 |
| SS Florida Lloyd-Italiano Line. Laivan tuhoutunut keula katettu pressulla |
 |
| SS Republic White Star Line |
Sen konehuoneen terässeinä näytti auenneen kuin tylsällä tölkinavaajalla repaleiseksi aukoksi.
Konehuoneen musta miehistö oli kiipeämässä tikkaita ylös kiireessä valtameren työntyessä sisään.
Konehuoneen boilereissa oli vielä täysi paine päällä kylmän meren iskettyä niihin.Neljännellä konemestari J.G. Leggillä oli vielä toisten paniikissa järki tallella panna syöttöventtiilit päälle ennen pakoaan turvaan,päästämällä kylmää vettä asteittain sisään ja alentamalla boilerien painetta turvallisesti.
Leggin yrittäessä estää räjähdystä radisti Binns oli ollut ryntäämässä radiohyttiin,mikä sijaitsi aivan hänen privaattihyttinsä vieressä. Vääntynyt teräslippa roikkui hänen päänsä päällä ,niitatun seinän auettua tärskystä.
Jos Florida olisi iskenyt keulansa parin jalan päähän oikealle,siinä olisi ollut hänen bunkkansa.
Radiohytissä hän pani kytkimestä sähköt päälle ja sai sähkötysavaimen toimimaan.
Radio näytti toimivan ,mutta pian valot sammuivat kokonaan koko laivan pimennettyä. Atlantti oli jo tulvinut generaattoreihin,jolloin Binns pani päälle varastoakut.
Kylmä tuuli puhalsi siään eikä ulkona näkynyt muuta kuin sumua ja pimeyttä.
Binns uskoi Republicin ajaneen karille eikä tietänyt oliko kukaan loukkaantunut ja kuinka pahoin alus oli vaurioitunut. Puhelinyhteys komentosillalle oli katkennut eikä hän saanut mitään tietoa,mitä oli tapahtunut.
Eräs stuertti oli tullut kysymään tietoja,jolloin radisti päätti mennä komentosillalle raportoimaan kapteenille henkilökohtaisesti.
Hamuillessaan tietä sillalle Binns näki oudon ilmestyksen komentosillan lähellä,minne matkustajia oli kerääntynyt..jotkut jopa paljain jaloin ja yöpuvuissaan.
Stuertit olivat menneet pimeisiin hytteihin hakemaan lisävaatetusta ja kaikessa sekamelskassa matkustajien vaatekerrat menivät vääriin osoitteisiin,jolloin kukin matkustaja sattui saamaan päälleensä jonkun toisen kamppeet.
Eräs vanhempi herrasmies oli pukeutunut täysin gentlemannisesti vaimonsa alushameisiin.
Kahvia ja voileipiä tarjottiin hedelmien ja viskin kera..
Vitsejäkin heitettiin...
Sumun ympäröimällä kannella ilmassa leijui outo naamiaistunnelma.
Keskellä komentosiltaa kapteeni Sealby megafooni kädessään ilmoitti matkustajille kaiken olevan hallinnassa.
Radisti Binns ilmoitti radion toimivan ja kiirehti radiohyttiinsä sähköttämään sitä edellä mainittua hätäsanomaansa.
Sanoman nappasi French Linen Touraine-alus sekä White Starin Baltic lähellä Montauk Peakiä.
Binns ilmoitti laivan uppoavan ja jatkavansa työtään loppuun asti,jolloin Balticista ilmoitettiin,että siellä konehuoneessa pannaan täysi höyry päälle ja ajetaan apuun.
Törmäyksestä vaurioitunut Florida oli saanut itsensä irti ja tuntui vielä merikelpoiselta.
Floridan nuori kippari Angelo Ruspini tarjoutui ottamaan Republicin onnettomat matkustajat ja parissa tunnissa pelastusveneillä siirrettiin italialaislaivaan.
Vain 45-päinen miehistö 300:sta jäi uppoavaan alukseen.
Viimeisiä matkustajia,joita siirrettiin Floridaan,olivat Josefina ja hänen merikapteenimiehensä Fjalar Mickelsson.
Merimiehet olivat tulleet kysymään kansituolissa käsilaukkunsa päällä pasiannsikorteilla pelaavalta madame Mickelssonilta,jos hyvä rouva voisi astua pelastusveneeseen.
Josefina käyttäytyi täysin tyynenä ikäänkuin laivan uppoaminen olisi ollut jokapäiväinen tapahtuma.
Merikapteeni Mickelsson samoin olisi halunnut seistä Republicin komentosillalla yhdessä kapteeni Sealbyn kaverina viimeisinä urhoina,miten vanhoilla merikarhuilla on ollut tapana.
Florida oli ylilastattu 1650:llä lisämatkustajalla ja vasta Balticin saavuttua Floridan kylkeen,Republic alkoi upota.
Kapteenit Sealby ja Mickelsson olivat viimeisiä pelastettuja hyisestä merestä.
Matkustajien siirtäminen Republicista Floridaan oli mennyt melko hyvässä järjestyksessä eli naiset,lapset ja vanhukset ensin.
Sitten oli I luokan vuoro,johon Floridan miespuoliset siirtolaismatkustajat protestoivat,ettei laivassa ole mitään luokkaeroja ja että siellä kaikki olivat tasa-arvoisia.
Protestoijien argumentit hävisivät Republicin ja Floridan päällystön painostukseen ja merilakiin,missä jopa luokkajärjestyksen sosiaalista etuoikeutta piti käyttää pieniin pelastusveneisiin laskeutumisessa myllertävällä Atlantilla.
Viimeinen matkustajasiirto tapahtui Floridasta Balticiin ja Josefina sekä Fjalar Mickelsson päätyivät takaisin New Yorkiin,josta he viikon perästä päättivät lopulta purjehtia White Starin merihöyryllä Southamptoniin.
Radisti Binnsistä tehtiin tahtomattaan epävirallinen sankari,vaikka Republicin kapteeni Sealby oli saanut 3000 ihmisen vastaanottojoukon seisovan hurraahuudon White Starin laiturilla.
Jack Binns oli hämmentynyt ja punastunut kansanjoukon nostettua hänet kauhukseen hartioilleen.
White Starin toimistossa naiskirjurit olivat vielä punanneet hänen kasvonsa suudelmilla.
Jopa vaudevilletarjouksia oli satanut hänen päälleen.
 |
| Helmikuun 9.päivä 1942 Normandien uppoaminen Hudson-joen laituriin. Vieressä Cunard White Star-linjan terminaali. |
----------------------------------------------------
Taksimatka Queeniltä Queensin
---------------------------------------
Jussi ja Fammu olivat astuneet terminaalin väenpaljouteen.
7 päivän merimatka uivassa hotellissa oli päättynyt.
Cunardin mainospamflettikin oli kehunut,että matka kuningatarlaivoilla saa matkustajan tuntemaan itsensä herttuattareksi taikka miljonääriksi.
--Missä muualla matkustaja voisi olla vierekkäin kummankin kanssa?
Christopher Morley oli kerran lausunut,merimatkan tuntuessa liiallisuudelta luksuksestaan,että 7. päivänä merellä hän oli kokenut maailmankaikkeuden,mutta jopa Jumalakin 8. päivänä olisi tuntenut itsensä levottomaksi.
Thomas Wolfe samoin oli kutsunut merimatkaa nykymaailman ylimmäksi ekstaasiksi,missä valtamerialuksen kannet olivat täynnä valomerta ja kävelypromenaadit yhtä leveitä kuin suurkaupunkien kadut.
Kaikki tämä oli pantu liikkumaan myrskyisen Atlantin päälle kohti ikuisuutta 27 solmun nopeudella,missä laivan savupiiput leikkasivat terävinä ja tummina iltataivasta ja palamalla kiihkeällä sekä voitokkaalla elinvoimalla.
Laivamatkalla New Yorkiin Fammu oli päässyt yhden ruotsalaiseurueen kanssa istumaan kapteeni Charles M. Fordin pöytään.
Jussille isoäiti oli kertonut kapteenin olleen "en lugn sjöfarare vid bordet,som dansade tango stormligt liksom Rudolf Valentino.."
Jättiläismäisten valtamerialusten Atlantin risteilyille oli pian odotettavissa odottamatonta ristiaallokkoa.
Ironisesti vajaan kahden kuukauden päästä syyskuun 3. päivänä sota puhkeaisi Ison Britannian ja Saksan välille, Queen Elizabethin tullessa antamaan päänsärkyä puolipukeisena rojaalina kuningaskunnan päättäjille.Valtamerihöyryä muutettiin silloin kiireellä joukkojenkuljetusalukseksi.
Valtamerihöyry tulisi makaamaan Glasgowin Clyde-joen John Brownin telakka-altaassa keskeneräisenä korjausten aikana,kuninkaallisen uuden taistelulaivan Duke of Yorkin odottaessa redillä levottomana paikan avautumista.
Winston Churchill,kuninkaallisen laivaston uusi meriloordi tulisi tekemään pikapäätöksen puolipukeisen kuningattaren ja sen vanhemman siskon Queen Maryn siirtämiseksi New Yorkiin.
Molempien kuningattarien uudet vaatteet tulisivat vaihtumaan armeijan harmaiksi,kuten nuoren prinsessan Elizabethin kohdalla kävi, värväytyessään vapaaehtoisena armeijan WAC-naisjoukkoihin (Women's Auxiliary Corps) ambulanssikuljettajaksi.
 |
| Princess Elizabeth WAC ambulance driver |
Tähän samaan Cunardin terminaaliin Babs oli saapunut v. 1912 S/S Carpathialla,mikä oli täynnä märkiä ja viluisia Titanicin haaksirikosta pelastettuja matkustajia,jotka oltiin noukittu merestä lähellä New Foundlandiä.
Kirjessään Josefinalle Babs oli maininnut,ettei hän koskaan elämässään ollut nähnyt niin paljon rikkaita,jotka turkeissaan näyttivät uitetuilta kissoilta.
Eräs merestä poimittu Titanicin siirtolaismatkustaja 19-vuotias suomalainen Anna Sjöberg oli kertonut hänelle pelastuneensa laivan alakansiluokasta kiipeämällä hätärappusia pitkin ylös I luokan kannelle. Hätävarauloskäynti oli suljettu rautaisella hissimäisellä taitto-ovella,minkä Anna ja hänen kumppaninsa olivat onnistuneet vääntämään auki.
Koko I luokan kansi oli heistä muistuttanut prameudessaan satukirjojen lumotulta linnalta.
 |
| Checker-taksit Cunardin terminaalin edessä |
 |
| 1939 Checker Cab |
Jussi hyppäsi askeleen taaksepäin terminaalin edessä kadunreunalla,missä pitkä jono keltaisia takseja otti merimatkustajia New Yorkin hotellein yöpymään tai Grand Central Stationille jatkomatkaa varten.
Tilalle jonosta ajoi keltainen Checker Cab-taksi jarrujaan kirskuttaen.
Jussi ei eläissään ollut nähnyt moista autoa,jonka etulokasiivet olivat edestä auki kuin lentokoneen tasot.
Hän luuli ,että taksin likasiipiä oltiin leikattu plootumaakarin peltisaksilla ruostevaurioiden takia,mutta havaitsi,että koko taksijono oli täynnä samanlaisia lentosiipisiä autoja.
Joe Lousin näköinen musta kantaja työnsi kärryillään Fammun matka-arkkuja kadunreunaan taksin etuoven viereen ja joka punakkaan sekä olkitukkaisen kuljettajan kanssa nosti hotellitarroilla liistratun matka-askin kuljettajan penkin viereiselle lattialle.Jussi oli nähnyt monet kerrat kotitalon vintillä ja nuuskinut uteliaisuudessaan läpi Fammun matka-arkkua,joka oli pystymallia ja miten avattuna sen oikeassa ovessa oli neljä syvää vetolaatikkoa.Vasen ovi oli kuin pieni vaatekomero hengarein ja hengaritangoin. Arkun keskilukon vieressä luki tinapeltisillä kirjaimilla LANGMUIR 3 PLY,jonka alle oli ruuvattu hopeoitu soikea merkki.
Merkissä oli kolme norsunpäätä.Aski oli ilmeisesti kolminkertainen ja pellitetty vaneriarkku,joka kestäisi rankatkin merimatkat.
Fammu antoi mustasta käsiveskastaan tuoreen taalansetelin yönmustalle porterille,joka valkoisia pianohampaitaan väläytellen palasi kärryineen pääovesta halliin.Ennen taksiin astumista Jussin piti kiertää taksin keulan ympäri tarkastamaan sen Lincoln Zephyrimäistä vesiputousmaskia,joka irvisti kromihampaillaan ilkeämmin kuin Ford Motor Companyn loistomallin maski.
Auton katon takaosa toimi erikoisena lastenvaunumaisena kuomuna,minne aukaistuna sai pistettyä lisää matkatavaroita.
Hän luuli ,että taksin likasiipiä oltiin leikattu plootumaakarin peltisaksilla ruostevaurioiden takia,mutta havaitsi,että koko taksijono oli täynnä samanlaisia lentosiipisiä autoja.
Joe Lousin näköinen musta kantaja työnsi kärryillään Fammun matka-arkkuja kadunreunaan taksin etuoven viereen ja joka punakkaan sekä olkitukkaisen kuljettajan kanssa nosti hotellitarroilla liistratun matka-askin kuljettajan penkin viereiselle lattialle.Jussi oli nähnyt monet kerrat kotitalon vintillä ja nuuskinut uteliaisuudessaan läpi Fammun matka-arkkua,joka oli pystymallia ja miten avattuna sen oikeassa ovessa oli neljä syvää vetolaatikkoa.Vasen ovi oli kuin pieni vaatekomero hengarein ja hengaritangoin. Arkun keskilukon vieressä luki tinapeltisillä kirjaimilla LANGMUIR 3 PLY,jonka alle oli ruuvattu hopeoitu soikea merkki.Merkissä oli kolme norsunpäätä.Aski oli ilmeisesti kolminkertainen ja pellitetty vaneriarkku,joka kestäisi rankatkin merimatkat.
 |
| Steamer trunk |
Auton katon takaosa toimi erikoisena lastenvaunumaisena kuomuna,minne aukaistuna sai pistettyä lisää matkatavaroita.
Taksi ei ollut mikään kaunotar,vaan newyorkilainen matkatyökalu.
Kotikauppalassa oli yksi uusi Lincoln Zephyr sokeritehtaan uudella toimitusjohtajalla,vaikkakin Jussi ja Fammu saivat nauttia Mjölbackan huvilalle ajosta tehtaan tummansinisellä sähkötehtaan Ford Fordorilla,jonkalaisia kauppalassa oli useita.
Kauppalan sillankorvan taksitolpalla taasen seisoi tummanvärisiä Chevrolet Mastereita,Oldsmobilejä sekä Plymoutheja.Suomalainen pirssiväri oli hautausautonomaisesti tummanpuhuva.
Vasta Talvisodan alkaessa v.1939 ne tulivat saamaan valkoisen suojavärin.
New Yorkissa Babs oli aluksi piikonut varakkaiden juutalaiskauppiaiden huusholleissa New Yorkin Manhattanin Lower East Siden ruskeakivitaloissa.
Hän oli avioitunut juutalaisseremonioin erään varakkaan turkkurin Shmuel Isaac (Issy) Weissgerberin kanssa vuonna 1933,samana vuonna kuin Josefinan mies Fjalar oli kuollut sydänkohtaukseen hyvästä elämästä kotikauppalansa Uuden Hotellin kabinetissa ankkapäivällisillä.
Kotikauppalassa oli yksi uusi Lincoln Zephyr sokeritehtaan uudella toimitusjohtajalla,vaikkakin Jussi ja Fammu saivat nauttia Mjölbackan huvilalle ajosta tehtaan tummansinisellä sähkötehtaan Ford Fordorilla,jonkalaisia kauppalassa oli useita.
Kauppalan sillankorvan taksitolpalla taasen seisoi tummanvärisiä Chevrolet Mastereita,Oldsmobilejä sekä Plymoutheja.Suomalainen pirssiväri oli hautausautonomaisesti tummanpuhuva.
Vasta Talvisodan alkaessa v.1939 ne tulivat saamaan valkoisen suojavärin.
 |
| 1939-40 Salon Horninkadun sillankulman taksitolpan pirssit suojaväreissään. |
 |
| Checker Cab in New York 1939 |
 |
| 1939 Lincoln Zephyr V-12 . |
Hän oli avioitunut juutalaisseremonioin erään varakkaan turkkurin Shmuel Isaac (Issy) Weissgerberin kanssa vuonna 1933,samana vuonna kuin Josefinan mies Fjalar oli kuollut sydänkohtaukseen hyvästä elämästä kotikauppalansa Uuden Hotellin kabinetissa ankkapäivällisillä.
Fammun sisko Babsin eli Barbaran matkapäätös
Amerikkaan
oli saanut alkunsa siitä,kun hänen sulhasensa
rannikkolaivuri Gunnar Wikström oli haaksirikkoutunut
oli saanut alkunsa siitä,kun hänen sulhasensa
rannikkolaivuri Gunnar Wikström oli haaksirikkoutunut
purjehöyrykaljaasillaan vuoden 1911
syksyllä Kasnäsin vesillä.
Taksikuski kysäisi takapenkkiläisiltä:
--Whereto ma'm?
Fammu lausui osoitteen:
--Howard Beach,Jamaica Bay,Queens...please!
Hän lausui Jamaican J-kirjaimen ruotsalaisittain kuin Jussissa,mikä amerikaksi olisi lausuttu Y:nä
Fammu mielestään puhui suhteellisen hyvää Yrjö-kuninkaan englantia,vaikkakin Kustaa-kuninkaan ruotsi paistoi esiin fonetiikassa.
Kuljettaja kliksautti taksamaittarin Hired-klaffin päälle, tipunkeltaisen Checkerin lähtiessä liikkeelle kohti Manhattanin sydäntä.
Cunardin laiturit 86-90 sijaitsivat West 45- ja West 52-katujen välissä.
French Linen laituri numero 82 vieressä sekä Italian Linen laituri numero 92 toisella puolella.
Puhelias taksikuljettaja esitteli itsensä John Fox Senioriksi ja kertoi olevansa kotoisin Belfastista,Ulsterin maakunnasta.
Fox luuli matkalaisia ensiksi ruotsalaisiksi,johon vanharouva oli oikaissut,että ovat Suomesta,vaikkakin hän itse oli ruotsinkielinen...Johan-pojanoika eli Jussi taas kaksikielinen..
Fammu oli lisännyt,että Suomen ruotsalaisten asema on melkein samanlainen,kuin pohjoisirlantilaisia kutsutaan brittiläisiksi,vaikka ovat irlantilaisia.
Silti katsomme olevamme yhtä suomalaisia kuin suomenkielinen kantaväki ja meitä haukutaan rantaruotsalaisiksi taikka ruotsia puhuvaksi paremmaksi väeksi.."svenskatalande bättre folk"..
Fox ajaessaan lisäsi,ettei hänkään koskaan voi unohtaa omaa irlantilaisuuttaann..se kun on veressä..
Hän on silti oppinut,tultuaan vuonna 1930 pula-ajan alussa New Yorkiin,että maassa pitää syödäkin maan tavalla..ainakin taksirenkinä.Ajossa hän poikkeaa tuttuihin hampurilaiskuppiloihin,missä puoli-irkkukokit paistavat burgerin ylikypsiksi,kuten irkuilla on tapana.
Ja vaikka itärannikon jenkit puhuvat kuninkaan englantia,niin ne eivät osaa koskaan rullata kunnolla R-kirjainta kuten irkut sanojen lopussa,vaan puhuvat jostain Caw'ista Carin sijasta..
Ne eivät osaa lausua Jumalan luomia sanoja niinkuin pitäisi.
Checker kiisi 7th Avenueta kaaoksellisessa aamuliikenteessä Manhattanin läpi ja oli ylittämässä Queensboron siltaa.
Fammu kertoi Jussille,että tuossa joessa seisoo kuuluisa Roosevelt Island,minkä ne jostain kummasta olivat nimenneet Welfare Islandiksi...ehkä Franklinin New Dealin takia .
Saari oltiin aiemmin ristitty kuuluisan presidentti Teddy Rooseveltin Square Dealin kunniaksi.
Teddy myös tämä aikoinaan palveli jopa kaupungin poliisimestarina.
Sitä ennen saari tunnettiin Blackwell Islandina.
Fammu kertoi Babs-siskonsa käyneen suuresti arvostamansa presidentti Teddy Rooseveltin hautajaisissa tammikuun 8. päivänä 1919 ja seurannut,miten tämän arkku oli hävinnyt Long Islandin salmelta puhaltavassa puhurissa hautaan lähellä Sagamore Hilliä.
Babs ei ollut uskoa silmiään,että kuolematon Teddy oltiin pantu maahan,vaan,että tämä tämä nousisi kuolleista arkun kannen avattuaan ja sokeuttaisi suruväen hullulla irvistyksellään sekä kuurouttaisi korvat kimeällä naurunröhäyksellään.Sitten Teddy olisi olisi huutanut,että "Nyt pojat ja tytöt töihin ja toimimaan!".. ja kaikki olisivat ryntäneet hautausmaalta puolustamaan jotain harvinaista liskolajia joltain saalistavalta teollisuuslaitokselta,joka oli päättänyt pystyttää savuttavan tehtaansa ryömijän kutemispaikalle.
Koko maa oli tuntenut samalla lailla.
Theodore Roosevelt oli kuollut,mitä ei voitu sulattaa.
Fammu keskusteli Roosevelteista Foxin kanssa,jolloin taksikuski oli kyllä Franklinin puolella,koska tämä jelppaa köyhempiä ja työläisiä.
Fammu oli lisännyt,että olihan Teddylläkin oma Square Dealinsä vähäosaisten olojen parantamiseksi industrialistien ahneista kourista.
Fammu oli kertonut,ettei poliorampa Franklin ole koskaan ollut yhtä suosittu kuin puhvelinkaataja ja Kuuban sodan sankari Teddy-setä.
Jopa vuonna 1913,jolloin silloinen ex-presidentti Teddy saapui laivalla Hudson-joen satamakaijaan lähelle Cunardin laituria Afrikan safariltaan,häntä vastassa oli ollut mahtava ihailijajoukko hurraamassa ja osoittamassa,että tämä oli yhä suositumpi kuin liikalihava ja plyyshituolilla peräänsä kuluttava presidentti Howard Taft.
Fammusta Teddystä huokui jotain erikoista preerioiden pioneerien karismaa.
Presidentti Taft,Fammu lisäsi,oli vielä palvellut Filippiinien saarten kuvernöörinä Teddyn istuessa Valkoisessa Talossa ja Theodoren luovuttua republikaanien ehdokkuudesta presidenttikilvassa hän suostui sponsoroimaan konservatiivista ja kuivapuheista Taftia maan ykköspallille.
Fammu oli kuullut kerran "Big Bill" Taftin ollessa Filippiinien kenraalikuvernöörinä lähettäneen sähkeen Valkoiseen Taloon:
--Went on a horse ride today.
--Feeling good!
Silloinen sotaministeri Elihu Root oli vastannut sähkeeseen:
How's the horse?
Nykyisen presidentin Franklin Delanon pukinhampaisesta Eleanor-vaimosta vanhalla rouvalla oli vain yksi kommentti:
--Kalkon----kalkkuna!
Jatkuu..
Fammu lausui osoitteen:
--Howard Beach,Jamaica Bay,Queens...please!
Hän lausui Jamaican J-kirjaimen ruotsalaisittain kuin Jussissa,mikä amerikaksi olisi lausuttu Y:nä
Fammu mielestään puhui suhteellisen hyvää Yrjö-kuninkaan englantia,vaikkakin Kustaa-kuninkaan ruotsi paistoi esiin fonetiikassa.
Kuljettaja kliksautti taksamaittarin Hired-klaffin päälle, tipunkeltaisen Checkerin lähtiessä liikkeelle kohti Manhattanin sydäntä.
Cunardin laiturit 86-90 sijaitsivat West 45- ja West 52-katujen välissä.
French Linen laituri numero 82 vieressä sekä Italian Linen laituri numero 92 toisella puolella.
Puhelias taksikuljettaja esitteli itsensä John Fox Senioriksi ja kertoi olevansa kotoisin Belfastista,Ulsterin maakunnasta.
Fox luuli matkalaisia ensiksi ruotsalaisiksi,johon vanharouva oli oikaissut,että ovat Suomesta,vaikkakin hän itse oli ruotsinkielinen...Johan-pojanoika eli Jussi taas kaksikielinen..
Fammu oli lisännyt,että Suomen ruotsalaisten asema on melkein samanlainen,kuin pohjoisirlantilaisia kutsutaan brittiläisiksi,vaikka ovat irlantilaisia.
Silti katsomme olevamme yhtä suomalaisia kuin suomenkielinen kantaväki ja meitä haukutaan rantaruotsalaisiksi taikka ruotsia puhuvaksi paremmaksi väeksi.."svenskatalande bättre folk"..
 |
| Checker A New Yorkissa |
Hän on silti oppinut,tultuaan vuonna 1930 pula-ajan alussa New Yorkiin,että maassa pitää syödäkin maan tavalla..ainakin taksirenkinä.Ajossa hän poikkeaa tuttuihin hampurilaiskuppiloihin,missä puoli-irkkukokit paistavat burgerin ylikypsiksi,kuten irkuilla on tapana.
Ja vaikka itärannikon jenkit puhuvat kuninkaan englantia,niin ne eivät osaa koskaan rullata kunnolla R-kirjainta kuten irkut sanojen lopussa,vaan puhuvat jostain Caw'ista Carin sijasta..
Ne eivät osaa lausua Jumalan luomia sanoja niinkuin pitäisi.
Checker kiisi 7th Avenueta kaaoksellisessa aamuliikenteessä Manhattanin läpi ja oli ylittämässä Queensboron siltaa.
Fammu kertoi Jussille,että tuossa joessa seisoo kuuluisa Roosevelt Island,minkä ne jostain kummasta olivat nimenneet Welfare Islandiksi...ehkä Franklinin New Dealin takia .
Saari oltiin aiemmin ristitty kuuluisan presidentti Teddy Rooseveltin Square Dealin kunniaksi.
Teddy myös tämä aikoinaan palveli jopa kaupungin poliisimestarina.
Sitä ennen saari tunnettiin Blackwell Islandina.
Fammu kertoi Babs-siskonsa käyneen suuresti arvostamansa presidentti Teddy Rooseveltin hautajaisissa tammikuun 8. päivänä 1919 ja seurannut,miten tämän arkku oli hävinnyt Long Islandin salmelta puhaltavassa puhurissa hautaan lähellä Sagamore Hilliä.
Babs ei ollut uskoa silmiään,että kuolematon Teddy oltiin pantu maahan,vaan,että tämä tämä nousisi kuolleista arkun kannen avattuaan ja sokeuttaisi suruväen hullulla irvistyksellään sekä kuurouttaisi korvat kimeällä naurunröhäyksellään.Sitten Teddy olisi olisi huutanut,että "Nyt pojat ja tytöt töihin ja toimimaan!".. ja kaikki olisivat ryntäneet hautausmaalta puolustamaan jotain harvinaista liskolajia joltain saalistavalta teollisuuslaitokselta,joka oli päättänyt pystyttää savuttavan tehtaansa ryömijän kutemispaikalle.
Koko maa oli tuntenut samalla lailla.
Theodore Roosevelt oli kuollut,mitä ei voitu sulattaa.
Fammu keskusteli Roosevelteista Foxin kanssa,jolloin taksikuski oli kyllä Franklinin puolella,koska tämä jelppaa köyhempiä ja työläisiä.
Fammu oli lisännyt,että olihan Teddylläkin oma Square Dealinsä vähäosaisten olojen parantamiseksi industrialistien ahneista kourista.
 |
| Theodore Roosevelt 1904 |
Jopa vuonna 1913,jolloin silloinen ex-presidentti Teddy saapui laivalla Hudson-joen satamakaijaan lähelle Cunardin laituria Afrikan safariltaan,häntä vastassa oli ollut mahtava ihailijajoukko hurraamassa ja osoittamassa,että tämä oli yhä suositumpi kuin liikalihava ja plyyshituolilla peräänsä kuluttava presidentti Howard Taft.
Fammusta Teddystä huokui jotain erikoista preerioiden pioneerien karismaa.
Presidentti Taft,Fammu lisäsi,oli vielä palvellut Filippiinien saarten kuvernöörinä Teddyn istuessa Valkoisessa Talossa ja Theodoren luovuttua republikaanien ehdokkuudesta presidenttikilvassa hän suostui sponsoroimaan konservatiivista ja kuivapuheista Taftia maan ykköspallille.
Fammu oli kuullut kerran "Big Bill" Taftin ollessa Filippiinien kenraalikuvernöörinä lähettäneen sähkeen Valkoiseen Taloon:
--Went on a horse ride today.
--Feeling good!
Silloinen sotaministeri Elihu Root oli vastannut sähkeeseen:
How's the horse?
Nykyisen presidentin Franklin Delanon pukinhampaisesta Eleanor-vaimosta vanhalla rouvalla oli vain yksi kommentti:
--Kalkon----kalkkuna!
 |
| William Howard Taft |
Jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti