makuuhuoneen ikkunan alle ja yhdellä rykäyksellä kiepsautti skootterin jalustalleen.
--Mitässää Jorkku oikke kaahaat tollattii!?
--Sää meinasis iha tahallas aja mu klihtuna littii?
Jussi huusi siilitukkaiselle ja punapartaiselle talkkarille,joka oli pistämässä havaijinpaitansa rintataskuun Comet-perukkeista avainta.
Jorkku vain naureskeli kädenhuiskauksella ja vastasi:
--Olsse helveti hyvä ettemmää olnu Kanko paripyäräletukka,joka päivisi käy kippamas santta pappila pihal.
--Sen virestone olsis plitanne yhre papinpoja klihtuna kunnavaivase lehre maantaakinumeo ohkasiks.
Jussi ei jäänyt kuuntelemaan katsottuaan Leijona-rannekelloaan,huudahtaessaan itseään kiirehtimään,ettei myöhästyisi kello yhdentoista bussista.Samassa hän oli kiipeämässä keittiönrappusia pitkin loikkauksin ylös,lyömällä päänsä aukinaiseen komeronoveen,jonka isä oli jättänyt auki,etsiessään sieltä virveliään.
Kiroamalla ja päätään pidellen Jussi syöksyi makuuhuoneeseensa,minkä hetekan päälle hän oli viikannut keltamustan ja V-kaula-aukkoisen paidan ja uudet harmaat Ingo-shortsit,joidenka eturenksuissa kiilsi partiovyön solki...Aina valmiia..Är redo.
Jussin sininen jenkkikassi seisoi ovea vasten umpeenpakattuna äidin kuluneen maitokauppakassin vieressä.Äidin kassi tuoksui Paula-kahvilta ja Kastun leipomon pullalendiltä.
Poika pukeutui kiireessä ja pisti jalkoihinsa poksatut solkikenkänsä hetekan alta,että villakoirat vilistelivät jalkalistoihin päin harmaalla korkkimatolla.
--Nymmää ole reeras uussiin koetuksiin.!
Jussi huokaisi,jäämällä toviksi katselemaan kynnykseltä päätyseinän liljatapetteja ja pahvimaalauksia,missä jossain Kannaksen yllä hakaristibrewsterit olivat alassyöksyssä konekiväärit papattaen.
Poika sanoi hyvästit Mitä-Missä-Milloin kirjasarjan ja vuoden 1955 Pikkujättiläisen välissä Humbrol-maaleista kuivuvalle Revellin Ford Galaxie-avoautolle,jonka kattolaitteet olivat jämähtäneet polyesteriliimasta koviksi..aivan kuin oikeassa täyskokoisessa mallissa,jonka sähkömoottorit kuulema reistailivat.Näin hän oli lukenut Populär Mekaniki-lehdestä.
Jussi oli pistänyt pienoismallin varmuudeksi niin korkealle,etteivät pikkusiskot ylettyisi ottamaan.Edellisen muovimallin 1956-mallisen Buick Skylarkin takalasin hän oli joutunut limaamaan kiinni,kun pikkusysterit olivat tunkeneet auton sisään muovisia leikki-eläimiä ja joulukuusen partaisia tonttuja teekutsuille.
Kostoksi Jussi oli pihistänyt niiden paperinuket ja silponut ne Uuno-sedän kraatarinsaksilla vappuhuiskuiksi.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti