TITTELIT,ELÄIMET,VEROT,POSTIMAKSUT JNE.
--------------------------------------------------------
Mummot promenaadilla kesällä 1941
Ajastajan arvonimien maksut ovat kiintoisaa luettavaa.
Apteekkarineuvoksen tittelin sai v.1944 30.000:lla markalla. Antin vanhin veli Arvo oli ammatiltaan apteekkari ja jatkosodassa piti Viipurin sotilasapteekkia.Arvo ei koskaan hankkinut itselleen neuvoksen arvonimeä,vaikka oli pitkällä urallaan hoidellut montakin apteekkia Tornion ja Viipurin välillä.Torniosta hän kaappasi itselleen 30-luvulla morsiamenkin..Bertan..joka 50-luvulla nosteli nokkaansa muille tavallisille Lukkarisille Arvon leskenä.
Itse en muista paljonko rovasti Lukkarinen maksoi tittelistään 60-luvulla.
Ei se bankrottiin vienyt.
Tittelirekisterin alakaneettina seisoi,että jos asianomaisella oli valtion,kunnan tai kirkollinen virka,hän suorittaa vain puolet näistä maksusta.
Riistaeläinten rauhoitusajoista pastori ei paljoakaan välittänyt,koskei ollut metsämiehiä,paitsi partiolaisena.
Partiossa ei opetettu tappamaan metsäneläimiä,paitsi silloin kun suurempi nälkä saloilla iskee mahalaukkuun.
Partiolaisten ainoana aseena pidetään Marttiinin lapinkeukkua,jolla ei riistaeläimiä nitistetä.Antti kyllä kokeneena eränkävijänä kertoi syöneensä kyykeittoa ja oravapaistia,joista kiemurtelija maistui polttoöljylle ja jälkimmäinen männyntervalle..
Aseenkäytöstä hän ei koskaan puhunut,ei edes puolivaarattomasta ilmakivääristä,millä pappilan Jussi naapurin pöksytehtaan perijäpoikien kanssa ampui varpusia housutirehtöörin Hirsjärven mökillä,että lintuparan peräsulat rispaantuivat ohiammunnassa.Pastorska taas asenaisena ja kauppalan parhaana puunaisena veisti pappilan pihan robinhoodeille ja pecosbilleille jouset sekä kuuden hengen pislarit.
Riistaeläimistä pastori tunsi kaikki metsälinnut puolukassa ja mustikassa käydessään.
Allakan "Aina rauhoitettuja lintuja" hän tapasi vasta lounais-Suomessa,kuten haikaroita (jotka toivat papille kasteissa leipää vauvanyytit nokassaan) ja fasaaneja.Jälkimmäisiä liikuskeli Salon kauppalan kupeessa sijaitsevan Joensuun kartanon mailla.Käki ja käenpiikakin kuuluivat rauhotettuihin ja varpuslinnuista kotivarpunen.
Vitsauslinnuista ei-rauhoitettuna lintuna pidettiin korppia,varista ja harakkaa,joita sai ampua mielissään risuaidan päältä ja Turun linnan tornista ja tuomiokirkon kellotornin syvännöistä.
Papinperheeseen pesiytyi 60-luvulla rauhaton varislintu Suomusjärveltä,joka poltti ketjussa punaista Norttia ja tykkäsi Koffin nelosesta sekå ajeli Volvo Amazonilla..
Vares
Lintua yritettiin kesyttää kotivarikseksi,mutta karkaili kyläraitille harmaalla Amazonilla,kun silmä vaan vältti.
Ei-rauhoitettuna tämä varislintu oli myös luonteeltaan rauhaton ja pesäerohan siitä tuli päätteeksi.
"Ei ensinkään rauhoitettuina lintuja" allakka piti rannikon isolokkeja,harmaalokkeja sekä merilokkeja.
Niiden ryöstelevä serkku naurukokki nauroikin nokkaansa rauhoitettuna rannikon laitureilla ja toreilla.
Tuloverolista oli myös erittäin tähdellinen tiedote papeillekin.
Vuoden 1944 Lapinlahden vt. kappalaisen 3.500 mk:n kuukausipalkasta (vuositulo 73.500 mk) Antti maksoi veroa III:ssa veroluokassa 562 Mk ja 50 penniä.
Lapsivähennys Riitta-tyttärestä oli 60 mk ja 80 penniä kuukaudessa.
Lopullinen käteenjäävä palkkasaldo oli 3088 mk ja 30 penniä.
Veroprogressio ei silloin ollut kovin rankaisevaa ja lapsenteko oli puolituloa.Omaisuusveroa juurinaineilla pariskunnalla ei ollut maksettavanaan.Perintö- ja lahjaveroakaan pariskunta ei vielä joutunut maksamaan kummankaan suvun puolesta,koska Antin arkuntekijäisä kuoli vasta v.1953 ja Kaisan Kalle-isä v.1947.
Antin puolella oli perinnönjakajia vielä kolme sisarusta ja Kaisan puolelta vain yksi isoveli Ville,joka olisi pannut potentiaalisen perintöosansa sikakauppaan ja omaan sikailuunsa maailman markkinoilla.
Juho-ukin vaatimaton körttiläistalo ei käsittänyt muuta kuin kotikutoisia sarkavaatteita ja kippurakärkisiä lapikkaita sekä huonekalupuusepän työkaluja.Ruskeat ja saapasrasvalle haisevat Juhon lapikkaat kyllä kelpasivat pojanpojalle pappilassa silkkiliiveineen 60-luvulla protestipukeutumisessa,muiden koulukavereiden kantaessa niskassaan Yhdysvallan armeijan oliivinvihreitä maihinnousutakkeja ja maihinnousukenkiä.
Kaisan Juho-isältä ei kai kukaan perinyt penniäkään,valtion ja muiden rahastajien kootessa realisoidun potin.
Allakan postimaksut olivat erittäin tähdellistä tietoa sota-aikana kenttäpapin vaimolle.Antti sai lähettää kirjeitään kotiin ilmaiseksi sieltä jostain Kaisan luettavaksi.
Kaisa puolestaan joutui maksamaan vilkkaasta kirjeenvaihdosta kenttäpappimiehelleen 20 gramman kirjeestä 3 mk ja 50 penniä.
Ruokapaketista rintamalle hän taas maksoi (enint. 1 kg) kultakin 50 grammalta 50 penniä.Alin taksa oli 8 mk.
Ajastaika oli täten erittäin tärkeä tietoalmanakka sota-aikaansa kirjaavalle kenttäpastorille.
Vuonna 1945 Lapinsodan päättymiseen saakka ja sen jälkeenkin pastori piti muistiinpanoallakkanaan Aseveljen taskukalenteria.Siihen kirjaantuivat sotavientien lisäksi rauhanajan papinviran tuomat toimet alituisine seuroineen ja hartaustilaisuuksineen.
Papinperhe muutti Iisalmesta v.1945 uuteen seurakuntaan Viitasaarelle,missä pastori pelasi vapaa-aikana jopa potkupalloakin.Hänethän muistetaan ainoastaan innokkaana lentopalloilijana.
Ilmeisesti pitkäselkäisenä ja savolaisittain lyhytjalkaisena hän ei mieltynyt nahkapallon perässä juoksemiseen.Viitasaarella syntyneen toisen tyttärensä Anna-Kaisan syntymisestä elokuun 5. päivänä 1945 pastori ei maininnut sanallakaan.Ilmeisesti syntymät,kastajaiset ja kehtolapsien hautaamiset silloin olivat papin leipätyötä,joista ei tarvinnut sen enempää mainita.
Pesueeseen syntyi vuoden 1947 syyskuun 30. päivä Viitasaarella ainoa poika,joka on kirjoittamassa tätä historiikkia papinpoikana ja puolipakanana.
Antin viimeisessä seurakunnassa Salo-Uskelassa papinperheeseen putkahti parin vuoden luppokauden päastä " hetperrään" kaksi papintytärtä Maija-Leena ja Hilkka-Helena.Mutta syntymäthän kiepahtivat sinne 50-luvun alkuun,kun hyvinvointi oli jo kolkuttamassa pappilan paraatioven takana.
Pappilan pesue Kiilassa 50-luvun alussa
--------------------------------------------------------
Mummot promenaadilla kesällä 1941
Ajastajan arvonimien maksut ovat kiintoisaa luettavaa.
Apteekkarineuvoksen tittelin sai v.1944 30.000:lla markalla. Antin vanhin veli Arvo oli ammatiltaan apteekkari ja jatkosodassa piti Viipurin sotilasapteekkia.Arvo ei koskaan hankkinut itselleen neuvoksen arvonimeä,vaikka oli pitkällä urallaan hoidellut montakin apteekkia Tornion ja Viipurin välillä.Torniosta hän kaappasi itselleen 30-luvulla morsiamenkin..Bertan..joka 50-luvulla nosteli nokkaansa muille tavallisille Lukkarisille Arvon leskenä.
Itse en muista paljonko rovasti Lukkarinen maksoi tittelistään 60-luvulla.
Ei se bankrottiin vienyt.
Tittelirekisterin alakaneettina seisoi,että jos asianomaisella oli valtion,kunnan tai kirkollinen virka,hän suorittaa vain puolet näistä maksusta.
Riistaeläinten rauhoitusajoista pastori ei paljoakaan välittänyt,koskei ollut metsämiehiä,paitsi partiolaisena.
Partiossa ei opetettu tappamaan metsäneläimiä,paitsi silloin kun suurempi nälkä saloilla iskee mahalaukkuun.
Partiolaisten ainoana aseena pidetään Marttiinin lapinkeukkua,jolla ei riistaeläimiä nitistetä.Antti kyllä kokeneena eränkävijänä kertoi syöneensä kyykeittoa ja oravapaistia,joista kiemurtelija maistui polttoöljylle ja jälkimmäinen männyntervalle..
Aseenkäytöstä hän ei koskaan puhunut,ei edes puolivaarattomasta ilmakivääristä,millä pappilan Jussi naapurin pöksytehtaan perijäpoikien kanssa ampui varpusia housutirehtöörin Hirsjärven mökillä,että lintuparan peräsulat rispaantuivat ohiammunnassa.Pastorska taas asenaisena ja kauppalan parhaana puunaisena veisti pappilan pihan robinhoodeille ja pecosbilleille jouset sekä kuuden hengen pislarit.
Riistaeläimistä pastori tunsi kaikki metsälinnut puolukassa ja mustikassa käydessään.
Allakan "Aina rauhoitettuja lintuja" hän tapasi vasta lounais-Suomessa,kuten haikaroita (jotka toivat papille kasteissa leipää vauvanyytit nokassaan) ja fasaaneja.Jälkimmäisiä liikuskeli Salon kauppalan kupeessa sijaitsevan Joensuun kartanon mailla.Käki ja käenpiikakin kuuluivat rauhotettuihin ja varpuslinnuista kotivarpunen.
Vitsauslinnuista ei-rauhoitettuna lintuna pidettiin korppia,varista ja harakkaa,joita sai ampua mielissään risuaidan päältä ja Turun linnan tornista ja tuomiokirkon kellotornin syvännöistä.
Papinperheeseen pesiytyi 60-luvulla rauhaton varislintu Suomusjärveltä,joka poltti ketjussa punaista Norttia ja tykkäsi Koffin nelosesta sekå ajeli Volvo Amazonilla..
Vares
Lintua yritettiin kesyttää kotivarikseksi,mutta karkaili kyläraitille harmaalla Amazonilla,kun silmä vaan vältti.
Ei-rauhoitettuna tämä varislintu oli myös luonteeltaan rauhaton ja pesäerohan siitä tuli päätteeksi.
"Ei ensinkään rauhoitettuina lintuja" allakka piti rannikon isolokkeja,harmaalokkeja sekä merilokkeja.
Niiden ryöstelevä serkku naurukokki nauroikin nokkaansa rauhoitettuna rannikon laitureilla ja toreilla.
Tuloverolista oli myös erittäin tähdellinen tiedote papeillekin.
Vuoden 1944 Lapinlahden vt. kappalaisen 3.500 mk:n kuukausipalkasta (vuositulo 73.500 mk) Antti maksoi veroa III:ssa veroluokassa 562 Mk ja 50 penniä.
Lapsivähennys Riitta-tyttärestä oli 60 mk ja 80 penniä kuukaudessa.
Lopullinen käteenjäävä palkkasaldo oli 3088 mk ja 30 penniä.
Veroprogressio ei silloin ollut kovin rankaisevaa ja lapsenteko oli puolituloa.Omaisuusveroa juurinaineilla pariskunnalla ei ollut maksettavanaan.Perintö- ja lahjaveroakaan pariskunta ei vielä joutunut maksamaan kummankaan suvun puolesta,koska Antin arkuntekijäisä kuoli vasta v.1953 ja Kaisan Kalle-isä v.1947.
Antin puolella oli perinnönjakajia vielä kolme sisarusta ja Kaisan puolelta vain yksi isoveli Ville,joka olisi pannut potentiaalisen perintöosansa sikakauppaan ja omaan sikailuunsa maailman markkinoilla.
Juho-ukin vaatimaton körttiläistalo ei käsittänyt muuta kuin kotikutoisia sarkavaatteita ja kippurakärkisiä lapikkaita sekä huonekalupuusepän työkaluja.Ruskeat ja saapasrasvalle haisevat Juhon lapikkaat kyllä kelpasivat pojanpojalle pappilassa silkkiliiveineen 60-luvulla protestipukeutumisessa,muiden koulukavereiden kantaessa niskassaan Yhdysvallan armeijan oliivinvihreitä maihinnousutakkeja ja maihinnousukenkiä.
Kaisan Juho-isältä ei kai kukaan perinyt penniäkään,valtion ja muiden rahastajien kootessa realisoidun potin.
Allakan postimaksut olivat erittäin tähdellistä tietoa sota-aikana kenttäpapin vaimolle.Antti sai lähettää kirjeitään kotiin ilmaiseksi sieltä jostain Kaisan luettavaksi.
Kaisa puolestaan joutui maksamaan vilkkaasta kirjeenvaihdosta kenttäpappimiehelleen 20 gramman kirjeestä 3 mk ja 50 penniä.
Ruokapaketista rintamalle hän taas maksoi (enint. 1 kg) kultakin 50 grammalta 50 penniä.Alin taksa oli 8 mk.
Ajastaika oli täten erittäin tärkeä tietoalmanakka sota-aikaansa kirjaavalle kenttäpastorille.
Vuonna 1945 Lapinsodan päättymiseen saakka ja sen jälkeenkin pastori piti muistiinpanoallakkanaan Aseveljen taskukalenteria.Siihen kirjaantuivat sotavientien lisäksi rauhanajan papinviran tuomat toimet alituisine seuroineen ja hartaustilaisuuksineen.
Papinperhe muutti Iisalmesta v.1945 uuteen seurakuntaan Viitasaarelle,missä pastori pelasi vapaa-aikana jopa potkupalloakin.Hänethän muistetaan ainoastaan innokkaana lentopalloilijana.
Ilmeisesti pitkäselkäisenä ja savolaisittain lyhytjalkaisena hän ei mieltynyt nahkapallon perässä juoksemiseen.Viitasaarella syntyneen toisen tyttärensä Anna-Kaisan syntymisestä elokuun 5. päivänä 1945 pastori ei maininnut sanallakaan.Ilmeisesti syntymät,kastajaiset ja kehtolapsien hautaamiset silloin olivat papin leipätyötä,joista ei tarvinnut sen enempää mainita.
Pesueeseen syntyi vuoden 1947 syyskuun 30. päivä Viitasaarella ainoa poika,joka on kirjoittamassa tätä historiikkia papinpoikana ja puolipakanana.
Antin viimeisessä seurakunnassa Salo-Uskelassa papinperheeseen putkahti parin vuoden luppokauden päastä " hetperrään" kaksi papintytärtä Maija-Leena ja Hilkka-Helena.Mutta syntymäthän kiepahtivat sinne 50-luvun alkuun,kun hyvinvointi oli jo kolkuttamassa pappilan paraatioven takana.
Pappilan pesue Kiilassa 50-luvun alussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti