 |
| Jussin pikkusiskot Harjavallan pikkupappilan hangessa v.1955 talvella |
" Lemmen liekki kans' usjast sammuu.
rakkaus kauniski katoo pois.
Syömme sisuspuol' sillo sammuu,
ai ken ei rintansa riemuks' jois?
Liukas on maailman tie!
Vallikorvan laulu
Kesäkuu 1954
-------------------------------------
Jussi pyysi kuorma-autokuskia pysäyttämään tienpientareelle rakon melkein ronklatessa jokaisen kuopan kohdalla..
Salon Seudun Osuuskaupan vaaleanvihreä Austin Loadstar-kuorma-auto pysäjtyi jarrut kirskuen ja muuttokuorma lavalla heilahtaen linja-autopysäkille,minkä syrjästä nousi harvahko ja kituliaan näköinen mäntymetsä.
Pojan isä oli seurannut ajomatkan aikana Jussin omituista saksausta vieressään ja useamman kerran oli ehdottanut pientä paussia maaseudun "Hotelli Helpotuksessa" eli ojanpientareella..
Jussi oli yritellyt näyttää kovaa kundia,että kestäisi kyllä reissun Turusta Harjavaltaan asti ilman kusipausseja.
Turusta lähtien hän oli mussuttanut kaksi hillomunkkia ja juonut kyytipojaksi kaksi pulloa sitruunasoodaa,mutta nyt oli tosi kyseessä itsensä pikaiseen helpotukseen.
Isä kertoi kuljettajalle upseerin kielellä,että pidetään tupakan mittainen tauko ja tarjosi askistaan vihreätä norttia ajomiehelle.
 |
| Osuuskaupan purkuautot. Austin Loadstar vasemmalla Juhart 2010 |
Jussi oli jo kömpinyt ovesta ulos sekä alas ojanpientareelle nojaamalla jo perä takaparirenkaita vasten lorottelemassa pitkää pissakaarta keltaiseen ojaveteen.
--Helpotti ainaskin yli pualet!
Jussi huudahti lastinsa purkaamiselle ja napitellessaan molskihousujaan hän löntysteli autonovelle.
Samanaikaisesti isä avasi oven,joka työnsi pojan polvilleen pientareelle.
--No mittee sinä Jussi tuolla laella polovillaan rukkoella kuhnit kun muhametinuskovaenen erämuassa?
Isä piruissaan kysäisi ilman mitään anteeksipyyntöä.
--Emmää mitään kuhninu vaan yritin kusta,kussää törkkäsis ton oven mun pläsiin!
Jussi vastasi tuohtuneena.
--Noh...mänhän se sinulta sellasena armeijan ennakkotoimenpitteenä..!
--Siellä kun alokkaana sinä suat kuulla monenlaesta äkseerausta kunniin..."muahan ..ylös..puuhun..alas..lepo...luku..laalakaa!!"
--Katoppas poeka!
Isä huudahti osoitellessaan eternakellokädellään mäntymetsään päin:
--Tuolla männikön takan on se kuuluisa Cedercreutzin museo!
--Ee uo pitkään matka ennee körötellä Harjavallan kirkonkyllään.
 |
| Kuorma-auton kuljettaja Juhart 2003 |
--Noh-..sitten myö asetuttaan Harjavalataan pariksj vuojeksj aloellemme ja kahtotaan sieltä käsin tulevaesuutta.
--Toevottavasti äetisj ja siskoesj ovat jo suapununna Turusta Porin junalla uuteen kottiin...
Jussia alkoi väsyttämään koko matka kohti tuntematonta.Kuorma-auton kopin keikkuminen ja taka-akselista kuuluva tasainen perän vinkuna sai silmäluomet sulkeutumaan vähänväliä.
Nenään alkoi tunkeutumaan mädäntyneen munan hajua ja Jussi jopa luuli kuskin pieraisseen diagonaalihousuihinsa..Auton lähestyessä Harjavallan kirkonkylän keskustaa isänpuoleisesta avoimesta ikkunasta vahvistui märäntyneen haju ja kauempaa kuusimetsän takaa näkyi tehtaanpiiput piirtävän sinitaivaalle likaisen harmaita pumpulituppoja,sellaisia kuin Jussilla oli sisäkorvan tulehduksissa sirraavissa korvissaan ennen lauantain saunailtaa..
Savikauppalasta lähdettyään kirkkoherra Savolaisen Seppo-poika kertoi nuhatukkoisella äänellään Jussin menevän landelle johonkin "Sadagundaan" eikä papinpoika osannut yhdistää sitä mihinkään maakuntaan.
Olisi yhtä hyvin voinut olla Kirvelän Guningundan broidi!
Kansakoulun toista luokkaa aloittelevalla ei oltu vielä suurtakaan hajuakaan maakunnista haistellessaan lännestä päin sieraimiin tunkeutuvaa mädäntyneen munan hajua..
Isä sanoi Jussille,että se mädän munan haju tulee Harjavallan Outokummun rikkihappotehtailta ja että siihen on vain totuttava olemaan..
--Kylne vanhemmat ossaa olla sit viisait!
Jussi mietti mielessään.
--Äitikin vaan aina muistutti savonkiälel kesämökil ja maall mennes,kun maaseuru lantapatterie haju iski nokkavärkkeihi,ett "Kyllä hajussa kasvaa kun oltua saa!"
Jussi ei ollut kasvanut edes senttiäkään,vaikka oli kerran 4-vuotiaana pudonnut Kemiön Kiilassa Ornäsin lahden pohjukan kesänviettopaikan paskahuusin emännän reiästä ruumamakin lietteeseen.
Äiti oli nenäänsä pidellen tiskannut ihmispaskaisen pojan merivedessä.
Sitten toisessa kesäpaikassa Särkisalossa taas haisi märäntynyt kala ja kalastajien rantasuulien seinille kuivumaan pistetyt kalaverkot.
Särkisalo oli muutenkin kummallinen paikka,missä ankeriaatkin kiemurtelivat kalastajien pärekopista ylös pappilan kesäkodin puutarhaan kuin vaskitsat.
Papinperhe oli muuttamassa majaa toista kertaa.
Heti sodan päätyttyä v. 1945 isän ensimmäinen siviilikomennus tuli Iisalmesta Viitasaarelle Keiteleen rannalle,mistä Jussi ei paljoakaan muista synnyttyään syksyllä 1947.
Isosisko Riitta oli syntynyt v.1943 Iisalmessa ja toiseksi isompi Annukka samoin syksyllä v.1945 Viitasaarella.
Isoin sisko oli nähnyt ja kuullut sotaa ja kertonut nuoremmille venäläisten pommareiden moottorien jyrinästä.Äiti oli seissyt Iisalmen vesitornin katolla tulipalopakkasissa tiiraamassa niitä punatähtisiä Gutzeitin koneita ilmavalvontalottana.
Viitasaarelta isä toi muistoksi etelään mökkiveneeksi suippokokkaisen ja -peräisen keskisuomalaisen veneen,mutta muuta Jussi ei muista paikasta,että äiti vaihtoi pojan paskaisia rättivaippoja ja pesi niitä järvenrannassa laulamalla.."Keitele vehmas ja Päijänne jylhä......
Viitasaaren kirkon alttaritaulusta Jussille oli kehkeytynyt pieni sielunvamma eikä papinpoika ole koskaan sen nähtyään tykännyt pelottavista risitinnaulitsemisista,saatika enkeleistä...
"Enkeleitä onko heitä?" oli myös eräs amerikkalainen elokuvakin.
Uuden Suomen pilapiirtäjä Kari oli samoin saanut sielunvamman lapsena taivaan "enkuloista" piirrettyään kuvan maalaispojasta erään maaseurakunnan kirkon käytävällä.Poika oli lausunut isälleen hämmästykseksi alttaritaulun isosta enkelistä;
--Kato ifä...pevkeleen ifo mehto!!
Kotonakin Jussi aina siirsi katseensa pois lastenhuoneen pienen Eeli Jaatisen maalamasta enkelitaulukopiosta,minkä raamien sisällä enkeli siivet levällään suojeli kahta paljasjalkaista muksua lahon sillan yli.
Jussista enkeli olisi voinut sulkasiivillään lennättää kakarat sylissään sillan yli,etteivät ruosteiset naulat olisi rikkoneet jalkapohjia.
Jatkuu...
Jussia alkoi väsyttämään koko matka kohti tuntematonta.Kuorma-auton kopin keikkuminen ja taka-akselista kuuluva tasainen perän vinkuna sai silmäluomet sulkeutumaan vähänväliä.
Nenään alkoi tunkeutumaan mädäntyneen munan hajua ja Jussi jopa luuli kuskin pieraisseen diagonaalihousuihinsa..Auton lähestyessä Harjavallan kirkonkylän keskustaa isänpuoleisesta avoimesta ikkunasta vahvistui märäntyneen haju ja kauempaa kuusimetsän takaa näkyi tehtaanpiiput piirtävän sinitaivaalle likaisen harmaita pumpulituppoja,sellaisia kuin Jussilla oli sisäkorvan tulehduksissa sirraavissa korvissaan ennen lauantain saunailtaa..
 |
| Harjavallan riippusilta 1939-82 |
Savikauppalasta lähdettyään kirkkoherra Savolaisen Seppo-poika kertoi nuhatukkoisella äänellään Jussin menevän landelle johonkin "Sadagundaan" eikä papinpoika osannut yhdistää sitä mihinkään maakuntaan.
Olisi yhtä hyvin voinut olla Kirvelän Guningundan broidi!
Kansakoulun toista luokkaa aloittelevalla ei oltu vielä suurtakaan hajuakaan maakunnista haistellessaan lännestä päin sieraimiin tunkeutuvaa mädäntyneen munan hajua..
Isä sanoi Jussille,että se mädän munan haju tulee Harjavallan Outokummun rikkihappotehtailta ja että siihen on vain totuttava olemaan..
--Kylne vanhemmat ossaa olla sit viisait!
Jussi mietti mielessään.
--Äitikin vaan aina muistutti savonkiälel kesämökil ja maall mennes,kun maaseuru lantapatterie haju iski nokkavärkkeihi,ett "Kyllä hajussa kasvaa kun oltua saa!"
Jussi ei ollut kasvanut edes senttiäkään,vaikka oli kerran 4-vuotiaana pudonnut Kemiön Kiilassa Ornäsin lahden pohjukan kesänviettopaikan paskahuusin emännän reiästä ruumamakin lietteeseen.
Äiti oli nenäänsä pidellen tiskannut ihmispaskaisen pojan merivedessä.
Sitten toisessa kesäpaikassa Särkisalossa taas haisi märäntynyt kala ja kalastajien rantasuulien seinille kuivumaan pistetyt kalaverkot.
Särkisalo oli muutenkin kummallinen paikka,missä ankeriaatkin kiemurtelivat kalastajien pärekopista ylös pappilan kesäkodin puutarhaan kuin vaskitsat.
 |
| Papinperheen kesämökki Suomusjärvellä ja keskisuomalainen vene. Juhart 2010 |
Papinperhe oli muuttamassa majaa toista kertaa.
Heti sodan päätyttyä v. 1945 isän ensimmäinen siviilikomennus tuli Iisalmesta Viitasaarelle Keiteleen rannalle,mistä Jussi ei paljoakaan muista synnyttyään syksyllä 1947.
Isosisko Riitta oli syntynyt v.1943 Iisalmessa ja toiseksi isompi Annukka samoin syksyllä v.1945 Viitasaarella.
Isoin sisko oli nähnyt ja kuullut sotaa ja kertonut nuoremmille venäläisten pommareiden moottorien jyrinästä.Äiti oli seissyt Iisalmen vesitornin katolla tulipalopakkasissa tiiraamassa niitä punatähtisiä Gutzeitin koneita ilmavalvontalottana.
Viitasaarelta isä toi muistoksi etelään mökkiveneeksi suippokokkaisen ja -peräisen keskisuomalaisen veneen,mutta muuta Jussi ei muista paikasta,että äiti vaihtoi pojan paskaisia rättivaippoja ja pesi niitä järvenrannassa laulamalla.."Keitele vehmas ja Päijänne jylhä......
 |
| Viitasaaren kirkko |
 |
| Ilmavalvontalotat ja hävittäjäpilotti |
 |
| Papinperhe Viitasaarella 1948 |
"Enkeleitä onko heitä?" oli myös eräs amerikkalainen elokuvakin.
Uuden Suomen pilapiirtäjä Kari oli samoin saanut sielunvamman lapsena taivaan "enkuloista" piirrettyään kuvan maalaispojasta erään maaseurakunnan kirkon käytävällä.Poika oli lausunut isälleen hämmästykseksi alttaritaulun isosta enkelistä;
--Kato ifä...pevkeleen ifo mehto!!
Kotonakin Jussi aina siirsi katseensa pois lastenhuoneen pienen Eeli Jaatisen maalamasta enkelitaulukopiosta,minkä raamien sisällä enkeli siivet levällään suojeli kahta paljasjalkaista muksua lahon sillan yli.
Jussista enkeli olisi voinut sulkasiivillään lennättää kakarat sylissään sillan yli,etteivät ruosteiset naulat olisi rikkoneet jalkapohjia.
 |
| Eelis Jaatinen.Suojelusenkeli. "Maankorvessa kulkevi lapsosen tie" |
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti