 |
| Statue of Liberty. .Saturday Evening Post July 4th 1934 |
 |
| Vasemmalla RMS Queen Mary, oikealla RMS Queen Elizabeth |
------------------------------------
RMS Queen Elizabethin lähestyessä New Yorkia kesäkuun 6. päivän aamuna 1939 Jussi eroitti kannella seistessään sumussa Vapauden Patsaan monisakaraisen kruunun.
Patsas näytti puristavan soihtua oikeassa kädessä ylhäällä ja vasen käsi piti kynkässä jonkinlaista kirjaa..
Jussista Suomen Yleisradion radiokreivi Creutzin säätiedoituksessa merenkulkijoille mainitsema maan korkein Utön majakka jäisi vilkuttamaan valoaan amerikkalaisen patsasneidon navan korkeudelle.
Cunard White Star yhtiön kolmepiippuiselle RMS Queen Marylle oltiin rakennettu edellisvuonna syyskuun 27. päivänä 1938 kaksipiippuinen sisaralus RMS Queen Elizabeth. Glasgowin telakalla.Aluksen valmistuksessa oli pidetty pientä kiirettä,koska telakan piti ottaa vastaan kuninkaallisen laivaston taistelulaiva Yorkin rakentaminen alleen.
Kuningatar Mary kuningas Yrjö VI skottilaissyntyinen puoliso oli kastanut shampanjalla aluksen ja kehunut valtamerihöyryä kaikkein aatelisimmaksi ja jaloimmaksi alukseksi,mitä koskaan ollaan Isossa Britanniassa valmistettu.
Hänen majesteettinsa olisi näin voinut julistaa koko maailmallekin.
310 metrin pituisena se oli 3.6 metriä pitempi kuin kuninkaallinen sisarensa RMS Queen Mary,joka oltiin laskettu vesille parisen vuotta aiemmin.
 |
| Cunard White Starin laituri 1940 New Yorkin satamassa Takana yhtiön vanhin alus RSS Mauretania. Seuraava takana on RMS Mary. Etulaiturilla French Atlantique-yhtiön SS Normandie,joka upposi satamaan New Yorkin mafian ansiosta v.1942. Vankilassa ollut Lucky Lucianoon oltiin FBI:n puolesta otettu yhteyttä tekijöiden kiinni saamiseksi ja hänen avullaan saatiin mafian kontrolloimat satama-ammattiliitot kuriin.Aluksi luultiin Normandien upotusta saksalaiseksi attentaatiksi,mutta takana oli mafian järjestämä sabotaasikampanja.Mafiajohtajaa Lucianoa Yhdysvaltojen puolustuslaitos käytti mm. Sisilian maihinnousun järjestämisessä,jolloin paikalliset ja aiemmin Mussolinin pannaan panemat mafiajärjestöt vastarintaliikkeenä Sisiliassa auttoivat saksalaisten asemien paikallistamisessa. Sankarityöstään Lucky Luciano vapautettiin vankilasta .Sota-aikana RMS Queen Mary ja RMS Queen Elizabeth sekä palvelivat sotaharmaaksi maalattuina Liittoutuneiden joukkokuljetusaluksina. Normandie romutettiin ja Yhdysvallat korvasivat 13 miljoonaa dollaria French Atlantiquelle dollaria uppoamisesta. |
 |
| Silmätrakoomatarkastus Ellis Islandilla |
 |
| 1900-luvun alun matkustajia Weternland-laivan kannella haukkaamassa happea. |
Saari rakennuksineen näytti nyt hyljätyltä.
Vuosisadan alusta saari oli hyväksynyt tiukassa kontrollissa miljoonia siirtolaisia uusiksi amerikkalaisiksi.
Siirtolais- ja pakolaismäärä oli noussut 30-luvulla huippuunsa diktaattorien Stalinin ja Hitlerin vainojen aikana.
Tilastojen mukaan vuosien 1880 ja 1920 välillä Ellis Islandilla oltiin seulottu 23 miljoonaa siirtolaista.
Päivittäin Uuden Maailman maahanmuuttoviranomaiset olivat tarkastaneet lähes 8000 köyhää maahanmuuttajaa.
Ellis Islandille lautalla laivatut maahan saapujat tarkastettiin,leimattiin ja kirjattiin papereihin uusilla amerikkalaisilla kutsumanimillä kuin kantturat karjahuutokaupassa.
Ne,jotka hylättiin erittäin tärkeässä silmätrakoomatarkastuksessa, saivat seilata samanlaisen kurjan steerage classin (ruumaluokan) merimatkan takaisin Wanhaan Maailmaan.
Ne onnelliset,jotka pääsivät matkaamaan leimattuina Ellis Islandilta New Yorkin rantaan,kuulivat vielä sisäkorvissaan viranomaisten tiukkailuja...Nimi?...Kansallisuus?...Ammatti ?...Oletteko olleet vankilassa...Paljonko teillä on rahaa mukana?...Minne olette menossa?.
Useat matkalaiset olivat raskaasta merimatkasta niin uupuneita kysymysten edessä,etteivät osanneet edes tulkin välityksellä vastata kysymyksiin.
Noin yksi siirtolainen kuudesta joutui vielä karenssiin sairauksien ja kysymysten takia.
Jussi ja Fammu eivät olleet minkään Dutch-America-linjan Weterland-höyrylaivan ruumaluokan siirtolaisia,vaan Cunardin I luokan oikeutettuja eliittimatkustajia,joille kaikki luksuspalvelut olivat tarjolla dollareita tai sterlingpuntia vastaan salonkihytissä.
Valtamerialus oli kiinnittäytymässä Cunard White Star-yhtiön laituriin numero 90.
Hudson-joki näytti yhtä vilkkaalta vesiväylältä kuin terminaalilaiturien takana tööttäilevä ja huriseva katuliikenne..
Satamahinaajat risteilivät jokea ylös ja alas työmuurahaisina mekanisoitujen proomujen välissä.
Joelta kuului messinkikellojen kilkutusta,höyrypillien vihellystä ja sumutorvien huokauksia.
Valtamerilaiva kiinnitettiin 8 satamahinaajan avulla laituriin,kuuden puskiessa sitä styyrpuurin puolelta ja kahden vetäessä ahterista.Tätä menetelmää kutsuttiin laivan sisään kävelyttämiseksi eli walk-iniksi.
Satamamiehet olivat jo kiinnittämässä paksuja köysiä laituripollareihin ja laiturille oli kerääntynyt kärryineen odottamaan matkustajien laukkuja ja matkakirstuja iso kantajakomppania.
 |
| Cunard White Star-terminaali |
Atlantin valtameri voi olla Pohjois-Atlantin ja Meksikon lahden välillä täynnä sekamielistä kaaosta,joka pyörii itsensä ympärillä sykloonimaisesti satojen solmujen vauhdilla kiljuen ja huutaen valmiina peloittavalla voimalla helvetinomaiseen tuhoamiseen.
Eräs merimies oli kirjoittanut muistikirjaansa seuraavan kommentin hurrikaanisesongista:
July,stand by. August you must.
September,remember.October all over.
Then back to Winter-North Atlantic.
Vuonna 1877 oltiin julkaistu kirjanen nimeltään Valtamerimuistioita naisille,missä brittiläinen sosieettinainen Katherine Ledoux suositteli tiettyä etikettiä Pohjois-Atlantin ylittäville ja niille,jotka olivat saattamassa herraskansaa matkalle
Kirjanen henkii valtameren mahdollisia kauhuja:
Älkää tehkö surullisiksi heitä,jotka yrittävät olla rohkeita.
Jättäkää he ja itsenne Jumalan käsiin,koska Hän on teidän ja heidän kanssa,vaikka reititön syvänne makaa välissänne.
Jumalallinen johdatus silti ei aina riittänyt, monien laivojen revettyä kahtia pelkästään tuulesta ja vedestä.
Laivojen kasvettua kooltaan ja tultua enemmän merikelpoisemmiksi, mikään määrä marmoria,kultalehteä eikä loistokkuutta voinut estää täysin riskejä valtameren ylityksessä.
Mikään hevosvoimamäärä eikä mammuttimainen määrä terästä voinut panna valtamerialusta tasoihin kiehuvan valtameren kanssa.
Muutama tuhat lisätonnia,eräs laivainsinööri oli lausunut,ei häkellyttäisi valtameren voimaa.
Fammu muistaa hyvin ensimmäisen merimatkansa käytyään New Yorkissa ensimmäisen miehensä Fjalarin kanssa ennen I Maailmansotaa.
Fjalar oli ammatiltaan merikapteeni ja Josefinankin veressä oli ripauksellinen merinaista,koska hänen edesmennut ahvenamaalainen isänsä August Mickelsson oli myös ollut kapteenina Tukholma-Hampuri-reitillä.
Josefinan olemuksesta henki sellaista Myrskyluodon Maijamaista saaristolaissitkeyttä,mitä voi odottaa vain saaristossa syntyneeltä ja kasvaneelta naisihmiseltä,vaikka hänet luokiteltiin Maarianhaminassa parempaan herrasväkeen kuuluvaksi.Hän olisi voinut merinaistaidollaan päästä vaikka saaristoluokan kilpapurjehtijaksi.
Fjalarin kanssa he olivat päättäneet New Yorkin käynnin jälkeen matkustaa Genovaan sekä Aleksandriaan.
Fammu muisti hyvin tapauksen White Star-yhtiön Republic-aluksen irroittauduttua New Yorkin satamalaiturista sumuisena perjantai-iltana tammikuussa 1909:
"Sumuisella Atlantilla kaksi valtamerihöyryä purjehti toisiaan kohti kuin kaksi sokeata miestä,laskemalla varman päälle,että valtameri oli tarpeeksi laaja ja siihen mahdottomuuteen,että yksi alus sattuisi olemaan samalla reitillä toisen kanssa.
Puolenyön jälkeen Republicin radisti Jack Binns oli vastaanottanut Bon Voyage-sanoman ja lähettänyt vastaan sanoman Goodbyes for now ,kun hän katsoi pitkän päivätyönsä päättyneen.
Binns,joka olemukseltaan näytti työaikanakin nukkuvan rukoukselta eli sellaiselta,jolla oli luonnostaan raskaat silmäluomet,suuntasi oman hyttinsä bunkkaa kohti.
Hän oli nukkunut tehtävänsä tehneen merimiehen untaan kello puoli kuuteen asti aamulla,kun hänen korviinsa kantautui sumutorvien huokauksia ja sen jälkeen meri oli vaiennut vertahyytävästi.
Laivan koneet olivat pysähtyneet.
Ei kuulunut tuttua koneiden ääntä eikä tuntunut tuttua tasaista koneiden kantamaa rungon tärinää.
Tuntui kuin laiva olisi ollut pidättämässä henkeään.
Sitten kuului valtava rysäys kuin maailmanlopussa.
Lloyd Italiano-linjan pieni Florida-alus,jossa oli 830 italialaista siirtolaista matkustamassa Napolista New Yorkiin,oli iskenyt keulansa Republicin styyrpuurin puoleiseen kylkeen.
Kello 5.47 aamulla Republicin yksi perämiehistä oli kirjoittanut lokikirjaan,että he olivat kuulleet vihellystä paapuurin puolelta,jolloin ruorissa ollut perämies antanut semafoorista käskyn Full Stopiin konehuoneeseen ja sitten Full Speed Astern-signaalin eli täyttä vauhtia pakkia.
Koneet olivat jo käyneet pakituksessa parisen minuuttia,kun perämies oli havainnut aluksen.
Hän oli nähnyt aluksen mastovalon oman laivan paapuurinpuolisen valonheittimen valokiilassa ja seurannut,miten alus oli kiertänyt täyttä vauhtia kohti Republicin styyrpuurin puolista kylkeä.
Florida oli iskenyt keulansa suorassa kulmassa konehuoneeseen.
Iskusta perämies oli ajatellut Floridan menevän laivan rungon puolivälistä läpi,nähdessään sen keulan menevän sisään nopeaa vauhtia.
Hän uskoi,että Republic voisi kellua jotain kolmisen minuuttia,mutta nähtävästi Florida oli heikkotekoinen alus,kun sen keula rutistui kuin harmonikka kaari kaarelta.
Kaksi Florida kansimiestä oi kuollut törmäyksestä
Radisti Binns oli kiirehtinyt radiohyttiinsä viestittämään QCD-hätäviestiä. SOS-morseviesti oltiin virallisesti otettu käyttöön radiokutsusignaaliksi hätätapauksissa vuotta aiemmin kansainvälisenä hätämerkkinä.
Joissain aluksissa,etenkin amerikkalaisissa käytettiin vielä vanhaa hätäkoodia QCD,jota jotkut merimiehet uskoivat mekitsevän sanoja Come Quick,Danger!
Binns sähkötti lisäksi;
QCD...Republiciin on iskenyt tuntematon höyryalus 26 mailia Nantucketista kaakkoon.Tarvitsemme kipeästi apua!
Nantucketissa Rooseveltien kesähuvilalla ei sinä yönä kukaan tiennyt haaksirikosta.Franklin oli illansuussa palannut purjehdusretkeltä Martha's Vineyardilta nuoren Eleanor-vaimonsa ja muiden nuorten sekä huolettomien kanssa.
Edellisvuonna 1908 hän oli aloittanut työnsä Wall Streetillä Carter Lody and Milburnin lakitoimistossa yhtiöasianajajana.
Josefina oli käynyt tapaamassa nuorta Franklin Delano Rooseveltia Wall Streetin lakitoimistossa tsaarin kunniakaartilaiseverstituttunsa Carl Gustaf Emil Mannerheimin pyynnöstä.
Mannerheimiin Fjalar ja Josefiina olivat tutustuneet Pietarissa.
Eversti oli kiinnostunut hollantilaisemigranttien sukutaustoista ja siitä,että olivatko Rooseveltien esi-isät Van Rosenveltit ja hänen Marheim-sukunsa jossain liitännässä toisiinsa.Everstin esi-isiä oli ollut eräs hollantilainen Hinrich Marheim,vaikka oltiin väitetty suvun pohjautuvan saksalaiseen kauppiassukuun Maheimiin.Everstin isänpuolisia esi-isiä taas olivat olleet Skotlannin dundeelaiset Wrightit,jotka olivat muuttaneet Ruotsiin ja ottaneet myöhemmin von Wright-sukunimen...
 |
| FDR peräsimessä ja isä James sekä Helen-serkku |
 |
| Mannerheim edessä Nikolain ratsastuskoulussa 1800-luvun lopussa |
Jatkuu.."Meripelastusta ja taksimatka Queensiin".
 |
| SS Florida Lloyd-Italiano Line. Laivan tuhoutunut keula katettu pressulla |
 |
| SS Republic White Star Line |
Sen konehuoneen terässeinä näytti auenneen kuin tylsällä tölkinavaajalla repaleiseksi aukoksi.
Konehuoneen musta miehistö oli kiipeämässä tikkaita ylös kiireessä valtameren työntyessä sisään.
Konehuoneen boilereissa oli vielä täysi paine päällä kylmän meren iskettyä niihin.Neljännellä konemestari J.G. Leggillä oli vielä toisten paniikissa järki tallella panna syöttöventtiilit päälle ennen pakoaan turvaan,päästämällä kylmää vettä asteittain sisään ja alentamalla boilerien painetta turvallisesti.
Leggin yrittäessä estää räjähdystä radisti Binns oli ollut ryntäämässä radiohyttiin,mikä sijaitsi aivan hänen privaattihyttinsä vieressä. Vääntynyt teräslippa roikkui hänen päänsä päällä ,niitatun seinän auettua tärskystä.
Jos Florida olisi iskenyt keulansa parin jalan päähän oikealle,siinä olisi ollut hänen bunkkansa.
Radiohytissä hän pani kytkimestä sähköt päälle ja sai sähkötysavaimen toimimaan.
Radio näytti toimivan ,mutta pian valot sammuivat kokonaan koko laivan pimennettyä. Atlantti oli jo tulvinut generaattoreihin,jolloin Binns pani päälle varastoakut.
Kylmä tuuli puhalsi siään eikä ulkona näkynyt muuta kuin sumua ja pimeyttä.
Binns uskoi Republicin ajaneen karille eikä tietänyt oliko kukaan loukkaantunut ja kuinka pahoin alus oli vaurioitunut. Puhelinyhteys komentosillalle oli katkennut eikä hän saanut mitään tietoa,mitä oli tapahtunut.
Eräs stuertti oli tullut kysymään tietoja,jolloin radisti päätti mennä komentosillalle raportoimaan kapteenille henkilökohtaisesti.
Hamuillessaan tietä sillalle Binns näki oudon ilmestyksen komentosillan lähellä,minne matkustajia oli kerääntynyt..jotkut jopa paljain jaloin ja yöpuvuissaan.
Stuertit olivat menneet pimeisiin hytteihin hakemaan lisävaatetusta ja kaikessa sekamelskassa matkustajien vaatekerrat menivät vääriin osoitteisiin,jolloin kukin matkustaja sattui saamaan päälleensä jonkun toisen kamppeet.
Eräs vanhempi herrasmies oli pukeutunut täysin gentlemannisesti vaimonsa alushameisiin.
Kahvia ja voileipiä tarjottiin hedelmien ja viskin kera..
Vitsejäkin heitettiin...
Sumun ympäröimällä kannella ilmassa leijui outo naamiaistunnelma.
Keskellä komentosiltaa kapteeni Sealby megafooni kädessään ilmoitti matkustajille kaiken olevan hallinnassa.
Radisti Binns ilmoitti radion toimivan ja kiirehti radiohyttiinsä sähköttämään sitä edellä mainittua hätäsanomaansa.
Sanoman nappasi French Linen Touraine-alus sekä White Starin Baltic lähellä Montauk Peakiä.
Binns ilmoitti laivan uppoavan ja jatkavansa työtään loppuun asti,jolloin Balticista ilmoitettiin,että siellä konehuoneessa pannaan täysi höyry päälle ja ajetaan apuun.
Törmäyksestä vaurioitunut Florida oli saanut itsensä irti ja tuntui vielä merikelpoiselta.
Floridan nuori kippari Angelo Ruspini tarjoutui ottamaan Republicin onnettomat matkustajat ja parissa tunnissa pelastusveneillä siirrettiin italialaislaivaan.
Vain 45-päinen miehistö 300:sta jäi uppoavaan alukseen.
Viimeisiä matkustajia,joita siirrettiin Floridaan,olivat Josefina ja hänen merikapteenimiehensä Fjalar Mickelsson.
Merimiehet olivat tulleet kysymään kansituolissa käsilaukkunsa päällä pasiannsikorteilla pelaavalta madame Mickelssonilta,jos hyvä rouva voisi astua pelastusveneeseen.
Josefina käyttäytyi täysin tyynenä ikäänkuin laivan uppoaminen olisi ollut jokapäiväinen tapahtuma.
Merikapteeni Mickelsson samoin olisi halunnut seistä Republicin komentosillalla yhdessä kapteeni Sealbyn kaverina viimeisinä urhoina,miten vanhoilla merikarhuilla on ollut tapana.
Florida oli ylilastattu 1650:llä lisämatkustajalla ja vasta Balticin saavuttua Floridan kylkeen,Republic alkoi upota.
Kapteenit Sealby ja Mickelsson olivat viimeisiä pelastettuja hyisestä merestä.
Matkustajien siirtäminen Republicista Floridaan oli mennyt melko hyvässä järjestyksessä eli naiset,lapset ja vanhukset ensin.
Sitten oli I luokan vuoro,johon Floridan miespuoliset siirtolaismatkustajat protestoivat,ettei laivassa ole mitään luokkaeroja ja että siellä kaikki olivat tasa-arvoisia.
Protestoijien argumentit hävisivät Republicin ja Floridan päällystön painostukseen ja merilakiin,missä jopa luokkajärjestyksen sosiaalista etuoikeutta piti käyttää pieniin pelastusveneisiin laskeutumisessa myllertävällä Atlantilla.
Viimeinen matkustajasiirto tapahtui Floridasta Balticiin ja Josefina sekä Fjalar Mickelsson päätyivät takaisin New Yorkiin,josta he viikon perästä päättivät lopulta purjehtia White Starin merihöyryllä Southamptoniin.
Radisti Binnsistä tehtiin tahtomattaan epävirallinen sankari,vaikka Republicin kapteeni Sealby oli saanut 3000 ihmisen vastaanottojoukon seisovan hurraahuudon White Starin laiturilla.
Jack Binns oli hämmentynyt ja punastunut kansanjoukon nostettua hänet kauhukseen hartioilleen.
White Starin toimistossa naiskirjurit olivat vielä punanneet hänen kasvonsa suudelmilla.
Jopa vaudevilletarjouksia oli satanut hänen päälleen.
 |
| Helmikuun 9.päivä 1942 Normandien uppoaminen Hudson-joen laituriin. Vieressä Cunard White Star-linjan terminaali. |
----------------------------------------------------
Taksimatka Queeniltä Queensin
---------------------------------------
Jussi ja Fammu olivat astuneet terminaalin väenpaljouteen.
7 päivän merimatka uivassa hotellissa oli päättynyt.
Cunardin mainospamflettikin oli kehunut,että matka kuningatarlaivoilla saa matkustajan tuntemaan itsensä herttuattareksi taikka miljonääriksi.
--Missä muualla matkustaja voisi olla vierekkäin kummankin kanssa?
Christopher Morley oli kerran lausunut,merimatkan tuntuessa liiallisuudelta luksuksestaan,että 7. päivänä merellä hän oli kokenut maailmankaikkeuden,mutta jopa Jumalakin 8. päivänä olisi tuntenut itsensä levottomaksi.
Thomas Wolfe samoin oli kutsunut merimatkaa nykymaailman ylimmäksi ekstaasiksi,missä valtamerialuksen kannet olivat täynnä valomerta ja kävelypromenaadit yhtä leveitä kuin suurkaupunkien kadut.
Kaikki tämä oli pantu liikkumaan myrskyisen Atlantin päälle kohti ikuisuutta 27 solmun nopeudella,missä laivan savupiiput leikkasivat terävinä ja tummina iltataivasta ja palamalla kiihkeällä sekä voitokkaalla elinvoimalla.
Laivamatkalla New Yorkiin Fammu oli päässyt yhden ruotsalaiseurueen kanssa istumaan kapteeni Charles M. Fordin pöytään.
Jussille isoäiti oli kertonut kapteenin olleen "en lugn sjöfarare vid bordet,som dansade tango stormligt liksom Rudolf Valentino.."
Jättiläismäisten valtamerialusten Atlantin risteilyille oli pian odotettavissa odottamatonta ristiaallokkoa.
Ironisesti vajaan kahden kuukauden päästä syyskuun 3. päivänä sota puhkeaisi Ison Britannian ja Saksan välille, Queen Elizabethin tullessa antamaan päänsärkyä puolipukeisena rojaalina kuningaskunnan päättäjille.Valtamerihöyryä muutettiin silloin kiireellä joukkojenkuljetusalukseksi.
Valtamerihöyry tulisi makaamaan Glasgowin Clyde-joen John Brownin telakka-altaassa keskeneräisenä korjausten aikana,kuninkaallisen uuden taistelulaivan Duke of Yorkin odottaessa redillä levottomana paikan avautumista.
Winston Churchill,kuninkaallisen laivaston uusi meriloordi tulisi tekemään pikapäätöksen puolipukeisen kuningattaren ja sen vanhemman siskon Queen Maryn siirtämiseksi New Yorkiin.
Molempien kuningattarien uudet vaatteet tulisivat vaihtumaan armeijan harmaiksi,kuten nuoren prinsessan Elizabethin kohdalla kävi, värväytyessään vapaaehtoisena armeijan WAC-naisjoukkoihin (Women's Auxiliary Corps) ambulanssikuljettajaksi.
 |
| Princess Elizabeth WAC ambulance driver |
Tähän samaan Cunardin terminaaliin Babs oli saapunut v. 1912 S/S Carpathialla,mikä oli täynnä märkiä ja viluisia Titanicin haaksirikosta pelastettuja matkustajia,jotka oltiin noukittu merestä lähellä New Foundlandiä.
Kirjessään Josefinalle Babs oli maininnut,ettei hän koskaan elämässään ollut nähnyt niin paljon rikkaita,jotka turkeissaan näyttivät uitetuilta kissoilta.
Eräs merestä poimittu Titanicin siirtolaismatkustaja 19-vuotias suomalainen Anna Sjöberg oli kertonut hänelle pelastuneensa laivan alakansiluokasta kiipeämällä hätärappusia pitkin ylös I luokan kannelle. Hätävarauloskäynti oli suljettu rautaisella hissimäisellä taitto-ovella,minkä Anna ja hänen kumppaninsa olivat onnistuneet vääntämään auki.
Koko I luokan kansi oli heistä muistuttanut prameudessaan satukirjojen lumotulta linnalta.
 |
| Checker-taksit Cunardin terminaalin edessä |
 |
| 1939 Checker Cab |
Jussi hyppäsi askeleen taaksepäin terminaalin edessä kadunreunalla,missä pitkä jono keltaisia takseja otti merimatkustajia New Yorkin hotellein yöpymään tai Grand Central Stationille jatkomatkaa varten.
Tilalle jonosta ajoi keltainen Checker Cab-taksi jarrujaan kirskuttaen.
Jussi ei eläissään ollut nähnyt moista autoa,jonka etulokasiivet olivat edestä auki kuin lentokoneen tasot.
Hän luuli ,että taksin likasiipiä oltiin leikattu plootumaakarin peltisaksilla ruostevaurioiden takia,mutta havaitsi,että koko taksijono oli täynnä samanlaisia lentosiipisiä autoja.
Joe Lousin näköinen musta kantaja työnsi kärryillään Fammun matka-arkkuja kadunreunaan taksin etuoven viereen ja joka punakkaan sekä olkitukkaisen kuljettajan kanssa nosti hotellitarroilla liistratun matka-askin kuljettajan penkin viereiselle lattialle.Jussi oli nähnyt monet kerrat kotitalon vintillä ja nuuskinut uteliaisuudessaan läpi Fammun matka-arkkua,joka oli pystymallia ja miten avattuna sen oikeassa ovessa oli neljä syvää vetolaatikkoa.Vasen ovi oli kuin pieni vaatekomero hengarein ja hengaritangoin. Arkun keskilukon vieressä luki tinapeltisillä kirjaimilla LANGMUIR 3 PLY,jonka alle oli ruuvattu hopeoitu soikea merkki.
Merkissä oli kolme norsunpäätä.Aski oli ilmeisesti kolminkertainen ja pellitetty vaneriarkku,joka kestäisi rankatkin merimatkat.
Fammu antoi mustasta käsiveskastaan tuoreen taalansetelin yönmustalle porterille,joka valkoisia pianohampaitaan väläytellen palasi kärryineen pääovesta halliin.Ennen taksiin astumista Jussin piti kiertää taksin keulan ympäri tarkastamaan sen Lincoln Zephyrimäistä vesiputousmaskia,joka irvisti kromihampaillaan ilkeämmin kuin Ford Motor Companyn loistomallin maski.
Auton katon takaosa toimi erikoisena lastenvaunumaisena kuomuna,minne aukaistuna sai pistettyä lisää matkatavaroita.
Hän luuli ,että taksin likasiipiä oltiin leikattu plootumaakarin peltisaksilla ruostevaurioiden takia,mutta havaitsi,että koko taksijono oli täynnä samanlaisia lentosiipisiä autoja.
Joe Lousin näköinen musta kantaja työnsi kärryillään Fammun matka-arkkuja kadunreunaan taksin etuoven viereen ja joka punakkaan sekä olkitukkaisen kuljettajan kanssa nosti hotellitarroilla liistratun matka-askin kuljettajan penkin viereiselle lattialle.Jussi oli nähnyt monet kerrat kotitalon vintillä ja nuuskinut uteliaisuudessaan läpi Fammun matka-arkkua,joka oli pystymallia ja miten avattuna sen oikeassa ovessa oli neljä syvää vetolaatikkoa.Vasen ovi oli kuin pieni vaatekomero hengarein ja hengaritangoin. Arkun keskilukon vieressä luki tinapeltisillä kirjaimilla LANGMUIR 3 PLY,jonka alle oli ruuvattu hopeoitu soikea merkki.Merkissä oli kolme norsunpäätä.Aski oli ilmeisesti kolminkertainen ja pellitetty vaneriarkku,joka kestäisi rankatkin merimatkat.
 |
| Steamer trunk |
Auton katon takaosa toimi erikoisena lastenvaunumaisena kuomuna,minne aukaistuna sai pistettyä lisää matkatavaroita.
Taksi ei ollut mikään kaunotar,vaan newyorkilainen matkatyökalu.
Kotikauppalassa oli yksi uusi Lincoln Zephyr sokeritehtaan uudella toimitusjohtajalla,vaikkakin Jussi ja Fammu saivat nauttia Mjölbackan huvilalle ajosta tehtaan tummansinisellä sähkötehtaan Ford Fordorilla,jonkalaisia kauppalassa oli useita.
Kauppalan sillankorvan taksitolpalla taasen seisoi tummanvärisiä Chevrolet Mastereita,Oldsmobilejä sekä Plymoutheja.Suomalainen pirssiväri oli hautausautonomaisesti tummanpuhuva.
Vasta Talvisodan alkaessa v.1939 ne tulivat saamaan valkoisen suojavärin.
New Yorkissa Babs oli aluksi piikonut varakkaiden juutalaiskauppiaiden huusholleissa New Yorkin Manhattanin Lower East Siden ruskeakivitaloissa.
Hän oli avioitunut juutalaisseremonioin erään varakkaan turkkurin Shmuel Isaac (Issy) Weissgerberin kanssa vuonna 1933,samana vuonna kuin Josefinan mies Fjalar oli kuollut sydänkohtaukseen hyvästä elämästä kotikauppalansa Uuden Hotellin kabinetissa ankkapäivällisillä.
Kotikauppalassa oli yksi uusi Lincoln Zephyr sokeritehtaan uudella toimitusjohtajalla,vaikkakin Jussi ja Fammu saivat nauttia Mjölbackan huvilalle ajosta tehtaan tummansinisellä sähkötehtaan Ford Fordorilla,jonkalaisia kauppalassa oli useita.
Kauppalan sillankorvan taksitolpalla taasen seisoi tummanvärisiä Chevrolet Mastereita,Oldsmobilejä sekä Plymoutheja.Suomalainen pirssiväri oli hautausautonomaisesti tummanpuhuva.
Vasta Talvisodan alkaessa v.1939 ne tulivat saamaan valkoisen suojavärin.
 |
| 1939-40 Salon Horninkadun sillankulman taksitolpan pirssit suojaväreissään. |
 |
| Checker Cab in New York 1939 |
 |
| 1939 Lincoln Zephyr V-12 . |
Hän oli avioitunut juutalaisseremonioin erään varakkaan turkkurin Shmuel Isaac (Issy) Weissgerberin kanssa vuonna 1933,samana vuonna kuin Josefinan mies Fjalar oli kuollut sydänkohtaukseen hyvästä elämästä kotikauppalansa Uuden Hotellin kabinetissa ankkapäivällisillä.
Fammun sisko Babsin eli Barbaran matkapäätös
Amerikkaan
oli saanut alkunsa siitä,kun hänen sulhasensa
rannikkolaivuri Gunnar Wikström oli haaksirikkoutunut
oli saanut alkunsa siitä,kun hänen sulhasensa
rannikkolaivuri Gunnar Wikström oli haaksirikkoutunut
purjehöyrykaljaasillaan vuoden 1911
syksyllä Kasnäsin vesillä.
Taksikuski kysäisi takapenkkiläisiltä:
--Whereto ma'm?
Fammu lausui osoitteen:
--Howard Beach,Jamaica Bay,Queens...please!
Hän lausui Jamaican J-kirjaimen ruotsalaisittain kuin Jussissa,mikä amerikaksi olisi lausuttu Y:nä
Fammu mielestään puhui suhteellisen hyvää Yrjö-kuninkaan englantia,vaikkakin Kustaa-kuninkaan ruotsi paistoi esiin fonetiikassa.
Kuljettaja kliksautti taksamaittarin Hired-klaffin päälle, tipunkeltaisen Checkerin lähtiessä liikkeelle kohti Manhattanin sydäntä.
Cunardin laiturit 86-90 sijaitsivat West 45- ja West 52-katujen välissä.
French Linen laituri numero 82 vieressä sekä Italian Linen laituri numero 92 toisella puolella.
Puhelias taksikuljettaja esitteli itsensä John Fox Senioriksi ja kertoi olevansa kotoisin Belfastista,Ulsterin maakunnasta.
Fox luuli matkalaisia ensiksi ruotsalaisiksi,johon vanharouva oli oikaissut,että ovat Suomesta,vaikkakin hän itse oli ruotsinkielinen...Johan-pojanoika eli Jussi taas kaksikielinen..
Fammu oli lisännyt,että Suomen ruotsalaisten asema on melkein samanlainen,kuin pohjoisirlantilaisia kutsutaan brittiläisiksi,vaikka ovat irlantilaisia.
Silti katsomme olevamme yhtä suomalaisia kuin suomenkielinen kantaväki ja meitä haukutaan rantaruotsalaisiksi taikka ruotsia puhuvaksi paremmaksi väeksi.."svenskatalande bättre folk"..
Fox ajaessaan lisäsi,ettei hänkään koskaan voi unohtaa omaa irlantilaisuuttaann..se kun on veressä..
Hän on silti oppinut,tultuaan vuonna 1930 pula-ajan alussa New Yorkiin,että maassa pitää syödäkin maan tavalla..ainakin taksirenkinä.Ajossa hän poikkeaa tuttuihin hampurilaiskuppiloihin,missä puoli-irkkukokit paistavat burgerin ylikypsiksi,kuten irkuilla on tapana.
Ja vaikka itärannikon jenkit puhuvat kuninkaan englantia,niin ne eivät osaa koskaan rullata kunnolla R-kirjainta kuten irkut sanojen lopussa,vaan puhuvat jostain Caw'ista Carin sijasta..
Ne eivät osaa lausua Jumalan luomia sanoja niinkuin pitäisi.
Checker kiisi 7th Avenueta kaaoksellisessa aamuliikenteessä Manhattanin läpi ja oli ylittämässä Queensboron siltaa.
Fammu kertoi Jussille,että tuossa joessa seisoo kuuluisa Roosevelt Island,minkä ne jostain kummasta olivat nimenneet Welfare Islandiksi...ehkä Franklinin New Dealin takia .
Saari oltiin aiemmin ristitty kuuluisan presidentti Teddy Rooseveltin Square Dealin kunniaksi.
Teddy myös tämä aikoinaan palveli jopa kaupungin poliisimestarina.
Sitä ennen saari tunnettiin Blackwell Islandina.
Fammu kertoi Babs-siskonsa käyneen suuresti arvostamansa presidentti Teddy Rooseveltin hautajaisissa tammikuun 8. päivänä 1919 ja seurannut,miten tämän arkku oli hävinnyt Long Islandin salmelta puhaltavassa puhurissa hautaan lähellä Sagamore Hilliä.
Babs ei ollut uskoa silmiään,että kuolematon Teddy oltiin pantu maahan,vaan,että tämä tämä nousisi kuolleista arkun kannen avattuaan ja sokeuttaisi suruväen hullulla irvistyksellään sekä kuurouttaisi korvat kimeällä naurunröhäyksellään.Sitten Teddy olisi olisi huutanut,että "Nyt pojat ja tytöt töihin ja toimimaan!".. ja kaikki olisivat ryntäneet hautausmaalta puolustamaan jotain harvinaista liskolajia joltain saalistavalta teollisuuslaitokselta,joka oli päättänyt pystyttää savuttavan tehtaansa ryömijän kutemispaikalle.
Koko maa oli tuntenut samalla lailla.
Theodore Roosevelt oli kuollut,mitä ei voitu sulattaa.
Fammu keskusteli Roosevelteista Foxin kanssa,jolloin taksikuski oli kyllä Franklinin puolella,koska tämä jelppaa köyhempiä ja työläisiä.
Fammu oli lisännyt,että olihan Teddylläkin oma Square Dealinsä vähäosaisten olojen parantamiseksi industrialistien ahneista kourista.
Fammu oli kertonut,ettei poliorampa Franklin ole koskaan ollut yhtä suosittu kuin puhvelinkaataja ja Kuuban sodan sankari Teddy-setä.
Jopa vuonna 1913,jolloin silloinen ex-presidentti Teddy saapui laivalla Hudson-joen satamakaijaan lähelle Cunardin laituria Afrikan safariltaan,häntä vastassa oli ollut mahtava ihailijajoukko hurraamassa ja osoittamassa,että tämä oli yhä suositumpi kuin liikalihava ja plyyshituolilla peräänsä kuluttava presidentti Howard Taft.
Fammusta Teddystä huokui jotain erikoista preerioiden pioneerien karismaa.
Presidentti Taft,Fammu lisäsi,oli vielä palvellut Filippiinien saarten kuvernöörinä Teddyn istuessa Valkoisessa Talossa ja Theodoren luovuttua republikaanien ehdokkuudesta presidenttikilvassa hän suostui sponsoroimaan konservatiivista ja kuivapuheista Taftia maan ykköspallille.
Fammu oli kuullut kerran "Big Bill" Taftin ollessa Filippiinien kenraalikuvernöörinä lähettäneen sähkeen Valkoiseen Taloon:
--Went on a horse ride today.
--Feeling good!
Silloinen sotaministeri Elihu Root oli vastannut sähkeeseen:
How's the horse?
Nykyisen presidentin Franklin Delanon pukinhampaisesta Eleanor-vaimosta vanhalla rouvalla oli vain yksi kommentti:
--Kalkon----kalkkuna!
Fammu lausui osoitteen:
--Howard Beach,Jamaica Bay,Queens...please!
Hän lausui Jamaican J-kirjaimen ruotsalaisittain kuin Jussissa,mikä amerikaksi olisi lausuttu Y:nä
Fammu mielestään puhui suhteellisen hyvää Yrjö-kuninkaan englantia,vaikkakin Kustaa-kuninkaan ruotsi paistoi esiin fonetiikassa.
Kuljettaja kliksautti taksamaittarin Hired-klaffin päälle, tipunkeltaisen Checkerin lähtiessä liikkeelle kohti Manhattanin sydäntä.
Cunardin laiturit 86-90 sijaitsivat West 45- ja West 52-katujen välissä.
French Linen laituri numero 82 vieressä sekä Italian Linen laituri numero 92 toisella puolella.
Puhelias taksikuljettaja esitteli itsensä John Fox Senioriksi ja kertoi olevansa kotoisin Belfastista,Ulsterin maakunnasta.
Fox luuli matkalaisia ensiksi ruotsalaisiksi,johon vanharouva oli oikaissut,että ovat Suomesta,vaikkakin hän itse oli ruotsinkielinen...Johan-pojanoika eli Jussi taas kaksikielinen..
Fammu oli lisännyt,että Suomen ruotsalaisten asema on melkein samanlainen,kuin pohjoisirlantilaisia kutsutaan brittiläisiksi,vaikka ovat irlantilaisia.
Silti katsomme olevamme yhtä suomalaisia kuin suomenkielinen kantaväki ja meitä haukutaan rantaruotsalaisiksi taikka ruotsia puhuvaksi paremmaksi väeksi.."svenskatalande bättre folk"..
 |
| Checker A New Yorkissa |
Hän on silti oppinut,tultuaan vuonna 1930 pula-ajan alussa New Yorkiin,että maassa pitää syödäkin maan tavalla..ainakin taksirenkinä.Ajossa hän poikkeaa tuttuihin hampurilaiskuppiloihin,missä puoli-irkkukokit paistavat burgerin ylikypsiksi,kuten irkuilla on tapana.
Ja vaikka itärannikon jenkit puhuvat kuninkaan englantia,niin ne eivät osaa koskaan rullata kunnolla R-kirjainta kuten irkut sanojen lopussa,vaan puhuvat jostain Caw'ista Carin sijasta..
Ne eivät osaa lausua Jumalan luomia sanoja niinkuin pitäisi.
Checker kiisi 7th Avenueta kaaoksellisessa aamuliikenteessä Manhattanin läpi ja oli ylittämässä Queensboron siltaa.
Fammu kertoi Jussille,että tuossa joessa seisoo kuuluisa Roosevelt Island,minkä ne jostain kummasta olivat nimenneet Welfare Islandiksi...ehkä Franklinin New Dealin takia .
Saari oltiin aiemmin ristitty kuuluisan presidentti Teddy Rooseveltin Square Dealin kunniaksi.
Teddy myös tämä aikoinaan palveli jopa kaupungin poliisimestarina.
Sitä ennen saari tunnettiin Blackwell Islandina.
Fammu kertoi Babs-siskonsa käyneen suuresti arvostamansa presidentti Teddy Rooseveltin hautajaisissa tammikuun 8. päivänä 1919 ja seurannut,miten tämän arkku oli hävinnyt Long Islandin salmelta puhaltavassa puhurissa hautaan lähellä Sagamore Hilliä.
Babs ei ollut uskoa silmiään,että kuolematon Teddy oltiin pantu maahan,vaan,että tämä tämä nousisi kuolleista arkun kannen avattuaan ja sokeuttaisi suruväen hullulla irvistyksellään sekä kuurouttaisi korvat kimeällä naurunröhäyksellään.Sitten Teddy olisi olisi huutanut,että "Nyt pojat ja tytöt töihin ja toimimaan!".. ja kaikki olisivat ryntäneet hautausmaalta puolustamaan jotain harvinaista liskolajia joltain saalistavalta teollisuuslaitokselta,joka oli päättänyt pystyttää savuttavan tehtaansa ryömijän kutemispaikalle.
Koko maa oli tuntenut samalla lailla.
Theodore Roosevelt oli kuollut,mitä ei voitu sulattaa.
Fammu keskusteli Roosevelteista Foxin kanssa,jolloin taksikuski oli kyllä Franklinin puolella,koska tämä jelppaa köyhempiä ja työläisiä.
Fammu oli lisännyt,että olihan Teddylläkin oma Square Dealinsä vähäosaisten olojen parantamiseksi industrialistien ahneista kourista.
 |
| Theodore Roosevelt 1904 |
Jopa vuonna 1913,jolloin silloinen ex-presidentti Teddy saapui laivalla Hudson-joen satamakaijaan lähelle Cunardin laituria Afrikan safariltaan,häntä vastassa oli ollut mahtava ihailijajoukko hurraamassa ja osoittamassa,että tämä oli yhä suositumpi kuin liikalihava ja plyyshituolilla peräänsä kuluttava presidentti Howard Taft.
Fammusta Teddystä huokui jotain erikoista preerioiden pioneerien karismaa.
Presidentti Taft,Fammu lisäsi,oli vielä palvellut Filippiinien saarten kuvernöörinä Teddyn istuessa Valkoisessa Talossa ja Theodoren luovuttua republikaanien ehdokkuudesta presidenttikilvassa hän suostui sponsoroimaan konservatiivista ja kuivapuheista Taftia maan ykköspallille.
Fammu oli kuullut kerran "Big Bill" Taftin ollessa Filippiinien kenraalikuvernöörinä lähettäneen sähkeen Valkoiseen Taloon:
--Went on a horse ride today.
--Feeling good!
Silloinen sotaministeri Elihu Root oli vastannut sähkeeseen:
How's the horse?
Nykyisen presidentin Franklin Delanon pukinhampaisesta Eleanor-vaimosta vanhalla rouvalla oli vain yksi kommentti:
--Kalkon----kalkkuna!
 |
| William Howard Taft |
 |
| New York Transport Map 1939. Oikealla ylhäällä tekstin alla Flushing Meadowsin maailmannäyttelyalue keltaisena. Alhaalla oikealla Jamaica Bay,jossa Howard Beach sijaitsee Bay-sanan yläpuolella |
----------------------------------------------
Puheliaalla kuljettajalla oli kertomansa mukaan vanhempi James-veli töissä Manhattanilla NYPD:n 13. poliisiosastossa.James oli passipoliisina enimmäkseen Grand Central-aseman kulmilla,missä alituisesti käytiin taksisotaa pula-aikana.
30-luvun alussa,hän kertoi, että kaupungissa oli yli 60.000 taksilupaa ja hänkin sai useimmiten poimia ja tiputtaa Grand Central-aseman eteen asiakkaita James-poliisiveljen käännettyä katseensa toiseen suuntaan.
Hänen taksifirmansa katsottiin villiksi,jolla ei ollut lupaa pysähtyä Parmalee-yhtiön tolpille.
Parmalee-firma oli lahjonut silloista pormestaria Jimmy Walkeria ja poliisikomentajaa ,saamalla monopolin kaikilla asemaseutujen tolpilla.Joskus tuli käsikähäkkääkin muiden taksirenkien kanssa ja joskus Parmaleen palkkaamat konnat,jotka aina seisoivat taksijonon lähellä mustissa umpiautoissa ,tulivat antamaan turpiin villille kuskille.Silloin ammattiyhtiöt kuten kuljetusalan Teamsterit olivat New Yorkin mafian käsissä.
V.1937 uusi New Yorkin pormestari La Guardia supisti medaljonkitaksilupia 16.900 kappaleeseen,mutta niitäkin liisattiin kovaa rahaa vasten. Sitten oli muita villejä taksiyhtiöitä,jotka maalauttivat autojaan halvempien taksipuulien väreihin ja karhusivat vielä halvempia taksoja ensimmäiseltä varttimaililta ja siitä eteenpäin.
Monissa takseissa oli vielä fiksatut mittarit,koska moni kuski osasi virittää niitä ilman blummin rikkomista.
Fox sanoi Fammulle,että hänellä kyllä on laillinen mittari ja taksa pitää paikkansa,mitä se centeillä naksuttelee varttimaileja,kun panee koneen soimaan päälle Hired-klaffista.
 |
| 1939 New York City Scene by Dorothea Lange |
Foxin käännyttyä oikealle Woodhaven-kadulle Fammu uteli,miksi New Yorkista löytyy niin paljon irlantilaisia.
Jussi oli yritellyt saada Fammua kuuntelemaan omia kysymyksiään irlantilaisesta John Foxista tyrkkimällä isoäitiään kyynärpäällä kylkeen.
Fammu oli kimpaantunut tökkimisestä ja närkästyneenä kysäisi pojanpojaltaan.:
--Va fan gör du Johan..kan du inte se ja är i samtalet med herr Fox..?
Jussi ei antanut periksi ,vaan kysyi,oliko tämä Fox sukua kuuluisalle 20th Century Foxille Hollywoodissa.
Fammu ei vastannut typerään kysymykseen,vaan kaivoi pitsihanskallaan käsiveskasta puuterikompaktin ryhtymällä talkkimaan kasvojansa.
Kuljettaja puheli taustapeilistä katselemalla takapenkkiläisille,ettei hän tuntenut yhtään sielua muutettuaan New Yorkiin vuonna 1929 ,jolloin jokainen kaupunkilainen puhui amerikkaa kuin valkokankaan Chicagon gangsteri,mitä hän oli nähnyt Belfastin kinoissa. Hän oli James-veljensä kanssa lähtenyt Pohjois-Irlannista tapeltuaan katolisina protestantteja ja brittiläishallintoa vastaan.
He olivat olleet sinnfeiniläisinä ja Vapaaseen Irlantiin liittymiseen kannattajina protestanttien tappolistalla.
Irkkuja..Fox kertoi ..oli tullut New Yorkiin jo kuuluisan perunaruton aikana 1800-luvulla.
Hänellä kyllä oli aluksi vaikeuksia saada töitä,mutta noilta Hudson-joen satamalaitureilta sai kyynärpäätaktiikalla purkaajan hommia,jos vain sattui krapulassa raahautumaan paikalle.
Häntä vanhemmat satamajätkät peloittelivat,että irkkupoika lähtee pian lipettiiin kuuden kuukauden sisällä ensimmäisen mustan nähtyään.
Yksi irkkupappi nimeltään Riley oli tarjonnut hänelle duunia Los Angelesissa..
Riley olisi ottanut hänet siipiensä suojaan siellä ja poika olisi saanut elää hänen kanssaan kusettamassa leskirouvia,jotka kuollessaan testamenttaisivat kaiken omaisuutensa ja tyttärensä heille..
Sitten Fox katkaisi puheensa ja vakavoitui sanomalla Fammulle,että "Excuse my language",ettei hänen ollut tarkoitus loukata leskirouvia yleensäkään ja mitä vanharouva ilmeisesti oli.
Hän lisäsi ,ettei hän halunnut lähteä minkään juoppopapin huusholliin,joka vikittelee pikkupoikia mukaansa ties mitä likaisia ajatuksia mielessään.Kerran hän oli kantanut juopuneen padren irlantilaisesta kulmapubista sänkyynsä selviämään ja viinalta ja oksennukselta haiseva pappi oli kopeloinut häntä haaroista.
Hän oli lyönyt oven perässään kiinni ja kuullut vielä kadulle asti papin voihkineen perään,että "Ah come back,son,come back..it was the drink...Mother of God..I am sorry!!"
Fox kertoi,että hänelläkin on yksi poika John Junior eikä hän päästä mielellään perillistään yksin alttaripojaksi Bronxin Saint Patrickin kirkkoon messujen ajaksi,vaan lähettää äidin mukaan saattajaksi.
10-vuotias John Junior on kiinnostunut sähkövempeleistä ja radioista ja aivan itse oli rakentanut kidekoneen partiolaisten Boys Life-lehdestä löytämästään piirustuksesta.
Fammu oli vastannut Foxille,että Jussi eli hänen oma pikku-Johninsa oli myös kiinnostunut radioista.
Jussi oli kertonut isoäidilleen löytäneensä kidekoneen rakennuspiirustukset Pikku Jättiläinen-kirjasta ja saanut kokoamansa vehkeen jopa toimimaankin.
Jussi oli vielä Fammua tulkkina käyttäessään kertonut,että hänen luokkakaverinsa isä omisti kauppalan ainoan radiotehtaan ja hän oli kerran kysäissyt,jos tämä voisi hankkia rahaa vastaan hänelle vakuumiputken kidekoneeseensa.
Kaveri oli tuonut hänelle koulurepussaan putken ja kertonut,ettei se maksa mitään,koska hän oli vohkinut sen kerran tehtaan roskiksesta pintavikaisena,mutta silti täysin toimivana.
Fox oli kuunnellut Fammun tulkkausta ja vastannut bronxilaisirlantilaisella murteellaan:
--Electronics..son..electronics..I says..is a big Woid in Nuu Yoik!
--And you ma'm...when it comes to our previous topic...FDR stands for woiking men....
--Teddy only loved bear-hugging.
 |
| Kidekone |
Taksi ajoi Queensin loputtomien ruskeakivitalokatujen läpi Forest Parkin puistomaiseen vehreyteen,jonka jälkeen avautui uudisasutusalue vehrein,hyvinhoidetuin nurmikoin ,autotallein ja liuskakiviseinin.
Tänne oli asettunut Manhattanin saaren keskiluokka ja sinikaulusväki.
Monikansallinen emigranttiväki piti vielä kiinni Lower East Manhattanin kortteleista,mitkä etnisesti olivat jakautuneet ghettoina kortteli korttelilta pikkuroomiksi,pikkuateenoiksi,pikkuberliineiksi ja pikkuvarsoviksi.
Vaurastunut juutalaisväki oli muuttanut Bronxiin,Queensiin ja Brooklyniin Long Islandille,mustien ja latinoiden hiljalleen täyttäessä ala-Manhattanilta vapautuneet asunnot.
Fammun Babs-siskon mies turkkuri Shmuel Isaac (Issy) Weissgerber oli asunut vuosikymmeniä ala-Manhattanin juutalaisyhteisössä.Alunperin Saksan juutalaisena ja yritteliäänä hän oli katsonut itsensä ulkopuoliseksi slaavilaisjuutalaisväestön keskellä.Slaavilaisia hän katsoi tyhjäntoimittajiksi ja muusikoiksi,joilla ei ollut intoa hankkiutua palkkatöihin tiskin taakse,tehtaisiin ja yleensä mihinkään yritystoimintaan.
Weissgerber oli vanha ammattinimestä muotoutunut juutalaissukunimi,joka alunperin merkitsi värjäriä ja nahkuria.
Sam Weissgerber jatkoikin sukunimen mukaista ammattia aivan karvojen kera turkiskauppiaana.
Balttialaiset ja ukrainalaiset naapurinsa hän pisti juutalaisyhteisönsä pohjasakkaan,jotka tienasivat "Easy Moneya" tekemättä hänen silmissä oikeata ja rehellistä työtä.
Nämä olivat enimmäkseen näyttelijöitä,muusikoita ja taiteilijoita,joidenka mielipaikkoja olivat Greenwich Villagen vaudeville- ja bourlesque-teatterit sekä pianokapakat.
Rehellinen työ Sam Weissgerberistä oli yksitysyritteliäisyyttä tai palkkatyötä,jota takapajuiset itäeurooppalaiset ortodoksijuutalaiset halveksivat.
Yhdestä taiteellisesta juutalaispojasta Irving Berlinestä hän kylläkin piti,jonka säveltämä musiikki miellytti hänen teutoonisen messinkistä sävelkorvaansa.
V.1888 syntynyt Israel Baline oli muuttanut Bremenistä vanhempiensa kanssa v.1893 New Yorkiin,vaikka Balinet alunperin olivat Tanskan juutalaisia.
Myöhemmin Israel otti käyttöön myyvämmän amerikkalaisen Irving Berlin-nimen sävellyksissään.
Säveltäjän White Christmas ja Amazing Graze olivat Samin mielikappaleita,vaikkei Weissgerbereiden piireissä vietetty joulua eikä kuopattu omaisia kirkkomaan multiin.
 |
| Irving Berlin 1888-1989 |
Berlinin 1920-luvulla säveltämä Alexander's Ragtime Band tuli kaikkien aikojen suosituimmaksi hitiksi samoin kuin myöhemmin Annie mestariampuja-musikaali.
Berlinin säveltämän toisen musikaalin Top Hatin filmiversiota Sam (Issy) ja Babs Weisgerberit olivat käyneet katsomassa Manhattanilla ja Fred Astairen sekä Ginger Rogersin steppikappaleet innoittivat Babsia ottamaan jopa steppitunteja Howard Beachin kodissaan.
Eräs pienikokoinen musta bronxilainen "Tappy" Davis kävi antamassa Mrs.Weissgerberille kotitunteja stepin saloissa ja rouva oli päässyt tanssin makuun melko nopeasti näyttelemällä taitojaan iltaisin Issylle Tappyn erikoisilla cincinnatiaskeleilla.
(Tappyn nuoremmasta veljenpojasta Sammystä tuli myöhemmin kuuluisa laulaja ja näyttelijä,joka myöhemmin kääntyi Mooseksen uskoon.1960-luvulla pidettiin yleisenä huulena,että maailmassa löytyisi kaksi juutalaispoikaa,joista yksi oli musta ja toinen valkoinen ja että kummatkin olivat yksisilmäisiä...Sammy Davis Jr. ja Moshe Dayan.)
Kyvykkäät juutalaispojat täten osasivat laulaa ja tehdä hyvää kristillistä ja kaupallista musiikkia.
 |
| Top Hat-elokuvajuliste |
David Schranoff nuorena sähköttäjänä RCA:n radiotalon yläkerrassa v. 1912 huhtikuussa vastaanotti S/S Titanicin SOS-morsehätäviestin.
1930-luvun lopulla hän istui RCA-konsernin toimitusjohtajana.
Newyorkilaisesta nahkakäsinemyyjästä Sam Goldfishistä tuli Sam Goldwyn ja MGM-elokuvastudioiden johtajaomistaja silloisessa Hollywoodlandissä.
Emery Roth puolestaan tuli kuuluisaksi 57th Streetin ja Park Avenuen kulmassa sijaitsevan Ritz-hotellin omistajana.
"Staying on the Ritz"-hitti tulikin olemaan 1920-luvulla rikkaiden joutilaiden mielivärssyjä.
Manhattanin kasvatti Sam Brotham rikastui partnerinsa Lucky Lucianon kanssa bootleggingistä eli viinan salakuljetuksesta kieltolain aikana.
Sam harjoitti talvisin kuorma-autoliikennettä Erie-järven jään poikki Kanadan puolelta Chicagoon. Amerikkalaisissa speakeasy-kuppiloissa maistui kanadalainen salakuljetettu Seagram-viski. Kunnianhimoisena hän halusi kiivetä kanadalaiseen eliittiinkin,muttei koskaan saanut juutalaistaustastaan britti-imperiumin kuninkaalta Sir-titteliä..
New Yorkissa nykyään Seagram'sin rakennus on eräs Manhattanin suurimpia nähtävyyksiä.
Madame Helena Rubinstein,eräs newyorkilainen juutalaistytär tunnetaan puolestaan kosmetiikka-alan uranuurtajina.
Australiasta Pariisin kautta New Yorkiin muuttanut Coco Chanel nousi myöhempänä juutalaisemigranttina miljonääriluokkaan.
 |
| Coco Chanel 1920 Cabrielle Boheur Chanel 1883-1971 |
 |
| Real Coco posture |
Isoäiti oli silloin salonkihytissä ripustamassa mustagabardiinista iltapukuaan matka-arkun hengariin.
Iltapuvun hän oli ostanut v. 1933 keväällä Pariisin käynnillään Montmartren eräästä pienestä boutiquesta.
Rue Gambonilla sijaitsevan pikkuboutiquen omisti pikimustapolkkatukkainen Australiasta muuttanut neitonen nimeltään Coco Chanel. Tämä oli avannut samalla kadulla v.1911 pienen hattukaupan.
Rikastuttuaan ja kuuluisana mustista yksinkertaisista muotivaatteista Coco asui melkein koko elämänsä Pariisin Ritz-hotellissa. Hänen hajuvesikeksintönsä Chanel No. 5 oli yksi Fammun lempimerkeistä.
Chanel oli nimennyt hajusteen viidennestä näytepullosta,joka tuoksui miellyttävimmältä. Mustaa pukuvalikoimaansa hän kutsui Chanel-Fordiksi,koska Henry Fordin kuuluisaa T-mallia sai vain mustana.
Henry Ford oli saiturina katsonut mustan värin sopivan parhaiten malliinsa jo siitäkin syystä ,että musta selluloosamaali kuivui nauhalla nopeammin kuin mikään muu väri. Henryn mottona olikin,että T-mallia saa kaikissa väreissä,kun ostaa sen mustana.Asiakas voi itse maalauttaa sitten ostamansa biilin mihin väriin tahansa.Mallia myytiin miljoonakaupalla amerikkalaisille halukkaille.
Vasta v. 1927 Fordin A-mallin tultua markkinoille värivalikoima laajentui asiakkaiden vaatimuksesta.
Mutta Chanel-muoti pysyi mustana.
 |
| Henry Ford and his Phone-Booth Model T Ford. A Genuine Farm-Boy. Juhart 2003 |
(Vasta II maailmansodan päätyttyä Coco Chanelia syytettiin natsikollaboraattoriksi.Pariisin natsivaltauksen aikana
Coco sulki liikkeensä,mutta asui Ritzissä saksalaisen rakastajansa ja tiedustelu-upseeri Hans Gunther von Dinklagen kanssa. Coco tunnettiin brittiläisessä MI5-tiedustelujärjestössä Abwehr agentti 7124:nä ja koodinimellä Westminster.
Juutalaistaustastaan saksalaisvaltauksen aikana Coco siirsi teknisesti Chanel Parfume-yrityksensä omistussuhteen tuttavansa ja kristityn Lombardin nimiin.Lombardilla oli hyvät suhteet brittiläiseen kuningassukuun ja sodan päätyttyä sekä Windsorien avulla Cocoa ei koskaan syytetty natsisuhteistaan.
Lombardi taas kuoli pennittömänä sodan jälkeen Italiassa.)
Eräs myöhemmin tunnettu näyttelijä ja filmiohjaaja ,Fammun ja Jussin ajaessa Queensin Howard Beachiä kohti irlantilaisen taksikuskin Checkerissä, leikki äitinsä valvovien silmien alla yhden bronxilaisen ruskeakivitalon portailla.
Tämä neljävuotias juutalaispikkupoika Allan Stewart Königsberg tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Woody Allen.
Königsbergit olivat itäpreussilaista sukujuurta alueelta,mitä nykyään kutsutaan Kaliningradiksi.
Allenin myöhempi elämä keskittyi Manhattanin Greenwich Villageen,mitä hän kuvasi mm. filmeissään Annie Hall ja Manhattan.
Allan Stewartin kuunteli leikkiessään korvat höröllään kivitalon yläkerran ikkunasta soivaa Radio Cityn Music Hallin konsertin Gerswinin Rapsody in Blue-kappaletta.
Samaan aikaan Foxin Checker Cab oli päässyt jo Concord Boulevardille,joka halkaisi kahta Long Islandin boroughta,East New Yorkia ja Ozone Parkia.
Kymmenisen minuutin ajomatkan päästä taksi oli jo ajamassa Howard Beachin Peninsula Boulevardia.josta Fox käänsi taksin nokan Dickens Street-sivukadulle.
Checker pysähtyi talon numero 313 eteen. Hyvin manikuröidyn bermudanurmikon päällä suihki puolisentusinaa vesisprinkleriä,jonka sateenkaaren väreissä näkyi vesisumusta harmaakivinen bungalow.
Nurmikon viereisellä ajotiellä hääräili valkotukkainen musta mies sinisissä dongarihaalareissa ja puutarhasakset käsissään.
Jussi uskoi miehen olevan ulkonäöltään Uncle Tom's Cabinin ihkaoikean Setä Tuomon.
 |
| Weissgerber house similar to this New Jersey house |
Foxin piti pujotella muuttoautojen välistä ja tyyttäillä äänitorvellaan,ettei ajanut kiroilevien ja keskisormiaan näyttävien muuttomiesten varpaille.
Fammukin ihmetteli omituista muuttokuumetta,johon Fox oli vastannut:
--It's our posh Manhattan Jewry moving in..Ma'm!
Astuttuaan autosta katukäytävälle Fammun kanssa hän näki kauempana talojen välistä Jamaica Bayn kaislikkoa.
Merilokkeja ja tiiroja liiteli lahden yllä ,monen syöksyessä kuin Kittyhawk-syöksyhävittäjät alas saalistamaan.
Kaislikosta kuului kanadanhanhien kvaakkumista.
Kääntyessään kantapäillään katsomaan Weissgerbereiden taloa hän näki autotallissa kiiltävän komean viininpunaisen Chrysler New Yorkerin vesiputousmaskin.
Hän oli keväällä nähnyt Fammun postiluukusta pihistämänsä sunnuntain Hufvudstasbladetin sisäsivuilta kuvan marsalkka Mannerheimin samanlaisesta,mutta mustasta "Kraisusta".
Lisäksi carportissa hymyili metallinvihreä kaksiovinen Pontiac Business Coupe,mikä ilmeisesti oli Babs-tädin kauppa-auto.
Fammu oli samalla katselemassa talon olohuoneen ikkunaan päin,minkä ikkunaverhot heilahtelivat ja pian laattakivitystä pitkin kiirehti taksia kohti kädet levällään harmaapermanenttinen Babs-täti.
 |
| Marski,sotilaspoika ja Marskin Chrysler Imperial ojassa Juhart 2003 |
Talon pääovelle ilmestyi lyhyehkö ja vyötäröltään tukeva kaljupäinen mieshenkilö,joka komensi pihanurmikolla polvillaan ruohonleikkausaksilla bermudaruohoa trimmaavaa mustaa haalarimiestä mennä auttamaan matkatavaroiden kantamisessa.
Jussista nurmikko näytti yhtä tasaisesti leikatulta kuin Fammun kynsisaksilla leikkaama pääsiäisraeruoho kukkaruukussa salin ikkunalaudalla kevätauringossa.
Hän ihmetteli alakoulun ynnäpäällään kuinka monta tuhatta Fammun raeruohopurkkia saisi mahtumaan Weissgerbereiden nurmelle...ehkä miljoona..
Babs-täti syleili vanhempaa siskoaan niin rajusti,että Josefinan olkihattu tipahti katulaatoitukselle pyörimään lierillään ajotielle päin.
Jussi ryntäsi ajotielle Jamaica Bayltä päin puhaltelevan tuulen pyörittämän hatun perään..
Eräs harmaa Dodge-auto joutui jarruttamaan äkisti,Jussin koukatessa hatun kainaloonsa etupuskurin alta aivan kadunkulman palopostin vierestä..
Pojalle ei onneksi tullut naarmuakaan tapauksesta.
Jussilla ei ollut vielä hajuakaan siitä,että samanalainen neliovinen Dodge Landcruiser tulisi hyppäämään parin päivän päästä New Yorkin maailmannäyttelyssä paperiseinän läpi,uimapukuisen missin ratsastaessa sen konepellillä Chrysler Motorsin paviljongissa.
 |
| 1939 Chrysler exhibit in 1939 New York World's Fair |
Babs-täti oli ollut Jussille se kaukainen Amerikan tantta,joka aina lähetti hänelle postipaketissa Babe Ruth-suklaata,Hersey-suklaapatukoita ja joka vuosi uuden Chevrolet-seinäjulisteen.
Paketeissa saamaansa Juicy Fruit Peppermint-purukumiin hän ei ollut kovasti mieltynyt,mutta naapurin kaveri Pelkosen Iivari kyllä puhalteli ja poksautteli niitä,että naama peittyi kuulaasta purkkakalvosta.
Jussista jenkkipurkka maistui sokeroidulta piparjuurikastikkeelta.
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti