 |
| Petterin ja kanttorskan kipit pystyssä Juhart 2005 |
------------------------------------------
Kivikirkon suntio Mäkinen istui keskustelemassa pappilan sivutoimisen talkkarin Paajan Augustin kanssa topatuilla tuoleilla salin kakluunin kyljessä.
Kanttorska ohitti heidät keksilautanen kädessään pyyhkäisemällä pystyillä figuraliivien kärjillään Mäkilän peruukin kukkatapettia vasten.
Jussi tukahdutteli kädellään hekotuksiaan jukkapalmun alta,koska suntion musta peruukki näytti seinälle tapetulta ristilukilta.
Pappisväki oli siirtynyt istumaan isän työhuoneen sohvalle ja kahteen laiskanlinnaan keskustelemaan seurakunnan asioista. Isä oli juuri lausunut kuolemattoman ja sata kertaa pappilassa kuullun akateemisen huulensa ylioppilaskirjoitusfiboista..
Pappien tärkätyt liperien kärjet osoittivat kanttorskaan päin isän lausuttua 30-luvun saksankielen tutkinnon kääntövirhebravuurinsa:
--"Berthas Reise war kurz aber angenehm----Berttan reisi oli lyhyt ,mutta mukava".
Papit röhöttelivät niin,että bostonintuhkaa tippui äidin edellisviikolla kesämökin rannassa pesemän nukkamaton päälle.Jussi oli tavannut isän vanhimman ja edesmenneen provisoori-apteekkarivelivainajan lesken Bertan Iisalmessa yhtenä kesänä. Bertta-täti oli pyylevähkö harmaatukkainen tantta,jonka puhelintolpan paksuiset kintut olivat jopa nilkoista yhtä paksut kuin reidet.
Bertta-täti kyllä katsoi pappilan väkeä nokanvartta alaspäin jonain "Sortin sakkina",vaikka Viipurissa hän oli työskennellyt vain ompelijana.
Äitipastorska oli kerran kutsunutkin Bertta-tätiä närkästyksissään "apteekkarin roovaksi piässeksi sukankutojana".
Apteekkarieno oli pitänyt omaa "apoteekkiansa" Torniossa,Porissa ja Sotkamossa sekä sota-aikana sotilasapteekkia myöhemmin menetetyssä Viipurissa.
Isällä oli papeille varastossa toinenkin saksankielen käännös:
--"Er war in der Stadt Potsdam geboren---Hänet synnytti kaupungissa postineiti."
Ja niin me papit naurettiin!!
Ei Jussikaan ollut sen huonompi yhteiskoulun ruotsinkielen käännöksissä,kun oli saanut kokeissa lehtori Raili Rauniolta ison yhdeksän pinnan punaisen virhepukin käännöksestä "Så vitt man vet---Niin valkoinen mies tietää.."
 |
| Jussi kyykyssä edessä,Bertta-täti takana. Aune- ja Anni-tädit sekä Jussin sisosisko Annukka Sotkamossa. Kesä 1958. --Mitä mukavaa niissä Bertan tolppareisissä sitten oli ? |
Jussin kerran norkoillessa pappilan pihan viemärityömaalla kuorma-autokuskien jutustelua uteliaana kuulostellessaan ,kuuli seuraavanlaisen keskustelun.
Y.Kankon letukkakuormuri oli kippaamassa santaa monttuun.
Autoilija K.Sjöberg:
--Toi kanttorska o pullistuma päin...
--Sill taitta olla taase kippi pystys.
Y.Kanko:
--Tollasest jokavuatisest tökkimisest meirä muija jakopään stefa alkkasis vuatama ja päästäs öljyp pakal!
--Taittapas toi kanttorska olla oikkes urkurin toinen polkukone!
Jussi kyllä tunsi monenkin polkukoneen eli munamankelin merkit,
kuten Hermeksen,Ainon,Vienon,Monarkin,Pyrkijän ja Tunturin,millaisia säilytettiin pappilan alustan pyöräkellarissa.
Siellä nojasi liiterinseinää vasten Toini-diakonissan tummanpunainen pedaleilla käyntiin poljettava Simson-mopedikin.
Alli-merkin papinpoika lisäsi konelistaansa.
Kahvikuppien kilinä ja puheensorina loppui kanttorin istuutuessa mustalle kiertojenkaiselle pianopallille.
Urkurin mustat lakeripuolikengät polkivat kullattuja pedaaleja kuin kirkkoherra Savolainen kansurinsa rullakaasupoljinta..
Jussi muisti kerran olleensa kyydissä isän sotakaverin ja rekijokelaisen agronomin uuden vaaleanvihreän Jowettin Javelinin kyydissä,missä oli vain kaksi poljinta.
Autossa kuulema oli vapaakytkin ja sen kaksisylinterinen bokserimoottori moottori pärpätti kuin Jawa-moottoripyörä...mutta kovat vauhdit sillä sai. Auto peittasi senaikuiset isommat nelisylinteriset biilit ralleissakin.
Agronomin piti oikeassa kädessä yöt päivät nahkakäsinettä,koska sillä oli sodassa amputoitu käsi ranteesta irtipoikki.
Silti tämä hoiti isoa rekijokelaista tilaansa taidolla yksikätisenäkin.
 |
| 1952 Jowett Javelin |
Ei se agronomin tekokäsi niinkään irvottanut kuin pappilan ystäväperheen arkkitehti Paul Bernoullin vasen tekojalka,minkä tynkäonteloon kesämökillä kissanpojat pesiytyivät.Paul-setä oli menettänyt talvisodan aikana kinttunsa Helsingin pommituksissa ja kuulema oli sen sodan ainoa sveitsiläinen haavoittunut.
Paul-setä tykkäsi hypellä kuin västäräkki mökin rannan kivillä yhdellä kontillaan linnumunien keruussa.
Setä oli omalaatuinen keräilijä. Sen Lukkarinmäen kupeessa sijaitsevan alppimajamaisen kotkanpesän työhuoneen hyllyt olivat täynnä rakennuspiirustuksia,linnunmunia ja tyhjiä piimäpurkkeja.
 |
| Arkkitehti Paul Bernoulli ja pappilan hoviräätäli Uuno Närhi.. mökin pihalla harsimisharjoituksissa v.1957 |
Hän oli pistänyt kätensä flyygelin sisään ja plimputteli sormillaan pitkiä punottuja vaijerikieliä kuin kanteleensoittaja.
Joka sunnuntai pakkokirkonkäynneillään Jussi kiipesi kivikirkon urkulehterille seuraamaan kanttorin selän takaa soittoa.
Solkikenkänsä kärjellä hän paineli salaa kanttorin kiusaksi puupedaleja,jolloin virren soitto meni mutkille kuin mustalaisen laulu.
Nyt Jussin sormeillessa flyygelin kieliä soittolaatikosta hyppäsi ulso päivätirsoilta pappilan harmaa Kille-kissa,jolloin flyygelin kantta ylhäällä pitävä puutuki kaatui lappeelleen.
Flyygelin raskas kansi lämähti alas paukauksella Jussin sekunnin murto-osassa saatua näppinsä pois soittoloorasta.
Herännäispoljentakin loppui kerralla.
Salissa vallitsi täyshiljaisuus,muutaman mummon kyykkiessä punakasvoisina kurottamassa korkkimatolle pudonneita virsikirjojaan.
Isän työhuoneesta kuului lapikkaiden pohjien narinaa sarka-asuisen maallikkosaarnaaja Aku Rädyn marssiessa salin poikki flyygelin luo.
Aku kävi nostamassa flyygelin kannen ylös ja lausui jopa punanenästään kalvenneelle kanttorille:
--Jatkakee vuan...taesj ne männä ne tauvot pitkänlaesiksi värssyjen välissä!
--Noh...taesj se seerakunta suaha uuven herätyksen!
 |
| Aku Räty vaneriveskansa kanssa |
Viitisen minuutin perästä Jussi oli palannut saliin kummatkin korvalehdet tulipunaisina ja itkua niellen.
Flyygelin kulma ja jukkapalmu oli määrätty kyökissä kuuluvista varoituksista kielletyksi alueeksi,jolloin Jussi asettui vartioon kakluunin kyljelle.Kuumottavia ja paisuneita Disneyn Dumbo-elefantin siipikorviaan hän viilenteli uunin kaakelilaattoja vasten painamalla.
Jussin isosisko Annukka näytti hänelle kieltään salin kyökin puoleisella ovella ilkkumalla:
--Oleksää lukenu Linnankoske Vuahensaares kirjottamast kirjast Tulipinakukast?
--Sää voisis skrivata oman opuksen tulipunasist korvistas!
Jussi yritti pidätellä kiukkuaan,lupaamalla itselleen kostoa siskolleen piispantarkastuksen jälkeen.
Hän tiesi missä sisko piti piilossa vihkoaan,mikä oli täynnä Elokuva-Aitasta leikattuja filmitähtien kuvia. Balsapuisesta lennokin valmistamisesta jäljelle jääneellä Erikeeper-liimalla poika tulisi tilaisuuden tullessa sinetöimään vihon ikuisesti kiinni.
Kanttori oli ruuvannut pianopallia ylemmäksi ja istuutunut flyygelin ääreen.
Tämä naksutteli kädet ristissä ilkeästi sormiaan ennen soittoaan ja nosteli kyykyssä alasvalahtaneita sukkiaan kalsonkiensa päälle...ja aloitti polkemaan uutta Siionin virttä.
Pyykkäri-Hilkkakin oli tullut essu edessä kyökistä salin ovelle laulamaan.
Hilkkahan oli kirkkokuorossa sekä pikkukirkon pyhäkouluopettajana.
Hilkan pitkäikeninen suu oli pyöreänä töröllään virren veisuussa,kunnes Jussin äiti kävi vetämässä pyykkärin essun henkselistä takaisin kyökkiin kahvinkeittoon.
Äiti palasi Hilkan varanaisena salin ovelle hoilaamaan virttä.
Hilkka oli keittiöön mennessään lyödä päänsä aukeavaan vessanoveen ja päästänyt suustaan monta "Herrajumala senttän"- ja "Voi kamalistuksen kauhistus"-päivittelyään nähtyään piispa Gulinin napittamasssa papinhousujensa sepalusta Teho-vesisäiliön alla.
Papppien ja muiden herrojen sepaluksia Hilkka oli pyykkituvissa kuuraillut ,muttei koskaan papin kanssa niiden sisällä.
Hän ei voinut kuvitellakaan,että piispatkin samoin peränytkäyksin kuin muutkin kuolevaiset pudistivat viimeisiä tippoja hanastaan pytyn ääressä.
Hänhän jopa lapsenuskoisena luuli,että pari vuotta sitten kruunattu Englannin kuningatar Elisabetkin tekee tarpeensa kultaisella vessanpytyllä.
Kauppalassa ja kirkkokuorossa Hilkkaa pidettiin paikallisella murteella sanottuna "yhrenmalkkasena" ja vaivalla kiertokoulun käyneenä.
Silti hän osasi katkismuksen ulkoa kannesta kanteen ja innokkaana Raamatun lukijana oli päässyt jopa pyhäkoulunopettajaksi.
Hilkka seurusteli Kuiron leipomon taikinanvaivaajan Simon kanssa.
Simo samoin oli luonteeltaan "yhrenmalkkanen" ja varreltaan pitkäselkäinen, lyhytkätinen sekä lyhytsäärinen.
Leipomon työkaverit kutsuivatkin kiharatukkaista taikinanvaivaajaa sekä kirkkokuorolaista pula-ajan Umbertoksi.
Simo oli saanut leipomosta paikan ilman mitään kirjallisia suosituksia omistajan nähtyä hänen tavanomaisen lyhyet käsivartensa.
Leivänvaivaamisessa Simo ei lyhytkätisenä pystynyt raapimaan peräpäätänsä sekaleivän lisäfleivöriksi.
Hilkka talvisin joutui kuuraamaan Simon jäätyneitä sepaluksia kuoroharjoituksien jälkeen sulhasensa falskaavan rakkovian takia.
 |
| Simon ja Hilkan päivä Juhart 1993 |
Kaunis pesijätär
---------------------------------------------------
1.Metro-tytöt
2.Tuuli-Annikki Rantanen
"Portugal ..kotimaa on Niinan
missä paidan ja pöytäliinan
pesee pyykkäri parahin.
Joen rannalla nähdä saa
pyykkilaudan ja paljaat varpaat,
eikä tyttöä kauniimpaa
näin hän laulaen porskuttaa:
Jos vain lantilla leipää saan
ostan toisella manzanillan.
Silloin pyykkärin päivä on
kirkas kaunis ja huoleton..."
Virrenveisuu pappilan salissa vaimeni viimeiseen herännäistaukoon.
Isäpastori aloitti puheen seurakunnan talouden tilasta Salli-kanslistin täsmentäessä taseista sekä tilinpäätöksistä.
Seurakunnan toimien ja uuden seurakuntatalon rakentamisen rahoittamiseksi ehdotettiin juurikasmaiden myyntiä sokeritehtaan lähellä Kärkän mäellä sekä lainaa kauppalan säästöpankista.
Arkkipiispa sekä Tampereen piispa kummatkin taputtelivat käsiään puheen päätökseksi ja papit vetäytyivät loppukättelyjen perään isän työhuoneeseen jälkisavuille.
Kyökissä pappilan tyttäret äidin kanssa puuhailivat tiskissä sekä ruokatavaroiden kantamisessa kommuuttiin.
Puuliesi kuumotti hellaringit punaisina, kuparisen vesisäiliön pulputellessa sen kyljessä.
Jussin mielestä hella puuskutti sihisten kuin Saimaan bukserin höyrykone.
Pappilan vanhin Riitta-tytär huomautti äidille,että kaikki pullansiivut haisivat pyykkäri-Hilkan kainaloiden sipulihieltä ja ehdotti niiden heittämistä laskiämpäriin.
Äiti myhäillen vastasi,ettei niitä raaski heittää pois,koska isä kyllä haju-ja makuaistinsa viimeisessä aasialaisessa menettäneenä napsii ne kyllä poskeensa.
--Issäenne söesj vaekka hauenkin koukkuineen,koskei sen yläleuvan tekohampaessa ja kitalaessa uo mittään tuntova!
--Kalanruodot se kyllä yskii pöyvälle kovalla rytinällä ja korraattellee kurkkuvaan kunniin jokin kuoleva..
--Ee meillä Jumalan vilijoo poesj viskata,kun yksj makkeen perässä kulukeva liperjkaaluksinen kääpi meijän teurassiasta!"
--Syö..syö sika..syksyllä tapetaan!
Äiti oli lausunut loppukaneetikseen.
Jussi ei ollut aivan varma oliko äiti tosissaan...
Jussi seisoskeli taas pappilan takorautaportilla seuraamassa piispojen ahtautumista mersuun.
Arkkipiispa vatkasi isän kättä ja läpsi toisella pastorin selkää:
--No..Antti...Nähdään sitten syksymmällä Helsingissä ja mennään maauimalaan.
--Siellä saa makoiset löylytkin!
Mustan mersun takaluukulla seisovan pesuvadin näköisen varapyöräkotelon hävittyä hellatehtaan toimitalon kulmalta isä pani kätensä Jussin olalle ja lausui:
--No..me miehet männään nyten saanaan!
--Onniin kuonanen kutkutus hipijässä!
Miespari marssi jonossa pihasaunalle päin pyyhkeet vasemmalla käsivarrella ja saippuakotelot oikeassa kädessä.
Jussi pudotti sunlightensa kotelosta nurmikolle ja pyyhkäisi sen puhtaaksi molskihousunsa takamukseen..
Pappilan talonmies Paajan August oli istumassa huoneistonsa rapuilla veistämässä puukolla kirveenvartta.
Isä letkautti Augustille:
--No et kae sinä Aakusti aikonna telottoo kirveellä tuota arkkipiispoo kunniin se Ilikka sitä Henrikkiä järvenjiällä?!
Pesutuvan puolella kuumien löylyjen perästä Jussin saippuoidessa isänsä selkää isäpastori puheli kumarassa alas pesutralleihin päin:
--Se arkkipiispa tulj sanonneen,että sinussa Jussi näkkyy olevan oekeita suarnamiehen elekeitä.
--Puhuvessas ihan nooset kenkiesj kärjille!
--Mistäsj kummasta uot moesen tavan oppinna?
 |
| Jussi ja Arvi-setä Koljonvirralla v. 1958 kesällä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti